Ekaluokkalaisten 100. koulupäivä

Eilen koitti viimein se päivä, jota on elokuun alusta asti odotettu. Sadas koulupäivä!

Koulupäiviä on koko syksyn laittamalla aina aamupiirissä yksi kala akvaarioon uuden koulupäivän merkiksi. Lokakuussa huomasimme opettajan arviointitaidon heittäneen pahasti, sillä akvaario oli aivan täynnä eikä sinne enää mahtunut kaloja (en ollut vaihtanut pikkukaloja kymppikaloiksi, koska halusin antaa oppilaille kokemuksen kuinka paljon sata todella on). Jotta kalojen laittamista akvaarioon aamuisin voitaisiin jatkaa, otin käyttöön satataskuston (jossa yleensä on lukukortit) ja kalat siirrettiin taskuihin. Samanlaiset kalat tulivat aina samaan sarakkeeseen, joten kalojen vertailu pylväsdiagrammina oli helppoa. Luokan akvaarioon laitoimme kymppikalan sen merkiksi, että yhtä kalalaatua oli taskustossa kymmenen samanlaista. 100. koulupäivänä taskusto oli siis aivan täynnä ja kymppikalojen akvaariokin oli täynnä. Mitenköhän tästä jatketaan? Open kätköistä löytyi satakala, joka satapäivän ajan oli omassa akvaariossaan, mutta ensi viikolla tyhjennän pikkukalat ja kymppikalat akvaariosta ja jatkamme alkuperäisen akvaarion täyttämistä.

Päivittäin kaloja laskiessa on tullut hyvää lukujonoharjoitusta myös suuremmilla luvuilla. Kalenterin yhteydessä rallatamme lukuja 0-30 eteen- ja taaksepäin, mutta kaloja on laskettu niin yksitellen kuin isommissa ryhmissä. Taskustoon siirryttäessä laskimme täydet sarakkeet kymppeinä ja vajaat sarakkeet sen jälkeen yksittäin.

                      

Tammikuun ajan oppilailla on ollut päivittäin läksynä laskea sataan. Ylöspäin eriyttävänä tehtävänä on ollut luetella luvut sadasta nollaan tai harjoitellaan sataan laskemista kaksi kerrallaan.

Aamupiirissä opeteltiin myös "Kuinka paljon on satanen?"-laulu. Maijan karitsan sävelellä laulettava laulu, on helppo oppia.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on kymmenen kymppiä.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on 100 ykköstä.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on 20 viitosta.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on kaks viiskymppistä.

jne..

100. koulupäivän ohjelmaan kuului kaikkea sata. Aamulla pohdimme onko sata sekuntia pitkä vai lyhyt aika? Testasimme kuinka monta sanaa ehtii sadassa sekunnissä lukea. Tulostin Freedistä Sanaralli-monisteita (eri tasoja, eri oppilaille) ja taululla ajastimella oli sata sekuntia. Oppilaat työskentelivät pareittain, toinen luki sanarallimonisteen sanoja ja toinen teki tukkimiehen kirjanpitoa ja merkitsi ylös luetut sanat. Näin tuli samalla harjoiteltua myös viisi kerrallaan laskemista.

Sadan sekunnin lukeminen oli kuulemma ihan helppo juttu!

Kun oli luettu sata sekuntia, piti tietenkin myös kirjoittaa. Sadan sanan kirjoittaminen vei kuitenkin vähän enemmän aikaa kuin sata sekuntia. Oppilaat työskentelivät pareittain ja jokainen pari kirjoitti omalle listalleen 10 p-kirjaimella alkavaa sanaa (tällä viikolla on harjoiteltu p-kirjainta). 

Seuraavaksi kaivattiin energian purkua ja olikin aika kokeilla jaksammeko pomppia sata kertaa sadassa sekunnissa. Tähän löytyi hyvä video YouTubesta. Eikun pomppimaan! Pompimme itse asiassa pariinkin kertaan päivän aikana. Hyvin hengästytti 😀

Kahden oppitunnin ajan työskenneltiin pistetyöskentelyn parissa. 

1. Neljän suora

Oppilaat pelasivat kaksi vastaan kaksi pelinä neljän suoraa isolla satamatolla. Molemmilla joukkueilla oli omat merkkikartiot. Joukkue heitti kahta 10-sivuista noppaa ja sai siis kaksi numeroa, joista muodostettiin kaksinumeroinen luku. Etsi luku satataululta ja peitä omalla merkkikartiolla. Vuoro siirtyy toiselle joukkueelle. Tavoitteena oli saada neljän suora.

2. Etsi luku ja väritä satataulusta

Käytävälle oli levitetty lukukortteja, joissa oli eri värisiä kehyksiä. Oppilailla oli kirjoitusalusta ja 100-ruudukko. Oppilas etsi seinältä luvun ja saman luvun omasta satataulustaan sekä väritti luvun kehyksen värillä. Lopputuloksena 100-ruudukkoon muodostui 100. 

Aiempina vuosina tämä tehtävä on ollut toteutettuna siten, että luvut on kirjoitettu kirjaimin, mutta koska minulla ei ollut avustajaa käytössä, päädyin tällä kertaa helpottamaan tehtävää, jotta se sujuisi oppilailta itsenäisesti.

3. Rakenna 100 palikan linna

Rakentelupiste oli oppilaille mieluiten. Laatikossa oli valmiina 100 rakentelupalikkaa, joista yhteistyössä ryhmän kanssa rakennettiin linna.

4. Mysteeriluku

Mysteeriluku-pisteellä jatkettiin 100-ruudukon parissa työskentelyä. Tarjolla oli kolme 100-ruudukkoa, joista oli osa luvuista peitetty. Naapurilukujen avulla oppilaiden tehtävänä oli omalle monisteelleen kirjata piilossa olevat luvut. 

5. Kuinka paljon on 100 cm? Entä 100 g?

Mittauspisteellä oli oransseja ja keltaisia VaNe-värisauvoja, 100 cm mittanauhoja ja tasapainovaaka. Oppilaiden tehtävänä oli selvittää kuinka monta oranssia värisauvaa tarvitaan 100 senttimetriin. Entä kuinka monta keltaista? Pyysin oppilaita arvioimaan ensin kuinka monta sauvoja tarvitaan ja sen jälkeen vasta mitattiin. Arviot olivat aika hyvin 10-15 välillä (oranssi värisauva on 10 cm ja 10 g). Kun oransseilla oli mitattu, oli aika pohtia tarvitaanko keltaisia värisauvoja (5 cm / 5 g) enemmän vai vähemmän kuin oransseja? Entä kuinka monta keltaista tarvitaan?

Mittaamisen jälkeen samat tuumailut tehtiin tasapainovaa´an ja 100 g punnuksen kanssa. Ohhoh, silloinkin tarvittiin 10 oranssia tai 20 keltaista..

Jos VaNe-värisauvat eivät ole sinulle tuttuja, niin vinkkinä, että ne toimivat ovat pituuden, tilavuuden ja massan suhteen mittatarkkoja. Eli niitä voi käyttää esimerkiksi tasapainovaa´assa punnuksina. 

6. Satanäyttely

Oppilaiden läksynä oli tuoda kouluun jotakin sata. Kouluun tuotiinkin makaroneja, helmiä, rahoja, 100 cm lanka, Pokemon-kortteja, kiviä ym. Näyttelyn esineet piti tietenkin tarkistuslaskea ja sen jälkeen pyysimme rinnakkaisluokat näyttelyvieraiksi. Oppilaat kierrättivät rinnakkaisluokan oppilaat näyttelyssä ja selittivät mitä missäkin on ja miten siitä tulee sata.

Tosin eräällä pisteellä esiteltiin "Tässä on 99 makaronia ja se 100. on minun vatsassa." 😂

7. Sataherkkua

Eihän juhlia voi olla ilman herkkuja, joten oppilaat saivat perinteiset popcornit tai murorinkulat laskettavaksi. 100-alustan avulla jokainen laski itselleen 100 herkkua. 

Homma hoidettiin koronaturvallisesti, kun jokainen desinfioi kädet ennen aloittamista ja ope annosteli popcorneja vähän kerrallaan astiaan tai suoraan oppilaan alustan keskiosaan, jolloin jokainen koski vain omiin herkkuihinsa. 

Päivän päätteeksi oli jokapäiväisen satusiestan aika ja samalla oppilaat saivat mutustaa 100 herkkua. Sattuipa niin, että kun lopetimme satusiestalla luetun Pomenia kirjan lukemisen olimme päätyneet sivulle 100! 

Juhlistettiinko teillä 100. koulupäivää? 

P.S. Mysteeriluvun monisteen ja 100-ruudukon väritystehtäviä en tänä vuonna tehnyt itse vaan ostin ne TeacherPayTeacheristä. 

 

Lumen ja jään tutkimista ekaluokkalaisten kanssa (osa 1)

Tällä viikolla on pakkanen paukkunut kolmessakymmenessä asteessa, joten oppilaat ovat saaneet viettää välitunteja sisällä. Pakkaspäivinä pidimme kuitenkin oman luokan kesken puolen tunnin ulkotunnit koulun viereisessä metsässä lunta tutkien.

Keskiviikkona aloitimme katselemalla lumihiutaleita luuppien avulla. Luuppien lisäksi oppilailla oli pienet mustat paperin palat, joille lumihiutaleita saattoi sirotella tutkittavaksi. 

Kun lumihiutaleita oli luuppien avulla tutkittu opiskelimme kokemuksellisesti miten lumihiutale muodostuu. Yksi oppilas tuli piirin keskelle pyörimään pölyhiukkasena, jonka käsiin ja hartioihin tarttui vesipisarat ja koko joukko jatkoi pyörimistä, kunnes jokaiseen sakaraan tarttui jälleen uuden vesipisarat. 

Kokeilimme myös kuurankukkien "kasvattamista" laittamalla termarista lasipurkkiin tilkka kuumaa vettä. 

Vapaan leikin aikana keräilimme keppejä, lehtiä sekä havuja (havut kerättiin syysmyrskyn kaatamasta puusta, ei siis elävästä puusta). Luokassa oppilaat suunnittelivat pareittain muoviastiaan luonnon materiaaleista taideteoksen, joka vietiin luokan ikkunan taakse jäätymään.

Torstaina ripustimme jäätaidetta syysmyrskyn kaataman männyn oksiin ja vierailimme taidenäyttelyssä. Taiteilijat pääsivät itse esittelemään omat taideteoksensa sekä niille keksimänsä nimet. 

 

Kokeilimme myös itse "tehdä lunta". Meillä oli mukana useampi termospullollinen kuumaa vettä, jotta kaikille oppilaille riitti vettä ilmaan heitettäväksi. Samanlaisia hienoja lumipilviä emme saaneet aikaiseksi kuin lehtikuvissa, mutta lapset olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

Samalla tuli ihmeteltyä kuinka nopeasti -30 pakkasessa vesi jäätyy, kun joku onnistui kastamaan rukkasensa peukalon (vain ulkopuolelta, ei läpi) ja kangas peukun kohdalta muuttui todella nopeasti kovaksi.

Ensi viikolla jatkamme veden olomuotojen tutkimista näiden tutkimusten pohjalta.

Lukuvuoden aloitus ja lukujen 7 ja 8 kertailua ekaluokassa

Ekaluokan kevätlukukausi lähti käyntiin Värinauttien talvilomabingolla, jonka väittämät sopivat erinomaisesti Rovaniemen joululomailuun. Luettuamme yhdessä kaikki väittämät läpi, pääsivät oppilaat kyselemään toisiltaan, mitä kukanenkin oli tehnyt loman aikana: oli vietetty villasukkapäiviä, käyty metsässä, juotu lämmintä juomaa...

Bingoilun jälkeen otimme minuuttiporinat parin kanssa. Minuutin aikana piti kertoilla vielä kaverille omasta lomasta ja parin tärkeänä tehtävänä oli keskittyä kuuntelemaan, koska olen huomannut, että vaikka opettajaa kuunnellaan, niin luokkakavereiden kuunteleminen unohtuu turhan helposti. Kun molemmat pareista olivat saaneet vuoronsa, kertoivat kaikki vielä koko luokalle mitä oli kuullut oman parin lomasta. 

Seuraavalla tunnilla lomajutut jatkuivat kirjoittamisen merkeissä. Jokainen virke alkoi aina "Lomalla minä.." näin myös aloittelevat kirjoittajat pystyivät työskentelemään itsenäisesti, kun minun ei tarvinnut olla koko ajan auttamassa vaan tarvitsivat vain yhden sanan verran apua jokaisessa virkkeessä.

Jokaisen kirjoitetun virkkeen jälkeen sai käydä hakemassa itselleen linkkikuutiton. Tavoitteena oli seitsemän virkettä, sillä matikan tunnilla kerrattiin lukua seitsemän ja kaikilla pitäisi silloin olla seitsemän linkkikuutiota. Kirjoittamisen ohessa kertailtiin seiskan hajotelmia, kun kyselin montako virkettä on jo kirjoitettu ja montako vielä pitäisi kirjoittaa. 

Kaikki eivät seitsemää virkettä ehtineet kirjoittaa, joten tunnin lopuksi tein linkkikuutiolaatikon kanssa kierroksen ja kyselin kaikilta kuinka monta linkkikuutiota heillä on ja kuinka monta he tarvitsevat lisää. 

Matikan tunnin aluksi oppilaat työskentelivät pareittain ja puolittivat oman linkkikuutiotorninsa pistäen osan tornista selän taakse ja arvuuttelivat kuinka monta linkkikuutiota puuttuu.

Seuraavaksi jatkoimme rakentelutehtävien parissa. Seitsemästä linkkikuutiosta piti rakentaa erilaisia taloja. Valmiin talon pohjapiirros piirrettiin ruutupaperille (linkkikuutioille sopivaa ruudukkoa voit tulostaa täältä). Ruutuihin kirjoitettiin aina päällekkäin olevien linkkikuutioiden lukumäärä, eli talon kerrosmäärä. 

Kun jokainen oli saanut rakentaa useampia taloja ja piirtää niiden pohjapiirroksia, vaihtoivat oppilaat paperia jonkun luokkatoverin kanssa ja rakensivat pohjapiirrosten mukaan kaverin keksimät rakennukset.

Tunnin lopuksi testailimme vielä laserkatsettamme heittämällä noppaa ja kertomalla mikä nopan silmäluku on pöytää vasten nopan alla. En toki heti kertonut oppilaille sääntöä, vaan esittelin open laserkatsetta, joka näkee nopankin läpi ja muutaman kierroksen jälkeen oppilaidenkin laserkatse alkoi nähdä nopan lävitse. 

Lopuksi parit vielä kisailivat nopeudesta nopan piilosilmäluvun kertomisessa.

Perjantaina kertasimme luvun kahdeksan hajotelmia pistetyöskentelyn merkeissä. Rakentelu oli oppilaille mieleistä puuhaa, joten sen parissa jatkettiin. Eilisten seitsemän linkkikuution lisäksi jokainen sai yhden kuution lisää. Luokan takapöydällä oli neljä laatikkoa (A-D). Oppilas kävi kurkkimassa laatikoihin ja valitsi laatikoista yhden ja painoi mieleensä millainen rakennelma laatikossa oli ja palasi välineidensä luo rakentamaan samanlaista. Laatikolla sai käydä tarkistamassa niin monta kertaa kuin halusi, mutta välineet pysyivät omalla paikalla, eli muistin varassa toimittiin. Kun rakennelma oli valmis, piirreettiin siitä jälleen pohjapiirrustus ja kirjoitettiin kerrosten määrät ylös. Ennen uuden rakennelman aloittamista open kanssa laskettiin vielä yhteenlaskuna pohjapiirrustuksesta tarvittavien palikoiden määrä, näin tuli harjoiteltua ketjulaskua, koska yhteenlaskettavia oli yleensä neljä. Kahdestakymmenestä lapsesta yksi totesi tokan rakennelman kohdalla, että näitähän on aina kahdeksan. No, niinhän niitä oli 😉

 

Muilla pisteillä tänään harjoiteltiin numeromerkkien piirtämistä, sillä monella meinaa vielä keikahtaa numeromerkit peilikuviksi sekä testattiin Matific-sivuston peliä, jossa kolmiosaisesta kuvasta bongattiin kirahveja, seeproja ja muita eläimiä. Siinäkin vaadittiin yhteenlaskua, koska kaikki eivät olleet kuvassa samanaikaisesti näkyvissä vaan edellisen kuvan eläimet piti laskea yhteen kahden seuraavan kuvan eläinten kanssa. 

 Kuvakaappaus Matific.com

Selailin myös Opettajan Tienviittaa ja etsin sopivia hajotelmatehtäviä, joita emme olisi tehneet ja huomasin, että salaisuuspussien kanssa hajotelmia ei ole vielä treenattu. Salaisuuspusseissa oli kaikissa kahdeksan esinettä, esimerkiksi neljä mansikkaa ja neljä kultakolikkoa. 

Oppilaan tehtävänä oli tunnustella, kurkkimatta, kuinka monta esinettä pussissa on. Kirjata se ylös vihkoon ja sen jälkeen tunnustella uudelleen, osaisiko hän kertoa esineistä tarkemmin. Eli esimerkiksi mansikoista ja kultakolikoista vihkoon kirjoitettiin 8 = 4 + 4. 

Tällaisin touhuin aloiteltiin meillä ekaluokan kevätlukukautta ja kertailtiin joulukuussa opittua. Maanantaina pääsemmekin sitten uusien haasteiden pariin ja tapahtuu se historiallinen hetki, että voin sano tammikuun alussa aloittaneeni oppilaiden kanssa b-kirjan matikassa 😁 Yleensä syksyn asiat ovat vuodenvaihteessa vielä pahasti kesken, mutta tänä vuonna olemme pysyneet aikataulussa yli odotusten.