Päivittäin syntyy paljon erilaisia toteutus ideoita, aina ei kaikkea ehdi toteuttaa ja toisaalta osa toteutuksista jää unholaan. Tavoitteena on kirjata ylös oivallukset ja ideat, uudelleen kierrätystä ja jatkojalostusta varten.
Tylypahkassa 3. luokkalaiset opiskelevat uutena oppiaineena taikaeläinten hoitoa Hagridin johdolla, joten pitihän meidänkin tutustua tähän oppiaineeseen monipuolisesti. Tässä blogijutussa on kuvattu taikaeläintenhoitoon liittyviä tehtäviä viime viikoilta.
Tietoteksti
Feenikslintuihin tutustuimme puhtaasti teoriapohjalta lukemall tietotekstiä ja vastaamalla kysymyksiin kokonaisilla virkkeillä.
Ilma
Feenikslinnuista jatkoimme muiden lentävien eläinten pariin ja se antoikin syyn tutkia ilmaa ja lentämistä. Kirjassa Harry ja muut 3. luokkalaiset tutustuivat hevoskotkiin ja pääsipä Harry jopa lentämään hevoskotkalla, vaikka se ei hänelle ollut yhtä mieluisaa kuin luudalla lentäminen.
Lennokkien lentokilpailut
Jokainen oppilas sai valkoisen kopiopaperin ja ohjeena oli taitella lennokki. Tässä vaiheessa en antanut mitään ohjeita, vaan kukin teki parhaansa mukaan ja oppilaat neuvoivat toisiaan. Osa lennokeistä lensi muutamia metrejä, osa ei ollenkaan. Kysymys kuuluikin: miksi jotkut lennokit lentävät ja toiset eivät? Mitä lennoksissa pitää olla, jotta se lentää? Tähän oppilailla oli ajatuksia ja totesimme, että asiaa on tutkittava lisää. Ensin kuitenkin tutkimme myös ilmaa ylipäänsä.
Mitä tapahtuu, jos juomalasin pohjalle laittaa käsipyyhepaperin ja laittaa juomalasin ylösalaisin vesiastiaan? Monet olivat sitä mieltä, että paperi kastuu. Vaan eipä kastunutkaan! Miksei? Miksi vesi ei mennyt juomalasin sisään? Lasihan oli ihan tyhjä paperia lukuun ottamatta, vai oliko sittenkään? Siellähän oli ilmaa, joka vei kaiken tilan, eikä vettä mahtunut juomalasiin!
Mitä ilma on? Se on näkymätöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta, painotonta. Vai painaako ilma? Sitä lähdettiin tutkimaan tasapainovaa´an avulla. Molempiin päivin henkaria kiinnitettiin kaksi puhallettua ilmapalloa. Henkari pysyi vaakatasossa. Mitä tapahtuukaan, jos toisesta päästä ilmapallot poksautetaan? Kävi ilmi, että ilma sittenkin painaa jotakin, vaikka käsissä ilma ei tunnu painavan mitään.
Entäpä tyhjä limupullo? Mitä sen sisällä on? Kävi ilmi, että ilmaa sielläkin on, sillä limupulloon sisään asetettua ilmapalloa ei saanut puhallettua täyteen edes ope, sillä pullo oli jo täynnä ilmaa eikä sinne mahtunut enempää.
Kun ilmapalloja oli puhalleltu pohdimme vielä, voiko ilman päällä seisoa? Kaikki olimme tiukasti lattiassa kiinni ja hypättyämme ilmaan putosimme heti lattialle. Entäs jos ilma on ilmapallossa? Yhden ilmapallon päällä ei voinut seistä, mutta kävikin ilmi, että neljä ilmapalloa kannatteli koko luokan. Tässä tulikin opelle hauistreeni, kun nosti kaikki 21 oppilasta vuorollaan seisomaan ilmapallojen päälle. Lopulta kokeiltiin ja kestivät ne ilmapallot openkin! Kokeessa neljä ilmapalloa oli kuminauhalla kiinnitetty yhteen. Ilmapallojen päällä oli huopasermi (myös litistetty pahvilaatikko toimii), joka jakoi painon tasaisesti ilmapallojen päälle.
Lopuksi katsoimme Yle Areenasta Ilmaan liittyvän Tiedonjyvä-ohjelman, joka hyvin kertasi oppimaamme ja kirjasimme vihkoon muistiinpanot ilmasta.
Palasimme kuitenkin vielä lentoteemaan. Miksi lintu lentää, mutta ihminen ei? Entä lentokone? Tämä oli vaikea aihe opellekin, joten turvauduin opetusvideoon aiheesta. Testasimme myös mitä tarkoittaa ilmanvastus pyörittelemällä avattuja sateenvarjoja käsissä samaan tapaan kuin lintu heiluttaa siipiään.
Pituuden mittaaminen ja lukusuora
Lentokokonaisuus päätettiin siihen mistä se alkoi, eli taikaeläinten lentokilpailuihin. Etätyöparillani Tanjalla oli jokin vanha lennokkilehti, josta löytyi taitteluohjeet seuraaville taikaeläin-lennokeille: pöllö, pegasos, lohikäärme ja aarnikotka. Samasta lehdestä löytyi lisäksi hienot paperit kunkin taikaeläimen lennokin taitteluun. Oppilaat saivat pareittain kuvallisen ohjeen avulla opetella taittelemaan ensin kopiopaperille taikaeläimensä lennokin ja harjoittelun jälkeen he saivat yhden tuollaisen hienomman paperin, jolle kilpailuun osallistuvat taikaeläin taiteltiin.
Luokan lattialle levitettiin sinisistä mittanauhoista pitkä mittanauha (kiinnitin ne toisiinsa pyykkipojilla). Oppilaspari tuli vuorollaan heittämään oman lennokkinsa ja mittasi lentomatkan senttimetreinä. Koko luokka kirjasi omiin vihkoihinsa kunkin taikaeläimen lentopituuden. Kun lentokilpailu oli ohi, tutkimme mikä eläin lensi pisimmän matkan? Entä lyhimmän? Koska olemme nyt mittailleet paljon ja mittayksikkö muunnokset ovat ajankohtaisia, muunsivat oppilaat kaikki senttimetreille mitatut matkat kokonaisiksi metreiksi ja senttimetreiksi, eli 723 cm = 7 m 23 cm.
Jatkoimme lentotulosten tutkimista lukusuoralla. Tutkimme aluksi yhdessä pisimmän ja lyhimmän lentomatkan etsimällä sen paikan lukusuoralta. Ensin etsimme minkä satasten välissä luku on, esimerkiksi 723 sijaitsee 700 ja 800 välissä, mutta kovin tarkasti sitä ei pystynyt lukusuoralle merkitsemään. Siispä zoomasimme lukusuoraa lähemmäs kymppien tarkkuuteen. Kirjasimme 700-800 välille asettuvat tasakympit lukusuoralle ja jälleen etsimme luvulle paikan. Vieläkään lukua ei saanut merkittyä tarkasti, joten lukusuora zoomattiin vielä kerran ykkösten tasolle ja nyt paikka löytyi (katso kuva alla). Kun oppilaat olivat saaneet juonen päästä kiinni, saivat he tutkia lukusuoralla oman heittotuloksensa sijainnin sekä toisen itse valitsemansa heittotuloksen.
Massan mittayksiköt ja massan mittaaminen
Pituuden lisäksi mittasimme myös massaa tutkimalla taikaeläinten ja muiden taika-aineiden massaa. Oppilaille entuudestaan oli massan mittaamistehtävistä tuttua, että VaNe-värisauvojen valkoinen kuutio painaa 1 gramman ja oranssi värisauva 10 grammaa. Nämä kerrattiin ja samalla pohdimme mikä arkielämän asia voisi painaa gramman: manteli, rusina tai pieni lego. 10 grammaa painaa esimerkiksi tikkari. Lisäksi minulla oli 100 gramman punnus, jota oppilaat pääsivät kädessä kokeilemaan. Totesimme sen painavan pienen karkkipussin verran. Kilogramman oppilaat taas tiesivätkin, se on maitopurkki!
Näiden arjen tukipisteiden kertaamisten jälkeen oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia asioita tasapainovaa´alla. Olin yrittänyt valita sellaisia asioita, jotka painoivat 100-1000 g. Punnittavana oli mm. pullollinen fletkumadon limaa, kultakalan suomuja pussillinen ja erään oppilaani kouluun tuoma Hedwig. Ennen punnitsemista oppilaat vertailivat käsissään punnittavaa asiaa ja 100 gramman punnusta ja tekivät arvion siitä kuinka monta sataa grammaa punnittava asia painaisi.
Toisella pisteellä samalla tunnilla oppilaat tekivät pylväsdiagrammia taikaeläinten massoista. Olin valinnut sellaisia eläimiä, joita on ihan oikeasti olemassa, mutta joita löytyy myös taikamaailmasta, esimerkiksi kissanpoikanen, rotta, hämähäkki, rupikonna ja korppi. Pisteellä oppilailla oli kilon suolapaketti, 20 gramman painoisia lakuja, 100 g sinappijauhepussi ja 200 g taatelipussi (mitä opelta löytyi kotoa kaapista avaamattomana) ja näiden "punnusten" avulla he kokeilivat aina miltä kunkin eläimen massa tuntuu käsissä.
Kuvataide, hahmottaminen ja matematiikka
Kuvataidetunnilla Hagrid antoi jokaiselle oppilaalle munan haudottavaksi. Oppilaat maalasivat munan kuoren itse valitsemillaan vesiväreillä ja valitsemiaan taika-aineita käyttäen. Tarjolla oli yksisarvisen sarvijauhetta (eli suolaa, jota saattoi ripotella valmiin työn päälle), pollomuhkun juurijauhetta ja peikon jalkahikeä (eli soodaa ja etikkaa, joita työn päällä sekoittelemalla sai työn kuohumaan), fletkumadon limaa (eli öljyä, jolla työ maalattiin ennen vesivärejä ja näin vesivärit ja öljy hylkivät toisiaan) ja mörön räkää (jota sekoitettiin mukissa vesiväriin, puhallettiin kuplia mukiin ja kopsautettiin kuplat paperille).
Melkoisen hienoja taikaeläimen munankuoria näin syntyikin!
Kun taikaeläimen munat olivat viikon verran hautuneet, oli eläinten aika kuoriutua. Munankuoripaperin taakse liimattiin kiinalainen munatangram ja sen avulla oppilaat leikkasivat itselleen munatangramin. Aluksi oppilaat rakensivat helpompia kuvioita Matematiikkaa 3b-kirjan takakannesta (näissä kuvissa näkyy tangrampalojen reunat). Haastetta kaipaaville tulostin netistä erilaisia rakennusmalleja. Tunnin lopuksi jokainen rakensi joko yhden mallilinnuista tai ihan oman taikaeläimen, joka liimattiin mustalle paperille.
Käsitekartta ja tietoteksti
Taikaeläimet saivat luonnollisesti nimen. Käsitekartalle jokainen kuvaili omaa taikaeläintään: ulkonäkö, elinympäristö, lisääntyminen ja ravinto. Käsitekarttapohjan löysin Tähtijengi 5-6-materiaalista. Käsitekartan pohjalta jokainen oppilas kirjoitti tietotekstin omasta taikaeläimestään. Harjoittelimme väliotsikoiden käyttöä ja ne tuli helposti käsitekartan otsikoista. Hauska oli huomata, miten kaiken mittaamisen jälkeen useammissa teksteissä kuvailtiin myös taikaeläimen kokoa esimerkiksi kertomalla sen korvien olevan 2 desimetriä pitkät. Minä tietenkin kiertelin luokassa kyselemässä, että minkäs pituiset ne korvat silloin ovat ja oppilaat arvioivat käsillään minulle eläimensä korvien tai hännän pituutta.
Tähtijengi-käsitekartan alareunasta löytyi hyvä tarkistuslista oman tekstin korjaamiseen.
Lisäksi mallina tietotekstistä oli Fletkumato-teksti, joka toimi oppilailla jälleen luetunymmärtämisen tehtävänä. Fletkumato-tekstin tiedot sopivat kastematoihin. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa, sillä routaraja ja sukukypsä olivat ainakin oppilaille ihan uusia sanoja.
Yhdyssanat
Aloitimme tunnin sanelurallilla. Oppilaat työskentelivät neljän hengen ryhmissä. Käytävässä oli jokaiselle ryhmälle nimetty lista sanoja. Yksi oppilas vuorollaan ryhmästä kävi käytävässä lukemassa listasta sanan, painoi mieleensä mikäli kirjoitusasussa oli jotakin huomioitavaa, tuli luokkaan ja saneli sanan muulle ryhmälle kirjoittaen sanan tietenkin myös itse. Näin jatkettiin, kunnes kaikki listan sanat oli kirjoitettu.
Tutkimme oppilaiden kanssa kirjoitettuja sanalistoja. Mitä yhteistä sanoilla on? Kaikki olivat tietenkin taikaeläimiä. Entä oliko sanoilla jotakin muutakin yhteistä? Ehkäpä sanojen rakenteissa? Pian joku keksikin, että taitavat olla yhdyssanoja. Mutta olivatko sittenkään kaikki? Löytyykö listasta käenmuna? No, löytyihän se, vihainen peikko ei ole yhdyssana!
Hieman teoriaa yhdyssanoihin saimme tutkimalla Niina Sivosen sarjakuvia yhdyssanoista. Nämä sarjakuvat oppilaat liimasivat vihkoihinsa. Lyhyen opetuskeskustelun jälkeen jatkoimme aiheen harjoittelua. Nyt open pitämällä sanelulla. Sanelin oppilaille alla olevan Hagridin vaarallisten otusten hävittämiskomitealta saaman kirjeen. En sanellut pisteitä, isoja kirjaimia tai mitään muutakaan, vain pelkän tekstin. Kun teksti oli saneltu, saivat oppilaat alkaa tutkia ja korjata omaa kirjettään pieninä ryhminä. Kerroin heille, että tekstissä on kuusi yhdyssanaa (joista kahdessa yhdysviiva), viisi nimeä, kaksi huutomerkkiä, kolme pistettä ja yksi järjestysluku.
Oppilaiden korjattua tekstin ensin ryhmissä kävimme tekstin yhdessä läpi. Pyysin oppilaita sanelemaan minulle virkkeen kerrallaan tekstiä (Jes, olivat löytäneet virkkeet!) ja kirjoitin sitä itse ilman isoja kirjaimia, välimerkkejä ja yhdyssanat erikseen taululle. Virke virkkeeltä oppilaat korjasivat taululla olevan tekstin.
Meillä tämä toimintatapa toimi erinomaisesti. Tämän jälkeen oppikirjan tarjoamat yhdyssanatehtävät oli nopeasti tehty, sillä ne olivat tasoltaan huomattavasti helpompia.
Piiri ja pinta-ala
Hagridin saatua kutsun vaarallisten otusten hävityskomiteaan, sai hän myös Dumbledorelta ohjeen rakentaa hevoskotkille paremmat aitaukset, ettei Lucius Malfoy järjestäisi enempää ikävyyksiä hevoskotkille. Hagrid oli kuitenkin niin surunmurtama Hiinokan takia, että meidän oli tultava avuksi.
Hagridin mökin seinustalta löytyi 16 aidanpätkää (orannsia VaNe-värisauvaa), joista aitaus tuli rakentaa. Aitaukset rakennettiin VaNe-neliömetrille. Aidanpätkien tuli kulkea alustan viivoja pitkin. Ennen rakentelun aloittamista tutustuimme käsitteeseen piiri eli ympärysmitta ja kertasimme mitä tarkoittaa pinta-ala.
2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat kokeilivat millaisia erilaisia aitauksia 16 aidankappaleella pystyisi rakentamaan. Mikä olisi suurin? Entä mikä pienin mahdollinen aitaus? Tällä kertaa rakennettuja aitauksia ei piirretty vihkoon, mutta muistiinpanoja tehtiin ja kirjattiin kukin keksityn aitauksen piiri (aina 16) ja pinta-ala vihkoon.
Muotoilu ja kolmiulotteinen rakentaminen
Luokassani on kuvataideopettajaharjoittelijoita ollut seuraamassa opetusta ja he pitivät myös lyhyen opetuskokonaisuuden, joka liittyi taikaeläimiin. Aiheena oli mutaatioeläimet. Muovailuvahaa apuna käyttäen oppilaat muotoilivat itselleen mutaatiolemmikit. Mutaatioeläimellä piti olla ainakin kahden eläimen piirteitä. Hienoja otuksia oppilaiden käsissä syntyikin!
Ryhmätyönä mutaatioeläimet saivat myös taikametsät asuinpaikakseen. Taikametsät rakennettiin pahvilaatikon kulmauksiin.
Arviointi
Taikaeläin-kokonaisuudesta arvioin oppilailta tietotekstin kirjoittamista. Oppilaat saivat läksyksi laatia käsitekartan omasta mutaatiolemmikistään eli keksiä valmiiksi eläimen elinympäristön, ravinnon ym. Koulussa ikään kuin kokeena kukin kirjoitti tietotekstin omasta eläimestään. Vihkoa, josta aiemmat käsitellyt tietotekstit fletkumadosta ja omasta munasta kuoriutuneesta taikaeläimestä löytyivät, sai käyttää apuna. Tämä teksti arvioitiin ja siitä jokainen sai kirjallisen palautteen.
---------------------------
Jälleen kerran yhteistyö on voimaa! Yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, tämäkin kokonaisuus on ideoitu ja toteutettu yhdessä Tanja Törnin kanssa.
Harry Potter ja Azkabanin vanki-teemaan liittyvät materiaalit on koottu tänne.
Palasimme vielä hetkeksi Poimittaislinjan kyytiin ennen Viistokujalle suuntaamista. Oppilaat saivat tehtäväkseen keksiä tarinan, jossa heidän luomansa velhohahmo joutuu pulaan ja Poimittaislinja pelastaa heidät. Tarinoita syntyikin monenlaisia: jota kuta vaani tiedät-kai-kuka talon ulkopuolella ja joku joutui ihmissusien ympäröimäksi. Poimittaislinja kuitenkin tuli ja pelasti kaikki velhot ja noidat.
Tyyli oli muuten vapaa, mutta jokaisen tarinan piti joko alkaa tai loppua seuraavaan lainaukseen kirjasta:
"Tervetuloa poimittaislinjalle, turvattomien velhojen ja noitien hätäkuljetukseen. Ojenna siis sauvakätesi ja astu kyytiin, niin viemme sinut minne tahdot. Minun nimeni on Stan Pikitie ja minä olen rahastajanne." (HP ja Azkabanin vanki)
Huh, olin pelastunut, nyt pääsisin perille!
Oppilaat saivat siis valita aloittavatko tuolla lainauksella ja kirjoittavat tarinan takautuvasti, mikä on haastavampi kirjoitustyyli. Moni valitsi helpomman tyylin ja sijoitti lainauksen tekstin loppuun.
Viistokujalla aikaa viettäessään Harry lueskeli uutisia Päivän profeetasta. Mekin tutustuimme uutisiin, kun luokkaan ilmestyi Päivän profeetan jästiversioita. Tutkimme yhdessä uutisen rakennetta: alleviivasimme, ympyröimme ja teimme muistiinpanoja siitä mitä uutisen tulisi sisältää.
Vielä oppilaat eivät kuitenkaan päässeet itse uutisia kirjoittamaan (sekin tulee vastaan tämän jakson aikana), vaan teimme Musta yhä karkuteillä-uutisen pohjalta Kuiske-kirjan tehtäviä uutisesta, lisäksi kirjasta löytyi uutisaiheeseen sopiva läksytehtävä myös.
Uutisten lisäksi käsittelimme myös mainoksia. Päivän Profeetasta löytyi ilmiskooppi-mainos, jota yhdessä tutkimme ja keskustelimme siitä, mikä tekee mainoksesta mainoksen.
Viistokujalla Harry käy päivittäin ihailemassa uutta Tulisalama-luutaa, joten mekin tutustuimme tarkemmin Tulisalamaan.
Ohjevideon avulla piirsimme ensin pölypastelliliiduilla omat luutamme. Näistä luudista otimme pienennetyt kopiot, joista oppilaat suunnittelivat omat Tulisalama-mainoksensa vihkoihin. Alkuperäisiä Tulisalamia emme halunneet uhrata mainosteksteille, joten ne pääsivät koristamaan luokan seinää.
Matikassa meillä on meneilllään lukualueen laajentaminen tuhanteen ja lähdimme tietenkin Viistokujalle ostoksille. Viistokujan kaupoissa kaikki myytiin sinä päivänä kappaleittain, joten oppilaat joutuivat laskuhommiin.
Laskettavana oli Irwetan holvista haettuja kultarahoja, Hunajaherttuan Pinnauspurtavia (helmiä) sekä Apoteekista monenlaisia taikajuomien ainesosia, kuten kuivattua sammakon kutua (mustia linssejä), nilviäistoukkia (riisinjyviä), kultakalan suomuja (punaisia linssejä) jne. Aluksi oppilaat miettivät, onko ope ihan tosissaan. Mutta sitten he pääsivätkin laskemisessa sellaiseen flowhun, että laskemista jatkettiin seuraavallakin tunnilla. Kolmannella tunnilla ope oli tyhmä, kun ei enää antanut laskea, vaan opetti tavan laskea suuria määriä suurinpiirtein.
Konkreettisten esineiden lisäksi oppilaat laskivat lukumääriä myös kuvista. Canvasta löytyi velhoteemaan sopivia kuvia, joilla täytin A4-kokoisen paperin. Nämä kuinka monta-monisteet löytyvät samasta kansiosta muiden jakson materiaalien kanssa. Linkin löydät blogipostauksen lopusta.
Harry, Ron ja Hermione vierailivat luvussa myös Ihmeiden eläintarha nimisessä liikkeessä. Ron osti sieltä Rottavirkistettä, sillä Kutka oli voinut Egyptin matkasta alkaen melko huonosti. Hermione taas oli saanut vanhemmiltaan rahaa hankkiakseen itselleen syntymäpäivälahjaksi lemmikin. Hermione päätyi valitsemaan ison oranssin kissan, Koukkujalan, joka vaikutti melkoisen omapäiseltä otukselta.
Sen vuoksi päätimme kirjoittaa lemmikin hoito-ohjeet joko Ronille tai Hermionelle. Oppilaan valittua, tutkiiko hän rottien vai kissojen hoitoa, alkoi tiedonhaku. Netistä löytyi muutamia simppeleitä oppilaille sopivia lemmikkirotta-sivuja, joita käytimme hyväksemme. Kaikki netin kissanhoitoa käsittelevät tekstit olivat kuitenkin 3. luokkalaisille aivan liian pitkiä. Onneksi avuksi tuli ympäristöopin kirja, josta löytyi kissoista kertova kappale.
Yhden oppitunnin ajan oppilaat lukivat tietoa ja kokosivat tietoa käsitekarttaan valitsemastaan eläimestä. Toisella tunnilla käsitekartan pohjalta oppilaat laativat ohjeet miten kissaa tai rottaa pitäisi hoitaa. Tavoitteeksi asetimme kymmenen kohdan ohjeet. Ohjeet kirjoitettiin ranskalaisilla viivoilla vihkoon. Tällä kertaa ei tavoiteltu kokonaista tekstiä.
5. luku Ankeuttaja
Viidennessä luvussa Harry ja kaverit kohtaavat junassa ankeuttajan. Lähdimme tutustumaan ankeuttajiin tietotekstin avulla. Kokosin tietotekstin Harry Potter kumppani. Faktaa, fiktiota ja kansantaruna-opuksen avulla. Tutkimme tekstiä yhdessä ja alleviivasimme sanoja, jotka kuvailivat ankeuttajia. Lisäksi keskityimme kielikuviin, joita erityisesti ankeuttaja-luvussa oli paljon. Keksimme myös itse lisää kielikuvia siitä miltä ankaeuttajan kohtaaminen tuntuisi.
Tuntui kuin kylmää jäävettä olisi vyörynyt vatsaan. Tuntui kuin kaikki ilo olisi imetty pois. Tuntui kuin en koskaan olisi enää onnellinen.
Kirjettä tekstilajina käsittelimme jo ensimmäisessä luvussa, joten siihen oli tässä vaiheessa hyvä palata ja kerrata kirjeen rakenne. Oppilaat saivat tehtäväkseen kirjoittaa kirjeen, jossa kertoo junassa kohtaamastaa ankeuttajasta. Pohdimme onko äidille ja kaverille kirjoitetun kirjeen tyylissä jotakin eroa. Entä millainen Malfoyn kirje vaikkapa Grabbelle mahtaisi olla?
Kirjeeseen piti sisällyttää jokin kielikuva. Joko jokin kirjasta poimituista tai yhdessä keskityistä tai sitten ihan oma keksimä kielikuva.
Sijaiseni jatkoi uskontotunnilla tunnetaitojen merkeissä ankeuttajien käsittelyä. Oppilaat olivat pohtineet ja piirtäneet vihkoihin ankeuttajan sekä millaisia pelottavia tai surullisia asioita itse kullekin mahtaisi tulla mieleen ankeuttajan kohdatessa. Harryn mieleen tulvi muistikuvat äidin kuolemasta. Oppilaideni vihkoista löytyi muistoja rakkaan lemmikin hyvästelystä sekä pelottavina aiheina mm. Venäjän lippu, jonka viereen oli kirjoitettu Putin. Näitä surullisia ja/tai pelottavia asioita oli kukin saanut tunnilla halutessaan jakaa, pakko ei tietenkään ollut.
Pelottavat ja surulliset asiat karkoitettiin yhdessä Suojelius-loitsulla. Oppilaat leikkasivat valmiiden sapluunoiden avulla kartongista suojeliuksen hahmon, tarjolla oli erilaisia eläinhahmoja. Suojeliukset täytettiin oman valinnan mukaan joko leikkaamalla lehdistä, piirtämällä tai kirjoittamalla suojeliuksiin itselle hyvää mieltä ja turvallisuutta tuovia asioita.
6. luku Pedonkynsiä ja teelehtiä
Kuudennessa luvussa Harry, Ron ja Hermione saavat lukujärjestykset. Hermionen lukujärjestys näyttää olevan ihan pielessä, sillä hänellä on monta oppituntia päällekkäin.
Kolmannella luokalla tavoitteenamme on oppia digitaaliset kellonajat. Niitä olemme jo joulukuussa hieman harjoitelleet, nyt lukujärjestysten parissa oli kellonaikojen harjoittelua helppo jatkaa. Hyödynsin Tanjan pari vuotta sitten omille oppilailleen tekemää lukujärjestystehtävää, joka silloin vielä oli minun oppilailleni liian vaikea.
Aloitimme yhdessä lukujärjestyksen täyttämisen, asettelin vuorollaan dokumenttikameran alle vihjelappusia, jossa oli viisarikello ja sen vieressä kerrottiin mitä maanantaina kyseiseen kellonaikaan tapahtui. Yhdessä kirjasimme lukujärjestykseen kellonajat digiaikoina ja lounaat ja välitunnit löysivät paikkansa. Tässä yhteisessä tekemisessä jo oli helppo huomata, kenellä sekä digi- että viisarikello on hallussa ja ketkä vielä tarvitsevat apua.
Seuraavana päivänä olin ripotellut loput vihjelappuset ympäri luokkaa ja oppilaat itse kiersivät lukemassa vihjeitä ja täydentämässä lukujärjestystä oppitunneilla. Itse saatoin tässä vaiheessa keskittyä ohjaamaan niitä oppilaita, jotka tarvitsivat kellonaikojen kanssa enemmän tukea.
Välipalatehtävänä pelasimme Potter-aliasta. Hyödynsin tähän avuksi RockYourHomeschool-sivuston Harry Potter inspired Drawing game-kortteja (ilmaiset). Lisäsin pdf-tiedostoon itse suomenkieliset vastineet sanoille sekä poistin muutamia sarjan myöhempiin kirjoihin liittyviä sanoja.
Aliasta pelailtiin pienissä ryhmissä. Pelisession lopuksi oppilaat saivat valita selitetyistä sanoista neljä, joista he kirjoittivat kolmen vihjeen selitykset kotona läksynä. Seuraavana päivänä arvuuttelimme mikä sana on kyseessä, kun oppilaat lukivat omia vihjeitää muulle luokalle.
Tällaista touhua tällä kertaa.. yksinhän en tätä jaksoa ole suunnitellut vaan yhteistyössä Tanjan kanssa suunnitellaan ja toteutetaan Potter-jaksoa tahoillamme.
Seuraava blogi-juttu ei käsittelekään tiettyä lukua kirjasta, vaan taikajuomia, joiden parissa humpsahti viikko erilaisten tehtävien parissa.
Vaikka lomalla oli mukavaa, niin olin kyllä innostunut myös kouluun paluusta. Miksi? Koska nyt polkaistiin käyntiin oppilaiden jo useita kertoja syksyllä kyselemä Potter-jakso. 1. luokalla aloitimme Viisasten kivestä, 2. luokalla oli vuorossa Salaisuuksien kammio ja nyt 3. luokalla on vuorossa Harry Potter-sarjan kolmas osa eli Azkabanin vanki. Minulta löytyy kotoa jo ennestään hyllymetrin verran Potteria, kaikki kirjat suomeksi ja englanniksi, mutta silti satsasin tätä jaksoa varten (kuten aiempiakin) hankkimalla Jim Kayn kuvittaman version romaanista. Kuvitus on mielestäni todella onnistunut ja tuo jotain lisää lukukokemukseen.
Azkabanin vanki on sen verran pitkä, että taidamme velhoilla hiihtolomaan asti! Kyseessä on monialainen kokonaisuus ja pyrin viikottain kirjaamaan ylös blogiin mitä olemme aiheen tiimoilta touhunneet. Jaksoa en ole ideoinut yksin, vaan teemme jälleen Tanja Törnin kanssa yhteisopettajuutta yli kuntarajojen. Minulla Potterin parissa työskentelee 3. luokka ja Tanjalla 4. luokka. Minun luokassani Potter etenee satusiestalla päivittäin opettajan ääneen lukemana, neljäsluokkalaiset sen sijaan lukevat kirjaa osittain itse eteenpäin ja osittain opettaja lukee sitä ääneen.
Prologi
Ennen ensimmäisen luvun lukemista muistelimme mitä velhomaailmasta aiempien kirjojen pohjalta tiedämme. Katsoimme lyhyen klipin Harry Potter-elokuvasta, jossa oppilaat ensimmäisen kerran tulevat Tylypahkaan ja heidät lajitellaan.
Videoklipin jälkeen kokosimme taululle käsitekarttaan Tylypahkan tupien nimet ja adjektiivejä, jotka kuvaavat kunkin tuvan jäseniä.
Tämän johdannon jälkeen jokainen oppilas pääsi luomaan oman velhohahmonsa. Näitä hahmoja on tarkoitus kehitellä ja työstää jakson aikana. Jakson päättyessä ohjelmassa on jonkinlainen larppi, jossa nämä hahmot toivottavasti heräävät henkiin.
Oman velhonimen oppilaat saivat selvittää Harry Potter -nimigeneraattorin avulla (englanninkielinen). Vaihtoehtona oli myös keksiä itse oma velhonimi.
Omaa velhohahmoa kehitellä ystäväkirjan sivun avulla. Osa oppilaista sai heti juonen päästä kiinni ja mielikuvitus lähti laukalla. Osaa piti taas rohkaista keksimään, nyt oli sallittua osata mitä vain tai asua ihan missä maailman kolkassa halusi, asioiden ei tarvinnut olla totta.
Ystäväkirjan lisäksi oppilaat aloittelivat viereiselle sivulle käsitekarttaa, johon voi ideoiden putkahdellessa täydentää kuvausta omasta hahmosta.
1. luku Pöllöpostia
Ensimmäisen luvun alussa Ron soittaa Harrylle puhelimella, mikä ei sujukaan ihan jästietiketin mukaisesti, sillä Ron on ensimmäistä kertaa puhelimessa. Oppilaiden tehtävänä olikin kirjoittaa ohjeet Ronille kuinka käyttää puhelinta.
Ensimmäisessä luvussa Harry vietää syntymäpäiväänsä ja hän saa syntymäpäivänään kirjeitä Ronilta, Hermionelta, Hagridilta sekä Tylypahkasta. Tutustuimme kirjeeseen tekstilajina. Mistään kouluistamme löytyneistä oppikirjoista ei löytynyt ohjetta kirjeen laatimiseen (onko kirje jo niin vanhanaikainen tekstilaji??). Onneksi avuksi löytyi Freeedistä Niina Sivosen kirje-ohje, kiitos tekijälle!
Kun kirjeen rakenne oli yhdessä käyty läpi, oli oppilaiden tehtävänä kirjoittaa Harrylle syntymäpäiväkirje ja keksiä Harrylle sopiva syntymäpäivälahja.
Kirjassa Harry saa Ronilta ilmiskoopin, joka paljastaa onko lähettyvillä joku epäluotettava henkilö. Ylöspäin eriyttävänä tehtävänä nopeille voisi antaa keksiä Harryn lahjaksi, jokin velhokoje ja selittää kirjeessä kuinka tuo laite toimii.
Kuvataidetunnilla piirsimme tietenkin pöllöjä, jotka kirjeet Harrylle kuljettivat. Kirjassa kirjeitä tuovat Hedwig (tunturipöllö), Errol (lapinpöllö) ja Tylypahkasta tullut lehtopöllö. Tutkimme googlen kuvahaulla miltä kyseiset pöllöt näyttävät. Tunturipöllö oli oppilaille toki tuttu, mutta muut pöllöt olivat lajeina uusia tuttavuuksia.
Jokainen oppilas sai valita yhden pöllön ja piirsi sen A4-paperille. Välineitä meillä oli piirtäessä käytössä hiili ja pastelliliidut. Tunturipöllöt piirrettiin mustalle paperille ja lehto- ja lapinpöllöt valkoiselle paperille. Tehostevärinä silmiin ja taustaan käytettiin värillisiä kuivapastelliliituja.
Apuna piirtämisessä oppilailla oli YouTuben tutorial-videot, joita jokainen sai tauottaa oman piirtämisen tahtiin.
Lapinpöllön / Great Grey Owl malliksi otimme videon tornipöllöstä, koska sopivaa suhteellisen helppoa videota lapinpöllöstä ei löytynyt https://youtu.be/UGMCVUaLku8
Lehtopöllöstä ei löytynyt sellaista mallia, joka ei aiheuttaisi 3. luokkalaisten joukossa itkupotkuraivareita, kun ei onnistu, joten kolmantena vaihtoehtona oli valita huuhkaja https://youtu.be/Fjnp84HNT7A
Pöllöpiirrustusten valmistuttua oppilaat harjoittelivat tiedonhakua. He etsivät tietoa omasta pöllöstään, laativat käsitekartan ja kirjoittivat pöllökuvan viereen lyhyen tietotekstin omasta pöllöstään. Pöllötietoa etsittiin Luontoportti.fi-sivustolta, jonka artikkelit pöllöistä olivat sopivan pituisia.
2. luku Marge-tädin paha erehdys
Oppilaat saivat läksyksi kirjoittaa 10 esineen listan siitä, mikäli he Harryn tavoin karkaisivat kotoa, mitä he pakkaisivat mukaansa. Pelkkä 10 sanan lista ei luonnollisestikaan riittänyt 3. luokkalaisten kirjoitustehtäväksi, vaan jokainen valinta piti perustella.
Toivottavasti oppilaani opettelevat kutistusloitsun ennen kuin päättävät karata, sillä melko mukavuuden haluisia he tuntuivat olevan pakatessaan mukaan myös mm. sänkyjä ja vessanpönttöjä.
3. luku Poimittaislinja
Poimittaislinjaa käsiteltäessä kertasimme keskustellen mikä Poimittaislinja, kenelle se on tarkoitettu, miten Poimittaislinjan saa pysähtymään halutessaan. Tarkkaan olivat oppilaat taas kirjaa kuunnelleet, sillä he osasivat heti kertoa:
"Poimittaislinja on noitien ja velhojen hätäkuljetus. Se liikkuu jästimaailmassa, mutta jästit eivät sitä kuule eivätkä näe. Poimittaislinjan bussin saa pysähtymään nostamalla taikasauvakätensä pystyyn."
Katsoimme myös lyhyen 5 minuutin klipin Poimittaislinjan hurvittelusta.
Seuraavaksi Poimittaislinja lähti kurvailemaan Suomen kamaralla. Ympäristöopissa ennen joulua käsittelimme Suomen maantietoa, joten tämä oli sopiva jatkumo siihen. Ensin sanelin yhden Poimittaislinjan reitin koko luokalle. Oppilaat pyrkivät mahdollisimman nopeasti etsimään sanomani paikkakunnan kartaltaan. Samalla kerrattiin ilmansuunnat, kun ohjeistin oppilaita mistä suunnasta kyseisiä paikkakuntia kannattaisi etsiä.
Seuraavaksi oppilaat työskentelivät neljän oppilaan ryhmissä. Jokainen ryhmästä sai oman poimittaislinjan reittinsä, jonka hän saneli ryhmäläisilleen etsittäväksi. Näin jokainen seikkaili yhteensä viisi eri reittiä läpi Suomen.
Tunnin lopuksi oppilaat saivat vielä monisteen, jossa oli blanco-kartta ja heidän piti vielä yhdet Poimittaislinjan pysäkit merkitä siihen, käyttäen apuna oppikirjan Suomen karttaa. Pyrin valitsemaan karttaan merkittäväksi sellaisia paikkakuntia, jotka olisi yleissivistyksellisesti hyvä osata sijoittaa kartalle.
Tällaisten tehtävien parissa velhoilimme tällä viikolla. Ensi viikolla aika kuluukin Irwetan velhopankissa ja Viistokujan putiikeissa.
Kaikki Harry Potter ja Azkabanin vanki-jakson itse tehty materiaali on koottu Drive-kansioon, josta saat ne tulostettua halutessasi itsellesi.
Eilen vietettiin syyslukukauden päättäjäisiä. Meillä oli puuron syönnin ja muun yhteisen touhun lisäksi luokassa aikaa yksi tunti, jonka aikana saimme joulutarinan päätökseen.
Viimeisellä kerralla kerroin oppilaille lukujen 23-24 tapahtumat:
Nikolas on luvannut Aadalle, että tämä on viimeinen joulu. Aada jännittää jaksaako Nikolas todella tehdä kierroksen. Aamuhämärissä Aada odottelee Nikolasta, jotta he voivat viedä yhdessä Nikolaksen merenneitosisko-Aadalle lahjan jäälle. Pororeki saapuu paikalle ilman Nikolasta. Ja kun Aada ajaa reellä Nikolaksen mökille, on siellä kylmää ja tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, eikä kukaan olisi ollut mökissä viikkokausiin. Silloin Aada tiesi, ettei Nikolas enää palaisi. Nikolas on kuitenkin jättänyt Aadalle tehtävän, puisen koristellun rasian, joka hänen pitää seuraavana jouluna viedä jäälle merenneito-Aadalle.
Tarina päättyi siihen, kun Aada pienen Nikolas-vauvansa kanssa vie lahjan jäälle.
Tarinan päätyttyä juttelimme oppilaiden kanssa tarinan opetuksesta eli antamisen ilosta. 3. luokkalaiset olivat jo riittävän isoja ymmärtämään antamisen ilon ja moni kertoikin omia kokemuksiaan siitä, miten on iloinnut saadessaan tehdä toiselle lahjaa.
Eräs oppilaani oli halunnut ilahduttaa kaikki luokkakavereita ja aloittaessamme aamua luokassa hän hiipparoi käytävässä tonttuhommissa ja piilotti jokaisen naulakkoon joulukortin pienellä jouluyllätyksellä.
Luokassa paketoimme oppilaiden aiemmin joulukuussa taikataikinasta askartelemat joulukuusen koristeet. Eli jokainen sai viedä kotiin pienen jouluyllätyksen perheelleen.
Sitten olikin aika laula muutama joululaulu. Perinteisesti lopetamme aina open suosikkiin eli joulumaa-lauluun :) Tällainen joulutarina tänä vuonna, ensi vuonna taas jotain muuta.
Iloista joulua kaikille blogini lukijoille! Rentouttavaa joululomaa ja palataan taas tammikuussa uusien juttujen parissa! Meillä alkaakin oppilaiden koko syksyn odottama Potter-teema. Eli tammikuussa aloitamme lukemaan Harry Potter ja Azkabanin vanki-kirjaa ja eiköhän siinä mene tammi- ja helmikuu velhokoulun merkeissä.
Tänään Joulutarina eteni lukujen 20-21 verran (s. 233-249)
Lukujen aikana Aada kasvaa aikuiseksi. Hänen roolinsa Nikolaksen apulaisena kasvaa vuosi vuodelta. Nikolaksen ja Aadan välille muodostuu vahva side. Heillä on yhteisiä salaisuuksia: Aada tietää Nikolaksen lahjoista ja Aada on joka joulu Nikolaksen mukana jäällä viemässä lahjaa Aada-merenneitosiskolle.
Aada auttaa Nikolasta erityisesti lahjojen paketoinnissa. Luvun 21 lopussa Aada on saanut lapsen, joka saa nimekseen Nikolas.
Vaikka kirjassa olikin unohdettu mainita tärkeä yksityiskohta, osasi ope sen onneksi kertoa. Eräänä noista jouluista, jolloin Aada Nikolasta auttoi, oli Nikolas valmistanut lapsille dominopelejä. Sellainen oli myös meidän luokan seinälle ilmestynyt.
Kaikki kortit olivat aluksi väärinpäin ja yksi kerrallaan oppilaiden valitsema kortti käännettiin. Oppilailleni loogiset kokoelmat ovat entuudestaan tuttuja, mutta tämä oli ensimmäinen, joka oli tehty dominopalamallilla ja jokaisessa kortissa oli kaksi kuvaa. Aiemmat kokemukset auttoivat kuitenkin oppilaita ja kovin montaa korttia ei ehditty kääntää ennen kuin oppilaat alkoivat pomppia paikallaan "Ope, ope tossa on taas sellanen juju!"
Kun yhteistä dominokokoelmaa seinällä oli tutkittu ja sen rakentumisesta keskusteltu, saivat oppilaat tehtäväkseen laatia oman dominopelin. Kuinka monta erilaista dominopalaa voi kuudella kuvalla valmistaa? Jotta työ etenisi suhteellisen reippaasti, otimme käyttöömme leimasimet, jolla kokoelman saattoi rakentaa. Lopuksi innokkaimmat ehtivät vielä pelaamaan valmistamillaan dominokorteilla.
Osa oppilaista työskenteli kanssani vielä yhden ylimääräisen tunnin muiden ollessa juhlaharjoituksissa. Jatkoimme vielä kombinatoriikan parissa ja väritimme Aadan paketoimia lahjoja annettujen sääntöjen mukaan. Paketti saattoi olla kääritty yhteen kolmesta paperivaihtoehdosta, lahjanaruja oli tarjolla kaksi erilaista ja pakettikortteja kolmea väriä. Parit pähkäilivät yhdessä kuinka monta erilaista pakettia Aada saattaisi näillä välineillä valmistaa.
Jos haluat hyödyntää valmistamaani loogista kokoelmaa tai lahjapaketti-monistetta, voit tulostaa ne täältä. Itse suurensin loogisen kokoelman A3-kokoon ja kopioin värilliselle askartelupaperille. Näin kuvat olivat riittävän isoja taulun edessä puolikaaressa istuville oppilaille. Värillinen, paksumpi askartelupaperi esti kuvien näkymisen läpi, mikä on kopiopaperin kanssa aina ongelmallista.
Huomenna en päivitä joulutarinaa, sillä olemme joulujuhlissa. Luemme ainoastaan luvun 22 satusiestalla. Torstaina päivttyy tarinan viimeinen osa.
Tänään joulutarina eteni lukujen 16-19 verran (s. 192-232).
Nikolas ja Eemeli joutuvat riitoihin, kun Nikolas ei suostu myöntämään salaisuuttaa lahjojen tuojana Eemelin Aada-tyttärelle. Jouluna Aada päättää ottaa asioista selvän ja viedä itse Nikolakselle lahjan. Jouluna on kauhea myrsky ja kyläläiset etsivät Aadaa lumimyrskystä, kunnes luopuvat toivosta.
Nikolaksen palatessa surun murtamana mökilleen löytyykin Aada mökiltä. Nikolas jakaa salaisuutensa Aadan kanssa.
Työskentelimme tänään kombinatoriikan parissa. Varga-Neményi-menetelmän mukaisista Matematiikkaa 3a-kirjoista löytyikin täydellisesti tarinaamme sopivat tehtävät.
Ensin pohdimme kuinka montaa eri reittiä Aada on voinut Nikolaksen mökille päästä. Piirsin isolle paperille Korvajoen kylän, Korvajoen ylittävän sillan ja tunturin kupeeseen Nikolaksen mökin. Kylältä sillalle vei kolme erilaista reittiä (merkitty eri värein) ja sillalta Nikolaksen mökille meni kolme reittiä. Lähdimme tutkimaan eri vaihtoehtoja. Sitä mukaa, kun vaihtoehtoja löytyi kirjasimme reittien värien avulla eri ratkaisut paperin laitaan (ks. paperin vasen ylälaita).
Saimme selville, että Aada on voinut kulkea Nikolaksen mökille yhdeksää erilaista reittiä.
Seuraavaksi oppilaat pääsivät työskentelemään pareittain ja selvittämään millaisia etsintäpareja viidestä kyläläisestä voi muodostaa. Oppilaspari sai tulostetut kuvat Nikolaksesta, Eemelistä, Eemelin vaimosta, Eemelin isästä sekä Mikosta.
Keskustelua syntyi, kun pohdimme onko Nikolas-Mikko ja Mikko-Nikolas sama asia, kun on kyse etsintäpareista. Olihan se, ei piti katsoa, ettei kukaan ole saman parin kanssa kahdesti, koska järjestyksellä ei ollut väliä.
Tunnin lopuksi oppilaat saivat vielä haparoida lumimyrskyssä, jossa lunta tuli vaakatasossa eikä eteensä nähnyt. Oppilaat hakivat pipot päähän. Toinen parista laittoi pipon silmille ja pari ohjasi sanallisesti kaverin helpohkon sokkelon läpi käyttäen sanoja eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle. Yllättävän hyvin labyrintti ratkaistiin. Koska meitä oli parillinen määrä, pääsin myös itse kokeilemaan tehtävää.
Meinasi mennä meidän luokan joulutarina ihan pieleen... Influenssa kaatoi open tiistaina sairaspetiin. Joulutarina perinne on mun oma joulukalenteri ja kaikkein eniten tuon ihan kammottavan olon keskellä minua harmitti, että joulutarina ei nyt toteudu. Mutta ei se auttanut kuin kärsiä ja perjantaina päästiin jatkamaan joulutarinaa, jota hieman pitää oikoa, jotta torstaina maaliin päästään. Siispä osia tähän tarinaan tulee vain 15...
Kerroin Joulutarinan aikana oppilaille lukujen 12-14 tapahtuman (s. 143-181)
Nikolas elää onnellisia vuosia Iisakin luona, eikä edes huomaa vuosien vierimistä ennen kuin on jollain tapaa liian myöhäistä. Iisakki on hauras vanhus eikä jaksa enää työskennellä. Lopulta myös Iisakin loppu tulee eteen. Nikolas, joka on jo kerran menettänyt elämässään kaiken, kokee taas tuon täydellisen menetyksen. Hän erakoituu mökkiinsä ja kieltäytyy tapaamasta ihmisiä.
Iisakki jätti kuitenkin Nikolakselle perinnöksi arkun, joka mahdollistaa hyvän mielen tuomisen monelle ihmisille. Nikolas ajattelee olleensa itsekäs, koska on antanut lahjoja vain niille, jotka ovat häntä auttaneet. Nyt hän haluaa ilahduttaa myös lähikylien lapsia jouluna.
Nikolas laajentaa verstastaan, joka näyttää lelutehtaalta. Mutta ei mikään hevonen jaksa vetää rekeä, jonka Nikolas on valmistanut lahjakierrosta varten. Miten reki saadaan liikkeelle?
Me työskentelimme tunnilla noiden Iisakin lahjapakkausten avulla. Jotta muistaisi mikä lahja on kenellekin, Nikolas oli päättänyt kääriä lahjat paperiin ja kirjoittaa päälle saajan nimen.
Nikolaksen lahjat olivat eri muotoisia, mutta kaikki saman kokoisia. Kuinka monta erilaista viiden ruudun suuruista lahjapakettia voi tehdä?
Oppilaat lähtivät ensin vihkoihinsa piirtämään pentaminoja eli viiden ruudun suuruisia aloja. Sääntönä oli, että ruutujen tuli olla vähintään yhdeltä sivulta kiinni muissa ruuduissa.
Pakettien suunnittelun jälkeen oli aika pakata paketit Nikolaksen suureen rekeen. Se olikin tarkkaa työtä, jotta kaikki mahtuisivat.
Samat pentaminot olivat nytkin käytössä. Hyödynsin netistä löytynyttä valmista monistetta, jossa tietyt pentaminot piti asetella tiettyyn tilaan. Tehtävä oli yllättävän vaikea. Saimme ratkaistua kuudesta "lahjareestä" kaksi. Tehtävä oli hyvää pähkäilyä ja toisaalta vaati myös kärsivällisyyttä.
Jos haluat hyödyntää samaa monistetta kuin minä, löydät sen täältä.
Jos meillä koulussa olisi ollut puisia pentamino-pelejä, olisivat ne olleet erinomaisia tälle oppitunnille.
Satusiestalla luin oppilaille luvun 15, jossa Nikolas kouluttaa ostamiaan poroja. Tähän liittyen emme tehneet nyt tehtäviä, koska tosiaan aikataulu vaatii kirimistä. Maanantaina jatkamme siis luvusta 16.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
