Ystävyyttä, yhteistyötä ja Y-kirjaimia

Ystävänpäivää ja ystävyys-teemaa lähestyimme laulujen ja lorujen avulla. Soittolistalla oli viikon aikana mm. Minun ystäväni on kuin villasukka (Musiikin mestarit 3-4), Ystävyys on yhteistä työtä (Jukka Salminen) ja Tule ystäväksi näin (Jukka Salminen).

Ollaan ystäviä jookos?

Ollaan ananas ja kookos.

Ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina.

Olet minulle tärkeä,

ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.

---

Nalle karvatassu,

vallaton ja hassu.

Löysi pienen sydämen,

punaisen ja lämpöisen.

Luokse hyvän ystävän

sydämen mä lähetän.

Päätti pikku nalle

ja kömpi peiton alle.

Jukka Salmisen Ystävyys on yhteistä työtä-laulussa lauletaan viimeisessä säkeistössä: Rakennetaan uusi silta halki koko maailman. Täältä Suomen tanhuvilta maahan Afrikan. Tämän laulun pohjalta piirsimme vihkoihimme kuvan ystävien muodostamasta sillasta. Kuvaan kätkeytyi salaisuus, jonka oppilaat helposti keksivät.

Kuvaan kätkeytyi tietenkin Y-kirjain ja koska ystävyys on yhteistä työtä tulivat ekaluokkalaisten kummit (5lk.) ystävänpäivän kynnyksellä meidän äidinkielen tunnillemme kylään ja opiskelemaan Y-kirjainta yhdessä ekaluokkalaisten kanssa.

Kahden opettajan ja yhden koulukäynninohjaajan voimin pyöräytimme lähes 40 oppilaan porukalla seuraavanlaisen äidinkielen tunnin (90min) ystävyys-teemalla:

Aloitus:

Tunti alkoi oppilaille tutuilla aamutoimilla: aamurunon lausumisella ja kalenterin tutkimisella. Sen jälkeen jatkoimme ekaluokkalaisten ystävyys-aiheisilla lauluilla ja loruilla. 5. luokan kummitkin olivat harjoitelleet lauluja ja opettivat ekaluokkalaisille laulun Huopikkaat, joka sen jälkeen raikuikin koulun käytävässä useaan otteeseen.

Yhdessä myös salaisuuspussin avulla tutkimme ystävyyden sillan sisältämää salaisuutta, salaisuuspussissa oli puinen y-kirjain. Jokainen sai tunnustella pussin sisältöä katsomatta sen sisään.

Pistetyöskentely:

1. Kirjainmuoto

Kirjainmuotoa harjoittelimme toiminnallisin keinoin pistetyöskentelynä pistetyöskentelyn sisällä. Tehtävät esiteltyäni oppilaat kiersivät vapaasti kirjainharjoitteita arvioiden itse milloin on kutakin harjoitetta tehty riittävästi. Viitosluokkalaiset toimivat ekaluokkalaisten ohjaajina. Y-kirjaimia maalattiin siveltimellä ja vedellä liitutaululle, piirrettiin ryynilautasille, rakennettiin palikoista ja piirrettiin isosti voimapaperille. Lisäksi parit pelasivat myrkkysienipeliä kirjaimilla ja ekaluokkalaiset samalla harjoittelivat nimeämään kirjaimia sekä niiden äänteitä.

Ystävyys ja oppiminen on yhteistyötä!

Tunnin isoin Y valmistui, kun pojat päättivät käyttää
kaikki purkin palikat.

2. Loruttelua ja lastenkirjallisuutta

5. luokan oppilaat olivat valmistelleet ekaluokkalaisille runon pätkän, johon ekaluokkalaiset täydensivät riimiparit. Loruttelun jälkeen oppilaat saivat luettavakseen lyhennetyn version Katri Kirkkopellon kirjan Molli alusta. 5. luokkalainen luki tekstikatkelman ääneen ekaluokkalaiselle ja sen jälkeen oppilaat pohtivat millaisia neuvoja Mollille voisi antaa.

3. Leikkejä ja logiikkaa

Koulunkäynninohjaajan ohjaamana oppilasryhmä leikki seuraavia leikkejä:

• Arvaa kuka on ystäväni? Oppilaat seisovat piirissä. Yksi leikkijöistä ajattelee jotakuta piirissä seisovaa leikkijää. Muut esittävät hänelle kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Ne, jotka eivät voi olla ajateltu ystävä, menevät istumaan, mutta voivat jatkaa edelleen kysymysten esittämistä. Lopulta ajateltu ystävä vain jää seisomaan.
• Oletko ystäväni? Vettä kengässä-leikin idealla puolet ryhmästä menee luokan ulkopuolelle ja sisälle jääneet päättävät kuka on kenenkin ystävä. Yksitellen oppilaat tulevat luokkaan sisään ja kysyvät leikkijöiltä "oletko ystäväni?" Mikäli leikkijä kysyy väärältä vastataan "vettä kengässä" ja loikitaan yhdellä jalalla ulos luokasta, jos arvaus osuu oikeaan vastauksena on "tottakai olemme ystäviä" ja leikkijä saa jäädä luokkaan.

Lopetus ja yhteenveto

Kun oppilaat olivat kiertäneet kaikki pisteet kokoonnuimme vielä yhdessä luokkaan ja keskustelimme mitä oppilaiden lukemassa Molli-kertomuksen katkelmassa oli tapahtunut ja millaisia ohjeita he olivat Mollille keksineet.

Oppilaiden ohjeet olivat hyvin samanlaisia kuin Katri Kirkkopellon kirjaan kirjaamat ohjeet. Oppilaita tuli ehdotuksena myös se, että Mollin pitäisi hymyillä. Tästä ohjeesta jatkoimmekin sitten Molli-kirjan parissa ja tunnin lopetuksena luin oppilaille Molli-kirjan loppuun. Vaikka kyseessä on lasten kuvakirja kuuntelivat myös 5. luokan oppilaat keskittyneesti kirjan loppuun.

Tunnin päätteeksi ennen välitunnille lähtöä posteljooni jakoi oppilaiden toisilleen tekemät ystävänpäiväkortit, joita oli askarreltu aiemmin sekä kummeille että halutessaan myös muille luokkatovereille.

-------

Uskonto-tunti

Ystävänpäivä-viikolla kerroin oppilaille jatkokertomuksena Timo Parvelan kirjaa Keinulauta. Keinulauta kertoo pienestä karhusta, jolla ei ole ketään, joka keinuisi sen kanssa keinulaudalla. Karhu kirjoittaa pieneen muistikirjaansa mietteitä keinumisesta. 

Kertomuksen edetessä ja Pii-karhun kirjoittaessa muistikirjaansa mietteitä, kiinnitin tauluverhoihin paperilapuille kirjoitetut Piin muistiinpanot. Kun kertomus viikon lopuksi tuli päätökseen luimme uskontotunnilla kaikki Piin muistiinpanot ja keskustelimme niistä. Oppilaiden keskuudessa syntyi paljon hyvää keskustelua ystävyydestä, yksinäisyydestä ja toisen huomioimisesta Piin muistiinpanojen pohjalta.

Keskustelun jälkeen teimme kehupiirin, jossa lankakerä risteili oppilaalta toiselle piirissä ja jokainen keksi aina jonkun mukavan asian siitä oppilaasta, jolle lankakerän heitti. Välillemme muodostui tiivis kehujen verkko, kaikki saivat kuulla missä ovat taitavia ja paljon muuta mukavaa itsestään.

Tunnin lopuksi kerroin oppilaille vielä tarinan Vesirokko, joka kertoi luotettavasta ystävästä. Kertomus löytyi kirjasta Kuningas Tollo ja muita kertomuksia (Monica Vikström-Jokela & Eero Jokela).

-----

Ystävyys-aiheista lastenkirjallisuutta edustaa myös Max Bollingerin kirja Lasten silta vuodelta 1982. Kirja on käännetty myös suomeksi, minulla tosin oli käytössäni vain saksankielinen versio, mikä ei sinänsä haitannut, koska koulussamme kertomuksen kerrotaan omin sanoin eikä yleensä lueta niitä suoraan kirjasta. Lasten silta kertoo joen vastakkaisilla puolilla sijaitsevista maatiloista, joiden asukkaat (aikuiset) ovat jatkuvasti kateellisia toisilleen. Veden pinnan joessa laskiessa pääsevät maatilojen lapset loikkimaan joen poikki kiviä pitkin ja tavatessaan joen keskellä ystävystyvät lapset. Lasten ystävyys viimein yhdistää myös vanhemmat ja he rakentavat sillan joen yli.

Kuultuaan kertomuksen kolmesti oppilaat jälleen kertoivat sadun yhdessä ja sen jälkeen jokainen piirsi sadusta kuvan vihkoonsa.

Ystävyyttä ja yhteistyötä koko viikko! :)

Äidinkieltä ja eläimiä

Koulussamme vietettiin lauantaikoulupäivää, jonka teemana oli lumenveisto. Edeltävällä viikolla kaikki luokat tekivät muotteja apunakäyttäen riittävän määrän lumikuutioita koulun pihaan, niin että kaikille riittäisi lauantaina veistettävää. Ennen lauantaikoulupäivää jokainen luokka työsti "Jänis ja tervanukke"-satua, jonka pohjalta kaikki lumiveistokset suunniteltiin. 

1. luokan kanssa työstimme Jänis ja tervanukke-satua ja eläinteemaa koko viikon ajan. Aamunavauksena lauloimme ja loruilimme eläimistä:

Aa, aa apina,

puusta kuului rapina.

Kuka siellä hyppii,

puusta banaanit nyppii?

Laulu:

Five little monkeys jumping on the bed,

one fell off and bumbed his head.

Mommy called the doctors and the doctor said:

No more monkeys jumping on the bed.

Four little monkeys jumping on the bed...

("Apinat" pomppivat tietenkin penkeillä, kunnes putoavat

ja päänsä satuttavat.)

-----

Jänöjussi puputti,

juu, juu juputti.

Suu supussa suputti,

korvat hupussa huputti.

Silmät ristissä ripitti,

pakoon juosta kipitti.

Laulu: 

Pikku pupu järven jäällä,

hyppii iloisella päällä.

Pienet jäljet jälkeen jää,

niitä pupu säikähtää.

Pikku pupu juokse, 

äitijänön luokse.

Äiti sulle selittää

miksi jäljet jälkeen jää.

(Olin laulukirja)

----

Karhun mörrikät,

jörrikän pörrikät,

kestiä pitävät kaiken kesää.

Syksyllä vasta, kömpivät pesään.

Siellä ne nukkuvat makoisasti,

uuden hunajan tuoksuun asti.

(Lorua lausuessamme tömistimme hitain,

karhun askelin)

----

On metsän kätköissä kettuja,

jotka osaavat paistaa lettuja.

Niiden lettubaari on metsän parhain

ja tungos jo melkoinen aamuvarhain.

Vaan silloin on ketuilla oikein hoppu

kun joku huutaa : LETUT ON LOPPU!!!

(Lorua lausuessamme "taputimme lettuja" kämmenillä,

kunnes lopussa kädet nousivat suulle ja huusimme lettujen loppuneen)

----

Tuuli puhuu kuusikossa,

susi ulvoo kuutamossa,

aukoo suurta suutaan,

alkaa kuulle huutaa:

juustoksi sua ennen luulin,

saduksi sen eilen kuulin,

raketit on valjastettu,

sinutkin on paljastettu.

 (Tuulen ääntä teimme runossa hieroen

käsiä yhteen lorun tahtiin)

----

Norsulla on kärsä vahva,

oivallinen nostokahva.

Tömistely siitä alkaa,

kun se nostaa töppöjalka.

(Norsun kärsä tehtiin eteen ojennetusta kädestä, 

jonka ali toinen käsi kurottuu ottamaan nenästä kiinni. 

Ja norsun tömistykset tietenkin loppuun.)'

----

Olipa kerran kurki,

joka yhdellä jalalla kulki.

Se siipensä levitti (ja silmänsä sulki)

ja päätään kallisteli.

Olisimpa surkea, 

jos muistuttaisin kurkea.

(Toimitaan lorun ohjeiden mukaan,

ryhmästä riippuen voi sulkea silmät,

silloin tosin päänkallistelu ja pystyssä

pysyminen ovat hyvin haasteellisia.)

----

Leijonaa mä metsästän,

tahdon saada suuren,

enkä pelkää ollenkan!

----

Sen lisäksi, että eläimet vilisivät aamun avauksissamme viikon ajan toteutimme perjantaina osana luokassani toimineen harjoittelijan näyttöä äidinkielen kokonaisuuden eläimiin ja satuun liittyen. Tunti toimi pistetyöskentelynä, jolloin harjoittelija ohjasi yhtä pistettä, minä toista ja oppilaat toimivat itsenäisesti kolmannella.

1. Eläin-alias ja tavutus

Koulunkäynninohjaaja-harjoittelijan ohjauksessa pienryhmä pelasi Aliasta kuvaillen eri eläimiä. Kun oikea eläin keksittiin, tavutettiin eläimen nimi taputtamalla yhdessä ja kuullosteltiin eläimen nimen alku- ja loppuäänteitä.

2. Muistipeli

Muistipeli-kortteina oli perinteisen eläinmuistipelin kortit, mutta kuvakortin pari oli korvattu eläimen nimellä. Aluksi oppilaat etsivät parit korteille siten, että kortit olivat oikein päin. Sanan alku- ja loppuäänteen tunnistamalla myös lukutaidottomat löysivät oikeat parit, sillä poissulkemisen menetelmää on harjoiteltu paljon. 

Kun oikeat parit olivat löytyneet pelasivat oppilaat korteilla muistipeliä.

3. Sana-arvoitukset

Minun kanssani oppilaat työskentelivät ensin riimien parissa täydentäen riimeille keksimäni lorunpätkät. Oppilailta tuli moneen kohtaan paljon parempia ehdotuksia kuin olin itse keksinyt.

OI MITEN HYVÄÄ ONKAAN KAHVI,

TOTESI PITKÄKAULA ________________________.

(KIRAHVI)

SIELLÄ UINUU PÄIVÄUNILLA

SUUREN SUURI ____________________________.

(GORILLA)

MEINASI JO MELKEIN ALKAA KAPINA,

ONNEKSI APUUN TULI _______________________.

(APINA)

TÄMÄ LUOKKA EI OLE LAINKAAN HUONO,

SITÄ EI KAATAISI EDES SARVI_________________.

(SARVIKUONO)

POPSI PORKKANA JA VITAMIINI,

SILLOIN OLET TERVE KUIN ____________________.

(DELFIINI)

MINUN OMA KULLAMURU,

NOPEA KUIN _______________________.

(KENGURU)

Riimiteltyämme siirryimme tutkimaan sana-arvoituksia. Arvoitussanat oli kääritty rullalle (kiinnitetty klemmarilla) siten, että vain sanan alku näkyi. Tutkimme yhtä rulla kerrallaan ja pohdimme mikä eläin voisi olla kyseisellä sanan alulla piilotettuna ja avasimme rullaa kirjainkirjaimelta tarkistaen oppilaiden arvausta. 

Tekstitason lukijoiden kanssa teimme sana-arvoitukset oikeinkirjoitusharjoituksena, kun oikea eläin oli keksitty he kirjoittivat sanan pienille liitutauluille ja sitten rullaa avaamalla tarkistimme oliko sana oikein kirjoitettu. Yllätyksekseni kenguru meni oikein, mutta delfiinistä tuli delViini.

------

Tunnin päätteeksi kerroin oppilaille sadun Jänis ja tervanukke. Satu kertoo eläimistä, jotka pohtivat mistä saisivat vettä, sillä aurinko on porottanut niin kuumasti, että kaikki joet ja järvet ovat kuivuneet. Eläimet päättävät rakentaa kaivon, mutta jänis ei jaksa tehdä töitä vaan katsoo muiden työskentelyä laiskana sivusta. Kun kaivo on valmis ja eläimet koloissansa nukkumassa käy jänis salaa kaivolla juomassa, mikä ei muiden eläinten mielestä ole reilua. Kaivolle asetetaan seuraavaksi yöksi vahti, mutta jänis huijaa vahtina olleen karhun metsään laulullaan ja käy karhun hortoillessa metsässä jälleen luvatta juomassa. Samoin käy seuraavanakin yönä. Lopulta ovela kettu ehdottaa, että kaivolle rakennetaan tervattu variksenpelätti vahtiin. Variksenpelätti ei jäniksen lauluun sorru, vaan seisoo paikallaan kaivon vieressä. Jänis hermostuu ja käy komentamaan tervattua nukkea. Huitaistessaan tassulla nukkea jänis jää kiinni tervattuun variksenpelättiin ja siitä muut eläimet sen seuraavana aamuna löytävät. Jänikselle pohditaan rangaistusta ja lopulta päädytään sulkemaan jänis ruokakomeroon ja lihottamaan niin paksuksi, että se halkeaa. Kun eläimet sitten yrittävät heittää jäniksen mäenrinteeltä alas, jotta tämä halkeaisi, hyppää ketterä jänis tassuilleen ja toteaa, puijasimpas teitä ja loikkii tiehensä. 

------

Lauantaina oli vuorossa lumenveisto. Reilun kahden tunnin ajan työstimme koulun pihamaalla lumikuutioitamme. Ekaluokkalaiset työskentelivät 2-4 oppilaan ryhmissä (neljä tosin alkoi olemaan jo liikaa) ja veistivät lumesta valitsemansa eläinhahmon. Ekaluokkalaisille vaikeinta oli alussa lumiveistoksen kolmiulotteisuuden hahmottaminen, mutta kun työ saatiin alkuun osasivat oppilaat jatkaa omatoimisesti. Mukana olleiden vanhempien apu tuli kyllä tarpeeseen, kiitos heille! :)

Opettaja voi ylpeänä esitellä oppilaidensa aikaansaannoksia:

 Kun kaikkien lumiveistokset oli saatu valmiiksi ja koulun tarjoamat hodarit oli syöty, ekaluokkalaiset rakensivat vielä kaikki yhdessä kaivon kaikkien eläinten keskelle. 

Punaisia poskia, hyvää mieltä ja hienoja tuotoksia! Kiitos niin oppilaille kuin mukana olleille vanhemmille!

Koulutontun retki hevostallille ja mitä sitten tapahtuikaan.. (H, N, B, C, D, G)

Eräänä aamuna oli koulutonttu ensimmäisen luokan luokkahuonetta tuulettaessaan löytänyt hurjan hauskan kirjan, jonka nimi oli Hevonen joka hukkasi silmälasinsa. Koulutonttu syventyi kirjaan niin, että oppilaat melkein pääsivät yllättämään sen. Niin hiljaa olivat oppilaat hiippailleet käytävässä, ettei koulutonttu ollut kirjan seikkailuiden pyörteessä kuullut heitä lainkaan. 

Ei auttanut muu kuin pujahtaa hyllyn taakse ja seurata sieltä koulupäivän kulkua. Se ei tosin koulutonttua harmittanut. Vaan eipä päässyt koulutonttu päivän päätyttyä niin vain pujahtamaan luokasta, sillä joukko tyttöjä jäi vielä koulupäivän jälkeen juttelemaan. Mistä he oikein puhuivat? Koulutonttu höristeli korviaan ja yritti ymmärtää mistä oikein puhuttiin, tyttöjen jutuissa seikkailivat Herkules, Helinä, Hali ja Huoli, mutta mitä ne oikein olivat?

Viimein koulutonttu ymmärsi, että kyseessä olivat läheisen hevostallin asukit. Tytöt olivat jo jonkin aikaa käyneet tallilla ratsastamassa ja hoitamassa hevosia. Jokaisella tuntui olevan oma suosikkinsa. 

- Minä pidän eniten Herkuleksesta. Se on niin komea ja kun sillä laukkaa kentällä, niin tanner vain tömisee. Herkules on vauhdikas ja rohkea, mutta kyllä se myöskin puolustaa heikompia. Kerrankin näin kun joku toisista hevosista yritti mennä syömään Helinän kaurat, niin Herkules näykkäisi tuota hevosta ja puolusti Helinää, kertoi Hanna-tyttö.

- Minun suosikkini on kyllä Helinä, se sipsuttaa niin sirosti pienillä kavioillaa aivan kuin sirkushevonen. Se on aina niin hyvän tuulinen, eikä koskaan luimistele korviaan kenellekään. Ja voi kuinka hauska se oli kerran, kun kesken ratsastustunnin eteemme lensi perhonen. Helinä katseli silmät suurina kaunista perhosta ja yritti innoissaan loikkia kuin perhonen kukasta kukkaan, kertoi Hannele.

- Minä pidän kyllä Halista eniten, se on aina niin rauhallinen ja sitä saa aina halata. Se vain rouskuttelee karsinassa heiniään ja antaa kaikkien pienimpienkin lasten harjata ja hyväillä sitä. Se ei hermostu, vaikka joku välillä roikkuu sen harjassa. Hali on niin halattavan hellyyttävä, julisti Helmi.

- Pienen pieni Huoli-poni on minusta kaikkein ihanin! Vaikka se usein katseleekin maailmaa pitkän otsatukkansa alta päätään roikottaen, on silläkin monta uskollista ystävää tallilla. Se huolehtii niin monen murheista, että vaikka sillä olisi itsellään asiat oikein hyvin näyttää se silti usein alakuloiselta, totesi Hilma. 

Viimein lähtivät tytöt kotiin ja koulutonttukin pääsi omiin puuhiinsa. Silti jäi koulutonttua mietityttämään tyttöjen kertomukset lähitallin hevosista ja kun se muisti tuntevansa tallilla asustavan tallitontun, oli koulutontun suunnitelma selvä: se lähtisi tallille! Mutta sen kuuletkin vasta seuraavassa sadussa.

Pyrin kuvailemaan tallin neljää hevosta tempperamenttijaon mukaisesti, sen verran kun minun tietämykseni riittää. Herkules oli tietenkin hevosista koleerinen (punainen), Helinä sagviininen (keltainen), Hali flegmaatikko (vihreä) ja Huoli melankolikko (sininen). Oli hauska huomata, että piirtäessämme hevosia vihkoihin ja kun jokainen sai itse valita minkä hevosen piirtäisi ja minkä värisellä riimulla, valitsivat lähes kaikki oppilaat omaa temperamenttiaan vastaavat hevoset.

Hevostarinaa ja H-kirjainta käsitellessämme poljimme myös temperamenttirunoja:

Hiljallensa jalka käy,

eipä kotiportti näy. 

Kuorma toinen noudetaan,

kunnes iltaan joudetaan.

Talliin päin, talliin päin,

mennään näin, hölköttäin.

Pilttuuseen, pilttuuseen,

ruokaisaan rauhaiseen.

Yli niityn ja haan,

yli metsäisen maan.

Tulen kirmaten näin,

kotitanhutta päin.

Hei tuulispäänä kiitäen,

raudat tulta iskien.

Näin liekkiharjan temmeltie,

jo vinhoin ratsumiestä vie.

Runoistakin oppilaat hoksasivat mikä hevonen milloinkin oli liikkeellä :) Hevoskuvasta paljastuikin lopulta kirjain H. Harjoiteltuamme H-kirjaimen kirjoittamista kirjoitimme vihkoon muutamia H-kirjaimella alkavia sanoja. Motorisista harjoituksista, joilla harjoittelimme H-kirjaimen kirjainmuotoa, löydät enemmän aiemmista postituksista hakusanalla kirjainmuoto.

Seuraavana perjantaina koulutonttu oli valmistautunut matkaamaan tallille. Koulun päättyessä koulutonttu oli piiloutunut oppilaiden naulakoiden lähistölle ja kun Nenna käänsi hetkeksi selkänsä, pujahti koulutonttu piilostaan ja kiipesi Nennan reppuun, jossa se matkasi turvallisesti tallille. 

Tallille saavuttuaan koulutonttu katseli ympärilleen, tallin pihassa oli useampia punaisia rakennuksia. Missähän niistä mahtaisi tallitonttu asua? Yleensä tontut rakentavat kamarinsa jonnekin korkealle, olisiko tallin ylisillä heinäkasojen takana tallitontunkin koti? Hetken aikaa etsiskeltyään koulutonttu löysikin ystävänsä keittämästä teema tallin vintillä. Tallitonttu ilahtui nähdessään ystävänsä ja tontut istuivat hyvän tovin kuulumisia vaihdelleen, teetä hörppien ja korppuja nakerrellen.

Koulutonttu pääti jäädä tallille koko viikonlopuksi tallitontun avuksi, sillä tallilla oli paljon tehtävää. Talli oli jo vanha ja vaikka seinät hohtivatkin punaisina auringon paisteessa, eivätkä kaikki seinälaudat enää olleet niin hyvässä kunnossa ja niitä olisi vaihdettava uusiin. Nikkarointi, naulausta ja nakutusta olisi luvassa. Koulutonttu ei ollut aiemmin juuri nikkaroinut, mutta oli se uteliaana seurannut useampaakin puutyötuntia koululla ja uskoi osaavansa naulata. 

Lauantaiaamuna aikaisin alkoivat tontut työhön. Se oli tarkkaa työtä. eikä se ihan heti onnistunut.

Koulutonttu otti vasaran ja naulan käsiinsä. Kieli keskellä suuta se sovitti naulaa paikalleen :"Nnnnnoin, tuohon naulaan", se mutisi itsekseen ja nakutti. Uusi naula käteen ja paikan haku: "Nnnnnoin, noniin eikuin naulaamaan!" Mutta sillä kertaa ei oikein onnistunutkaan, naula meni ihan vinoon. Oli otettava kolmas naula ja asetettava se uudelleen "Nnnnnoin!" Ja nyt meni naula suoraan. Tallitonttu tuli juuri silloin katsomaan miten koulutontun nikkarointi sujui ja sitä alkoi naurattaa, kun se näki miten koulutonttu oli naulannut "Sinä se olet todellakin NNNNaulannut!"

Tarinaa kertoessani ensimmäistä kertaa minulla oli koulun puutyöluokasta löytyneet suuren suuret naulat ja halko, johon naulat löin. Kirjaimen salaisuus löytyi tällä kertaa samantien. Jokainen oppilas sai kokeilla naulaamista ja hakata yhden naulan pölliin ennen kuin "naulasimme" koulutontun naulat vihkoihin. Taustaksi tuli vaihtelun vuoksi tallin lautaseinä.

N-kirjain olikin helppo kuulla sanoista ja vihkoihin kirjoittelimme yhdessä muutamia sanoja. Muutama oppilas kirjoitti myös sanelemani lauseen.

Koulutonttu ja tallitonttu ahersivat koko viikonlopun, tallin seinään tuli monta uutta punaisena hohtavaa lautaa eivätkä enää päässeet hiiret tallin nurkista rosvoamaan hevosten kauroja. Sunnuntai-iltapäivänä koulutonttu kuitenkin yhtäkkiä havahtui ajatukseen, että seuraava päivä olisi jo maanantai eikä kouluviikko voisi alkaa ellei koulutonttu olisi koululla. Muuten olisivat taulut pyyhkimättä, luokat tuulettamatta ja monta muutakin asiaa olisi hoidettava ennen opettajien ja oppilaiden saapumista. Tytöt eivät tulisi tallille ennen kuin maanantaina koulun jälkeen, joten repussa matkustaen olisi koulutonttu koululla vasta tiistaina aamulla, eikä se käynyt päinsä.

Tallitonttu ja koulutonttu pohtivat ongelmaa, kunnes tallitonttu keksi, että tytöt menivät aina välillä, jos kenenkään vanhemmat eivät päässeet hakemaan, kotiin bussilla. Bussi pysähtyisi kävelymatkan päässä tallista ja sen kyydissä koulutonttukin pääsisi ajoissa koululle.

Koulutonttu löysi pysäki helposti ja istahti pysäkin penkille nojaten päänsä seinään. Aurinko paistoi niin mukavasti ja lämpimästi penkille, että koulutonttu sulki hetkeksi aikaa silmänsä...

Kuului pyörien rahinaa soratiellä, jarrujen kirskuntaa ja silloin joku haukahti "Vuf, vuf, sisään siitä". Kyllä ihan todella joku haukahti sisääntulo kehotuksen. Koulutonttu katsoi ihmeissään eteensä pysähtynyttä keltaista bussia, jonka kuljettajan paikalla istui täplikäs dalmatiankoira. "Vuf, vuf, tuletkos?"

Koulutonttu astui ihmeissään sisään bussiin ja katseli ympärilleen. Se ei ollutkaan mikään tavallinen bussi ensinkään. Bussin matkustamossa istui kissa, kohteliaana koulutonttu tervehti kissaa "Hyvää iltaa neiti kissa!" Mutta kissa vain tuhahti ja nosti nenäänsä hieman korkeammalle. "Minä en ole mikään kissa! Olen ylhäistä englantikaista aatelissukua ja minua kutsutaan nimellä Miss Cat", sanoi kissa ylväästi. Koulutonttu tervehti uudelleen kissaa tämän toivomalla nimellä ja sai armollisen nyökkäyksen kissalta. Koulutonttu istuutui alas ja bussi lähti liikkeelle. Kun jonkin aikaa oli ajettu alkoi kuulua ihmeellistä kiljuntaa ja jonkin aikaa kuulosteltuaan koulutonttu ymmärsi sen kuuluvan bussin katolta. Koulutonttu työnsi päänsä ulos ikkunasta ja kurkotteli nähdäkseen katolle. Ja todentotta siellä istui gorilla heilutellen banaaninkuorta. Ilmeisesti se halusi saada bussin pysähtymään ja saada lisää banaaneja. Koulutontun vilkaistessa eteenpäin, näki se bussin edessä pyrstöllään tasapainoilevan delfiinin heiluttamassa punaista lippua. Ja samassa koulutonttu tunsikin kuinka bussi alkoi hidastaa vauhtiaan. Bussienkin aivan kuten junien on näet pysähdyttävä, kun joku heiluttaa niille punaista lippua...

Sora ratisi pyörien alla, jarrut kirskuivat ja joku kysyi "Herätys herra Tonttu, aiotteko tulla kyytiin?" Koulutonttu hätkähti, hieroi silmiään ja katsoi hämmästyneenä, sillä pysäkille pysähtyneen bussin kuljettajan paikalta häntä katseli ystävällisen näköinen, siniseen virkapukuun ja koppalakkiin pukeutunut mies, eikä bussia ajanut dalmatialainen. "Ohoh, mietti koulutonttu, näinpä hassua unta!"

Niin pääsi koulutonttu turvallisesti koululle ja seuraava kouluviikko saattoi alkaa.

Jos N-kirjain olikin helppo, niin tämän kuvan salaisuuksien selvittäminen ei käytytkään kädenkäänteessä, sillä kuvaan oli kätketty useampi kuin yksi salaisuus. Bussin etuosasta löytyi tietekin B, Cat-kissan hännästä C, dalmatiankoiran päästä ja lippua huiskuttavasta delfiinistä D-kirjaimen muotoa ja olipa katolla istuvassa gorillassakin salaisuutensa G.

Vierasperäiset kirjaimet piirsimme vihkoon yhdelle sivulle ja ehtipä nopeimmat harjoitella vihkoihinhsa kirjainmuotojakin sivun täydeltä.