Fedja-setä, kissa ja koira - Ihan pihalla-tarinallinen seikkailu

 Syksyllä 2023 lanseerattiin kolmas Ihan pihalla-koulutuskokonaisuus. Nyt alkaa kuitenkin olla Ihan pihalla-kirja hyvin pitkälle koulutuksissa läpi koluttu ja hieman pitikin kehittää jo uutta sisältöä koulutukseen. Olimme Merenvainion Lauran (toinen Ihan pihalla kirjoittajista) kanssa suunnitelleet, että Ihan pihalla III-koulutus sisältää tarinallisen matikkaseikkailun. Näitä tarinallisia matikkaseikkailuja löytyy kirjasta muutamia: jouluinen tonttuseikkailu sekä Viisikon innoittamana kehitetty aarreseikkailu. Tiedät kuitenkin varmasti sen tunteen, kun haluaa luoda jotain uutta? Jos olen pitkään tehnyt jo aiemmin toteuttamiani ja hyväksi kokemiani kokonaisuuksia oppilaiden kanssa, alkaa kyteä palo luoda jotain uutta... Lapsillehan kaikki on uutta, mutta ei opelle...  Siispä pohdimme Lauran kanssa minkä kirjan pohjalta seuraava seikkailu syntyisi. Valinta osui vanhaan klassikkoon, Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -lastenromaaniin, joka uppoaa nykylapsillekin erinomaisesti. Tämä seikkailu voisi sopia tällaisenaan toteutettavaksi 2.-3. luokkalaisten kanssa. 

Tarina alkaa siitä, että Fedja-setä karkaa kotoa. Äiti ja isä eivät anna hänen ottaa lemmikkiä, niinpä hän päättää muuttaa omilleen asumaan. Kotoa lähdettyään Fedja-setä tapaa Musti-koiran ja Matroskin-kissan. Yhdessä kolmikko alkaa etsiä sopivaa taloa. 

Taloa lähdetään etsimään vastaan tulevasta kylästä. Kukin kolmikosta etsii taloa tahollaan ja kullakin on omat vaatimuksensa talon suhteen. 

Seikkailijat oli jaettu kolmeen ryhmään, jotka tutkailivat kylän ruutukaavaa. Toteutimme isommassa koossa Ihan pihalla-kirjasta tutun Montako jää?-pelin (sivu 88). Pelissä on tavoite tyhjentää pelilauta pelimerkeistä. Tyhjentäminen tapahtuu siten, että pelimerkillä hypätään toisen yli vapaaseen ruutuun (pystyyn tai vakaan). Ylihypätty pelimerkki poistetaan pelilaudalta. Pelilauta on mahdollista tyhjentää oikealla strategialla yhtä pelimerkkiä lukuunottamatta. Tarkemmat ohjeet peliin löydät Ihan pihalla-kirjasta.

Pelilauta oli piirretty maahan niin isona, että ruutuihin mahtuivat merkkikartiot. Merkkikartioiden alle olin teipannut Varga-Neményi ry:n jäsensivuilta löytyvien Loogisten talojen ominaisuuskortteja (jokaisessa pelissä ominaisuuskortteja oli kaksi tai kolme). Jokainen ryhmä pelasi omalla pelilaudallaan Montako jää-peliä ja löysi merkkikartioista omat vaatimuksensa talon suhteen. 

Kylien pohjapiirrokset olivat Montako jää-pelin pelilaudan muotoisia.
Ne piirrettiin isossa koossa hiekalle (yksi ruutu sen kokoinen, että siihen
mahtui merkkikartio). Ne ruudut, joissa on kuva peitettiin merkkikartioilla.
Tästä tehtävästä ei valitettavasti ollut kellään osallistujalla kuvia. 

Joku ryhmistä joutui pelaamaan pelin kahdesti, koska jokin ominaisuuskortti jäi vielä pelilaudalle eikä sitä saatu ensimmäisellä peliyrityksellä paljastettua.

Kartioiden alle oli teipattu ominaisuuskortteja,
jotka kertoivat ryhmän vaatimukset talon suhteen.

Kun ryhmät olivat saaneet selville vaatimuksensa talon suhteen, hakivat he lähelle viritetyltä pyykkinarulta kaikki sellaiset talot, jotka heidän mielestään olivat hyviä. Tässä kohtaa tarvittiin hieman nopeaa pelisilmää seikkailun ohjaajalta vilkuilemaan millä ryhmällä olisi se kaikille kelpaava talo. Jokainen ryhmä esitteli vuorollaan talon, joka heidän mielestään olisi hyvä. Muiden ryhmien tehtävänä oli kertoa kelpaako talo ja jos se ei kelpaa: miksi? Meillä menikin erinomaisesti, sillä kymmenkunta taloa tuli esiteltyä ennen kuin kaikille sopiva talo löytyi. Eräät kun vaativat taloon savupiippua, toisten mielestä talo ei saanut olla keltainen eikä sininen ja kolmansilla oli mielipiteitä ikkunoista sekä ikkunalautojen kukkaistutuksista. 

Elämä on kuitenkin haastavaa ilman rahaa. Siispä rahaa piti hankkia. Kuinka muutenkaan kuin etsimällä aarretta? Aarteen etsintä toteutettiin samoissa kolmen ryhmissä kuin aiempikin tehtävä. Jokainen ryhmä rajasi itselleen oman pesän merkkikartioilla, minkä jälkeen lähdettiin etsimään aarretta.

Leikkialueelle oli ripoteltu runsain mitoin kultarahoja sekä kultakimpaleita (kultasprayllä maalattuja kiviä). Sääntönä oli, että vain yhtä rahaa tai kultakimpaletta sai kuljettaa kädessään kerralla. Kaikki leikkijät siis säntäsivät keräämään aarretta omaan pesäänsä. Kultaa sai myös hakea muiden ryhmien pesistä, samoja sääntöjä noudattaen. Peliä pelattiin muutamia minuutteja pidempään kuin pelialueelta löytyi kultarahoja, jotta myös toisten pesiltä ehdittiin jonkin verran hakea kultaa. 

Kun aarteen etsintä päättyi, laski jokainen ryhmä oman aarteensa arvon. Kultarahojen arvo oli yksi ja kultakimpaleiden arvo kaksi. Kunkin ryhmän aarre oli 90-130 kultarahan arvoinen. 

Tämä leikki löytyy Ihan pihalla-kirjasta nimellä Muurahaispesä sivulta 51.

Aarteen turvin lähdimme toteuttamaan Fedja-sedän, kissan ja koiran unelmia. Aloitimme Fedja-sedän haaveesta ostaa traktori. Sopiva punainen traktori nimeltä Tr-tr-Mitja löytyikin, mutta Tr-tr-Mitjan tankki oli tyhjä. Tr-tr-Mitja kulki keitolla, joten meidän ei auttanut kuin alkaa mitata keittoa traktorin tankkiin.

Ensimmäisenä päivänä Tr-tr-Mitjalle riitti 1 dl keittoa, mutta kun se pääsi keiton makuun halusi se joka päivä 1 desilitran enemmän keittoa. Osallistujilla oli käytössään joko 2 dl ja 5 dl mitat tai 4 dl ja 9 dl mitat. Näiden mitta-astioiden avulla heidän piti mitata traktorille ensin yksi, sitten kaksi ja kolme desilitraa keittoa ja jatkaa desilitra kerrallaan kunnes traktorin viisilitrainen tankki oli täynnä. 

Jokainen ryhmä mittasi omaan tahtiinsa ja yhteisenä tavoitteena oli täyttää tankki. 

Matroskin-kissa puolestaan halusi käyttää osuutensa aarteesta lehmään. Lehmä ostettiinkin ja maitoa saatiin, mutta lehmä söi kaiken. Myös talon verhot!

Meillä oli jäljellä palasia lehmän mutustamista verhoista. Ennen kuin verhokaupoille voisi lähteä hankkimaan uusia, piti selvittää minkä kokoisia verhot olivat alunperin olleet. 

Jokainen ryhmä sai verhonkappaleen, josta lehmä oli syönyt puolet. Ryhmät piirsivät maahan alkuperäisen verhon ääriviivat, kaksinkertaistaen verhon pinta-alan. 

Onneksi verhokaupoille ei lähdetty samantien, sillä muistin, että lehmähän oli syönyt jo edeltävänä päivänä puolet verhoista. Siispä tuo äsken piirretty verho piti kaksinkertaistaa vielä uudelleen. 

Ennen verhokaupoille lähtöä tarkastimme kaikkien ryhmien ratkaisut. Verhon kappaleet laitettiin piiloon ja muiden ryhmien tehtävä oli piirretystä verhosta päätellä minkä kokoinen lehmän kahdesti puoliksi syömä verho oli. Ratkaisuja tähän tuli erilaisia ja niistä sai hyvin aikaan keskustelua 

Musti-koirasta ei tullut metsästäjää, sillä silloin olisi pitänyt ampua saalista. Sen sijaan Musti-koira hankki kameran ja jahtasi kameran kanssa metsässä kohteitaan. Harmi vain, että koiran käpälät ovat hieman kömpelöt kameraa säädettäessä. Niinpä Mustin kuvissa olikin vain puolet kohteesta. Ihailimme kuitenkin Mustin valokuvanäyttelyä ja täydensimme Mustin iloksi valokuvat kokonaisiksi. 

Mustin valokuvat olivat laminoituja A3-kokoisia yksinkertaisia symmetrisiä kuvioita, jotka piirrettiin kokonaisiksi maahan tikkua käyttäen. Kuvat olisi voinut rakentaa symmetrisiksi myös pienten kivien, keppien tms. avulla. 

Kirjassa esiintyy tiuhaan myös Posteljooni Petskin, joka yrittää hieman liiankin ahkerasti työntää nenäänsä Fedja-sedän ja eläinten elämään. Hän käy usein ovella koputtamassa "Täällä posteljooni Petskin, toin teille Pörriäisen". Posteljooni Petskinin ärsytykseksi taloon asettautunut Naakka Pitkäkoipi vastaa Petskinille oven takaa matkien Petskiniä.

Meidän seikkailussammekin Petskin vieraili ovella useita kertoja. Askelsimme aukealla alueella samaan rytmiin "Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin. Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin." Kun kaksi kertaa oli askellettu tuo kahdeksan askeleen sarja, oli jokaisen pitänyt löytää itselleen pari (ja katseilla sopia kumpi aloittaa). Seikkailun ohjaaja jatkoi laskemalla kahdesti kahdeksaan sinä aikana parista se, joka aloitti, taputti rytmin, joka kesti korkeintaan kahdeksaan. Ja toinen vastasi toistamalla saman rytmin. Sen jälkeen lähdettiin taas askeltamaan yhdessä "Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin. Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin." Ja etsimään uutta paria. Tässä tehtävässä kannattaa ohjata osallistujia levittäytymään, etteivät ole ihan kasassa, sillä ihan vierekkäin ollessa ulkonakin on haastavaa kuulla juuri se kaverin taputtama rytmi. 

Talven tullen tuli Fedja-sedälle, kissalle ja koiralle kylmä. He päättivätkin tilata kotiauringon, jonka Posteljooni Petskin heille toimitti. Toimitus oli jätetty talon portaille, mutta se oli numerolukolla lukittu. Petskin oli jo poistunut paikalta jättämättä paketin noutokoodia. 

Ilmeisesti Petskinin laukussa oli ollut reikä, sillä pihamaalle oli pudonnut isompi kasa erilaisia noutokoodeja (Ihan pihalla käpy-kortteja). Jakauduimme jälleen kerran kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä lähti vuorollaan yksi osallistuja hakemaan kasasta noutokoodi-korttia. Tavoitteena oli saada muodostettua noutokoodi 12345678910. Harjoitus tunnetaan VaNessa nimellä pikalukuviesti. 

Harmittavasti vain yksi joukkue tässä onnistui. Tosin ilo oli lyhytaikainen, sillä lukkoon tarvittiin vain kolminumeroinen koodi. Toisella joukkueella oli koodina 1234567910 ja kolmannella 234568910. Eipä näistäkään ollut apua! Onneksi nopeasti hoksaavat osallistujat keksivät, että heiltä puuttuivat koodeista luvut 1, 7 ja 8. Ehkäpä koodi muodostuisi noista kolmesta numerosta! Siispä pyörittämään eri vaihtoehtoja, joita noilla kolmella numerolla saattoi muodostaa.

Lopulta oikea numeroyhdistelmä löytyi ja aurinkofysiikanlaitoksen paketti saatiin avattua. Koottava kotiaurinkohan sieltä löytyi. 

Yhteistyöllä kokosimme kotiauringon, joka selvästi on toiminut hyvin, sillä ainakin Rovaniemellä on ollut upeat kelit ulkona oppimiseen ja samanlaiset kelit näyttävät jatkuvan. 

Fedja-setä seikkailuun liittyvät tulostettavat materiaalit:

- Traktori, Mustin valokuvat ja kotiaurinko löytyvät täältä. 

- Loogiset talot löytyvät VaNe-jäsensivuilta täältä (vain kirjautuneille jäsenille). 

- Käpykortit ja kuinka monta jää-pelilaudan mallit löydät täältä.

Lisäksi tarvitset:

- Merkkikartioita

- Kultarahoja ja kultakimpaleita (voit halutessasi korvata merkkikartioilla, joille annat eri arvot)

- 4-6 kpl erilaisia verhon kappaleita (esim. erilaisia nelikulmioita ja kolmioita)

- Lukittava laatikko sekä numerolukko

- Muutama isompi ämpäri, pieni hiekkalaatikkoämpäri jokaiselle ryhmälle sekä 2 ja 5 (tai 4 ja 9) desilitran mitta-astiat (ne voit leikata esimerkiksi tyhjistä maitopurkeista).

- Narua ja pyykkipoikia

Koska tämä seikkailu on luotu Ihan pihalla III-koulutusta varten ja itse työskentelen tänä syksynä uusien ekaluokkalaisten kanssa, ei seikkailua ole kokeiltu vielä lapsilla. Aikuisten kanssa toteutettu seikkailu kuitenkin osoitti setin toimivaksi, enkä epäile, etteikö tämä onnistuisi myös lasten kanssa. 

Kiitos Laura yhteistyöstä!