Pääsiäiseen valmistautumista

Aloitimme pääsiäiseen valmistautumisen aloitimme tutustumalla virpomisperinteeseen. Oppilaat kuulivat kertomuksen Väinöstä ja tämän valmistautumisesta virpomiseen. Kertomuksen muokkasin omaan käyttööni sopivaksi Ihme pääsiäinen! -kirjasta. 

Tämä on tarina kertoo Väinöstä. Väinö on ekaluokkalainen poika ja hän on sopinut lähtevänsä virpomaan ystävänsä Kallen kanssa.

On palmusunnuntain aamu ja Väinö seisoo eteisen peilin edessä ja harjoittelee. Virpomaoksan heiluessa Väinö kokeilee oppimaansa lorua ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Jumala sinua siunatkoon!” Isomummu on tullut eteiseen katsomaan Väinön harjoittelua ja Väinö kysyykin ”Mitä jos kukaan ei annakaan mitään palkaksi, kun tässä lorussa ei pyydetä? Kallen loru on ihan erilainen”.  ”No, miten se Kallen loru menee?”, kysyy isomummu. ”Virvon varvon, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!” lorutteli Väinö. ”No, aika samalta ne kuulostaa”, totesi isomummu.

Väinön isomummu oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja pistänyt Väinön virpomissuunnitelmat uusiksi. Noidiksi ei saisi pukeutua, eikä miksikään muuksikaan kauhistukseksi. Isomummu olisi halunnut Väinön lähtevän virpomaan juhlavaatteissa, mutta siinä vaiheessa äitikin oli laittanut hanttiin. ”Lähteä nyt virpomaan juhlahousuissa ja kravatissa”, oli äiti huokaissut. Huh, mikä ehdotus! Lopulta löytyi kaikille sopiva ratkaisu Väinön roolivaatteista, Väinö pukisi päälleen mustan pantteriasun.

”Miten mä voin sanoa eri lorun kuin Kalle?” Väinö tuskaili äidille. ”Sanotte alun yhtä aikaa ja vain lopun eri tavalla. Ei se mitään haittaa.” äiti ehdotti. Samassa ovikello soi.

Oven takana olivat Liisa ja Siiri. Kummallakin oli iloisen värinen hame ja hartioilla keltainen huivi. Välissään tytöt kantoivat suurta koria, joka oli täynnä toinen toistaan kirjavampia pajunoksia. ”Saammeko tulla virpomaan?” tytöt kysyivät. ”Tervetuloa! Tulkaa sisälle, niin saatte samalla virpoa isomummunkin.” äiti pyysi.

”Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.” tytöt lausuivat yhteen ääneen. ”Sepäs oli kiva loru. Mistä te tuollaisen olette oppineet?” kyseli Väinön äiti. ”Äidin mummu opetti sen äidille ja äiti minulle. Minä opetin sen Liisalle ja me harjoiteltiin sanomaan se yhdessä.” selosti Siiri. ”Isomummu opetti minulle vähän erilaisen”, innostui Väinö kertomaan. ”Millainen se on?” Liisa kysyi.

Väinön esitettyä lorunsa isomummo alkoi taputtaa. ”Minusta tuo Väinön loru on tosi hieno. Voitaisiinko mekin lähteä teidän mukaan virpomaan? Sanottaisiin vaikka vuorotellen eri lorut”, ehdotti Liisa.

”Kukas tyttö se näin viisaita puhuu?”, isomummu kyseli. ”Liisa on meidän kummityttö”, esitteli Väinön äiti. ”Vai kummityttö. Sehän on mukava, että olet tullut kummejasi virpomaan. Niin mekin teimme lapsena. Silloin ei kuljettu ovelta ovelle. Ensin virvottiin oman talon väki ja sitten isovanhemmat, tädit, sedät ja kummit, jos vain sattuivat asumaan lähellä. Eikä virpomispalkkaa saanut samana päivänä, vaan se piti tulla pääsiäisenä erikseen hakemaan”, isomummu muisteli. ”Mitä sinä sait palkaksi?”, kysyivät lapset. ”Kummit antoivat usein vähän rahaa ja kerran sain hamekankaan. Makeisia saatiin joskus ja vastaleivottua pullaa tai kananmunia.” ”Oikeita kananmunia?”, Väinö ihmetteli. ”Söittekö te ne sitten?” ”Kyllä ne pääsiäisenä syötiin. Muna on pääsiäisen tärkeä symboli. Se muistuttaa meitä Jeesuksen haudasta, joka päältä päin näyttää kuolleelta, mutta jonka sisällä on uuden elämän alku”, isomummi kertoi. ”Mutta mitä minä tässä höpötön. Annappas Väinö tuo minun käsilaukkuni.” Käsilaukun saatuaan isomummu kaivoi esiin isot pääsiäismunat molemmille tytöille ja Väinölle.

”Millaisella lorulla sinä virvoit?” Liisa kysyi. Isomummu otti Liisan virpomaoksan käteensä ja katseli sitä hetken. Sitten hän alkoi hiljalleen sivellä oksalla Väinöä. Isomummon oksa ei huitonut sinne tänne, vaan melkein silitti Väinön olkapäitä, päätä ja selkää. ”Alan virpoa vitsalla, painella pajun vesalla, uuden vuoden uutisiksi, vanhan vuoden vastuksista. Mie virvon vitsalla hyvällä, pajun varvulla parhaalla. En mie sinulta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Luoja sinua siunatkoon”, lausui isomummo rauhallisella äänellä.

Oli kuin pehmeä peitto olisi laskettu kaikkien paikalla olijoiden ylle, eikä kukaan sanonut pitkään aikaan sanaakaan.

Tarina johdatteli oppilat keskusteluun virpomisperinteestä ja pääsiäiseen liittyvistä symboleista ja traditioista. Oppilaiden ajatukset koottiin yhteiseksi mind mapiksi. Opetuskeskustelun jälkeen oppilaat maalasivat märkää märälle tekniikalla "pääsiäisen väriä" paperille.

Myöhemmin keltaiseksi laveeratut paperit saivat tussilla pajun ja koivun oksia ja niihin sormimaalattiin pajunkissoja ja hiirenkorvia. Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli, että pajunoksat olisi ommeltu etupistoin korttiin. Ajan puutteen takia jouduin kuitenkin hylkäämään idean.

Käsialaharjoituksena oppilaat kirjoittivat jomman kumman kertomuksesta opitun virpomislorun oman pajunkissa maalauksensa etu- tai takapuolelle.

Rinnakkaisluokan kanssa jatkoimme pääsiäisen käsittelyä pohtimalla tipun ja munan merkitystä pääsiäisessä. Jokainen oppilas huovutti massapallon päälle oman tipun, joka sai valmis-silmät, höyhenestä pyrstön ja askarteluhuovasta nokan ja jalat. Tulipa yhdestä tipusta loppujen lopuksi pupukin, pääsiäiseen kuuluva symboli sekin :)

Luokassa harjoittelimme värien sekoittamista tunnelmien avulla märkää märälle tekniikalla. Oppilaat aloittivat maalaamalla paperilleen aurinkoisen päivän väriä (keltaista), seuraavaksi mietittiin minkä värinen taivas on auringonpaisteessa (sininen). Huomattiin, että sinisen ja keltaisen rajalle muodostui vihreää. Auringon paistaessa kauniisti lähti poika pelaamaan pihalle pallolla (punainen). Huomataan, että punaisen ja sinisen rajalle muodostui violettia. Lopuksi aurinko paistaa entistä kuumemmin ja maalataan taas keltaisella. Keltaisen ja punaisen rajalle huomataan muodostuneen oranssia. Lopputuloksena on sateenkaaripaperi, jota käytettiin pääsiäisaskarteluihin.

Ensin harjoiteltiin viivoittimen käyttöä mittaamalla pääsiäisruohoastian korkeus ja mittaamalla paperin pitkästä sivusta astian korkuinen suikale sateenkaaripaperia. Suikale liimattiin ruohoastian reunoille. Innokkaimmat liimasivat vielä koristukseksi pääsiäislahjapaperista kuvia.

Sateenkaaripaperista riitti vielä paperia perinteisen rikkoontunut muna-askartelun tekemiseen.

Kollegan muna-askartelukin piti käydä kuvaamassa, kun idea oli mielestäni hauska ja käyttökelpoinen.

Oppilaat leikkasivat kaksi pääsiäismunaa valkoisesta paperista. Toinen muna väritettiin kirjavaksi ja halkaistiin pituussuunnassa. Toiseen munaan piirrettiin pupun naama. Kirjavan munan puolikkaat kiinnitettiin haaraniitillä pupun pää-munaan ja niin munasta avaamalla syntyy pupu.

Tässä vielä yksi pääsiäisaskarteluidea, joka jäi toteuttamatta lasten kanssa. Eli laveeratusta sateenkaaripaperista leikataan erikokoisia munia, jotka liimataan askarteluhuovasta pujoteltuun munakoriin.

Lähteet:

- Reinikainen, Satu. 2012. Ihme pääsiäinen! Lasten Keskus.