Aloitimme pääsiäiseen valmistautumisen aloitimme tutustumalla virpomisperinteeseen. Oppilaat kuulivat kertomuksen Väinöstä ja tämän valmistautumisesta virpomiseen. Kertomuksen muokkasin omaan käyttööni sopivaksi Ihme pääsiäinen! -kirjasta.
Tämä
on tarina kertoo Väinöstä. Väinö on ekaluokkalainen poika ja hän on sopinut
lähtevänsä virpomaan ystävänsä Kallen kanssa.
On
palmusunnuntain aamu ja Väinö seisoo eteisen peilin edessä ja harjoittelee.
Virpomaoksan heiluessa Väinö kokeilee oppimaansa lorua ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Jumala sinua
siunatkoon!” Isomummu on tullut eteiseen katsomaan Väinön harjoittelua ja
Väinö kysyykin ”Mitä jos kukaan ei
annakaan mitään palkaksi, kun tässä lorussa ei pyydetä? Kallen loru on ihan
erilainen”. ”No, miten se Kallen loru menee?”,
kysyy isomummu. ”Virvon varvon, tulevaks
vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!” lorutteli Väinö. ”No, aika samalta ne kuulostaa”, totesi isomummu.
Väinön
isomummu oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja pistänyt Väinön
virpomissuunnitelmat uusiksi. Noidiksi ei saisi pukeutua, eikä miksikään
muuksikaan kauhistukseksi. Isomummu olisi halunnut Väinön lähtevän virpomaan
juhlavaatteissa, mutta siinä vaiheessa äitikin oli laittanut hanttiin. ”Lähteä nyt virpomaan juhlahousuissa ja
kravatissa”, oli äiti huokaissut. Huh, mikä ehdotus! Lopulta löytyi
kaikille sopiva ratkaisu Väinön roolivaatteista, Väinö pukisi päälleen mustan
pantteriasun.
”Miten mä voin sanoa eri lorun kuin Kalle?” Väinö tuskaili äidille. ”Sanotte alun yhtä aikaa ja vain lopun eri
tavalla. Ei se mitään haittaa.” äiti ehdotti. Samassa ovikello soi.
Oven
takana olivat Liisa ja Siiri. Kummallakin oli iloisen värinen hame ja
hartioilla keltainen huivi. Välissään tytöt kantoivat suurta koria, joka oli
täynnä toinen toistaan kirjavampia pajunoksia. ”Saammeko tulla virpomaan?” tytöt kysyivät. ”Tervetuloa! Tulkaa sisälle, niin saatte samalla virpoa isomummunkin.” äiti
pyysi.
”Virvon varvon vitsasella, kosken
kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla
tällä.”
tytöt lausuivat yhteen ääneen. ”Sepäs oli
kiva loru. Mistä te tuollaisen olette oppineet?” kyseli Väinön äiti. ”Äidin mummu opetti sen äidille ja äiti
minulle. Minä opetin sen Liisalle ja me harjoiteltiin sanomaan se yhdessä.” selosti
Siiri. ”Isomummu opetti minulle vähän
erilaisen”, innostui Väinö kertomaan. ”Millainen
se on?” Liisa kysyi.
Väinön
esitettyä lorunsa isomummo alkoi taputtaa. ”Minusta
tuo Väinön loru on tosi hieno. Voitaisiinko mekin lähteä teidän mukaan
virpomaan? Sanottaisiin vaikka vuorotellen eri lorut”, ehdotti Liisa.
”Kukas tyttö se näin viisaita puhuu?”, isomummu kyseli. ”Liisa on meidän kummityttö”, esitteli
Väinön äiti. ”Vai kummityttö. Sehän on mukava, että olet tullut kummejasi
virpomaan. Niin mekin teimme lapsena. Silloin ei kuljettu ovelta ovelle. Ensin
virvottiin oman talon väki ja sitten isovanhemmat, tädit, sedät ja kummit, jos
vain sattuivat asumaan lähellä. Eikä virpomispalkkaa saanut samana päivänä,
vaan se piti tulla pääsiäisenä erikseen hakemaan”, isomummu muisteli. ”Mitä sinä sait palkaksi?”, kysyivät
lapset. ”Kummit antoivat usein vähän
rahaa ja kerran sain hamekankaan. Makeisia saatiin joskus ja vastaleivottua
pullaa tai kananmunia.” ”Oikeita kananmunia?”, Väinö ihmetteli. ”Söittekö te ne sitten?” ”Kyllä ne
pääsiäisenä syötiin. Muna on pääsiäisen tärkeä symboli. Se muistuttaa meitä
Jeesuksen haudasta, joka päältä päin näyttää kuolleelta, mutta jonka sisällä on
uuden elämän alku”, isomummi kertoi. ”Mutta
mitä minä tässä höpötön. Annappas Väinö tuo minun käsilaukkuni.” Käsilaukun
saatuaan isomummu kaivoi esiin isot pääsiäismunat molemmille tytöille ja
Väinölle.
”Millaisella lorulla sinä virvoit?” Liisa kysyi. Isomummu otti
Liisan virpomaoksan käteensä ja katseli sitä hetken. Sitten hän alkoi
hiljalleen sivellä oksalla Väinöä. Isomummon oksa ei huitonut sinne tänne, vaan
melkein silitti Väinön olkapäitä, päätä ja selkää. ”Alan virpoa vitsalla, painella pajun vesalla, uuden vuoden uutisiksi,
vanhan vuoden vastuksista. Mie virvon vitsalla hyvällä, pajun varvulla
parhaalla. En mie sinulta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Luoja sinua
siunatkoon”, lausui isomummo rauhallisella äänellä.
Oli
kuin pehmeä peitto olisi laskettu kaikkien paikalla olijoiden ylle, eikä kukaan
sanonut pitkään aikaan sanaakaan.
Tarina johdatteli oppilat keskusteluun virpomisperinteestä ja pääsiäiseen liittyvistä symboleista ja traditioista. Oppilaiden ajatukset koottiin yhteiseksi mind mapiksi. Opetuskeskustelun jälkeen oppilaat maalasivat märkää märälle tekniikalla "pääsiäisen väriä" paperille.
Myöhemmin keltaiseksi laveeratut paperit saivat tussilla pajun ja koivun oksia ja niihin sormimaalattiin pajunkissoja ja hiirenkorvia. Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli, että pajunoksat olisi ommeltu etupistoin korttiin. Ajan puutteen takia jouduin kuitenkin hylkäämään idean.
Käsialaharjoituksena oppilaat kirjoittivat jomman kumman kertomuksesta opitun virpomislorun oman pajunkissa maalauksensa etu- tai takapuolelle.
Rinnakkaisluokan kanssa jatkoimme pääsiäisen käsittelyä pohtimalla tipun ja munan merkitystä pääsiäisessä. Jokainen oppilas huovutti massapallon päälle oman tipun, joka sai valmis-silmät, höyhenestä pyrstön ja askarteluhuovasta nokan ja jalat. Tulipa yhdestä tipusta loppujen lopuksi pupukin, pääsiäiseen kuuluva symboli sekin :)
Luokassa harjoittelimme värien sekoittamista tunnelmien avulla märkää märälle tekniikalla. Oppilaat aloittivat maalaamalla paperilleen aurinkoisen päivän väriä (keltaista), seuraavaksi mietittiin minkä värinen taivas on auringonpaisteessa (sininen). Huomattiin, että sinisen ja keltaisen rajalle muodostui vihreää. Auringon paistaessa kauniisti lähti poika pelaamaan pihalle pallolla (punainen). Huomataan, että punaisen ja sinisen rajalle muodostui violettia. Lopuksi aurinko paistaa entistä kuumemmin ja maalataan taas keltaisella. Keltaisen ja punaisen rajalle huomataan muodostuneen oranssia. Lopputuloksena on sateenkaaripaperi, jota käytettiin pääsiäisaskarteluihin.
Ensin harjoiteltiin viivoittimen käyttöä mittaamalla pääsiäisruohoastian korkeus ja mittaamalla paperin pitkästä sivusta astian korkuinen suikale sateenkaaripaperia. Suikale liimattiin ruohoastian reunoille. Innokkaimmat liimasivat vielä koristukseksi pääsiäislahjapaperista kuvia.
Sateenkaaripaperista riitti vielä paperia perinteisen rikkoontunut muna-askartelun tekemiseen.
Kollegan muna-askartelukin piti käydä kuvaamassa, kun idea oli mielestäni hauska ja käyttökelpoinen.
Oppilaat leikkasivat kaksi pääsiäismunaa valkoisesta paperista. Toinen muna väritettiin kirjavaksi ja halkaistiin pituussuunnassa. Toiseen munaan piirrettiin pupun naama. Kirjavan munan puolikkaat kiinnitettiin haaraniitillä pupun pää-munaan ja niin munasta avaamalla syntyy pupu.
Tässä vielä yksi pääsiäisaskarteluidea, joka jäi toteuttamatta lasten kanssa. Eli laveeratusta sateenkaaripaperista leikataan erikokoisia munia, jotka liimataan askarteluhuovasta pujoteltuun munakoriin.
Lähteet:
- Reinikainen, Satu. 2012. Ihme pääsiäinen! Lasten Keskus.
Iltasaduksi luin. Ja nyt tulee varmasti ihan virpo-unia. :)
VastaaPoista