Isän, äidin ja Aadan lähdettyä Nikolas katseli etääntyvää myrskylyhtyä, joka katosi jäälle ja pieneni ja pieneni, kunnes sitä ei voinut enää silmin erottaa. Silloin Nikolas hätkähti ajatuksistaan ja huomasi tulen melkein hiipuneen. Nikolas lisäsi takkaan puita ja istuutui lattialle vuolemaan Aadan joululahjaa. Mökin ympärillä myrsky riehui ja tuuli ulisi nurkissa. Nikolasta väsytti, mutta hän ravisteli itsensä hereille. Hän ei saisi nukahtaa, isä oli antanut hänelle tärkeän tehtävän. Lopulta Nikolas ei kuitenkaan voinut mitään painaville silmäluomilleen vaan nukahti tuvan lattialle. Aamun sarastaessa Nikolas hätkähti hereille, häntä paleli, silloin hän muisti sairastuneen Aadan ja saamansa tehtävän. Nikolaksen kauhuksi tuli oli sammunut kokonaan, tuhkan seassa loisti haaleasti vain muutama pieni hiilen kekäle. Nikolas kasasi veistämisestä tullutta roskaa takkaan, mutta mitään ei tapahtunut. Puhalleltuaan pitkään hiillokseen Nikolasta viimein onnisti ja hän sai tulen syttymään. Kohta hän uskalsi lisätä takkaan lisää puita, mutta halkolaatikko oli tyhjä, kaikki isän tuomat halot oli poltettu. Lisää oli Nikolaksen haettava halkovajasta. Ulko-ovella Nikolasta odotti kuitenkin toinen haaste. Lunta oli tupruttanut yöllä saaren täydeltä ja Nikolaksella oli edessään lapio hommia, jotta hän sai luoduksi polun halkovajalle, ulkohuoneelle ja rantaan laiturille. Raskas työ onneksi sai Nikolaksen ajatukset toisaalle yhä vain kasvavasta huolesta. Vähän väliä Nikolas tähyili manteretta kohti, näkyisikö jäällä liikettä, mutta vaikka Nikolas kuinka tarkasti tähyili ei hän nähnyt muuta kuin metsää ja vain lisää metsää kaukana horisontissa. Vaikka Nikolas ei osannut kelloa, olivat viisarit jo aikaa sitten ylittäneet kellotaulun korkeimman kohdan. Vanhempien olisi pitänyt tulla jo takaisin. Illan alkaessa pimetä, vei Nikolas laiturille myrskylyhdyn näyttämään suuntaa vanhemmille, jotka jo varmasti pian tulisivat Aadan kanssa takaisin. Pimenevässä illassa Nikolas istui tuvan pöydän ääressä, eikä enää voinut karistaa tunnetta, että jotakin oli sattunut. Kyynel, joka oli jo pitkään pakottanut Nikolaksen silmäkulmassa vieri vihdoin poskelle. Ilta oli jo kulunut pitkälle, kun Nikolas yhtäkkiä kuuli ulkoa askeleita, jotka narisivat pakkaslumessa sekä matalaa miehen puhetta. Nikolas syöksähti jaloilleen ja ovelle kädet levällään valmiina halaamaan vanhempiaan, mutta kun ovi aukesi pysähtyi Nikolas niille sijoilleen. Sisään astunut mies ei ollutkaan isä, hän oli joku ventovieras.
Päivittäin syntyy paljon erilaisia toteutus ideoita, aina ei kaikkea ehdi toteuttaa ja toisaalta osa toteutuksista jää unholaan. Tavoitteena on kirjata ylös oivallukset ja ideat, uudelleen kierrätystä ja jatkojalostusta varten.
keskiviikko 30. marraskuuta 2022
Joulutarina (3/17)
tiistai 29. marraskuuta 2022
Joulutarina (2/17)
Tutustuimme Pukin kalastajaperheeseen: Einari ja Alexandra Pukkiin ja heidän viisivuotiaaseen poikaansa Nikolakseen ja pian vuoden täyttävään Aadaan. Pukin perhe asui pienessä saaressa, joka ei ollut juuri luotoa suurempi, parin kilometrin päässä mantereesta. Mantereella oli Korvajoen suulla pieni Korvajoen kalastajakylä. Einari ja Alexandra olivat köyhiä, mutta onnellisia: heillä oli toisensa ja lapsensa. Einari ja Alexandra kalastivat ja hankkivat siten perheelle elantoa. Nikolas, vaikka oli vasta viisivuotias, huolehti tunnollisesti pikkusiskostaan. Myrsky oli nousemassa, sen saattoi aistia horisontissa häilyvistä uhkaavista pilvistä. Talvea olikin odoteltu tänä vuonna pitkään. Jouluun oli vain kaksi päivää, eikä vielä ollut satanut kunnolla edes lunta. Illalla perhe huomasi pikku-Aadalla nousseen kuumeen. Kuume ei ottanut laskeakseen ja aamuyöllä Einari ja Alexandra tekivät päätöksen lähteä jäätä pitkin Korvajoelle lääkäriä etsimään. Nikolas jätettiin kotiin pitämään tulta yllä, sillä eihän sairasta pikkusiskoa voisi tuoda takaisin kylmään mökkiin. Nikolas sai isän taskunauriin, vaikka ei kelloa vielä osannutkaan. Mutta kun kellon viisarit osoittaisivat molemmat suoraan ylöspäin, olisivat vanhemmat varmasti jo palanneet takaisin. Iso mieshän Nikolas jo oli, nii isä sanoi. Mutta oven painuttua kiinni vanhempien takana, oli Nikolas ensimmäisen kerran elämässään ihan yksin. (s. 14-31)
Alunperin ajattelin, että tänään olisi tarina edennyt vain tarinan verran, mutta sopivasti sain sidottua tarinan matikan tuntiin, joten joulutarinan parissa jatkettiin. Matikassa aiheena meillä oli yhdeksän kertotaulu.
Einarin kalaverkko muodostui tulostetusta blancosta sataruudukosta, josta taitettiin yksi rivi piiloon. Jokaisella oppilaalla oli oma kalaverkkonsa. Ryhmän keskelle asetettiin magneettiset kalat (aikoinaan Tigeristä ostettu kalapeli). Jokainen oppilas sai vuorollaan onkia yhden kalan, jonka takana oli jokin yhdeksän kertotaulun lasku. Jokainen oppilas taitteli omasta kalaverkostaan kertolaskua vastaavan ruudukon. Yhdessä ryhmä laski ysin monikerroilla, kuinka monta ruutua kalaverkossa oli. Sen jälkeen jatkettiin kalastamista.
Alexandran kalansaalista punnittiin seuraavalla pisteellä. Kalat olivat VaNe-värisauvojen sinisiä värisauvoja, jotka ovat 9 cm pitkiä ja painavat 9 g. Kukin kalansaalis oli koottu omalle lautaselleen. Oppilaat tutkivat pareittain kalansaalista ja päättelivät kuinka paljon saalis painaisi. Kun pari oli saanut pääteltyä kalansaaliinsa painon, sai sen tarkistaa luokassa lainassa olleella digitaalivaa´alla.
Pukin perheen köydet Kalastajaperheissä köysiä tarvitaan monenlaiseen puuhaan ja kun saaressa asutaan, niin vene pitää sitoa kiinni huolellisesti. Kolmannella pisteellä mitattiin Pukin perheen köysien pituutta. Olin teipannut lattiaan kiinni köysi pareja (villalankaa, teipattu päistä kiinni sen vuoksi, ettei lanka veny väärän mittaiseksi). Oppilaat saivat mittavälineiksi VaNe-värisauvat. Parien tehtävänä oli mitata köysien pituudet senttimetreinä. Köysiparin mittaamiseen sai käyttää vain yhden värisiä värisauvoja. Tehtävän juju oli siinä, että kaikki kaikissa köysipareissa pitempi köysi oli yhdeksän kertainen suhteessa lyhyempään. Eli jos lyhyempi köysi oli 10 cm, oli pidempi 90 cm tai köysipari oli 5 cm ja 45 cm pitkät. Köysiparien pituudet kirjattiin pienille tussitauluille 10 cm ja 90 cm. Kun kyselin sauvojen lukumäärää, osa kirjasi myös sauvojen lukumäärän ja keksivät, että taitaa olla kaikissa tarvittava sauvamäärä yhdeksän. Tunnetusti mustat värisauvat oppilaita houkuttavat, joten haastavin köysipari oli 16 cm ja 144 cm. Siinä olikin oppilailla puuhaa, kun he yrittivät laskea kuudentoista monikertoja. Muutama pari siinä onnistuikin, mutta tässä kohtaa ohjailin oppilaita osittamaan kertolaskua, koska se on tuttua. Helppoja ratkaisumalleja oppilaat keksivät kaksi: 9x16 = 10x16-16 ja 9x16=10x9+6x9
Tunnin lopuksi oppilaat naureskelivat, että ope sä huijasit. Tää oli matikan tunti. Noh, niimpä se taisi ollakin, hups 😉
Tarina jatkuu huomenna ja sitä odotetaan innolla, koska se jäi taas niin ärsyttävästi jännään paikkaan...
maanantai 28. marraskuuta 2022
Joulutarina alkaa.. (1/17)
Kuumana kesäpäivänä Perämeren rannalla Ossi ja Tommi kilpailivat siitä kumpi sukeltaisi nopeammin meren pohjasta hakemaan heidän sinne pudottamansa leikkipaloauton. Silmät kiinni sulketanut Ossi saikin käsiinsä jotain muuta, joka paljastui kauniiksi käsinveistetyksi rasiaksi. Isoisä onnistui rautalangalla tiirikoimaan rasian sulkevan lukon auki. Poikien pettymykseksi sisältä ei löytynyt kultaa eikä edes aarrekarttaa, vaan vanha taskunauris ja sen sisältä löytyi lappunen, jossa luku "Hyvää joulua Pikku-Aada! Toivoo veljesi Nikolas". Isoisä unohtui mietteisiinsä, voiko vanha tarina olla sittenkin totta? Kerro, kerro vaativat Ossi ja Tommi, mutta isoisä (ja opettaja) vastasi: "Kyllä, mutta vasta huomenna."
Jätin kertomuksen kuulema todella ärsyttävään kohtaan ja oppilaat otaksuivat, että ope varmasti jättää tarinan joka päivä tuollaiseen ärsyttävän kutkuttavaan kohtaan, niin kuin se aina tekee joulutarinan kanssa.. Niimpä...
Jatkoimme aiheen parissa tutkimalla muutamia kouluun tuomiani esineitä. Nimesimme esineet ja yhdessä juttelimme keneltä nämä esineet olisivat voineet kadota. Entä mistä voisi löytää hopealusikan? Mistä voisi löytyä kulkunen?
Hyvin alkoi oppilailla taas mielikuvitus laukata: hopealusikka saattaisi löytyä harakan pesästä, kulkunen oli varmaan pudonnut lumella tontulle, muistikirja oli varmaankin joulupukin ja epäiltiinpä villasukkien löytyneet Ikeasta.
Yhteisen ideoinnin jälkeen jokainen lähti kirjoittamaan kadonneen esineen tarinaa. Tarinoita syntyikin hyvin erilaisia, osa oli virittäytynyt jo joulutunnelmaan, toisilla ajatus lähti juoksemaan kauhutarinan suuntaan. Tyyli oli vapaa, mutta tarinan piti kiertyä tuon kadonneen tai löydetyn esineen ympärille.
- Kuka esineen löysi?
- Mistä esine löytyi?
- Kuka esineen oli kadottanut?
- Miten esine oli kadonnut?
- Milloin esine oli kadonnut?
- Milloin esine löytyi?
lauantai 29. lokakuuta 2022
Halloween-pistetyöskentely (2 tuntia) 3. lk
perjantai 26. elokuuta 2022
Metsäyökoulu
Tiimit:- Navigointitiimi tutki karttaa ja esitteli muille reitin, jota pitkin retkipaikkaan kuljettiin. He myös suunnittelivat miten huolehditaan, että kaikki löytävät perille. Kuka kulkee ensimmäisenä? Kuka kulkee viimeisenä ja huolehtii ettei kukaan jää matkasta?- Ympäristötiimi tutustui joka miehen oikeuksiin ja kertoi tärkeimmät meitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet meille. Ympäristötiimi sijoitti yökoulupaikassa roskiksen laavun kulmalle. He huolehtivat myös, että vessalla oli käsienpesuvettä ämpärissä. Ennen kotiinlähtöä ympäristötiimi organisoi leiriytymisalueen tarkistuksen, ettei sinne jäänyt meistä jälkiä.- Varustetiimi listasi tarvittavat henkilökohtaiset ja yhteiset tarvikkeet. Varustelista kirjoitettiin saneluna ja näin jokainen vei listan kotiin.- Iltasatutiimi suunnitteli iltarutiinit ja valmistautui kiertämään jokaisessa teltassa kertomassa pienen iltasadun nukkumaan menoaikaan.
torstai 18. elokuuta 2022
Ronja Ryövärintytär - koulun aloitusteema 3. lk (osa 1)
3. luokan ensimmäistä teemaa olemme rakentaneet yhdessä kollegani Tanja Törnin kanssa Ronja Ryövärintytär-kirjan ympärille. Kirjasta löytyy syksyn alkuun sopivia teemoja ystävyyttä ja kaveritaitoja, metsän tutkimista ja oikean ja väärän pohdiskelua.
Tavoitteiksi jaksolle kirjasimme ainakin seuraavia:
- Oppilas kuuntelee/lukee Ronja Ryövärintytär romaanin.
- Oppilas harjoittelee kaveritaitoja.
- Oppilas osaa nimetä vähintään 15 lähiympäristön kasvia tai sientä.
- Oppilas tuottaa erilaisia tekstejä.
- Oppilas kehittää sanavarastoaan.
- Oppilas tutustuu hiileen kuvataiteen työvälineenä.
- Oppilas tutustuu perspektiiviin ja harjoittelee perspektiivin käyttöä piirrustuksessaan.
Koska teemaa tulee sisältymään reippaasti lajituntemusta ja digikasvion laatimisen, otimme lajituntemuksen mukaan jo heti ensimmäiseen päivään ja tutustumiseen. Luokkani on sama vanha, mutta mukaan tuli tänä vuonna kaksi uutta oppilasta, joten tutustuminen ja nimien opettelu oli paikallaan.
Levitin aamupiirissä piirin keskelle lattialle ulkoluokka-lajikortteja. Olin valinnut kortit etukäteen siten, että korteissa on jokaisen etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkava laji. Luokallani on tosin E-kirjaimella alkavia oppilaita useita ja Suomen luonnonvaraisista kasveista ei E-alkuisia löydy. Siksi nipussa oli mukana muutamia eläimiä, sekä itse tekemäni kortit edes jollakin tavoin luontoon liittyvistä E-sanoista eli emo, etelätuuli, erämaa ja elefantti. Aluksi oppilaat ottivat vain jonkin kortin itselleen.
Leikimme ensin muutaman minuutin perinteistä cocktailkutsut-leikkiä. Eli oppilaat kulkivat esittelemässä itseään toisilleen. He esittelivät itsensä omalle etunimellä ja lajikortista tuli aina sukunimi. Kun pari oli esitellyt itsensä toisilleen, he vaihtoivat korttia ja menivät esittelemään itsensä jollekin seuraavalle oppilaalle taas uudella "sukunimellä".
Hetken aikaa leikittyämme annoin ohjeeksi jatkaa, kunnes oppilas saa sellaisen kortin, jossa on hänen oman etunimen alkukirjaimalle alkava laji. Eli esimerkiksi minä jatkaisin esittäytymistä, kunnes saisin kortin, jonka mukaan olisin Anniina Ahvenvita. Kun oppilas on saanut itselleen oikean sukunimen, saa hän istua alas. Kaikkien istuuduttua lähdimme kertaamaan nimiä muistileikin avulla.
Ensimmäinen oppilas aloitti esittelemällä itsensä: "Hei, minä olen Karoliina Koivu." Vieressä oleva oppilas toisti ensimmäisen nimen ja kertoi omansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, minä olen Janne Juolukka." Ja kolmas toistaa taas edellisten nimet ennen omaansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, sinä olet Janne Juolukka ja minä olen Petra Palleroporonjäkälä." Näin jatkettiin, kunnes muisti alkoi takuta ja tarvittaessa sai sanoa vain viisi edeltävää. Lajikortit jokaisella oli edessään, joten niiden kuvien avulla saattoi helpottaa muistiaan.
Seuraavaksi oppilaat lähtivät etsimään itselleen ryhmiä. Ensimmäisenä tehtävänä oli muodostaa ryhmä, jossa kaikilla on saman värinen paita. Kun ryhmä oli löytynyt, oppilaat muodostivat pituusjärjestyksen ryhmässään. Seuraavaksi oppilaat etsivät ryhmän, jossa jäsenten lajikorteissa oli jotakin yhteistä. Ryhmän vähimmäiskoko oli neljä. Oppilaiden tuli siis itse keksiä peruste, miksi juuri he kuuluvat samaan ryhmään. Esimerkiksi kaikki ovat puita, kaikissa on kukka tms. Näissä ryhmissä oppilaat muodostivat jonon hiusten pituuden mukaan. Vielä kerran oppilaat lähtivät etsimään ryhmää. Jälleen kerran piti itse löytää lajikorttien avulla ryhmä, jonka oppilaat itse määrittelivät. Ryhmässä sai olla korkeintaan yksi sama jäsen kuin edellisellä kierroksella. Näissä ryhmissä oppilaat tekivät jonon aakkosjärjestyksessä etunimien mukaan. Lopuksi kyselin, että millä perusteella koko luokka voisi kuulua samaan ryhmään. Kun erilaisia perusteita oli keksitty, tulivat kaikki luokan eteen yhdeksi ryhmäksi ja teimme vielä tässä ryhmässä aakkosjärjestyksen.
Opettajan pöydällä oli sisään tullessa oppilaiden huomion kiinnittänyt säkki, joka otettiin nyt tutkiskelun kohteeksi. Tutkimme mitä kaikkea säkin sisältä löytyi ja nimesimme säkistä löytyneet esineet. Pohdimme yhdessä kenelle säkki mahtaisi kuulua. Ensin oppilaat pohtivat säkin kuulumista joulupukille tai koulutontulle. Helminauhan nostaessasi säkistä oppilaat järkyttyivät, onko koulutonttu alkanut rosvoksi? Kun säkistä nousi rytätty etsintäkuulutus, keksivät oppilaat! Säkkihän tietenkin kuului ryövärille, joka on löytänyt itsestään tehdyn etsintäkuulutuksen, repinyt sen irti ja suuttuneena heittänyt sen ruttaantuneena säkkiinsä. Kiitos Kia Raevaara ja Luetaanko tämä-blogi tästä ryövärin säkki-ideasta!
Leikimme muutaman kierroksen kim-leikkiä säkin esineillä. Sen jälkeen pakkasin tavarat jälleen säkkiin ja oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa lista säkin sisällöstä. Listan jälkeen jokainen oppilas kirjoitti vielä 3-5 virkettä, joissa oppilas kuvaili mihin ryöväri esineitä tarvitsee. Osalla mielikuvitus laukkasi hyvin ja villasukkia ei tarvittu esimerkiksi vain torjumaan kylmää vaan myös siihen, että ryöväri voisi hiippailla hiljaa.
Satusiestalla selvisi oppilaille mistä ryöväreistä oikein oli kyse. Sillä satusiesta kirjana aloitimme Ronja Ryövärintyttären.
”Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä. --- Silloin Matias ampui vielä kerran suoraan kohti laumaa, mutta ajattarat vain nauroivat ilkkuen ja lensivät sitten vihaisesti ulvoen puitten latvojen yli.” (Ronja Ryövärintytär s. 7-8)
Satusiestan jälkeen jatkoimme kuvataiteella ja palasimme kirjan kohtaukseen, jossa Ronja ukkosyönä syntyy. Tutustuimme ensin hiileen työvälineenä ja oppilaat pääsivät tutorial-videon ohjauksessa vain testaitelemaan miten hiili toimii. Sen jälkeen alloitettiin varsinainen työ.
Ensin oppilaat piirsivät valkoisilla värikynillä vahvasti painaen työhönsä salamat. Seuraavaksi vuorossa oli ukkopilven tekeminen. Hiiltä levitettiin vähän kerrallaan paperille, aiemmin käytetty valkoinen värikynä käärittiin käsipyyhkeeseen ja tuon käsipyyhepaperin avulla hiiltä lähdettiin suttaamaan paperille. Mikäli salamat oli tehty reilusti painaen, ilmestyivät salamat näkyviin ukkospilvestä.
Välifiksatiivin jälkeen työn alalaitaan piirrettiin Matiaksenvuori ja Matiaksen linna, sekä etualalle puita. Tarkoitus oli jo tässä vaiheessa kiinnittää oppilaiden huomiota perspektiiviin ja siihen, että etualan puut ovat suuria suhteessa vuoren huipulla nököttävään linnaan.. Mutta hiili oli sen verran nopea materiaali ja fiksaamiset siinä välissä, että tässä kohtaa kullanmurut käyttivät omaa taiteellista vapauttaan ja toteuttivat linnat ja vuoret kukin omalla tyylillään.
Hiilitöihin harjoituksineen meni aikaa kaksi oppituntia.
Pienellä yhden tunnin metsäretkellä jatkoimme kasveihin tutustumista lajikorttien avulla. Leikimme lajikorteilla VaNesta tuttua pikalukuhippaa, sekä ulkoluokka-leikkikorteista tuttuja leikkejä kuten asiantuntijahippaa sekä sipsap-leikkiä.
Metsässä aloitimme myös tämän syksyn rauhoittumisharjoitukset. Jokainen valitsi itselleen hyvän paikan, riittävän kaukana muista. Silmät sai sulkea ja vain olla, kuunnella, haistella ja unelmoida. Ensimmäisellä kerralla olimme omalla paikalla vain vaajaan 5 minuuttia. Yritämme kerta kerralta pidentää aikaa, jonka jokainen jaksaa keskittyä vain olemaan ja kuuntelemaan ympäristön ääniä. Tämä harjoitus purettiin lopussa yhdessä juttelemalla mitä oppilaat olivat kuulleet, entä mitä tuoksuja oli tullut nenään.
Kirjassa Ronja seikkailee metsässä päivät pitkät. Ronja ihailee metsän kauneutta. Ronja ihailee taivaalla leijuvia pilviä ja nauraa, vain koska pilviä on olemassa.
Me teimme luokassa mielikuvitusmatkan metsään. Ensin kuuntelimme silmät kiinni YouTuben forest sounds-videota muutamia minuutteja. Ennen kuuntelun aloittamista kehotin oppilaita kuuntelemaan tarkasti mitä metsässä tapahtuu, mitä metsässä näkyy, entä miltä metsässä tuoksuu. Kuuntelun jälkeen oppilaat kertoivat mitä kunkin metsässä oli tapahtunut. Toisissa metsissä oli enemmän liikettä, toiset olivat nähneet vain vilaukselta ketun.
Seuraavaksi oppilaat tekivät neljän hengen ryhmissä metsän äänimaisemia. Lyhyen suunnittelun jälkeen ryhmät esittivät omat äänimaisemansa. Muut kuuntelivat silmät suljettuina ja saivat kertoa kuuntelemisen jälkeen mitä olivat nähneet ja kuulleet missäkin metsässä. Toki myös äänimaiseman luojat saivat kertoa mitä he olivat ajatelleet omassa metsässä olleen.
Näiden virittelyharjoitusten jälkeen lähdimme kirjoittamaan kuvailua metsästä. Sanastajan tarinamatkaopas-kirjasta löytyi harjoitus Metsäretkellä, joka sopi meidän tarpeisiimme erinomaisesti. Harjoituksen kysymysten avulla ohjasin oppilaita kuvailemaan omaa metsäänsä.
Olet saapunut metsään. Millainen metsä on kyseessä? Mitä näet ympärilläsi? Mikä vuodenaika on.... (Sanastajan tarinamatkaopas s. 15) Kokonaisilla virkkeillä oppilaat vastasivat jokaiseen kysymykseen ja täytyy sanoa, että tämän harjoituksen tuloksena syntyneet kuvaukset metsästä olivat aivan ihania ja onnistuivat ihan jokaisella oppilaalla! Onnistumisen elämyksiä saivat myös ne oppilaat, joille tekstin tuottaminen usein on vaikeaa. Mahtavaa oli myös lukea oppilaiden monipuolisia sanavalintoja:
Kuulen kun puro solisee uomassaan ja tuulen kevyen ulvonnan.
On talvi ja koivuista roikkuu jäätikkuja.
On kevät, kevät on kaunis. Sää on sateinen. Haistan lehtien kosteuden.
maanantai 30. toukokuuta 2022
Ensiapupoliklinikka - roolipeli (2. lk)
Ihminen-jaksomme tokaluokkalaisten kanssa päättyi tänään. Oli siis aika kerrata opittua ja testata mitä oppilaille jäi jaksosta mieleen. Toteutimme jakson kertauksen roolipelin avulla perustamalla ensiapupoliklinikan kahdeksi oppitunniksi luokkaamme.
![]() |
| Ylilääkäri Hakkarainen |
Itse rekrytoin itseni ylilääkäriksi ja yläkoulun bima-varastosta löytyi kaikille halukkaille "lääkärin takit" sekä muutama stetoskooppi. Stetoskooppeja ja muuta lääkärin varustusta tuli myös kotoa oppilaiden mukana kouluun rekvisiitaksi.
Luokan keskeltä löytyi tarvikepöytä, jolle oli kasattu kaikki tarpeellinen:
- stetoskooppeja
- laastaria
- sakset
- kylmäpussi
- desinfiointiainetta
- "röntgenkuvat"
- käsipyyhkeitä
- kirjoitusalustat
- potilastietolomakkeita
Ennen roolipelin aloittamista tutustuimme oppilaiden kanssa potilastietolomakkeeseen ja siihen kirjattaviin asioihin.
Tällä välin luokassa olevat tiimit kirjasivat jo esitietoja epikriisiin kuten hoitavat lääkärit ja päivämäärän. Kun potilaat tulivat luokkaan alkoivat tiimit hoitaa kukin omaa potilastaan. Ensimmäisten potilaiden hoito oli melko karua käskyttämistä lääkäreiltä, mutta kun potilaita oli muutamia jo hoidettu alkoi asiakaspalvelukin pelata jo paremmin ja potilaan hyvinvoinnista huolehdittiin tarkemmin.
Jokainen potilastapaus kesti noin 15 minuuttia. Sinä aikana oppilaat selvittivät mikä potilaalla on vikana, hoitivat hänet ja kirjasivat yhdessä epikriisiin tehdyt toimenpiteet sekä mahdolliset suositukset jatkosta.




































