Eemeli ja keittokulho (E-kirjain)

E-kirjaimen opiskeluun valikoitui Eemeli, kuinkas muutenkaan. Eemelin metkuista päätimme Tanjan kanssa valita keittokulho-tarinan, koska keittokulhoon sai liitettyä matikkaa ja mittaamista. 

Maanantaina tarinaan tutustumisen yhteydessä leikittiin jälleen sanastolla sekä tavutettiin sanaston sanat. Eemelissä on jonkin verran vanhaa kieltä, josta myös lasten kanssa keskusteltiin. Pilkkumi sanaa en ole itsekään kuullut ikinä missään muualla kuin Eemeli-kirjassa. Markat ovat minulle tuttuja, muttei oppilaille. 

Nyt kun opetellaan kahdeksatta kirjainta, alkaa lukuläksyteksteissä olla aloittelevillekin lukijoille lukemista jo paljon. 

Viikon aikana hyödynsin jo aiemmin nauris-viikolle tekemiäni vihannes- ja hedelmäkortteja, joihin tein lisäkortit, jotta korteista löytyisi lihasopan ainekset. 

Pelasimme Liikaa suolaa-peliä: Pelipöydällä oli parikymmentä keittoaineskorttia, mukaan lukien suola. Omalla pelivuorollaan pelaaja nosti pöydältä valintansa mukaan yksi, kaksi tai kolme korttia ja nimesi korttien soppa-ainekset. Se, joka pelin lopussa joutui nostamaan suolan pöydältä, sai liikaa suolaa keittoonsa ja hävisi pelin. Tavoite oli siis olla nostamatta viimeistä korttia. Peli tunnetaan myös nimellä 21, mutta näin sain yhdistettyä strategia pelin Eemeli-teemaan ja samalla oppilaat saivat sanastoharjoitusta. 

Pelasimme myös sekametelisoppa-peliä, tämä peli tunnetaan myös nimellä NIM. Tämäkin on strategiapeli. Oppilaat pelasivat peliä pareittain. He asettivat 11 korttia kuvapuoli alaspäin lattialla tai pöydälle. Omalla vuorolla oppilas sai kääntää näkyviin yhden kortin tai kaksi vierekkäin olevaa korttia ja jälleen korttien soppa-ainekset nimettiin. Nyt tavoitteena oli saada itselleen viimeiset keittoainekset, eli saada itse käännettyä viimeinen kortti ympäri. Peli on nopea ja oppilaat pelasivatkin tätä useita kertoja, jotta molemmat voittaisivat. Sekä Liikaa suolaa- että sekametelisoppa-peli vaativat useampia pelikierroksia ennen kuin pelaajat alkavat oivaltaa miten pelissä kannattaa taktikoida. 

Läträys-kaboom sopi tarinaan erinomaisesti, sillä oppilaat pääsivät mittaamaan keittoa kulhoihin. Mukissa oppilailla oli kortteja, joihin oli merkitty esimerkiksi 2 A, joka tarkoitti, että kauhalla A pitäisi keittoa mitata kulhoon kaksi kauhallista. Kauhoja oli kaksi isompi ja pienempi (B ja C) sekä keittolusikka (A). Vuorollaan kukin pelaaja nosti mukista kortin ja mittasi kulhoonsa keittoa. Mikäli pelaaja nosti kortin, jossa on kaatuvan ämpärin kuva, joutui pelaajaa kaatamaan kaikki keitot pois kulhostaan. Pelin voitti se, joka sai keittokulhonsa täyteen. 

Lukusuoraan tutustuminen aloitettiin jo o-viikolla, talonmiehentikkailla kiipeillen ja eläinten pesäkoloja lukusuoralle asettaen sekä niiden etäisyyksiä askelilla mitaten. Eemeli ja keittokulho-tarinassa Eemeli lähtee vanhempineen Marjolahteen lääkäriin. Ajomatkalla ohitetaan porsaspaikka ja pannukakkupaikka. Tarina loi siis taas herkullisen kehyskertomuksen lukusuoratyöskentelylle. Alkuviikosta aamupiirissä asetimme lukusuoralle Kissankulman. Siitä yhdeksän askeleen päähän Marjolahden. Kolmen askeleen päähän Marjolahdesta tuli pannukakkupaikka ja niin edelleen. Näiden paikkojen väliä askelsimme ja mittasimme välimatkoja. 

Loppuviikosta lukusuora oli matikan tunnin pistetyöskentelyssä yhtenä pisteenä. Kertasimme alkuviikon työskentelyn asettaen talot ohjeiden mukaisille paikoille, mutta tällä kertaa myös numeroimme tien varressa olevat talot. Tutkimme naapurilukuja: Jos pannukakkupaikka on seitsemän, mitkä luvun ovat pannukakkupaikan naapureina? Astelimme lukusuoralla mitaten kuinka pitkä matka on esimerkiksi talolta seitsemän talolle yhdeksän. Lisäksi leikimme "tuulista päivää", jolloin oppilaat laittoivat silmät kiinni ja yksi oppilaista nappasi lukusuoralta yhden lukukortin pois. Muiden piti silmät avattuaan kertoa mikä luku puuttuu ja perustella mistä tietää juuri tietyn luvun puuttuvan. Perustelu tapahtui naapurilukujen avulla. 

Myös kombinatoriikka yhdistyi Eemeli ja keittokulho-tarinaan erinomaisesti. Sillä eihän Marjolahteen vain yhtä tietä ollut, vaan monta! Piirsin isolle voimapaperille joen ja sillan, lisäksi asetin toiselle puolelle jokea lukusuoralla käytetyn Kissankulma-kuvan sekä toiselle puolelle jokea Marjolahden lääkärin talon. Kissankulmasta sillalle piirsin kaksi eri tietä ja sillalta Marjolahteen kolme eri tietä. 

Pistetyöskentelyssä oppilaat pääsivät kuuden oppilaan ryhmissä tutkimaan reittivaihtoehtoja. Vuorollaan kukin oppilas meni seisomaan Kissankulman pihalle ja käveli valitsemaansa tietä Marjolahteen. Aina piti yrittää keksiä uusi reitti, jota kukaan muu ei olisi aiemmin käyttänyt. Jotta pysyimme laskuissa mukana tein oppilaiden reiteistä värikoodein muistiinpanoja (tiet olivat eri värisiä). 

Samaan tehtävään palattiin seuraavana päivänä, mutta nyt jokaisella oppilaalla oli sama tehtävä omalla monisteella ja monisteelle piti keksiä eri reittivaihtoehtoja. Olin jo edellisenä päivänä huomannut muutaman oppilaan olevan tehtävässä erityisen taitava, oppilaiden aloitettua työt kävinkin piirtämässä heidän monisteisiinsa saman tien yhden lisäreitin. Nämä taitavat oppilaat innostuivat asiasta, järjestelmällisesti kirjattuaan kaikki reitit, nostivat he käden pystyyn "Ope, voitko piirtää mulle vielä yhden lisäreitin?" Seuraavalla kerralla eivät enää kysyneet, ilmoittivat vain "Ope, me laitettiin vielä yksi reitti ja vielä yksi." Toisin sanoen tässä kävi taas siten, että taitavat eriyttivät itse itseään ylöspäin. 

Lihasoppakulhon ollessa vuoroin Eemelin päässä ja sirpaleina, piti Liinan tehdä ruoaksi kalakeittoa. Niinpä olimme avuliaita ja tangram-palojen avulla kalastimme Liinalle soppakalat. 

Tangramit liittyivät myös viikon kuvataidetyöhön. Ensin maalasimme soppakulhon pinnan märkää märälle -tekniikalla. Tavoitteena oli saada mahdollisimman tasainen pinta vesiväreillä. Märän maalauksen päälle sai halutessaan ripotella aiemmista askarteluista jäänyttä merisuolaa, jonka avulla saimme töihin hauskan pintakuvioinnin. 

Seuraavana päivänä soppakulho meni rikki, niin kuin tarinasta tiedämme. Niinpä oppilaatkin liimasivat ympyrätangram-monisteen maalauksensa taakse ja leikkasivat ensin "soppakulhon" irti ja sen jälkeen särkivät sen sirpaleiksi. Koska Eemelin isä oli tarkan markan mies, eihän hän sirpaleita hukkaan heittänyt vaan niistä piti rakentaa jotakin uutta. Pöydillä oli ympyrätangramien rakenteluohjeita, joita oppilaat saivat käyttää hyväkseen, jos halusivat. Jonkin aikaa rakenneltuaan jokainen valitsi mieluisimman kuvion, jonka paloista saattoi rakentaa ja liimasi sen taustapaperille. Keittokulhon sirpaleista syntyi pupuja, kukkia, siilejä, hevonen, kalmari, aurinko, kettu ja vaikka mitä. 

Tällainen oli Eemeli-viikko. Ainiin, musiikin tunnilla tietenkin laulelimme "Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän. On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän..." Kiitos jälleen kerran Tanja yhteistyöstä ja ideoinnista!

Eemeli-materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä.

Omenajuhlat (O-kirjain)

O-viikolle kirjaksi valikoitu Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin Omenajuhlat. Kirja on samaa sarjaa kuin ensimmäisenä kouluun tutustumispäivänä käyttämämme Oppiminen on hauskaa-kuvakirja. Oppilaat muistivat heti keväällä luetun kirjan nähdessään kirjan kannen. Kirjassa ystävykset päättävät järjestää omenajuhlat, mutta kun omenoita mennään keräämään on omenapuu tyhjä. Roope Tammihiiri on kerännyt kaikki omena talvivarastokseen. Hemmo Hiiri pahoittaa mielensä, mutta muut ystävät yrittävät piristää häntä ja päättävät pitää pannukakkujuhlat. Roope Tammihiiri omenoineenkin toteaa, ettei omenoita ole hauska syödä ilman ystäviä, joten hänkin tulee omenien kanssa paikalle ja ystävykset tekevät omenapannukakkua. Kun omenapannukakun päälle vielä ripotellaan vielä ystävyysrakeita, saa kirja onnellisen lopun. 

 

Sanasto tuki jälleen etenkin s2-oppilaiden ymmärrystä tarinasta. Lisäksi sanaston sanat tavutettiin ja tavujen määrä merkittiin perinteiseen tapaan sanojen alle. Harjoittelimme myös lisää suunta- ja suhdekäsitteitä, koska ne ovat osalle vaikeita.

- Mikä sana on siilin alla?

- Mikä sana on taikinan oikealla puolella?

- Jos vaihdat mielessäsi sammakon ja omenapuun paikkaa, mikä sana nyt on sammakon vasemmalla puolelle? Jne. 

Matikan tunnilla ripottelin kirjassakin esiintyneitä ystävyysrakeita (punaisia linssejä) oppilasparille paperin päälle. Pari heitti vuorotellen noppaa ja ympyröi kynällä aina nopan silmälukua vastaavan määrän ystävyysrakeita paperilta. Peliä jatkettiin, kunnes nopan silmälukua ei enää voinut ympyröidä. 

Samaa peliä pelattiin alla olevalla omena-kuvalla seuraavana päivänä oppilaiden työskennellessä sijaisen kanssa. Tosin sijaisen kanssa peliin lisättiin uusi twisti, sijaisen kanssa piti omenoita ympyröidä yksi enemmän kuin mitä noppa näytti. 

Luetunymmärtämistä jo virkkeitä lukevien kanssa harjoiteltiin Heureka-materiaaliin kuuluvien omppukuvien avulla. Monisteessa oli virkkeitä. Oppilas luki virkkeen, etsi luokan seinältä kuvan, joka vastasi virkettä ja merkitsi monisteeseen kuvaan kiinnitetyn kirjaimen. Samaan kuvaan saattoi liittyä useampi erilainen virke. Kun tehtävä oli valmis, muodostui kirjaimista sana omenapannukakku. Arvaatko miksi? Lue hieman eteenpäin niin asia selviää...

Aloitimme myös lukusuoran pohjustamista. Varga-Neményi-menetelmän mukaisesti kiipeilimme talonmiehentikkailla. Kuinkas muutenkaan omenoita korkealta puusta saisikaan? Oppilaat askelsivat ylös ja alas tikkailla, samalla keskustelimme kuinka monennella askelmalla oppilas aina oli. 

Seuraavana päivänä luokan lattialle oli ilmestynyt jana, johon merkittiin askeleet. Omalla vuorollaan oppilaat saivat käydä ohjeiden mukaan laittamassa kirjan hahmot omiin pesäkoloihinsa: Molli Myyrä asuu kahden askeleen päässä Sipi Siilistä. Maikki Mustarastaan pesä on neljän askeleen päässä Hemmo Hiirestä. Omenapuu on lähempänä Molli Myyrää kuin Roope Tammihiirtä. Ja niin edelleen.

Kun jokaisen eläimen pesäkolo oli merkitty lukusuoralle, askelsimme vielä eläinten pesäkolojen välillä ja mittasimme etäisyyksiä askelilla. Erityisesti huomioita kiinnitettiin siihen, että "yksi" voi sanoa vasta kun on ottanut yhden askeleen. 

Kuvataidetunti olikin herkullinen. Minulla oli pari kassillista kotimaisia omenoita, joita en olisi itse mitenkään saanut syötyä enkä myöskään säilöttyä pidemmäksi aikaa. Siispä omenat hyödynnettiin opiskelussa. Kuvataidetunnin aluksi jokainen sai mustan pystysuunnassa halkaistun A4-paperin sekä omenan. Tutkimme omenan muotoa ja väriä, sen jälkeen jokainen piirsi paperilleen oman omenansa. Seuraavaksi omenasta otettiin haukku, jälleen tutkittiin omenaa ja piirrettiin se. Viimeisenä sai syödä omenan kokonaan siemenkodan ympäriltä ja vielä piti piirtää omenan kara. 

Tehtävä oli oppilaille mieluinen, mutta vaikea. Soveltuisi paremmin isommille, mutta päätin kuitenkin toteuttaa sen nyt, kun omenoitakin oli tarjolla. 

Omenakassi ei kuitenkaan tyhjentynyt vielä kuvataidetunnilla vaan vielä jäi omenoita leipomiseenkin. Koska kirjassa tehtiin omenapannukakkua, niin teimme mekin. Ohjeena oli Leivontablogi Makeaa:n omenapannukakku-ohje. 

Ensin harjoiteltiin arjentaitoina omenankuorimista, vaikka kotimaisia omenoita käytimmekin. Sen jälkeen yksi ryhmä pilkkoi omenat, toinen teki taikinan ja kolmas ryhmä tiskasi. 

Omenapannukakusta tuli hurjan hyvää! Niin hyvää, että tein sitä myös kotona. 

Tällainen oli meidän o-viikko.

O-viikon materiaalit:

- tiivistelmä omenajuhlat-tarinasta

- kerätään omenoita-peli pohja

- kuvasanasto

- o-tavut ja leikkilukeminen

- virkkeet Heureka-materiaalin omenakortteihin

Löytyvät täältä kansiosta. 

Suuren suuri nauris (N-kirjain)

 N-kirjainta lähdettiin opiskelemaan Aleksei Tolstoin 1800-luvulla muistiin kirjoittaman kansansadun Jättiläisnauris avulla. Sadusta löytyy useampia versioita. Oppilaiden lukuläksynä oli minulle entuudestaan tuttu versio, jossa naurista kiskomaan tulee aina yksi uusi hahmo. Tolstoin alkuperäisversiossa sen sijaan apuun tulee ensin yksi lehmä, sitten kaksi pulleaa porsasta, kolme mustaa kissaa ja niin edelleen. Luimme myös tämän alkuperäisversion oppilaiden kanssa. 

Tuttuun tapaan kuvasanaston sanoilla leikittiin. Sanoja tavutettiin laittamalla nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin tavuja ja myöhemmin piirrettiin laatikkoon palloja tavujen verran. Pelatiin arvaa mitä sanaa ajattelen leikkiä kyllä/ei-vastauksilla. Pohdittiin alku- ja lopputavuja sekä äänteitä. Vaihdettiin mielessä sanojen paikkaa monisteella ja pohdittiin mikä sana nyt on vaikkapa puutarhan alla, jos puutarha ja mökkivaihtavat paikkaa. 

Suomen kielen tunneilla kirjoitimme jälleen tuttuun tapaan sanoja ja virkkeitä tietokoneella oppilaiden keksimistä N-sanoista. Toisella suomen kielen tunnilla, jolla aloittelevat lukijat olivat erityisopettajan luona, oppilaat kirjoittivat pareittain tietokoneella tarinat nauriin kiskomisesta alla olevan netistä löytyneet kuvasarjan avulla. Samalla tuli käsiteltyä tarinaan liittyviä traditioita: Miten tarina alkaa? Miten se usein päättyy?

Ympäristöopissa käsittelimme kasviksia ja luokittelimme niitä vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, marjoihin ja sipulikasveihin. Oppilaat saivat kasvikset kuvina ja ne piti sijoittaa oikeille paikoille isoisän puutarhaan asetettujen kylttien mukaan. Samalla tuli opittua uusia kasviksia, sillä retiisi ja purjo eivät olleet kaikille tuttuja tai ainakaan niiden nimiä ei muistettu. 

Kun oppilaat olivat luokitelleet kasvikset oikeille palstoille isoisän puutarhassa, saivat he kasvisten nimet listana ja seuraava tehtävä oli nimetä kasvikset. Nopeimmat nimesivät kaikki, hitaammat vain osan. 

Vihannesten osalta teimme myös pienimuotoista galluppia oman luokan kesken suosikkivihanneksistä. Oppilaat kiersivät kyselemässä toisiltaan mikä tutkimuksessa olleista vihanneksistä oli kenenkin suosikki ja värittivät vastaukset pylväsdiagrammeiksi. Luokkamme suosikki vihanneksia olivat porkkana ja kurkku! 

Matikkaa saatiin nauris-teemaan kombinatoriikan ja järjestyslukujen avulla. Ensin pohdimme missä järjestyksessä tarinassa hahmot olivat kiskomassa naurista irti maasta. Liimasimme pikku kuvina tuon järjestyksen naurismaalle ja keskustelimme siitä järjestyslukujen näkökulmasta:

- Kuka on jonossa ensimmäisenä? Kuka on jonossa kolmas?

- Kuinka mones kissa on jonossa?

- Entä jos jono kääntyykin nenä päinvastaiseen suuntaan? Kuka nyt on ensimmäinen? Entä viides?

- Jos kolmas ja viides vaihtavat paikkaa, kuinka monentena kissa on nyt?

- Jos isoäiti ja kissa vaihtavat paikkaa, kuinka mones kissa on nyt?

Samalla opittiin myös järjestysluvun merkintätapa ja numeroitiin ensimmäiseen jonoon hahmot 1., 2., 3. jne.

Seuraavaksi oppilaat saivat pohtia missä muissa järjestyksissä naurista voisi vetää irti maasta. Pikku kuvia liimaten jokainen keksi ainakin neljä erilaista järjestystä. Eräs oppilaistani kysyi kuinka monta oikeasti on mahdollista tehdä. Totesin, että kai niitä ainakin kolmekymmentä voi tehdä, oikeasti voi tehdä 720 (6x5x4x3x2x1). Siinä kohtaa alkoi sakset suihkimaan 😁 Hän taisi 17 erilaista järjestystä ehtiä liimaamaan. Aina välillä kävin katsomassa ja kommentoimassa sekä auttamassa huomaamaan, jos jokin järjestys oli kahdesti. 

Ekaluokkalaisten kanssa yleensä lähdetään VaNessa liikkeelle siitä, että on kolme hahmoa, joiden järjestystä vaihdellaan. En kuitenkaan halunnut lähteä karsimaan tarinassa olevien hahmojen määrää tähän tehtävään, joten lähdettiin liikkeelle tällaisella tehtävällä, jossa mahdollisuuksia on todella monta. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita siitä, kuinka monta vaihtoehtoa voi löytää. Vaan ylipäätään erilaisista järjestyksistä, joita oppilaat keksivät. Huomasi kuitenkin, että tuo 17 vaihtoehdon oppilas hahmotti tehtävää hieman laajemmin kuin muut. Hän hoksasi, ettei kaikkia hahmoja tarvitse leikata erikseen, vaan kaksi jonoa voi leikata jostain kohtaa poikki ja laittaa jonon pätkät kahdella eri tavalla paperille. Sen jälkeen taas kaksi jonoa keskeltä poikki eri kohdasta kuin aiemmin ja ne molemminpäin jonoiksi. 

Kuviksessa teimme perinteisen juurestyön liiduilla ja pulloväreillä. Ensin piirrettiin liidulla multaraja, sen jälkeen juurekset maan alle ja vihreät härpäkkeet maan pinnalle. Työn maalaamisessa käytettiin pullovärejä.

Luontokoulussa perjantaina olimme suunnistuspuistossa, mutta pitkä kävelymatka puolitettiin molempiin suuntiin leikkitauolla. Sitä varten olin ottanut mukaan papunetin kuvatyökalulla askarrellut kasvis-kortit (A3-koossa, jotta lapaset kädessäkin kortin kuva näkyy). Korteilla leikittiin seuraavia leikkejä:

- Arvaa mitä kasvista ajattelen?

- Myrkkysieni

- Asiantuntijahippa

Ohjeet leikkeihin löytyvät ulkoluokka-leikkikorteista. 

Näin hujahti n-viikko vauhdilla. Ensi viikolla jatketaan vielä kasvisten parissa, sillä ohjelmassa on o niin kuin omena. 

Tämän viikon materiaalit löydät tästä kansiosta. Siellä on kaksi erilaista versiota lukuläksystä, sillä Tanjan luokka on jo opiskellut o-kirjaimen ja minun luokkani oppii sen vasta ensi viikolla. Eli kahdessa lukuläksyversiossa on eri tavut tussattu aloitteleville lukijoille. Muuten tekstit ovat identtiset.

Buu ja Bää kastuvat (L-kirjain)

L-kirjainta lähdimme opiskelemaan Olof ja Lena Landströmin kirjan Buu ja Bää kastuvat avulla. Tietenkin, koska Buu ja Bää ovat lampaita!

Koska viikkoon sattui tukioppilaiden organisoima supersankaripäivä, oli viikko karsittu versio aiemmista. 

Lukuläksyt ja sanastot löydät täältä.

Kirjasta laaditun sanaston avulla harjoiteltiin tavuttamista sekä etsittiin alku- ja lopputavuja. Harjoittelimme myös suhde- ja suuntakäsitteitä harjoituksilla, joissa pyysin oppilaita mielessään vaihtamaan vaikkapa kroketin ja aaveen paikkaa kysyen mikä sana nyt on aaveen alapuolella. 

Luokkani sujuvien lukijoiden kanssa tietokoneella kirjoittaessa opettelimme virkkeen lihottamista. Eli läksynä oppilaat olivat keksineet jälleen viisi L-kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtäneet niistä kuvat. He keksivät jälleen jokaisesta kuvasta virkkeet, jotka kirjoitettiin, mutta tällä kertaa virkettä piti lihottaa lisäämällä kuvaileva adjektiivi tai paikka virkkeeseen. Aloittelevat lukijat kirjoittivat yksittäisiä sanoja ja sanatason lukijat (tai ainakin sellaisina koulun aloittaneet) kirjoittivat lyhyitä virkkeitä keksimistään l-sanoista.

Suomen kielen tunneilla oppilailla oli mahdollisuus treenata lukemista mörkö-pelin avulla. Mörkö-peli kortit löytyvät täältä. 

Kuvataiteen tunnilla taiteilimme lampaita. Lampaat toteutettiin sormen päällä valkoista maalia töpöttämällä. Päät ja jalat mustalla tussilla. Saksien käyttöä harjoittelimme leikatessamme kuvan alalaitaan nurmikkoa. Pitkien lähes alas asti yltävien kapeiden suikaileiden leikkaaminen heinikoksi ei ollut vielä ekaluokkalaisille helppoa. 

Matikassa käsittelimme L-viikolla lukuja 1-3 vane-tyyliin eikä lammas-matikkaa tällä viikolla ollut tarjolla. VaNe-tyyliin porkkanoiden jakamisen sijaan pohdittiin lukujen hajotelmia jakaen Buun ja Bään yhtä taskulamppua Buun ja Bään kesken. Luvun kaksi hajotelmissa pohdittiin Buun ja Bään kahden iltasatukirjan jakomahdollisuuksia ja luvun kolme kohdalla oli kolme pyykkipoikaa, joilla kylpytakit piti ripustaa. Sen enempää en liittänyt tarinaan tällä viikolla matikkaa. 

L-viikkoon liittyvät matskut löydät täältä kansiosta.