Päivittäin syntyy paljon erilaisia toteutus ideoita, aina ei kaikkea ehdi toteuttaa ja toisaalta osa toteutuksista jää unholaan. Tavoitteena on kirjata ylös oivallukset ja ideat, uudelleen kierrätystä ja jatkojalostusta varten.
Yksi ekaluokan syksyn herkullisimmista matikan tunneista on se, jolla tutkitaan mittaluvun ja mittayksikön suhdetta. Tämä oppitunti on yksi suosikeistani juuri sen vuoksi, että tunnilla on paljon keskustelua, väittelyä ja usein myös upeita oivalluksia.
Aamupiirin jälkeen pyysin avukseni yhden oppilaan, joka mittasi omilla askelillaan luokan leveyden. Tuloksesi tuli 11 askelta. Minä mittasin luokan leveyden omilla askelillani, tulokseksi sain kuusi askelta. Kumpi meistä käveli pidemmän matkan minä vai oppilas?
Joidenkin ryhmien kanssa luokan leveys on pitänyt mitata useita kertoja ja jopa pyytää viralliset valvojat pitämään kiinni seinistä, jotta seinät eivät mittausten välillä liiku. Mutta tälle ryhmälle mittaluvun ja mittayksikön suhde avautui nopeasti ja oppilaat osasivatkin kertoa, että jos ottaa lyhyitä askelia, tulee askelia enemmän vaikka matka on sama.
Kun hölmö ope yritti vielä kysellä "Onko nyt varma, että matka on sama kun oppilashan otti viisi askelta enemmän kuin minä?", halusivat oppilaat havainnollistaa asiaa. Eräs oppilas tuli mittaamaan matkaa pienillä askelilla, joita tarvittiin 20 ja toinen mittasi jättiläisen askelilla, joita tarvittiin kaikkein häviten.
Lopulta hölmö opekin uskoi asian olevan, kuten oppilaat selittivät.
Jatkoimme seisomalla piirissä. Vuorollaan oppilas sai heittää noppaa piirin keskellä ja sen jälkeen hänen piti kävellä nopan osoittamalla askelmäärällä nimetyn oppilaan luokse. Jos nopasta tuli kuusi, ei voinutkaan ottaa isoja askelia. Muutamien piti peruuttaa takaisin piirin keskustaan ja ottaa uudelleen askeleet, kun matka loppuikin kesken. Pienellä luvulla saikin harpata suoraan kaverin luokse.
Pituuden lisäksi tutkimme mittaluvun ja mittayksikön suhdetta myös tilavuuden kautta. Luokan eteen tuotiin kaksi kannua mehua, mehua oli molemmissa kannuissa yhtä paljon. Marjamehu kaadettiin pieniin mukeihin, joita täyttyi kannusta yhteensä 20.
Sen jälkeen kyselin, mahtaako kola-mehu täyttää yhtä monta mukia... Osa oppilaista oli heti sitä mieltä, ettei mukeja tarvita yhtä montaa. Ai miten niin ei? Mehuahan oli molemmissa kannuissa saman verran? Kai nyt mukejakin täyttyy yhtä monta?
Taas sivistettiin hölmöä opea ja kerrottiin, että isoja mukeja ei tarvita niin montaa, koska niihin mahtuu enemmän mehua. Pieniä mukeja tarvitaan paljon, koska niihin mahtuu vähemmän mehua.
Kun asia testattiin niin näinhän se oli.
Ja tottakai, lopuksi juotiin mehut pois! 😋
Ensimmäisen kerran minun urani aikana mittaluvun ja mittayksikön suhde on koko luokalle näin selvä asia. Varsinkin näiden mehulasien kanssa on monena vuotena jouduttu kaatamaan mehu laseista takaisin kannuun ja tarkistamaan, että mehua oli tosiaan yhtä paljon ja taas kaatamaan mukeihin ennen kuin oivallus oppilailta syntyy.
Näiden oppilaiden taidoista täytyy kiittää eskariopea, joka on pohjatyötä tehnyt!
Tunnin loppuosakin sujui mittaamisen parissa. Mittasimme VaNe-värisauvojen pituuksia eri mittayksiköillä. Ensin sauvoja mitattiin valkoisilla kuutioilla, sen jälkeen vaaleanpunaisilla sauvoilla. Lopuksi vielä muutama mittaustehtävä raportoitiin oppikirjaan.
Monta juttua ehdittiin tämänkin oppitunnin aikana tehdä ja mikä kaikkein tärkeintä: oppitunti sisälsi todella paljon matikkapuhetta! Matikkapuhetta ei voi oppitunnilla olla koskaan liikaa. Matematiikka on kieli ja kulttuuri, eikä sitä kirjaa täyttämällä, tarvitaan puhetta ja vuorovaikutusta!
Varga-Neményi -menetelmä on monelle nimenä tuttu, mutta mitä VaNe-tunnilla luokassa tapahtuu? Tässä blogijutussa pyrin kuvaamaan miten VaNe-tunti rakentuu. Tämä juttu kertoo syyskuussa pidetystä 1. luokan matematiikan tunnista. Oppitunnille osallistui 20 oppilasta, luokanopettaja ja koulunkäynninohjaaja. Oppitunnin pituus koulussamme on 60 minuuttia, josta noin 10 minuuttia alussa kuluu käsienpesuun.
Tunnin kognitiiviset tavoitteet:
Oppilas vahvistaa lukujonotaitojaan lukualueella 0-30.
Oppilas vahvistaa subitisaatiotaitoaan eli lukumäärien hahmottamista ilman laskemista.
Oppilas vahvistaa yksi yhteen-suhteen ymmärtämistä.
Oppilas harjoittelee lukumäärien laskemista (ylöspäin eriyttävänä tavoitteena kaksi kerrallaan laskeminen).
Oppilas harjoittelee vertailumerkin ja yhtäsuuruusmerkin käyttöä.
Oppitunti alkaa klo 10.45 käsien pesulla, klo 10.55 kaikki oppilaat istuvat puolikaaressa luokan edessä.
Koska aamulla on kokoonnuttu lukuryhmissä ja kyseessä on luokan ensimmäinen yhteinen tunti, tutkitaan oppitunnin aluksi kalenteria ja harjoitellaan lukujonotaitoja kehorytmien avulla. Jos lukujonojen harjoittelu kehorytmien avulla on sinulle uutta, voit kurkata alla olevasta videosta mitä se tarkoittaa.
Päivittäin kalenteriin lisätään lukukortteja siten, että kalenteri näyttää oikeaa päivää. Koulupäiviä lasketaan kalamaljan kalojen avulla.
Lukujonoharjoituksen jälkeen merkitään vielä kalenteriin päivämäärään ja samalla käydään keskustelua naapuriluvuista. Lukujonoja tuli harjoiteltua vielä lisää, kun kalamaljaan laitettiin jälleen uusi kala uuden koulupäivän merkiksi. Open osoitellessa kaloja ja oppilaiden laskiessa yhteen ääneen huomattiin, että laskimme yhden enemmän kuin pitäisi. Pahus, ope teki virheen. Piti laskea uudelleen, lähdettiin peruuttamaan luvusta, johon oli päästy ja se varmistui! Ope oli osoittanut vahingossa jotain kalaa kahdesti. Onneksi tuli tarkistettua asia! Koulussa on oltu kaksikymmentäkaksi päivää. Miten kaksikymmentäkaksi kirjoitetaan numeroilla? Kun oikea luku on saatu näkyviin koulupäivälaskuriin, oli aika siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen.
Kalakortit ovat Matikasta moneksi-materiaalista.
Kello näyttää 12.05, kun oppilaat ovat löytäneet omat paikkansa pulpettien äärestä. Opettaja vilauttaa dokumenttikameran alla lukumääräkorttia ja opettajan merkistä oppilaat taputtavat yhtä monta kertaa kuin kortissa näkyi kaloja. Koska kaikki eivät vielä ihan osaa taputtaa samassa rytmissä, opettaja pyytää jokaista näyttämään taputtamisen jälkeen vielä saman lukumäärän sormilla.
Opettajan vilautettua korttia, jossa on viisi kalaa, oppilaat näyttävät sormilla ihan eri tavoin. Yhdellä on yhden käden kaikki sormet pystyssä, vieruskaverilla kolme sormea yhdestä kädestä ja toisesta kaksi, joku näyttää neljää ja yhtä.
"Seis, seis, mikä homma tämä tällainen on? Tehän näytätte ihan eri tavoin. Kuka täällä nyt on oikeassa ja kuka väärässä?"
Opettaja saa vastaansa hihitystä ja sitten sivistetään pöljää opettajaa: "No, kun viisi on myös kolme ja kaksi, kato nyt näin (oppilas heiluttaa sormiaan) ja sit voi näyttää näin neljä ja yks ja sekin on viisi!" Muut nyökyttelevät ja vahvistavat, että näin asia on, kukaan ei ole väärässä ja kaikki ovat oikeassa, vaikka eri vastauksia antoivatkin.
Jatketaan vilauttamalla lisää kortteja, välillä ope pyytää oppilaita näyttämään sormilla lukumäärä eri tavalla kuin vieruskaveri, joka taas nostattaa keskustelua siitä, kuinka monella eri tavalla lukuja voi oikein näyttää.
Kellon näyttäessä 12.10 siirrytään seuraavan harjoituksen ohjeistukseen, ohjeistus ja siirtymä vie aikaa noin viisi minuuttia, jonka jälkeen oppilaat työskentelevät kahdessa ryhmässä.
Kuinka monta-purkit ovat pakasterasioita, joissa on sisällä helmiä. Laskettu lukumäärä kirjataan monisteelle. Tänään purkeissa oli laskettavia esineitä 2-15 kappaletta.
Opettajan kanssa työskentelevät oppilaat hakevat luokan etuosasta itselleen kuinka monta-purkin, jonka sisällä olevien helmien lukumäärä lasketaan. Monisteelle oppilas vetää tukkimiehen kirjanpidolla yhtä monta viivaa kuin purkissa oli helmiä. Tukkimiehen kirjanpitoa on harjoiteltu vain kerran aiemmin, joten opettaja ohjaa oppilaita työskentelyssä. Kun helmet on laskettu ja tarpeellinen määrä viivoja piirretty, merkitsee oppilas lopuksi monisteeseen lukumäärän numeromerkein, mikäli osaa. Numeromerkkien kirjoittamista emme ole vielä juurikaan harjoitelleet ja aika monella oppilaalla numerot kääntyvät peilikuviksi. Koska purkkien parissa työskentelee innokkaasti vain 10 oppilasta, ehtii opettaja ohjeistaa väärinpäin kääntyneitä numeromerkkejä oikeinpäin.
Tehokkain laskija ehtii 10 minuutin aikana laskea kahdeksan purkin sisällön, rauhallisemmalla tahdilla työskentelevä kolmesta viiteen. Kaikki keskittyvät työskentelyyn ja opettajalla on aikaa neuvoa ja seurata oppilaiden työskentelyä. Eräs oppilas sanoo tehtävän olevan toooosi helppo, eipä hätää tehtävää voidaan eriyttää ylöspäin. Osaatkos laskea helmiä kaksi kerrallaan? Kaksi, neljä, kuusi..
Tossu-pelin ohjeet löytyvät Matematiikkaa 1a-oppikirjasta. Täpläkortit kuuluvat oppikirjan liitemateriaaleihin.
Toinen puoli luokasta työskentelee koulunkäynninohjaajan kanssa luokan perällä. Oppilaat istuvat kahdessa pienessä piirissä matoilla ja pelaavat tossu-peliä. Tossu-peliä pelataan täpläkorteilla, jotka levitetään kuvapuoli alaspäin matolle ympyrän muotoon ja keskelle nostetaan aloituskortti. Omalla vuorollaan oppilas nostaa kortin, jos kortissa on saman verran tai enemmän täpliä kuin aloituskortissa tai se on samanvärinen kuin aloituskortti, saa oman kortin laittaa aloituskortin päälle. Jos kortti ei käy, se pidetään kädessä ja vuoro siirtyy. Käteen jääneen kortin saa pelata omalla pelivuorollaan myöhemmin, kun se käy. Peli päättyy, kun kortit loppuvat.
Yksinkertaisuudessaan peli on aivan mahtava. Oppilaat laskevat jatkuvasti korteissa olevia täpliä ja vertailevat lukumääriä. Peli ei ole helppo, sillä korttien täpliä ei ole aseteltu noppamuodosteltiin ja 12 täplän hahmottaminen vaatii jo tarkkuutta.
Kymmenen minuutin työskentelyn jälkeen ryhmät vaihtavat toimintoa. Tossuttelijat pääsevät kuinka monta -purkeille ja purkittelijat tossuttelemaan.
Kello näyttää 11.35, kun tossupelit päättyvät ja opettaja ohjeistaa oppilaista laskemaan kesken olevan kuinka monta-purkin loppuun ja ottamaan sen jälkeen matikan kirjan esille.
Matikan kirjasta löytyy vertailuun ja yksi yhteen -suhteeseen liittyviä tehtäviä, joita oppilaat alkavat tarmokkaasti tehdä, kun opettaja on selittänyt tehtäväohjeen taululla. Kaikki eivät kuitenkaan ole ohjetta ymmärtäneet tai tarvitsevat muuten apua. Opettaja ja ohjaaja kiertelevät oppilaiden parissa neuvomassa ja lukemassa seuraavien tehtävien tehtäväohjeita oppilaille. Koska asiaa on harjoiteltu, ei saman asian tekeminen kirjaan vie juurikaan aikaa, vaan tehtävät edistyvät ripeästi. Kirjatyöskentelyn tavoitteena on viimeistellä opittu asia.
Sama asia, jota oli harjoiteltu välineillä toistui kirjassa. Laske lukumäärä, piirrä yhtä monta palloa kuin on kuvia ja vertaile lukumääriä.
Kello 11.45 on aika lähteä välitunnille, vaikka valtaosa oppilaista haluaisikin vielä jatkaa matikan tehtävien parissa tai ainakin saada tehtäviä kotiin läksyksi. Ikävä opettaja ei anna tänään matikasta läksyä, vaan lähettää oppilaat välitunnille.
..................................
Paljon ehdittiin tunnilla tehdä, mutta kiireen tuntua ei oppitunnilla ollut. Oppitunnin tavoitteet tuli oppitunnilla täytettyä. Jokainen oppilas laski useita kymmeniä kertoja lukumääriä ja etenkin tossu-pelissä vertailua joutui tekemään jatkuvasti. Kirjan tehtävät olivat hyvin pienessä roolissa tällä tunnilla, kuten hyvin usein VaNe-tunnilla. Yhteisten pelien ja leikkien avulla toistoja tulee huomaamatta valtava määrä ja lopuksi, kun kirja aukaistaan, on asia jo opittu ja opittu viimeistellään kirjaan. Kirjasta on myös helppo antaa läksyä, kun oppitunnilla tehdyt harjoitukset ovat samanrakenteisia kuin kirjan tehtävät.
Kun oppitunti koostuu useista eri harjoituksista, eikä yhden tehtävätyypin parissa työskennellä liian pitkään, säilyy oppilaiden keskittyminen työskentelyyn yllä. Toki siirtymät ovat haastavia osalle oppilaista, mutta oppilaat oppivat hyvin pian vaihtamaan tehtävätyypistä toiseen. Aina ei tarvitse saada kaikkea valmiiksi asti, esimerkiksi kirjan tehtävistä, vaan se, että oppilas on työskennellyt annetun ajan tehokkaasti ja tehnyt parhaansa, riittää!
Oppitunnissa näkyvät myös Varga-Neményi-menetelmän seitsemän perusperiaatetta. Kehityspsykologisesti konkreettisten operaatioiden tasolla olevat oppilaat itse kokeilivat ja tutkivat, esimerkiksi tällä tunnilla oppilaat laskivat kuinka monta-purkeissa olleita konkreettisia esineitä. Harjoitukset etenivät konkreetista kohti abstraktia: alkutunnista käytettiin omaa kehoa lukujonoharjoituksessa sekä omia sormia lukumäärien näyttämisessä, kuinka monta-purkkien kanssa siirryttiin abstraktiotasolla ylöspäin käytettäessä oman kehon sijaan toimintavälinettä ja lopuksi tarkasteltiin kirjan kuvia ja kirjoitettiin asia matematiikan kielelle. Toimintavälineistä tällä tunnilla oli käytössä kuinka monta-purkit ja täpläkortit sekä oppikirja. Asioiden pohjustaminen aloitetaan vähitellen, tällä oppitunnilla pohjustettiin mm. lukujen summamuotoja näyttämällä lukuja sormilla eri tavoin, vaikka se ei ollutkaan vielä tämän viikon asia. Ainakin ope erehtyi tällä tunnilla. Oppilailta löytyi myös ilahduttavasti rohkeutta väittää vastaan, jos opettaja erehtyy väittämään jotain ihan hölmöä. Kivaahan meillä kaikilla oli, mihin tietenkin auttaa asiasta innostunut opettaja.
Tässä luokassa oppilaita on 20, kyseessä on tavallinen heterogeeninen ekaluokka. Tuen tarpeita oppilailla on erilaisia, mutta yhdessä työskentely oppitunneilla onnistuu erinomaisesti eikä käytöspuolen pulmiin tarvitse matikantunneilla juurikaan puuttua. Tarmokkaan pelaamisen ohessa, kun ei ehdi härkkiä vieruskaveria 😉
Olipa ihana viikko! Ihana olla työssä, josta nauttii ja tällä viikolla ehkä töiden teosta nautin vielä tavallistakin enemmän, kun sain viikon sairausloman jälkeen tehdä täyden viikon omien ekaluokkalaisten kanssa!
Tällä viikolla olemme mitanneet paljon. Ekaluokkalaisten mittaaminen alkaa vertailemalla ja sitä on tehty eri suureilla. Viime viikolla metsässä tutkimme pituutta, tällä viikolla olivat mukana suureista massa, tilavuus ja pinta-ala.
Tasapainovaa´an toimintaperiaatteeseen tutustuttiin jo alkuviikosta punnitsemalla luokassa erilaisia esineitä. Torstain metsämatikka-tunnille olin varannut punnittavaksi esineitä, jotka hieman haastavat oppilaita. Eli isoja ja kevyitä esineitä, kuten iso villalankakerä, ja pieniä, painavia esineitä, kuten metallinen pelilaatikko. Oppilaiden tehtävä oli ensin tehdä arvaus siitä, kumpi esineistä on painavampi ja sitten punnita. Toki ehtiväiset ekaluokkalaiset punnitsivat paljon kaikkea muutakin kuin minun mukanani tuomia esineitä.
Tilavuuksia tutkittiin erilaisten astioiden avulla. Jälleen olin valinnut astioita, joiden muoto saattaa hämätä arviointia. Jälleen oppilaat ensin pohtivat kumpi astia heidän mielestään on isompi ja sen jälkeen täytettiin omasta mielestä pienempi asti vedellä ja kaadettiin vesi toiseen astia. Jos vesi meni yli, oli arvaus mennyt väärin.
Moni oppilas esimerkiksi ajatteli pullon olevan suurempi kuin laakea vihreä astia, koska pullossa vesi nousee korkeammalle, mutta kuinkas kävikään..
Pinta-aloja tutkittiin paperilappusten avulla. Kolme eri muotoista paperilappusta asetettiin oletettuun suuruusjärjestykseen. Järjestys tarkistettiin mittaamalla paperien pinta-ala männyn kävyillä. Lähes kaikki ekaluokkalaiset olivat sitä mieltä. että ohut ja pitkä paperikaistale on kaikkein suurin.
Kävyillä mittaamisen jälkeen syntyi oivalluksia ja selityksiä: "Vaikka se on pitkä, niin se on niin kapea!" Pinta-alan arvioiminen on haastavaa, mutta tehtävä oli erinomainen ekaluokkalaisille. Sopii toki vanhemmillekin oppilaille.
Perjantain metsäretkellä palattiin vielä mittaamisteemaan ja vertailuun tutkimalla ensin VaNe-kuvakorttien taloja. Niitä vertailtiin keskenään ja järjestettiin pienimmästä suurimpaan. Oppilaat kuitenkin huomasivat taloilla olevan myös muita vertailtavia ominaisuuksia kuin pienuus/suuruus. Harjoittelimme vertailemaan käyttämällä sanoja leveämpi ja kapeampi sekä korkeampi ja matalampi. Huomasivatka oppilaat myös, että talojen ikkunoiden lukumäärä kasvaa.
Siitä päästiinkin seuraavaan aiheeseen eli lukumäärien vertailuun. Jo ekoina koulupäivinä leikimme ahnetta kettua ja tänään ahne kettu -leikki siirtyi liikuntaleikistä noppapeliksi. Noppia heitellessä syntyi myös tilanne, jossa molemmat pelaajat heittivät yhtä monta. Syntyi ongelmatilanne, jonka seurauksena opimme yhtäsuuruusmerkin.
Autumn leaves are falling down,
falling down, falling down.
Autumn leaves are falling down.
It is autumn now.
Look at all the autum colours,
autumn colours, autumn colour.
Look at all the autum colours.
Red, yellow, brown.
Make a pile and jump right in,
jump right in, jump right in.
Make a pile and jump right in.
It is autumn now.
(Sävel: Maijan karitsa)
Englannin tuokiossa opettelimme Autumn leaves-laulun ja kertasimme aiemmin opeteltuja värejä. Värejä harjoiteltiin hedelmäsalaatti ja kim-leikin avulla.
Tänään matikkatuokiossa oli vain puolikas luokka kerrallaan ja toinen puolikas askarteli koulunkäynninohjaajan avustuksella pihlajanmarjoista ja puolukan lehdistä syyskransseja.
Ympäristöopissa meillä on meneillään syksy-jakso ja olemme tutustuneet sieniin ja marjoihin. Tänään metsästä löytyi monta sientä ja opiskelimme sienten osia tutkimalla oikeita sieniä metsässä. Lopuksi luin oppilaille Marjatta Kurenniemen Pilvipaimen kirjasta tarinan Kärpässieni, josta heräsi jälleen hyvää keskustelua toisten huomioimisesta, kiusaamisesta ja tunteista.
Paljon ehdittiin taas metsässä touhuta, näiden lisäksi tietenkin paljon leikkiaikaa, ruokailu ja lisäksi vapaiden leikkien aikana kaikki kävivät open luona suorittamassa matikan viikkoläksyn sekä melkein kaikki lukemassa ääneen.
