Napapiirin pikajunalla joulun satuun

Viimeisen koulupäivän kunniaksi vietimme jenkkiopettajien blogeista löytämääni ideaa Napapiirin pikajuna-päivästä. Luokan oveen ilmestyi jo alkuviikosta laiturikyltti ja seuraavana päivänä kyltti, joka ilmoitti junan lähtöajan. 

Perjantai aamuna oppilaita odotti juna ja raiteet.

Oppilaat ja opettajat olivat pukeutuneet elokuvan teeman mukaisesti pyjamiin, olipa useampi unilelu ja aamutakkikin pakattu mukaan. Oppilaille jaettiin kollegani askartelemat junaliput, jotka ovella tietenkin rei´itettiin. Elokuvan lipun leimaus kohtaus herätti ihastuneita kommentteja "Ihan niin kuin meillä".

Tosin myös kyselyjä, miksi me opet emme osanneet rei´ittää lippuihin tekstejä :)

Luokka oli muutettu junavaunuksi/elokuvateatteriksi. Tarjolla oli aulan sohvia, tavallisia penkkejä ja matolla tyynyjä pötköttelijöille. Mukava oli tässä junassa matkustaa.

Junan ravintolavaunussa tarjoiltiin oppilaitten leipomia ja koristelemia kymppipari-pipareita.

'

Elokuvan jälkeen askartelimme oman Napapiirin pikajunamme pyjamapukuisilla matkustajilla varustettuna.

 Pelailimme myös TeachersPayTeachersistä tulostamiani Napapiirin pikajuna-pelejä. Peleistä oli 3 versiota. Eskari-versiossa heitetään noppaa ja peitetään silmälukua vastaava luku sini-punakiekolla, 1. luokan versiossa heitetään kahta noppaa ja peitetään silmälukujen summa. 2lk:n versiossa heitetään kolmea noppaa ja peitetään noppien silmäkukujen yhteismäärä.

Kello soi vain nille, jotka todella uskovat joulun tarinaan.

Todistusten jaon yhteydessä oppilaat saavat meiltä opettajilta joulukortit, joissa on yllä oleva lainaus elokuvasta ja kulkunen.

-------------------------------------

Napapiirin pikajunan kyytiin hyppääminen sopi hyvin viimeisen koulupäivän ohjelmaksi. Ja ehkä näin joulun alla kestää yhden höpö-höpö-päivänkin pitää. Niin paljon on töitä syksyn aikana tehty, toki paljon kaikkea kivaa touhuttu, mutta aikaisemmat tapahtumamme ovat tehtäviltään pohjanneet suoraan opetussuunnitelmaan vaikka olemmekin luoneet asian ympärille välillä hyvinkin massiiviset kulissit.

Tämä oli hauska perinne, jota varmasti tulevaisuudessakin jatkan. Myös Grinch-elokuvan ympärille saisi rakennettua lukukauden päätöstapahtuman… hmm.. ehkä ensi vuonna…

J niin kuin joulu ja joulukuusi

Pikkumetsän joulukuusi

Ossi ja Ansa olivat edellisenä päivänä hakeneet Uunon kanssa metsästä joulukuusen. Oikein komea kuusi Ikimetsän pimennosta löytyikin. Tuuhea ja juuri sopivan korkuinen Uunon kotiin. Ansa ei ollut kovin vakuuttunut, että valittu kuusi olisi hyvä. Vaikka se olikin tuuhea, ei siinä ollut yhtään käpyä. Käpyjä syövän oravan mielestä kuusi oli aivan hyödytön. Ossi ja Uuno kuitenkin selittivät, että jouluna kaikki saavat syödä vatsansa täyteen, eikä kuusen koristeita muutenkaan ole tapana syödä.

Seuraavana päivänä Uuno toi joulukuusen sisälle. Ansa ja Ossi istuivat ja seurasivat silmät tarkkana kuinka Uuno toi varastosta ison laatikon joulukuusen koristeita. Uunon touhutessa Ossi hyräili hiljaa tuttua joululaulua: 

Joulupuu on rakennettu, 

joulu on jo ovella. 

Namusia riipustettu 

ompi kuusen oksille. 

Kuusen pienen kynttiläiset, 

valaisevat kauniisti. 

Ympärillä lapsukaiset 

laulelevat sulosti.

Uuno kaivoi laatikostaan puna-valkoisia koristeita. Uunon juuri alkaessa ripustaa koristeita kuusen keskeytti Ossi laulunsa ja huomautti: "Hei Uuno, nuo koristeethan on nyt ihan väärin päin!" Uuno katsoi hölmistyneenä Ossiin ja Ossi selitti "No, kun nythän on J niin kuin joulu. Ja nuo Joulukoristeet on väärinpäin." Uuno naurahti ymmärtäessään mitä Ossi tarkoitti. "Katsotaanpa löydänkö jostain lankaa niin, että voimme ripustaa Joulukoristeet oikein päin", sanoi Uuno itsekseen hymyillen. "Ossi on niin innoissaan lukemisesta, että näkee kirjaimia kaikkialla, mutta se on vain hyvä asia", mietti Uuno hiljaa mielessään.

Lankaa löytyi ja joulukuusi sai Ossin mielestä maailman hienoimmat Joulukoristeet. Ansakin kiinnitti muutamaan käpyyn lankaa ja ripusti ne kuusen oksille. "Jopas on hieno Joulukuusi Ja Joulukoristeet", totesi viimein Ansakin.

Tarina kerrotaan ja kerrataan useamman kerran viikon aikana. Havainnollistamisvälineinä Uunon talon lisäksi pöydällä on oikea karkkikeppi, sekä punaisesta ja valkoisesta piipunrassista askarreltu j-karkkikeppi. Langan lisäksi karkkikeppiin voi liittää helmen, jolloin tulee huomattua pienen ja ison J-kirjaimen ero. Näillä voisi olla hauska koristella alkuopetuksen joulukuusi, jos ei koristele kuusta koriste/päivä tahdilla joulukalenterina, kuten me tänä vuonna teimme.

Kuvaamataitoa, matematiikkaa ja j-kirjaimia

Kuvaamataidon tunnilla harjoittelemme viivoittimen käyttöä. Oppilas piirtää valkoisella vahaliidulla pitkittäissuunnassa puolitetulle A3-paperille ison kolmion ja eri suuntiin viivoja halki paperin. Harjoitellaan sekoittamaan vesiväreillä vihreää. Oppilaat maalaavat joulukuusensa ruutu kerrallaan vihreäksi. Oppilaita ohjataan etsimään mahdollisimman monta vihreän eri sävyä. Lopuksi maalauksen tausta maalataan siniseksi. 

Seuraavana päivänä vesivärimaalausten kuivuttua oppilaat opettajalta 1-10 pientä piipunrassin pätkää. Oppilas taivuttaa niistä J-kirjaimet ja liimaa omaan kuuseensa koristeet paikalleen. Samalla tulee kerrattua useampaan kertaan mihin suuntaan J:n koukku tulee, se kun tuntuu olevan monelle haastavaa. Lopuksi oppilaat etsivät luokasta itselleen parin: Kenen kahden oppilaan joulukuusissa on yhteensä 10 koristetta? Kuusiparit asetaan seinälle ja kuusten alapuolelle kiinnitetään kyltit, joissa lukee kuusten avulla esitetty kymppipari.

Idean joulukuusi työhön sain Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat-ryhmästä. Matikkaan ja äidinkieleen integrointi oli oma ideani.

Viivoittimen harjoitellaan myös joulukorttiaskartelussa. Oppilas piirtää viivoittimen avulla itselleen irtileikattavat suikaleet askartelupaperista. Paperisuikaleet liimataan korttipohjaan joulukuusen muotoon.

Viimeisenä j-kirjaimeen liittyvänä työnä oppilaat värittivät puuväreillä karkkikepin. Mustalle paperille piirrettiin öljypastelleilla kuusen oksa, johon karkkikeppi ripustettiin Ossin tyylillä. Mittasuhteiden hahmottaminen ei kaikille ollut helppoa ja osa piirsikin paperiinsa koko kuusen vaikka keskustelun avulla pohdimme mitä paperille mahtuu, jos karkkikeppi on väritetyn kokoinen.

Joulun odotusta 1. luokassa

Tänä vuonna en tuonut luokkaani lainkaan perinteistä joulukalenteria. Luokassamme on lukunurkkauksessa pieni pöytäkokoinen joulukuusi (oikea ja variseva, ehkäpä ensi vuonna muovinen). Joka päivä kuuseen ripustetaan uusi koriste. Koristeet on kaakaolla ja kanelilla maustettuja taikataikinapipareita, jotka on numeroitu.

Luokkamme ovessa on tonttu tarkkailulistansa kanssa. Tarkkailulistaan ilmestyy joka päivä kehuja jostakusta oppilaasta. Esim. hyvästä käytöksestä, toisen avustamisesta jne.

Pikkumetsästä tuttu Alaska (käsinukke) kyläilee joulukuun ajan oppilaiden luona. Alaska tutkailee perheiden jouluvalmisteluja ja kirjoittaa havaintojaan päiväkirjaansa. Ekaluokkalaisten ei vielä tarvitse itse kirjoittaa, vaan he satuilevat ja äidit kirjoittavat. Osa innostuu ottamaan valokuvia Alaskasta, joita liimataan kilpaa päiväkirjan sivuille. Alaskan päiväkirjan myötä tulee käsitellyksi moni joulun perinteisiin liittyvä teema: joulukortit, joululaulut, koristeet, kuusi jne.

Joulukuusen lisäksi lukunurkkauksessamme on adventtikynttelikkö, johon sytytetään kynttilät joka aamu laulun kera. Laulun jälkeen luemme päivittäin luvun Marian pienestä aasista. 

Tämä aamun rauhoittumishetki muodostuu oppilaille usein hyvinkin tärkeäksi. Kun eräänä päivänä meiltä jäi aamunavaus väliin, vaativat oppilaat, että seuraavana päivänä on luettava kirjaa kahdesti. 

Pöydälle on tarinan edetessä myös muodostunut seimiasetelma.

Saatuamme kirjan loppuun oppilaat askartelivat Pinterestistä löytämäni mallin mukaiset seimiasetelmat.

Piparkakkuja

Piparkakku teema on eri oppiaineita yhdistelevä jouluinen teemajakso, joka kertailee syksyn aikana opittuja asioita.

Äidinkieli

Virikkeenä jaksoon ja samalla lukuläksynä toimii kappale Astrid Lindgrenin kertomus piparkakkuja leipovasta Pepista. Kertomukseen tutustutaan yhdessä koulussa ja sen jälkeen oppilaat lukevat tekstin kotona läksyksi. Taitavimmat lukijat lukevat Astrid Lindgrenin tekstin, sen lisäksi kirjoitin kertomuksesta kaksi helpompaa tavutettua versiota sekä sanalistan, jotta jokaiselle löytyy sopivan haasteellista lukemista.

Juuri sinä aamuna Peppi paistoi piparkakkuja. Hän oli tehnyt jättimäisen taikinan ja kaulinut sen keittiön lattialle.

- Tiedätkö mitä? sanoi Peppi pikku apinalleen. - Leivinlaudalla ei ole mitään virkaa, jos on leivottava vähintään viisisataa piparkakkua.

Hän oli nelin kontin lattialla ja leikkasi piparkakkusydämiä täyttä vauhtia.

- Älä kömmi taikinaan, Herra Tossavainen, hän sanoi kiukkuisesti juuri kun ovikello helähti.

Peppi juoksi avaamaan. Hän oli kiireestä kantapäähän valkoinen kuin mylläri, ja kun hän pudisti sydämellisti Tommin ja Annikan kättä, heidän päälleen pelmahti kokonainen jauhopilvi.

- Hauskaa että tulitte pistäytymään, hän sanoi pölyttäen esiliinaansa niin, että jauho ryöppysi. Annika ja Tommi saivat niin paljon jauhoja kurkkuunsa, että heitä rupesi yskittämään.

- Mitä sinä puuhaat? kysyi Tommi.

- Niin, jos väitän olevani nokikolarina, et usko minua kuitenkaan, niin ovela sinä olet, sanoi Peppi. - Suoraan sanoen minä leivon. Mutta olen ihan kohta valmis. Voitte istua sillä aikaa puulaatikolla.

 Peppi osasi panna töpinäksi. Tommi ja Annika istuivat puulaatikolla ja katselivat, miten hän kulki eteenpäin pitkin piparkakkutaikinaa ja heitteli kakut pellille ja paiskasi pellit uuniin. Heistä tuntui, että kaikki kävi aivan kuin elokuvissa.

- Selvä, sanoi Peppi lopulta ja läimäytti viimeisten peltien jälkeen uuninsuun kiinni niin että pamahti.

Pep-pi lei-poi pi-par-kak-ku-ja. Hän o-li teh-nyt suu-ren tai-ki-nan ja kau-li-nut sen keit-ti-ön lat-ti-al-le.

Pep-pi leik-ka-si pi-par-kak-ku-ja, kun Tom-mi ja An-ni-ka tu-li-vat ky-lään. Pep-pi o-li val-kois-ten jau-ho-jen pei-tos-sa.

-    Mi-tä si-nä teet? ky-syi Tom-mi.

-    O-len-ko no-ki-ko-la-ri? Ei, en o-le. Mi-nä lei-von.

Tom-mi ja An-ni-ka o-dot-ti-vat, kun Peppi pani tö-pi-näk-si ja heit-te-li pi-par-ka-kut pel-lil-le. Lo-puk-si hän pais-ka-si uu-nin-luu-kun kiin-ni.

-    Val-mis-ta tu-li!

Pep-pi lei-poi pi-par-kak-ku-ja. Tai-ki-na oli lat-ti-al-la. Tom-mi ja An-ni-ka kat-soi-vat Pe-pin lei-po-mis-ta. Pep-pi lei-poi no-pe-as-ti ja nak-ka-si pi-par-ka-kut pel-lil-le. Lo-puk-si Pep-pi pais-ka-si uu-nin-luu-kun kiin-ni. Val-mis-ta tu-li!

Pep-pi

pi-par-kak-ku

lei-po-a

a-pi-na

no-ki-ko-la-ri

lei-pu-ri

puu-laa-tik-ko

uu-ni-pel-ti

uu-nin-luuk-ku

Sadutus

Pepin, Tommin ja Annikan lähdettyä ulos leikkimään uunipellillä, leivinliinan alla näkyi liikettä. Yksi Pepin leipomista piparkakkupojista venytteli käsiään ja jalkojaan, sitten se ponnisti itsensä pystyyn pelliltä. Muut piparkakkupojat katsoivat ihmeissään, eihän piparkakkupoikien kuulunut liikkua. Pieni piparkakkupoika ei siitä välittänyt, se hiipi varovasti pellin reunalle ja kurkisti leivinliinan alta. Keittiössä ei näkynyt ketään, joten piparkakkupoika hyppäsi alas, kipitti pitkin keittiön lattiaa ja avasi oven. Maailma oven takana oli valkoinen, kaikki oli kuin valkoisen piparkakun kuorutteen peitossa. Pieni piparkakku poika katseli ympärilleen ja ….

Jokainen oppilas yhdessä kummioppilaansa kanssa kirjottaa sadun piparkakkupojan (tai -tytön) seikkailuista ja liittää sen askartelemaansa piparkakku-kehykseen.


Matematiikka

Matikan tehtäviksi tulostin TeachersPayTeachersistä piparkakku-pohjia luvun 9 hajotelmia varten. Laminoitujen piparipohjien lisäksi oppilaat tarvitsevat pisteelle useamman pakan numerokortteja (tai kalvotussit) ja pieniä nappeja. Oppilas pari keksi jonkin kysytyn luvun hajotelman, napittavat piparkakku-ukot ja merkitsevät rakentamansa hajotelman numerokorteilla/kalvotussilla.

Yhteen- ja vähennyslaskunyhteyttä (FactFamilies) kerrataan piparkakku-ukkojen avulla. Oppilas saa piparkakku-ukon ja kolme lukua. Luvuista oppilas rakentaa kaksi erilaista yhteenlaskuja ja kaksi vähennyslaskua ja kirjoittaa ne piparkakku-ukon käsiin ja jalkoihin. Piparkakku-ukko väritetään ja pistetään pellille.

Käsityö/askartelu/kuvaamataito

Joka viikkoinen aakkosaskartelu tehtiin myös pipariteemasta, p niin kuin pipari leikattiin ruskeasta paperista. Varsinaisena piilo-opetussuunnitelmana oli askartelun ohessa harjoitella sarjoittamista. Ensin teimme taululle erilaisia sarjoja ja sen jälkeen oppilaat muodostivat paljeteista oman sarjansa. Itse keksityn sarjan avulla koristeltiin piparkakku. Valmiista pipareista arvuuteltiin toisilta, minkä värinen paljetti on sormen alla.

Oppilaat ompelevat ruskeasta huopakankaasta piparkakku-ukon (tai akan) pykäpistoja käyttäen. Ajan säästämiseksi koristelimme huovasta ommellut piparkakku-ukot liimaamalla koristeet. Alkuperäinen ajatus oli ommella nappeja koristeiksi.

Jokainen oppilas leipoo myös omat piparkakkunsa taikinan nokareesta.

Koristukseksi piparit saivat kymppiparit.

Lisätehtävänä oppilaille on kopioituna värityskuva Pepistä leipomassa piparkakkuja.