Lukualueen laajentaminen alueelle 0-1000 (3.lk.)

Varga-Neményi-menetelmässä oppilaat operoivat vielä 3. luokan syksyn lukualueella 0-100 ja syyslukukauden lopussa (tai kevätlukukauden alussa kuten me) laajennetaan lukualue nollasta tuhanteen. Lukualueen laajentaminen on ollut hauskaa ja toiminnallista puuhaa luokassa.
Kyllähän lapset kertovat osaavansa laskea tuhanteen ja vaikka miljoonaan, mutta se ei tarkoita että he ymmärtävät noiden lukujen sisältöä. Tämän jakso on osoittanut taas kerran kuinka tärkeää yhteinen tekeminen ja siitä keskusteleminen ovat.

Olen kuvannut seuraavaan harjoitteita, joita olemme luokassa tehneet. Alkupään harjoitukset ovat sellaisia, joita teimme jo jakojäännös-jakson lopussa tunnin aloitustehtävinä, niin että lukualueen laajentaminen lähti pikkuhiljaa käyntiin toisen asian ohessa.

Lukujonotaitojen harjoittelua kehorytmein ja lukusuoran tutkimista 

(alkuopetuksesta tutun lukujuna-harjoituksen 3.lk:n versio)

Lukujonoharjoitukset esim. kehorytmein sopivat hyvin tunnin ensimmäiseksi harjoitukseksi, niillä saa lapset hieman liikkeelle ja ne eivät vie kovin paljon aikaa.

Jo eka-tokaluokalta tutut kehorytmit ovat syyslukukauden palvelleet monikertojen harjoittelussa, ne sopivat myös lukualueen laajentamiseen (tai kympin monikerroistahan seuraavassakin on kyse). Aluksi haimme tutun kädet lyö reisiin, kädet taputtaa, kädet reisiin, kädet taputtaa - rytmin, kun kaikilla oli sama rytmi lähdimme luettelemaan kympin monikertoja tuhanteen asti. Vaikka tahti oli hidas ei ensimmäisellä kerralla pysynyt tuhanteen asti mukana kuin ehkä puolet oppilaista, peruuttaminen oli vieläkin vaikeampaa. Mutta nyt kun lukujonoa on treenattu yhdessä kehorytmein sekä parin kanssa hernepussia kopitellen alkavat lukujonot jo luistaa hyvin sekä eteen- että taaksepäin.

Hyviä apuvälineitä lukujonoharjoituksiin kehorytmien lisäksi ovat hernepussit
ja erilaiset lukusuorat.

Lukujonoja on aluksi hyvä harjoitella nollasta tuhanteen ja tuhannesta nollaan, mutta tärkeää on myös harjoitella lukujonon keskeltä eteen- ja taaksepäin liikkumista. Tätä harjoitusta varten minulla on salaisuuspussi, jossa oli aluksi lukuja, joissa on tasakymmen, alueelta 0-1000. Oppilas nostaa pussista kortin ja sen jälkeen liikumme kehorytmein pussista löytyneeseen lukuun. Sen jälkeen nostamme seuraavan kortin, mietimme onko luku suurempi vai pienempi ja läpsyttelemme kehorytmein ensimmäisenä nostetusta luvusta tähän uuteen lukuun. Kehorytmeillä harjoiteltuja lukujonoja lukivat mukavasti oppikirjan 1000 taulukko ja muut lukujonotehtävät, jotka eivät aiheuttaneet yhteisten lukujonoharjoitusten jälkeen oppilaille pulmia.
Mukana kehorytmeissä ja lukujonoharjoituksissa käytimme iso 0-1000 lukusuoraa, johon oppilaat aina sijoittivat pussista nousseen luvun.

Likiarvot ja pyöristäminen opittiin lukujonoharjoitusten ohessa, kun
salaisuuspussin luvut eivät olleetkaan tasakymppejä.

Kun ylläkuvattuja asioita oli harjoiteltu useampien tuntien aluksi, tutustuimme jo likiarvoihin ja pyöristämiseen tutun leikin avulla. Salaisuuspussista löytyikin lukuja, joissa oli ykkösten paikalla jotain muuta kuin nolla. Emme siirtyneet kympeillä liikkuvasta pikajunastamme ykkösiä tikuttavaan paikallisjunaan, vaan pohdimme mikä "asema" eli mikä tasakymmen olisi lähimpänä tavoite lukuamme. Eli esim. oppilas nosti salaisuuspussista luvun 462 ja lähin tasakymmen on 460, joten liikuimme kehorytmein lukuun 460 ja tutkimme, että välimatka annettuun lukuun on 2. Opettajana sanallistin oppilaiden havainnoimaa ja päättelemää 462 on noin 460, 462 voidaan pyöristää lukuun 460. Näin tuli pyöristyssäännötkin leikin lomassa opittua, tosin luvun 5 kohdalla pähkäilivät oppilaat pitkään kumpaan kymppinaapuriin kannattaa kehorytmein liikkua, jollain oppilaista oli kuitenkin tietoa asiasta ja minä opettajana vahvistin, että matematiikassa on päätetty pyöristää luku 5 ylöspäin.

Lukumääriä lukualueella 0-1000

Ensimmäiset lukualueen laajentamiseen liittyvät tehtävät olivat ns. salaisen agentin tehtäviä. Oppilaiden tehtävänä oli laskea ruokalan tuolit, käytävässä olevat naulakot, kirjaston yhden hyllyn kirjat jne. Useamman tunnin alussa lähetin oppilaat suorittamaan yhden salaisen agentin tehtävän ennen tunnin varsinaisen aiheen aloittamista.

Kuinka monta? -pussit

Tein luokkaani esi- ja alkuopetuksesta tuttuja kuinka monta? -purkkeja, tosin tässä tapauksessa pusseja, joissa oli esineitä 100-1000. Oppilaiden tehtävänä oli laskea pussissa olevien esineiden lukumäärä ja merkitä se vihkoon. Vihkoon merkittiin myös luvun ykkösnaapurit (eli yksi suurempi ja yksi pienempi) ja kymppinaapurit (lähimmät tasakympit).

Kuten kuvasta näkyy, oppilailla oli alusta asti erilaisia laskutyylejä. Moni laski yksittäin, mutta moni hoksasi myös tehdä
kympin tai vähän isompi kasoja, jottei laskut mene sekaisin niin helposti. Ensimmäisellä kerralla en ohjeistanut oppilaita
muuten kuin laskemaan esineet. Laskemisen jälkeen keskustelimme, eri tavoista laskea ja oppilaat esittelivät toisilleen
ideoitaan esineiden laskemisesta tietyn kokoisiin eriin. Seuraavalla kerralla pyysin oppilaita suunnittelemaan ennen aloittamista, miten he helpoiten laskisivat esineet ilman, että menevät laskuissa sekaisin.

Harjoituksen lopuksi oppilaat kirjoittivat luvun pienelle post-it-lapulle ja kävivät sijoittamassa luvun lukusuoralle. Tässäkin harjoituksessa päädyttiin taas puhumaan pyöristämisestä ja likiarvoista, sillä lukusuoramme on tehty kympin tarkkuudelle...

Mihin sijoitan oman lukuni? Mitä tasakymmentä se on lähinnä?

Konkreettisten esineiden laskemisen jälkeen nostimme abstraktiotasoa ja oppilaat laskivat lukumääriä kuvista. Kuvista laskeminen vaati jo oppilaita suunnittelemaan laskemistaan. 

Lukumäärä-kuvat kuuluvat Matematiikka 3a lisämateriaaleihin.

Kun oivalluksia ryhmittäin laskemisesta oli tehty ja sitäkin harjoiteltu luokassa, kävimme tekemässä inventaarion koulun toimistotarvikevarastoon. Kuinka paljon varastossa on klemmareita? Entä pyyhekumeja, vihkoja, viivottimia tai liimapuikkoja?

Ennen tehtävän aloitusta keskustelimme järkevistä tavoista suorittaa inventaario. Ensimmäinen oppilas ehdotti kaikkien viivotinpakkausten avaamista ja niiden laskemista sen jälkeen. Onneksi joku toinen hoksasi, ettei kaikkia pakkauksia tarvitse avata, riittää jos tietää yhden pakkauksen sisältämän lukumäärän. 

Oppilaat suorittivat inventaarion parityönä ja näin tuli toimistotarvikevarasto inventoitua.

Toimistotarvikkeiden inventaariossa laskettiin edelleen konkreettisia esineitä,
mutta abstraktiotaso on jo noussut yksittäisten esineiden laskemisesta ylöspäin.

Toimistotarvikevaraston inventaarion jälkeen oppikirjan tehtävät vihkojen sivumäärien laskemisesta tai tussipakkausten tussien lukumäärästä olivat oppilaille helppoja, tosin 30:n ja 40:n monikerrat osoittautuivat vielä monelle haastaviksi.

Varga-Neményi-menetelmässä opettajan opas (Opettajan tienviitta) ohjeistaa toiminnallisten
harjoitusten käyttöön ja luotsaa opettajan abstraktion tietä eteenpäin. Alkuopetuksen tavoin myös
3. luokalla asiat käsitellään abstraktion tietä kulkien konkreettisista arkikokemuksista kohti
abstraktimpaa ajattelua, tosin 3. luokalla arkikokemusten ja kehollisten harjoitusten keksiminen
on jo haastavampaa lukualueen kasvaessa ja oppiaineksen vaikeutuessa, näihin Opettajan
 tienviitta tarjoaa kuitenkin erinomaisen tuen ja ohjeet. Vaikka oppilaan oppikirja ei ole menetelmässä
tärkein työväline ja ajoittain sitä käytetään hyvinkin vähän, tukee menetelmän oma oppikirja opetusta
parhaiten, sillä toiminnalliset harjoitukset vastaavat oppikirjan tehtäviä, joista oppilas on
saanut omakohtaisia kokemuksia.

Voihan hamahelmet... Kuinka monta? - pusseissa oli myös hamahelmiä, jotka kirkkaan värinsä takia houkuttelivat oppilaita kovasti. Lukuisista yrityksistä huolimatta kukaan luokkani oppilaista ei onnistunut laskemaan hamahelmien lukumäärää menemättä sekaisin laskuissaan... Siispä tähän piti palata. Totesimme, että hamahelmiä on paljon eikä helmien tarkka lukumäärä välttämättä ole niin tärkeä tieto. Mielenkiintoista olisi kuitenkin tietää onko pussissa 500, 1000 vai 2000 hamahelmeä? 

Mikä avuksi?

Yrityksiä hamahelmien tarkkaan laskemiseen oli useita, mutta aina ne
epäonnistuivat...

Kokeilimme kahta tapaa laskea hamahelmien lukumäärä suurinpiirtein. Eräs oppilaspari laski tarkasti 50 hamahelmeä ja teki sen jälkeen hamahelmistä silmämääräisesti samankokoisia kasoja. Lopuksi kasat laskettiin ja saatiin selville kuinka paljon helmiä suurinpiirtein on.

Toinen tapa laskea hamahelmet, jota me käytimme oli jakaa helmet ensin puoliksi. Sen jälkeen kasat puolitettiin niin monta kertaa, että syntyi sen kokoisia kasoja, joita oli helppo laskea tarkasti. Oppilaat laskivat yhden kasan tarkasti, pyöristivät tasakymppiin ja laskivat sitten kaikkien kasojen helmet likiarvoja hyödyntäen yhteen.

Pastellinvärisiä hamahelmia oli muuten n. 1200, samaan tulokseen pääsivät molemmat matikan ryhmäni, joten luku varmaan on aika tarkka :)

Kasojen puolittamista kunnes jäljellä on mukavan kokoinen kasa tarkkaa
laskemista varten.

Lukujen vertailua ja kombinatoriikkaa

Suuria lukuja ja kombinatoriikkaa yhdistävä oppilaille mieluinen ja jo hyvin abstraktilla tasolla toimiva tehtävä on ollut kolmen numeromerkin esim. 2, 4, 6 antaminen oppilaille. Oppilaiden tehtävänä on muodostaa kaikki kolminumeroiset luvut, jotka näillä kolmella numeromerkillä voi muodostaa. Päivästä riippuen kutakin numeroa on saanut käyttää luvussa vain kerran tai joskus useammankin kerran, jolloin vaihtoehtojakin on paljon enemmän.

Oppilaiden muodostettua kaikki mahdolliset luvut, järjestävät he ne pienimmästä suurimpaan ja lopuksi merkitsevät mittanauha-lukusuorille klemmareilla. Samat luvut voidaan merkitä myös luokan isolle lukusuoralle, jolloin päästään taas käsiksi pyöristämiseen, kun lukusuora toimii kympin tarkkuudella.

.....

Muun muassa tällaisten juttujen parissa meillä on touhuttu viimeiset 1.5 viikkoa. Olen nyt kevätlukukauden alussa pyrkinyt muuttamaan hieman oppituntien rakennetta enemmän unkarilaista mallia kohden. Eli siihen, että oppitunnilla ei harjoitella vain yhtä asiaa eri tavoin vaan että tuntiin sisältyy monia eri matematiikan osa-alueita, kuten vaikkapa lukualueen laajentamisen ohessa on tunnin lopuksi ollut esim. ylläkuvattu kombinatoriikan tehtävä tai vaikkapa luokittelu-tehtävä. Ja ainakin minun luokassani se on toiminut erinomaisesti ja jos jokin asia on oppilaalle todella vaikea on mukava, että tuntiin sisältyy jokin erilaista matematiikan osaamista vaativa tehtävä, joka hänelle antaa onnistumisen ja osaamisen tunteita. 

Viime vuonna olin kirjaton ja sitä ennen vanetin toisen kustantajan kirjan kanssa. "Väärän" kirjan kanssa vanetus oli raskasta ja turhauttavaa, kirjattomuus oli näistä kahdesta minulle mieluisampi vaihtoehto, mutta tuliko kaikki käsiteltyä, unohtuiko jotain... sitä jäin paljon pohtimaan. Se on pakko todeta, että on tämä elämä VaNe-kirjojen kanssa niin paljon helpompaa etten näistä luopuisi, vaikka oppikirjan rooli tunneilla on loppujen lopuksi hyvin pieni. Opettajan tienviitan apu sen sijaan on korvaamaton.
Varga-Némenyi-menetelmä on tähän asti ollut 1.-2. luokkien menetelmä, mutta tänä vuonna valmistuivat 3. luokan oppilaan kirjat. Tämän vuoden olen opettanut Opettajan tienviitta 3a ja 3b:n kokeiluversiolla, ensi syksynä 3. luokan opettajanoppaat on saatavilla kaikille kiinnostuneille. Lisätietoa Varga-Neményi-menetelmästä löydät Varga-Neményi ry:n kotisivuilta varganemenyi.fi.

Uuni tuoreen Matematiikka 3b-kirjan sain käsiini joulukuussa, oppilaat
yrittivät kovasti päästä hipelöimään kirjaa ja kurkkaaamaan sen sisältöjä,
mutta vielä ovat joutuneet odottamaan. Pääsemme siirtymään kevään kirjaan
lähiviikkoina, sillä ihan emme aikataulussa ryhmäni kanssa pysyneet.

3. luokan 100. koulupäivä

3. luokassa olemme laskeneet koulupäiviä ja odottaneet 100. koulupäivää jo pitkään. Alkuopetuksessa olen käyttänyt päivien laskemisessa avuksi Matikasta moneksi-materiaalin satakaloja, mutta 3. luokkalaisille epäilin niiden olevan liian lapselliset, joten me olemme liimanneet tarroja kymmenruutuihin. Tarrojen määrää on laskettu eri lukujen monikerroilla ja kerrattu järjestyslukuja samalla.

Tänä vuonna koulupäivien lukumäärää on laskettu kymmenruudukoihin tarrojen avulla. 3. luokan matikan aiheisiin
kuuluu kymmenjärjestelmä ja senkin vuoksi päädyin tänä vuonna päädyin tällaiseen tyyliin laskea koulupäiviä.
Kalenterin tarkastelu kuuluu lähes päivittäisiin rutiineihimme. Syksyllä tarkastelimme kalenteria yhdessä.
 Nykyisin aloitamme yleensä jollakin laululla ja laulun aikana oppilaspari laittaa kalenterin ajantasalle ja kertoo
mikä päivä tänään on ja kuinka mones koulupäivä.

Päätimme työkavereideni kanssa pukeutua päivän teeman mukaan. Muut
pukeutuivat 100-vuotiaiksi, mutta koska oma vaatevarastoni on rajallinen,
piti keksiä jotain muuta. Pinterestin innoittamana tein itselleni "I survided
100 days with my class" -T-paidan, johon liimasin 100 laastaria. 

100. koulupäivä sisälsi niin oman luokan kesken tehtyjä juttuja kuin yhdessä koulumme 2. luokkien kanssa tehtyjä touhuja. 

Satataulu ja laskutehtävät

Jokainen oppilas sai satataulun ja värikynän kanssa oppilaat lähtivät kiertämään koulua. Käytäville olin levittänyt pieniä värikkäitä lappuja, joihin oli kirjoitettu jokin laskutehtävä. Oppilaan ratkaistua laskun hän väritti laskun vastausta vastaavan luvun satataulustaan. Kun kaikki laskut oli ratkaistu, muodostui väritetyistä ruuduista 100-tauluun 100.

Kuinka monta kertaa 100 sekunnissa? - "kuntotestit"

Haastoin oppilaat kokeilemaan kuinka monta kertaa he ehtivät sadassa sekunnissa käydä lattialla istumassa ja nousta jälleen seisomaan. Entä kuinka monta hyppynarua hyppyä ehtii 100 sekunnissa?

100 metriä ja 100 temppua

Ulos teimme 100m pitkän temppuradan. Yksi pari suoritti radan mittaamisen ja merkitsemisen mittapyörää ja kartioita hyödyntäen. Oppilaat suunnittelivat pareittain suoritettavat temput. Jokaista temppua suoritettiin kymmenen kertaa, joten kymmenestä tempusta kertyi sata. Jälkiviisaana ja kokemuksesta viisastuneena suunnittelisin ensi kerralla ehkä liikkeet itse, jotta radalla liikkuminen on jouhevaa. Mutta tällä kertaa tehtiin näin..

Satanäyttely

Kokosimme perinteisen satanäyttelyn koulumme kirjastoon. Tästä tulikin opettajanurani suurin näyttely, kun oppilaita 100-päivään osallistuneilla luokissa oli yli viisikymmentä. Satanäyttelyä kootessamme oppilaat tarkistivat pareittain, että näyttelyyn tuotuja esineitä todella oli sata.

Tyylejä laskemiseen oli monia. Joku laski yksitellen, toinen kympin ja toinen viiden nipuissa, hyödyntäen aamulla
opeteltua tukkimiehen kirjanpitoa. Kärsivällisyyttä vaati pienen pienten helmien tai siemenien laskeminen, mutta
kunnialla saimme kaiken laskettua.

Näyttelyn satoa.

Rakentelua sadasta mukista

Noin kymmenen oppilaan ryhmissä oppilaat rakensivat rakennelmia sadasta pahvimukista. Ennen rakentelua oppilaat pohtivat, kuinka monta mukia kukin oppilas saa laittaa yhteiseen rakennelmaan. Korkein tänään mitattu rakennelma oli n. 110cm korkea.

Kuva: Anna Soini

Minä 100-vuotiaana

Työkaverini innostui omalla pisteellään pohtimaan oppilaiden kanssa millaista heidän elämänsä on 100-vuotiaana. Oppilaat ottivat itsestään iPadilla kuvat, jotka muokattiin AgeBooth-sovelluksella. He myös kirjoittivat ylös millaisia he 100-vuotiaina ovat. Jatkamme kirjoittamista vielä seuraavana päivänä, jotta kirjoitelmista tulee hieman pidemmät kuin mitä pistetyöskentelyaika mahdollisti.

Myönnetään, en vanhentanut itseäni ihan 100-vuotiaaksi :)

Sata popcornia

Kun kerran sadatta koulupäivää juhlitaan piti tietenkin olla myös herkkuja. Popcorn-tuutteja varten jokainen oppilas töpötti vanupuikolla itselleen A3-paperille 100 täplää, tyylejä oli monenlaisia sikinsokin, 10 ryhmiä ja 5 ryhmiä. Maalin kuivuttua paperi kääräistiin rullalle ja niitattiin kiinni.

100. päivänä oppilaat laskivat laskualustaa apuna käyttäen itselleen sata popcornia, joilla sai päivän päätteeksi herkutella.

Luonto talvella

Kevätlukukauden ensimmäinen teema luokassamme oli talvi. Tutkimme kasvien ja eläinten talvehtimista. Aloitimme teeman suuntaamalla lähimetsikköön ja tutkimme mitä lumen alta löytyy. Ja löytyihän sieltä: löysimme sammalta, puolukan varpuja, kuituneita heiniä ja myöskin vielä vihreää heinää, joka ei lämpimän syksyn vuoksi ollut laskastunut ennen lumentuloa. 

Tutustuimme metsikössä myös lehtipuiden silmuihin ja talventörröttäjiin.

Luokassa luimme mitä oppikirjamme sanoo kasvien talvehtimisesta ja teimme vihkokuvan eritavoin talvehtivista kasveista.

Kasvien jälkeen tutustuimme eläinten talvehtimiseen, johdatuksena aiheeseen luin oppilaille "Tulen ystävänä sanoi lumihiutale"-tarinan. Tarina löytyy Talven taikaa-materiaalista (s.10).

 Jatkoimme aiheen työstämistä äidinkielen/suomi2-tunnilla. Oppilaat lukivat kirjoittamani lintulaudalla kuhisee tekstin (lintulaudalla kuhisee teksti on yhdistelty, muokattu ja itse sopivaksi sepitetty Hyvä Suomi-oppikirjan tekstien pohjalta). 

Luettuaan tekstin oppilaat poimivat kaikki tekstissä esiintyneet lintulajit ja järjestivät ne aakkosjärjestykseen. Apuna käytimme uusi valkotauluja, jotka juuri saimme käyttöömme. Valkotaululle aakkosjärjestyksen numeroituaan oppilaiden oli helppo kirjata lintulajit vihkoon siististi. Lopuksi oppilaat valitsivat yhden linnuista, harjoittelivat aakkosellisen hakemiston käyttöä ja etsivät lintukirjasta linnun kuvan. Linnusta piirrettiin kuva vihkoon.

Aloitin kevätlukukauden alussa oppilaideni kanssa KidBlogin käytön. Kidblogiin kirjaan läksyt, mutta myös ajoittain tehtäviä. Tämä teksti oli ensimmäinen ja onnistunut kokeilu ladata luetunymmärtämisen teksti Kidblogiin ja oppilaat
lukivat tekstin ruudulta. Monen etenkin pojan motivaatio tehtävän tekemiseen nousi padin myötä. Toimii siis ja paperia
säästyy, kun ei tarvitse kopioida papereita kaikille!

Seuraavanakin päivänä äidinkielen/suomi2-kaksoistunnilla jatkoimme aiheen parissa. Oppilaat työskentelivät kolmella pisteellä (runo, luetunymmärtäminen ja sanasto). 

Runotehtävä oli LiikkuvaKoulu-hengessä toteutettu tehtävä. Oppilaat saivat runosta version, jossa näkyy vain joka toinen säe. Oppilaat kirjoittivat vihkoonsa annetun säkeen ja sen jälkeen lähtivät etsimään käytävältä kirjoittamaansa säkeeseen jatkoa. Vihkon sai ottaa mukaan käytävään, mutta kynät pysyivät luokassa. Kun oikea säe löytyi, painettiin se muistiin ja tultiin luokkaan kirjoittamaan löydetty säe.

Runo ei ole omaa käsialaani, vaan se on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja opetusviraston Talven taikaa-materiaalista.

Käytästä löytyivät runosta puuttuvat säkeet.

Luetun ymmärtämiseen hyödynsin Hyvä Suomi-oppikirjan (1989) versiota perinteisestä Pakkanen ja Jänis-sadusta. 

Kieku-opettaja oli samanaikaisopettajana mukana näillä tunneilla ja hän ohjasi oppilaille valmistamansa sanasto- ja luokittelutehtävän. Oppilaat saivat sarjan kuvia suomalaisista eläimistä, tehtävänä oli luokitella eläimet. Helposti oppilaat löysivätkin talvehtimistavoista hyvän luokitteluperiaatteen ja hyvin olivat kuulema talviunet ja -horrokset muistuneet mieliin.

Talvijakson aikana teimme luokassa kuvistyötä kolmessa vaiheessa. Aluksi maalasimme märkää märälle tekniikalla talvisen taivaan, samalla tutkimme merisuolan vaikutusta märällä pinnalla.

Opiskeltuamme kasvien talvehtimistapoja ja silmut olivat oppilaille tuttuja, leikkasimme ruskeasta paperista puun oksia ja niihin silmuja.

Viimeinen vaihe työssä oli maalata pulloväreillä puun oksalle se Suomessa talvehtivat lintu, jonka kuvan oppilas oli etsinyt lintukirjasta ja luonnostellut vihkoonsa. Valkoisella pullovärillä ja siveltimen väärällä päällä tökittiin työhön vielä satavaa lunta.

Työ oli oppilaille mieluinen ja vaikka puun oksien leikkaaminen ja lintujen maalaaminen oli monen mielestä haasteellista tuntuivat kaikki olevan tyytyväisiä työnsä tuloksiin. Ja niin oli kyllä opekin :)

Jakson "päättötyönä" oppilaat kirjoittivat valintansa mukaan tarinan tai tietotekstin aiheesta Metsän talvi, ohjeena oli hyödyntää viikon aikana opittua tekstin laatimisessa. Ja teksteistä olikin helppo nähdä mitä oppilaat olivat opiskellusta ymmärtäneet.