Kaupungin pelimanneja ja huiluja

Grimmin sadussa Bremenin pelimannit päättävät aasi, koira, kissa ja kukko lähteä Bremeniin kaupungin pelimanneiksi, kun niiden isännät ja emännät eivät enää tarvitse vanhoja eläimiään ja aikovat korvata ne uusilla ja nuorilla eläimillä. Sadussa eivät eläimet kuitenkaan koskaan pääse Bremeniin asti, sillä matkallaan ne löytävät rosvojoukon mökin. Eläimet ajavat rosvot mökistään ja jäävät tyytyväisinä asumaan mökkiin. Bremen jäi kuitenkin ilman soittoniekkoja ja kun soittimiakin oli heitä varten hankittu...

Jotta soittoniekoille tarkoitetut huilut eivät jäisi käyttämättä ja jotta Bremen saisi kaupungin pelimanninsa päättivät ensimmäisen luokan oppilaat olla avuksi.  Tänään sai jokainen ekaluokkalainen oman pentatonisen huilunsa, johon tänään tutustuimme.

Koulussamme ei käytetä muovisia huiluja vaan oppilaat saivat puiset huilut, joista huolehditaan hyvin. Huilun hoito rutiineihin kuuluu esimerkiksi huilun lämmittäminen. Parhaiten huilu lämpeää laittamalla sen kainaloonsa, mutta meillä on myös huilun lämmitysruno, jonka lausumme yhdessä ennen soittamista.

Humisevan huilun huulille nostin,

sormet ne soutaen säveltä toisti,

henkäys lauluksi suli, vilisi sävelten tulva,

ihana aurinko sieluuni loisti:

soi, seli, soi, seli, sieluuni loisti,

ja huiluni ilosta soi.

(Runo on muokattu Larin-Kyöstin

runosta Itkevä huilu)

Koulussamme huilua soitetaan ensimmäiseltä luokalta 9. luokalle. Kolmannella luokalla oppilaat saavat sopraano-nokkahuilut. Huiluja soitetaan paitsi musiikin tunneilla, myös aamurytmeissä (eli päivittäin luokassa toistuvassa aamunavauksessa). Alkuopetuksessa huilunsoitto tapahtuu puhtaasti kuuntelemalla ja toistamalla opettajan soittoa, nuotteja emme siis käytä lainkaan. 

Omassa luokassani tavoitteenani on musiikin tunneilla opetella huilulla jotakin uutta ja parina aamuna viikossa aamurytmeissä soitamme jo opittua yhdessä. Soittamisella on koulussamme teknisen osaamisen lisäksi myös muita tavoitteita, harjoittelemme soittamisen ohessa kuuntelemista ja muiden oppilaiden huomioimista. Kaikki 18 oppilastani eivät siis soita juurikaan samanaikaisesti näin alussa vaan ryhmä kerrallaan, jotta sekä opettajan että oppilaiden kuulo ei ole vaarassa.

Tänään musiikin tunnilla opimme jo kaksi otetta ja saimme soitettua ensimmäisen kappaleemme Kukkuu käkönen! Huilun soitto on minulle taas askel tuntemattomaan, peruskoulussa soitimme nokkahuilua vain Ostakaa makkaraa-kappaleen verran ja se oli siinä. Kesällä ja syksyllä olen harjoitellut huilun soittoa ja nyt sitten oppilaiden kanssa yhdessä opetellaan. Ehkäpä jonain päivänä pääsemme huiluinemme Bremeniin asti, luokkaretkelle? ;-)

Tonttu löytää pussista - S

Tonttu löytää pussista

monen monta kirjainta

ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee

ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee...

-----------------------

Sisilisko oppilaan vihosta

Syksy oli jo pitkällä, monesta puusta olivat jo lehdet pudonneet. Koulun lähellä oleva metsä näytti synkältä ja hieman pelottavalta syysiltoina, kun kuu kumotti taivaalla ja valaisi puiden alastomat oksat. Koulutonttu nautti sinisistä syysilloista, silloin saattoi sytyttää kynttilän lyhtyyn ja kuunnella sateen ropinaa ikkunalautaan. Erään sateisen illan jälkeen, koitti kuulas ja kirpeä syysaamu. Koulutonttu nappasi korin käsivarrelleen ja veti siniset saappaat jalkaansa. Sateen jälkeen metsän sammalmättäille oli ilmestynyt sadoittain sieniä. Koulutonttu saapasteli sienikori käsivarrellaan metsässä ja keräsi koriinsa kaikki tutut sienet. Äiti oli jo varhain opettanut koulutontulle, että vain ne sienet, jotka varmasti tunnisti syötäviksi sai kerätä koriin. Se oli sääli, sillä punainen kärpässieni valkoisine pilkkuineen oli koulutontun mielestä metsän kaunein sieni. Sitä ei kuitenkaan saanut syödä, toisaalta kun kauneimmat sienet jäivät metsään saivat niitä ihastella kaikki syysretkeilijät. Kulkiessaan syvemmälle metsään koulutonttu saapui suolle. Suolla ei sieniä kasvanut, mutta sinne tonttu kuitenkin suuntasi. Syksyn tullen suolla kasvaa karpaloita, punaisia kirpeitä marjoja. Syksyn sato näytti lupaavalta. Olisi vain odotettava pakkasyötä, joka kypsyttäisi karpalot.

Koulutonttu ei ollut suolla yksin. Suoheinän seassa sipsuttivat nimittäin sisilisko-siskokset, jotka mennessän sipisivät ja supattivat. Niillä taisi näin syksyn tullen olla paljon salaisuuksia supatettavaksi ennen talvea, jonka ne viettäisivät horroksessa syvällä maan sisässä. Sisilisko siskokset hieman säikähtivät koulutonttua, ne kuitenkin vaihtoivat kohteliaasti syystervehdyksen tontun kanssa ennen kuin sipsuttivat sievästi sinisissä saappaaissaan suoheinän sekaan.

Koulutonttua nauratti sisilisko-siskosten sipsuttaminen suolla, siihen ei moni kyennyt. Koulutontun oma saapastelu oli kaukana sirosta sipsuttamisesta..

1. päivän vihkokuva sisiliskosta

Syksyn sää on sateinen,

syysilta sininen.

Sateen jälkeen kuulakkaalla säällä,

kasvaa sieniä sammalmättään päällä.

Kaislikossa suhisee ja kahisee,

sisilisko siskot siellä supattaa,

sievissä sinisissä saappaissaan sipsuttaa.

-----------------------------

• S-kirjaimen äännettä harjoittelimme eläytymällä sipsuttaviksi sisiliskoiksi, jotka sipsuttivat ympäri luokkaa pitäen supatusääntä: s-s-s-s-s-s.
• Lisäksi leikimme Salaisuuksien metsä-leikkiä, jossa oppilaat asettuivat ympäri luokkatilaa tasaisesti. Yhtä lukuun ottamatta metsän puut (lapset) suhisevat s-äännettä, yksi yhdessä valittu metsän puu kuiskaa eri salaisuutta kuin muut esim. a-äännettä. Silmät sidottuina (pipo silmillä) tulee 1-2 oppilasta luokan ulkopuolelta sisään kerrallaan. Heidän tehtävänään on löytää salaisuuksien metsästä se puu, jolla on eri salaisuus kuin muilla.
• Kirjainmuotoa sekä äänteitä harjoittelimme myös kolmen lapsen jonoissa. Jonojen takimmaiset kävivät tunnustelemassa salaisuuspussissa olevaa kirjainta, tunnistettuaan sen he kuiskasivat kirjainta vastaavan äänteen edessä olevan oppilaan korvaan. Tämä oppilas piirsi saman kirjaimen edessään olevan lapsen selkään, joka piirsi saman kirjaimen pieneen liitutauluun edessään ja tarkisti jonon viimeiseltä, oliko viesti kulkenut perille oikein. Paikat vaihtuivat niin, että jokainen sai tehdä jokaista tehtävää leikissä.

-----------------------------

S-kirjaimen kirjainmuotoa harjoittelimme eri tavoin:

1. Oppilaat maalasivat S-kirjaimia taululle siveltimellä ja vedellä.

2. Ryynilautaselle syntyi myös kauniita S-kirjaimia.

3. Pienille liitutauluille mahtui tekemään useampia kirjaimia ja niistä aina pohdittiin mikä kirjaimista oli kaunein.

4. Koululta löytyneistä puupalikoita syntyi myös S-kirjaimia, vaikka osa oppilaista oli sitä mieltä ettei suorista puukappaleista saa kaarevaa ässää rakennettua.

5. Sateenkaarikirjaimiin käytettiin kaikki tarjolla olevia liituja.

Kun S-kirjaimen muotoa oli monin harjoiteltu ylläkuvatuilla toiminnallisilla harjoitteilla piirsimme lopuksi vihkoihin ison S-kirjaimen sisiliskon viereen.

1. ja 2. päivän vihkotyö

3. päivänä, jolloin käsittelimme s-kirjainta, keskityimme s-kirjaimella alkaviin sanoihin. Läksynä oppilaat olivat jo valmiiksi miettineet s-sanoja, jotka toimivat ulkona leikityssä hippaleikissä salasanoina ja niiden avulla pääsi kiinni jäätyään takaisin leikkiin.

Luokassa leikimme myös perinteistä laiva on lastattu-leikkiä s-sanoilla. Lopuksi kirjoitimme vihkoihin sisilisko tarinaan liittyviä s-sanoja. 

Käsittelemme aina kirjainta koko porukalla, vaikka luokassani on monen tasoisia lukijoita aloittelevista aina tekstitasolla toimiviin. Kaksi ensimmäistä päivää työskentelemme koko ajan samojen harjoitteiden parissa, mutta kolmantena päivänä eriytän, vaikkei ymmärtääkseni yleensä muissa vastaavissa kouluissa juurikaan eriytetä vaan kaikki tekevät samaa. Koulussamme ei oppilaiden tarvitse ensimmäisellä luokalla oppia lukemaan ja puhutaan paljon omassa rytmissä etenemisestä, minun mielestäni omassa rytmissä eteneminen tarkoittaa paitsi sitä, että hitaammilla on aikaa mutta myös sitä, että jo edistyneemmätkin saavat edetä omassa rytmissään ja tehdä omalla tasollaan asioita.

Aloittelevat lukijat työskentelevät aluksi minun kanssani, kuulostelemme sanoissa kuuluvia äänteitä ja kasaamme sanat kirjain kirjaimelta yhdessä taululle. Tämän tuokion aikana aloittelevat lukijat saavat hyvää treeniä kirjain-äännevastaavuudesta ja he ovatkin aktiivisesti mukana, kun jo edistyneemmät eivät ole viemässä heiltä vastausvuoroja. Tänään aloittelevien lukijoiden ja kirjoittajien ryhmä kirjoittikin paljon sanoja, enemmän kuin olin suunnitellut, mutta selvästi heidän kohdallaan olemme vaiheessa, jossa kirjoittamisen idea alkaa aueta ja monella on kova tarve päästä kokeilemaan omaa osaamistaan.

Ohjatessani aloittelvien lukijoiden kirjoittamista vihkotyön alkajaisiksi, tutkivat sanatason lukijat sillä välin s-sanakortteja. Korteissa oli kuvina ja sanoina s-sanoja, jotka piti yhdistää pareiksi (yht. 8 paria). Oppilaiden löydettyä parit he pelasivat korteilla muistipeliä.

Kun aloittelevat lukijat pääsivät siihen vaiheeseen, että he jäljensivät yhdessä taululle kirjoittamamme sanat vihkoihinsa, kirjoittelimme sanatasolla toimivien oppilaiden kanssa muutamia sanoja vihkoon ja sain samalla hyvän tilaisuuden seurata heidän osaamistaan. Lisäksi oppilaat kirjoittivat itse valitsemiaan s-sanoja.

Tekstitasolla toimivat oppilaat tiivistivät kahdella lauseella sisilisko-tarinan vihkoihinsa, jonka jälkeen hekin kirjoittelivat vihkoon itse valitsemiaan s-sanoja.

Tonttu löytää pussista - E

Tonttu löytää pussista,

monen monta kirjainta.

ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee,

ABCDEFG näiät tonttu tarvitsee...

--------------------------------------------

Koulutonttu oli syysloman jälkeen ollut kovin kiireinen. Koulu oli ollut viikon tyhjillään ja koulutonttukin oli opettajien ja oppilaiden lomaillessa pitänyt itsekin hieman lomaa, joten nyt touhua riitti. Edellisenä päivänä oli posti tuonut koulutontulle kirjeen, mutta kiireinen tonttu ei ollut ehtinyt kirjettä lukea. 

Kun kiire hellitti muisti koulutonttu eilen saamansa kirjeen. Kirje oli tullut kaukaa etelästä, sen saattoi päätellä siitä, että kirjeen päällä oli enemmän postimerkkejä kuin koulutonttu oli koskaan nähnyt.

Käsialaa jonkin aikaa tutkiskeltuaan koulutonttu arveli kirjeen olevan jokin aika sitten etelään muuttaneelta enolta. Eno oli vanhoilla päivillään kyllästynyt pohjolan kylmyyteen ja lähtenyt eläkepäivikseen etelän lampöön.

Koulutonttu etsi takkinsa taskusta lukulasit, jotka se ensin asetti nenälleen ja sen jälkeen se varovasti avasi sinetin kirjeen päältä. Koulutonttu alkoi lukea kirjettä, jossa eno kertoi elämänsä olevan etelässä erittäin erinomaista. Eno kertoi kirjeessään myös eriskummallisista asioista, joita se oli nähnyt etelässä. Erityisesti enoon olivat tehneet vaikutuksen etevät elefantit. Jopa pienet elefantti lapset osasivat jos jonkinlaisia temppuja. Ne osasivat kävellä jonoissa, pidelleen toistensa hännästä kiinni.

Yksi pieni elefantti marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin pyysivät he mukaan yhden toverin…

Sen lisäksi etevät elefantit osasivat istua, pyörittää kärsällään vannetta, soittaa huuliharppua ja esittää monta muutakin temppua. Mutta lukiessaan kirjettä eteenpäin koulutonttu hätkähti, hän työnsi silmälaseja paremmin nenälleen ja luki uudelleen mitä kirjeessä oikein sanottiin. Eno kertoi nähneensä etelässä myös tuttuja. Eräs opettaja, joka työskenteli samassa koulussa, jossa koulutonttu työskenteli oli ilmestynyt lomallaan etelään katsomaan elefantteja. Todisteeksi eno oli napannut vielä kuvan elefantin sylissä istuvasta opettajasta.

“No, on se vain meidän opettaja!”, totesi koulutonttu tutkittuaan kirjeen välistä löytynyttä valokuvaa tarkasti. Tuumittuaan hetken koulutonttu nappasi ensimmäisen luokan ikkunalaudalta liidun ja kirjoitti taululle runon elefantista ja enosta.

Elefanttimuori,

takamus kuin vuori,

istuu kärsä sojossa,

pieni häntä ojossa.

Jännittää se esitystä kamalasti,

mutta vanne pyörii sukkelasti.

Etelän lämmössä elefantti tahtois vain lorvia,

enon kanssa heilutella korvia.

Elefanttitarinan ohessa leikimme tietenkin Elefanttimarssia. Koska matka oli hauska niin, tuli mukaan aina 1-4 toveria tai lähti pois 1-4 toveria. Kaikki oppilaat siis marssivat leikin aluksi ympäri luokkaa ja lauletun ohjeen mukaan he kokosivat oikean kokoisia elefanttijonoja, jotka jatkoivat marssimista. Samalla tuli siis kerrattua lukujen 1-5 summa- ja erotusmuotoja.

Harjoittelimme myös eri eläimiksi/olennoiksi eläytymistä ja pohdimme miten niiden liikettä voisi esittää.
Miten elefantti liikkuu? Hitaasti ja rauhallisesti, askel tömähtää jne.
Miten etana liikkuu? Hitaasti, laahaamalla itseään jne.
Miten enkeli liikkuu? Keveästi, leijaillen, äänettömästi, varpaillaan jne.
Miten esteratsu liikkuu? Vauhdikkaasti, rytmikkäästi, laukkaamalla jne.

Piirsimme vihkoihin kuvan koulutontun runossa olevasta rengasta pyörittävästä ja istuvasta elefantista.

Seuraavana päivänä oli koulutonttu jättänyt meille jälleen salaisen pussinsa. Laulaessamme "Tonttu löytää pussista, monen monta kirjainta..." kiersi pussi oppilaalta toiselle. Jokainen sai laittaa kätensä pussiin ja tunnustella mitä siellä on, katsoa ei saanut. Ja sieltähän löytyi E-kirjain.

Ennen E-kirjaimen piirtämistä vihkoon, harjoittelimme E-kirjaimen muotoa ja suuntaa erilaisin toiminnallisin tavoin. Meidän koulussamme ei käytetä oppikirjoja alkuopetuksessa, vaan oppilaat tekevät oppikirjansa itse blanko-vihkoihin vahaliiduilla. Sen vuoksi kirjainmuodon harjoittelussa korostuvat toiminnalliset tavat, joilla on helppo tehdä useita toistoja ja saada kirjaimen muoto ja kirjoitussuunta lihasmuistiin. 

1. Taikahiekka

Oppilaat piirsivät E-kirjaimia taikahiekkaan (koristehiekka, mannaryynit, couscous toimivat hyvin taikahiekkana). 

2. Muovailu

Oppilaat muovailivat mehiläisvahasta opeteltavan kirjaimen.

3. Liitutaulu

Oppilaat harjoittelivat pienille liitutauluille aina kolme E-kirjainta ja penkkiparinsa kanssa miettivät mikä kolmesta E:stä on kaunein ja miksi. Jokainen teki 5x3 E-kirjainta.

4. Sateenkaarikirjain

Luokan yhteiselle isolle paperille jokainen oppilas teki "sateenkaarikirjaimen" eli piirsi kaikilla kymmenellä tarjolla olevalla liidulla päällekkäin opeteltavan kirjaimen.

Kolmantena päivä tutkimme oppilaiden kotona läksynä keksimiä e-alkuisia sanoja. Yhdessä kirjoitimme vihkoihin tarinan keskeisimmät e-sanat: eno, elefantti, etelä. Sen lisäksi oppilaat keksivät itse keskimiään sanoja.

Ne oppilaat, joiden lukutaito on jo tekstitasolla, tiivistivät tarinan kahteen lauseeseen, jotka he kirjoittivat vihkoihin. Eno muutti etelään. Eno näki elefanttien esityksen. Lisäksi hekin kirjoittivat omia sanoja vihkoon, mikä onkin kaikille oppilaille mieluinen tehtävä.

Ammattikirjallisuutta

Siivoilin syysloman ratoksi kirjahyllyä ja huomasin tänäkin vuonna hankkineeni aika monta ammattikirjallisuudeksi laskettavaa teosta. Tässä muutamia poimintoja, jotka voisivat kiinnostaa muitakin opettajia.

Uusin hankintani on Henna ja Matti Tampion Ulos oppimaan-kirja. Kirja sisältää yhden ulkotuntisuunnitelman vuoden jokaiselle viikolla. Tuntisuunnitelmia löytyy matematiikkaan ja äidinkieleen sekä erilaisiin teemoihin esim. Aleksis Kiven päivä, ystävänpäivä, pääsiäinen, Eurooppa-päivä. Kokonaisuuksia voi helposti soveltaa kaikille alakoulun luokille. Vaikken ideoita ja kokonaisuuksia ei suoraan kopioisikaan omaan opetukseen, muistutti kirja minulle jälleen kerran ettei ulkotuntien suunnitteleminen loppujen lopuksi niin kovin paljon enempää vaadi kuin sisällä toimiminen. Ulos oppimaan ja liikkumaan! Suosittelen, sekä kirjaa että luokkansa ulkoistamista! :)

Viime talven aikana osallistuin Lapin Yliopistolla musiikin-täydennyskoulutuskokonaisuuteen, jonka anti oli loistava. Kursseja pitivät Markku Kaikkonen, Kaarlo Uusitalo ja Esa Lamponen, jotka olivat kaikki erinomaisia ja innostavia kouluttajia. Näiden kurssien myötä omiin kokoelmiin tuli hankittua Kuvionuotit 1-kirja sekä Muskaripellen lauluja-vihkonen sekä cd. Kuvionuottien myötä olen oppinut säestämään kitaralla ja pianolla säestäminen on koko ajan työnalla. Muskaripellen lauluja-vihossa on uusia lastenlauluja, jotka sopivat hyvin myös alkuopetukseen.

Kuvataiteiden opetukseen on tullut vuoden aikana hankittua useampiakin teoksia. Thomas Wildgruberin Painting and Drawing in Waldorf School on kattava teos, joka ohjaa märällä märälle tekniikalla useita erilaisia töitä jokaiselle luokka-asteelle. Lisäksi kirjassa on myös ehdotuksia ja ohjeita piirustustöitä varten. 

Oma suhteeni vesiväreihin oli melko huono, kunnes aloitin steinerpedagogiikan perusopinnot. Miksi sitten en ole pitänyt vesiväreillä maalaamisesta? Luulen, ettei minulle ole koskaan varsinaisesti koulussa opetettu miten värejä käytetään. Valtaosa vesiväritöistä on ollut jonkin vahavärityön taustan laveerausta sinisellä. En ole osannut hallita värejä, joten yritykset oikeasti maalata jotain ovat olleet melkoisia pettymyksiä. Steinerpedagogiikan perusopinnoissa opimme erilaisia tekniikoita käyttää vesivärejä ja maalasimme paljon, laadukkaalle paperille ja laadukkailla Stockmarin nestemäisillä vesiväreillä, joten tuloskin oli ihan erilainen. Mitä opin? Ainakin sen, että opetan huolellisesti lasta käyttämään sivellintä ym. välineitä ja töiden on oltava riittävän yksinkertaisia.

Steinerkouluissa alkuopetuksessa ei yleensä maalata juurikaan mitään esittävää, koulukuntia on erilaisia, jotkut jopa maalaavat ensimmäisen vuoden vain yhdellä värillä. Lopputulos töissä ei ole tärkeä, vaan itse prosessi: keskittyminen maalaamiseen, väriin ja sen tunnelmaan (tai näin ainakin olen ymmärtänyt). 

Kattavassa perusteoksessa on sivuja 384 ja olen valinnut sen itselleni sopivaksi punaiseksi langaksi maalauksen opettamisessa. Sopii myös peruskoulun opettajan "maalaus-raamatuksi"!

Gösta Serlachiuksen taidemuseon julkaisema Virginien paletti-vihko ei ole hinnalla pilattu, taisi maksaa 2e. Vihossa esitellään kymmenkunta pääasiassa Albert Edelfeltin taideteosta. Jokaisesta teoksesta on muutamia tutkimustehtäviä, esim. teoksessa käytetyistä kylmistä ja lämpimistä väreistä. Lisäksi jokaisesta teoksesta on värityskuva. 

En ole päässyt vihkoa itse hyödyntämään, mutta taidehistorian opetukseen tämä on mukava lisä, eikä ole hinnalla pilattu!

Susien Brooksin Pieni taitelija-kirjat sisältävät molemmat kymmenkunta step-by-step-ohjetta kuinka piirtää ja maalata eläimiä ja ihmisiä. Mallina on aina jokin taideteos, jonka tyylin toteuttamiseen lukija opastetaan yksityiskohtaisin ohjein. Kirjoissa hyödynnetään tekniikoita monipuolisesti: piirretään, maalataan, askarrellaan. 

Näillä kirjoilla saa helposti täytettyä ison osan lukuvuoden kuvaamataidon tunneista, lisäksi tehtävät on helppo linkittää taidehistoriaan, koska jokainen tehtävä liittyy jonkun taitelijan teokseen. Mukana ovat esim. Leonardo Da Vinci, Pablo Picasso ja Henry Matisse.

-------------------------

Oletko sinä hankkinut ammattikirjallisuutta,

jota voisit suositella muillekin?