Taikaeläinten hoito (Harry Potter ja Azkabanin vanki)

 

                                               

Tylypahkassa 3. luokkalaiset opiskelevat uutena oppiaineena taikaeläinten hoitoa Hagridin johdolla, joten pitihän meidänkin tutustua tähän oppiaineeseen monipuolisesti. Tässä blogijutussa on kuvattu taikaeläintenhoitoon liittyviä tehtäviä viime viikoilta. 

Tietoteksti

Feenikslintuihin tutustuimme puhtaasti teoriapohjalta lukemall tietotekstiä ja vastaamalla kysymyksiin kokonaisilla virkkeillä. 

                                    

Ilma

Feenikslinnuista jatkoimme muiden lentävien eläinten pariin ja se antoikin syyn tutkia ilmaa ja lentämistä. Kirjassa Harry ja muut 3. luokkalaiset tutustuivat hevoskotkiin ja pääsipä Harry jopa lentämään hevoskotkalla, vaikka se ei hänelle ollut yhtä mieluisaa kuin luudalla lentäminen. 

Lennokkien lentokilpailut

Jokainen oppilas sai valkoisen kopiopaperin ja ohjeena oli taitella lennokki. Tässä vaiheessa en antanut mitään ohjeita, vaan kukin teki parhaansa mukaan ja oppilaat neuvoivat toisiaan. Osa lennokeistä lensi muutamia metrejä, osa ei ollenkaan. Kysymys kuuluikin: miksi jotkut lennokit lentävät ja toiset eivät? Mitä lennoksissa pitää olla, jotta se lentää? Tähän oppilailla oli ajatuksia ja totesimme, että asiaa on tutkittava lisää. Ensin kuitenkin tutkimme myös ilmaa ylipäänsä. 

                              

Mitä tapahtuu, jos juomalasin pohjalle laittaa käsipyyhepaperin ja laittaa juomalasin ylösalaisin vesiastiaan? Monet olivat sitä mieltä, että paperi kastuu. Vaan eipä kastunutkaan! Miksei? Miksi vesi ei mennyt juomalasin sisään? Lasihan oli ihan tyhjä paperia lukuun ottamatta, vai oliko sittenkään? Siellähän oli ilmaa, joka vei kaiken tilan, eikä vettä mahtunut juomalasiin!

Mitä ilma on? Se on näkymätöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta, painotonta. Vai painaako ilma? Sitä lähdettiin tutkimaan tasapainovaa´an avulla. Molempiin päivin henkaria kiinnitettiin kaksi puhallettua ilmapalloa. Henkari pysyi vaakatasossa. Mitä tapahtuukaan, jos toisesta päästä ilmapallot poksautetaan? Kävi ilmi, että ilma sittenkin painaa jotakin, vaikka käsissä ilma ei tunnu painavan mitään. 

Entäpä tyhjä limupullo? Mitä sen sisällä on? Kävi ilmi, että ilmaa sielläkin on, sillä limupulloon sisään asetettua ilmapalloa ei saanut puhallettua täyteen edes ope, sillä pullo oli jo täynnä ilmaa eikä sinne mahtunut enempää. 

Kun ilmapalloja oli puhalleltu pohdimme vielä, voiko ilman päällä seisoa? Kaikki olimme tiukasti lattiassa kiinni ja hypättyämme ilmaan putosimme heti lattialle. Entäs jos ilma on ilmapallossa? Yhden ilmapallon päällä ei voinut seistä, mutta kävikin ilmi, että neljä ilmapalloa kannatteli koko luokan. Tässä tulikin opelle hauistreeni, kun nosti kaikki 21 oppilasta vuorollaan seisomaan ilmapallojen päälle. Lopulta kokeiltiin ja kestivät ne ilmapallot openkin! Kokeessa neljä ilmapalloa oli kuminauhalla kiinnitetty yhteen. Ilmapallojen päällä oli huopasermi (myös litistetty pahvilaatikko toimii), joka jakoi painon tasaisesti ilmapallojen päälle. 

Lopuksi katsoimme Yle Areenasta Ilmaan liittyvän Tiedonjyvä-ohjelman, joka hyvin kertasi oppimaamme ja kirjasimme vihkoon muistiinpanot ilmasta. 

Palasimme kuitenkin vielä lentoteemaan. Miksi lintu lentää, mutta ihminen ei? Entä lentokone? Tämä oli vaikea aihe opellekin, joten turvauduin opetusvideoon aiheesta. Testasimme myös mitä tarkoittaa ilmanvastus pyörittelemällä avattuja sateenvarjoja käsissä samaan tapaan kuin lintu heiluttaa siipiään. 

Pituuden mittaaminen ja lukusuora

Lentokokonaisuus päätettiin siihen mistä se alkoi, eli taikaeläinten lentokilpailuihin. Etätyöparillani Tanjalla oli jokin vanha lennokkilehti, josta löytyi taitteluohjeet seuraaville taikaeläin-lennokeille: pöllö, pegasos, lohikäärme ja aarnikotka. Samasta lehdestä löytyi lisäksi hienot paperit kunkin taikaeläimen lennokin taitteluun. Oppilaat saivat pareittain kuvallisen ohjeen avulla opetella taittelemaan ensin kopiopaperille taikaeläimensä lennokin ja harjoittelun jälkeen he saivat yhden tuollaisen hienomman paperin, jolle kilpailuun osallistuvat taikaeläin taiteltiin. 

Luokan lattialle levitettiin sinisistä mittanauhoista pitkä mittanauha (kiinnitin ne toisiinsa pyykkipojilla). Oppilaspari tuli vuorollaan heittämään oman lennokkinsa ja mittasi lentomatkan senttimetreinä. Koko luokka kirjasi omiin vihkoihinsa kunkin taikaeläimen lentopituuden. Kun lentokilpailu oli ohi, tutkimme mikä eläin lensi pisimmän matkan? Entä lyhimmän? Koska olemme nyt mittailleet paljon ja mittayksikkö muunnokset ovat ajankohtaisia, muunsivat oppilaat kaikki senttimetreille mitatut matkat kokonaisiksi metreiksi ja senttimetreiksi, eli 723 cm = 7 m 23 cm. 

Jatkoimme lentotulosten tutkimista lukusuoralla. Tutkimme aluksi yhdessä pisimmän ja lyhimmän lentomatkan etsimällä sen paikan lukusuoralta. Ensin etsimme minkä satasten välissä luku on, esimerkiksi 723 sijaitsee 700 ja 800 välissä, mutta kovin tarkasti sitä ei pystynyt lukusuoralle merkitsemään. Siispä zoomasimme lukusuoraa lähemmäs kymppien tarkkuuteen. Kirjasimme 700-800 välille asettuvat tasakympit lukusuoralle ja jälleen etsimme luvulle paikan. Vieläkään lukua ei saanut merkittyä tarkasti, joten lukusuora zoomattiin vielä kerran ykkösten tasolle ja nyt paikka löytyi (katso kuva alla). Kun oppilaat olivat saaneet juonen päästä kiinni, saivat he tutkia lukusuoralla oman heittotuloksensa sijainnin sekä toisen itse valitsemansa heittotuloksen. 

Massan mittayksiköt ja massan mittaaminen

Pituuden lisäksi mittasimme myös massaa tutkimalla taikaeläinten ja muiden taika-aineiden massaa. Oppilaille entuudestaan oli massan mittaamistehtävistä tuttua, että VaNe-värisauvojen valkoinen kuutio painaa 1 gramman ja oranssi värisauva 10 grammaa. Nämä kerrattiin ja samalla pohdimme mikä arkielämän asia voisi painaa gramman: manteli, rusina tai pieni lego. 10 grammaa painaa esimerkiksi tikkari. Lisäksi minulla oli 100 gramman punnus, jota oppilaat pääsivät kädessä kokeilemaan. Totesimme sen painavan pienen karkkipussin verran. Kilogramman oppilaat taas tiesivätkin, se on maitopurkki!

Näiden arjen tukipisteiden kertaamisten jälkeen oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia asioita tasapainovaa´alla. Olin yrittänyt valita sellaisia asioita, jotka painoivat 100-1000 g. Punnittavana oli mm. pullollinen fletkumadon limaa, kultakalan suomuja pussillinen ja erään oppilaani kouluun tuoma Hedwig. Ennen punnitsemista oppilaat vertailivat käsissään punnittavaa asiaa ja 100 gramman punnusta ja tekivät arvion siitä kuinka monta sataa grammaa punnittava asia painaisi. 

Toisella pisteellä samalla tunnilla oppilaat tekivät pylväsdiagrammia taikaeläinten massoista. Olin valinnut sellaisia eläimiä, joita on ihan oikeasti olemassa, mutta joita löytyy myös taikamaailmasta, esimerkiksi kissanpoikanen, rotta, hämähäkki, rupikonna ja korppi. Pisteellä oppilailla oli kilon suolapaketti, 20 gramman painoisia lakuja, 100 g sinappijauhepussi ja 200 g taatelipussi (mitä opelta löytyi kotoa kaapista avaamattomana) ja näiden "punnusten" avulla he kokeilivat aina miltä kunkin eläimen massa tuntuu käsissä. 

Kuvataide, hahmottaminen ja matematiikka

Kuvataidetunnilla Hagrid antoi jokaiselle oppilaalle munan haudottavaksi. Oppilaat maalasivat munan kuoren itse valitsemillaan vesiväreillä ja valitsemiaan taika-aineita käyttäen. Tarjolla oli yksisarvisen sarvijauhetta (eli suolaa, jota saattoi ripotella valmiin työn päälle), pollomuhkun juurijauhetta ja peikon jalkahikeä (eli soodaa ja etikkaa, joita työn päällä sekoittelemalla sai työn kuohumaan), fletkumadon limaa (eli öljyä, jolla työ maalattiin ennen vesivärejä ja näin vesivärit ja öljy hylkivät toisiaan) ja mörön räkää (jota sekoitettiin mukissa vesiväriin, puhallettiin kuplia mukiin ja kopsautettiin kuplat paperille). 

Melkoisen hienoja taikaeläimen munankuoria näin syntyikin!

Kun taikaeläimen munat olivat viikon verran hautuneet, oli eläinten aika kuoriutua. Munankuoripaperin taakse liimattiin kiinalainen munatangram ja sen avulla oppilaat leikkasivat itselleen munatangramin. Aluksi oppilaat rakensivat helpompia kuvioita Matematiikkaa 3b-kirjan takakannesta (näissä kuvissa näkyy tangrampalojen reunat). Haastetta kaipaaville tulostin netistä erilaisia rakennusmalleja. Tunnin lopuksi jokainen rakensi joko yhden mallilinnuista tai ihan oman taikaeläimen, joka liimattiin mustalle paperille. 

Käsitekartta ja tietoteksti

Taikaeläimet saivat luonnollisesti nimen. Käsitekartalle jokainen kuvaili omaa taikaeläintään: ulkonäkö, elinympäristö, lisääntyminen ja ravinto. Käsitekarttapohjan löysin Tähtijengi 5-6-materiaalista. Käsitekartan pohjalta jokainen oppilas kirjoitti tietotekstin omasta taikaeläimestään. Harjoittelimme väliotsikoiden käyttöä ja ne tuli helposti käsitekartan otsikoista. Hauska oli huomata, miten kaiken mittaamisen jälkeen useammissa teksteissä kuvailtiin myös taikaeläimen kokoa esimerkiksi kertomalla sen korvien olevan 2 desimetriä pitkät. Minä tietenkin kiertelin luokassa kyselemässä, että minkäs pituiset ne korvat silloin ovat ja oppilaat arvioivat käsillään minulle eläimensä korvien tai hännän pituutta. 

Tähtijengi-käsitekartan alareunasta löytyi hyvä tarkistuslista oman tekstin korjaamiseen. 

Lisäksi mallina tietotekstistä oli Fletkumato-teksti, joka toimi oppilailla jälleen luetunymmärtämisen tehtävänä. Fletkumato-tekstin tiedot sopivat kastematoihin. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa, sillä routaraja ja sukukypsä olivat ainakin oppilaille ihan uusia sanoja. 

Yhdyssanat

Aloitimme tunnin sanelurallilla. Oppilaat työskentelivät neljän hengen ryhmissä. Käytävässä oli jokaiselle ryhmälle nimetty lista sanoja. Yksi oppilas vuorollaan ryhmästä kävi käytävässä lukemassa listasta sanan, painoi mieleensä mikäli kirjoitusasussa oli jotakin huomioitavaa, tuli luokkaan ja saneli sanan muulle ryhmälle kirjoittaen sanan tietenkin myös itse. Näin jatkettiin, kunnes kaikki listan sanat oli kirjoitettu. 

Tutkimme oppilaiden kanssa kirjoitettuja sanalistoja. Mitä yhteistä sanoilla on? Kaikki olivat tietenkin taikaeläimiä. Entä oliko sanoilla jotakin muutakin yhteistä? Ehkäpä sanojen rakenteissa? Pian joku keksikin, että taitavat olla yhdyssanoja. Mutta olivatko sittenkään kaikki? Löytyykö listasta käenmuna? No, löytyihän se, vihainen peikko ei ole yhdyssana!

Hieman teoriaa yhdyssanoihin saimme tutkimalla Niina Sivosen sarjakuvia yhdyssanoista. Nämä sarjakuvat oppilaat liimasivat vihkoihinsa. Lyhyen opetuskeskustelun jälkeen jatkoimme aiheen harjoittelua. Nyt open pitämällä sanelulla. Sanelin oppilaille alla olevan Hagridin vaarallisten otusten hävittämiskomitealta saaman kirjeen. En sanellut pisteitä, isoja kirjaimia tai mitään muutakaan, vain pelkän tekstin. Kun teksti oli saneltu, saivat oppilaat alkaa tutkia ja korjata omaa kirjettään pieninä ryhminä. Kerroin heille, että tekstissä on kuusi yhdyssanaa (joista kahdessa yhdysviiva), viisi nimeä, kaksi huutomerkkiä, kolme pistettä ja yksi järjestysluku.

Oppilaiden korjattua tekstin ensin ryhmissä kävimme tekstin yhdessä läpi. Pyysin oppilaita sanelemaan minulle virkkeen kerrallaan tekstiä (Jes, olivat löytäneet virkkeet!) ja kirjoitin sitä itse ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä ja yhdyssanat erikseen taululle. Virke virkkeeltä oppilaat korjasivat taululla olevan tekstin. 

Meillä tämä toimintatapa toimi erinomaisesti. Tämän jälkeen oppikirjan tarjoamat yhdyssanatehtävät oli nopeasti tehty, sillä ne olivat tasoltaan huomattavasti helpompia. 

Piiri ja pinta-ala

Hagridin saatua kutsun vaarallisten otusten hävityskomiteaan, sai hän myös Dumbledorelta ohjeen rakentaa hevoskotkille paremmat aitaukset, ettei Lucius Malfoy järjestäisi enempää ikävyyksiä hevoskotkille. Hagrid oli kuitenkin niin surunmurtama Hiinokan takia, että meidän oli tultava avuksi.

Hagridin mökin seinustalta löytyi 16 aidanpätkää (orannsia VaNe-värisauvaa), joista aitaus tuli rakentaa. Aitaukset rakennettiin VaNe-neliömetrille. Aidanpätkien tuli kulkea alustan viivoja pitkin. Ennen rakentelun aloittamista tutustuimme käsitteeseen piiri eli ympärysmitta ja kertasimme mitä tarkoittaa pinta-ala. 

2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat kokeilivat millaisia erilaisia aitauksia 16 aidankappaleella pystyisi rakentamaan. Mikä olisi suurin? Entä mikä pienin mahdollinen aitaus? Tällä kertaa rakennettuja aitauksia ei piirretty vihkoon, mutta muistiinpanoja tehtiin ja kirjattiin kukin keksityn aitauksen piiri (aina 16) ja pinta-ala vihkoon. 

                       

Muotoilu ja kolmiulotteinen rakentaminen

Luokassani on kuvataideopettajaharjoittelijoita ollut seuraamassa opetusta ja he pitivät myös lyhyen opetuskokonaisuuden, joka liittyi taikaeläimiin. Aiheena oli mutaatioeläimet. Muovailuvahaa apuna käyttäen oppilaat muotoilivat itselleen mutaatiolemmikit. Mutaatioeläimellä piti olla ainakin kahden eläimen piirteitä. Hienoja otuksia oppilaiden käsissä syntyikin!

Ryhmätyönä mutaatioeläimet saivat myös taikametsät asuinpaikakseen. Taikametsät rakennettiin pahvilaatikon kulmauksiin. 

Arviointi

Taikaeläin-kokonaisuudesta arvioin oppilailta tietotekstin kirjoittamista. Oppilaat saivat läksyksi laatia käsitekartan omasta mutaatiolemmikistään eli keksiä valmiiksi eläimen elinympäristön, ravinnon ym. Koulussa ikään kuin kokeena kukin kirjoitti tietotekstin omasta eläimestään. Vihkoa, josta aiemmat käsitellyt tietotekstit fletkumadosta ja omasta munasta kuoriutuneesta taikaeläimestä löytyivät, sai käyttää apuna. Tämä teksti arvioitiin ja siitä jokainen sai kirjallisen palautteen. 

---------------------------

Jälleen kerran yhteistyö on voimaa! Yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, tämäkin kokonaisuus on ideoitu ja toteutettu yhdessä Tanja Törnin kanssa. 

 Harry Potter ja Azkabanin vanki-teemaan liittyvät materiaalit on koottu tänne.