Ystävänpäivä

Ystävänpäivä-viikolla viikon tarinan sijaan oli meillä lukuläksynä runoja ja loruja ystävyydestä. Runojen lukemista harjoiteltiin parilukemisena, jolloin toinen oppilas tarkasti kuunteli, kun toinen luki. Oppilailla oli tällä viikolla myös muistiläksy: jokaisen tehtävänä oli yksi runo ja opetella se ulkoa perjantaiksi. Osa kertoikin jo keskiviikkona osaavansa runonsa ulkoa. 

Viikon kirjain oli tietenkin Y niin kuin ystävä ja suomen kielen tunneilla oppilaat kirjoittivat kirjoitelmat ystävästä. 

Käsityötunneilla oppilaat askartelivat siilejä kummioppilaille annettavaksi. 

Ystävänpäivän matikan tunnilla pelattiin Pino-peliä ja harjoiteltiin yhteen ja vähennyslaskua. Pino-peliä pelataan pareittain. Pari tarvitsee pelilaudan, kaksi noppaa ja kahden värisiä linkkikuutioita pelimerkeiksi (12 per pelaaja). 

Omalla vuorollaan pelaaja heittää noppia ja valintansa mukaan joko laskee luvut yhteen tai vähentää suuremmasta luvusta pienemmän luvun ja sijoittaa oman linkkikuutionsa ko. luvun päälle. Jos ruudussa on jo toisen pelaajan linkkikuutio, saa sen poistaa ja laittaa oman linkkikuution tilalle. Jos ruudussa on jo pelaajan oma linkkikuutio, saa hän asettaa oman linkkikuutionsa aiemman päälle, jolloin luvun päällä on kahden linkkikuution torni. Mikäli pelaaja saa kaksi omaa linkkikuutiotaan torniksi, on tämä luku jäädytetty eli toinen pelaaja ei voi enää poistaa näitä tornina olevia linkkikuutiota. 

Peli päättyy, kun jommalta kummalta pelaajalta loppuvat linkkikuutiot, kaikki luvut on jäädytetty tai kun aika loppuu, jolloin lasketaan kuinka monta tornia kummallakin pelaajalla on.

Jos haluat Pino-pelin pelilaudan ystävänpäivä-teemalla, voit ladata sen täältä.

Instagramista temmellyksen sivulta bongasin eilen kivan ystävänpäivä-idean, joka ilmeisesti alunperin on Sari Salon (?) käsialaa. Oppilaat saivat tehtäväkseen pohtia, millaisia luokkakaverit ovat. Jokaisen oppilaan nimi oli merkitty post-it-lapulle ja lapun päällä oli avaimenperärinkulaan kiinnitetty askartelunorkko. Pöydällä oli helmiä ja ohjelapuista löytyi eri värien selitykset. Luokkakaverin askartelunorkkoon laitettiin oppilaan hyvän ystävän ominaisuutta kuvaava helmi. 

Kaikkien nimet olivat lapuilla salaisuuspussissa. Oppilas tuli vuorollaan nostamaan pussista luokkakaverin nimen, kävi laittamassa hänelle helmen ja tuli sitten hakemaan uuden nimen. Opettaja keräsi palautetut nimet taskuun ja salaisuuspussin tyhjennyttyä lisäsä taskusta taas kortit uudelleen kiertoon. Näin jokaiselle tuli saman verran helmiä ja oppilaat joutuivat pohtimaan muidenkin kuin parhaiden kavereiden ominaisuuksia.

Haastava tilanne monelle oli se, kun pussista nousi oma nimi ja he pyysivät saada vaihtaa nimeä. Mutta enpä antanutkaan, vaan jokaisen piti miettiä myös itse, mikä asia kuvaa itseä. 

Kun harjoitus päättyi, sidottiin askartelunorkot kiinni ja niistä tuli oppilaille reppukoristeet, tosin he eivät niitä vielä saaneet itselleen.

Ruokailun jälkeen lähdimme ulos Tunteet Hukassa-retkelle. Tänään retki oli lyhyt, 75 min, joten keskityimme vain yhteen tunteeseen, joka oli rakkaus. Aloitimme koulun pihassa Tunteet Hukassa-aloituslorulla ja teimme susihukka-jumppaa.

Sen jälkeen retki alkoi, kävelyä tauoitimme muutamilla leikeillä. Leikimme halaushippaa, jossa pelastaminen onnistui halaamalla. Oppilaiden toiveesta leikimme myös Kuka pelkää Susi-Hukkaa-leikkiä, jossa leikkijät aina ulvoivat sen merkiksi, etteivät pelkää.

Leikkien jälkeen löytyi tämän päiväinen uusi tuttavuutemme karhu. Tutkimme karhun kuvaa ja pohdimme mitä tunnetta karhu voisi esittää. Oppilaat huomasivat nopeasti karhun taskun, jossa on sydän sekä jalkapohjista löytyvät sydämet. Pian joku keksikin karhun tunteen olevan rakkaus.

Rakkaus ei ollut ekaluokkalaisille helppo tunne, paljon vaati jutustelua ymmärtää, että rakkaus on muutakin kuin vain pusi-pusi-juttuja. 

Tänään ei metsästä löytynyt mitään punaista symboloimaan rakkautta, mutta kokeilimme itse tehdä piiristämme sydämen muotoisen. Sen jälkeen oppilaat saivat itse rakentaa kepeistä tai muista luonnonmateriaaleista sydämiä maahan.

Nyt talvella karhu nukkuu talviunta. Mietimme millaista ääntä karhun talvipesästä kuuluu. Miltä kuulostaa, jos karhu näkee mukavia, rakkauden täyteisiä unia? Entä miltä kuulostaa, jos karhu näkee painajaisia?

Leikimme myös karhu nukkuu-leikkiä, jossa oppilaat saivat taas purkaa energiaansa, keskittyäkseen seuraaviin harjoituksiin.

Tunteet Hukassa-retken päätteeksi kokoonnuimme piiriin ja jokainen sai oman, kavereiden aamulla tekemän reppukoristeen. Tutkimme minkä värisiä helmiä kukanenkin oli saanut ja kävimme läpi värien merkitykset. Tämä herätti mukavasti keskustelua tyyliin: "Joku on laittanut mulle pinkin, vaikka mulle ei kyllä kannata kertoa salaisuuksia.." Aamulla omien hyvän ystävän ominaisuuksien keksiminen oli vaikeaa, mutta niitä mitkä itseä eivät kuvanneet oli ilmeisesti helpompi löytää :)

Susi-Hukkamme ei saanut helminauhaa, mutta se sai jälleen uuden raidan kaulaliinaansa uuden tunteen merkiksi.

Hyvää ystävänpäivää!

Ja hiihtolomaa!

Keppihevos-matikkaa

Tälle päivälle suunniteltu ulkotunti osui kyllä juuri oikeaan paikkaan. Ulkona oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi kauniisti. Olipa ihanaa lähteä oppilaiden kanssa ratsastustunnille! 

                            

Ennen joulua käsityötunneilla valmistuivat keppihevoset, joita ekaluokkalaiset ylpeinä hoivasivat. Yhdessä rinnakkaisluokan kanssa harjoittelimme joulujuhlaan keppihevosten katrilliesityksen. Jos et ole hevosharrastaja, niin katso alla oleva video oikeiden hevosten katrillista. Joulujuhlan katrilliesityksessä keppihevosemme olivat vielä melko vauhdikkaita, mutta nyt oli koulutus selvästi tuottanut tulosta ja tänään hevostelu sujui paljon paremmin.

                                         

Aloitimme tunnin esteratsastuksella ja lukujonotaidoilla. Aitajuoksuaidoista ja temppuradan osista syntyi kentälle 20 esteen rata. Esteet merkittiin ämpärin kansilla, joihin merkityt luvut osoittivat järjestyksen, jossa rata tuli suorittaa. 

Ensimmäisellä kierroksella oppilaat ratsastivat koko 20 esteen radan. Ennen seuraavia suorituksia kertasimme yhdessä ensin parillisten (2, 4, 6..) ja parittomien (1, 3, 5...) lukujen lukujonot. Sen jälkeen oppilaat pääsivät hyppäämään parillisten lukujen esterataa ja parittomien lukujen rataa. Nämä kierrokset vaativat jo enemmän keskittymistä, koska nyt piti joka toinen este ohittaa. Vilskettä ja vilinää riitti ja pian ratsastajat jo huohottivat.

Esteratsastuksen jälkeen oli vuorossa rauhallisempi harjoitus. Ratsukot asettuivat riviin opettajaa vastapäätä, opettajallakin oli tietenkin oma hevonen! Opettaja toimi peilinä ja ratsukoiden oli liikuttava rivissä opettajan peilikuvana. Harjoittelimme peiliharjoituksessa liikkumista eteen- ja taaksepäin sekä sivusuunnassa. Lisäksi harjoittelimme kääntymistä. Kun tämä alkoi porukalla sujua, ratsukot jatkoivat samaa tehtävää pareittain, toisen ollessa "johtaja" ja toisen toimisessa johtajan peilinä.

Harjoittelimme myös katrilliratsastusta ja koko ryhmänä peilikuvina liikkumista, kuten tekstin alussa olevassa videossa. Peilaamisen oivaltaminen ja etenkin liikkeen yhdistäminen peilaamiseen vaatii oppilailta selvästi kypsyttelyä. Joulukuussa se oli vielä vaikeaa, mutta nyt se sujui jo hyvin!

Tunnin päätteeksi tömistelimme vielä yhdessä rytmikkäästi steinerkoulussa oppimani hevosrunot, joita olemme parin viime viikon aikana harjoitelleet.

Hiljallensa jalka käy,

eipä kotiportti näy.

Kuorma toinen noudetaan,

kunnes iltaan joudetaan.

Talliin päin, talliin päin,

mennään näin hölköttäin.

Pilttuuseen, pilttuuseen,

ruokaisaan, rauhaiseen.

Yli niityn ja haan,

yli metsäisen maan,

tulen kirmaten näin,

kotitanhutta päin.

Hei tuulispäänä kiitäen

ja raudat tulta leiskuen,

käy liekkiharjan temmeltie

ja vinhoin ratsumiestä vie.

Lukujonotaitojen harjoittelua 1. luokalla

Lukujonotaitojen harjoittelu kuuluu ekaluokalla jossain muodossa jokaiseen koulupäivään. Yleensä aamulla kalenteria tutkiessa teemme kehorytmien avulla lukujonoja eteen- ja taaksepäin 0-30 lukualueella. 

Nyt kun peruuttaminen sujuu tuolla lukualueella jo kaikilta hyvin, olemme alkaneet enemmän ja enemmän harjoitella kahden askeleen loikilla etenemistä lukujonoissa. Taputamme perusrytmiä, jossa kädet lyövät ensin reisiin ja sitten yhteen. Lukuja luetellessa sanomme ääneen vain ne luvut, joiden kohdalla kädet lyödään yhteen eli 2, 4, 6, 8... Toki välillä myös niin, että ääneen sanotaankin ne luvut, joiden kohdalla kädet lyövät reisiin eli 1, 3, 5, 7...

Tänään otimme ensimmäistä kertaa käyttöön 20-helminauhat (syksyllä meillä oli 10-helminauhat), joiden helmet laskimme yhdessä ensin yksittäin eteen- ja taaksepäin, sitten kaksi kerrallaan jälleen eteen- ja taaksepäin ja kokeilimme vielä laskea helmet viiden ryhmissä.

Oppilaat toivoivat lännen nopea-peliä, joten pistimme pelin pystyyn. Opettaja sanoi lukuja ja oppilaiden piti mahdollisimman nopeasti vetää helminauhastaan erilleen open sanoma luku. Asiaan kuuluvasti ope tietenkin ihmetteli, miten oppilaat voivat olla niin kauhean nopeita ja eiväthän he edes noin nopeasti voineet ehtiä laskea helmiä. Ja sen jälkeen oppilaiden piti tietenkin tyhmälle opelle monta kertaa selittää miten eri lukuja voi helminauhasta nopeasti erottaa.

Tunnin lopuksi oppilaat tekivät vielä kirjan tehtäviä, kirjastakin löytyi
samankaltaisia helminauhatehtäviä, joita olimme yhdessä tehneet.

Helminauhojen jälkeen työskentely jatkui pareittain sinipunakiekkojen parissa. Kiekot piti asettaa pöydälle riviin siten, että joka toinen kiekko oli sininen ja joka toinen punainen. Parit valitsivat kumpi on punainen ja kumpi on sininen ja laskivat kiekkojen lukumäärän toisen parissa sanoessa punaiset ja toisen siniset kiekot:

- yksi

- kaksi

- kolme

- neljä jne.

Seuraavaksi pyysin pareja luettelemaan yhdessä vain siniset kiekot ja sen jälkeen vain punaiset. Harjoituksen lopuksi oppilaat kirjoittivat vihkoihinsa sinisellä puuvärillä "siniset luvut" (2, 4, 6, 8...) ja punaisella värillä "punaiset luvut" (1, 3, 5, 7, 9...)

Seuraavaksi oli itsenäisen työskentelyn aika. Olin tuonut luokkaan Kuinka monta-purkit, joissa oli mitä ihastuttavinta krääsää sisällä. Jokainen oppilas sai monisteen, johon lukumäärät kirjattiin. Pyrin ohjaamaan aktiivisesti oppilaita laskemaan kaksi kerrallaan. Vielä moni oli kuitenkin sen verran arka kaksi kerrallaan laskemisessa, että itsekseen laskivat yksi kerrallaan ja vain aikuisen kanssa kaksi kerrallaan. Tarvitaan siis lisää harjoitusta, jotta rohkeus kasvaa!

Vartti kului nopeasti Kuinka monta-purkkien parissa ja moni oppilas olisi mielellään laskenut purkkeja pidempäänkin, mutta seuraavalla kerralla lisää.

Tunnin lopuksi oppilaat tekivät oppikirjasta lukujonotehtäviä. Kirjasta löytyi helminauhatehtäviä, jotka tuntuivatkin ihan helpoilta, kun olimme yhdessä helminauhalla harjoitelleet tunnin aluksi.

Joka päivä oppilailla on 10 minuutin lukuläksy, josta saa kultahipun.
10 kultahippua vaihdetaan timanttiin. Kun timantteja on 100, on
koulutonttu luvannut meille retken Korkeasaaren eläintarhaan.
Vielä pitää lukea lisää!

Luokkani kerää tehdyistä lukuläksyistä kultahippusia ja timantteja. Joka päivä tehty lukuläksy merkataan laittamalla luokan edessä olevaan mukiin kultahippu. Kerran viikossa laskemme yhdessä kultahiput. Kymmenen kultahippua vaihdetaan aina timanttiin, joka laitetaan luokan seinällä olevaan aarrearkkuun.

Nyt oli käynyt niin, että viime viikolla emme olleet ehtineet kultahippuja laskea ja niitä olikin melkoinen määrä, yhteensä 181. Siinä riittikin laskettavaa, mutta onneksi olimme harjoitelleet kaksi kerrallaan laskemista, mikä nopeutti kultahippujen laskemista. Kun kultahiput oli aseteltu kymmenen kultahipun riveihin, laskimme ne vielä kymmenen kerrallaan tarkistaaksemme lukumäärän. Ihan oikein olimme laskeneet ja aarrearkkuun laitettiin 18 uutta timanttia.

Tänään tarvittiin seinälle toinenkin aarrearkku, koska vanhaan ei enää timantit mahtuneet. 

Tällaisia matikkatouhuja meillä oli tänään, 

mitäs teillä touhuttiin?