Suomen luonnon päivä 31.8.2019

Huomenna vietetään Suomen luonnon päivää. Ekaluokkalaisten kanssa otimme juhlimisesta hieman ennakkoa ja juhlistimme päivää tänään perjantaina metsäretkellämme. Lauloimme metsälle "Paljon onnea vaan" niin suomeksi kuin englanniksi ja puut saivat onnitteluhalaukset.

Tänään tutkimme erilaisten kasvien ja puiden lehtiä. Open repusta löytyi vasaroita, muutama puutyöluokan roskiksesta uusikäyttöön napattu laudanpätkä sekä metsähuivit, jotka vaativat koristelua. 

Kolmion muotoisten metsähuivien reunat olin etukäteen huolitellut saumurilla ja oppilaiden tehtäväksi jäi huivien koristelu.

Laudan päälle asettettiin puun tai kasvin lehti, kangas asetettiin päällimmäiseksi ja vasaralla nakuteltiin lehteä. Lehtivihreä värjäsi kankaaseen kuvioita, joita saattoi sommitella valitsemallaan tavalla. Innokas nakutus kuuluikin metsässä. Mukana oli 4 varasaa, koska se oli sopiva määrä, jota pystyy helposti valvomaan. Saman aikaisesti työskenteli 8 lasta, neljä vasaroi ja neljä etsi uutta lehteä kuvioitavaksi ja aina yhden lehden nakuttelun jälkeen tuli vaihto.

Ensi viikon käsityötunneilla oppilaat opettelevat silitysraudan käyttöä ja silittävät huivit. Lehtivihreää ei taida mitenkään saada kiinnitettyä, mutta nimet, jotka kangastussilla huiveihin koululla kirjoitin, saadaan silitysraudalla kiinnitettyä. Ensi perjantaina jokainen ekaluokkalainen saa metsähuivin kaulaansa sen merkiksi, että olemme lähdössä metsään. Huivien kulmaan isolla kirjoitetuista nimistä sijainenkin helposti lukee oppilaiden nimet. Lisäksi retkiaamuna on opettajan helppo huomata kuka puuttuu, kun käteen jää huiveja.

Idea metsähuiveista ei ole omani, vaan Järvenpäässä työskenteleviltä Johannalta ja Annukalta tämän idean sain. Kiitos hyvästä ideasta!

Koulunkäynninohjaajan valvoessa oppilaiden nakuttelua pidin itse vähän sivummalla lukuklinikkaa, jossa jokainen oppilas kävi lukemassa minulle tämän viikon lukuläksyn. Lukuklinikan pitäminen metsässä saa kyllä jatkoa, se toimii erinomaisesti lasten vapaan leikin aikana, kun aina nappaan kerrallaan 1-2 lasta lukemaan.

Metsähuivien ja lukuklinikan lisäksi metsässä ehdittiin kerrata tällä viikolla opittua i-kirjainta sekä lopuksi kokoonnuimme piiriin istumaan ja lapset kertoivat minulle tarinan Ihaan syntymäpäivistä, joka on ollut tämän viikon tarinana ja jonka lapset ovat kuulleet kahdesti minun kertomanani ja he ovat sitä kahtena päivänä lukeneet lukuläksynä. Tarina piiri metsässä onnistui hyvin!

Tämä olikin kolmas metsäretki ja tällä kertaa tunnelma oli jotenkin levollinen ja leppoisa. Ehkä metsäretkestäkin on jo tullut rutiini, joka rauhoittaa.

Hyvää Suomen luonnonpäivää! 

Suomen luonnonpäivän lisäksi huomenna 31.8. on myös Nuku yö ulkona-tapahtuma. Minä olen lähdössä Ulko-opet ry:n tapahtumaan Ruuhijärvelle nukkumaan ja tapaamaan muita ulko-opeja.

Vertailua 1. luokalla

Ensimmäisinä kouluviikkoina on ekaluokkalaisten kanssa harjoiteltu ahkerasti vertailua. Metsässä vertailimme keppejä ja käpyjä sekä järjestimme niitä suuruusjärjestykseen. Luokassa pistetyöskentelyssä oli tarjottimilla erilaisia esineitä, joita oppilaiden piti pareittain järjestää.

Alla olevassa kuvassa olevat muoviset numerot eroavat toisistaan massan perusteella, joten niitä ei järjestetty ainoastaan numerojärjestykseen vaan myös massan mukaan.

Paperilappuset oppilaat järjestivät niiden korkeuden mukaan. Toisen jakoryhmän kanssa ehdin hieman tutkia papereiden pinta-alaa ja huomasimme, että pitkälle ja kapealle paperille ei mahdukaan yhtä paljon tekstiä tai piirustuksia kuin leveämmelle, mutta lyhyemmälle paperille.

Varga-Neményi-menetelmään kuuluvaa ahne kettu-leikkiä olemme vertailuun liittyen leikkineet ulkona useaan otteeseen. Myös luokassa päästiin pelaamaan ahne kettu-pelin noppaversiota ja vertailumerkki tuli kaikille oppilaille tutuksi.

Vihkoja emme ole vielä ottaneet oppilaiden kanssa käyttöön, mutta pienet tussitaulut toimivat erittäin hyvin vihkon korvikkeina tässä vaiheessa. Piirsimme tauluille hyllyt ja opettajan ohjeen mukaan enemmän tai vähemmän omenoita, porkkanoita jne. 

Ulkona mittasimme asioita langan avulla. Jokainen oppilas etsi asioita, jotka olivat pidempiä, lyhyempiä ja yhtä pitkiä kuin heidän saamansa lanka.

Kun elokuun helteet hellivät, otimme ilon irti lämmöstä ja menimme ulos läträämään vedellä. Olin etsinyt koulun kaapeista erilaisia astioita, joita tutkimme. Jokaisella työskentelypisteellä oli ämpärillinen vettä ja kaksi astiaa. Oppilaspari ennusti ensin kumman astian he ajattelivat olevan suurempi. Sen jälkeen toinen astia täytettiin vedellä ja kaadettiin astian vesi toiseen.

Jos vesi tuli yli, oli astia tietenkin pienempi! Voi sitä riemua, kun vesi tuli yli. Löysin matikkavarastosta laakeita astioita, joiden kanssa oppilaat olivat ihanan hölmistyneitä, kun korkea ja matala astia olivatkin saman kokoisia!

Luokassa pääsimme myös tutkimaan henkarivaa´an avulla massaa. Opettelimme ensin yhdessä käyttämään ja lukemaan henkarivaakaa. Sitten oppilaat pääsivät pienryhmissä työskentelemään. Ensin tehtiin ennuste, kumpi valituista esineitä olisi painavampi, sen jälkeen tutkittiin ja lopuksi sanoitettiin huomiot, kuten aina vertaillen molempiin suuntiin: jos jokin on painavampi, on toisen silloin oltava kevyempi.

Nämä ylläolevat kokemukselliset harjoitukset (useiden muiden toimintojen lisäksi) teimme kolmella eri matematiikan tunnilla. Oppilaiden saatua kokemuksia vertailusta ja mittaamisesta löytyi käyttämästämme Matematiikkaa 1a-oppikirjasta aivan vastaavia tehtäviä, joita oppilaiden oli kokemustensa jälkeen helppo tehdä.

A-kirjainta oppimassa

Tällä viikolla aloitimme työskentelyn kirjainten parissa. Ensimmäinen viikko on rutiinien opettelua, tulevilla viikolla samat tehtävätyypit toistuvat jokaisen kirjaimen kohdalla. Toki vaihtelu virkistää ja pientä variaatiota tehtävissä on viikottain ja taitojen karttuessa tehtäviä tulee lisää.

Aloitimme maanantaina harjoittelemalla kirjainlaulua. Koska koulutonttu on keskeinen henkilö luokassamme, on aakkoslaulumme "Tonttu löytää pussista, monen monta kirjainta..." (Pikkumetsän aapisen Jäniksen aakkoset-laulu, mutta jänis on korvattu tontulla).

Laulun jälkeen kerroin oppilaille tarinan koulutontun aamusta.

Oli aikainen aamu. Koulutonttu oli nukkunut makeasti koko yön. Aamun ensimmäiset auringonsäteet tunkeutuivat sisään verhojen välistä ja kutittelivat koulutontun silmäluomia. Ulkoa kuului myös ankkojen vaakkumista. Oliko se ankan ääni, joka koulutontun lopulta herätti? Tonttu hieroi silmiään, venytteli käsiään ja sen suusta purkautui haukotuksen sekainen "aaa" äännähdys. Sitten tonttu nousi vuoteestaan ja asteli ikkunan luokse. Se tarttui verhoihin ja veti ne ikkunan edestä. Ikkunan takana loisti kirkkaana keltainen aurinko, jonka säteet leikkivät edessä avautuvan järven aalloilla. Näkymä oli niin kaunis, että jälleen koulutontun suusta purkautui ihastunut äännähdys "aaa". 

Järven rannassa uiskenteli kokonainen ankkaperhe vaakkuen ja aamiaista etsiskellen. Ankoista tontun mieleen johtui yksi sen lempisaduista. Niinpä tonttu päätti vielä kiivetä takaisin vuoteeseen, yöpöydältä se nappasi satukirjan ja selasi sitä, kunnes löysi tarinan Rumasta ankanpoikasesta. 

Tonttu syventyi lukemaan tarinaa: Olipa kerran ankkaemo... (lapset kuulivat samalla tarinan rumasta ankanpoikasesta)

Tarinan jälkeen piirsimme kirjainvihkoomme vahaliiduilla kuvan koulutontusta, joka avaa verhoja. 

Tiistaina kerroin tunnin aluksi jälleen tarinan koulutontun aamusta ja rumasta ankanpoikasesta. Harjoittelimme yhdessä kuinka koulutonttu avaa verhot. Piirsin taululle koulutontun verhot ja "kädet" avaamassa verhoja, hupsan sehän on iso A-kirjain!

Tutustuimme myös pieneen A-kirjaimeen ja siihen, miten se kirjoitetaan. Harjoittelimme koko luokan voimin lukemaan a- ja aa-tavuja. Sen jälkeen olikin vuorossa pistetyöskentelyä.

1. piste / valkotaulu

Minulla on luokassa A4-kokoisia valkotauluja, joille oppilaat voivat harjoitella kirjainmuotoa tusseilla.

2. piste / älytaulu

Luokan ViviTek-älytaululle voi useampi lapsi piirtää kirjaimia samaan aikaan. Taululle tulikin oppitunnin aikana satoja a-kirjaimia.

3. piste / Molla abc

iPadin Molla abc-sovelluksella oppilaat harjoittelivat ison ja pienen a-kirjaimen muotoa. Molla abc:n etuna kahteen edelliseen on se, että se ei hyväksy väärään suuntaan piirrettyä kirjainta.

Jokaiselle löytyy sopivan tasoista luettavaa.
Kotona tavutason lukijoille vanhempi voi lukea
taustatarinan tontusta ja vanhemmat tietävät
myös mitä tarinaa kirjaimen kohdalla on käsitelty.

4. piste / lukeminen

Luetutin jokaista oppilasta sopivassa välissä lyhyesti. Jokainen oppilas sai vihkoon liimattavaksi monisteen, jossa oli lukemista tavutasolla, sanatasolla sekä lyhyempi teksti tavutettuna ja ilman tavuja pidempi teksti, joka kertoi koulutontun aamusta. Jokainen luki sen osan monisteesta, joka vastasi omaa lukutaitoa.

5. piste / värityskuva

Viidentenä pisteenä tiistaina oli värityskuva A-kirjaimesta, joka oli tulostettu Värinauttien sivulta.

Keskiviikkona pistetyöskentely jatkui uusilla pisteillä. Toki, jos tiistain pisteistä jokin oli tekemättä, saivat oppilaat tehdä puuttuvat pisteet.

 

6. piste / tietokone

Oppilaat kirjoittivat pareittain tietokoneella a-kirjaimella alkavia sanoja. Osa pareista pärjäsi itsenäisesti, mutta tämä piste sitoo aina yhden aikuisen niiden oppilaiden kohdalla, joiden luku- ja kirjoitustaito ei ole vielä päässyt vauhtiin. 

Oppilaiden keksitty sopivan sanan kuulostelimme yhdessä sanassa kuuluvia äänteitä ja minä äänsin sanaa oppilaalle hitaasti ja selkeästi. Hyvin saivat oppilaat oikeat äänteet ja kirjaimet keksimistään sanoista poimittua.
Olen käyttänyt Tragetonin kirjoittamalla lukemaan oppimista hyväkseni sovelletusti jo usean ekaluokan kanssa. Kirjoittaminen on niin paljon helpompaa kuin lukeminen.

7. piste / sanojen piirtäminen ja liimaaminen

Tietokoneella kirjoitettujen sanojen kuvat piirrettiin vihkoon ja tulostetut sanat liimattiin kunkin kuvan viereen. Leikkaamisen jälkeen piti tutkia ja lukea sanoja uudelleen, jotta jokainen sana löysi oikean kuvan viereen.

8. piste / muistipeli

Jo lukeville oppilaille muistipeli toimii ihan perusmuistipelinä. Ei-lukevien oppilaiden kanssa tutkin aluksi muistipelikortteja yhdessä yhden tai kahden lapsen kanssa kerrallaan. Valitsemme yhden kuvan, nimeämme kuvassa olevan asian ja kuulostelemme sanan alku- ja loppuäänteitä. Alku- ja loppuäänteen tunnistamalla pystyy siirtämään ainakin jonkin sanakorteista yleensä syrjään. Näistä a-sanoista oppilaat kuulivat helposti myös sanan toisen kirjaimen, joka auttoi jälleen siirtämään jonkin kortin syrjään. Auto- ja aurinko-sanojen ero löytyi viimein, kun kuulimme r-äänteen aurinko sanasta. Poissulkemisen tekniikalla sellainenkin lapsi, joka ei vielä oikeasti lue, pystyy "lukemaan" näitä kortteja. Aiempina vuosina pari-kolme kirjainta käsiteltyämme kaikki oppilaat pystyvät parittamaan muistipelikortit poissulkemisen strategialla, kun he ovat kortit parittaneet ja minä olen tarkistanut, pääsevät he pelaamaan muistipeliä.

9. piste / lukeminen

Myös keskiviikkona piti jossain välissä lukea hetki aikuiselle, jotta lukemisharjoitusta tulee päivittäin.

10. piste / oma kirjastokassi

Jos kaikki tehtävät oli tehty, sai oppilas ottaa oman kirjastokassinsa ja lueskella siellä olevia kirjoja. Ensimmäisellä kouluviikolla opimme Daily 5-menetelmästä tutut kolme tapaa lukea kirjaa (kuvien lukeminen, tekstin lukeminen ja tarinan jälleenkertominen).

Jotta minulla on selvillä mitä kukin lapsi on tehnyt, on oppilailla kulunseurantalomake värityskuvan takana. Pikkuoppilaita motivoi erittäin hyvin se, että jokaisen tehtävän jälkeen saa leiman. Jokaisen tunnin alussa olen merkinnyt taululle, mitä pisteitä ko. tunnilla on tarjolla. Kaikkien ei ole välttämätöntä ehtiä tehdä kaikkia pisteitä, mutta osa pisteistä on pakollisia. Tehtäviä, joita oppilas ei voi jättää väliin ovat lukeminen, tietokoneella kirjoittaminen ja sanojen liimaaminen ja piirtäminen. 

Lisäksi tällä viikolla askarreltiin A-kirjaimeen liittyen vielä auringonkukkia, mutta kerron niistä tarkemmin omassa blogijutussa.

Torstaina olin muissa tehtävissä ja sijaisen kanssa luokassa askarreltiin käsityötunnilla ja urheiltiin liikuntatunneilla. Perjantaina viimeistelimme A-kirjaimen työstämisen metsässä.

Metsäretkellä lounaan jälkeen tutkimme kuvakortteja, joissa oli a-kirjaimella alkavia asioita ja myös muutamia verbejä (kuvat tulostin papunetistä). Ensin tunnistimme kaikki kuvissa olevat asiat, sillä etenkin s2-oppilaille sanavaraston kasvattaminen on tärkeää. Tällä kertaa ihan uusi sana monelle oppilaalle oli avanto, mutta senkin he oppivat nopeasti, sillä hetken kuluttua oppilaat osasivat selittää sanan lapselle, joka oli hetken aikaa poissa ryhmästä ja palatessaan kysyi "mikä on avanto".
Kuvakorteilla leikille perinteistä myrkkysieni-leikkiä, jossa toisella puolikkaalla pienryhmästä oli silmät kiinni ja toiset valitsivat myrkkysieneksi yhden kortin. Sitten alettiin vuorotellen nostaa kortteja alustalta ja nimetä niitä, kunnes osuttiin myrkkysieneen ja peli alkoi uudestaan.
Kun kortit olivat jo tuttuja leikimme myös kärpäslätkä-leikkiä, jossa opettaja sanoi jonkin korteissa olevan asian ja oppilaiden piti mahdollisimman nopeasti laittaa käsi ko. kortin päälle.
Kortit sopivat myös lajitteluun ja teimme erilaisia ryhmiä, joista oppilaat yrittivät keksiä ryhmää yhdistävän asian.
Lopuksi arvuuttelimme vielä korteilla kuvailemalla kortissa olevaa asiaa, kunnes muut keksivät mistä kortista on kyse. Helpompana versiona tästä leikimme arvaa mitä ajattelet leikkiä, jolloin kortin valinnut sai vastata vain kyllä/ei-muiden kysymyksiin.

Tänään emme ehtineet, koska metsäretkemme jäi lyhyeksi ekaluokkalaisten koulualoituskonsertin Hösmärpluusin takia, mutta tarkoituksena on perjantaisin sadututtaa oppilailla viikon satu. Eli oppilaat jälleenkertovat saman sadun, jonka he ovat minulta viikon aikana useamman kerran kuulleet.

......................

Aapisia emme ehtineet vielä tällä viikolla ottaa käyttöön, toki ne toimivat meillä lähinnä lukuläksykirjoina. Ensi viikolla sitten! Kirjaimia harjoiteltiin ylläolevien tehtävien lisäksi harjoituskirjaan, josta saatiin tällä viikolla myös ensimmäiset läksyt!

Luokka puhkeaa kukkaan

Koulun alkaessa ensimmäisenä tarinana kerroin luokassa Herrman Koepken Seitsemänvuotias lapsi - koulukypsyys -kirjasta löytyvää tarinaa auringonkukan siemenistä. Olen aiemmin kirjoittanut tarinasta oman versioni blogiin, se löytyy täältä. 

Luokassa oli ensimmäisten viikkojen aikana suuren suuri auringon-
kukka, jota tutkimme innokkaasti.

Kerroin tarinan lapsille kolme kertaa, jolloin tarina tuli lapsille tutuksi. Viimeisellä kerralla lapset osallistuivat itse kertomiseen ja harjoittelimme näin jälleen kerrontaa, jota hyödynnän luokassa jatkossakin aina kirjaimiin liittyviä tarinoita käsitellessämme.

Auringonkukasta tulikin ensimmäinen kuvataiteen ja käsityön projekti, jonka aikana ekaluokkalaiset harjoittelivat montaa tärkeää asiaa.

Ensimmäisellä kouluviikolla aloitimme jo vesivärien käytön harjoittelun märkää märälle tekniikalla. Ensimmäisellä maalauskerralla oppilailla oli käytössä vain keltainen väri ja tehtävänä olikin maalata paperi auringonkukan keltaiseksi. Paleteissa ei ollut muita värejä edes tarjolla, jotta kukaan ei epäonnistuisi ohjeiden seuraamisessa.

Ohjeiden noudattamista ja saksien käyttöä harjoiteltiin myös auringonkukkien varsien askartelussa. Oppilaiden tuli merkitä paperin ylä- ja alalaitaan merkki kahden sormen päähän reunasta, yhdistää merkit ylhäältä alas pitkällä viivalla, leikata viivaa pitkin ja toistaa niin monta kertaa kuin paperille mahtui. Lopuksi suikaleet liimattiin kukan varreksi. 

Toisella viikolla jatkoimme märkää märälle tekniikkaa, mutta nyt oppilaat saivat keltaisen värin lisäksi myös sinisen. Ensin maalasimme paperin siniseksi ja sen jälkeen keltaisella värillä sinisen päälle. Muutamat oppilaat olivat kovin närkästyneitä aluksi, koska heidän paperistaa tulikin vihreä, vaikka ei olivat tehneet ihan oppilaiden ohjeiden mukaan. Onneksi hoksasimme pian, että se taisikin olla opettajan tarkoitus!

Auringonkukan terälehtiä askarrellessamme tuli samalla harjoiteltua ison A-kirjaimen muotoa. Oppilaat piirsivät paperille rivin isoja A-kirjaimia ja leikkasivat ne irti.

Minä en opeta käsitöitä luokalleni, mutta käsityön opettaja oli päättänyt aloittaa sormivirkkauksesta käsityöt. Sormivirkkaus sopi hyvin meidän auringonkukkiimme, sillä sormivirkkausketjuista saimme siemeniä auringonkukan keskustaan. Ketjusilmukkapätkä liimattiin spiraaliksi auringonkukan keskustaan. Toisilla spiraali oli isompi, toisilla pienempi. 

Ensimmäiset auringonkukat ovat puhjenneet kukkaan.

Kahden viikon urakan jälkeen luokka puhkesi kukkaan! Onneksi, sillä luokkaan ensimmäisenä päivänä tuomani auringonkukka olikin jo kuihtunut ja pudottanut melkein kaikki terälehtensä.

Lähdetään me metsään, metsään, metsään...

Luokkani lukujärjestyksessä lukee perjantain kohdalla metsäretki. Suuntaamme siis metsään jokaisena perjantaina. 

Miksi? 

- Opetussuunnitelmassa puhutaan monipuolisista oppimisympäristöistä. Koen tärkeäksi, että oppilaat oppivat työskentelemään niin luokassa, koulun pihalla, kirjastossa kuin metsässäkin. Alusta asti metsäretkillä on opetustuokioita. Aluksi ne ovat lyhyitä ja niitä on vain muutamia, kunhan työskentelytaidot ja keskittyminen kehittyy, pitenevät ja lisääntyvät työskentelytuokiot metsässä.

- Kestävä kehitys on myös vahvasti esillä opetussuunnitelmassa. Lapsen luontosuhde kehittyy luonnossa. Kierrätys, jätteiden lajittelu ja luonnosta huolehtimisen tärkeys korostuvat lapsille, kun he viettävät aikaa luonnossa. Metsäretkellä huolehditaan siitä, ettei meistä jää jälkiä metsään. Ruoallekaan ei ole jäteastiaa mukana, joten jos oppilas ei syö kaikkea ottamaansa ruokaa, pitää ruoan jätteet itse kantaa kotiin. 

- Hyvinvointi on keskeinen teema koulussa ja omankin koulumme lukuvuosisuunnitelmassa hyvinvointi on yksi kolmesta tänä lukuvuonna esille nostetuista kehittämiskohteista. Luonnossa liikkuminen lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia. Siihen ei tarvita edes kovin pitkiä hetkiä.

- Metsäretkillä liikumme yhtenä isona ryhmänä, joten vuorovaikutustaitoja harjoitellaan retkillä jatkuvasti. Lisäksi ryhmässä toimiminen ja liikkuminen vaatii sääntöjen noudattamista, jota ekaluokkalaisten kanssa harjoitellaan jatkuvasti. 

- Luonnossa liikettä syntyy huomaamatta. Metsäretkellä ei paikallaan istuttu muuten kuin ruokailuhetken ajan. Oppilaat ovat fyysisesti aktiivisia koko koulupäivän ajan. Metsässä kehittyvät myös motoriset taidot, kun kiivetään mäkeä ylös ja alas, eivätkä polutkaan ole tasaisia.

Miten toiminta käytännössä on toteutettu?

Meillä on koulussa valmistuskeittiö ja koulun yhteydessä on päiväkoti, joten ruokaa valmistetaan jo hyvin aikaisin. Olen sopinut keittiön kanssa, että saamme lämpöboxeissa lämpimän ruoan mukaan koululta klo 9.15. Ruoan kuljetusta varten minulla on käytössäni vankkurit, jotka isäni on minulle ja siskolleni 30 vuotta sitten rakentanut. Hyvin kulkee niillä ruoka metsään!

Lapsilla on mukanaan metsäretkipäivinä kannellinen muovirasia (esim. Aino-jäätelörasia), jonka sisältä löytyy aterimet. Muovirasia toimii lapsen lautasena ja ruokailun jälkeen likaiset aterimet laitetaan rasiaan ja rasian kansi kiinni. Näin reppu pysyy puhtaana! Tiskit hoidetaan kotona ja toivon, ettei maanantaisin löydy perjantain ruoantähteitä repuista :)

Ruokavankkureiden vetäminen oli suosittu tehtävä ja vuorot piti
jakaa tasan. Saa nähdä jatkuuko vetointo läpi vuoden.

Kun olemme päässeet metsään kerron lapsille, kuinka monta opetustuokiota kyseisenä päivänä on. Oppilaat tietävät, että työskentelemällä reippaasti ja tulemalla pillin soidessa paikalle, on vapaalle leikille aikaa enemmän kuin jos opettaja joutuu lapsia kovin pitkään odottelemaan. 

Meidän metsäalueemme rajautuu selkeästi ja lasten on helppo hahmottaa alueen rajat. Yhdeltä laidalta metsää rajaa puro. Oppilaat saavat mennä puron rantaan, kun pyytävät aikuisen mukaan. 

Koska tänään olimme ensimmäistä kertaa metsässä, en elätellyt suuria toiveita pitkistä työskentelytuokioista. Metsäretken aluksi pidimme matikkatuokion, jossa harjoittelimme luokittelua leikkimällä Varga-Neményi-menetelmästä tuttuja portinvartijaa ja ahnetta kettua. Sen jälkeen vertailimme löytämiämme keppejä ja käpyjä sekä järjestimme niitä suuruusjärjestykseen. Lopuksi harjoittelimme vielä sarjoittamista. Kun sarja oli valmis, laittoivat oppilaat silmät kiinni ja sarjaan tehtiin virhe, joka piti huomata.

Kepit pituusjärjestyksessä

Ruoan jälkeen pidimme tänään suomen kieleen liittyvän tuokion. Oppilaat ripustivat pyykkipojilla puihin kortteja, joissa oli aakkosten (pienet kirjaimet). Harjoituksen aikana oppilaat juoksivat hakemaan aina jonkin kortin, tulivat kortin kanssa aikuiset luokse, kertoivat kortissa olevan kirjaimen, sitä vastaavan äänteen ja keksivät sanan, joka alkoi kyseisellä kirjaimilla. Näin sain hieman kartoitettua sitä, kuinka hyvin oppilaat tuntevat kirjaimia, koska en ollut sitä aiemmin tällä viikolla ehtinyt kartoittaa.

Vaikka varsinaisten opetustuokioiden aikana ei tämän enempää tänään opiskeltu, tuli matkan varrella huomattua monta asiaa. Erään talon edustalla kasvoi auringonkukkia, jotka oppilaat tunnistivat samoiksi kukiksi, joita meillä on luokassa maljakossa ja joita olemme parhaillaan askartelemassa. Oppilaat eivät luokassa olleet uskoneet, että auringonkukat olisivat niin pitkiä. Nyt vertailtiin: "Auringonkukka on pidempi kuin opettaja, opettaja on lyhyempi kuin auringonkukka." Oppilaatkin halusivat käydä auringonkukan vieressä seisomassa ja totesimme, että auringonkukka on yhtä pitkä kuin kaksi oppilasta yhteensä. 

Metsästä löytyi myös roskia, joiden jättäjiä yhdessä paheksuimme, ja siivosimme roskia. Ensi kerralla pitää ottaa kunnon roskapussi mukaan! Jokamiehen oikeudet tulivat myös leikin ohessa esille, kun majoihin etsittiin keppejä. 

Ensimmäinen metsäretki oli onnistunut! Ensi viikolla jatkamme tästä!
Oppilaat kyselivätkin tullaanko ensi viikolla samaan metsään. Myöntävä
vastaus oli selvästi oppilaille mieleinen 😍

Kouluvälineet kadoksissa (esimatemaattisten taitojen harjoittelua)

Tänään ollessamme ruokailussa oli luokan ilmoitustaululle ilmestynyt kirje, joka oli osoitettu luokallemme. Pohdimme keneltä kirje mahtaisi olla.. Eräs oppilas ehdottikin heti, että kirje voisi olla tontulta. Hölmistyneenä kysyin oppilaalta, että mistä hän sen keksi. En nimittäin ollut puhunut koulutontusta luokalle vielä mitään. Tarkkoja havainnoijia oppilaani tuntuvat olevan, sillä oppilaat kääntyivät osoittamaan korkealle kaapin päälle, jonne olin aamulla tuonut koulutontun.

Oikeassa oppilaat tietenkin olivat, koulutonttu oli allekirjoittanut kirjeen. Kirje näytti kokeneen kovia, sillä se oli selvästi kastunut ja osa kirjeen sanoista oli levinnyt. Onneksi pystyimme kuitenkin nokkeluutemme avulla selvittämään kirjeen sisällön.

Hei ekaluokkalaiset!

Eikö uusi koulu olekin hieno?

Minulla olisi teille pyyntö vieno.

Kaikki on täällä ihan uutta,

huolehditaan paikoista osoittaen suurta ahkeruutta.

Luokassa muodostetaan piiri,

käytävällä jonossa liikutaan hiljaa kuin ______.

Maittava lounas pistellään poskiin,

ei ruokaa heitetä turhaan _______.

On koulu hyvä paikka tää,

jos kaveri ei koskaan yksin _____.

Minulla on kuitenkin tahra sukassa,

merkkinä siitä, että jotain on _________.

Nyt ei tarvitse teidän heiluttaa luuttua,

sillä jotakin tärkeää taitaa teiltä ________.

Nyt ylös jokainen pylly,

etsikää kenkä_______.

T. Koulutonttu

Suunnistimme yhtenä joukkona kenkähyllylle harjoitellen samalla käytävällä jonossa liikkumista hiljaa kuin hiiri, kuten koulutontun kirjeessä ohjeistettiin. Kenkähyllyiltä löytyi salaisuuspussi, jossa oli palapelin paloja. Oppilaat jakaantuivat neljään ryhmään rakentamaan omaa palapeliään. Palapelin palat liimattiin kiinni A5-kokoiselle paperille. Kun jokaisen ryhmän palapelit yhdistettiin muodostui niistä yksi A3-kokoinen kuva, joka ohjasi meidät liikuntasaliin.
Palapelin kuva oli netistä tulostettu, hakusanalla praatplaat + sport (vilinäkuva flaamiksi, en tiedä englanniksi vastaavaa sanaa ja praatplaat haulla löytyy hyviä kuvia aiheesta kuin aiheesta).

Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta salissa ja uuden uutukainen liikuntasali houkuttelee ketä tahansa juoksemaan ympäri salia, saivat lapset vapaan leikkihetken. Nopeasti heillä olikin leikit ja pelit pystyssä. Sitten muistimme, että meillä oli tehtävä kesken, joten lähdimme etsimään löytyisikö salista jokin ohje eteenpäin. Ja löytyihän sieltä!

Koulutarvikekuvat ovat peräisin samasta TpT-kansiosta, josta kaikki
luokan kyltit. Ne ovat englanniksi, eikä niitä voinut muokata. Joten
kirjoihin kortteihin suomeksi tekstit pdf-tiedostojen päälle.
Englanninkielisiin nimiin ei vielä kiinnitetä huomiota,
mutta ovatpahan valmiina keväällä alkavaa englannin opiskelua varten.

Yhteen liikuntasalin ovista oli kiinnitetty kuvia erilaisista koulutarvikkeista. Ne oli luokiteltu kahteen ryhmään aivan kuten äsken portinvartijaleikissä olimme luokitelleet oppilaita. Mietimme yhdessä millä perusteella esineet oli luokiteltu ja keksimme muutaman muunkin tavan luokitella esineet. Mutta tämä ei meitä auttanut tehtävässämme eteenpäin. Miten näistä kuvista oikein löytyisi vihje? Onko jokin esine, joka ei kuulu joukkoon? Miksei? Löysimme useita käenmunia, joiden perustelut olivat hyvät. Lopulta löysimme sen, jota koulutonttu oli ajatellut! Kortin takana nimittäin luki seuraava vihje: Eskari.

Eskariluokan läheltä löysimme seinältä suljetun loogiset kokoelman repuista. Kokoelma oli oppilaille tuttu, sillä käytimme sitä kouluun tutustumispäivässä. Kokoelmasta kuitenkin puuttui yksi kortti. Millainen reppu puuttuvassa kortissa on?
Toisella puolella käytävää oli myös suljettu looginen kokoelma, VaNesta tutut autokortit, ja niistäkin puuttui yksi kortti? Millainen auto puuttuu?

Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet puuttuvia kortteja, emme reppukorttia emmekä autokorttia. Puuttuvien korttien täytyi siis tarkoittaa jotakin muuta. Katselimme ympärillemme ja huomasimme läheisessä naulakossa, johon ei oltu merkitty kenenkään nimiä, olevan juuri sellainen sininen reppu, jonka kuva korteista puuttui ja repun päällä oli auto, juuri sellainen pikkuauto, joka pitäisi olla siinä kortissa, joka puuttui. Olisiko se reppu meille? Kokeilimme repun painoa. Hui, se painoi todella paljon! Yhteistyöllä jaksoimme kantaa repun omaan luokkaamme.

Avasimme repun yhdessä. Sieltä löytyi koulutontulta viesti: "Hyvää työtä ekaluokkalaiset! T. Koulutonttu" Lisäksi repussa oli meille ihan upouudet Matematiikkaa 1a-kirjat, joita aloimme heti innokkaina tutkia. Innokas kuhina täytti luokan, kun oppilaat kilvan etsivät oppikirjan kannessa olevia kuvia sisältä kirjasta.
Oppilaat olivat myös sitä mieltä, että poissaollessamme oli koulutonttunut liikkunut kaapin päällä! 😳 Ehkä se oli seurannut meidän touhuja.. Pitää olla tarkkana!

Onnelliset uusien oppikirjojen omistajat tutkimassa oppikirjojaan.

Tämä oli taas niitä hetkiä, joiden vuoksi rakastan alkuopetusta. Lapset olivat heti täysillä mukana tarinassa, he oikein kuplivat sitä intoa 😍 Puolessa välissä seikkailuamme yksi oppilaistani murehti, etteivät kaksi tänään poissaollutta oppilasta saaneet kokea tätä seikkailua yhdessä meidän kanssamme. Lisää tulee, sen lupasin tälle murehtijalle!

Tästä se arki alkaa!

Tänä vuonna työskentelen jälleen, pitkän odotuksen jälkeen, ekaluokalla. Koulumme on työskennellyt viimeiset neljä vuotta siirtoparakissa ja uusi koulumme valmistui koulun alkuun. Ensimmäiset vesopäivät kuluivatkin paikkojen järjestelyssä, kun uudessa koulussa kaikki oli vielä muuttolaatikoissa. Paljon on vielä tekemistä, mutta luokat saatiin siihen kuntoon, että oli mukava ottaa vastaan uudet ekaluokkalaiset!

Pohdin pitkään luokan sisustusta. Yhtä jos toista kuvamateriaalia minulta löytyi kyllä ennestään, mutta mikään niistä ei oikein houkutellut. TeacherPayTeachers on aina oiva apu ja sieltä löytyikin kiva luokan sisustussetti retkeilyteemalla. Teema sopii hyvin meille, olemmehan ulkoluokka ja yhden päivän viikossa metsässä ensi viikosta alkaen. Kaikki paketin materiaalit olivat muokattavissa, joten yhden illan sain värkätä PowerPointin kanssa vaihtaakseni tekstit suomeksi. 

Luokassani on opetusnurkka, jossa on pitkät penkit sekä lattialla jumppamatto istumista varten. Tässä nurkkauksessa aloitamme ja lopetamme koulupäivät. Lisäksi kaikki "luennointi" tapahtuu tässä nurkkauksessa, jossa oppilaat ovat aina ihan lähellä. 

Opetusnurkkauksesta löytyy myös kalenteriseinä, jota tutkimme joka aamu. Lisäksi päivän ohjelma on merkitty taululle korteilla. Kalenteriseinän lisäksi tärkeä elementti luokassa on puu, joka sai tänään oppilaiden toimesta ensimmäiset lehtensä. Jokainen oppilas leikkasi puuhun lehden ja lehteen kirjoitettiin asia, jossa oppilas on taitava. Kauhean taitava ekaluokka mulla on 😍

Puussa on myös linnunpesä, jonne laitamme joka päivä yhden munan uuden koulupäivän merkiksi. Jokaiseen pesään mahtuu kymmenen munaa ja kymmenen munan merkiksi laitamme pesän reunalle linnun. Kun puussa on sata linnun munaa, olemme olleet koulussa 100 päivää! Ehkäpä linnunpoikaset silloin kuoriutuvat 100-juhlien kunniaksi!

Luokan pulpetit on järjestetty luokan takaosaan ryhmiksi. Lisäksi takana on yksi ryhmä korkeampia pulpetteja ilman tuoleja. Tämän ylimäääräisen ryhmän ajattelin jättää oppilaille seisomatyöpisteeksi. Olemme siis uudessa koulussa, eikä meillä ole kalustevarastoa, jokaisen pitää siis pitää luokassaan kaikki siellä olevat kalusteet.

Kynät, kumit, terottimet, sakset jne. olen järjestänyt luokan sivupöydälle. Pidämme yhteisesti huolta yhteisistä tavaroista. Henkilökohtaiset värikynät ja vahaliidut jaan todennäköisesti oppilaille ensi viikolla. Muiden välineiden kanssa jatkan yhteiskäyttölinjalla kuten aiempinakin vuosina.

Luokasta tuli ihan mukavan tuntuinen. Kokolattiamatto syö ääntä luokasta kivasti. Ihanaa olla ihan uudessa, puhtaassa rakennuksessa! Tästä se arki alkaa! Pyrin päivittämään blogia viikottain, joten piipahdahan blogissa heti ensi viikolla selvittämässä kenen jalanjäljet näkyvät alla olevassa kuvassa valkotaulun kulmassa!