Joulu tulla saa...

Jouluun liittyy perinteitä.. niin myös meidän luokassamme. Kun vitosten kanssa vietämme jo kolmatta yhteistä joulua, ovat perinteet muodostuneet oppilaille tärkeiksi. Tärkeämmiksi kuin osasin olettaakkaan, kuten selvisi viime viikolla.

Viime viikolla harjoittelimme arjentaitoja, silitimme ja vaihdoimme luokkaan jouluverhot. Tänä vuonna virittelimme luokkaan myös jouluvaloja, kun niitä oli koulussa joka luokkaan hankittu. Joulukuun alkaessa itse hankkimani kuusi laitettiin myös esille.

Joulukuussa jokainen päivä alkaa tai päättyy joulutarinaan (mieluiten aloittaisin päivän joulutarinalla, mutta jakotunneista ja integroituneista oppilaista johtuen tarinan paikka vaihtelee). Silloin luokka on hämäränä, ainoastaan jouluvalot palavat. Luokkaan tullessa suu menee kiinni, joulutarinan aikana oppilaan tehtävänä on rauhoittua kuuntelemaan ja vain olemaan. 

Joulutarinan ensimmäisenä päivänä oppilaat kuhisivat käytävässä nähtyään luokan olevan hämäränä "joulutarina alkaa, joulutarina alkaa". Käytävän toisella puolella oleva erkka kyseli mitä ihmettä meillä oikein tapahtuu, kun oppilaat kuhisevat käytävässä.. "Kerron tarinaa pimeässä" ;-)

Tämän vuoden tarinaksi valitsin Dickensin klassikon Saiturin joulun. Kerron oppilaille tarinaa joka päivä eteenpäin, eli joulukuussa iltasatuna luen itse Saiturin joulua pätkän eteenpäin, jotta osaan kertoa sen seuraavana päivänä oppilaille. Vaatii minulta työtä, mutta olen huomannut oppilaiden kuuntelevan paljon paremmin kerrottua kuin luettua tarinaa. Lisäksi kertoessa voin tarvittaessa oikaista joitain mutkia, mikäli aikataulu sitä vaatii. Dickensin kieli on kyllä niin mahtavaa, että kekseliäimpiä pätkiä laitan itselleni lunttilappuun ylös. 

Aiempina vuosina meillä on ollut jokin yhdessä tehty ovikoriste. Tänä vuonna päätimme liittää ovikoristeen joulutarinaan ja kuva täydentyy tarinan edetessä.

Tänä vuonna ovikoriste etenee tarinan edetessä.

Viime vuonna oppilaat kirjasivat hyviä asioita ja vahvuuksia toisistaan lapuille, jotka kokosin jokaiselle oppilaalle runoksi. Joka päivä luettiin yksi runo ja arvuuteliin kenestä on kyse. Runot muodostuivat oppilaille tärkeiksi ja jo marraskuun alussa alkoivat kyselyt onhan tänäkin vuonna runot, onhan.. 

Yritin ohittaa pyynnöt runoista, mutta lopulta oli pakko antaa periksi.. Koska olemme retkeilleet metsässä tänä vuonna paljon ja olemme "ulkoluokka" liittyvät runotkin metsään. Luemme joka päivä yhden uuden runon, jokainen oppilas varmasti kuukauden kuluessa itsensä metsästä löytää. Sovimme, että ennen lomaa käymme läpi ketä olin missäkin runossa ajatellut, jos se ei ennen sitä selviä. Ainakin avustajani ja kollegani tunnistivat ensimmäisistä runoista oppilaat heti..

                            

Elf on the shelf-leikin ajattelin olevan jo oppilailleni liian lapsellinen, mutta perjantaina kuului luokasta parahdus "eikö ole tonttua?!". Hmm.. olin luokkamme koulutontun jättänyt viime jouluna Rovaniemelle, koska olin ajatellut ettei tonttua enää piilotella.. Noh, äidin joulukoristeista löytyi onneksi korvaava tonttu, joten tänään oli tonttu luokassa.

Kirjoittelemme siis tontusta joka päivä englanniksi ja ruotsiksi missä tonttu on. Tuleepahan samalla kerrattua prepositiot.

Tällaisia ovat meidän luokkamme jouluperinteet. 

Mitä teidän luokassanne tapahtuu joulukuussa?

Meidän aiempien vuosien joulujuttuja voi lukea täältä.

Kymmenkertainen, satakertainen.. kymmenesosa, sadasosa..

Desimaalilukujen kanssa työskennellessämme olemme oppilaiden kanssa päässeet kymmenellä kertomiseen ja jakamiseen. Viikon verran olemmekin kymmenkertaistaneet, satakertaistaneet ja tuhatkertaistaneet lukuja, sekä vastaavasti ottaneet luvuista kymmenesosia, sadasosia ja tuhannesosia.. Miten tuohon viikko menee? Kunhan vaan pilkkua siirtää...
Pilkkua siirtämällä aiheesta olisi päässyt nopeasti eteenpäin, mutta mihin olisi jäänyt oppilaiden ymmärrys kymmenjärjestelmästä, jonka ymmärtämisen syventäminen on ainakin Espoon opsissa mainittu painokkaasti..

Aiempina vuosina olemme kymmenkertaistaneet kymmenjärjestelmävälineillä lukuja paljon. Nyt mukana olivat kuitenkin desimaaliosat ja aluksi piti taas muistutella mieliin, miten homma toimikaan. Hieman ehti jo tulla epätoivokin, mutta tarvittiin hetken tuumailutauko ja vaikka edellisenä päivänä tuntui, että homma polkee paikallaan, olikin seuraavana aamuna oppilailla kädet pystyssä ja kymmenkertaistaminen, kymmenesosa, sadakertaistaminen ja sadasosa olivatkin hyvin hallussa!

Kerratessamme asiaa yhdessä kaikki oppilaat käyttivät kymmenjärjestelmävälineitä. Itsenäisen harjoittelun aikana oppilaat saivat itse valita käyttävätkö pöydällä olevia välineitä vai eivät. Kymmenjärjestelmävälineet ovat luokassamme jatkuvasti saatavilla, sillä asioiden selittäminen ongelmatilanteessa olevalle oppilaalle on niiden avulla helppoa. Moni oppilas tukeutuukin välineisiin haastavampien tehtävien kohdalla ollessaan epävarma siitä, miten lasku menee. Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen oppilas oikeasti osaa kymmenkertaistaa tai jakaa kymmenenellä luvut ja ymmärtää luvun suuruusluokan. Pilkun siirtämisestä ei luokassamme ole puhua pukahdettu, jollekin oli asia kotona harmikseni opetettu, mutta hänet hyssyteltiin hiljaiseksi samantien.

Kun kymmenkertaistaminen alkoi sujua, päätin pistää oppilaiden päät heti sekaisin ja seuraavalla tunnilla luokassa olikin kymmenjärjestelmävälineiden sijaan mitta-astioita (ml, cl, dl, l ja dal). Se, että litra on 10 dl muistui mieleen nopeasti, samoin kuin, että millilitroja tarvitaan desilitraan 100. Senttilitra oli oppilaille uusi mittayksikkö, mutta sillekin löysimme paikan. Nimeä senttilitralle piti etsiä jonkin aikaa, kunnes oppilaat hoksasivat pituuden yksiköiden etenevän milli, sentti, desi jne. joten kai sama toimii litroissakin? 

Isot vetomitat ovat yleensä vaikeita, koska hehtolitroja ja kilolitroja ei käytetä juuri lainkaan. Minun oppilailleni ne eivät kuitenkaan tuottaneet vaikeuksia. 3. luokalla täytimme vedellä hehtolitran kokoisen saavin, viime vuonna emme saavia enää uudelleen täyttäneet, mutta oppilaani kokeilivat, kuka mahtuu hehtolitran saaviin... Nyt olikin helppo palata aiempaan kokemukseen: "Ainiin hehtolitra on se musta saavi mihin Peppi (nimi muutettu) ja Tommi (nimi muutettu) mahtuivat!"

4. luokalla hehtolitran saavia ei enää täytetty, koska se oli 3. luokalla täytetty
vedellä, mutta oppilaat innostuivat kokeilemaan kuka mahtuu saaviin. Tähän
muistoon oli helppo palata ja kaikki muistivat millainen on hehtolitra.

Puhuimme moneen kertaan auki mittayksikkö muunnokset vetomitoilla: ml kymmenkertaisena on senttilitra, senttilitra satakertaisena on litra, litran kymmenesosa on desilitra.

Vauhtiin päästyään oppilaat halusivat innoisaan kymmenkertaistaa ja satakertaistaa myös pituusmittoja sekä massan mittayksiköitä. 

Kaikki koottiin vihkoihin taulukkoon, jossa yksiköt olivat päällekkäin. Eri mittayksiköiden taulukointi samaan taulukkoon auttoi oppilaita ymmärtämään kuinka kymmenjärjestelmävälineillä opittu kymmenkertaistaminen toimii mittayksiköillä. Ja oppilaat osasivat vähitellen sanoittaa kokemuksiaan siitä, kuinka kymmenkertaistaessa mittayksikkö "kasvaa" ja jaettaessa kymmenellä mittayksikkö "pienenee". 

Seuraavalla tunnilla otimme pituuden mittayksiköt harjoitteluun, sillä niiden parissa on aiemmin työskennelty eniten. Oppilaat työskentelivät pareittain Hannele Ikäheimon Mittayksikkökorteilla. Mittayksikkökorteista oppilaat lähtivät etsimään tuttuja mittayksiköitä ja yhdistivät ne lyhenteisiin. Sen jälkeen pakasta löytyi tukipisteet eri mittayksiköille, esim. risteilyalus on noin hehtometrin pituinen ja mökki dekametrin levyinen. Mittayksikkökortit toimivat hyvänä kertauksena ja oppilaat innostuivat työskentelemään myös edellisellä tunnilla työstettyjen vetomittojen korteilla sekä massan yksiköillä.

Pituuden mittayksikkökortit taulukoituna.

Tunnin lopuksi pelasimme peliä, joka on muunnelma eräällä Unkarissa seuraamallani oppitunnilla pelatusta pelistä. Oppilailla oli kiekko, jossa oli vetomitat, pituuden tai massan mittayksiköt tai numeroilla merkittynä 0,001-1000000. Peliin oppilas tarvitsi lisäksi läpinäkyviä laskukiekkoja kourallisen. 

"Peitä luku, joka on sadaosa kymmenestä." Oppilas peitti alustaltaan 0,1. "Tuhatkertaista äsken peittämäsi luku." Ja siten oppilas jatkoi lukunsa kertomista tai jakamista kunnes alustalla oli enää yksi luku peittämättä. Sama toimi esimerkiksi pituusmitoilla siten, että pyysin oppilaita ensin peittämään metrin kymmenesosan ja sen jälkeen satakertaistamaan edellisen mittayksikön jne.

Peli sujui hyvin ja oppilaat löysivät kätevästi alustaltaan oikeat luvut/mittayksiköt. Tämä harjoitus toimi jo hyvinkin abstraktilla tasolla ja tämän avulla oli helppo huomata luokassa kierrellessään, oliko oppilas ymmärtänyt asian vai vieläkö tarvitaan lisää harjoitusta.

Harjoituksessa kerto- ja jakolaskut ketjutettiin ja peitettiin
aina se luku/mittayksikkö, joka tuli vastaukseksi.

Olemme mitanneet oppilaideni kanssa paljon 3. luokan jälkeen. Kun oppilaat ovat saaneet riittävästi kokemuksia mittaamisesta, on mittayksiköiden kanssa pelaaminen helpompaa ja oppilaat ymmärtävät mitä tekevät. Oppilaille on muodostunut ajatus eri mittayksikköjen suuruudesta: rusinan massa on gramma, millilitra vettä on iso pisara kämmenenellä, senttilitra ei riitä helpottamaan janoa, desimetri on peukalon ja etusormen väli, hehtometrin matkan jaksaa vielä juosta täysiä, mutta ihan helppoa se ei ole...

Ennen seuraaviin aiheisiin siirtymistä pelasimme vielä pikalukuhippaa mittayksikkökorteilla: Hipan saatua kiinni molemmat näyttivät korttinsa, se kumpi nimesi mittayksikön ensimmäisenä sai kortin itselleen. Toinen tuli hakemassa uuden kortin.

Kun kaikilla oli yksi mittayksikkökortti (ensimmäisellä kierroksella pituuden mittayksiköitä), jaoin oppilaat kahteen ryhmään. Ensin oppilaat järjestäytyivät jonoon pienimmästä yksiköstä suurimpaan. Sen jälkeen he lähtivät pohtimaan mitä pitää tehdä, jotta pienimmästä yksiköstä tulee jonossa seuraava ja jälleen seuraava. Koska oppilaat oli jaettu kahteen ryhmään, ei samassa ryhmässä ollut kaikkia mittayksiköitä, eivätkä ne olleet kaikki perättäisiä. Kun oppilaat olivat saaneet hetken aikaa puhua asiaa auki keskenään, esittelivät he oman jononsa muille tähän tapaan:

- Millimetri pitää satakertaistaa, jotta siitä tulee desimetri.
- Desimetri pitää kymmenkertaistaa, jotta siitä tulee metri.
- Metri pitää satakertaistaa, jotta siitä tulee hehtometri.
- Hehtometri pitää kymmenkertaistaa, jotta siitä tulee kilometri.
Ja sitten mentiin tietenkin jono toiseen suuntaan..
- Kilometri pitää jakaa kymmenellä, niin siitä tulee hehtometri.
- Hehtometri pitää jatkaa sadalla, niin siitä tulee metri... jne...

Tämän harjoituksen jälkeen saatoin todeta, että nyt tämä asia todella osataan, koska oppilaat lopottivat oman ryhmänsä jonon tuosta vain molempiin suuntiin ja mikä tärkeintä ymmärtävät mitä tekevät. Kannatti käyttää aikaa reilu viikko kymmenellä kertomiseen ja jakamiseen sekä mittayksiköihin!

Seuraava savotta onkin sitten desimaalilukujen kerto- ja jakolasku. Kertolaskusta oppikirja neuvoo suoraan laskemaan desimaalien lukumäärän kertolaskusta ja laittamaan vastaukseen yhtä monta.. Miksi näin tehdään? Mistä tämä sääntö tulee? Mihin jää ymmärrys, jos lapsi laskee 7 x 0,7 ajattelemalle 7x7=49 ja yksi desimaali, siispä 4,9?

Kymmenjärjestelmävälineille löytyy siis käyttöä ensikin viikolla :)

                                                          

Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja

Kesäkuun alussa ilmestyi Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja, johon pääsin tutustumaan Ritan ohjaamassa työpajassa Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa. Nyt syksyllä Loogiset kokoelmat-kirja on ollut ajoittain käytössä 5.-6. yhdysluokkani matikantunneilla silloin, kun koko porukka opiskelee yhdessä.

Kirjan alusta löytyy vanettajille tuttuja harjoituksia ja leikkejä loogisilla paloilla, mutta Loogiset kokoelmat-kirja syventää ja laajentaa logiikan opetusta vastaamaan peruskoulun ylempien luokkien tarpeita OPS:n mukaisesti. Kirjasta riittää tekemistä niin alakouluun kuin yläkouluunkin.

Tähän blogikirjoitukseen olen koonnut muutamia harjoituksia, joita syksyn aikana olemme loogisilla paloilla tehneet oppilaiden kanssa. Osa on tuttuja Varga-Neményi-menetelmän Opettajan Tienviitoista ja osa on Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjasta.

Moni asia syntyy tarpeesta, niin tämäkin leikki, joka oli itse ideoimani.. Loogisten palojen rasiat olivat avautuneet ja palat olivat sikin sokin laatikon pohjalla. Aloitimme tunnin liikettä aikaan saavalla tehtävällä. Kaikki loogiset palat oli kaadettu tarjottimille ja oppilaspari sai hakea tarjottimelta yhden palan kerrallaan. Tehtävänä oli saada koko kokoelma täyteen.

Oppilaiden hakiessa kokoelmaansa sopivia paloja ohjasin heitä järjestämään palat siten, että he näkevät mitä paloja heiltä vielä puuttuu. Järjestelytapoja oli useita erilaisia ja kaikkien saatua kokoelmansa valmiiksi kiersimme katsomassa miten eri parit olivat palansa järjestäneet. Kokeilimme, onko oppilaiden järjestelemistä paloista helppo nähdä mikä puuttuu laittamalla yhden palan laskuun ja arvuuttelemalla kaverilta mikä pala puuttuu.

Erilaiset arvuutteluleikit loogisilla paloilla ovat hauskoja. Arvaa mitä palaa ajattelen-peli toimii aina ja oppilaat kysyvät kyllä/ei-kysymyksiä selvittäen ajateltua palaa. 5.-6. luokkalaisia aloin ohjaamaan näissä arvuutteluleikeissä siihen, että he pyrkivät vastaukseet mahdollisimman vähillä kysymyksillä. Mitä kannattaa kysyä?

Oppilailleni uutena arvuutteluleikkinä pelasimme arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-peliä, jossa minulla oli yksi ominaisuuskortti kädessäni ja oppilaat kysyivät loogisia paloja näyttäen onko ko. palalla ajattelemani ominaisuus.

Arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-pelissä ylärivillä olevilla paloilla on ajateltu
ominaisuus ja alarivin paloilla ei ole. Ajateltu ominaisuus oli siis kolmio.

Kivana välipalana tunnilla toimivat Loogiset-kokoelmat kirjasta löytyvät muistipelit. Kirjaan on koottu erilaisia ruudukoita, joihin on asetettu loogisia paloja (2x4 ja 4x4 ruudukoihin). Opettaja vilauttaa kuvaa oppilaille ja oppilaat rakentavat muistin avulla samanlaisen. Me testasimme helpompia muistiharjoituksia, jotka onnistuivat oppilaita hyvin.

Muistipeli loogisilla paloilla.

Koska loogiset palat eivät ole kaikille oppilailleni tuttu väline, soveltuvat monet pelit, joita voi pelata jo ekaluokkalaisten kanssa, myös isoille oppilaille. Isojen oppilaiden kanssa tosin helpoista peleistä pääsee usein nopeasti siirtymään vaikeampiin.

Yksi tällainen harjoitus, jota teetän Varga-Neményi-menetelmän 1. luokan kurssilla, mutta jota teimme myös 5.-6. luokkalaisteni kanssa on ketjun rakentaminen, jossa muuttuu vain yksi ominaisuus ketjun edetessä. Osalle tällaiset ketjun tai madon rakentamistehtävät olivat helppoja ja haastetta löytyikin Loogiset kokoelmat-kirjan monistepohjista, joissa loogisia paloja asetellaan taulukkoon siten, että 1-3 ominaisuutta muuttuu ohjeen mukaisesti. Eipä ollut enää helppo :)

Nuolien lukumäärä kertoo kuinka monta ominaisuutta muuttuu.

VaNesta tuttua pupu-peliä olemme pelanneet useampaan kertaan. Pelissä jokainen pelaaja valitsee yhden loogisen palan ja mikäli opettajan lukema väittämä on totta heidän palansa osalta, saavat he liikkua yhden askeleen eteenpäin pelilaudalla. Tätä peliä olemme pelanneet oppilaiden kanssa niin pelilaudalla kuin käytävässä tai urheilukentälläkin, jolloin peliin saadaan fyysistä aktiivisuutta, kun oppilaat saavat aina toden väittämän kohdalla loikata mahdollisimman suuren loikan eteenpäin. 

Loogiset kokoelmat-kirjassa Pupu-peli on viety uudelle tasolle Logiikkaralli nimellä. Idea on sama, mutta pelaajien omien loogisten palojen lisäksi pelilaudan keskelle asetetaan jokeripala. Väitekorttien lauseet koskevat joko pelaajan omaa loogista palaa, pelaajan omaa ja jokeripalaa tai kaikkia pelin pelaajien paloja. 

Ennen Logiikkarallin pelaamista laudalla pelasimme yhdessä koko porukalla tästä liikkuvan version, jossa yhdessä pohdimme mitä lauseet tarkoittavat. Jokainen oppilas otti kaksi palaa ja loikki käytävällä eteenpäin sen mukaan oliko lause totta vai ei. Luin logiikkarallin korteista sellaisia ja keksin omia väitteitä, jotka koskivat kahta palaa. Samalla tuli hyvin keskusteltua mitä logiikassa tarkoittavat sanat JA, TAI jne.

Logiikkaralli tarjosi 5.-6. luokan S2-oppilaille hyvää luetunymmärtämisen harjoitusta ja pähkäilyä, sillä joukossa oli haastavia lauseita, joiden totuusarvoa piti miettiä pidempään.

Logiikkarallissa oli  5.-6. luokan oppilaille mieluinen peli.

Loogiset kokoelmat-kirjassa riittää vielä runsaasti tekemistä. Seuraavaksi olisi tarkoituksena kokeilla logiikkareittien rakentamista yhdessä oppilaiden kanssa. Logiikkareittejä pääsin kokeilemaan viime kesänä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa osallistuessani Rita Järvisen pitämään Loogiset kokoelmat-kirjaan pohjautuvaa logiikkapajaa. Kirjaa oli helppo lähteä käyttämään opetuksessa, kun sen harjoituksia oli päässyt itse kokeilemaan ja pelaamaan työpajassa. 

Seuraavaksi aion kokeilla oppilaideni kanssa logiikkareittien rakentamista.

Loogiset kokoelmat-kirjasta löytyy monistepohjat kaikkiin harjoituksiin ja esimerkiksi yllä olevan kuvan logiikkakoneet ja logiikkareitteihin tarvittavat "putkistot" voi myös kopioida ja laminoida oppaan takaa monistepohjista. Lisäksi kirjassa on monistepohjia oppilaiden omien loogisten kokoelmien rakentamista varten.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjaan. Tämä on sellainen kirja, joka kannattaa hankkia toki itselle, mutta myös koulun matikkavarastoon kaikkien koulun opettajien käyttöön. Kirja täydentää hyvin isompien oppilaiden opetusta ja perinteistä matikankirjaa, kun VaNe-kirjoja ei enää ole alakoulun isommille oppilaille tarjolla. Eli tämä on ehdottomasti vanettavan 4.-6. luokan opettajan kirjahyllyyn kuuluva kirja :)

Psst.. jos olet tulossa Educaan tammikuussa, niin Rita Järvinen on Varga-Neményi ry:n ja Ellin yhteisellä ständillä lauantaina esittelemässä kirjaa, josta on luvassa messutarjous. Lisäksi Rita pitää lauantaina Varga-Neményi ry:n jäsensille kaksi logiikkapajaa, jotka ovat samansisältöisiä kuin kesän 2017 VaNe-kesäseminaarissa pidetyt pajat. Kokemuksesta uskallan luvata, että tarjolla on kaksi erinomaista työpajaa logiikan parissa. Työpajoihin pääsevät Varga-Neményi ry:n jäsenet ilmoittautumaan etukäteen.

Desimaaliluku-jakso jatkuu 5. luokalla..

Desimaalilukujen käsittely luokassamme jatkui lukusuoratyöskentelyn merkeissä. Jokainen oppilas sai A3-paperista leikatun suikaleen (halutessasi voit antaa oppilaille eri pituisia suikaleita). Suikaleen päihin kirjoitimme 0 ja 1. Sen jälkeen taitoimme suikaleen tarkasti puoliksi ja pohdimme mikä luku on 0 ja 1 puolivälissä. Taitteeseen kirjoitimme siis 0,5, samalla keskustelimme ja muistuttelimme mieleen murtoluvun ja desimaaliluvun yhteyttä ja kertasimme miten puoli kirjoitetaan murtolukuna.

Seuraavaksi lukusuora taitettiin uudelleen puoliksi, jolloin saimme kirjoittaa taitteisiin 0,25 ja 0,75. Taittelimme paperia niin monta kertaa kuin paperia oli helppo taittaa.

Jatkoimme lukusuoran työstämistä noppapelin avulla. Oppilaat piirsivät vihkoonsa 10x10 ruudukon ja saivat kaksi 0-9-noppaa ryhmää kohden. Vuorollaan pelaajat heittivät kahta noppaa ja valitsivat muodostivatko nopan silmäluvuista yhteen-, vähennys-, kerto- vai jakolaskun. Laskun vastaus kertoi, kuinka monta sadasosaa ruudukon ruuduista tuli värittää. Oppilaan väritettyä noppia vastaavan määrän ruutuja, kirjoitti hän luvun desimaalilukuna. Tavoitteena oli saada tasan yksi kokonainen, yhtään yli ei saanut mennä. 

Pelin päätyttyä jokainen pelaaja etsi ruudukkoon värittämilleen luvuille paikat punaiselta lukusuoralta.

Desimaalilukujen pyöristämistä harjoittelimme myös pelin avulla. Oppilaat piirsivät vihkoonsa neljä ruutua, ensimmäisen ja toisen ruudun väliin piirrettiin pilkku. Aluksi pelasimme koko luokan voimin, sen jälkeen pienissä ryhmissä. Pelissä arvottiin neljä numeroa nopalla. Tavoitteena oli joko suurin tai pienin luku. Jokainen nopan silmäluku kirjoitetaan ruudukkoon, oppilas saa itse valita mihin ruutuun numeron kirjoittaa jokaisen heiton jälkeen. Numeroiden paikkoja ei saanut vaihtaa. Neljän heiton jälkeen oppilaat vertailivat kenellä on suurin luku, tämä pelaaja voitti kierroksen. 

Peli ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan seuraavaksi oppilaat piirsivät luvun kolmelle janalle, ensin ykkösten, sitten kymmenesosien ja sadasosien väliin. Pyöristyssäännöt muistuivat janojen kanssa työskennellessä hyvin mieliin. 

Samalla oppilaat tutkivat, voittiko suurimman luvun saanut pelaaja myös ykkösten tarkkuudelle pyöristetyn kierroksen? Entä kymmenesosien ja sadasosien tarkkuudella?

Pyöristyssääntöjen käsittely jatkui, sillä oppilaat hoksasivat, ettei kaupassa pyöristetä samalla tavalla kuin matematiikassa. Siispä otimme yhteyttä koulun vieressä sijaitsevaan K-marketiin ja saimme luvan tulla pitämään matematiikan tuntia myymälään.

Aloitimme kaupan tuulikaapissa lyhyellä teoria osuudella. Tutkimme eteisessä olevia mainoksia tarjoustuotteista ja pohdimme, mitä ko. tuotteista pitäisi maksaa, jos yhden kappaleen ostaa käteisellä. Kertasimme kaupan pyöristyssäännöt, jokaisella oppilaalla oli kokemuksia ostosten tekemisestä, joten kaikilla oli jonkinlainen käsitys siitä miten pyöristäminen kaupassa toimii.

Seuraavaksi suuntasimme myymälään. Oppilailla oli vihko, kirjoitusalusta ja kynä. Vihkon sivulle oli laitettu kolme otsikko. Kassalla kalliimpia, kassalla saman hintaisia ja kassalla halvempia. Oppilaat kiersivät kaupassa tutkivat hintalappuja ja listasivat tuotteita ja niiden hintoja eri sarakkeisiin sen mukaan pitäisikö niistä yksittäin ostaessa kassalla maksaa enemmän vai vähemmän kuin hyllynreunassa luki. Tarkan hinnan perään oppilaat pyöristivät kassalla maksettavan hinnan.

Alaspäin pyöristyviä hintoja oli vaikea löytää. Niitä onnistuimme löymään kuitenkin muutamia. Vauvanruoat olivat monet alaspäin pyöristyviä, samoin valmiiksi pakatuissa ja punnituitissa irtokarkkipusseissa oli alaspäin pyöristyviä hintoja.

Jonkin aikaa myymälässä kierrettyämme keräännyimme jälleen myymälän tuulikaappiin keskustelemaan huomioistamme. Eniten kaupasta oli löytynyt hintoja, jotka pyöristyvät ylöspäin. Yhdessä pohdimme syytä tähän.

Keskustelimme myös siitä, että kaupassa voi maksaa käteisen lisäksi kortilla. Pyöristetäänkö kortilla maksettaessa?

Osalla oppilaista oli tietoa kortilla maksamisesta, mutta päätimme kokeilla asiaa. Suffeli oli niitä harvoja tuotteita, jonka hinta (0.47 €) pyöristettiin alaspäin. Annoin yhdelle oppilaista rahaa 45 snt ja menimme myymälään. Oppilas osti Suffelin käteisellä ja minä toisen Suffelin kortilla. Molemmille meistä kassa sanoi hinnaksi 45 snt, mutta vain toinen sai karkin sillä hinnalla... mitäh?

Pyöristämisen harjoittelua jatkettiin luokassa. Matikkavarastoomme koottu kauppa kärrättiin luokkaamme ja hinnoittelin tuotteet meidän tarpeisiimme sopiviksi post-it-lapuilla. Ensimmäisenä oppilaat tutkivat kaupan hintoja ja palauttivat mieleen kaupan pyöristyssäännöt. Leikkirahoilla oppilaat laittoivat kunkin tuotteen viereen sen verran rahaa kuin kassalla käteisellä ostettaessa tarvittaisiin. Tämän tehtävän tekivät ne oppilaat, joille kaupan pyöristyssäännöt aiheuttivat vielä päänvaivaa.

Ne oppilaat, joille pyöristyssäännöt olivat helppoja, aloittivat suoraan haastavammasta tehtävästä, jossa pohjustimme desimaalilukujen yhteenlaskua ja arviointia. Oppilaat saivat 5 euron setelin. Heidän tehtävänään oli tutkia kaupan hintoja ja arvioida mitä he saisivat 5 eurolla ostettua. Tavoitteena oli käyttää raha mahdollisimman tarkasti. Pohdimme mille tarkkuudelle hinnat tulisi pyöristää. Onko yhden euron tarkkuus liian epätarkka? Osa euron tarkkuudelle, osa 50 sentin tarkkuudelle.. Arvioituaan mitä vitosella saisi ja laskettuaan pyöristetyillä arvoilla ostosten loppusumman, oppilaat laskivat ostosten tarkan arvon, jonka loppusumman sai pyöristää kaupan pyöristyssäännöillä.

Tämä oli oppilaista erityisen motivoiva tehtävä. Oppilaat vertailivat ostoksiaan ja sitä, kuka sai tarkimmin koko rahan käytettyä. Vitosen ostokset tehtyään oppilaat hakivat pankista 10 euron setelin, sen jälkeen 20 euron setelin ja yrittivät tehdä myös mahdollisimman tarkat ostokset tuhlatakseen myös nuo rahat mahdollisimman tarkasti.

Laskuharjoitusta tuli paljon ja samalla kertasimme oppilaiden kanssa laskustrategioita, kun pohdimme miten 1,12e+4,13e+3,72e voisi laskea helpoimmin. Osa oppilaista halusi ehdottomasti hyödyntää päässälaskustrategioita, muutama tarkisti miten desimaalilukujen allekkainlasku menikään ja laski tarkat hinnat allekkain.

Tästä jaksomme jatkuukin desimaalilukujen yhteen- ja vähennyslaskuihin. Keskitymme jälleen kerran laskustrategioihin, jotta mahdollisimman moni kykenisi laskemaan desimaaliluvuilla päässälaskuja. Laskustrategioita on oppilaideni kanssa treenattu 1. luokasta alkaen ja nyt 5. luokalla strategioiden käyttäminen on jo sujuvaa ja monesti hyvin kekseliästä, kun oppilaat yhdistävät eri laskustrategioita tilanteen vaatimalla tavalla. Taitavat oppilaat hallitsevat strategiat hyvin, mutta strategioita kertaamme aina, kun lukualue laajenee, jotta oppilaat osaavat hyödyntää laskustrategioita myös uudella lukualueella.

Desimaalilukujen kertailua vitosten kanssa

Aloitimme 5. luokan desimaalilukujakson pelaillen. Oppilaat jakautuivat neljän oppilaan ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli kymmenjärjestelmävälineiden desimaaliosat, TSKY-alustat, 12 hernepussia sekä pelilauta, joko voimapaperille tai suoraan lattiaan permanent-tussilla piirrettynä (vinkki: permanent-tussi lähtee muovimatosta pyyhekumilla irti, tunnin päätteeksi neljä oppilasta ja 4 pyyhekumia, 2 min päästä lattia oli puhdas).

Oppilaat heittivät vuorotellen omat hernepussinsa pelilaudalle. Kun kaikki hernepussit oli heitetty, ryhmä kokosi luvun eli laski yhteen ykköset, kymmenesosat ja sadasosat.

Jokainen oppilaista rakensi luvun omalle alustalleen kymmenjärjestelmävälineillä ja kirjoitti luvun numeroilla vihkoonsa. Lopuksi ryhmä tuli sijoittamaan luvun luokan lattialla olevalle lukusuoralle. Viime vuonna lukusuora oli desimaaliluvuilla haastava, mutta nyt luvut löysivät paikkansa lukusuoralta helposti.

Harjoituksen päätteeksi jokainen oppilas järjesti oman ryhmänsä luvut pienimmästä suurimpaan ja harjoitteli lukujen lukemista matematiikan kielellä parilleen. "Kuusi pilkku kolkytyks" sijaan vaadin oppilailta matikan tunneilla, että he osaavat sanoa luvut oikein eli kuusi kokonaista 31 sadasosaa.

Oppikirjastakin löytyi sopiva tehtävä tunnin lopuksi tehtäväksi ja oppilaat tunnistivat luvuista kymmenesosia, sadasosia ja tuhannesosia.

Jatkoimme desimaalilukujen kanssa työskentelyä ja desimaalilukujen vertailua pelaamalla sude- ja pide-pelejä (desimaaliluku-versio Hannele Ikäheimon ja Eija Voutilaisen Murtolukuja välineillä luokille 3-6-kirjan sumu- ja pimu-peleistä). Oppilaat pelasivat 4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli kymmenjärjestelmävälineet. Oppilas nosti pöydällä olevasta pinosta kortin ja rakensi kortissa olevan desimaaliluvun pöydälle. Jokainen oppilas teki samoin, lukujen väliin oppilaat asettivat askartelutikuista vertailumerkit. Se oppilas, jonka luku on kierroksen suurin saa sinipunakiekon pisteen merkiksi. Jokainen oppilas ottaa oman lukunsa pois pöydältä ja alkaa uusi kierros. Sude-pelissä voittaa SUurimman DEsimaaliluvun rakentanut oppilas, pide-pelissä voittaja on PIenimmän DEsimaaliluvun rakentanut oppilas.

Oppilaat rakensivat lukunsa ja vertailivat desimaalilukuja.

Ulkona pelasimme desimaalilukujen kanssa samoilla sude- ja pide-korteilla useampia leikkejä. 

Lukujen ominaisuuksia tutkimme leikissä "Kaikki luvut liikkeelle". Leikissä jokaisella oppilaalla on desimaalilukukortti ja he asettuvat leikkialueen päätyyn. Alueen keskellä oleva opettaja huutaa "Kaikki luvut liikkeelle". Oppilaat kysyvät "Ai mitkä?" Opettaja kertoo jonkin luvun ominaisuuden "Ne luvut, joissa ei ole yhtään kymmenesosaa". Kaikki oppilaat, joilla ei ole luvussaan kymmenesosia saavat vapaamatkan leikkialueen toiseen päähän, muita oppilaita opettaja yrittää ottaa kiinni (vrt. mustekala-leikki). Kiinnijääneet jäävät ottamaan muita kiinni seuraavalla kierroksella. Leikki päättyy, kun kaikki oppilaat on saatu kiinni.

Leikin päätyttyä oppilaat muodostivat jonon heillä kädessä olevien desimaalilukukorttien avulla siten, että he olivat jonossa pienimmästä suurimpaan.

Oppilaat nimesivät toistensa luvut ja pienemmän luvun saanut voitti toisen
pelaajan kortin itselleen.

Pikalukuhippa toimii myös desimaalilukukorteilla. Oppilailla oli kädessään yksi kortti, kaikki ottivat kaikkia kiinni. Kiinni jäädessä hippa ja kiinniotettu asettuvat vastakkain ja laskevat kolmeen paljastaen korttinsa. Molempien pitää osata kertoa kaverin luku matematiikan kielellä, sen jälkeen pienemmän luvun saanut oppilas muodosti sormistaan vertailumerkin ja nappasi suuremman kortin itselleen. Eli tässä pelissä pienemmällä luvulla voitti. Voittanut oppilas jatkoi peliä pelaten seuraavaksi kortilla, jonka juuri voitti. Hävinnyt oppilas käy hakemassa opettajalta uuden kortin, ellei hänellä ole aiemmin voitettuja kortteja.

Roskis-peliä pelasimme joukkuepelinä ulkona 4-5 oppilaan joukkueissa. Joukkueella oli neljän (tai viiden) ruudun suora. Ensimmäinen oppilas juoksi kauempana olevan opettajan luokse, otti salaisuuspussista desimaalilukukortin, yhdessä ryhmän kanssa oppilaat päättivät mihin ruutuun oppilas menee seisomaan. Sen jälkeen seuraava oppilas lähti hakemaan korttia. Valittuaan ruutunsa oppilas ei saanut enää vaihtaa paikkaa, jokaisen oppilaan tuli asettua ruudukkoon pienimmästä suurimpaan. Jos oppilaan saamaa lukua ei voinut ruutuun enää sijoittaa, menee luku "roskiin" eli oppilas juoksi opettajan luokse ja vaihtoi lukunsa toiseen. Ensimmäinen joukkue, jonka ruudukko oli täynnä voitti pelin, mikäli lukujono oli oikein pienimmästä suurimpaan järjestetty. Roskis-peli ulkona oli päivän hittipeli ja oppilaat olisivat halunneet pelata sitä uudelleen ja uudelleen.

Roskis-pelin ulkoversiossa oppilaat menivät itse ruudukkoon kortit kädessään.

Arvaa mitä lukua ajattelen-peliä jatkoimme roskis-pelistä oppilaille käteen jääneillä korteilla. Asetuimme piiriin ja joku oppilaista valitsi yhden luvuista, jotka leikkijöillä oli kädessään. Kyllä/ei-kysymyksillä leikkijät yrittivät saada selville mikä luku on kyseessä. Mikäli oma luku ei voi olla ajateltu luku, meni leikkijä kyykkyyn, mutta saattoi jatkaa edelleen kysymysten esittämistä.

Luvut, joilla oli leikitty siirrettiin lukusuoralle.

Ulkona emme enää ehtineet sijoittaa lukuja lukusuoralle, mutta luokassa sijoitimme luvut vielä lukusuoralle. Minulla oli luokan lattialla kaksi blankoa-lukusuoraa, jolle oppilaat sijoittivat lukuja. Lisäksi voimapaperin suikaleelle mittasimme janan ja luvut merkittiin myös janalle. Sovimme, että lapuissa olevat luvut ovat metrejä, joten oppilaat mittasivat esim. 1.46 m janalle. Samalla tuli kerrattua, että senttimetri on metrin sadasosa ja millimetri tuhannesosa metristä.

Mittayksikkömuunnoksia kertailimme, kun samat luvut
merkittiin myös voimapaperille piirretylle janalle. Kortissa
oleva luku oli metrejä ja oppilaiden piti mitata ja merkitä
janalle luku. Samalla muunsimme metrit vielä senttimetreiksi.

Lukujonotaidot ovat tärkeitä ja niitä treenattiin desimaalilukujakson alussa sekä pareittain hernepussilla kopitellen, että Kaboom!-pelillä. Lukujono-Kaboomissa oppilas nostaa purkista jäätelötikun ja sanoo tikussa olevasta luvusta seuraavat viisi lukua sovitun säännön mukaan. Tällä kertaa pelasimme esimerkiksi siten, että lukuun piti lisätä aina 0.2 eli kun oppilas nosti tikun jossa luki 2.7 jatkoi hän lukujonoa 2.9, 3.1, 3.3, 3.5, 3.7. Saadessaan Kaboom!-tikun joutuu oppilas laittamaan kaikki keräämänsä tikut takaisin purkkiin.

Tein desimaalilukuja varten kaksi erilaista Kaboom!-settiä,
toinen oli helpompi ja toinen vähän vaikeampi, koska siinä
oli myös sadasosat.

Lisäksi löysin teacherpayteacher.comista desimaali- ja murtolukuihin tehdyn sovelluksen Uno-pelistä. Sitä päästiin myös oppilaiden kanssa testaamaan. Oppilaat pelasivat Uno-sovellusta mielellään, hieman muokkaamista se kuitenkin vaatii ennen kuin peli harjoittaa desimaali- ja murtolukuja. Skip-, reverse- ja draw two-kortteja on pakassa liikaa ja sen vuoksi oppilaat pelasivat väriä, eivätkä juurikaan miettineet mikä murtolukukortti tai desimaalilukukortti sopisi pelattavaksi. Luultavasti poistan nuo erikoiskortit pakasta ja pelaamme tätä jatkossa ehkä siten, että pienryhmässä on aikuinen mukana pelissä, jolloin aikuinen voi pysäyttää pelin aina välillä ja pohtia yhdessä oppilaiden kanssa millä numerokortilla voi peliä jatkaa.

Eli tämä peli vaatii hieman sääntöjen muokkaamista ennen kuin siitä tulee hyvä matikkapeli.

Tällaisilla touhuilla aloittelimme desimaaliluku-jaksoa ja kertailimme desimaaliluvun käsitettä. Ensi viikolla jatketaan desimaalilukujen parissa.

Syksyn parhaat pihapelit

Tämän syksyn ulkoliikuntatunneilla ollaan menty "ysäri-teemalla" eli niitä pelejä, joita olen itsekin lapsena pelannut. Pekingin mysteeri on yksi niitä lautapelejä, joita olen kotona pelannut vanhempieni kanssa paljon. Päätin siirtää Pekingin mysteerin ulos suunnistusjaksoon.

Rasteina metsässä olivat Pekingin mysteeristä tutut pesula, jadepalatsi, jalokiviliike jne. ja siellä liikkeenhoitajat antoivat oppilaille oman johtolankansa syyllisestä. Kopioin pelilaudan kuvat rastikorteiksi, jotka laminoin. Henkilön antaman vihjeen kirjoitan jokaisella pelikerralla korttiin permanent-tussilla (joka lähtee kätevästi käsidesillä pois pelin jälkeen).

                                         

Ennen pelin alkua oppilaat kuulevat rikosmysteerin, jota he lähtevät selvittämään. Oppilaat suunnistavat rastilta toiselle valistemassaan järjestyksessä. Jokaiselta rastilta saa vihjeen tai ei saa, jollei henkilö nähnyt syyllistä. Temppelissä oleva viisas tietäjä kertoo, mikäli joku todistajista valehtelee. Pelilaudalla pelattavassa versiossa temppelissä Viisaan tietäjän versio on kirjoitettu peilikuvakirjoituksella ja se ratkaistaan peilin avulla. Tätä elementtiä en vielä lisännyt peliin. Ehkäpä laminoituun rastikorttiin pitää liittää muovitasku, johon vihjekortin voi laittaa sekä pieni peili vihjeen lukemista varten. Tämä on kuitenkin vielä työn alla.

  

Omille oppilailleni Pekingin mysteeri oli ensimmäinen pidempi kokonaisena suunnistusratana toteutettu suunnistusharjoitus. Espoon Pirttimäen ulkoilualueelle tehty suunnistusrata oli kokonaisuudessaan 3 km pituinen. Harjoitus onnistui erinomaisesti. Ennen lähtöä kävimme kartalla läpi jokaisen rastin sijainnin. Mitä karttamerkit kertovat kunkin rastin sijainnista? Mitä rastin lähellä on? Mistä oikean paikan tunnistaa?

Kartan lisäksi oppilaat saivat mukaansa metsään epäiltyjen listan, jonka avulla he selvittivät kuka oli syyllinen.

Suunnistus sujui yli odotusten. Rikosmysteerin ratkominen oli oppilaiden mielestä motivoivaa ja moni sellainen oppilas, joka ei olisi jaksanut kiertää rasteja vain etsien niitä, innostui ja reitiltä palatessaan esitti kysymyksen "voidaanko tehdä tätä joskus toistekkin?" Toki voimme, sillä Pekingin mysteerissä on 50 rikosta ratkaistavaksi!

Toinen omasta lapsuudestani tuttu leikki, joka yllättäen nousi hitiksi oppilaiden keskuudessa oli lipunryöstö! Tätäkin pelasimme metsässä. Metsikkö jaettiin kahteen osaan, samoin ryhmä. Molemmat joukkueet kävivät piilottamassa lipun omalle alueelleen. 

Pelin alettua joukkueet yrittivät löytää vastajoukkueen lipun jäämättä kiinni. Päätimme yhdessä, että kaikki pelaavat reilua peliä ja jäädessään kiinni tulevat itse vankilaan ilman, että tarvitsee sinne taluttaa. Vankilasta saattoi pelastua, kun oman joukkueen jäsen tuli ottamaan vankia kädestä kiinni ja juoksi omalle alueelle vangin kanssa. Meidän pelissämme tämä toimi hyvin.

Lapsena olen pelannut lipunryöstöä siten, että jokaisella pelaajalla oli käsivarressa kreppipaperista leikattu nauha ja repäisemällä nauhan irti toiselta pelaajalta, joutui tämä menemään vankilaan. Vankilasta sai uusia nauhoja sovitun määrän.

Joukkueen löydettyä vastapuolen lipun piti se saada kuljetettua metsikön keskellä olevalle vankilalle ilman, että lippua kuljettanut henkilö jää kiinni. Mikäli lippua kuljettanut henkilö jää kiinni, on hänen jätettävä lippu maahan sille kohtaa ja joukkue voi piilottaa lipun uudelleen (mikäli ehtii..).

Hiki tuli lipunryöstössä niin oppilaille kuin opelle ja avustajallekin! Ja jälleen kysyttiin "voidaanko olla tätä toistekkin?" 😁

Kymmenen tikkua laudalla on myös kuulunut tämän syksyn pihapeleihin, isolla porukalla sekin oli hauskaa! Hassua, kuinka ihan perusleikit ja pelit ovat ihan hittejä!