Tulevien ekaluokkalaisten toinen tutustumispäivä

Tänään oli tulevien ekaluokkalaisten toinen tutustumispäivä! Päivän kirjaksi valitsin David Walliamsin Koulussa on KÄÄRME! -kirjan. Kirjassa ei ole erityistä opetusta, ellei sitten opetukseksi katsota sitä, että ikävän rehtorin voi syöttää lemmikkipytonille...  Mutta kuvitus ja tarina tarjosivat erinomaiset puitteet matikkapainotteiselle päivälle. 

Kirjassa Mirandan luokka viettää lemmikkipäivää ja jokainen oppilas tuo kouluun lemmikin. Muut lemmikit ovat ihan tavallisia, mutta Miranda on tuonut mukanaan Peppiina-pytonin, jota aluksi kaikki pelkäävät. Tulevat ekaluokkalaisetkin olivat ottaneet mukaansa pehmolelut ja he saivat esitellä lelunsa. Jaoin oppilaat pienempiin porukoihin ja he leikkivät aluksi KIM-leikkiä pehmoleluilla yrittäen aina keksiä, mikä lelu otettiin pois. KIM-leikin jälkeen tutustuimme syksyllä erittäin tutuksi tulevaan portinvartijaleikkiin. Oppilaat asettuivat pehmoleluineen jonoon ja minä portinvartijana jaoin heidät kahteen ryhmään. Tehtävänä oli tietenkin keksiä luokitteluperiaate. Tällä kertaa päädyin vedessä eläviin ja ei-vedessä eläviin, kun pehmoleluista sopivasti löytyi hylje ja mustekala. 

Miranda oli erilainen kuin muut luokkakaverinsa. Pohdimme yhdessä olemmeko samanlaisia vai erilaisia kuin muut tulevat luokkakaverit. Teimme paritehtävän, jossa aluksi parit seisoivat vastakkain ja keksivät kolme asiaa, jotka heillä on yhteistä ja kolme asiaa, jotka tekevät heistä erilaisia. 

Lisäksi leikimme muutos-leikkiä. Parit kääntyivät selät vastakkain, muuttivat jotain ulkonäössään (esim. kääri hihat) ja tehtävänä oli tietenkin keksiä, minkä asian pari oli ulkonäössään muuttanut. 

Lasten lemmikkieläimet ja etenkin Peppiina-pyton auttoivat lapsia oppimaan erilaisia asioita. Niin myös meidän pehmolelumme! Harjoittelimme pistetyöskentelyä kahdella mittauspisteellä.

Pituus-pisteellä vertailtiin ensin pehmolelujen pituutta: kenellä on lyhin ja kenellä pisin pehmolelu? Kun se oli saatu selville, piti jokaisen rakentaa linkkikuutioista yhtä pitkä torni kuin oma pehmolelu oli pitkä. Kuinka monta linkkikuutiota tarvitsit torniin?

Massa-pisteellä harjoiteltiin tasapainovaa´an käyttöä. Ensin vertailtiin leluja. Kenellä on painavin? Kenellä kevyin pehmolelu? Painaako painavin lelu (iso krokotiili) enemmän kuin muiden ryhmäläisten lelut yhteensä? Lisäksi punnittiin pehmoleluja puukuutioita punnuksina käyttäen. 

Rehtori Kurppa kauhistui, kun näki kaikki eläimet koulussa. Hän takavarikoi kaikki eläimet ja sulki ne löytötavarakomeroon. Paitsi Peppiinan, jonka hän vei kansliansa roskikseen. 

Miltähän lapsista mahtoi tuntua? Surulliselta! Yhdessä pohdimme mistä tietää, että kaveri on surullinen. Miten surullista ystävää voi lohduttaa? Lisäksi oppilaat esillä olevista mahti-korteista surulliset sudet. Kun surulliset sudet oli löydetty, tunnistimme korteista myös muita tunteita. Hyvin oppilaat tunteita tunnistivatkin, he jopa itse tuottivat tunteen tyytyväinen!

Kuten arvata saattaa, tarinan lopussa Miranda pelastaa päivän ja vapauttaa lemmikit löytötavarakaapista. Peppiinakin löytyy rehtorin kansliasta, mutta rehtori Kurppaa ei löydy mistään. Peppiinan opettajasta tehdään uusi rehtori ja hän antaa oppilaiden tuoda kouluun eläimiä joka päivä! Kirjan kuvasta löytyikin melkoinen määrä eläimiä, joita tunnistimme. 

Päivän viimeisenä tehtävänä oli kynätehtävä, jossa oppilaat laskivat eläinten lukumääriä vilinäkuvasta ja merkitsivät ruutuun lukumäärän. Lisätehtävänä nopeimmat saivat vielä piirtää kääntöpuolelle oman lempieläimensä.

Upeasti olivat tulevat ekaluokkalaiset jo viikossa kasvaneet taas hieman valmiimmiksi koululaisiksi. Tänään työskentely sujui jo huomattavasti jouhevammin kuin viime viikolla. Apunani tänään minulla oli kolme oman luokkani (3. lk) oppilasta, joten pistetyöskentelykin onnistui hyvin. 

Innoissani odotan syksyä ja uusia ekaluokkalaisiani!

P.S. Spoiler alert! Jos sinua jäi kovasti mietityttämään rehtori Kurpan kohtalo, niin Peppiina-pyton oli syönyt rehtori Kurpan. Hups.. 

Tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivä

Tänään  oli jännä päivä! Ensi syksyn ekaluokkalaiset tulivat koululle ensimmäistä tutustumispäivää varten. Minuakin jännitti, minulla on nyt niin timanttinen porukka, että olisiko oikeasti mahdollista saada yhtä huippu porukka nytkin? Ilmeisesti on mahdollista!

Koska opetus syksylläkin pohjaa vahvasti lastenkirjallisuuteen, oli luontevaa valita tänäänkin kirja työskentelyn pohjaksi. Koska ystäväni Tanjan kanssa toteutamme yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, suunnittelimme yhdessä parin tunnin kokonaisuuden Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin kuvakirjan Oppiminen on hauskaa! ympärille. 

Kirjassa eläinystävykset haluaisivat oppia lukemaan yhtä hyvin kuin Hemmo Hiiri ja sen vuoksi he päättävät perustaa koulun. Kouluun tarvitaan tietenkin monenlaisia tarvikkeita. Tulevat ekaluokkalaisetkin osasivat nimetä monta tavaraa, jota koulussa tarvitaan. 

Tutkimme yhdessä reppua, jonka minä olin luokkaan tuonut. Nimesimme yhdessä repussa olleet esineet ja juttelimme siitä mihin niitä koulussa tarvitaan. Leikimme sen jälkeen esineillä KIM-leikkiä eli oppilaiden piti keksiä minkä tai mitkä esineet olin laittanut takaisin reppuun. Lopuksi pakkasin kaikki takaisin reppuun ja onnistuimme palauttamaan mieleen kaikki esineet! Ehkä meillä sittenkin on hyvä tai ainakin kehityskelpoinen muisti, vaikka joku tulevista ekaluokkalaisista totesi, että hänen muistinsa ei ole kovin hyvä. 

Tarinassa eläinlapset opettelevat kirjaimia, kun on päästy p- ja u-kirjaimiin, hoksaa Sipi Siili oppineensa uuden sanan PEPPU. Mekin tutkimme tarjottimella olevia kirjaimia. Jokainen sai etsiä tarjottimelta oman etunimensä alkukirjaimen, kertoa kaikille oman nimensä sekä keksiä jonkun sanan, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi. G-kirjain meinasi olla vaikea, kunnes yhdessä keksimme, että onhan meillä gorilla, gebardi ja gaselli!

Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi eläintenkoulussa harjoiteltiin eri aistien käyttöä. Tutkimme tarkasti kirjan sivua ja sieltä löytyikin monenlaista menijää: leppäkerttuja, mehiläisiä, muurahaisia... Mietimme millaista ääntä mikäkin kirjan sivulla näkyvä eläin pitäisi ja teimme yhdessä äänimaiseman. Jokainen valitsi minkä eläimen ääntä pitää. Ja silmät kiinni kuunnellessa saattoi hyvinkin kuvitella itsensä metsään, jossa jokaisella pikkueliöllä on omat puuhansa. 

Päästimme pikkueliöt liikkeelle myös paperilla. Jokainen sai monisteen, johon piti vahvistaa eri eläinten lentoratoja. Näin saatoin hieman seurailla millainen hienomotoriikka uusilla oppilailla on. 

Jatkoimme aistien parissa työskentelyä. Kuuloaistia käytettiin, kun liikuttiin luokassa ja tehtiin sen kokoisia ryhmiä kuin opettajataputti. Eli jos taputin kolme kertaa, tehtiin kolmen oppilaan ryhmiä. Todella tarkasti oppilaat kuuntelivatkin ja osasivat myös kertoa kuinka monta ryhmästä puuttuu, jos se jäi vajaaksi.

Tuntoaistia harjoitettiin työskentelemällä pareittain. Oppilas antoi edessään istuvalle kaverille selän taakse kätensä tunnusteltaviksi. Sormilla piti näyttää jotain lukumäärää ja pitää muut sormet tiukasti nyrkissä. Tunnustelijan tehtävänä oli kertoa, kuinka monta sormea on pystyssä. 

Tutustuimme myös salaisuuspussiin, joka tulee oppilaille tutuksi syksyn aikana moneen kertaan. Tänään teimme salaisuuspussilla yksinkertaista tehtävää, jossa piti aina nostaa pussista nimetty esine (pussissa oli tussi, kynä, pyykkipoika, lego, pyyhekumi, pienipehmoeläin). Tein viisi samanlaista pussia, joten oppilaiden ei tarvinnut odottaa pitkään omaa vuoroa. 

Kirjan jännitys tiivistyi tilanteeseen, jossa Sipi Siili haistoi ja kuuli jotakin kummallista joka lähestyi. Harjoittelimme oppilaiden kanssa ennakoimista ja pohdimme mikä Sipiä voisi lähestyä. Mörköä ja hattivattia veikattiin. Samaan aikaan tupsahti ovesta sisään rehtori. Mutta ei se ollut rehtorikaan, joka Sipiä ja ystäviä lähestyi, vaan kettu! Kuvasta lukien oppilaat osasivatkin kertoa, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtui: Sipi käpristyi palloksi ja vieri alas mäkeä töpsähtäen suoraan ketun PEPPUUN! Auts!

Tästä pääsimmekin viimeiseen tehtävään. Taululla oli punaiset kortit kuvapuoli tauluun päin. Oppilaat saivat vuorollaan kertoa, mikä kortti käännetään. Näin sain taas hieman selville kuka osaa vasemman ja oikean, entä osataanko sanoja ylhäällä ja alhaalla, entä järjestyslukuja. Kortti kerrallaan käännettiin ja tutkittiin korteista aukeavia kettuja. Pian alkoivat oppilaat jo arvailla mitä korteista kääntyykään. Ehkä loogisia kokoelmia on tutkittu jo eskarissa, koska tehtävä meni melko sukkelaan. 

Loogiset ketut on tehty Canvalla ja voit tulostaa ne omaan käyttöösi täältä. 

Kettu-tehtävän jälkeen kirja päättyi onnellisesti: kaikki koululaiset pelastuivat katalan ketun kynsistä ja he leikkivät iltapäivän pihalla. Mekin puimme ulkovaatteet päälle ja menimme ulos leikkimään "kuka pelkää opettajaa". Onneksi ei kukaan!

Tällainen tutustumispäivä tänään! 

Meillä on toinen tutusmispäivä ensi viikolla, silloin työskentelemme kirjan "Koulussa on käärme"-parissa. Mutta siitä lisää ensi viikolla!

Taikajuomat (osa Harry Potter ja Azkabanin vanki-kokonaisuutta)

Taikajuomista tuli oma itsenäinen kokonaisuutensa Harry Potter-teeman sisään. Osittain siksi, että olin poissa muutaman päivän ja sijaiselleni Siirille, joka on myös Potter-fani, suunnittelimme oman kuvispainotteisen kokonaisuuden, joka sitten sai enemmänkin jatkoa palattuani reissusta. 

Jokaista oppilasta oli pyydetty tuomaan kouluun lasipurkki. Työskentely alkoi väriopin kertaamisella. Oppilaat harjoittelivat sekoittamaan lasipurkkiinsa vesiväreillä eri värisiä liemiä. Samalla maalattiin myös muistiinpanot siitä, mitä värejä mistäkin yhdistelmästä syntyy. Siiri-sijainen on tuleva kuvataideopettaja, joten hänellä olikin aiheeseen enemmän annettavaa kuin itselläni ja nyt saavat oppilaat opettaa minua kannattaako mihinkin väriin sekoittaa kylmää vai lämmintä väriä. 

Liemien sekoittelun jälkeen työskentely jatkui mallipiirrustuksen merkeissä. Luokkaan olimme koonneet erilaisia taikajuomapulloja, joita oppilaat tutkivat ja piirsivät mallista. Tämä oli 3. luokkalaisille melko vaikeata ja monet olivatkin enemmänkin ottaneet mallia sijaisen piirtämästä esimerkistä kuin oikeasta pullosta. Taikajuomapullot maalattiin vesiväreillä. 

Lisäksi taikajuomapulloihin suunniteltiin etiketit, jotka liitettiin kuvaan. 

Kun taikajuomapullot oli kuvataiteessa piirretty ja maalattu, oli tietenkin luonnollista jatkaa aiheen käsittelyä suomen kielen tunneilla. Tutustuttiin siis uuteen tekstilajiin, reseptiin. Jokainen oppilas kirjoitti vihkoonsa reseptin, jolla kuvataidetunnilla toteutetun taikajuoman voi keittää.

Olemme kiinnittäneet paljon huomiota Harry Potter-kirjassa paikkojen kuvailemiseen. Taikajuomaluokkaa kuvaillaan kylmäksi ja kolkoksi, sijaitseehan se linnan tyrmissä. Mitä kaikkea luokasta löytyy? Katselimme pätkiä muutamista YouTubesta löytyvistä videoista taikajuomaluokasta ja sen jälkeen oppilaat kirjoittivat omat kuvaukset taikajuomaluokasta. 

Myöhemmin harjoittelimme tekstinkäsittelyä ja kirjoitimme taikajuomareseptit koneella puhtaaksi. Samalla opettelimme tekstin lihavointi, kursiivin käyttöä, alleviivaamista, tabulaattorin käyttöä sekä luettelomerkintöjen käyttöä. 

Oppilaiden kirjoittamat reseptit koottiin yhteiseksi reseptikirjaksi, jonka taitoin Canvaa apuna käyttäen. 

                         

Taikajuomia tutkittiin myös todennäköisyyksien näkökulmasta. Oppilaat leikkasivat pareittain heille jaetut taikajuomat irtonaisiksi taikajuomapulloiksi, joita saattoi lajitella.

Jokainen pari nosti satunnaisesti vihkon päälle seitsemän taikajuomapulloa ja yhdessä tutkimme oliko todennäköistä, epätodennäköistä mutta mahdollista vai täysin mahdotonta, että esimerkiksi kaikki taikajuomat olisivat punaisia? Entä kuinka olisiko todennäköistä, että kaikissa pulloissa on etiketti? Entäpä korkki? Kokeiltuamme eri väitteiden todennäköisyyttä konkreettisesti, jatkoivat oppilaat eri väitteiden todennäköisyyden tai mahdottomuuden pohtimista pareittain monisteen avulla. 

Seuraavana päivänä taikajuomapullot kaivettiin uudelleen esiin. Nyt oppilaat saivat taikajuomapullojen lisäksi käyttöönsä langasta solmitun lenkin sekä väripaperin. Pyysin oppilaita laittamaan väripaperille kaikki pullot, joissa on korkki. Ja langan sisään ne taikajuomat, joissa ei ollut etikettiä. Tämähän sujui helposti, kunnes tuli vastaan pullo, jossa oli korkki mutta ei etikettiä. Mitäs sille tehtäisiin? Nopeasti oppilaat hoksasivat, että sellaisen taikajuomapullon tulee olla sekä paperilla että lenkin sisällä. 

Luokittelimme pulloja yhdessä keksimiemme eri väittämien mukaisesti Venn-diagrammiin. 

                             

Tutkimme myös avoimia lauseita. Valitsin muutamia taikajuomapulloja, joista oppilaat täydensivät avoimet lauseet ensin tosiksi ja sitten epätosiksi.

Kaikki taikajuomat...

Jotkut taikajuomat...

Mikään taikajuomista...

Tunnin päätteeksi jokainen oppilas liimasi vihkoonsa 3-5 taikajuomapulloa sekä täydensi taululla olevat avoimet lauseet tosiksi koskemaan omia taikajuomapullojaan.

Taikajuomat sisälsivät tietenkin myös mittaamista. Oppilaat saivat pareittain taikajuomapullon ja heidän tehtävänään oli ensin arvioida oliko pullo pienempi vai suurempi kuin litra. Entä kuinka monta desilitraa sen tilavuus mahtaisi olla?

Samalla tuli kerrattua jälleen kerran desilitrat ja litrat, lisäksi tutustuimme millilitraan. Oppilaat olivat tuoneet kotoa mukanaan millilitran mittalusikoita. Tutkimme kuinka paljon millilitra on, kaatamalla millilitran vettä kämmenelle. Se oli enemmän kuin yksi pisara, mutta ei vielä helpota janoa. Oppilaat myös mittasivat kuinka monta millilitraa mahtuu desilitraan. Hieman epätarkkuutta mittaamisessa oli, mutta totesimme keskiarvon  olevan 100. 

Tunnin lopuksi oppilaat mittasivat itselleen Felix Felicis-onnenjuoman taululle heijastetun ohjeen mukaisesti. Onnenjuoma mitattiin millilitroissa. Ennen juoman juomista tutkimme vielä, kuinka paljon juomaa kukin sai? 25 millilitraa. Kuinka monelle oppilaalle juomaa riittäisi yhdestä desilitrasta? 100 millilitraan sisältyi 25 ml neljä kertaa, eli neljän oppilaan juomat yhteensä olivat 1 desilitran. 

Oi ja voi, niin vain iski inflaatio velhomaailmaan. Luimme inflaatiouutisesta Päivän profeetasta ja keskustelimme tästä ajankohtaisaiheesta. Päivän uutiskatsauksen jälkeen oppilaat pääsivät tet-harjoitteluun Tylyahoon, sillä paikalliset liikkeet tarvitsivat apua hinnastojen ynnä muiden uudistamisessa. Minulla oli tällä tunnilla apunani luokassani harjoittelua päättäviä kuvataideopettajaopiskelijoita, joten jokaisella pisteellä oli aikuinen ohjaamassa. 

Kolmessa luudanvarressa annoskoot pienennettiin kymmenesosaan alkuperäisestä. Kertasimme jo tuntemamme tilavuusmitat: litra, desilitra ja millilitra sekä niiden suhteet. Huomasimme, että jotain puuttuu! Oppilaat saivatkin käyttöönsä nyt senttilitran mittalusikan, jotta millilitran ja desilitran välistä puuttuva mittayksikkö saatiin käyttöön. 

Jokaisella oppilasparilla oli edessään litran, desilitran, senttilitran ja millilitran mitta-astiat, kun aloitimme työskentelyn. Jos aiemmin kermakaljaa myytiin litran astioissa, nyt pienentyi annos kymmenesosaan eli annos piti jakaa kymmeneen yhtä suureen osaan. Nohevimmat hoksasivat heti, nostaa desilitran mittalasin esiin. Mutta muiden kanssa muutimme litran desilitroiksi ja jaoimme 10 dl kymmeneen osaan. Ja näin jatkoimme. Koska mittaamiskokemusta oppilailla on jo runsaasti, ei tällä kertaa läträtty vedellä, mutta mitta-astiat olivat koko ajan käsissä ja aina tutkimme mikä astia on kymmenesosa mistäkin. 

Tehtävä oli vaikea, mutta yllättävän hyvin oppilaat selvisivät tehtävästä kun heitä pienryhmissä ohjasin, kunhan pääsivät alkuun ja saivat juonen päästä kiinni. 

Sekon pilailupuodista hinnat kymmenkertaistuivat. Oppilaat työskentelivät rahojen kanssa kymmenjärjestelmä alustalla. Alustalle rakennettiin ensin alkuperäinen hinta ja sitten yksikkö kerrallaan hinta kymmenkertaistettiin alustan toiselle riville. 

Yksi nopeista oppilaistani päätti muiden valmistumista odotellessaan inflaation kiihtyvän entisestään ja kymmenkertaisti jo kymmenkertaistetut hinnat. Hän hienosti eriytti itse itseään ylöspäin. 

Lontoossa sijaitseva Vuotava noidankattila päätti houkutella asiakkaita puolittamalla hintansa. Puolittaminen ja kaksinkertaistaminen on sen verran tuttua hommaa oppilaille aiemmilta vuosilta, että puolittamiseen ei käytetty apuna välineitä. 

Hunajaherttuan hinnat piti työharjoittelijoiden kaksinkertaistaa. Tämä sujui myös reippaassa tahdissa ilman, että oppilaita juurikaan tarvitsi auttaa. 

Onnistuneen työharjoittelun ja minun synttäreideni kunniaksi tarjosin oppilaille Kolmessa luudanvarressa päivän päätteeksi kermakaljat. Samalla juhlistimme myös kirjoittamamme taikajuomakirjan julkistamista. Jokainen oppilas sai viedä kotiin kappaleen julkaisemaamme taikajuomaopasta, jonka takakannesta löytyi myös kermakaljan ohje (Pikeeripossun ohje).

Kukin ryhmä sai kannullisen kermakaljaa pöytäänsä. Vielä ei toki päästy maistelemaan tätä äklömakeaa herkkua, vaan kannuista piti jakaa juoma tasan pöydässä istuvien velhojen kesken. Ennen lasien kilistelyä vertailimme kuinka paljon kukin oli saanut juomaa. Jos kannun jakoi neljän velhon kesken, sai jokainen velho neljäsosan. Mutta jos kahdessa pöydässä olevat velhot väittivät saaneensa neljäsosan, miten voi olla, että toisen pöydän velhoilla juomaa oli enemmän? No, taas oli tyhmä ope. Tietenkin, kun toisessa pöydässä juomakannu oli ollut suurempi, niin silloin neljäsosakin on suurempi...

Tällaista tällä kertaa... Vielä jatkuu Potter-jakso ainakin muutaman blogikirjoituksen verran. Jos haluat käyttää minun tekemiäni materiaaleja, löydät kaikki Harry Potter ja Azkabanin vanki -teemaan liittyvät materiaalit täältä. 

Kiitos jälleen kerran Tanja Törn yhteisopettajuudesta yli kuntarajojen!

Taikaeläinten hoito (Harry Potter ja Azkabanin vanki)

 

                                               

Tylypahkassa 3. luokkalaiset opiskelevat uutena oppiaineena taikaeläinten hoitoa Hagridin johdolla, joten pitihän meidänkin tutustua tähän oppiaineeseen monipuolisesti. Tässä blogijutussa on kuvattu taikaeläintenhoitoon liittyviä tehtäviä viime viikoilta. 

Tietoteksti

Feenikslintuihin tutustuimme puhtaasti teoriapohjalta lukemall tietotekstiä ja vastaamalla kysymyksiin kokonaisilla virkkeillä. 

                                    

Ilma

Feenikslinnuista jatkoimme muiden lentävien eläinten pariin ja se antoikin syyn tutkia ilmaa ja lentämistä. Kirjassa Harry ja muut 3. luokkalaiset tutustuivat hevoskotkiin ja pääsipä Harry jopa lentämään hevoskotkalla, vaikka se ei hänelle ollut yhtä mieluisaa kuin luudalla lentäminen. 

Lennokkien lentokilpailut

Jokainen oppilas sai valkoisen kopiopaperin ja ohjeena oli taitella lennokki. Tässä vaiheessa en antanut mitään ohjeita, vaan kukin teki parhaansa mukaan ja oppilaat neuvoivat toisiaan. Osa lennokeistä lensi muutamia metrejä, osa ei ollenkaan. Kysymys kuuluikin: miksi jotkut lennokit lentävät ja toiset eivät? Mitä lennoksissa pitää olla, jotta se lentää? Tähän oppilailla oli ajatuksia ja totesimme, että asiaa on tutkittava lisää. Ensin kuitenkin tutkimme myös ilmaa ylipäänsä. 

                              

Mitä tapahtuu, jos juomalasin pohjalle laittaa käsipyyhepaperin ja laittaa juomalasin ylösalaisin vesiastiaan? Monet olivat sitä mieltä, että paperi kastuu. Vaan eipä kastunutkaan! Miksei? Miksi vesi ei mennyt juomalasin sisään? Lasihan oli ihan tyhjä paperia lukuun ottamatta, vai oliko sittenkään? Siellähän oli ilmaa, joka vei kaiken tilan, eikä vettä mahtunut juomalasiin!

Mitä ilma on? Se on näkymätöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta, painotonta. Vai painaako ilma? Sitä lähdettiin tutkimaan tasapainovaa´an avulla. Molempiin päivin henkaria kiinnitettiin kaksi puhallettua ilmapalloa. Henkari pysyi vaakatasossa. Mitä tapahtuukaan, jos toisesta päästä ilmapallot poksautetaan? Kävi ilmi, että ilma sittenkin painaa jotakin, vaikka käsissä ilma ei tunnu painavan mitään. 

Entäpä tyhjä limupullo? Mitä sen sisällä on? Kävi ilmi, että ilmaa sielläkin on, sillä limupulloon sisään asetettua ilmapalloa ei saanut puhallettua täyteen edes ope, sillä pullo oli jo täynnä ilmaa eikä sinne mahtunut enempää. 

Kun ilmapalloja oli puhalleltu pohdimme vielä, voiko ilman päällä seisoa? Kaikki olimme tiukasti lattiassa kiinni ja hypättyämme ilmaan putosimme heti lattialle. Entäs jos ilma on ilmapallossa? Yhden ilmapallon päällä ei voinut seistä, mutta kävikin ilmi, että neljä ilmapalloa kannatteli koko luokan. Tässä tulikin opelle hauistreeni, kun nosti kaikki 21 oppilasta vuorollaan seisomaan ilmapallojen päälle. Lopulta kokeiltiin ja kestivät ne ilmapallot openkin! Kokeessa neljä ilmapalloa oli kuminauhalla kiinnitetty yhteen. Ilmapallojen päällä oli huopasermi (myös litistetty pahvilaatikko toimii), joka jakoi painon tasaisesti ilmapallojen päälle. 

Lopuksi katsoimme Yle Areenasta Ilmaan liittyvän Tiedonjyvä-ohjelman, joka hyvin kertasi oppimaamme ja kirjasimme vihkoon muistiinpanot ilmasta. 

Palasimme kuitenkin vielä lentoteemaan. Miksi lintu lentää, mutta ihminen ei? Entä lentokone? Tämä oli vaikea aihe opellekin, joten turvauduin opetusvideoon aiheesta. Testasimme myös mitä tarkoittaa ilmanvastus pyörittelemällä avattuja sateenvarjoja käsissä samaan tapaan kuin lintu heiluttaa siipiään. 

Pituuden mittaaminen ja lukusuora

Lentokokonaisuus päätettiin siihen mistä se alkoi, eli taikaeläinten lentokilpailuihin. Etätyöparillani Tanjalla oli jokin vanha lennokkilehti, josta löytyi taitteluohjeet seuraaville taikaeläin-lennokeille: pöllö, pegasos, lohikäärme ja aarnikotka. Samasta lehdestä löytyi lisäksi hienot paperit kunkin taikaeläimen lennokin taitteluun. Oppilaat saivat pareittain kuvallisen ohjeen avulla opetella taittelemaan ensin kopiopaperille taikaeläimensä lennokin ja harjoittelun jälkeen he saivat yhden tuollaisen hienomman paperin, jolle kilpailuun osallistuvat taikaeläin taiteltiin. 

Luokan lattialle levitettiin sinisistä mittanauhoista pitkä mittanauha (kiinnitin ne toisiinsa pyykkipojilla). Oppilaspari tuli vuorollaan heittämään oman lennokkinsa ja mittasi lentomatkan senttimetreinä. Koko luokka kirjasi omiin vihkoihinsa kunkin taikaeläimen lentopituuden. Kun lentokilpailu oli ohi, tutkimme mikä eläin lensi pisimmän matkan? Entä lyhimmän? Koska olemme nyt mittailleet paljon ja mittayksikkö muunnokset ovat ajankohtaisia, muunsivat oppilaat kaikki senttimetreille mitatut matkat kokonaisiksi metreiksi ja senttimetreiksi, eli 723 cm = 7 m 23 cm. 

Jatkoimme lentotulosten tutkimista lukusuoralla. Tutkimme aluksi yhdessä pisimmän ja lyhimmän lentomatkan etsimällä sen paikan lukusuoralta. Ensin etsimme minkä satasten välissä luku on, esimerkiksi 723 sijaitsee 700 ja 800 välissä, mutta kovin tarkasti sitä ei pystynyt lukusuoralle merkitsemään. Siispä zoomasimme lukusuoraa lähemmäs kymppien tarkkuuteen. Kirjasimme 700-800 välille asettuvat tasakympit lukusuoralle ja jälleen etsimme luvulle paikan. Vieläkään lukua ei saanut merkittyä tarkasti, joten lukusuora zoomattiin vielä kerran ykkösten tasolle ja nyt paikka löytyi (katso kuva alla). Kun oppilaat olivat saaneet juonen päästä kiinni, saivat he tutkia lukusuoralla oman heittotuloksensa sijainnin sekä toisen itse valitsemansa heittotuloksen. 

Massan mittayksiköt ja massan mittaaminen

Pituuden lisäksi mittasimme myös massaa tutkimalla taikaeläinten ja muiden taika-aineiden massaa. Oppilaille entuudestaan oli massan mittaamistehtävistä tuttua, että VaNe-värisauvojen valkoinen kuutio painaa 1 gramman ja oranssi värisauva 10 grammaa. Nämä kerrattiin ja samalla pohdimme mikä arkielämän asia voisi painaa gramman: manteli, rusina tai pieni lego. 10 grammaa painaa esimerkiksi tikkari. Lisäksi minulla oli 100 gramman punnus, jota oppilaat pääsivät kädessä kokeilemaan. Totesimme sen painavan pienen karkkipussin verran. Kilogramman oppilaat taas tiesivätkin, se on maitopurkki!

Näiden arjen tukipisteiden kertaamisten jälkeen oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia asioita tasapainovaa´alla. Olin yrittänyt valita sellaisia asioita, jotka painoivat 100-1000 g. Punnittavana oli mm. pullollinen fletkumadon limaa, kultakalan suomuja pussillinen ja erään oppilaani kouluun tuoma Hedwig. Ennen punnitsemista oppilaat vertailivat käsissään punnittavaa asiaa ja 100 gramman punnusta ja tekivät arvion siitä kuinka monta sataa grammaa punnittava asia painaisi. 

Toisella pisteellä samalla tunnilla oppilaat tekivät pylväsdiagrammia taikaeläinten massoista. Olin valinnut sellaisia eläimiä, joita on ihan oikeasti olemassa, mutta joita löytyy myös taikamaailmasta, esimerkiksi kissanpoikanen, rotta, hämähäkki, rupikonna ja korppi. Pisteellä oppilailla oli kilon suolapaketti, 20 gramman painoisia lakuja, 100 g sinappijauhepussi ja 200 g taatelipussi (mitä opelta löytyi kotoa kaapista avaamattomana) ja näiden "punnusten" avulla he kokeilivat aina miltä kunkin eläimen massa tuntuu käsissä. 

Kuvataide, hahmottaminen ja matematiikka

Kuvataidetunnilla Hagrid antoi jokaiselle oppilaalle munan haudottavaksi. Oppilaat maalasivat munan kuoren itse valitsemillaan vesiväreillä ja valitsemiaan taika-aineita käyttäen. Tarjolla oli yksisarvisen sarvijauhetta (eli suolaa, jota saattoi ripotella valmiin työn päälle), pollomuhkun juurijauhetta ja peikon jalkahikeä (eli soodaa ja etikkaa, joita työn päällä sekoittelemalla sai työn kuohumaan), fletkumadon limaa (eli öljyä, jolla työ maalattiin ennen vesivärejä ja näin vesivärit ja öljy hylkivät toisiaan) ja mörön räkää (jota sekoitettiin mukissa vesiväriin, puhallettiin kuplia mukiin ja kopsautettiin kuplat paperille). 

Melkoisen hienoja taikaeläimen munankuoria näin syntyikin!

Kun taikaeläimen munat olivat viikon verran hautuneet, oli eläinten aika kuoriutua. Munankuoripaperin taakse liimattiin kiinalainen munatangram ja sen avulla oppilaat leikkasivat itselleen munatangramin. Aluksi oppilaat rakensivat helpompia kuvioita Matematiikkaa 3b-kirjan takakannesta (näissä kuvissa näkyy tangrampalojen reunat). Haastetta kaipaaville tulostin netistä erilaisia rakennusmalleja. Tunnin lopuksi jokainen rakensi joko yhden mallilinnuista tai ihan oman taikaeläimen, joka liimattiin mustalle paperille. 

Käsitekartta ja tietoteksti

Taikaeläimet saivat luonnollisesti nimen. Käsitekartalle jokainen kuvaili omaa taikaeläintään: ulkonäkö, elinympäristö, lisääntyminen ja ravinto. Käsitekarttapohjan löysin Tähtijengi 5-6-materiaalista. Käsitekartan pohjalta jokainen oppilas kirjoitti tietotekstin omasta taikaeläimestään. Harjoittelimme väliotsikoiden käyttöä ja ne tuli helposti käsitekartan otsikoista. Hauska oli huomata, miten kaiken mittaamisen jälkeen useammissa teksteissä kuvailtiin myös taikaeläimen kokoa esimerkiksi kertomalla sen korvien olevan 2 desimetriä pitkät. Minä tietenkin kiertelin luokassa kyselemässä, että minkäs pituiset ne korvat silloin ovat ja oppilaat arvioivat käsillään minulle eläimensä korvien tai hännän pituutta. 

Tähtijengi-käsitekartan alareunasta löytyi hyvä tarkistuslista oman tekstin korjaamiseen. 

Lisäksi mallina tietotekstistä oli Fletkumato-teksti, joka toimi oppilailla jälleen luetunymmärtämisen tehtävänä. Fletkumato-tekstin tiedot sopivat kastematoihin. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa, sillä routaraja ja sukukypsä olivat ainakin oppilaille ihan uusia sanoja. 

Yhdyssanat

Aloitimme tunnin sanelurallilla. Oppilaat työskentelivät neljän hengen ryhmissä. Käytävässä oli jokaiselle ryhmälle nimetty lista sanoja. Yksi oppilas vuorollaan ryhmästä kävi käytävässä lukemassa listasta sanan, painoi mieleensä mikäli kirjoitusasussa oli jotakin huomioitavaa, tuli luokkaan ja saneli sanan muulle ryhmälle kirjoittaen sanan tietenkin myös itse. Näin jatkettiin, kunnes kaikki listan sanat oli kirjoitettu. 

Tutkimme oppilaiden kanssa kirjoitettuja sanalistoja. Mitä yhteistä sanoilla on? Kaikki olivat tietenkin taikaeläimiä. Entä oliko sanoilla jotakin muutakin yhteistä? Ehkäpä sanojen rakenteissa? Pian joku keksikin, että taitavat olla yhdyssanoja. Mutta olivatko sittenkään kaikki? Löytyykö listasta käenmuna? No, löytyihän se, vihainen peikko ei ole yhdyssana!

Hieman teoriaa yhdyssanoihin saimme tutkimalla Niina Sivosen sarjakuvia yhdyssanoista. Nämä sarjakuvat oppilaat liimasivat vihkoihinsa. Lyhyen opetuskeskustelun jälkeen jatkoimme aiheen harjoittelua. Nyt open pitämällä sanelulla. Sanelin oppilaille alla olevan Hagridin vaarallisten otusten hävittämiskomitealta saaman kirjeen. En sanellut pisteitä, isoja kirjaimia tai mitään muutakaan, vain pelkän tekstin. Kun teksti oli saneltu, saivat oppilaat alkaa tutkia ja korjata omaa kirjettään pieninä ryhminä. Kerroin heille, että tekstissä on kuusi yhdyssanaa (joista kahdessa yhdysviiva), viisi nimeä, kaksi huutomerkkiä, kolme pistettä ja yksi järjestysluku.

Oppilaiden korjattua tekstin ensin ryhmissä kävimme tekstin yhdessä läpi. Pyysin oppilaita sanelemaan minulle virkkeen kerrallaan tekstiä (Jes, olivat löytäneet virkkeet!) ja kirjoitin sitä itse ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä ja yhdyssanat erikseen taululle. Virke virkkeeltä oppilaat korjasivat taululla olevan tekstin. 

Meillä tämä toimintatapa toimi erinomaisesti. Tämän jälkeen oppikirjan tarjoamat yhdyssanatehtävät oli nopeasti tehty, sillä ne olivat tasoltaan huomattavasti helpompia. 

Piiri ja pinta-ala

Hagridin saatua kutsun vaarallisten otusten hävityskomiteaan, sai hän myös Dumbledorelta ohjeen rakentaa hevoskotkille paremmat aitaukset, ettei Lucius Malfoy järjestäisi enempää ikävyyksiä hevoskotkille. Hagrid oli kuitenkin niin surunmurtama Hiinokan takia, että meidän oli tultava avuksi.

Hagridin mökin seinustalta löytyi 16 aidanpätkää (orannsia VaNe-värisauvaa), joista aitaus tuli rakentaa. Aitaukset rakennettiin VaNe-neliömetrille. Aidanpätkien tuli kulkea alustan viivoja pitkin. Ennen rakentelun aloittamista tutustuimme käsitteeseen piiri eli ympärysmitta ja kertasimme mitä tarkoittaa pinta-ala. 

2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat kokeilivat millaisia erilaisia aitauksia 16 aidankappaleella pystyisi rakentamaan. Mikä olisi suurin? Entä mikä pienin mahdollinen aitaus? Tällä kertaa rakennettuja aitauksia ei piirretty vihkoon, mutta muistiinpanoja tehtiin ja kirjattiin kukin keksityn aitauksen piiri (aina 16) ja pinta-ala vihkoon. 

                       

Muotoilu ja kolmiulotteinen rakentaminen

Luokassani on kuvataideopettajaharjoittelijoita ollut seuraamassa opetusta ja he pitivät myös lyhyen opetuskokonaisuuden, joka liittyi taikaeläimiin. Aiheena oli mutaatioeläimet. Muovailuvahaa apuna käyttäen oppilaat muotoilivat itselleen mutaatiolemmikit. Mutaatioeläimellä piti olla ainakin kahden eläimen piirteitä. Hienoja otuksia oppilaiden käsissä syntyikin!

Ryhmätyönä mutaatioeläimet saivat myös taikametsät asuinpaikakseen. Taikametsät rakennettiin pahvilaatikon kulmauksiin. 

Arviointi

Taikaeläin-kokonaisuudesta arvioin oppilailta tietotekstin kirjoittamista. Oppilaat saivat läksyksi laatia käsitekartan omasta mutaatiolemmikistään eli keksiä valmiiksi eläimen elinympäristön, ravinnon ym. Koulussa ikään kuin kokeena kukin kirjoitti tietotekstin omasta eläimestään. Vihkoa, josta aiemmat käsitellyt tietotekstit fletkumadosta ja omasta munasta kuoriutuneesta taikaeläimestä löytyivät, sai käyttää apuna. Tämä teksti arvioitiin ja siitä jokainen sai kirjallisen palautteen. 

---------------------------

Jälleen kerran yhteistyö on voimaa! Yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, tämäkin kokonaisuus on ideoitu ja toteutettu yhdessä Tanja Törnin kanssa. 

 Harry Potter ja Azkabanin vanki-teemaan liittyvät materiaalit on koottu tänne.