Matikkaa, shakkia ja ihmetystä

Tämän päivän päällimmäinen tuntemus seuraamastamme 2. luokan tunnista on "wow". 

Vierailimme Csilla Farkasházin tunnilla ja olimme vaikuttuneita. Csilla on alunperin yläkoulun matematiikan opettaja ja kouluttautunut myöhemmin luokanopettajaksi. Csilla on lisäksi Tamas Varga-yhdistyksen aktiivijäsen, eli Vargan jalanjälkiä kulkee aivan kuten mekin. 

Oppitunnin jälkeen pidetyssä keskustelussa hän kertoi tavoitteekseen jokaiselle matikan tunnille:

- jokin tehtävät, jossa päästään liikkumaan (kehollisuus)

- jokin tehtävä, jossa on loogista päättelyä

- jokin tehtävä, jossa harjoitetaan päässälaskutaitoa

Tunti alkoi lukujono- ja päässälaskutehtävillä. Luokassa on yksi tunti viikossa shakkia ja shakkia oli hyödynnetty myös tällä tunnilla. Shakkinappuloilla oli sovitut arvot, jotka oppilaat jo entuudestaan tunsivat. Sotilaan arvo oli yksi, hevonen kolme, torni viisi, kuningatar yhdeksän ja kuningas kymmenen. Opettaja sanoi valitsemansa luvun ja näytti shakkinappulaa ylös- tai alaspäin. Esimerkiksi opettaja sanoo luvun "25" ja näyttää sotilasta oikeinpäin ja oppilaat vastaavat "26" tai kun opettaja sanoo "46" ja näyttää hevosta alaspäin, oppilaat vastaavat "43".

Shakkipedagogiikka-kirjan mukana tulleet shakkisetelit, joissa näkyy eri pelinappuloiden arvo sekä kuinka paljon ne on moninkertaisina.

Päässälaskujen jälkeen opettaja sanoi erilaisia verbejä, jotka kuvasivat lisääntymistä tai vähenemistä, esimerkiksi syödä, särkyä, tuonut, lentänyt pois jne. Oppilaat tekivät käsillään plus- ja miinus-merkkejä sen mukaan tarkoittiko verbi lisääntymistä vai vähentymistä. Ostamisen kohdalla käytiin keskustelua enemmän, sillä oppilaat näyttivät sekä plussia että miinuksia. Yhdessä todettiin, että ostaessa tavara määrä lisääntyy, mutta raha vähentyy.

Seuraavaksi oppilaat kävivät hakemassa opettajalta lukukortit (lukualue 0-100). Kaikille ei riittänyt ja opettaja sanoi "Palkinnoksi niille, jotka eivät hosuneet ja hätiköineet, on minulla täällä kruunut." Neljä oppilasta sai päähänsä kruunut ja kruunuihin kiinnitettiin lukukortit (tasakymppejä) siten etteivät kruunupäiset oppilaat itse nähneet lukua, joka heillä oli kruunussaan (vrt. kruununjalokivi/Opettajan tienviitta 1a). Muiden oppilaiden tehtävänä oli neuvoa ja sanallisesti ohjata kruunupäiset oppilaat järjestäytymään siten, että kruunujen luvut olivat järjestyksessä pienimmästä suurimpaan. Samalla keskusteltiin myös lukusuunnasta ja siitä mihin pienin sijoitetaan ja mihin suurin. Kun järjestys oli saatu aikaan, saivat kruunupäiset oppilaat katsella toisiaan ja toistensä kruunuissa olevia lukuja. Sen jälkeen he kyselemällä muilta oppilailta selvittivät mikä luku heidän kruunussaan on. (Kuva 1.)

Seuraavaksi oppilaiden, joilla oli kädessään lukukortit, etsivät vuorollaan paikan kruunupäisten oppilaiden välistä. Oman paikan valinta perusteltiin esim. "Minulla on luku 43, se on suurempi kuin 30 ja pienempi kuin 50, joten minun paikkani on 30 ja 50 välissä." (Kuva 2.)

Viimeisenä paikkaansa etsi poika, jonka kädessä oli luku 66. Poika kyseli opettajalta miten päin kortin pitäisi olla ja sen jälkeen pohdittiin yhdessä mihin lapsen pitäisi mennä seisomaan, jos luku on 66 ja entäs sitten jos luku onkin 99. Kun pojalle oli löytynyt paikka, kyseli opettaja olisiko jonkun muunkin luku sellainen, että sen voisi kääntää ympäri ja mihin luku silloin kuuluisi. (Kuva 3.)

Lopuksi opettaja pyysi oppilaita painamaan mieleensä yhdessä tehdyn lukujonon, palauttamaan lukukortit sekä kirjoittamaan vihkoon muistin avulla yhdessä muodostetun lukujonon.

Aika moni oppilaista pystyi kirjoittamaan vihkoonsa koko 12 luvun sarjan, melkoinen muistitehtävä! Ne oppilaat, jotka kirjoittivat sarjan virheettömästi tai yhdellä virheellä saivat piirtää vihkoon hymynaaman. Lopuksi keskusteltiin vielä siitä mikä auttoi lukujonon mieleenpainamisessa. Moni oppilaista kertoi omia strategioitaan, joita käyttivät muistin tukena ja niistä keskusteltiin yhdessä. Näkemillämme tunneilla oli lähes kaikilla muistin kehittäminen mukana jollakin tavalla, tässä olisi meillä varmasti Suomessakin opittavaa, sillä eivät minun oppilaani kykenisi moista lukujonoa ulkomuistista kirjoittamaan. Opettaja kertoi tunnin jälkeen, että he ovat tehneet vastaavia tehtäviä paljon ja moni oppilas paransi aiempaa tulostaan tämän päivän tunnilla. 

Muistitehtävässä oppilaat kirjoittivat ylös lukujonon, jota käytettiin lukusuoraleikissä.

Vihkotehtävän jälkeen opettaja keräsi oppilailta läksynä kirjoitetut tehtävälaput. Jokainen lapsi oli saanut viisi paperilappua mukaansa ja keksinyt niihin kotona tehtäviä. Esim. "Kuinka paljon on puolet satasesta" Tehtävät oli kirjoitettu kirjaimilla ja lapun taakse oli kirjoitettu vastaus numeroilla, näin oppilaat harjoittelivat lukujen kirjoittamista kirjaimin ja toisaalta numeromerkeillä kirjoitettujen lukujen lukemista. Opettaja keräsi laput ja muokkaa ne seuraavaa pelikertaa varten valmiiksi korteiksi. 

Jokainen lapsi sai yhden kortin ja sen jälkeen alkoi peli. Yksi lapsista luki omasta lapustaan "Minä olen aloittaja! Kenellä on puolet neljästäkymmenestä?" Lapsi, jonka kortissa luki 20, vastasi "Minulla on kaksikymmentä. Kenellä on kaikista pienin kaksinumeroinen luku?" jne. Osassa korteissa oli kysyttiin kaksinkertaistettuja tai puolitettuja lukuja, osassa oli yhteen- ja vähennyslaskuja tai kerrottiin luvussa olevien kymppien jaykkösten määrä. 

Kysymyksiä pompoteltiin oppilaalta toiselle, kunnes kaikki olivat päässeet vastaamaan ja kysymään oman korttinsa kysymyksen. Viimeisen oppilaan kortissa ei ollut kysymystä, vaan tehtävä "Luettele viiden loikilla luvut 50:stä sataan ja liiku samalla omalle paikallesi." 

Csilla kertoi, että leikki on oppilaiden lempipeli ja motivaatio keksiä uusia tehtäviä vain lisääntyy, kun oppilas kuulee leikissä itse keksimänsä tehtävän. Leikkiä on leikitty luokassa paljon ja lapset keksivät tehtäviä oppimistaan asioista. 

Olen kuullut tästä leikistä aiemminkin, mutta en ole sitä koskaan toteuttanut itse. Pidin tästä leikistä paljon ja aion toteuttaa sen myös omassa luokassani. Mietin sovellusta leikistä siten, että leikin alussa kaikki seisovat, mutta oman kysymyksen sanottuaan oppilas istuu alas. Erinomainen idea oli myös se, että lapset itse keksivät tehtäviä läksynä. Viiden tehtävän laatiminen antaa jo hyvää osviittaa siitä, millä tasolla lapsen ajattelu on ja miten hän on sisäistänyt oppimaansa. 

Kysymys ja vastaus-leikissä oppilaat kyselivät toisiltaan itse keksimiään tehtäviä.

Seuraavaksi palattiin shakin maailmaan. Oppilailla oli kopioidut ja laminoidut shakkilaudat sekä pullonkorkeista tehtyä pelimerkkejä, joihin merkitty 1, 2 tai 10. Pelimerkit levitettiin laudulla itse valittuihin paikkohin. Lisäksi parilla oli aina kaksi hevosta, musta ja valkea (nekin pullonkorkkeihin piirrettyinä), jotka asetettiin pelilaudalle opettajan ohjeiden mukaan juuri ennen pelin alkua (opettaja näytti aloituspaikat vasta pelimerkkien asettamisen jälkeen, koska oppilaat ovat jo niin taitavia, että osaavat taktikoita pelimerkkien paikat, jos tietävät aloituspaikat).

Shakkilaudalla liikuttiin hevosella kuten oikeassakin shakissa (kaksi eteen ja yksi sivulle) ja jos oppilas pääsi hevosellaan ruutuun, jossa oli pelimerkki, sai hän pelimerkin itselleen. Oppilaat pitivät koko ajan kirjaa omasta pistemäärästään. Opettaja oli eriyttänyt tehtävää. Heikoimmilla oppilailla oli pelilaudallaan vain 4 x 10 ja 6 x 1, he laskivat pisteitään ottamalla aina pelimerkin voitettuaan laatikoista joko kymmenestä linkkikuutiosta rakennetun sauvan tai yksittäisen linkkikuution. Pelilaudan yläpuolella oli vertailumerkki, jota käännettiin aina siten, että siitä näki kummalla on enemmän. 

Pelin seuraavassa tasossa parit ottivat pisteitä ansaittuaan korista lukukortteja ja merkitsivät lukukorteilla sen hetkisen pistemääränsä (kortit vastasivat heidän käyttämiään kymmenjärjestelmävärejä ja ne pystyi asettamaan päällekkäin). Keskitason pelaajilla oli pelissään 6 kympin pelimerkkiä ja lisäksi ykkösiä ja muutamia kakkosia.

Taitavimpien oppilaiden pelissä kymppejä oli kymmenen sekä lisäksi ykkösiä ja kakkosia. Taitavimmat oppilaat pitivät kirjaa taulukkoon ilman konkretisointivälineitä, taulukkoon oli sarakkeisiin merkitty ykköset, kympit ja sadat (lisäksi myös tonnit ja murto-osat, joita 2. luokkalaiset eivät käytä, mutta joita tämä opettaja piti näkösällä). Jokaisen pelimerkin voiton jälkeen oppilas merkitsi taulukkoon sen hetkisen pistesaldonsa.

Kaikki pelasivat samaa peliä, mutta eri välineillä peli taipui kolmeksi eri tasoiseksi tehtäväksi. Lisäksi opettaja antoi
taitavimmille oppilaille kirjalliset ohjeet, joiden avulla he aloittivat pelin ja suulliset ohjeet tuli heikommille oppilaille.
Tämä tapa oli myös mielestäni mukava eriytystapa.

Lukukorttien avulla oppilaiden on helppo rakentaa luku oikein ja kertoa mistä luku koostuu.
8778 = 8000 + 700 + 70 + 8
Minulla on ollut tällaiset lukukortit käytössä monta vuotta, olen kopioinut ne kymmenjärjestelmävälineitä vastaaville
väripapereille, olen kopioinut ne vanhasta "Montessori-ideoita"-kansiosta. Suunnittelimme, että teemme tällaiset kortit
Varganemenyi.fi-sivuille yhdistyksen jäsenien käyttöön.

Tunnin lopuksi oppilaat tekivät vielä ryhmätyötä. He saivat pöytäryhmiin yhden liuskan, jossa oli yhteen- ja vähennyslaskuja. Oppilaiden tehtävänä oli ryhmittäin rakentaa laskut. Tämäkin tehtävä oli eriytetty oppilaiden osaamisen mukaan. Helpommassa versiossa oppilaat rakensivat laskut linkkikuutiosta ja haastavammassa versiossa laskut rakennettiin värisauvoilla lukusuoran päälle. Lukujen väliin taitettiin lapulle kirjoitettu plus-merkki väliin. Laskut piti ensin rakentaa ja sitten vasta kirjata vastaukset lipukkeelle. 

Ennen tunnin päättymistä keskusteltiin vielä laskuista. Oppilaat olivat hoksanneet monenlaisia asioita laskemistaan laskuista. Ensinnäkin oppilaat olivat huomanneet laskuista löytyvät analogiat, 6+3 ja 26+3 sekä vaihdannaisuuden 6+3 ja 3+6 sekä sen, että 23+6 ja 26+3 ovat yhtä paljon ykköset olivat vain vaihtaneet paikkaa.

Laskujen rakentelua linkkikuutioilla ja värisauvoilla.

Tähän tunti sitten päättyikin. Tunti eteni leppoisaa tahtia eikä missään vaiheessa ollut minkäänlaista kiireen tuntua. Nyt jälkikäteen tuntia auki kirjoitellessa vasta oikein tajusin, miten paljon tunnin aikana todella tehtiin, alkoi ihan hengästyttää! Tämä opettaja oli kyllä erityisen pätevä työssään ja hänen työskentelyään oli antoisaa ja ajatuksia herättävää seurata. Moni näistäkin tehtävistä päätyy minun isojen oppilaiden tehtäväksi, lukualue vain kasvaa.

Tunnin jälkeen oppilaat lähtivät uimaan ja me opettajat keräännyimme keskustelutuokioon, jossa Csilla kertoi tunnista ja meillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Samalla tuli keskusteltua koulusta yleisesti, kyseessä on harjoittelukoulu. 2. luokkalaisilla on opetusta joka päivä 5 tuntia ja joka päivä on yksi tunti liikuntaa. Perjantaisin oppilaat käyvät uimassa, uimaopetusta on siis joka viikko! Melkoinen satsaus!

Oppilaiden lukujärjestys 2. luokalla sisältää joka päivä liikuntaa. Matematiikkaa on neljä tuntia viikossa.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä päivä oli tämäkin. Paljon jäi pohdittavaa ja ihan varmasti Csillan leikkejä ja pelejä siirtyy myös meidän kouluttajien repertuaariin. Aina oppii uutta!

Kouluttajaleirin kuulumisia Budapestista!

Täällä ollaan tänäkin vuonna, nimittäin VaNe-kouluttajaleirillä Budapestissä. Tänä vuonna mukana on viime vuotista suurempi porukka, sillä meitä on kaiken kaikkiaan 9 VaNe-kouluttajaa. Torstaina 19.10. illalla saavuimme Budapestiin ja majoituimme suureen ullakkohuoneistoon. Aamulla lähdin aikaisin tutustumaan lähiympäristöön juoksulenkin muodossa ja samalla availemaan matkustamisen jälkeen jumissa olevia lihaksia. Aamupalan jälkeen olikin aika suunnata ensimmäiselle kouluvierailulle. Vierailun kohteena oli VaNe-kesäseminaarissa kesällä 2016 kouluttaneen Markin luokka, Markin luokassa vierailimme myös viime vuonna, joten koulu ja luokka olivat meille jo entuudestaan tutut. 

Tänään työskenneltiin geometrian parissa ja tunti alkoi lajitteluleikillä (vrt. portinvartija-leikki). Oppilailla oli jokaisella jokin pahvista leikattu muoto ja he sijoittivat ne taululle leikin johtajan ohjeiden mukaan, joko "kyllä" tai "ei"-tekstien alle. Kun kaikki kappaleet oli lajiteltu, keksivät oppilaat lajittelusäännöksi monikulmiot ja ei-monikulmiot. Ei-monikulmioita tutkittiin vielä tarkemmin, koska mukana oli esimerkiksi neliö, jonka sisään oli leikattu kolmion muotoinen reikä, ja oppilaat ja opettaja keskustelivat siitä, miksi osa ei-monikulmioista ei ole monikulkumioita vaikka nopeasti katsottuna saattaisi luulla niiden olevan.

Toisella kierroksella leikissä olivat mukana vain monikulmiot ja ne lajiteltiin uuden säännön mukaan. Nyt luokittelusäännöksi keksittiin sellaiset kuviot, joihin voi mennä piiloon (eli joissa on kolo) ja sellaiset, joissa ei ole koloa. Oppilaat saivat käyttää omaa kieltään kertoessaan havainnoistaan, mutta opettaja johdatteli vähitellen oppilaiden kieltä kohti tarkempaa matematiikan kieltä. Geometriaa ei oltu vähään aikaan luokassa opiskellut, joten osa termeistä oli unohduksissa, mutta tunnilla keskusteltiin paljon ja ryhmän syventyessä keskustelemaan jostain tietystä asiasta hetken päästä unohduksissa oleva termi löytyi.

Seuraavaksi oli aika keskustella läksynä olleesta tehtävästä. Oppilaat olivat kotona leikanneet paperista kolmioita ja tutkineet millaisia tasokuvioita saadaan aikaan, jos kolmio leikataa kahtia. Eri tavoin leikattuna kolmiosta oli saanut leikkaamalla joko kaksi kolmiota tai kolmion ja nelikulmion. Kovasta yrittämisestä huolimatta muunlaisia ratkaisuja ei ollut löytynyt. Jälleen keskusteltiin siitä, miten molemmat ratkaisuvaihtoehdot pystyi toteuttamaan. Lisäksi keskustelua käytiin siitä, miten oppilaat olivat kotitehtävää tehneet. Olivatko he vain leikelleet ja kokeilleet mitä tulee vai olivatko oppilaat ensin päättäneet leikkaavansa kolmion siten, että lopputuloksena on kaksi kolmiota.

Kolmioiden parissa jatkettiin työskentelyä. Oppilaat saivat ryhmittäin nipun pistepapereita, joissa oli 9 pistettä. Ensin tutkittiin yhdessä miten paperille voi piirtää kolmion. Kuinka monen pisteen kautta kolmio kulkee? Onko kolme pistettä ainoa vaihtoehto? Eipä ollut ja niin oppilaat lähtivät ryhmittäin miettimään kuinka monta erilaista kolmiota he voivat piirtää pistepapereille. Työtä tehtiin ryhmittäin siten, että kaikki piirsivät kolmioita lyijykynällä, kun oli tarkistettu, ettei samanlaista kolmiota oltu vielä piirretty sai oman kolmion vahvistaa tussilla. 

Kun ryhmät olivat saaneet riittävästi aikaa keksiä erilaisia kolmioita käytiin tehtävä yhdessä läpi. Oppilaat katselivat oman ryhmänsä tuotoksia, joku ryhmä oli keksinyt 15 ratkaisua, mutta hetken kolmioita tutkittuaan tajusivat, että moni kolmioista olikin samanlainen.  Eniten erilaisia vaihtoehtoja keksineet ryhmän kolmiot tuotiin taululle ja niitä tutkittiin. Oppilaat ja opettaja kävivät yhdessä keskustelua siitä, ovatko kaikki todella erilaisia. Onko kolmio erilainen, jos se on piirretty pistepaperiin eri kohdalle, mutta se on samanmuotoinen kuin joku toinen? Todettiin, että ei ole ihan sama asia, mutta tässä tehtävässä muoto oli tärkein. Entä onko peilikuva samanlainen kolmio? Jos paperi käännettiin ympäri ja piirrettiin kääntöpuolelle kolmion rajat läpi oli se samanlainen, voisi siis sanoa, että peilikuvat ovat "sukulaisia" mutta eivät samanlaisia. Keskustelua käytiin jälleen todella paljon. Keskustelun päätteeksi oppilaat piirsivät keksityt kolmiot omiin vihkoihin. 4. luokkalaisille 8 vaihtoehdon löytäminen riitti, mutta jos tehtävää haluaisi viedä isompien oppilaiden kanssa eteenpäin olisi tärkeää lähteä miettimään miten kaikki erilaiset vaihtoehdot saadaan piirrettyä ja voisiko vaihtoehtojen lukumäärän selvittää ilman, että piirtää kaikki.

Haasteeksi Mark myös heitti oppilaille, että he voivat kotona tutkia kuinka monella eri tavalla pistepaperiin voidaan piirtää suorakulmainen kolmio, jonka kanta on 1 pisteiden väli ja korkeus 2 pisteiden väliä. Tällä tunnilla ei myöskään ehditty lajitella oppilaiden keksimiä kolmioita, mutta siitä oli ymmärtääkseni tarkoitus jatkaa jollain seuraavalla tunnilla. 

Läksyksi oppilaat saivat piirrustus/askartelutehtävän, he saivat valita kolmesta vaihtoehdosta. Ensimmäinen ja helpoin vaihtoehto oli liimata kolmion muotoisista mosaiikkipaloista paperille erilaisia kuvioita. Toinen vaihtoehto oli valita kolmiopaperi, eli paperi jossa oli ruutujen sijasta kolmioita ja suunnitella siihen erilaisia kuvioita. Haastavimpana vaihtoehtona oli pistepaperi, johon piti suunnitella kuvioita joissa käyttää vain yhtä "kolmiotyyppiä". 

Tämä tunti oli ns. normaalitunti. Viime vuonna Markin luokassa näimme näytetunnin, joka oli melkoista tykitystä kovalla vauhdilla. Paljon tämänkin tunnin aikana ehdittiin tehdä ja keskusteltiin todella paljon, mutta vauhti oli viime vuotiseen verrattuna leppoisa. Eszter Neményi oli mukanamme seuraamassa tuntia ja on ymmärtääkseni viime aikoina vieraillut useamminkin Markin luokassa seuraamassa tunteja ja työskentelemässä lasten kanssa.

Markin tunnin jälkeen siirryimme yliopiston harjoittelukoululle seuraamaan 2. luokan ja 4. luokan tunteja. Upeita tunteja seurata olivat nuo Elten tunnitkin! Mutta niistä kirjoittelen paremmalla ajalla myöhemmin.

Piipahdus pohjolaan (4. luokan Pohjoismaa-teema)

Viimeiset viikot ovat 4.-5. luokan neloset työskennelleet Pohjoismaiden parissa. Pohjoismaita on työstetty monialaisesti monelta eri kantilta. Suomen kielen/äidinkien tunneilla keskityimme alkujakson ajan tietotekstin lukemiseen. Olemme tutustuneet ja harjoitelleet kaunokirjallisuuteen sopivia lukustrategioita alkusyksyn ajan, mutta ne eivät soveltuneet tietotekstiin. Joten uusi lukustrategioita kehiin, harjoittelimme TheCafeBook-kirjan (Boushey&Moser) tyylillä tutkimaan ensin tietotekstin otsikoita, kuvia ja kuvatekstejä ja etsimään niistä pohjatietoa ennen varsinaisen tekstin työstämistä. 

Aluksi ruodimme oppikirjan tekstejä yhdessä ja vähitellen oppilaat siirtyivät tutkimaan tekstejä parin tai ryhmän kanssa ja jakson lopuksi viimeinen kappale Ruotsista oli jokaisen itsenäisenä tehtävänä.

Luetun pohjalta täydennettiin monistepohja vuorossa olevasta maasta. 

Tein monistepohjat jo elokuussa olympia-teemaa käsitellessämme,
mutta ne jäivät silloin käsittelemättä. Sen vuoksi monisteissa
on mukana Rion mitalisaldo.

Tietotekstin lukemisen lisäksi suomenkielen tunneilla tutustuimme pohjoismaisiin kansansatuihin. Ja kerroin oppilaille kolmen päivän rytmiä mukaillen satuja. Eli kerroin saman tarinan kahtena päivänä peräkkäin suomenkielen tunnin lopuksi ja kolmannella tunnilla oppilaat kertoivat sadun minulle takaisin. Sadut olivat lisähöysteenä Pohjoismaa-jaksossa ja jakson jälkeen suomenkielen tunneilla satujen käsittely jatkui monella eri tavalla, mutta siitä kerron toisessa blogijutussa.

Jakson aikana hyödynsimme Ylen Postikortteja Pohjolasta-sarjaa, josta saimme mukavasti lisätietoa luetun tiedon lisäksi Pohjoismaista.

Jakson kuvistyöt liittyivät kulloinkin käsiteltävänä olevaan maahan. Tanskasta tulevat tietenkin ensimmäisenä mieleen legot sekä Köpenhaminan kuvia katsellessa värikkäät talot. Tutustuimme taiteilija Ton Schultenin töihin ja niitä mukaillen oppilaat lähtivät viivottimilla jakamaan paperiaan ensin pystysuoriin palkkeihin ja sen jälkeen poikittain mielensä mukaan. Kun viivoja paperissa oli riittävästi maalasimme jokaisen ruudun eri värillä. 

Kun kaikki ruudut oli maalattu ja maalit kuivaneet maalasivat oppilaat mustalla maalilla näkyviin talojen ääriviivat.

Köpenhaminan legotaloista tuli mielestäni oikein pirteitä ja töistä katsellessa tulee hyvälle mielelle.

Tanskasta kertomani satu oli H.C. Andersenin Todellinen prinsessa (Prinsessa ja herne) - satu. Sadun lisäksi oppilaat tekivät luetun ymmärtämisen tehtävän H.C. Andersenista ja tutustuivat samalla kirjailijaan.

Tanskasta jatkoimme matkaa Norjaan. Jälleen harjoiteltiin oppikirjan tekstin lukemista yhdessä ja sieltä vinkkien etsimistä ennen varsinaiseen tekstiin syventymistä. Ylen videot toivat lisätietoa ja ymmärrystä asiaan.

Islantia varten minulla oli vanhoja, opetusharjoittelussa yliopistolla tehtyjä materiaaleja, joita olin tuunannut ihan ensimmäisen sijaisuuspestini aikana Ivalossa vuonna 2009 (näiden kohdalla on pakko todeta, että opiskelujen aikaisia välineitä on kannattanut säilöä, vaikka meinaankin ensi kesänä siivota varaston karummalla kädellä..).

Islanti-paketiin on pistetyöskentelykokonaisuus. Oppilaille muokatut tekstit on laminoitu ja oppilaat kiertävät pisteeltä toiselle. Jokaiseen tekstiin kuuluu kysymyksiä tai tehtäviä, jotka tehdään tekstin lukemisen jälkeen.

Islanti-pistetyöskentely on vanha, mutta toimiva. Kortit olen tehnyt jo opetusharjoittelussa opiskeluaikana :)

Pisteiden aiheet ovat:

• Islannin tunnukset: teksti Islannin vaakunasta. Oppilas lukee tekstin, piirtää Islannin lipun ja värittää vaakunan vihkoonsa sekä kirjoittaa ylös mitä vaakunassa on.
• Tulivuoret ja geysirit
• Islannin hevoset
• Islantilainen koulu ja urheilu
• Islanti ilmasta käsin: tutkitaan Google Earthin avulla Islantia ilmasta käsin. Etsitään Reykjavik, Blue Lagoon, jäätikkö jne.
• Karttatehtävä: nimetään karttaan pääkaupunki, suurin tulivuori, suurin jäätikkö, ympäröivät meri jne.
• Islantilaiset sadut ja legendat: teksti kertoo islantilaisten uskomuksista ja satuolennoista, joiden olemassa oloa suurinosa islantilaisista ei kiellä.
• Thorrin pidot: teksti kertoo Thorrin juhlasta, jossa tarjolla on mm. hapan haita ja pässin kiveksiä. Ensimmäisen oppilaan huudahdettua tekstin luettuaan äänen hyi on tekstin suosio taattu, koska kaikki haluavat tietää mitä islantilaiset oikein syövät.

Islannin vaakunoiden väritystä.

Norjan ja Islannin käsittelyn ohessa teimme yhden kuvistyön, joka liittyi oikeastaan molempiin. Niin Islannissa kuin Pohjois-Norjassa näkyy revontulia ja muistuttelimme mieleen märkää märälle tekniikkaa. Paperin alalaita maalattiin sinisen sävyillä mereksi ja yläosassa sai leikkiä vapaasti väreillä, sinne oli tavoitteena saada räiskyvät revontulet. Tavoitteena oli myös olla maalaamatta ruskeaa, joka on niin vaikeaa tarkoituksella sekoittaa, mutta kun ei ajoissa lopeta niin monen paperi on lopulta ruskea..

Paperien kuivuttua hahmoteltiin maalauksen päälle vuono ja vuoret. Koska kyseessä on pääasiassa suomea toisena kielenä puhuvien oppilaiden ryhmä oli Islannin ja Norjan käsittelyssä sanaston opettelu myös tärkeää ja kertasimme sanojen vuori, vuoristo, vuono merkityksen. 

Vuono ja vuoret maalattiin puffy paintilla, jotta saimme vuoren kokoa korostettua maalilla, joka toi työhön myös syvyyttä. Puffy paint sekoitetaan partavaahdosta, erikeeperistä ja tavallisista pullomaaleista. Kaksi pulloa Rainbow partavaahtoa on riittänyt parille kymmenelle oppilaalle jo kolmeen työhön ja edelleen tavaraa riittää.

Vuono ja vuoret maalattiin puffy paintilla, jotta saimme vuoren kokoa korostettua maalilla, joka toi työhön myös syvyyttä. Puffy paint sekoitetaan partavaahdosta, erikeeperistä ja tavallisista pullomaaleista. Kaksi pulloa Rainbow partavaahtoa on riittänyt parille kymmenelle oppilaalle jo kolmeen työhön ja edelleen tavaraa riittää.

Ruotsiin tutustuimme Pohjoismaista viimeisenä. Aloitimme sen siten, että toin luokkaan kasan kuvia ja esineitä, joita lähdimme oppilaiden kanssa tutkimaan. Lajittelimme tavaroita kasoihin sen mukaan mihin Pohjoismaahan ne kuuluvat. Monta asiaa Tanskasta, Islannista ja Norjasta tuli kerrattua samalla ja lopuksi meille jäi Ruotsiin liittyviä kuvia, joista keskustelimme yhdessä. Aika paljon oppilaat jo tiesivätkin Ruotsista. Lisätietoa Ruotsista saimme myös Ylen Postikortteja Pohjola-sarjan Ruotsin jaksosta. 

Koska Pohjoismaa-jakson aikana oli harjoiteltu paljon tietotekstien lukemiseen sopivaa strategiaa, lukivat oppilaat yltin kirjan Ruotsi-kappaleen itse ja harjoittelivat Ruotsista oppimamme tiedon kokoamista itsenäisesti.

Mikä kuuluu mihinkin Pohjoismaahan?

Kuvis-kässän tunneilla tällä viikolla tutustuimme 4. luokkalaisten kanssa Taalainmaan hevoseen. Katselimme ensin kuvia Taalainmaan hevosesta ja kerroin hevosen taustasta. Sen jälkeen uuden opsin hengessä annoin oppilaille vapaat kädet. Aiheena oli Taalainmaan hevonen, toteutustapa vapaa maalaa, ompele, muotoile... Valmiina oli vain Taalainmaan hevosen figuuri, joita olin kopioinut muutamassa eri koossa oppilaille tarjolle. 

12 oppilaan ryhmässä syntyi loppujen lopuksi kolmenlaisia Taalainmaan hevosia. Patsaan tekijät leikkasivat pahvilaatikkopahvista useamman hevosen muovon, jotka liitettiin yhteen, vatsan kohdalle laitettiin pari ylimääräistä pahvikerrosta. Sen jälkeen paperinkeräyksestä paperia suikaleiksi ja liimalla hepan ympäri. Lopuksi heppa maalattiin ja tuli niista vain hienoja!

Patsaiden lisäksi syntyi pehmoleluja sekä pari perinteistä kuvistyötä maalaamaalla.

Kertauksena Pohjoismaa-jaksosta pidin oppilaille pienen Amazing Race-kisailun (tosin oppilaani ovat niin nuoria, etteivät tienneet ko. ohjelmaa..). Oppilaat toimivat kolmen oppilaan ryhmissä. Jokaisella ryhmällä oli mukanaan iPad, jolla otettiin kuvat tuotoksista ja kirjattiin kuvien kera ryhmän vastaukset Book Creator-appsilla luotuun kirjaan.

Oppilaat kiersivät kuudella pisteellä, joissa hyödynnettiin Pohjoismaista opittua tietoa. Toki sinne oli sekaan upotettu myös vähän matikkaakin :)

Ensimmäisellä pisteella tutkittiin Juutinrauman siltaa ja rakennettiin silta Legoista annetussa mittakaavassa.

Vasemmassa ylälaidassa oppilaiden tuotos BookCreator-kirjaan.

Seuraavaksi päästiin linnan rakennuksen kimppuun, sillä tarvittiinhan todelliselle Prinsessalle linna. Linna on älypeli, jonka vasta ostin ja se oli oppilaiden käytössä nyt ensimmäistä kertaa. Tosin linna on nyt luokassa oppilaiden vapaassa käytössä, jotta rakennushaateiden parissa pääsee jatkamaan.

Kolmannella rastilla oppilaat piirsivät ulkomuistista niin monta Pohjoismaiden lippua kuin muistivat, lisähaasteena olivat Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin liput. Niistä oppilailla oli vain mielikuvia, mutta kukaan ei saanut niitä kokonaan piirrettyä vaikka Grönlannin lipusta käytiin yhdessä ryhmässä kovaa keskustelua :) (iPadin nettiyhteyttä ei käytetty tehtävässä vaan pyrittiin toimimaan puhtaasti muistin varassa).

Matikassa olemme aloittaneet suuriin lukuihin tutustumisen (0-10 000), joten karttatehtävä ja välimatkojen mittaaminen Helsingistä muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin sujui helposti värisauvoilla. 

Viidennellä rastilla olivat samat kuvat, joita olimme Ruotsia käsitellessaä käyttäneet sekä muutamia uusia esineitä (esim. Pohjoismaiden kolikoita ja kirjoja) ja jälleen oppilaat lajittelivat esineet ja ottivat niistä valokuvan BookCreator-kirjaansa.

Viimeisenä tehtävänä oli ristikko, jonka ryhmät tekivät kierrettyään muut rastit ja odotellessaan viimeisten valmistumista.

Tällainen Pohjoismaa-jakso meillä oli tällä kertaa. Enemmänkin olisi voinut tehdä ja olisin toivonut voivani mukaan myös kohdemaiden kieliä, mutta yhdysluokka asettaa omat rajoituksensa sille mitä kaikkea ehditään. Rinnalla piti nimittäin pyörittää 5. luokkalaisten Eurooppa-jaksoa, joten tällä kertaa typistytempi versio. 

Liikkuvan koulun liikuttava piha

Koulumme LiikkuvaKoulu-tiimi ideoi koulun pihalle asvalttimaalauksia, jotka kannustaisivat oppilaita liikkumaan välitunnilla ja rohkaisisivat opettajia pitämään liikkuvia oppitunteja ulkona. Rautakaupasta saimme kivan värisiä maaleja. Asvalttimaalia oli harmiksemme vain keltaisena (ja valkoisena, mutta sitä väriä emme halunneet). Mutta asvalttimaalin kaveriksi ostimme sokkelimaalia, jota saattoi sävyttää. Maalikauppias ei luvannut sokkelimaalin pysyvät asvaltissa ikuisesti, mutta koska ensimmäistä kertaa olemme asialla, ei se haitannut, pikemminkin helpotus etteivät mahdolliset sotkumme ole koulun pihassa ikuisesti :)

Ensimmäisenä maalasimme koulun pihaan kaksi 10 metriä pitkää lukusuoraa, joihin on laitettu merkit puolen metrin välein. 

- Alkuopetuksen oppilaita lukusuorat palvelevat lukusuoran pohjustamisessa, sillä merkit ovat suurinpiirtein pikkuoppilaan askeleen pituisia. Tällä lukusuoralla voi siis askeltaa ja loikkia.

- Isompien oppilaiden kanssa lukusuoralla työskentely on yhtä tärkeää. 4. luokkalaisten kanssa merkitsimme lukusuoran alkuun nollan ja toiseen päähän 1000. Oppilaat arvioivat eri lukujen paikkoja lukusuoralla.

- Ihan blankkolukusuora olisi myös hyvä olla pihassa, silloin oppilaiden täytyy hahmottaa lukujen välisiä etäisyyksiä hyvinkin tarkkaan saadakseen luvut paikoilleen ja yllä kuvaamani 4. luokkalaisten tehtävä vaikeutuu huomattavasti.

- Pihalle tuli myös koordinaatiotikkaat, jotka palvelevat hyvin lukujonoharjoituksissa esimerkiksi monikertoja treenatessa. Oppilas hyppää joka toiseen ruutuun ja luettelee lukujonoa 2, 4, 6.. tai hän hyppää joka kolmanteen ruutuun 3, 6, 9...

                                          

- Koordinaatiotikkaat sopivat myös hyvin liikuntatunnin harjoitteisiin. Alla olevasta YouTube-videosta löytyy aika monta vinkkiä koordinaatiotikkaiden käyttöön. Asvalttiin maalatut tikkaat ovat lisäksi turvallisemmat kuin lattialla olevat tikkaat, joihin kompastuu helposti askelissa seotessaan.

Pihalle maalattiin myös ruudukkoja, 3x3 ja 4x4 ruudukot. Mitäs ruudukoilla voisi tehdä?

- Ruutuihin merkitään numerot 1-9. Leikkijät heittävät 1-2 noppaa ja leikkijä hyppää ruutuihin siten, että täytettyjen ruutujen lukujen summa on nopan silmäluku. Eli heitetään nopalla 6 ja oppilas hyppää seisomaan esimerkiksi siten, että toinen jalka on ruudussa 1 ja toinen ruudussa 5. Leikkiä voidaan leikkiä myös pareittain, siten että oppilas pari hakee ruudukosta summia, eli kuutosen heittäessän toinen hyppää vaikkapa ruutuun 4 ja toinen parista ruutuun 2.

- Ruutuihin voidaan kirjoittaa liidulla kirjaimia tai tavuja. Oppilaat nostavat salaisuuspussista vuorollaan sanan, lukevat sanan parilleen ja pari hyppää ruutuun, jossa on sanan alku-/viimeinen kirjain tai alku-/lopputavu.

- Ruudukko sopii myös koodaukseen. Ruudukon läpi on suunniteltu reitti, joka vain leikin johtajalla on tiedossaan. Leikkijät yrittävät löytää tiensä ruudukon läpi kokeilemalla. Ruudukossa saa astua vain suoraan eteen/taakse tai oikealle/vasemmalle eli ei viistoon. Jos oppilas astuu väärään ruutuun, joutuu hän pois ruudukosta ja jonon viimeiseksi. Ruudukon ulkopuolella olevat saavat neuvoa ruudukossa liikkuvaa sanallisesti, mutta eivät käsillä osoittamalla. #koodaus #ryhmäytyminen

- Ruudukossa liikkumiseen voidaan piirtää myös nuolikaavio, jonka mukaan oppilaat liikkuvat ja neuvovat ruudukossa liikkuvaa pariaan. ⬆️⬆️➡️➡️⬆️

- Ruudukko sopii myös liikuntatunneilla ristinolla-pelin pelaamiseen porukalla lämmittelyleikkinä (video).

                                      

- Kymmenruudukot kanala-leikkiä varten: Koulussamme käytetään Varga-Neményi-menetelmää alkuopetuksessa, joten kaikille koulumme oppilaille kanala-leikki (eli kymmenylitys hajoittamalla ks. Opettajan tienviitta 1b) on tuttu. Ulkona olevia kymmenruudukoita voidaan täyttää "oppilailla itsellään" eli oppilaat mahtuvat hyvin 50 cm x 50 cm ruutuihin seisomaan. Edellisellä vetämälläni VaNe-kurssilla eräs kurssilainen kertoi vaihtaneensa kanala-leikin jonkin ajan kuluttua bussi-leikiksi, jolloin into säilyi edelleen ja kymmenylityksen harjoittelu hajottamalla oli edelleenkin hauskaa ja jännää, vaikka oivallusten tuleminen monesti kestääkin pidemmän aikaa.

- Isompia oppilaita varten pihalle maalattiin malli neliödesimetristä ja neliömetristä.

- Geometria-jaksoa varten pihalle ilmestyi twister geometrisillä tasokuvioilla. Pelaamista varten opettaja valmistaa salaisuuspussiin lappuja, joissa on luokkatasosta riippuen sopiva ohjeita. Esimerkiksi "Oikea jalka kuvioon, jossa on vähintään 3 kulmaa" "Vasen jalka kuvioon, jossa on suorakulma" jne. Oppilaat nostavat vuorollaan salaisuuspussista ohjeen ja toimivat sen mukaisesti. Tämä peli on viime talvena luokassani hitti, luokassa minulla oli geometriset lattiakuviot, joilla peliä pelattiin.

- Four Square: Pihalle tehtiin myös four square-pelin kenttiä muutamia. Itselleni peli on outo, enkä ole ohjeita lukemalla saanut pelin ideasta täysin kiinni. Kollegani kuitenkin tuntee pelin ja on pelannut sitä aiemmassa koulussaan paljon. Four square-pelin opettelu on siis itselläni to do-listalla.

- Telinevoimistelija Oskar Kirmes vieraili Rion olympialaisten jälkeen koulussamme ja haastoi koulumme harjoittelemaan käsillä seisontaa. Sitä varten maalasimme asvaltiin käsillä seisontaa varten käden kuvia sekä keskelle pihaa että seinän viereen tukea tarvitseville.