Päivittäin syntyy paljon erilaisia toteutus ideoita, aina ei kaikkea ehdi toteuttaa ja toisaalta osa toteutuksista jää unholaan. Tavoitteena on kirjata ylös oivallukset ja ideat, uudelleen kierrätystä ja jatkojalostusta varten.
Oppilaiden ei kyllä kuuluisi tietää siitä mitään, mutta...
Tiedättekö, mitä koulun uumeniin on kätketty?
Viisasten kivi! Ja tiedät-kai-kuka yrittää saada sen käsiinsä.
Oletteko valmiina pelastamaan Viisasten kiven?
Ekaluokkalaiset olivat valmiita pelastamaan viisasten kiven, joten jokainen sai nostaa itselleen velhon hatusta tupamerkin, joka laitettiin rintapieleen roolimerkiksi. Sen jälkeen oppilaat menivät piiloon näkymättömyysviitan alle, sillä Kalkaros ja Voro oli nähty käytävillä ja nyt olisi tärkeää päästä kolmannen kerroksen kiellettyyn käytävään ilman, että kukaan pysäyttäisi meitä.
Hiivimme hiljaa näkymättömyysviittojen alla, sillä vaikka viitta estää ketään näkemästä meitä, se ei estä meitä tuntumasta ja kuulumasta. Onneksi käytävillä oli kuitenkin rauhallista.
Hieman Dumbledoren käytävän oveen kiinnittämä kyltti sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, sillä käytävän kerrottiin olevan kiellettyä aluetta, jollei halua kuolla erittäin tuskallisesti. Vaaroja kaihtamatta jatkoimme kuitenkin eteenpäin.
Kolmannen kerroksen kielletystä käytävästä löytyi lattialuukku (hulavanne), jonka läpi lähetettiin ensin yksi rohkea ja kun tämä ilmoitti reitin olevan turvallinen, ryömivät kaikki lattialuukun läpi ja laskeutuivat koulun pohjakerrokseen.
Vastaan tuli professori McGarmiwan jättishakkilauta. Mikä onni, että olimme parilla matikan tunnilla pelanneet velhoshakkia, joten hevosella liikkuminen shakkilaudan läpi ei tuottanut pulmia. Muutamia palohaavoja saimme kyllä lohikäärmeistä ja yksi mörkö pelästytti meidät pahan päiväisesti, mutta lopulta koko porukka oli pelattu laudan läpi.
Jättishakkilaudalla lähdettiin liikkeelle merkitystä aloituspaikasta. Yksi kerrallaan oppilaat lähtivät kokeilemaan reittiä, mikäli oppilas pysähty ruutuun, jossa oli pelinappula piti kartio kääntää ja katsoa mitä sen alla sanotaan. Siellä oli joko onnittelut hyvin sujuvasta pelistä tai kehotus palata alkuun, koska hämykeiju oli johdattanut pelaajan harhaan tms.
Shakkilaudan viereen koodasimme nuolikorteilla reittiä shakkilaudan läpi. Nuolikorttien avulla oikean reitin löydyttyä ohjattiin kaikki oppilaat shakkilaudan läpi turvallista reittiä.
Shakkilaudan jälkeen edessä oli lukittu ovi, eikä siihen yrityksistämme huolimatta tehonnut ovi yleensä aukaiseva alohomora-loitsu. Joka puolella lenteli avaimia ja nopeasti oppilaat keksivät, että jokin avaimista todennäköisesti sopisi lukkoon. Aluksi kokeilimme muutamaa, mutta ne eivät toimineet. Kaikki avaimet näyttivät olevan ihan samannäköisiä. Olisiko joukossa jokin erilainen avain?
Pian yksi erilainen avain löytyikin. Tällä avaimella lukko kilahti, muttei ovi vieläkään auennut. Hoksasimme, että lukkopesässä oli kolmion kuva. Ehkä se tarkoittaisi, että avaimia pitäisi olla kolme. Tarkkasilmäiset oppilaat löysivätkin pian kolme erilaista avainta lisää ja niin ovi saatiin auki.
Ovi saatiin auki, mutta sen jälkeen se paukahti kiinni, eikä enää auennut. Olimme jumissa, sillä edessä olevaan ovi aukkoon leimahti oranssina hehkuva tuli! Olimme loukossa!
Huoneesta löytyi rivi taikajuomapulloja sekä vihjeitä, joita aloimme tutkimaan.
Ratkaisu sua eessä oottaa, on taakse moni haaste jäänyt,
kaksi meistä osaa auttaa, jos niihin liemiin päädyt.
Kaksi meistä sisässänsä pitää nokkosviiniä,
kolme ompi äklöttävää pulloa tässä fiiniä.
Valitse siis, jollet tahdo ainiaaksi tänne jäädä,
avuksesi valinnassa vihjeitä sait viisi:
Paha maku ovelasti piiloutua taitaa,
ei se ole kummassakaan laitaa.
Kolmas sekä oikealta että vasemmalta,
näöstänsä huolimatta maistuu samalta.
Kokonaan erilainen on kumpikin reunan pitäjä, mutta eteenpäin jos aiot, hae muualta ystävä.
Pahan makuisia on kolme,
ne eivät ole vierekkäin.
Kahdesta pullosta löydät taikalientä,
saattaa ne värjätä myös sun kieltä,
laidoista et löydä mitään mikä piristää sun mieltä.
Vihjeitä pähkäiltyämme olimme melko varmoja siitä, mitkä kaksi taikajuomapulloa auttaisivat meidät eteenpäin. Jälleen valittiin yksi koekaniini maistamaan olimmeko varmasti päätelleet taikajuomapullon oikein. Siemaus taikajuomaa huljautti kehoon kylmän olon ja sai aikaa vilun väreitä. Taikajuoman vaikutuksen aikana olikin helppoa pujahtaa läpi edessä olevan oviaukon tulenlieskojen.
Kun kaikki olivat saaneet taikajuomaa ja päässeet tulen läpi, huomasimme saapuneemme koulun uumeniin (löysin koulun uumenista huoltokäytävän, johon yllättäen minun avaimeni sopivat ja tuo hämärä hieman kolkko käytävä oli täydellinen paikka seikkailumme jatkoksi).
Olimme saapuneet hämärään käytävään, josta löytyi aarrearkku! Aarrearkun vieressä oli pieniä peilin palasia. Oliko joku yrittänyt päästä käsiksi viisasten kiveen, epäonnistunut ja rikkonut kiveä suojaavan Iseeviot-pelin suutuksissaan?
Onneksi peilin palaset kuitenkin olivat siellä, sillä huomasimme seinillä vihjeitä, jotka olivat selvästi peilikirjoitusta! Peilin avulla saimmekin vihjeistä selvää.
Vihjeet ratkaistuamme yritimme saada lukkoa auki, mutta lukko ei auennut. Kävimme kaikki vihjeet läpi ja tarkistimme, että olimme peilanneet KAIKKI vihjeet oikein. Silloin joku hoksasi, että koodiin merkittyä ysiä ei oltu peilattu! Peilin käteen ja kokeilemaan, ysistä tuli tietenkin kutonen ja sen avulla aarrearkku aukesi!
Aarrearkun sisältä paljastui Viisasten kivi, joka saatiin näin turvaan. Lisäksi arkusta löytyi rasiallinen Bertie Bottin joka maun rakeita, joita jokainen sai muutaman maisteltavaksi. Jännityksellä maisteltiin kastemadon, rään ja saippuan makuisia rakeita. Ne kuulema maistuivat ihan oikeilta!
(Hyvin oltiin sadun lumoissa, sillä näin meidän kesken, ei minulla enää ollut oikeita Bertie Bottin joka maun rakeita, mutta rasiat olin säästänyt ja täyttänyt tavallisilla Jelly Beanseillä 😉) Mutta kun uskoo johonkin oikein kovasti, saattaa se muuttua todeksi!
Tällaisia touhuja meillä tänään. Maanantaina saan vielä jatkaa viisasten kiven pelastusta,
sillä niin jännää meillä oli ollut ja ilmeisesti näkymättömyysviitta ei ollut riittävän huolellisesti
meidän päällämme, koska naapuriluokka oli käytävässä hiippailumme huomannut ja
ilmoittanut, että hekin haluavat pelastaa viisasten kiven.
Jos sinulla houkuttelee vastaavan seikkailun toteuttaminen, niin kaikki tulostettava materiaali seikkailua varten löytyy täältä . Tulostettavan materiaalin lisäksi tarvitse näkymättämyysviitan, hulavanteen, shakkilaudan (omani oli tehty joogamaton palasista), merkkikartioita, erilaisia pulloja, elintarvikeväriä, aarrearkun, peilejä, numerolukon sekä viisasten kiven.
Tätä kokonaisuutta suunnitteli yhdessä kanssani kollegani Tanja Törn, jonka tokaluokkalaiset pääsevät myös lähiviikkoina pelastamaan viisasten kiveä.
Ekaluokkalaisten kanssa olemme päässeet siihen vaiheeseen kevättä, että on aika alkaa opetella laskustrategioita lukualueella 0-20. Mitä tarkoittaa abstraktion tien mukainen laskustrategioiden opettaminen Varga-Neményi-menetelmällä?
Abstraktion tie on Varga-Neményi-menetelmässä käytetty termi, joka kuvaa abstraktiotason kehittymistä opiskeltavan asian myötä. Harjoittelu aloitetaan kehollisista kokemuksista, omaa kehoa käyttäen. Sen jälkeen toimitaan toimintavälineillä ja lopuksi nostetaan abstraktiotaso symbolien tasolle eli kirjoitetaan asia matematiikan kielellä. Keskeistä on, että joka välissä yhdessä koettu sanallistetaan.
Tänään aloitimme työstämään niin kutsuttua hymynaama-strategiaa sekä ketjulaskua. Hymynaama-strategiassa toinen yhteenlaskettava hajotetaan kahteen osaan. Eli esimerkiksi jos pitäisi lisätä neljä vaikkapa lukuun 9, niin ensin lisätään kaksi ja sitten vielä toisen kerran kaksi.
Strategian opetteluun käytettiin kaksi oppituntia, jotka kuvaan seuraavaksi. Tunnit toteutettiin pistetyöskentelynä. Tunti alkoi molemmilla kerroilla yhteisellä kehollisella harjoituksella (kehorytmit), jonka jälkeen jakaannuttiin työskentelemään pisteillä ja tunnin päätteeksi tehtiin yhdessä tehtäviä kirjaan tai monisteelle.
Ensimmäisellä tunnilla keskityttiin harjoittelemaan lisäämään lukuihin kaksi, toisella tunnilla lisättiin kaksi kahdesti eli päästiin käsiksi varsinaiseen opeteltavaan strategiaan.
1. oppitunti
Abstraktion tien ensimmäinen saari - keholliset kokemukset
Lukujonotaitoja on harjoiteltu kehorytmien avulla lähes päivittäin 1. luokan ajan. Oppilaat osaavat jo sujuvasti liikkua eteen- ja taaksepäin yhden ja kahden askelin lukujonossa.
Tunti kuitenkin aloitettiin tutusti kehorytmeillä läpsytellen: kädet lyö reisiin ja kädet lyö yhteen, aluksi kuiskattiin kaikki reisiin lyödyt luvut ja ääneen sanottiin ne luvut, jolloin kädet löivät yhteen eli taputettiin. Näin mentiin luvut nollasta kahteenkymmeneen ja takaisin nollaan. Sitten sama toisin päin, eli nyt sanottiinkin ääneen parittomat luvut. Jos et ymmärtänyt selostuksesta miten kehorytmit toimivat, niin asia aukenee tästä etäkouluvideosta.
Abstraktion tien toinen saari - toimintavälineet
Tavoitelukupeli
Antimanti-korttipelin idean pohjalta kehittelin ekaluokkalaisille pelin, joka sopi hyvin tähän aiheeseen. Peliä pelattiin 3-4 oppilaan ryhmissä, jokainen pelaaja sai aluksi 15 kultakolikkoa.
Omalla vuorollaan kukin pelaaja asetti pelipöydän keskelle kasaan yksi, kaksi tai kolme kultakolikkoa oman valintansa mukaan ja sanoi kuinka paljon pöydällä oli nyt rahaa. Eli harjoittelimme ketjulaskua.
Se pelaaja, joka asetti pöydälle rahat ja sai 20 kultakolikkoa täyteen, voitti pelin ja sai kaikki kolikot itselleen. Sen jälkeen alkoi uusi pelikierros. Peliä pelattiin noin 10 minuuttia.
Tässä pelissä pärjäsivät kaikki oppilaat, koska jos ei pelipöydällä olevaan lukuun osannut lisätä vaikkapa kolmea päässälaskuna, saattoi lisättävät kolikot laskea yksitellen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli oli oppilaiden mielestä innostava.
Värisauvoilla +2
Open ohjaamalla pisteellä oppilaat rakensivat ensin värisauvoista portaat, joihin lisättiin vaaleanpunaisia värisauvoja. Valkoisen kuution ollessa yksi, oli vaaleanpunainen värisauva kaksi. Samalla kun rakensimme puhuimme yhdessä ääneen matematiikan kielellä sitä, mitä teimme. Eli 1+2=3, 2+2=4, 3+2=4 ja niin edelleen.
Kun olimme saaneet portaat valmiiksi, oppilaat lukivat parilleen koko portaikon matematiikan kielellä ja minä opettajana kuuntelin vähän matkaa kaikkien portaiden lukemista varmistaakseni, että asia on kunnolla ymmärretty.
Abstraktion tien kolmas saari - symbolit ja matematiikan kieli
Kaboom-peli
Kaboom-peli toimii moneen, tänään Kaboomista pelattiin Kaboom+2-versiota. Ämpärissä oli oppilailla jäätelötikkuja, joihin olin kirjoittanut jokaiseen yhden luvun (0-20). Lisäksi ämpärissä oli tikkuja, joissa luki Kaboom!
Omalla vuorollaan oppilas nosti ämpäristä tikun ja lisäsi tikussa olevaan lukuun kaksi, eli jos tikussa oli vaikkapa 14, piti oppilaan sanoa 16. Mikäli osasi oikein, sai tikun pitää itsellään ja vuoro siirtyi seuraavalle.
Jos oppilas nosti tikun, jossa luki Kaboom! piti kaikki kerätyt tikut palauttaa ämpäriin.
Tämäkin peli on erittäin simppeli, mutta aina oppilaita motivoiva ja jännittävä. Opettajan kannalta peli on myös siitä erinomainen, ettei se lopu ikinä, toisaalta sen voi lopettaa milloin vain.
Tunnin päätteeksi jokainen oppilas otti vielä Matematiikkaa 1b-oppikirjan esille ja teki sinne tehtävät, joissa toisessa kirjoitettiin lukujonoa kahden loikilla eteenpäin. Toisessa tehtävässä punaiset nuolet tarkoittivat +2 ja siniset nuolet +1, eli tässä tuli jälleen paljon ketjulaskuharjoitusta.
Tehtävät oli nopeasti tehty, kun asiaa oli ensin harjoiteltu kokemuksellisesti.
2. oppitunti
Toinen oppitunti alkoi jälleen lukujonoharjoituksilla. Tällä kertaa oppilaat kopittelivat pienissä ryhmissä hernepusseilla ensin parillisen luvut ja sitten parittomat luvut.
Sen jälkeen jakaannuttiin jälleen työskentelemään pisteillä. Tällä tunnilla pistetyöskentely tapahtui abstraktion tien viimeisellä saarella eli nyt ei käytässä ollut enää konkreettisia välineitä, vaan pelasimme pelikorteilla, joissa oli visuaalinen malli, sekä puhtaasti luvuilla. Eli abstraktion taso nousi verrattuna edelliseen oppituntiin.
Tavoitelukupeli
Tänäänkin pelattiin tavoitelukupeliä, mutta abstraktion tasoa nostettiin. Pelivälineenä toimivat täpläkortit ja HalliGalli-kortit, molemmista olin ottanut käyttöön vain ne kortit, joissa on 1-3 täplää tai hedelmää. Jokainen pelaaja sai eteensä pinon kortteja, jotka pidettiin väärinpäin. Omalla vuorollaan oppilas käänsi pinon päällimmäisen kortin näkyviin, lisäsi täplien tai hedelmien määrän jos pöydän keskellä olevien korttien täpliin. Koska nyt ei korttia eli lukumäärää saanut itse valita, oli pelissä uusi sääntö: lupa vähentää. Eli lisäämisen sijaan myös omassa kortissa olevat täplät voi häventää keskelle pöytää kerätystä luvusta.
Jälleen voittaja oli se, jonka kortilla päästiin lukuun 20.
Kaboom-peli
Kaboom-pelistä otettiin käyttöön +2+2-versio, eli purkista nostetusta luvusta piti kahden loikin loikata kaksi kertaa eteenpäin. Eli jos nosti luvun 14, piti oppilaan sanoa 16 ja 18.
Hymynaama-kaavio
Open ohjaamalla pisteellä opeteltiin hymynaama-kaavion käyttöä eli lisättiin lukuihin neljä: ensin lisättiin kaksi ja vielä toisen kerran kaksi. Luvut, joihin neljä lisättiin arvottiin salaisuuspussista.
Tämä oli oppilaiden mielestä, ihan super helppoa. No, niinhän se oli, kun kahden loikkia on niin paljon harjoiteltu.
Tunnin päätteeksi tehtiin vielä kirjan tehtäviä, jotka viimeistelivät oppitunnilla opitun. Oppilaiden tehdessä kirjan tehtäviä näki, että strategia oli hyvin oivallettu, niin sujuvasti laskut menivät. Lisäksi tehtävien ohessa juttelimme siitä, kuinka loppu kevään aikana treenattavien laskustrategioiden ideana on nimenomaan se, että laskeminen on helppoa ja nopeaa, ihan niin kuin tämä tällä viikolla opeteltu strategia.
Velho-teeman parissa työskentely jatkui tälläkin viikolla. Viime viikolla oppilaat pistäytyivät Viistokujalla ostoksilla ja samalla Ollivandersin taikasauvapuodissa otettiin mittoja taikasauvoja varten (katso kuva alla).
Tällä viikolla oli aika tehdä taikasauvat jokaiselle mittojen mukaan.
Taikasauvan pituus määritettiin vähentämällä oranssin värisauvan mitta kyynärpäästä ranteeseen mitasta, polvesta nilkkaan mitasta ja olkapäästä sormenpäähän mitasta. Mittanauhojen ja oranssien värisauvojen (10 cm) kanssa tutkimme mitä luvuille tapahtuu. 22 senttimetristä, kun vähensi oranssin värisauvan mitan tuli 12 cm. 29 senttimetristä tuli 19 ja niin edelleen. Näppärimmät hoksasivat nopeasti mikä luku oranssin värisauvan vähentämällä tulee ilman, että tarvitsi tutkia asiaa mittanauhalla.
Kun kaikki kolme mittaa oli saatu selvitettyä, järjestettiin luvut suuruusjärjestykseen ja keskimmäinen luku osoitti oikean taikasauvan pituuden.
Puutyöluokassa jokainen mittasi itselleen tarjolla olevista pajuista ja koivuista oikean pituisen pätkän, joka sahattiin. Sahaamisen jälkeen taikasauvan sai halutessaan kuoria puukolla, lisäksi taikasauvan päät hiottiin hiekkapaperilla sileiksi ja lopuksi open kanssa porattiin taikasauvan päähän reikä.
Ollivandersin taikasauvojen ytimessä on aina jotakin voimakasta taika-ainetta, niin meidänkin taikasauvoissa. Oppilaat saivat valita yksisarvisen häntäjouhien (värikkäitä langan pätkiä), lohikäärmeen sydänjuurien (askartelunorkkoa) ja feenixlinnun sulkien välillä. Lisäksi pari omatoimista oppilasta löysi jostain korin pohjalta lisäksi mustekalan suomuja (sinistä tarlatania), joilla he päällystivät taikasauvansa.
Lopputuloksena oli jokaiselle mieluisa värikäs taikasauva.
Harry Potterin kokeillessa taikasauvaa Ollivandersin puodissa, putoilevat taikasauvalaatikot pinoista, kun Harry saa käsiinsä oikean, hänelle sopivan sauvan. Niin oli tainnut käydä myös tässä taikasauvapuodissa.
Taululla oli erilaisia taikasauvoja, joiden ominaisuuksia tutkimme yhdessä. Taikasauvoja oli kolmea eri väriä, pitkiä ja lyhyitä ja lisäksi taikasauvoista tuli kolmen värisiä kipunoita.
Loogiset kokoelmat ovat oppilaille jo melko tuttuja, joten aloitimme alla olevan kuvan mukaisesta tilanteesta. Kun ominaisuudet oli löydetty, annoin oppilaille taikasauvakortit, joille piti löytää oikea paikka.
Kun kaikki taikasauvat oli saatu oikeille paikoille "hyllyyn", sai yksi oppilas kerrallaan kääntää 1-2 korttia väärinpäin muiden pitäessä silmiä kiinni. Seuraavaksi tehtävänä oli kertoa, millaiset taikasauvat on käännetty väärinpäin.
Lisäksi pelasimme arvaa mitä taikasauvaa ajattelen-peliä, jossa oppilaat saivat kysymyksiin vastaukseksi vain kyllä tai ei.
Loogisten taikasauvojen kokoelman askarteli Tanja Törn. Postauksen lopusta löydät linkin, josta voit tulostaa itsellesi taikasauvat sekä muun tulostettavan materiaalin.
Taikasauvat pääsivät pian käyttöön, sillä professori Sala Kielinen oli lähettänyt oppilaille viestin, joka piti ratkaista salakielikiekon ja taikasauvan avulla. Jos salakielellä kirjoitetussa viestissä oli a, piti taikasauva asettaa osoittamaan a-kirjainta, taikasauvan toinen pää osoitti sen sijaan sitä kirjainta, joka oli oikeasti kyseessä.
Tämä tehtävä motivoi oppilaita ja kaikki työskentelivät tehtävän parissa ahkerasti. Samalla tuli harjoiteltua vierasperäisiä kirjaimia, koska aika moni suomenkielessä yleinen kirjain osui kiekossa vierasperäisten kirjainten kanssa vastakkain. Lisäksi professori Salakielisen kysymyksiin vastattiin kokonaisilla virkkeillä.
Tutustuimme myös netistä löytyvään Harry Potter-tupatestiin, jonka jokainen oppilas sai tehdä tietokoneella. Testin tehtyään ja oman tupansa selvitettyään oppilaat kirjoittivat oman tupansa runon vihkoon mahdollisimman kauniilla käsialalla. Käyttämämme tupatesti antoi testituloksen yhteydessä tuon runon. Lisäksi olin kirjoittanut runot malliksi myös oppilaiden käyttämälle viivastolle ja kopioinut, joten ne, joilla ei tekstauskirjainten kirjainmuodot ole vielä automatisoituneet, saivat käyttää apuna mallia. Tämä oli puhtaasti tarkoitettu käsialaharjoitukseksi.
Yliopiston kuvataidekasvattaja, joka suoritti harjoitteluaan luokassani, piti oppilaille Taikaeläinten hoidon oppitunnin. Tuolla tunnilla tutustuttiin monstereihin. Oppilaat maalasivat kylmillä väreillä monsterille taustan ja lämpimillä väreillä tehtiin itse monsteri.
Monsterit saivat oppilaiden mielikuvituksen laukkaamaan, joten suomen kielen tunnilla kirjoitimme myös lyhyitä esittelyitä monstereista.
Lukemista, kirjoittamista ja kelloa harjoiteltiin samalla kun kirjattiin ylös Tylypahkan lukujärjestys. Oppilaat saivat osittain täytetyt lukujärjestykset. Ensin lukujärjestyksiin täydennettiin viikonpäivät. Sen jälkeen pyörittelimme hetken aikaa kelloja, jotta tasatuntien lisäksi myös puolet tunnit onnistuivat oppilailta. Lukujärjestyksen kellonaikojen kohdalta löytyivät tyhjät kellotaulut, joiden alle oli kirjoitettu esimerkiksi tasan 9 tai puoli 3. Oppilaat täydensivät kellotaulut osoittamaan oikeita kellonaikoja.
Sen jälkeen oppilaat lähtivät etsimään käytävälle sijoitettuja lappuja, joissa kerrottiin mihin aikaan mikin oppitunti pidetään. Esimerkiksi "Lentäminen maanantaina tasan kello 3). Luettuaan lapun oppilas palasi omalle paikalleen kirjoittamaan oppiaineen lukujärjestykseen oikealle paikalle.
Tehtävä oli melko haastava osalle, koska piti muistaa sekä oppiaineen nimi että kellonaika, mutta pareittain tekemällä tehtävä helpottui, kun toinen parista muisti oppiaineen ja toinen kellonajan.
Torstaina luimme satusiestalla Harry Potter ja viisasten kivi-kirjasta Harryn ensimmäisestä taikajuomatunnista, joten satusiestan jälkeen mekin suuntasimme koulun tyrmiin (pohjakerroksen liikuntasalin pukkariin) taikajuomatunnille.
Ruokala oli minulle kuukauden verran kerännyt maitopurkkeja, jotka nyt pääsivät käyttöön. Purkit täytettiin vedellä ja sen jälkeen alkoi taikajuomien sekoittelu. Perusaineksina (päävärit) meillä oli käytössä lepakon verta, peikon räkää ja mustekalauutetta, jotka sekoitettiin ensin.
Sen jälkeen tehtävänä oli sekoittaa oranssia lohikäärmeen lieskajuomaa, violettia vampyyrijuomaa sekä vihreää etanan limalitkua. Värit taikajuomiin saatiin vesiväreistä.
Taikajuomatunnin päätteeksi kaikki sekoitetut taikajuomat sekä iso lasti näkymättömyysjuomaa (eli puhtaalla vedellä täytettyjä maitopurkkeja) vietiin koulun takapihalle jäätymään.
Luokassa oppilaat saivat monisteen, johon väritettiin taikajuomiin käytetyt perusainekset: lepakon veri, peikon räkä ja mustekalauute. Sen jälkeen oppilaat värittivät erilaisia taikajuomia monisteeseensa, jossa näkyivät käytetyt ainekset (päävärit) ja niistä syntyneet taikajuoman väri. Eli esimerkiksi sinistä ja keltaista sekoittamalla tuli vihreää. Lisäksi oppilaiden tehtävänä oli keksiä taikajuomille nimet eli saimme jälleen kirjoitusharjoitusta.
Perjantaiaamuna olivat kaikki taikajuomat jäätyneet! Olipa yön aikana tapahtunut myös kummia. Violetit vampyyrijuomat olivat jäätyneet siten, että keskellä jääharkkoa oli violetti puikko, osasta jääharkoista oli kadonnut väri kokonaan ja punaisista taikajuomista vain muutama oli jäätynyt kokonaan.
Samalla kun revimme jäätyneitä taikajuomia irti maitopurkeista kävi oppilaiden keskuudessa kiivas keskustelu siitä, mitä taikajuomaa kunkin maitopurkista ilmestyi. Hyvin oli eilisen päivän leikit (eikun opit ;-) ) muistissa.
Lastasimme jääharkot pulkkiin ja metsäretkellä rakensimme harkoista jäärakennelman. Oppilaiden tavoitteena oli rakentaa Tylypahka, mutta harkot oli sen verran liukkaita ettemme saaneet aikaan korkeaa rakennelmaa, vaikka yritimme käyttää lunta ja puista tippunutta roskaa harkkojen välissä tuomaan kitkaa.
Ehkä olisi pitänyt olla mukana vettä ja iso pensseli, jolla harkkoja olisi hieman voinut kastella ja jäädyttää kiinni toisiinsa...
Tällaisten touhujen jälkeen oli mukava päättää viikko ja lähettää oppilaat ansaitulle hiihtolomalle! Velhokoulu jatkuu jälleen loman jälkeen!
Jos haluat hyödyntää tulostettavia velhokoulumateriaaleja, niin löydät ne täältä. Kansiossa on sekä viime että tämän viikon materiaaleja.
Reilu viikko on satusiestalla luettu Harry Potter ja viisasten kivi-kirjaa. Kirja on imaissut ekaluokkalaiset mukaansa. Eilen luettuani kirjaa vartin ja lopetellessani lukemista oli palaute "Höh, miksi luit niin vähän aikaa? Lue vielä vähän lisää!" No, mehän luettiin...
Ostin BlackFriday-tarjouksesta kuvitetun version, jonka kuvat ovat aivan ihania. Tosin tämä kuvitettu versio on dokumenttikameran alla, jotta oppilaat näkevät kuvat. Minä luen itse kuvittamatonta versiota..
Tänään suuntasimme oppilaiden kanssa Viistokujalle ostoksille. Matikassa meillä on menossa lukualueen laajentaminen (lukualue 0-20), joten vierailu Viistokujalla sopi tähän jaksoon erinomaisesti. Varga-Neményi-menetelmässä käytetään runsaasti aikaa uuteen lukualueeseen tutustumiseen ennen kuin lukualueella aletaan laskea ja operoida. Tämän lukualueeseen tutustumisjakson aikana oppilaat saavat kokemuksia lukumääristä 10-20, laskevat lukumääriä, mittaavat eri suureilla asioita, joiden mittaustulos osuu 10-20 lukualueelle. Lukualueen laajennusjakson jälkeen edessä on logiikkajakso, johon liittyviä tehtäviä tämä ja tulevat velhokoulu-tunnit sisältävät.
Aamulla Viistokujalla eivät vielä kaikki puodit olleet auki, mutta pääsimme kuitenkin vierailulle kolmeen puotiin ja loput puodit aukesivat lounaan jälkeen. Oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään, joista jokainen suuntasi eri puotiin.
Säilä&Imupaperi (lukumäärien laskeminen ja vertailu)
Säilä&Imupaperi-puodissa oppilaat tekivät kirjaostoksia. Tarjolla oli kaikki Tylypahkan ensimmäisen ja toisen vuoden oppikirjat, jotka oli hinnoiteltu maksamaan 9-21 kultakaljuunaa. Jokainen tuleva noita ja velho sai ämpärillisen kultakaljuunoita ja ryhmästä valittiin kaksi myyjää puotiin.
Oman mielenkiinnon mukaan kukin oppilas valitsi myyntipöydältä oppikirjoja ja laski hintalapun ilmoittaman määrän kultakaljuunoita kassalle, joka vielä tarkisti, että maksu tuli oikein. Kaupassa kävi kova kuhina. Erityisesti Muodonmuutokset aloittelijoille ja Gilderoy Lockhartin Niityllä noita-akkojen kanssa olivat suosittuja teoksia.
Ennen puodista poistumista vertailimme hintoja. Mikä on kallein ostamasi kirja? Kenellä on kaikkein kallein kirja? Mikä on halvin ostamasi kirja? Kenellä on kaikkein halvin? Lopuksi järjestimme kaikki kirjat halvimmasta kalleimpaan.
Ollivanders - hienoimpia taikasauvoja vuodesta 382 eKr (pituuden mittaaminen ja lukujen merkitseminen numeroilla)
Ollivandersilla oppilaiden tehtävänä oli ottaa mittoja, jotta ensi viikolla oikean mittainen taikasauva voitaisiin heille valmistaa. Kirjassa Ollivandersin mittasauva mittaa Harrya kyynärpäästä ranteeseen, pään ympäri, sierainten välin ja ties mitä muuta.
Melkoisen monta mittaa tänäänkin tarvittiin. Mukana tunnilla oli erityisopettajamme Ulla, joka opasti oppilaita mittanauhan käytössä. Tähän asti pituutta on mitattu erilaisilla epästandardeilla mittayksilöillä ja esimerkiksi värisauvoilla, joten mittanauhan käyttäminen oli uutta ja välillä meinasi unohtua, että mittaaminen piti aloittaa nollasta, eikä esimerkiksi siitä päästä mittanauhaa, jossa lukee 100.
Kehonosia opiskelimme maanantaina ympäristöopin tunnilla, jotta ne kaikille olisivat Ollivanderssilla tuttuja. Torstaina suunnitelmissa on opetella kehonosia myös englannin tunnilla.
Mittaustulokset kirjattiin monisteelle.
Hunajaherttua (hienomotoriikka)
Aamulla oli avoinna myös Hunajaherttua, jossa oppilaat värittivät velhokarkki-värityskuvia. Valitsin väritettäväksi pikkutarkkaa ja huolellista työskentelyä vaativia värityskuvia Bertie Bottin joka maun rakeista, Weasleyn pinnauspurtavista ja kurpitsamehusta.
Lurppuluomen pöllökeskuksessa oppilaiden tehtävänä oli selvittää minkä pöllön minä olin päättänyt itselleni hankkia. Jokainen sai monisteen, jossa oli vihjeitä pöllöstä sekä pienet kuvat pöllöistä. Lisäksi seinällä oli isot kuvat kustakin pöllöstä sekä niiden nimet.
Vaadittiin siis luetun ymmärtämistä ja logiikkaa, jotta oikea pöllö saatiin selvittää. Poissulkemisen tekniikalla oppilaat vetivät yli niitä pöllöjä, jotka eivät voineet tulla kyseeseen.
Vuotava noidankattila (tilavuuden mittaaminen)
Vuotavassa noidankattilassa oppilaiden tehtävänä oli mitata, kuinka monta lasillista kahdesta isosta kutistusliemi pullosta voisi kaataa. Lasillisia tuli kaiken kaikkiaan 12.
Sen jälkeen oppilaat arvioivat tulisiko kolmesta pienemmästä taikajuomapullosta enemmän vai vähemmän taikajuomaa kuin kahdesta isosta. Arvion jälkeen alettiin jälleen mittaamaan ja kokeilemaan.
Apoteekki (massan mittaaminen)
Apoteekissa oppilaat pääsivät punnitsemaan erilaisia taikajuoma-aineksia. Käytössä olivat tasapainovaa´at ja punnuksia punaisia värisauvoja. Mittaustulokset kirjattiin jälleen monisteelle.
Mitattavana oli muun muassa etanan silmiä, kuivattuja kuoriaisia, keijupölyä, näkymättömyyspulveria. Kaikki nämä löytyivät opettajan keittiön kaapeista: papuja, linssejä, erilaisia jauhoja, sokeria ynnä muuta. Keijupölyyn ja yksisarvisen sarvijauheeseen sekoitin glitteriä, muuten kaikki olivat puhtaita ruoka-aineita. Tässäkin tehtävässä taika-aineiden massat olivat pääsääntöisesti 10-20 punaista värisauvaa, muutamat vähemmän ja muutamat hieman enemmän.
Laituri 9 3/4 (hahmottaminen)
Kings Crossin juna-asemalla näkee paljon ihmisiä ja siellä pitikin olla tarkkana, jottei mikään jää huomaamatta. Juna-asemalla pelattiinkin hahmotuskykyä vaativaa Dobble-pelin Harry Potter-versiota. Pelin perusversio oli entuudestaan jo oppilaille tuttu, joten pelit lähtivät nopeasti käyntiin.
Tällaisten tehtävien parissa hurahti pari tuntia nopeasti. Oppilaat työskentelivät innokkaasti. Tässä vaiheessa ekaluokkaa on mukava huomata, että monet asiat alkavat onnistua myös ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa ja ohjausta. Viistokujalle ja Ollivandersin taikasauvapuotiin meidän on palattava ensi viikolla, kunhan alamme valmistaa omia taikasauvojamme. Sitä siis odottelemme!
Iltapäivällä 1.-2. luokkalaisten matikkakerhossakin velhoiltiin ja suunnattiin Viistokujalle. Matikkakerholaisten kanssa mittasimme tilavuuksia ja teimme taikalientä. Lisäksi vierailimme Säilä&Imupaperissa ja Apoteekissa.
Jästi-opettajille tiedoksi, että Äkämienparannusliemen liskonaivojauhot voi korvata ruokasoodalla, etanan liman tiskiaineella ja mätien kananmunien uutteen etikalla. Lepakon veri, peikon räkä ja yksisarvisen sarviuute on korvattavissa elintarvikeväreillä, joita löytyy hyvinvarustetuista jästikaupoista.
Tästä jatketaan ensi viikolla!
P.S. YouTubesta löytyy muuten hakusanalla Harry Potter ambiance tai vaikkapa Diagon Alley Ambiance taustoja, jotka voi heijastaa taululle ja saada sillä luokkaan tunnelmaa. Olettaisin, että nämä videot ovat peräisin jostain pelistä.
Tässä esimerkiksi meillä käytössä ollut Viistokujan tunnelma video.
Eilen koitti viimein se päivä, jota on elokuun alusta asti odotettu. Sadas koulupäivä!
Koulupäiviä on koko syksyn laittamalla aina aamupiirissä yksi kala akvaarioon uuden koulupäivän merkiksi. Lokakuussa huomasimme opettajan arviointitaidon heittäneen pahasti, sillä akvaario oli aivan täynnä eikä sinne enää mahtunut kaloja (en ollut vaihtanut pikkukaloja kymppikaloiksi, koska halusin antaa oppilaille kokemuksen kuinka paljon sata todella on). Jotta kalojen laittamista akvaarioon aamuisin voitaisiin jatkaa, otin käyttöön satataskuston (jossa yleensä on lukukortit) ja kalat siirrettiin taskuihin. Samanlaiset kalat tulivat aina samaan sarakkeeseen, joten kalojen vertailu pylväsdiagrammina oli helppoa. Luokan akvaarioon laitoimme kymppikalan sen merkiksi, että yhtä kalalaatua oli taskustossa kymmenen samanlaista. 100. koulupäivänä taskusto oli siis aivan täynnä ja kymppikalojen akvaariokin oli täynnä. Mitenköhän tästä jatketaan? Open kätköistä löytyi satakala, joka satapäivän ajan oli omassa akvaariossaan, mutta ensi viikolla tyhjennän pikkukalat ja kymppikalat akvaariosta ja jatkamme alkuperäisen akvaarion täyttämistä.
Päivittäin kaloja laskiessa on tullut hyvää lukujonoharjoitusta myös suuremmilla luvuilla. Kalenterin yhteydessä rallatamme lukuja 0-30 eteen- ja taaksepäin, mutta kaloja on laskettu niin yksitellen kuin isommissa ryhmissä. Taskustoon siirryttäessä laskimme täydet sarakkeet kymppeinä ja vajaat sarakkeet sen jälkeen yksittäin.
Tammikuun ajan oppilailla on ollut päivittäin läksynä laskea sataan. Ylöspäin eriyttävänä tehtävänä on ollut luetella luvut sadasta nollaan tai harjoitellaan sataan laskemista kaksi kerrallaan.
Aamupiirissä opeteltiin myös "Kuinka paljon on satanen?"-laulu. Maijan karitsan sävelellä laulettava laulu, on helppo oppia.
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Se on kymmenen kymppiä.
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Se on 100 ykköstä.
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Se on 20 viitosta.
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?
Se on kaks viiskymppistä.
jne..
100. koulupäivän ohjelmaan kuului kaikkea sata. Aamulla pohdimme onko sata sekuntia pitkä vai lyhyt aika? Testasimme kuinka monta sanaa ehtii sadassa sekunnissä lukea. Tulostin Freedistä Sanaralli-monisteita (eri tasoja, eri oppilaille) ja taululla ajastimella oli sata sekuntia. Oppilaat työskentelivät pareittain, toinen luki sanarallimonisteen sanoja ja toinen teki tukkimiehen kirjanpitoa ja merkitsi ylös luetut sanat. Näin tuli samalla harjoiteltua myös viisi kerrallaan laskemista.
Sadan sekunnin lukeminen oli kuulemma ihan helppo juttu!
Kun oli luettu sata sekuntia, piti tietenkin myös kirjoittaa. Sadan sanan kirjoittaminen vei kuitenkin vähän enemmän aikaa kuin sata sekuntia. Oppilaat työskentelivät pareittain ja jokainen pari kirjoitti omalle listalleen 10 p-kirjaimella alkavaa sanaa (tällä viikolla on harjoiteltu p-kirjainta).
Seuraavaksi kaivattiin energian purkua ja olikin aika kokeilla jaksammeko pomppia sata kertaa sadassa sekunnissa. Tähän löytyi hyvä video YouTubesta. Eikun pomppimaan! Pompimme itse asiassa pariinkin kertaan päivän aikana. Hyvin hengästytti 😀
Kahden oppitunnin ajan työskenneltiin pistetyöskentelyn parissa.
1. Neljän suora
Oppilaat pelasivat kaksi vastaan kaksi pelinä neljän suoraa isolla satamatolla. Molemmilla joukkueilla oli omat merkkikartiot. Joukkue heitti kahta 10-sivuista noppaa ja sai siis kaksi numeroa, joista muodostettiin kaksinumeroinen luku. Etsi luku satataululta ja peitä omalla merkkikartiolla. Vuoro siirtyy toiselle joukkueelle. Tavoitteena oli saada neljän suora.
2. Etsi luku ja väritä satataulusta
Käytävälle oli levitetty lukukortteja, joissa oli eri värisiä kehyksiä. Oppilailla oli kirjoitusalusta ja 100-ruudukko. Oppilas etsi seinältä luvun ja saman luvun omasta satataulustaan sekä väritti luvun kehyksen värillä. Lopputuloksena 100-ruudukkoon muodostui 100.
Aiempina vuosina tämä tehtävä on ollut toteutettuna siten, että luvut on kirjoitettu kirjaimin, mutta koska minulla ei ollut avustajaa käytössä, päädyin tällä kertaa helpottamaan tehtävää, jotta se sujuisi oppilailta itsenäisesti.
3. Rakenna 100 palikan linna
Rakentelupiste oli oppilaille mieluiten. Laatikossa oli valmiina 100 rakentelupalikkaa, joista yhteistyössä ryhmän kanssa rakennettiin linna.
4. Mysteeriluku
Mysteeriluku-pisteellä jatkettiin 100-ruudukon parissa työskentelyä. Tarjolla oli kolme 100-ruudukkoa, joista oli osa luvuista peitetty. Naapurilukujen avulla oppilaiden tehtävänä oli omalle monisteelleen kirjata piilossa olevat luvut.
5. Kuinka paljon on 100 cm? Entä 100 g?
Mittauspisteellä oli oransseja ja keltaisia VaNe-värisauvoja, 100 cm mittanauhoja ja tasapainovaaka. Oppilaiden tehtävänä oli selvittää kuinka monta oranssia värisauvaa tarvitaan 100 senttimetriin. Entä kuinka monta keltaista? Pyysin oppilaita arvioimaan ensin kuinka monta sauvoja tarvitaan ja sen jälkeen vasta mitattiin. Arviot olivat aika hyvin 10-15 välillä (oranssi värisauva on 10 cm ja 10 g). Kun oransseilla oli mitattu, oli aika pohtia tarvitaanko keltaisia värisauvoja (5 cm / 5 g) enemmän vai vähemmän kuin oransseja? Entä kuinka monta keltaista tarvitaan?
Mittaamisen jälkeen samat tuumailut tehtiin tasapainovaa´an ja 100 g punnuksen kanssa. Ohhoh, silloinkin tarvittiin 10 oranssia tai 20 keltaista..
Jos VaNe-värisauvat eivät ole sinulle tuttuja, niin vinkkinä, että ne toimivat ovat pituuden, tilavuuden ja massan suhteen mittatarkkoja. Eli niitä voi käyttää esimerkiksi tasapainovaa´assa punnuksina.
6. Satanäyttely
Oppilaiden läksynä oli tuoda kouluun jotakin sata. Kouluun tuotiinkin makaroneja, helmiä, rahoja, 100 cm lanka, Pokemon-kortteja, kiviä ym. Näyttelyn esineet piti tietenkin tarkistuslaskea ja sen jälkeen pyysimme rinnakkaisluokat näyttelyvieraiksi. Oppilaat kierrättivät rinnakkaisluokan oppilaat näyttelyssä ja selittivät mitä missäkin on ja miten siitä tulee sata.
Tosin eräällä pisteellä esiteltiin "Tässä on 99 makaronia ja se 100. on minun vatsassa." 😂
7. Sataherkkua
Eihän juhlia voi olla ilman herkkuja, joten oppilaat saivat perinteiset popcornit tai murorinkulat laskettavaksi. 100-alustan avulla jokainen laski itselleen 100 herkkua.
Homma hoidettiin koronaturvallisesti, kun jokainen desinfioi kädet ennen aloittamista ja ope annosteli popcorneja vähän kerrallaan astiaan tai suoraan oppilaan alustan keskiosaan, jolloin jokainen koski vain omiin herkkuihinsa.
Päivän päätteeksi oli jokapäiväisen satusiestan aika ja samalla oppilaat saivat mutustaa 100 herkkua. Sattuipa niin, että kun lopetimme satusiestalla luetun Pomenia kirjan lukemisen olimme päätyneet sivulle 100!
Juhlistettiinko teillä 100. koulupäivää?
P.S. Mysteeriluvun monisteen ja 100-ruudukon väritystehtäviä en tänä vuonna tehnyt itse vaan ostin ne TeacherPayTeacheristä.
