Ekaluokkalaisten ensimmäinen kokonainen kouluviikko pyörähti käyntiin Emilia Erfvingin Kasan nenä-kirjalla. Tämän Kasan nenä-kirjan ympärille rakennettu teema on tehty yhdessä Tanja-opettajan kanssa. Tanjan kanssa teemme yhteisopettajuutta yli kuntarajojen: minä opetan Rovaniemellä, Tanja Lohjalla. Suunnittelemme ja valmistamme materiaaleja yhdessä.
Maanantai
Maanantaina luimme Kasan nenä-kirjan yhdessä. Kirjassa toistuu isoin kirjaimin sana EI, joten oppilaat pääsivät mukaan lukemiseen ja heidän tehtävänsä oli aina lukea tuo EI-sana. Kun kirja oli luettu, kertasimme jo eskarissa opittua mikä on sana, tavu ja kirjain.
Aloitimme lukemalla lapulle kirjoittamani sanan KASA monta kertaa. Seuraavaksi taputimme sanan ja leikkasin KASA-sanan kahtia tavurajan kohdalta, huomasimme että sanassa on kaksi tavua. Hassuttelimme lukemalla kasa-sanaa ja vaihtamalla tavut väärinpäin. Huomasimme, että järjestyksellä on merkitystä.
Lopuksi silppusimme vielä KASA-sanan kirjaimiksi ja huomasimme siinä olevan neljä kirjainta. Nimesimme kirjaimet ja kuulostelimme jokaisen kirjaimen äännettä.
Opetustuokion päätteeksi oppilaat liimasivat vihkoon kasa-kirjaan liittyvän tukisanalistan ja lukivat parin kanssa kuvasanaston läpi. Kun kuvasanasto oli luettu, sanoivat parit vuorotellen jonkin kuvasanaston sanan ja toisen tehtävä oli mahdollisimman nopeasti sormella osoittaa kyseistä sanaa.
Tämä tukisanalista toimii s2-oppilaan läksynä, eli hänen tavoitteenaan on oppia listan sanat tällä viikolla.
Tiistai
Tiistaina aloitimme muistitehtävällä, joka on vanettajille tuttu. Taululla oli kasa-teemaan liittyviä kuvakortteja. Nimesimme jokaisen kuvan yhdessä ja oppilaat toistivat sanat vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle kuorossa opettajan osoittaessa kuvaa.
Seuraavaksi käännettiin yksi korteistä väärin päin. Mikä kuva meni piiloon? Jälleen kerran lueteltiin kuvat vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Ja kyllä, piti osata sanoa myös se väärinpäin olevan kortin kuva.
Tehtävä jatkui ja taas käännettiin yksi kuva väärinpäin. Nyt siis kaksi kuvaa oli jo väärinpäin ja silti piti osata luetella kuvat. Kuten arvata saattaa homma jatkui, kunnes kaikki kuvat oli käännetty väärinpäin. Edelleen ekaluokkalaiset pystyivät muistamaan rivin.
Jotta oppilaat eivät pääsisi helpolla, vaihdettiin vielä kahden nurinpäin olevan kortin paikkaa. Yhdessä nimesimme mitkä kuvat ovat korteissa, joiden paikka vaihtui. Ja taas lueteltiin vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Vielä teimme toisen muutoksen. Edelleen onnistui ekaluokkalaisilta kuvien luetteleminen!
Muistitehtävän jälkeen kertasimme Kasan nenä-kirjan kertomuksen tukikuvien avulla. Jokaisen kasalle ehdotetun nenä kohdalla harjoittelimme ominaisuuksia ja oppilaiden piti kertoa miksi levä, sammal tai keppi ei ole hyvä nenä. Kun tarina oli kerrattu pyysin oppilaita taputtamaan jokaisen tukikuvien sanan ja näyttämään aina kuinka monta tavua kussakin sanassa oli. Epäilin jo, että oppilaani eivät osaa näyttää sormilla mitään muuta kuin kahta 😅 Mutta he onneksi osasivat selittää, että suurimmassa osassa sanoja oli kaksi tavua. Onneksi mukaan mahtui myös suo, rupikonna, kuusimetsä ja majava, joten vaihteluakin tuli!
Yhteisen taputtelun ja tavuttelun jälkeen oppilaat siirtyivät työskentelemään pareina. Parit saivat samankaltaisen monisteen kuin edellisen päivän tukisanalista, mutta tästä monisteesta puuttuivat tavuviivat. Parit olin jakanut siten, että toinen parista ainakin osaa lukea. Parien tehtävänä oli lukea sana, taputtaa se ja asettaa kuvan viereen yhtä monta nappia kuin sanassa on tavuja.
Tämä tehtävä toimi todella hyvin ja parit työskentelivät keskittyneesti.
Tiistaihin kuuluivat myös jakotunnit. Jakotunneilla työskentelimme tunnin aluksi salaisuuspussin parissa. Salaisuuspussista löytyi kasa-teemaan sopivia luonnonmateriaaleja, jotka nimesimme. Opimme myös uusia sanoja. Kaarna ja tuohi tunnistettiin muun kuoreksi, mutta nimet niille eivät olleet kaikille tuttuja.
Kun salaisuuspussin esineet oli nimetty, laitettiin ne takaisin pussiin. Pelasimme salaisuuspussilla kolme kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella oppilas etsi pussista käteensä asian, jonka osasi nimetä. Nimettyään asian, oppilas nosti sen näkyville, jotta muut voivat tarkistaa tehtävän menneen oikein. Toisella kierroksella luokkakaverivat nimesivät etsittävän asian, esimerkiksi "etsi käpy" ja sitten pussista piti tuntoaistin avulla löytää käpy. Kolmannella kierroksella etenimme ominaisuuksilla, etupäässä opettaja keksi millainen asia salaisuuspussista pitäisi löytää: etsi jotain kovaa, etsi jotain sileää, etsi jotain ohutta...
Maanantaina oli tutkittu sanaa, joka oli hajotettu tavuiksi ja kirjaimiksi. Nyt oli aika tutkia virkettä. Malli virkkeenä oli "Kasan nenä on kadonnut." Luimme virkkeen useita kertoja, minkä jälkeen pohdimme kuinka monta sanaa virkkeessä on. Tämäkin virke oli kirjoitettu paperisuikaleelle, joten leikkasimme oppilaiden kanssa virkkeen sanoiksi. Luokan eteen pääsi neljä oppilasta seisomaan sanalaput käsissään. Luimme vielä uudelleen virkkeen yhdessä. Sitten kokeilimme vaihdella oppilaiden eli sanojen paikkoja ja luimme uuden virkkeen. Hieman runollisia vaihtoehtoja tuli...
Lopuksi kokeilimme vielä siten, että yksi edessä olevista oppilaista kääntyi vuorollaan selin lappunsa kanssa ja luimme jäljelle jääneen virkkeen: Kasan on kadonnut tai nenä on kadonnut. Huomasimme, että virkkeen merkitys muuttuu tai se ei merkitse välttämättä mitään, jos sanoja puuttuu.
Opimmekin, että virkkeen loppuun pitää laittaa piste, joka oli omalla lapullaan ja sitä pääsi vielä viides oppilas luokan eteen pitämään. Kun virkkeen lopussa on piste, eivät sanat karkaa.
Sitten olikin aika päästää oppilaat itse kirjoittamaan virkkeitä. Aamuryhmässä minulla oli lausetason lukijoita, jotka kirjoittivat kukin omalla tietokoneella. Iltapäivän ryhmässä oli aloittelevia lukijoita, jotka työskentelivät tietokoneilla pareittain.
Taululla oli mallina virkkeen alku "Kasassa on..." Jokainen virke alkoi samalla tavalla, joten virkkeen alun pystyi tarvittaessa kopioida joka kerta uudelleen. Virkkeen loppuun oppilaat keksivät aina uuden sanan mitä kasassa on. Jos mielikuvitus ei laukannut, saattoi käydä selailemassa pöydällä olevia kasa-kirjoja ja niiden kuvia. Aloittelevia kirjoittajia kiersin auttamalla ääntämällä sanaa erittäin hitaasti, jotta yksittäiset äänteet kuuluvat. Jokainen osasi myös laittaa pisteen virkkeen loppuun. Isosta alkukirjaimesta tiesi muutama ja se opeteltiin lopuksi ennen tulostusta, joten jokainen pari ehti korjata virkkeiden alkuun isot kirjaimet.
Opettajan juostessa tulostimelle piirsivät oppilaat vihkoon oman kasan, jonka viereen virkkeet liimattiin.
Myös lyhyellä metsämatikantunnilla metsässä oltiin Kasa-teeman äärellä. Jaoin ryhmän kahtia, toisella puolikkaalla oli metsävälkkä ja toinen puolikas työskenteli minun kanssani, sitten vaihdettiin vuoroja.
Ensin jokainen oppilas kävi hakemassa kepin, kävyn ja kiven. Teimme näistä materiaaleista alustalle sarjan. Jokainen sai vuorollaan asettaa omat esineet alustalle ja yhdessä hoimme "keppi, käpy, kivi", jotta järjestys olisi oikea.
Kun kaikki olivat saaneet asettaa alustalle omat esineensä, pyysin oppilaita näyttämään alustalta omat esineensä. Sen jälkeen siirryimme puoli kierrosta alustan ympäri ja pyysin oppilaita nyt näyttämään omalta kohdaltaan alustalta sarjan jakson "keppi, käpy, kivi".
Seuraavaksi muutimme sarjan ääniksi oppilaiden ehdotusten mukaan, tänään esimerkiksi keppi oli taputus, käpy napsutus ja kivi taputus päähän. Minä näytin tahtia alustalta ja oppilaat soittivat sarjaa yhdessä sovituilla kehorytmeillä.
Harjoittelimme sarjan avulla myös muutoksen havaitsemista. Oppilaat laittoivat silmät kiinni ja tein sarjaan muutamia virheitä. Oppilaiden tehtävä oli löytää virhe.
Lopuksi oppilaat vielä kävivät keräämässä jokainen kolme keppiä ja kolmen oppilaan ryhmissä he järjestivät kepit lyhimmästä pisimpään. Kun järjestys oli saatu valmiiksi, leikkivät oppilaat vielä ryhmissä äskeistä löydä muutos-leikkiä laittamalla silmät kiinni ja yksi oppilaista teki keppien pituusjärjetykseen virheen, joka muiden piti löytää ja korjata.
Keskiviikko
Laulamme joka päivä pari laulua, mutta heti ensimmäisenä koulupäivänä joku oppilaista kysyi voisimmeko joskus tehdä oman laulun. En ole todellakaan mikään musaihminen, kuvionuottikitaralla osaan säestää ja laulattaa lapsia. Joten vastaus oli sellainen venkoileva ehkä....
Mutta tapa toteuttaa tämä toive oli helpompi kuin oli ajatellutkaan. Tällä viikolla olemme laulaneet hirsilaulua, jossa on paljon toistoa. Sanoitimmekin oppilaiden kanssa hirsilauluun omat sanat ja siitä tuli Kasa-laulu. Samalla tuli keksittyä ominaisuuksia luonnon materiaaleista.
Metsäs oli kasa,
ja metsäs oli kasa.
Ja metsäs oli lehtikasa,
humppa humppa hei.
Kasas oli lehti,
ja kasas oli lehti.
Kasas oli märkä lehti,
humppa humppa hei.
Kasas oli oksa,
ja kasas oli oksa.
Kasas oli lyhyt oksa,
humppa humppa hei.
Kasas oli kukka,
ja kasas oli kukka.
Kasas oli liila kukka,
humppa humppa hei.
Kukka putos maahan,
ja kukka putos maahan.
Liila kukka putos maahan,
humppa humppa hei.
Nyt on laulu loppu,
ja nyt on laulu loppu.
Nyt kasalaulu loppu,
humppa humppa hei!
(Sanat: Korkkis 1A)
Pääsimme myös aloittamaan viikon kuvataide-askartelutyötä. Tämä työ tuli puhtaasti kierrätys- ja luonnon materiaaleista, maalia ja liimaa lukuunottamatta. Kasa-töiden taustaksi teurastin kaksi oppikirjalaatikkoa. Jokainen pahvin palanen oli hiukan eri kokoinen ja ohjasinkin jokaista miettimään haluuako tehdä isoa vai pientä näperrystä.
Taustapahvi maalattiin töpöttämällä pulloväreillä. Haastoin oppilaita kokeilemaan kuinka montaa esimerkiksi vihreän sävyä he saavat vihreää ja valkoista sekoittelemalla.
Tunnin päätteeksi kävimme vielä keräämässä lähimetsästä aineksia kasoihin: keppejä, lehtiä, neulasia, käpyjä...
Torstai
Kuvataidetunnilla eilen maalatulle pohjalle suunniteltiin oma kasa ja sen jälkeen liimattiin erikeepperillä. Unohdin etsiä kuumaliiman, mutta onneksi näytti erikeepperikin riittävän näihin askarteluihin.
Jokainen kasa sai tietenkin silmät, joita piirtelin tussilla kiiltävälle kartongille ja oppilaat leikkasivat niitä siitä irti (meillä ei irtosilmiä ole tilattu). Osa piirsi omat silmät ja saipa yksi kasa silmät mustikoista. Melko ilmeikkäitä ja erilaisia kasoja luokassamme syntyikin ja aika moni halusi tehdä kasalleen myös sen nenän, joka viikon kirjassa oli hukassa.
Perjantai
Perjantai on luontokoulupäivä ja luontokouluun lähdemme kakkosluokkalaisten kanssa. Hieman kasaan liittyvää tekemistä sain luontokouluunkin lisättyä, vaikka 2. luokkalaiset eivät kirjaa tunteneetkaan. Metsässä työskentelimme kolmessa 12 oppilaan ryhmässä pistetyöskentelynä.
Metsässä kertasimme erilaisia ominaisuuksia ensin VaNesta tutun pupu-pelin avulla. Jokainen valitsi käteensä jonkin luonnonmateriaalin (kivi, käpy, keppi, lehti tms.). Oppilaat seivoivat rivissä ja opettaja hieman kauempana. Opettaja huuteli väitteitä, kuten "Se on pyöreä", "Se on ohut", "Se on märkä". Jos väite piti paikkansa kädessä olevan kepin tms. kohdalla sai ottaa askelen eteenpäin. Tässä leikissä sai hyvin syötettyä oppilaille myös uutta sanastoa. Peli piti jokaisen ryhmän kanssa hetkeksi keskeyttää, kun sanoin ominaisuudeksi elollinen tai eloton ja termit piti yhdessä määritellä. Pelasimme kunnes suurin osa leikkijöistä pääsi open lähelle.
Harjoittelimme luokittelua myös vane-neliömetrin avulla. Viikon aikana luokittelua on harjoiteltu matikan tunnilla monta kertaa ja nyt luokittelu ja taulukointi tapahtuikin kahden ominaisuuden mukaan. Ensin kokoonnuimme yhden VaNe-neliömetrin ääreen ja tutkimme alustaan kiinnitettyjä ominaisuuskortteja nimeten ominaisuudet yhdessä. Sen jälkeen opettelimme, kuinka taulukko täytetään ja kuinka jokaiselle alustalle laitettavalle asialle on vaatimuksena kaksi ominaisuutta. Eli ei esimerkiksi riittnyt, että on vihreä, vaan piti olla vihreä ja pitkä. Kun oppilaat ymmärsivät, kuinka taulukko rakentuu, jakaantuivat oppilaat neljän hengen ryhmiin täyttämään omaa taulukkoaan.
Lopuksi kiersimme muiden ryhmien alustat ja tutkimme yhdessä ratkaisuja.
Koko porukan yhteisenä loppuleikkinä toimi pikalukuhippa käpykorteilla. Jokainen oppilas sai yhden käpykortin ja lähti ottamaan muita kiinni. Pikalukuhipassa kaikki ottavat kaikkia kiinni. Jos saa kaverin kiinni, asetutaan vastakkain, lasketaan kolmeen ja paljastetaan omat kortit. Se kumpi leikkijöistä sanoo nopeammin kaverin kortissa olevien käpyjen määrän, voittaa kortin itselleen ja jatkaa peliä. Se joka häviää korttinsa hakee opettajalta uuden, ellei ole aiemmin voittanut korttia joltakulta toiselta, niin että hänellä on kädessään useampia kortteja (aina häviää vain päällimmäisen kortin).
Päivän päätteeksi koululla vielä rauhoituttiin ja kerrattiin Kasan nenä-kirjan tapahtumat. Jokainen oppilas sai vielä vihkoonsa monisteen, jonka kuvista yhdistettiin kasa-kertomuksen juoni. Monisteessa oli hämäyksen vuoksi myös muutamia ylimääräisiä kuvia, jotta piti oikeasta miettiä: Missä kasa oli? Kuka tuli kasaa vastaan? Mitä kasalle ehdotettiin nenäksi?
 |
| Aloita kasan kuvasta. Piirrä Kasan reitti majavan padolle tarinan juonen mukaisesti. |
Tällainen viikko ekaluokkalaisilla oli meidän luokissamme. Kasa-kirja innosti oppilaita ja viikonlopuksi lähtivät luokkaan lainatut kasa-kirjat iltasatukirjoiksi oppilaiden koteihin. Kasa-kirjoille olisi ollut viikonloppulukijoita enemmän kuin kirjoja oli saatavilla. Lupasin, ettei niitä vielä palauteta, vaan ne on lainattavissa ensi viikonlopuksi myös.
Kasa-teemaan sai helposti yhdistettyä ekaluokkalaisille tärkeitä taitoja: sanastoharjoituksia, tavutusta, ominaisuuksien kuvailua ja esimatemaattisista taidoista luokittelua, lukumäärän hahmottamista, mittaamista ja vertailua sekä harjoittamista.
Kaikki Kasa-kirjaa varten laaditut materiaalit löydät täältä.
Kiitos jälleen kerran yhteistyöstä Tanja!
#yhteisopettajuuttaylikuntarajojen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti