Tutustuimme Pukin kalastajaperheeseen: Einari ja Alexandra Pukkiin ja heidän viisivuotiaaseen poikaansa Nikolakseen ja pian vuoden täyttävään Aadaan. Pukin perhe asui pienessä saaressa, joka ei ollut juuri luotoa suurempi, parin kilometrin päässä mantereesta. Mantereella oli Korvajoen suulla pieni Korvajoen kalastajakylä. Einari ja Alexandra olivat köyhiä, mutta onnellisia: heillä oli toisensa ja lapsensa. Einari ja Alexandra kalastivat ja hankkivat siten perheelle elantoa. Nikolas, vaikka oli vasta viisivuotias, huolehti tunnollisesti pikkusiskostaan. Myrsky oli nousemassa, sen saattoi aistia horisontissa häilyvistä uhkaavista pilvistä. Talvea olikin odoteltu tänä vuonna pitkään. Jouluun oli vain kaksi päivää, eikä vielä ollut satanut kunnolla edes lunta. Illalla perhe huomasi pikku-Aadalla nousseen kuumeen. Kuume ei ottanut laskeakseen ja aamuyöllä Einari ja Alexandra tekivät päätöksen lähteä jäätä pitkin Korvajoelle lääkäriä etsimään. Nikolas jätettiin kotiin pitämään tulta yllä, sillä eihän sairasta pikkusiskoa voisi tuoda takaisin kylmään mökkiin. Nikolas sai isän taskunauriin, vaikka ei kelloa vielä osannutkaan. Mutta kun kellon viisarit osoittaisivat molemmat suoraan ylöspäin, olisivat vanhemmat varmasti jo palanneet takaisin. Iso mieshän Nikolas jo oli, nii isä sanoi. Mutta oven painuttua kiinni vanhempien takana, oli Nikolas ensimmäisen kerran elämässään ihan yksin. (s. 14-31)
Alunperin ajattelin, että tänään olisi tarina edennyt vain tarinan verran, mutta sopivasti sain sidottua tarinan matikan tuntiin, joten joulutarinan parissa jatkettiin. Matikassa aiheena meillä oli yhdeksän kertotaulu.
Einarin kalaverkko muodostui tulostetusta blancosta sataruudukosta, josta taitettiin yksi rivi piiloon. Jokaisella oppilaalla oli oma kalaverkkonsa. Ryhmän keskelle asetettiin magneettiset kalat (aikoinaan Tigeristä ostettu kalapeli). Jokainen oppilas sai vuorollaan onkia yhden kalan, jonka takana oli jokin yhdeksän kertotaulun lasku. Jokainen oppilas taitteli omasta kalaverkostaan kertolaskua vastaavan ruudukon. Yhdessä ryhmä laski ysin monikerroilla, kuinka monta ruutua kalaverkossa oli. Sen jälkeen jatkettiin kalastamista.
Alexandran kalansaalista punnittiin seuraavalla pisteellä. Kalat olivat VaNe-värisauvojen sinisiä värisauvoja, jotka ovat 9 cm pitkiä ja painavat 9 g. Kukin kalansaalis oli koottu omalle lautaselleen. Oppilaat tutkivat pareittain kalansaalista ja päättelivät kuinka paljon saalis painaisi. Kun pari oli saanut pääteltyä kalansaaliinsa painon, sai sen tarkistaa luokassa lainassa olleella digitaalivaa´alla.
Pukin perheen köydet Kalastajaperheissä köysiä tarvitaan monenlaiseen puuhaan ja kun saaressa asutaan, niin vene pitää sitoa kiinni huolellisesti. Kolmannella pisteellä mitattiin Pukin perheen köysien pituutta. Olin teipannut lattiaan kiinni köysi pareja (villalankaa, teipattu päistä kiinni sen vuoksi, ettei lanka veny väärän mittaiseksi). Oppilaat saivat mittavälineiksi VaNe-värisauvat. Parien tehtävänä oli mitata köysien pituudet senttimetreinä. Köysiparin mittaamiseen sai käyttää vain yhden värisiä värisauvoja. Tehtävän juju oli siinä, että kaikki kaikissa köysipareissa pitempi köysi oli yhdeksän kertainen suhteessa lyhyempään. Eli jos lyhyempi köysi oli 10 cm, oli pidempi 90 cm tai köysipari oli 5 cm ja 45 cm pitkät. Köysiparien pituudet kirjattiin pienille tussitauluille 10 cm ja 90 cm. Kun kyselin sauvojen lukumäärää, osa kirjasi myös sauvojen lukumäärän ja keksivät, että taitaa olla kaikissa tarvittava sauvamäärä yhdeksän. Tunnetusti mustat värisauvat oppilaita houkuttavat, joten haastavin köysipari oli 16 cm ja 144 cm. Siinä olikin oppilailla puuhaa, kun he yrittivät laskea kuudentoista monikertoja. Muutama pari siinä onnistuikin, mutta tässä kohtaa ohjailin oppilaita osittamaan kertolaskua, koska se on tuttua. Helppoja ratkaisumalleja oppilaat keksivät kaksi: 9x16 = 10x16-16 ja 9x16=10x9+6x9
Tunnin lopuksi oppilaat naureskelivat, että ope sä huijasit. Tää oli matikan tunti. Noh, niimpä se taisi ollakin, hups 😉
Tarina jatkuu huomenna ja sitä odotetaan innolla, koska se jäi taas niin ärsyttävästi jännään paikkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti