Kauppiaan menetelmä 2. luokkalaisten kanssa (Varga-Neményi)

1. luokan keväällä opettelimme laskustrategioita, joita nyt 2. luokalla on kerrattu. Yksi strategioista, joka ei 1. luokalla vielä kovin monelle oppilaalle avautunut, on kauppiaan menetelmä. Nyt 2. luokalla tavoitteena onkin saada strategia mahdollisimman monen oppilaan aktiiviseen käyttöön. Varga-Neményi-menetelmän Matematiikka 2a-oppikirjassa kauppiaan menetelmä tulikin harjoitteluun aivan täydelliseen aikaan. Sillä viime viikon lopulla, kun teimme junnauskokeen, yksi oppilaistani totesi junnari aloitellessamme "Mä en kyllä osaa noita vikoja (eli kauppiaan menetelmän laskuja)". Ei se mitään, tämän viikon jälkeen ne sujuivat monella jo tosi hyvin!

Kuluneella viikolla työskentelimme kolme oppituntia kauppiaan menetelmän parissa. Kaikilla tunneilla oli kaksi aikuista, joten oppilaiden jakaminen ryhmiin onnistui helposti ja kaikki saivat tukea omalla tasollaan. 

Aloitimme ekaluokalta tutulla 9 euron kaupalla, tosin tällä kertaa oppilaiden kukkaroissa oli 10 euron setelin lisäksi myös muita rahoja. Kuitenkin sellaisia summia, että maksu oli aina pakko suorittaa 10 euron setelillä, josta oppilas sai yhden euron takaisin.

Jokainen ryhmän oppilas teki vuorollaan ostokset, yhdessä puhuimme ääneen koko ostotapahtuman. Kun kaikki olivat tehneet yhden ostoksen, annettiin kukkaro (lautanen) eteenpäin oikealla puolelle istuvalle, laskettiin rahat ja tehtiin uusi ostos. 

Jokainen oppilas sai konkreettisesti ostaa useamman kerran, puhua asian ääneen sekä seurata ryhmän muiden oppilaiden ostosten tekoa. 

Ostosten jälkeen oppilaat työskentelivät laminoitujen kukkaropohjien parissa. Jälleen rahaa oli kukkaroissa sen verran, että ostokset oli pakko maksaa 10 euron setelillä. Oppilas kertoi ensin kuinka paljon kukkarossa on rahaa, sen jälkeen "maksettiin" 9 euron ostokset vetämällä 10 euron seteli yli ja piirtämällä kukkaroon 1 euron kolikko. Kaikki tämä tietenkin puhuttiin auki ja lopuksi oppilas kertoi paljonko rahaa jäi. Kukkarot vaihtuivat sitä mukaa, kun oppilas oli asian sanallistanut aikuiselle. 

Raha-alustojen avulla työskentely jatkui. Taulukossa oli 12 ruutua, joissa kaikissa oli eri summa rahaa.

Enemmän apua tarvitsevat työskentelivät pienryhmässä ja kävivät yhdessä ruudun kerrallaan läpi. He harjoittelivat ensin ekaluokalla opeteltua kympin lisäämistä ja kympin vähentämistä. (Julkaisen ihan pian kympin lisäämisestä ja vähentämisestä viime keväältä julkaisematta jääneen blogitekstin.)

Sen jälkeen siirryttiin kauppiaan menetelmään. Ensimmäisellä kierroksella otettiin ruudussa olevasta rahasummasta 9 euroa pois, eli oppilas laittoi käden kympin setelin päälle ja tarvittaessa opelta sai euron kolikon, jonka avulla oli helppo laskea jäljelle jäänyt rahasumma. Toisella kierroksella lisättiin 9 euroa lisäämällä ruutuun ensin 10 euron seteli ja peittämällä 1 euron kolikko sormella. 

Ne oppilaat, joilla kauppiaan menetelmä alkoi olla jo hyvin hallussa työskentelivät raha-alustojen kanssa pareittain. Vuorotellen oppilaat laskivat ruudussa olevat rahat ja vähensivät summasta 9 euroa. Aina piti opettaa paria miten 9 euron vähentäminen helpoiten sujuisi.

Toisella kierroksella opetettiin taulukon avulla vastaavasti 9 euron lisäämistä.

- Tässä on 35 euroa ja jos mä lisään siihen 9 euroa, niin ensin lisätään kymppi.

- Silloin siinä olis 45 euroa.

- Mutta siinä olis silloin yks euro liikaa, niin pitää ottaa tää pois. Niin siihen jää 44 euroa. 

Opettajana kiertelin kuuntelemassa pareja ja erinomaisia opettajia tokaluokkalaiset olivatkin.

Kauppiaan menetelmää tutkittiin myös mittanauhan ja värisauvojen avulla. Enemmän tukea tarvitsevat aloittivat taas kympin lisäämisellä ja vähentämisellä sekä oranssilla sauvalla operoinnin ennen kuin siirtyivät ysin lisäämiseen ja vähentämiseen, josta taitavampi porukka aloitti suoraan.

Koska 9+1=10 otimme käyttöön tummansinisen ja valkoisen värisauvan. Valitsimme aloitusluvun, esimerkiksi 27. Oppilas asetti sinisen ja valkoisen sauvan luvun 27 kohdalle. Mittanauha kertoi, että 27-10=17, mutta nyt oli vähennetty liikaa, joten valkoisen kuution saattoi nostaa pois ja todeta, että 27-9=18.

Taitavimmat pelailivat vielä mittanauhalla ja nopalla. Askartelutikku asetettiin yhdessä sovitun aloitusluvun kohdalle. Vuorotellen oppilaat heittivät noppaa. Mikäli noppa näytti parillista lukua, piti askartelutikun osoittamaan lukuun lisätä 9, jos nopan silmäluku oli pariton, piti vähentää 9. Peli päättyi, kun mittanauha loppui jommasta kummasta päästä kesken. 

Lopuksi teimme Matematiikkaa 2a-kirjan tehtäviä kauppiaan menetelmään liittyen sekä itse laatimaani monistetta, jossa oli laskusarjoja kauppiaan menetelmällä. Taitavammat oppilaat hoksasivat hyvin monisteen alaosassa, miten kauppiaan menetelmää voi soveltaa isommissakin laskuissa. Laskut 13+19 ja 35-18 olivatkin ihan lällyjä, kun hoksasi lisätä tai vähentää 20 😍

Olipa ihana viikko matikan tuntien osalta, vaikka lähestyvä syysloma toi omat haasteensa viikkoon. Ihania oivalluksia matikan tunneilla ihan jokaisella. Oppilaat kehittyivät kukin omalta tasoltaan jälleen askeleen eteenpäin! 

P.S. Jos sinulla on käyttöä kukkaroille ja rahataulukolle, niin tälle viikolle tekemäni materiaalit voit tulostaa täältä.

Liikenneviikot (2. lk)

2. luokkalaisten kanssa olemme pari viikko työskennelleet liikenne-teeman ympärillä. Liikennettä on käsitelty eri oppituntien tunneilla. 

Tavoitteina teemajaksolla muun muassa on ollut:

- Oppilas tunnistaa liikennemerkkejä ja osaa selittää niiden merkityksen.

- Oppilas osaa nimetä polkupyörän osat.

- Oppilas osaa piirtää ja tulkita pylväsdiagrammia.

- Oppilas tuntee keskeisimmät liikennesäännöt ja osaa toimia liikenteessä niiden mukaisesti. 

- Oppilas osaa käyttää huutomerkkiä.

- Oppilas osaa lukea karttaa.

Jakson aluksi oppilaat saivat merirosvojaksolta tutut sanalistat, joihin tutustuimme pienryhmissä s2-opettajan ollessa mukana tunnilla. Aluksi oppilaat ryhmissä selittivät listan sanoja opettajalle, myöhemmin he pääsivät pelaamaan sananselityspeliä parin kanssa valiten listasta sanan, jonka selittivät ja parin piti arvata sana. 

.....

Oppilailla oli ollut läksynä kuvata kännykällä 10 erilaista liikennemerkkiä. Näitä liikennemerkkejä oppilaat innokkaasti esittelivät ja selittivät ryhmissä toisilleen niiden merkitystä. 

.....

Suomen kielen tunnilla oppilaat työskentelivät pisteillä pelaten liikennesanoilla sanaselitystä, lisäksi pelasimme liikennemerkeillä VaNen-pupupeliä. Jokainen valitsi pelilaudalle yhden liikennemerkin ja purkista nostettiin väittämiä liikennemerkeistä. Mikäli väittämä oli totta oman merkin osalta sai liikkua yhden askeleen eteenpäin. 

Open ohjaamalla pisteellä harjoiteltiin käskyjen kirjoittamista ja huutomerkin käyttöä. Olin valinnut pisteellä muutamia liikennemerkkejä, joiden merkityksestä yhdessä keskustelimme ja sen jälkeen kirjoitimme yhdessä päätetyn käskyn vihkoon. Esimerkiksi "Varo hirviä!"

.....

Ulkona pidetyllä kaksoistunnilla tutustuimme yhdessä ensin polkupyörän osiin tutkimalla erään luokkamme oppilaan pyörää ja nimeämällä siitä yhdessä osia. Jakaantuessamme kolmelle pisteelle työskentelemään, oppilaat täydensivät pareittain monistettuun polkupyörän kuvaan merkityt pyörän osat. Apua sai vihkosta löytyvästä sanalistasta (katso yllä). 

Toinen ulkona pidetyn kaksoistunnin tehtävistä oli koulun pihassa olevien polkupyörien turvalaitteiden tutkiminen. Oppilaat saivat alla olevasta taulukosta tyhjän version ja he valitsivat koulun pihalta 10 polkupyörää, joiden heijastimet, valot ja soittokellot kirjattiin ylös pylväsdiagrammiksi. 

Kolmantena ulkotunnin tehtävänä oli pihasuunnistus. Hyödynsin Pinterestin avulla löytynyttä liikennemerkkibongaus monistetta (valitettavasti mistään en löytänyt tietoa, kuka monisteen on tehnyt, joten kunniaa ei voi antaa sille, jolle kunnia kuuluu). Bongauksen sijaan näytin oppilaille aina kartalta paikan, josta rasti löytyy. Rastilta löytyi paperisuikale, johon oli muutamilla virkkeillä kuvailtu jotakin liikennemerkkiä bongaus-monisteelta. Näin oppilaat saivat harjoitella sekä suunnistusta että luetun ymmärtämistä. Bongausmonistetta varten kirjoitetut liikennemerkkikuvaukset löytyvät tämän blogipostauksen lopusta löytyvästä Drive-kansiosta muidenkin käyttöön, kuten muukin materiaali. 

.....

Perjantain metsäretkelläkin työskentelimme liikenneteeman parissa osan ajasta. Jälleen toimittiin kolmella työpisteellä. 

Open ohjaamalla pisteellä leikittiin Varga-Neményi-menetelmän autokorteilla. Aluksi pelasimme arvaa mitä autoa ajattelen-peliä, jossa auton valitsija sai vastata kysymyksiin vain kyllä tai ei. Kun autojen ominaisuudet olivat tulleet tutuiksi teimme "liikenneruuhkan" eli muodostimme autoista ympyrän siten, että yksi ja vain yksi ominaisuus peräkkäin olevien autojen välillä muuttuu. 

Yhden ryhmän kanssa teimme hieman haastavamman syklin, koko ajan muuttui kaksi ominaisuutta ja laitoimme kaikki autokortit liikenneruuhkaksi. 

Omatoimisilla pisteillä metsässä pelattiin liikennemerkki-muistipeliä, jonka olen joskus vuosia sitten ostanut Kiirunasta kesälomareissulla. 

Ja toisella omatoimisille pisteellä ryhmät miettivät liikennesääntöjä, joita ryhmän tai parin kirjuri kirjasi ylös. Pistetyöskentelyn jälkeen kokoonnuimme yhteen ja luimme vielä läpi oppilaiden kirjaamia liikkennesääntöjä ja keskustelimme niistä. 

.....

Uusi viikko alkoi jälleen uuteen sanalistaan tutustumisella ja siitä keskustelemalla. Sanalistojen taustalla on tarve saada muutamalle oppilaalle helpompaa luettavaa lukuläksyksi sekä kasvattaa heidän sanavarastoaan. Toki listoissa on myös vaikeampia sanoja, koska käytämme listoja myös koko luokan kanssa. 

Suomen kielen tunnilla palasimme perjantaina metsässä kirjoitettuihin liikennesääntöihin. Edellisellä viikolla olimme sanelutyyppisesti harjoitelleet huutomerkin käyttöä käskyissä, nyt oppilaat pääsivät kukin tuottamaan sääntöjä ja ohjeita itsenäisesti. Luokan edessä oli tarjolla kuvia erilaisista liikennetilanteista. Oppilas sai eläytyä valintansa mukaan kävelijän, pyöräilijän tai autoilijan rooliin ja kirjoittaa tälle kehotuksen siitä, miten tilanteessa pitäisi toimia. 

....

Koulumme vieressä sijaitsee liikennepuisto ja siellä toteutimme pyörä/potkulautasuunnistusta liikennesääntöjä harjoitellen. Aluksi kertasimme yhdessä liikennesääntöjä esimerkiksi oikeassa reunassa ajamisesta sekä ryhmässä ajamisen periaatteet, kuten turvavälin ja käsimerkit. 

Sen jälkeen oppilaat saivat pareittain aina jonkin rastin liikennepuistosta. Suunnistuksellisesti tehtävä oli helppo, mutta parin piti ajaa rastille peräkkäin ja liikennesääntöjen mukaisesti, kun puistosta löytyi myös muutamia yksisuuntaisia teitä sekä kävelyteitä, joille ei pyörällä ollut asiaa, tuli tehtävään haastetta.  Lisäksi sekoitin pakkaa siten, että välillä rastille sai mennä polkupyörällä tai potkulaudalla, välillä parit määrättiin hakemaan rasti kävellen. Näin liikennepuistossa oli koko ajan liikkeellä sekä ajoneuvoja että kävelijöitä, joiden tuli huomioida toisensa.  Rastilla oli merkkikartioon kirjoitettu liikennemerkin selitys, jonka oppilaat lukivat. Opettajan luokse palatessa oppilaiden piti kertoa mikä selitys rastilta oli löytynyt ja näyttää kuvasta mihin liikennemerkkiin selitys liittyi. 

Tämän suunnistuksen toteutin sekä kahden 2. luokan kanssa että 4. luokkalaisten kanssa. Hyvin toimi molempien ikäryhmien kanssa. 

....

Käsityötunneilla liikenneviikoilla harjoiteltiin makramee tekniikkaa ja solmittiin reppuheijastimille narut. Tekniikka oli alun ihmettelyn jälkeen helppo ja kaikki saivat heijastimet 2-3 oppitunnissa valmiiksi. Ohjeen makrameehen löysin Kiertoidea-blogista, blogista löytyy myös erittäin selkeä pdf-ohje nauhan sitomiseen. 

....

Liikennejakson aikana olemme myös kuunnelleet liikenneaiheisia lastenlauluja. Kokosin ne omalle soittolistalleen spotifyihin. Tuleeko sinulle mieleen lisää lapsille sopivia hyviä liikenneaiheisia lauluja?

....

Yhdellä suomen kielen tunnilla kirjoittelimme myös pieniä ohjattuja tarinoita. Aluksi toteutimme tarinan suullisesti siten, että opettaja luki tarinaa ja jokainen oppilas vuorollaan jatkoi tarinaa ensimmäiseksi mieleen tulleella asialla. 

Yhteisen hassuttelun jälkeen jokainen kirjoitti oman pikkutarinansa vihkoon. Aloittelevat kirjoittajat tarkasti taululla olevan mallin mukaan. Taitavampien kirjoittajien tarinat lähtivät omille teilleen jo heti liikennevalojen jälkeen. 

....

Perjantain metsäretkelle lähdettiin tällä kertaa pyörillä ja ajoimmekin läheiselle laavulle pidempää kiertoreittiä. Aluksi leikimme yhdessä mikä auto olen-leikkiä. Jokainen sai selkäänsä edellisellä viikolla tutuksi tulleista autoista yhden. Oppilaat kiertelivät kyselemässä toisiltaa kyllä/ei-kysymyksiä ja kun he olivat saaneet selville millainen auto selässä oli, sai auton pois kuvailemalla opettajalle autoa. 

Laavun pisteillä oppilaat liikenteeseen liittyen lisäksi suunnittelivat ja värittivät unelmiensa pyöräkypärät, jotka esiteltiin lopuksi muille. 

Lukuharjoituksena toimi Liikenneturvan ohjekortti pyöräkypärän säätämisestä. Lukemisen jälkeen oppilaat tarkistivat ja säätivät oman pyöräkypäränsä ohjeen mukaiseksi. 

Ennen kotiin lähtöä oppilaat opettivat minulle miten pyöräkypärä tulee pukea ja säätää. Sen jälkeen tutustuimme Mr. Munapäähän ja hänen minikypäräänsä, jonka tilasin Liikenneturvalta. Keskustelimme yhdessä siitä miksi kypärää pitää käyttää, tunnustelimme pääkallon kovuutta sormilla ja muutamat oppilaat kertoivat tilanteista, jolloin olivat saaneet aivotärähdyksen. 

Lopuksi totesimme, että pyörällä kaatuessa voi saada aivotärähdyksen, mutta jos ei käytä kypärää, voi käydä paljon pahemminkin. Teimme kypärätestin kananmunalla. Kovalle kivetykselle metrin korkeudesta pudotetulle munalle ei käynyt mitään, mutta kun muna pudotettiin nuotiopaikan laakealle kivelle ilman kypärää se tietenkin meni rikki. Jos sinulla ei ole omaa munakypärää, aiheesta löytyy myös valmis video.

Liikenneturvan materiaali voi tilata kouluille ilmaiseksi täältä. 

Sen verran vaikuttava tämä kypärätesti itse toteutettuna oli, että lähtiessämme kohti koulua tuli useampikin oppilas pyytämään, että voisinko kiristää kypärän leukahihnaa vielä vähän lisää.

Maanantaina katsoimme vielä kertauksena Liikenneturvan kypärätestistä videon ja oppilaat opettivat perjantaina poissaolleille, miten kypärä puetaan oikein päähän. Kypärätesti-demon voima on kyllä uskomaton. Myös maanantain videon katsomisen jälkeen oppilaiden tehdessä lähtöä kotiin tuli viisi oppilasta pyytämään, että autan kypärän nauhojen kiristämisessä. 

Kaikki monistettavat materiaalit tähän jaksoon liittyen kokosin jälleen Drive-kansioon, löydät ne täältä. 

Aarre löytyy, vihdoinkin! (2. lk Aarresaari, osa 3)

2. luokkalaisten Aarresaari-teema päättyi jo kaksi viikkoa sitten, mutta teemajakson loppuosan kirjoittamiseen ei ole aiemmin riittänyt aikaa. Nyt tämäkin jakso saa viimein blogissa päätöksensä. 

Aiemmat Aarresaari-teeman osat olen teksteissä jakanut päiviin, viimeinen viikko on sisältää kokonaisuuksia, jotka ovat jakaantuneet viikon varrelle. 

.....

Aarresaarelta löytynyt aarre ihan häikäisi ja kiiltäviltä pinnoilta se monistui moninkertaiseksi. Matikan tunnilla tutkimme aarreluolaa peilin avulla kaksinkertaistaen ja puolittaen aarretta. Jos paperilla näkyi yhdeksän rubiinia ja viereen asetti peilin, oli rubiineja yhtäkkiä 18. Kun peilin nopeasti poisti, puolittui rubiinien määrä ja niitä oli jälleen yhdeksän.

Oppilaat peilasivat aarresaalista, puhuivat ääneen havainnoistaan ja kirjasivat vihkoihin tuplalaskuja aarteista. 

Samalla matikan tunnilla teimme myös erilaisia sanallisia tehtäviä merirosvo-teemaan liittyen. Pääasiassa tehtävät olivat vertailutehtäviä, joita Varga-Neményi-menetelmässä erityisesti 2. luokalla harjoitellaan. 

Rakensimme tehtävän kultarahoilla pöydälle, piirsimme tilanteesta kuvan, puhuimme sen matematiikan kielellä, kirjoitimme laskun ja lopuksi vielä kirjoitimme vastauksen kokonaisella virkkeellä. 

Sanalliset tehtävät ovat käytännössä samat tehtävät kuin löytyvät Matematiikkaa 2a-oppikirjastamme, mutta käänsin ne merirosvoteemaan. 

Matikan tunnin kolmannella toimintapisteellä pelattiin ketjulaskupeliä kultarahoilla. Jokaisella oppilaalla oli kasa kultarahoja, tavoitteena oli luku 20. Omalla vuorollaan pinoon sai laittaa yksi, kaksi tai kolme rahaa. Se joka täydensi kultarahakasan 20 kultarahaan, voitti rahat itselleen. 

.......

Suomen kielen tunnilla harjoittelimme uutta sanastoa. Tein sanalistan eräälle oppilaalleni, joka tarvitsee lukuläksyksi kirjan sijaan sanalistan. Sanalistojen käyttö sopii kuitenkin kaikille oppilaille hyvin. Tällä tunnilla tutkimme alla olevan sanalistan kultaraha-saraketta. Jakauduimme kahteen ryhmään kahden aikuisen ympärille ja kävimme sanalistan sanat läpi. Aikuinen oli "tyhmä" eikä tiennyt minkään sanan merkitystä vaan oppilaiden piti selittää sanojen merkitys. Tehtävä oli erinomainen koko luokalle ja saatiin koko luokka työskentelemään sanalistan parissa. 

Seuraavana päivänä suomen kielen tunnilla sanalistaa käytettiin yhdellä pisteellä sananselityspelissä Alias-tyyliin. 

Kartan selittämisen jälkeen kaivoimme esille teemajakson alussa piirretyt aarrekartat ja nimesimme kartalla olevat paikat. Nimien kirjoittamista on harjoiteltu merirosvo-teeman aikana paljon ja vähitellen kaikki alkavat muistaa kirjoittaa niin henkilöiden kuin paikkojenkin nimet isolla kirjaimella.

Myöhemmin viikolla vihkoihin kirjoitettiin myös ohjeet siitä kuinka aarrelöytyy, esim. Jätä laiva Roiskelaituriin, kulje Peikkometsän halki Timanttivuoren juurella olevan luolan luo...

Karttojen parissa päästiin myös opastamaan kaveria. Parit saivat molemmat omat kartat, jotka olivat samanlaiset, mutta molemmilla oli kartassaan sellaisia asioita, jotka toiselta puuttuivat. Tehtävänä olikin selittää parille miten kartta pitäisi täydentää. Samalla harjoiteltiin taas opaskartan koordinaattien käyttöä. 

                                       

Loogisilla paloilla tai siis timanteilla (niin kuin osa oppilaista minua automaattisesti korjasivat aina tunneilla) on leikitty merirosvo-jakson aikana paljon. Miksi? Siksi, että ne "timantteina" soveltuivat hyvin jaksoon, mutta myös sen vuoksi, että VaNessa 2. luokan syksyyn kuuluu paljon logiikkatehtäviä.

Aarreluolan irtojalokivistä kokosimme ranne- ja kaulakoruja säännöllä yksi ja vain yksi ominaisuus muuttuu. 

Lisäksi jalokiviä järjesteltiin merirosvoprinsessan korupuuhun (VaNen puumallit). Ensin harjoittelimme jalokivien sijoittamista eri puumalleihin. Ekaluokalta tuttu portinvartijaleikki palautettiin mieliin ja huomattiin, että puumallissa onkin useampia portinvartijoita. Kun olimme tehneet open ohjaamat lajittelutehtävät, saivat oppilaat arvuutella pareittain mikä timantti puumallista puuttuu tai mikä timantti oli väärällä paikalla. 

Käsityötunneilla valmistuivat kuplakoneet merirosvotaistelua varten. Koko luokka virkkasi into piukeana kuplattimia merirosvotaistelua varten. Suurin osa sai omansa valmiiksi koukkua käyttäen, muutamalle annoin lopussa armoa ja saivat virkata sormin, jotta saivat kuplattimet ajoissa valmiiksi.

Kässätuntien lisätyönä silloin, kun tarvitsi taukoa virkkaamisesta tai aikuisen apuun oli pitkä jono, oppilaat saivat rakennella legoista merirosvo-aiheisia kuvioita. Pirate LEGO Challenge-rakenteluohjeet saa ilmaiseksi sähköpostiinsa Little Bins and Bricks-blogista. 

Näiden tehtävien lisäksi suomen kielen tunneilla tehtiin merirosvoaiheisia saneluita, kirjoitettiin omia pieniä merirosvotarinoita, selitettiin sanoja ja kirjoitettiin virkkeitä praatplaat-kuvista. Mauri Kunnaksen Apua merirosvoja!-kirjan jokainen oppilas luki jakson aikana kokonaan: osittain yksin, osittain parilukemisena. Kaikkea tehtyä ei näin jälkikäteen edes muista...

Merirosvo-teema huipentui viimeisenä päivänä, jolloin oppilaat saivat pukeutua merirosvo-teeman mukaisesti. Aamu alkoi liikuntasalissa merirosvolaivan-valtauspelillä (yleensä ko. peli tunnetaan kaupunkisotana). 

Laivan valtauksen jälkeen pommitus jatkui ulkona, kun kuplattimet saatiin viimein käyttöön. Harjoittelun jälkeen kuplattimista lähtikin valtavia kuplia. Näihin kuplattimiin ei toimi mikä tahansa saippuavesi, vaan tein edellisenä päivänä valmiiksi n. 10 litraa kupla-aihetta seuraavalla ohjeella:

6 litraa kuumaa vettä

1 kg sokeria

1 dl liisterijauhetta (laitoin vähän enemmän, kun koulun 

varastosta löytämäni liisteri oli markka-ajalta)

5 dl aitoa vihreää Fairya

Päivä päättyi aarrejahtiin. Jälkiviisaana, jos toinen aikuinen olisi ollut aamulla käytössä, olisi aarrejahdilla kannattanut aloittaa. Toisaalta myös 2. luokkalaiset ovat vielä vähän liian pieniä toimimaan ryhmissä itsenäisesti, jos tekisin alla olevan aarrejahdin uudelleen, jakaisin oppilaat kahteen isompaan aikuisen ohjaamaan ryhmään pienten neljän oppilaan ryhmien sijaan. 

Oli aamu ja merirosvo heräilivät palmujen alta aamuauringon säteiden kutitellessa heidän neniään. Siinä venytellessään merirosvot näkivät rannassa kimaltelevan jotain, eikä se ollut vain auringonsäteiden leikkiä aalloilla vaan rannassa oli jotain. Siinä samassa merirosvot hyppäsivät pystyyn ja juoksivat kilpaa läpi pehmeän rantahiekan tavoittelemaan rantavedessä kelluvaa pulloa.

Kilpajuoksu rantaan toteutettiin VaNen pupu-pelillä. Jokainen joukkue valitsi oman merirosvonsa merirosvokorteista ja opelta juostiin hakemaan väittämiä. Jos väittämä piti paikkansa oman merirosvon kanssa, sai siirtyä pelilaudalla eteenpäin. Sitä mukaan, kun joukkueet saivat merirosvonsa rannalle eli maaliin, saivat joukkueet hakea luokan edessä olevasta uima-altaasta pullopostin. 

Pulloposti olikin aarrekartta, jossa oli merkintä "Kaiva tästä!" 

Kartan lukeminen aikapaineen alla osoittautui haastavaksi ja sinne tänne sinkoilevia merirosvoja pitikin pysäyttää tutkimaan karttaa yhdessä aikuisen kanssa. Kaiva tästä-kohta löytyi kuitenkin koulun seinustalta ulkoa. 

Kartan osoittamassa paikassa oli kaksi hiekkaämpäriä ja lapioita. Ryhmät kaivoivat ämpäreitä, kunnes löysivät jotain. Muutama ryhmä löysi aluksi kananmunan kuoren, jossa kehotettiin jatkamaan kaivamista, mutta lopulta kaikki löysivät myös sellaisen munankuoren, jossa oli uudet karttakoordinaatit. 

Kun ryhmät löysivät paikan, johon karttakoordinaatit osoittivat, löytyi sieltä vielä toiset koordinaatit, jotka ohjasivat erääseen luokkatilaan. Luokasta löytyikin tarjottimilla jalokiviä ja epätoivoinen merirosvo, joka oli rikkonut kallisarvoisen jalokivikorun. Jos pikkumerirosvot auttaisivat korun korjaamisessa, voisivat he saada vihjeen eteenpäin. 

Näppärimmät ryhmät olivat heti bonganneet seinältä aiemmalta matikan tunnilta tutun sykli-ohjeen ja alkoivat heti rakentaa jalokivikäätyä. Kun koruun oli saatu 12. jalokivi, saivat aarteenmetsästäjät uuden koodin, joka ohjasi takaisin omaan luokkaan.

Luokan takapöydälle oli ilmestynyt aarrearkku, joka oli suljettu viidellä lukolla! Se pitäisi vielä saada auki. Jokainen ryhmä sai neljä ämpäriä kultarahoja sekä paperiliuskan, johon kultarahojen lukumäärät piti kirjoittaa pienimmästä suurimpaan. Liuskaan oli värikynällä ympyröity neljä numeroa, joilla aarrearkun lukko aukesi. Jokaiselle ryhmälle oli aarrearkun salvassa oma lukko, joten näin aarrearkku aukesi vasta, kun viimeinenkin ryhmä oli tehtävät ratkaissut. 

Aarrearkun sisältä paljastui kultarahoja ja kultakimpaleita sekä pussillinen Muumi-tikkareita. 

Kuten ennen aarrejahdin kuvausta totesin, aarrejahti ei onnistunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Kilpailuhenki ja tietynlainen aikapaine saivat osan oppilaista hosumaan ja ryhmissä syntyi myös pientä kinaa, kun aina ei muistettu antaa kaikkien osallistua. Toisaalta oppimiskokemus tämäkin oli niin oppilaille ja opettajalle. Seuraavalla viikolla palasimme vielä aarrejahdin tehtävistä kartan lukemiseen, ja jalokivikäädyn rakentamiseen, jotka olivat eniten aiheuttaneet tuskastumista ja sekoilua. Ilman kilpailua ne onnistuivat oppilailta vaivattomasti.

Tällaisen teemajakson parissa työskentelimme 2. luokan ensimmäiset kolme viikkoa. Mukavaa oli ja teema imaisi mukaansa kaikki oppilaat. 

Kaikki Aarresaari-jakson jaettavat materiaalit löytyvät Drive-kansiosta.

Hii-o-hoi, maata näkyvissä! (2. lk Aarresaari osa 2)

5.-6. päivä

Mauri Kunnaksen Aarresaari-kirjan ympärille rakennettu merirosvo-teema jatkui, kun laiva oli saatu lastatuksi. Merirosvot olivat merellä pitkä aikoja, jopa viikkokausia. Silloin aika saattaa tulla pitkäksi ja sen vuoksi merirosvojoukkomme pisti laivan kannella pelit pystyyn. 

Matikan tunnilla pelasimme kultarahoilla ja kahdella nopalla pareittain Bump-peliä. Pelaaja heitti kahta noppaa ja peitti noppien silmälukujen summan kultarahalla pelialustalta. Pelaajat heittivät noppia vuorotellen. Mikäli ruudussa oli jo yksi vastapelaajan kultaraha, sai sen poistaa ja laittaa oman tilalle. Jos itse sai saman luvun toiseen kertaan, sai oman aiemman kultarahan päälle laittaa toisen kultarahan ja näin kyseinen ruutu oli "lukittu". Peliä pelattiin kunnes kaikki ruudut oli peitetty. Jos pelaajat halusivat selvittää voittajan, laskivat he, kuinka monta ruutua kumpikin oli peittänyt. 

Kaikki kultarahat olivat samanlaisia, mutta toinen pelaajista pelasi kruunilla ja toinen klaavoilla. Bump-pelin pelipohjan löysin Fairy Poppinsin blogista. 

21-peli toimi myös erinomaisesti kultarahoilla 3-4 pelaajan ryhmissä. Lautaselle asetettiin 21 kultarahaa. Omalla vuorolla lautaselta sai ottaa yhden, kaksi tai kolme kultarahaa. Se pelaaja, joka joutui ottamaan viimeisen kultarahan lautaselta, hävisi. Peliä pelattiin useampi kierros, jotta oppilaat keksivät pelin idean ja oppivat vähitellen ajattelemaan useamman askeleen päähän pelissä. 

Pyramidi-peli toimi samaan tapaan kuin 21-peli, mutta 21 kultarahaa asetettiin pyramidin muotoon ja pelaajia tässä pelissä oli vain kaksi. Omalla vuorolla sai pyramidistä ottaa yksi tai kaksi kultarahaa. Jos pelaaja otti kaksi kultarahaa, piti niiden olla vierekkäin samalla vaakarivillä. Jälleen voittaja oli se, jonka ei tarvinnut nostaa viimeistä rahaa pöydältä. Tämäkin peli vaatii useampia pelikertoja ennen kuin strategia löytyy. 

Ajan kuluksi merirosvo-joukkomme tutustui myös kuuluisien merirosvojen urotöihin lukemalla Mauri Kunnaksen Apua merirosvoja-kirjaa, joita kirjasto onnistui kokoamaan meille niin hyvän setin, että kaikille riitti oma kirja luettavaksi. 

Samalla kertailimme ekaluokalla opittua: Daily5-menetelmän kolme tapaa lukea kirja (lukea kuvista, lukea tekstistä sekä jälleen kertoa luettu tarina) sekä luetun ymmärtämisen strategioita (lue, pysähdy, mieti mitä luit-strategia sekä kuvien hyödyntämistä luetun ymmärtämisen tukena). 

Eräänä päivänä laivan vierellä kellui jotakin, joka kimalteli auringossa. Melkein putosimme mereen kurkotellessamme tuota esinettä vedessä... Se jokin osoittautui pullopostisti. Pullopostin lähettäjäksi epäiltiin vahvasti hiirtä, koska kirjeen kirjoittaja kertoi haaveilevansa juustosta. 

Pullopostin avulla tutustuimme kirjeen rakenteeseen ja kirjoitimme omat kirjeemme vastaukseksi "aarresaaren vangille", joka oli meille kirjoittanut. Pullopostia kirjoiteltiin luokassa useamman päivän ajan, yön yli pullopostit aina uiskentelivat luokkamme uima-altaassa odotellen seuraavaa suomen kielen tuntia. Viimeinen pullopostikirje kirjoitettiin vihkoon ja siitä jokainen sai opettajalta palautetta. 

Jakson alussa olin pyytänyt oppilaita tuomaan kotoa pullot kouluun, jotta opettajan hampaat säästyvät 20 pepsi maxin juomiselta...

Eräänä yönä Jim kuuli vahingossa merimiesten keskustelun ja selvisi, että Hispaniolan merimiehet ovat kaikki pahamaineisia merirosvoja. Voi kauhistus!

Päätimme alkaa varautua taisteluun, sillä ilman taistelua tuskin merirosvot aarretta meille antaisivat. Taistelua varten aloimme virkkaamaan kuplattimia, joilla voisi ampua merirosvot saippuakuplista liukkaiksi ja niin he sateisena päivänä liukuisivat laivan kannelta mereen kuin liukumäkeä pitkin...

Käsityötunnilla aloitettiin siis virkkaaminen koukulla. Jokainen tarvitsee kuplatinta varten ketjusilmukoita 30-50 cm. Jos et malta odotella ensi viikkoon selvittääksesi, mikä kuplatin oikein on, niin voit tutustua siihen täällä. 

7. päivä

Seitsemäntenä päivänä kuului märssykorista odotettu huuto "Hii-o-hoi, maata näkyvissä!" Alkoi siis kova kuhina ja valmistautuminen maihin lähtöön. 

Maihin soudettiin pienillä soutuveneillä, joissa oli ahdasta. Siispä koko ryhmän oli tehtävä yhteistyötä. Miten koko ryhmä saataisiin laivalta maihin ilman, että piraijat purisivat soutuveneistä pudonneiden merirosvojen varpaita? 

Liikuntasalin laidalta "laivasta" oppilaiden tehtävänä oli siirtyä pikkumattojen (kylppärin mattoja) avulla keskiympyrään saarelle. Tämä vaati kaverin auttamista ja maton lähettämistä ketjussa eteenpäin. Yhteistyö onnistui ja kaikki pääsivät (muutaman harjoituskierroksen jälkeen) turvallisesti maihin.

Mutta oih ja voih, merirosvot leikkivät soutuveneillä ja osuessaan karille vene kaatui. Kaatunut vene piti saada käännettyä oikeinpäin, mutta koska merirosvoilla tunnetusti on huono uimataito (jos lainkaan) piti kaikkien pysyä koko ajan veneen päällä. 

Veneenä toimi matto, joka piti kääntää ylösalaisin. Tehtävä vaati jälleen muutamia harjoituskierroksia ennen kuin yhteistyö alkoi sujua. 

Koska soutuveneet olivat osoittautuneet niin kiikkeriksi ja epäluotettaviksi, piti merirosvojen rakentaa oma kelluva vene aarteen laivalle kuljettamista varten. Jokainen pari sai palan aluminifoliota (minä annoin n. 40 cm pitkän suikaleen, joka osoittautui turhan isoksi, Tanja antoi 15 cm x 15 cm palaset, jotka olivat paremmat). Foliosta piti jokaisen parin muotoilla oma vene.

Valmiit veneet pääsivät neitsytmatkalle luokkamme uima-altaaseen ja kultaharkkojen VaNe-värisauvojen avulla tutkimme veneiden kantokykyä. Lastasimme laivoja oransseilla (10 g) ja keltaisilla (5 g) värisauvoilla, joten lastin massaa laskiessa tuli samalla tehtyä erinomaista monikertatreeniä.

8. päivä

Kahdeksantena päivänä meille selvisi kuka salaperäinen aarresaaren vanki oli. Se ei ollut hiiri, vaan Ben Gun! Ja Ben Gun oli aarteen löytänyt! 

Mikä aarre se olikaan.. suunnaton määrä kultarahoja, jalokiviä ja koruja... Jos aarteen jakaisi tasan merirosvojen kesken, ei kenenkään tarvitsisi tehdä päivääkään töitä koko loppuelämän aikana.

Matikan tunnilla laskimme merirosvojen palkkapusseja. Luokan edessä oli 20 salaisuuspussia, jotka oli täytetty kultarahoilla, helmillä ja kultahipuilla. Pussien päälle oli kirjoitettu kunkin merirosvon nimi.

Oppilaan tehtävänä oli hakea pussi ja kaataa sen sisältö pöydälle. Ennen aarteiden laskemista tehtiin arvio: Onko aarteita 10, 20 vai 30? Kun arvio oli kirjattu ylös, oli aika laskea aarteiden lukumäärä tarkasti. Rohkaisin oppilaita laskemaan kaksi, kolme tai viisi kerrallaan, se sujuikin erinomaisesti! Lukumäärä kirjattiin monisteeseen ja luku sijoitettiin monisteen alalaidassa olevalle lukusuoralle. 

Luokassa olikin aktiivinen kuhina puolen tunnin ajan, kun oppilaat laskivat aarteita todella keskittyneesti. 

Aarresisälsi myös timantteja, mutta eihän merirosvolaivassa ronskeilla merimiehillä mitään peilejä ole. Sovitellessaan kruunuja päähänsä merirosvojen piti kysellä millainen jalokivi omassa kruunussa oikein oli.

Leikimme siis loogisilla paloilla (eli jalokivillä) kruununjalokivi-leikkiä. Oppilaan päässä olevaan kruunuun kiinnitettiin looginen pala sinitarralla. Oppilaan tuli kyselemällä saada selville millainen jalokivi hänen kruunussaan on. Muut leikkijät vastasivat kysymyksiin vain kyllä tai ei.

Lisäksi pelasimme jalokivirallia, eli VaNen pupu-peliä loogisilla paloilla. Väittämät peliin löytyvät Matematiikkaa 1a-oppilaankirjan takaosasta. 

Koruja sovittaessa kävi kuitenkin vahinko, kun kaksi merirosvoa ihastui samaan kaulakoruun ja molemmat kiskoiva sitä itselleen. Tuo arvokas jalokivikoru meni poikki ja melkein kaikki jalokivet putosivat ketjusta. Onneksi tähänkin löytyi apu...

Matematiikkaa 2a-kirjan sykli-tehtävä oli omiaan merirosvojen jalokivitehtävien joukkoon. Oppilaat rakensivat ensin kirjan kuvan päälle tai omalle pöydälleen samanlaisen jalokiviketjun alun kuin kirjassa. Kaikkia loogisia paloja ei kuitenkaan oltu piirretty kirjan kuvaan, joten meidän piti löytää ketjusta sääntö, jonka avulla ketjun voisi tehdä loppuun. Jalokivikorua tutkittuamme huomasimmekin, että sama sääntö toistuu korussa: punainen, keltainen, sininen, vihreä, punainen, keltainen... ja myös muodoissa oli toistuvuutta: ympyrä, neliö, kolmio, ympyrä, neliö...

Kirjan jalokivikorun mallin lisäksi keksimme itse säännön toiselle korulle loogisten palojen ominaisuuskorteille ja rakensimme keksimämme säännön mukaisia koruja. Toiset oppilaat tekivät rannekoruja, toiset pitkiä kaulakoruja, kukin taitonsa mukaan. 

9. päivä

Merirosvot eivät taistelutta luovuttaneet aarretta, joten ensimmäinen kamppailu oli edessä. Liikuntasalissa leikimme aluksi viime viikolla tutustuksi tullutta Kaikki merirosvot-laivaan leikkiä lämmittelynä. Sen jälkeen kamppailimme merirosvoja vastaan seuraavin pelein.

• Krokotiililäpsy: Pari asettuu lankkuasentoon vastakkain. Tavoitteena on läpsäistä kaveria sormille. Peli päättyy viidestä osumasta ja pari vaihtuu. 
• Merimiespaini: Pari asettuu vastakkain seisomaan viivalle leveään haara-asentoon. Taaempi käsi laitetaan selän taakse, sitä ei saa käyttää. Etummaista kättä apuna käyttäen oli tavoitteena horjuttaa parin tasapaino.
• Meritähti-selätys: Pari asettui matolle vatsalleen meritähtiasentoon. Parin tehtävänä oli tipauttaa laivan kannelle takertunut merirosvo mereen eli kääntää hänet selälleen.
• Aarrearkku kainaloon ja karkuun-leikki: Jokainen merirosvo sai aarrearkun (pallon), joka laitettiin kainaloon. Tehtävänä oli suojata omaa aarrearkkua ja yrittää ryöstää kavereiden aarteet läpsäyttämällä kainalossa oleva pallo lattialle. Mikäli pallo putosi, piti siirtyä salin laidalle odottamaan uuden erän alkamista. Leikkiä voisi pelata pareittain, me pelasimme koko ryhmän voimin, eli kenen tahansa aarrearkun sai yrittää pudottaa. 

Mikäli aikaa olisi jäänyt olisi taisteluita jatkettu kahden tulen välissä ja oma puoli puhtaaksi-peleillä. 

10. päivä

Merirosvo-teema jatkui myös metsäretkellä, sillä merirosvojen jalokiviä löytyi metsästä. Pareittain oppilaat etsivät kaikki jalokivet, joita oli kuudessa eri paikassa. Oppilaat laskivat jalokivet ja kirjasivat lukumäärät tussitaululle. Lopuksi luvut järjestettiin pienimmästä suurimpaan. Timantit oli järjestetty kuvissa siten, että ne ohjasivat oppilaita laskemaan ryhmissä. 

Metsässä pidetyllä lukutunnilla parit lukivat riippumatossa Apua merirosvoja-kirjoja ja lukemisen jälkeen kertoivat opettajalle lukemansa tarinan omin sanoin. 

Merirosvo-teeman ensimmäisen osan voit lukea täältä. Merirosvo-teeman materiaaleja olen koonnut Drive-kansioon. Seikkailu jatkuu vielä yhden viikon, kurkkaa siis blogiin viimeistään viikon kuluttua, niin tiedät kuinka seikkailumme päättyi!

Kiitokset jälleen yhteistyöstä Tanja Törnille, ihanalle etäkollegalleni, jonka kanssa yhteisopettajuus toimii hyvin myös 800 km välimatkan takaa!