Hahmottamista ja peilaamista ekaluokassa

Tänään pidimme matikantunnin, jolla ei laskettu ollenkaan. Onhan matematiikka niin paljon kaikkea muutakin kuin laskutaitoa. Harjoittelimme hahmottamisen taitoja ja peilaamista. Käytössä meillä oli Varga-Neményi ry:n vuoden 2020 jäsenmateriaaliin kuuluvat loogisten palojen rakentelukortit, Nikitin-palikkarakennelmat, geometriset palat, peilit sekä Quatro Color-peli. Näillä välineillä muodostimme neljä pistettä, joilla oppilaat työskentelivät.

1. piste / loogiset palat

VaNe-yhdistyksen jäsenmateriaaleista löytyvät loogisten palojen raketelukortit innostivat oppilaita rakentelemaan mallin mukaan. Korttien kuvat olivat juuri sopivan haasteellisia mallista rakentamiseen. Lisäksi kuvat olivat oppilaista innostavia.

Jos palojen hahmottaminen oli oppilaalle vaikeaa, oli hänellä mahdollisuus rakentaa myös mallikuvan päälle.

2. piste / Quadro color

Quadro color-peli on ollut hyllyssäni vuosia, mutta se on jäänyt käyttämättä. Kollegani Lauran kehuttua peliä Educassa päätin ottaa pelin testiin. Tässä riitti haastetta kaikille oppilaille, kun paloille pitää löytää pelilaudalta oikeat paikat. Pitänee ottaa peli toisenkin kerran pistetyöskentelyyn mukaan, koska mikään ryhmä ei ehtinyt saada kaikkia palikoita laudalle.

3. piste / Nikitin Material

Nikitin-rakentelumateriaalit sisältävät 16 kuutiota, jotka pitää käännellä oikeaan asentoon, jotta kuutioista muodostuu ohjevihkon kuvio. Vihkoista löytyy runsaasti eri tasoisia tehtäviä.

4. piste / geometriset palat ja peilaaminen

Oppilaat työskentelivät pisteellä joko parettain tai yksin. Viivotin toimi symmetria-akselina ja oppilaat rakensivat viivottimen molemmin puolin symmetristä kuviota. Joko siten, että oppilaat parin kanssa vuorotellen jatkoivat rakennelmaa ja toinen parista täydensi oman puolensa vastaamaan kaverin rakentamaa. Tai toisena vaihtoehtona oli itse rakentaa kahdella kädellä symmetristä rakennelmaa viivottimen molemmin puolin. Peilien avulla tarkistelimme säännöllisin väliajoin, että rakennelma on symmetrinen.

Tarkistus sujui helposti peilin avulla. Näkyykö peilissä
sama kuva kuin peilin taakse on rakennettu?

Oho, ovatko nämä ukkelit toistensa peilikuvat?

Symmetrinen rakentaminen kahdella kädellä onnistuu myös
helposti viivottimen molemmin puolin.

Luokassa kävi innostunut kuhina koko pistetyöskentelyn ajan. Tehtävät olivat oppilaiden mielestä motivoivia ja sopivan haastavia. 

Ekaluokan 100. koulupäivä

Viimein koitti kauan odotettu 100. koulupäivä. Luokkamme puu on jo pullistellut linnunpesistä, joihin on joka päivä lisätty yksi linnunmuna. Tänään laskimme puussa olevan kymmenen linnunpesää, joissa kaikissa on kymmenen linnunmunaa. 

Jossain vaiheessa olin ajatellut, että munista kuoriutuisi 100. koulupäivänä linnut ja seinälle putkahtaisi 100 lintua, mutta se askartelu jäi ainakin tässä vaiheessa värkkäämnättä..

100. koulupäivään piti tietenkin pukeutua asianmukaisesti.
Paidan tein neljä vuotta sitten, kun edellisen kerran juhlin
oppilaiden kanssa 100. koulupäivää.

Tänään oli koko koulupäivä omistettu matikalle. Aloitimme aamupiirissä kalenterin tutkimisella ja teimme kehorytmien avulla lukujonoja aina sataan asti. Tutkimme myös mistä sata muodostuu. Jos puussamme on kymmenen linnunpesää ja kaikissa kymmenen linnunmunaa, tarkoittaa se tietenkin, että sadassa on kymmenen kymppiä.

Opettelimmekin Maijan karitsan sävelellä laulettavan laulun Kuinka paljon on satanen?

Kuinka paljon on satanen,

satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen?

Se on kymmenen kymppiä.

Kuinka paljon on satanen,

satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen?

Se on sata ykköstä.

Laulua lauloimme päivän aikana useampaan kertaan ja se sai myöhemmin lisää säkeistöjä, kun joku keksi, että sataseen tarvitaan kaksi viisikymppistä ja viisi kaksikymppistä.

Lisäksi tutkimme aamupiirissä jättihelminauhaa, jonka helmien lukumäärä piti tietenkin tarkistaa ja harjoittelimme sataan laskemista kympeillä. 

Aamupiirin jälkeen oppilaat jakaantuivat työskentelemään pisteille. Seinille oli kiinnitetty paperisuikaleita, joihin oli kirjoitettu lukuja 1-100 kirjaimin. Oppilaat saivat satataulut, joita väritettiin ohjeen mukaan. Oppilas kävi lukemassa lappuun kirjoitetun luvun ja värittivät ko. luvun omaan satatauluunsa samalla värillä joka oli lapussa.

Toisena pisteenä oli satataulukkotaskun täyttäminen. Taskuissa oli muutamia lukuja valmiina ohjaamassa oppilaita taulukon täyttösuunnassa. Lukukortit löysivätkin helposti paikkansa, mutta kaikkia lukuja ei ollutkaan! Puuttuvat luvut väritettiin omaan satatauluun punaisella. Näin tuli harjoiteltua naapurilukuja, kun oppilaiden piti päätellä mikä luku taulukosta puuttuu ja sitten etsiä vastaava luku omasta monisteesta. 

Kolmantena pisteenä aamutunnilla oli 100 ilonaiheen keksiminen ja kirjoittaminen. Aikaisempina vuosina olemme oppilaiden kanssa kirjanneet viikon kirjaimella alkavia sanoja, mutta tälle viikolle meille osui Ö-kirjain ja totesin, etten itsekään keksisi sataa Ö:llä alkavaa sanaa.. Tunteet hukassa-retkellä tutustuimme toissa viikolla ilon tunteeseen, joten tähän aiheeseen oli kiva palata tässä yhteydessä. 

Aamutuntien päätteeksi tutustuimme 100-näyttelyyn. Jokaista oppilasta oli pyydetty tuomaan kouluun jotakin 100. Oli muroja, kahvipapuja, hamahelmiä, nappeja, makaroneja, riisinjyviä, palapelinpaloja jne. Myös muut ekaluokat osallistuivat 100-näyttelyyn, joten avasimme ovet ja oppilaat kiersivät tutustumassa toisten tuomiin esineisiin. Tehtävänä oli tehdä tarkistuslaskenta ainakin kahden näyttelyesineen kohdalla. 

Iltapäivän kaksoistunnilla pistetyöskentely jatkui uusien pisteiden parissa.

Raha-pisteellä oli kopioituna suuria kukkaropohjia ja leikkirahoista oppilaat kokosivat sadan euron kukkaroita.

Lukukorttien 0-100 järjestämisessä riitti puuhaa pidemmäksikin aikaa ja samalla tuli harjoiteltua lukujonotaitoja.

Isolla satamatolla oppilaat pelasivat neljän suoraa. Pelaajilla oli omat merkkikartiot ja kaksi kymmensivuista noppaa. Omalla vuorollaan oppilas heitti noppia ja muodosti saamistaan numeroista luvun ja peitti luvun satataulusta. Nopeasti oppilaat oppivat arvioimaan kumminpäin numerot lukuun kannattaa järjestää. Samalla tuli harjoiteltua lukujen etsimistä satamatolta.

Leima-pisteellä oppilaiden tehtävänä oli tehdä paperille 100 leimaa. Paperista käärittiin lopuksi tötterö popcorneja varten.

Koska juhlistimme 100. koulupäivää, piti tarjolla tietenkin olla jotain herkkujakin. Oppilaat saivat valita popcornien ja murorinkuloiden välillä. Herkkujakin sai tietenkin sata ja ne piti itse laskea. Apuna laskemiseen oli alustoja, joissa oli kymmenen kymppiä. Oppilas laski jokaisen kympin päälle kymmenen popcornia tai murorinkulaa ja sai siten laskettua helposti itselleen sata herkkua.

Popcornit sujautettiin tötteröön ja murorinkulat pujotettiin villalankaan kaulakoruksi aina kymmenen samanväristä muroa kerrallaan.

Päivän päätteeksi jokainen sai herkutella omilla popcorneillaan tai murohelminauhalla samalla kun pidimme ruokailun jälkeen väliin jääneen satusiestan, eli päivittäisen ääneenlukutuokion, joka on muodostunut oppilaille hyvin tärkeäksi.

Tunteet hukassa-metsäseikkailu

Osallistuin syksyllä Suomen Ladun kasvattajille suunnattuun Tunteet hukassa-koulutukseen. Tunteet hukassa on lasten tunnetaitojen opiskeluun kehitetty menetelmä, joka on suunniteltu metsässä toteutettavaksi. Koulutuksessa tutustuttiin Tunteet hukassa-menetelmään ja lisäksi osallistujat saivat kattavan materiaalipaketin metsäseikkailujen järjestämistä varten. 

Tänään teimme oppilaideni kanssa ensimmäisen tunteet hukassa-metsäseikkailun perjantaisen metsäpäivämme osana. Tavoitteena on tehdä tunteet-hukassa metsäseikkailu kevään aikana kerran kuussa ja tutustua jokaisella retkellä kahteen tunteeseen. Mikäli emme työstä jotakin tunnetta useammalla retkellä, tulee kaikki menetelmän 10 tunnetta käytyä kevään aikana läpi. Materiaali on sen verran laaja, että samaa tunnetta voi materiaalin avulla käsitellä useammalla retkellä.

Sisareni virkkasi retkiämme varten Susi-hukan, jolle virkkasin lisäksi
kaulaliinan, joka saa uusia raitoja oppimiemme tunteiden myötä.

Aloitimme tutustumalla susihukkaan, tarinamme päähenkilöön, jota hukkavanhemmat ovat ahkerasti yrittäneet opettaa elämää, sen vaaroja ja tunteiden kirjoa. Mutta hukalta ovat tunteet hukassa. Tarina kertoo, että metsän eläimillä ovat hallussaan tunteiden salaisuudet, jotka palauttavat hukassa olevat tunteet. 

Susi-Hukka innoissaan,

hyppii, pomppii paikallaan.

Tunteet, aistit avoinna,

kohta metsään saan kulkea.

Kera ystävien rohkeasti,

uutta oppia ja kokea.

Lähtölorun saattelemina lähdimme tutkimaan kenet metsän eläimistä tänään tapaisimme. Pysähdyimmekin vähän matkaa kuljettuamme leikkimään. Ensin mietimme mitä eläimiä metsässä voisi kohdata, lapset saivat ehdottaa eläimiä. Sen jälkeen jokainen nosti salaisuuspussista eläinkortin. Kaikkia kortteja oli kaksi samanlaista. Oppilaiden tehtävänä oli etsiä itselleen pari esittämällä korttiin merkittyä eläintä. Puhua ei saanut, ainoastaan esittää, tai äännellä kuten eläin. 

Kun kaikki olivat löytäneet parinsa, kävimme yhdessä vielä läpi kaikki eläimet ja kokeilimme niiden tapaa liikkua ja äännellä. Viimekseksi päästimme yhdessä ilmoille suden ulinan ja lähdimme eteenpäin.

Pian vastaan tulikin orava! Tutkimme orava-kuvaa, kuvan värejä ja kuvasta löytyviä asioita. Keltaiselle taustalle piirretyn oravan tunne on ilo. Juttelimme yhdessä ilosta: Miten sinä tulet iloiseksi? Miten sinä voit ilahduttaa ystävää? Missä ilo tuntuu? 

Oravan tunnesymboli on käpy. Ennen matkan jatkamista jokainen oppilas kävi keräämässä itselleen yhden kävyn, kävyt asetettiin kasaan yhdessä valitun puun juurelle. Jokainen valitsi jonkin asian, josta oli tullut tällä viikolla hyvä mieli. Omalla vuorollaan viedessään kävyn kekoon, sai kertoa tuon iloa tuottaneen asian muille.

Yksi kävyistä otettiin mukaan, sen kuljettaminen annettiin yhdelle oppilaista vastuu tehtäväksi. Lisäksi huomasimme, että oravan-korttiin oli kiinnitetty keltainen villalanka. Otimme sen myös mukaan, jospa sille löytyisi vielä käyttöä.

Matkan varrelle oli sijoitettu myös salaisuuspussikortteja, sellaisen kohdalla pysähdyimme ja oppilaat saivat nostaa salaisuuspussista tehtäväkortin, jonka ohjeen mukaan leikimme. Materiaaliin kuuluu iso pakka tehtäväkortteja, valitsin niistä mukaan tälle retkelle sopivia harjoituksia, eli tehtävät oli ennalta valittu, mutta niiden järjestys oli satunnainen.

Matkan varrelta löytyi salaisuuspussi-kuvia, joiden
kohdalla pysähdyttiin nostamaan open pussista
kortti, jonka ohjeen mukainen tehtävä tehtiin.

Tälle retkelle valittu toinen tunne oli kiukku, jota kuvaa oranssille taustalle piirretty siili. Juttelimme kiukusta samaan tapaan kuin ilosta. Kiukusta monella oppilaalla heräsi enemmän ajatuksia kuin ilosta. Oppilaat olivat huomanneet tulevansa kiukkuisiksi, jos heillä on nälkä tai väsymys. Toisaalta kaverin tai vanhempien toimintakin saattaa aiheuttaa kiukkua. Teimme myös kiukusta kiukkupatsaita. Koska kiukku jäykistää ja kiristää piti kiukkupatsaiden jälkeen ravistella keho yhdessä läoi, jotta kiukka saataisiin liikkeelle ja ulos kehosta.

Kokeilimme myös kiukkupolkaisua. Jokainen mietti jonkin asian, joka itseä joskus kiukuttaa. Otimme kaikki kiukkuiset ilmeet ja poljimme jalkaa kiukkuisina. Välillä vaihdoimme jalkaa. Huomasimme, että jonkun aikaa kiukkuisina jalkaa poljettuamme meitä rupesi naurattamaan ja kiukku oli kadonnut.

Siilin kiukkusymboleina toimivat pienet kivet. Jokainen sai etsiä pienen kiven, laitoimme kaikkien pienet kivet yhteiseen kiukkupurkkiin. Oman kiven purkkiin laittaessa sai lapsi kertoa mikä asia saa kiukustumaan. Kiukkupurkki vietiin luokkaan. Seuraavalla kerralla, kun oppilasta kiukuttaa, voi hän käydä ravistamassa kiukkupurkkia ja saada kiukun siten katoamaan. Kiukkukivi oli asia, joka selvästi upposi oppilaisiin. Loppuretken ajan he bongasivat kiukkukiviä joka puolelta :)

Kiukkupurkin lisäksi mukaamme lähti oranssi langan pätkä.

...................................

Iloisen keltaisesta ja kiukun oranssista langasta
syntyivät raidat Susi-Hukan kaulaliinaan.
Susi-Hukka jäi odottamaan seuraavaa seikkailua
ja uusi värejä kaulaliinaansa.

Tänään 60 minuutin työskentely tunteiden parissa oli oppilaille juuri sopiva, lopussa alkoi osalla keskittyminen jo herpaantua. Tosin olin tänään myös sijoittanut kortit hyvin lähelle toisiaan, eli siirtymät olivat lyhyitä. Halutessaan voisi kortit levittää pidemmän reitin varrelle ja ottaa matkan varrelle enemmän myös fyysistä aktiivisuutta lisääviä leikkejä, joiden avulla oppilaat jaksavat paremmin keskittyä.

Ensimmäisenä kokemuksena tämä Tunteet hukassa-retki oli hyvä. Retkestä voisi tosiaan tehdä koko koulupäivän pituisen retken ja ehkäpä sellaisen jossain vaiheessa teemmekin. 

Oppilaat olivat aktiivisesti mukana. Minut yllätti se, että muutamat sellaiset oppilaat, joiden jaksamista epäilin, olivat erityisen innokkaasti mukana. Osaa taas jännitti kovasti esimerkiksi eläimen esittäminen tai tunteen esittäminen, vaikkei varsinaisesti mitään esityksiä tehtykään vaan kaikki kokeilivat esimerkiksi vihan tunnetta samaa aikaa omalla paikallaan. Mutta eiköhän sitä rohkeuttakin harjoituksen myötä tule lisää.

Jos sinulla on mahdollisuus osallistua Tunteet hukassa-koulutukseen, suosittelen lämpimästi! Tunnetaitoihin ja sosiaaliseen kasvuun löytyy paljon erilaisia ohjelmia, mutta paras on se joka tuntuu omalle. Tämä menetelmä sopii mielestäni erinomaisesti minulle ja luokalleni, kun muutenkin olemme aina yhden päivän viikosta ulkona.