Satuja (ja vähän Sibeliusta..)

Ystävänsä Walter von Konovin kanssa nuori Sibelius teki kouluaikoina satunäytelmiä, joihin hän sävelsi musiikkia. Sibeliuksen kouluaikaisista harrastuksista innostuneena mekin teimme kuunnelmia, joihin taitojemme mukaan yhdistimme soittimia ja musiikkia.

Teimme kuunnelmaprojektin yleis- ja erityiopetuksen yhteistyönä, kahden luokan oppilaat jaettiin neljään 8-9 oppilaan pienryhmään työskentelemään. Päädyimme toteuttamaan kuunnelmina kaksi perinteistä satua: Punahilkan ja Prinsessa Ruususen. Molemmista toteutettiin kaksi erilaista versiota.

Ennen varsinaisen kuunnelmaprojektin alkamista äidinkielen/suomi2-tunneilla tutustuttiin punahilkka- ja ruusunen-satuihin. Harjoittelimme satujen ääneenlukemista ja eläytymistä, sekä teimme perinteisen vastaa kysymyksiin-luetun ymmärtämisen tehtävän punahilkasta. Prinsessa Ruususen kohdalla annoin oppilaille tehtäväksi tehdä itse luetun ymmärtämisen kysymyksiä sadusta, seuraavalla tunnilla joku toinen oppilas vastasi kirjallisesti luokkatoverinsa tekemiin kysymyksiin. Tässä tehtävässä huomasi selvästi, kuka todella ymmärsi lukemaansa.

Koska olemme viime viikkoina kerranneet lauseisiin liittyviä sääntöjä teimme Prinsessa Ruusunen sadun pohjalta myös harjoituksen, jossa oppilaat etsivät käytävältä alla olevassa kuvassa olevia lauseita. Löydettyään lauseen oppilas luki sen huolellisesti, painoi mieleensä ja tuli luokkaan kirjoittamaan lauseen oikein vihkoonsa huomioiden sanavälit, isot kirjaimet ja lopetusmerkit. Lauseita oli käytävällä kaiken kaikkiaan kymmenkunta.

Varsinaiseen kuunnelman tekoon käytettiin kaksi kaksoistuntia, joihin sisältyi suunnittelu, harjoittelu ja nauhoitus. Minulla ei ollut riittävästi aikaa etsiä sopivaa ilmaista äänitysohjelmaa iPadille, joten äänitimme (eli videoimme) kuunnelmat iPadin videokameralla. Valmiit leikkeet yhdistimme iMoviella ja lisäsimme vielä muutamia äänitehosteita mukaan. Varmasti näppärämpiäkin ohjelmia olisi tarjolla, mutta tällä kertaa tyydyimme ajan puutteessa tähän vaihtoehtoon.

Oma ryhmäni toteutti Prinsessa Ruususesta runomuotoisen kuunnelman, johon liitimme laulua ja muutamia ääniä. Runomuotoinen teksti Prinsessa Ruususesta löytyi Nukketeatteri Sampon julkaisemasta Esitys alkaa!-vihkosesta. 

Muut ryhmät toteuttivat perinteisen version Prinsessa Ruususesta ja Punahilkasta sekä Timo Parvelan Ella ja kadonnut karttakeppi kirjasta löytyvän modernin version punahilkasta.

Esitys alkaa!-vihkosesta löytyy käsikirjoituksia moniin perinteisiin
satuihin.

Samoissa pienryhmissä toteutimme myös kuvaamataidon tunnilla ruutusuurennoksen ryhmätyönä. Jokainen ryhmä sai omaan satuunsa liittyvän kuvan, joka oli paloiteltu. 

Netistä ladatut kuvat, joita käytimme ruutusuurennoksen
mallikuvina.

Myös oma poikatiimini, jonka kanssa teimme kuunnelman, innostui prinsessa Ruusunen-ruutusuurennoksesta, vaikka aluksi pojilta meinasi tulla nurinaa hempeästä aiheesta.

Mutta lopputulos oli paljon parempi kuin olin aavistanutkaan. Ja pojat innostuivat tekemään omaa osuuttaan, jokainen valitsi itselleen sopivan palan ja jos oma osuus ei vaatinut niin paljoa tarkkaa näpertämistä keskittyneesti oppilaat värittivät vahaliiduila oman palansa.

Kuvasarja on Pinterest löytö.

Satujakson päätteeksi oppilaat saivat läksyksi kertoa kotona vanhemmilleen Punahilkka- tai Prinsessa Ruusunen sadun omin sanoin joko suomeksi tai omalla äidinkielellään. Toisena läksynä oppilailla oli kirjoittaa omin sanoin viikon aikana mahdollisimman huolellisesti Punahilkka- tai Prinsessa Ruusunen tarina kuvasarjan avulla.

Kuvat on poimittu netin värityskuvista.

Sukellus Sibeliuksen maailmaan (osa 1)

Marraskuun teema luokassamme on Sibelius, teeman parissa työskennellessämme pääpaino on musiikin ja äidinkielen opetussuunnitelmien sisällöissä, mutta myös muita oppiaineita on sisällytetty teemaan.

Kipinä Production IhmeSibelius-hanke

Ihme Sibelius-konsertti Sello-salissa aloitti teeman parissa työskentelyn. Eeva-Leena Pokelan ja Sibelius-akatemian lastenmusiikkikurssin opiskelijoiden toteuttama konsertti johdatti meidät retkelle Sibeliuksen lapsuuden maisemiin. Valtaosa konsertti vieraista oli eskari - 1. luokkalaisia ja hieman minua jännitti, olenko tuonut 3. luokkalaiseni liian lapselliseen konserttiin, mutta siitä ei ollut huolta. Konsertti oli aivan loistava ja imaisi myös 3. luokkalaiset mukaansa!

Kipinä Productionin IhmeSibelius-hankkeeseen kuuluivat kouluille tarjottavat
työpajat konsertin jälkeen.

Konsertin jälkeen tuli kaksi IhmeSibelius-konsertin esiintyjistä pitämään meille tunnin mittaisen työpajan. Tunnin työpajassa teimme metsän ääniä, sävelsimme oman "metsäsinfonian", harjoittelimme rytmiikkaa ja tutustuimme soittimiin. Työpaja oli yhtä loistava kuin itse konserttikin, vilkas 25 oppilaan luokkani keskittyi koko tunnin ajan loistavasti musisointiin!

Konsertti ja sen jälkeen pidetty työpaja toimivat erinomaisena lähtölaukauksena koko marraskuun kestävään Sibelius-teemaan, parempaa motivointi teemalle en voisi keksiä! Omassa luokassamme lähdimme syventämään aihetta Tapani Baggen Hämeenlinnan Janne-kirjan avulla, joka on sekoitus satu- ja tietokirjaa. Kirjan alussa kerrotaan kuinka Janne lapsena istui raidallisella räsymatolla äidin taffelipianon alla ja kuinka hän näki musiikin väreinä. 

Mekin lähdimme tutkimaan musiikkia väreinä raidallista räsymattoa tutkien. Olemme soittaneet jo kuukauden verran luokassa nokkahuilua, tähän asti olemme soittaneet ulkomuistista ja opettajan soittoa matkien. Nyt annoin ensimmäistä kertaa sävelille nimet tai siis värit. Kävimme yhdessä läpi mikä on vihreä (H), keltainen (A), musta (G) ja ruskea (D) (värit vastaavat kuvionuottien väristystä). Kun nämä oli käyty läpi tutkimme kuvassa ylhäällä olevaa räsymattoa ja pohdimme miten sen voisi soittaa. Räsymattoon kätkeytyi oppilaille jo hyvin tuttu "Koko vuosi on kuin piiri"-laulu, jonka osaamme jos soittaa erittäin hyvin ulkomuistista. Olin myös tehnyt oppilaille kaksi muuta mattoa, joita tutkimme yhdessä. Näissä matoissa oli paljon sellaisia värejä, joita emme olleet vielä huilulla opetelleet, joten kokeilimme luokkaan tuomillani ksylofoneilla miten nämä matot soivat. Soittimiin olin kiinnittänyt kuvionuotti-tarrat. Ja kappas vain, räsymatoista paljastui tuttu "Tuiki tuiki tähtönen"-laulu!

Ylemmästä matosta paljastui oppilaille jo hyvin tuttu Koko vuosi on kuin piiri-laulu ja
alemmista muodostui Tuiki tuiki tähtönen.

Tässä vaiheessa oppilailla oli tietenkin jo kova halu oppia miten punainen, sininen ja harmaa raita soitetaan huilulla. Siispä väritimme jokaiselle oppilaalle vihkoon huilun sävelten otteet kuvionuottien värein. Alla oli perinteisellä nuottikirjoituksella vastaavat sävelet.

Läksyksi oppilaat saivat sävellystehtävän, jokainen väritti kuvionuottien väreillä oman mattonsa. Aika moni oli kokeillut kotona myös mattonsa soittamista.

-----------------------

Hämeenlinnan Janne- kirjassa kerrotaan kuinka Sibelius nuorena vaelteli Hämeenlinnan Hattelmalan harjulla, joka yhden tarinan mukaan on saanut nimensä Hatta-peikoin mukaan. Mielikuvitusrikas Sibeliuskin näki retkillään metsässä milloin mitäkin satuolentoja. Kirjoitimme vihkoihin pienet tarinat Hatta-peikon kohtaamisesta. 

Saman pistetyöskentelyn aikana oppilaat kokosivat Sibelius-ristikkoon jo oppimiamme asioita Sibeliuksesta, yhdellä pisteellä koulun kirjastossa oppilaat lukivat omia kirjojaan ja musapisteellä oppilaat saivat harjoitella omien sävellystensä soittamista laattasoittimilla.

Teachers Cornerissa luodun ristikon löydät pdf:nä täältä.

------------------------

Miten Jannesta tuli Jean Sibelius? Siitäkin kerrotaan Hämeenlinnan Janne-kirjassa, luimme tapahtumasta kirjasta ja lisäksi kerroin oppilaille omalla mielikuvituksellani väritetyn jännityskertomuksen siitä kuinka Janne isoäidin vintiltä löysi vanhan merimiesarkun ja sieltä sedän vanhat käyntikortit. Käyntikortti ei ollut monellekaan 3. luokkalaiselle tuttu sana, joten sekin sana piti avata.

Teimme saneluralli-harjoituksen, jotta jokaisen oppilaan vihkoon tulisi taas myös lisää tietotekstiä Sibeliuksesta. Oppilaat jakaantuivat pareihin ja he jakoivat roolit: toinen kirjoittaa ja toinen sanelee. Sanelija kävi käytävässä lukemassa sopivan pätkän toista allaolevista teksteistä, tuli luokkaan ja saneli parilleen mitä oli lukenut. Sen jälkeen hän haki taas seuraavan pätkän tekstiä. Kun koko teksti oli kirjoitettu osat vaihtuivat ja toinen parista saneli eri tekstin parilleen.

Tehtävätyyppi on erinomainen muistiharjoitus, aika monta kertaa oppilaat kääntyivät ovelta takaisin, kun jo unohtivat mitä olivat lukeneet. 

-------------------

Sibelius-teeman läksyt annoin oppilaille kerralla. Alla olevan monisteen jokainen liimasi vihkoonsa ja oppilaat valitsevat joka viikko kaksi tehtävää, jotka tekevät teemavihkoihinsa. Valinnan varaa siis on hieman, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkia tehtäviä. Mutta nyt on tarjolla lisätehtäviä niille, jotka haluavat tehdä enemmän.

Sibelius-jakson läksyt löydät pdf:n täältä.

Läksytehtävänä on mm. tunnistaa allaolevalta padlet-seinältä soittimet ja etsiä niille sanakirjan avulla englannin kieliset nimet. Halutessaan oppilas voi kääntää soitinten nimet vielä kolmannellekin kielelle, tässä kaksikielisillä oppilaillani on mahdollisuus hyödyntää omaa äidinkieltään. Ja samalla sanakirjan käyttö tulee tutuksi, on se sitten perinteinen tai nettisanakirja, jota oppilaat käyttävät.

Ihanaa on ollut huomata kuinka oppilaani ovat ymmärtäneet kauniin vihkotyön merkityksen. 

Aarresaaren kartta, viikot 4-5

Kirjan kannet

Mitä tietoja kirjan kansista löytyy? Miten kirjan kannet on kuvitettu? Tällaisia asioita oppilaat pohtivat Aarresaari-jakson lopulla valmistautuessaan kirjan kansien suunnitteluun. Jokainen teki omaan satukirjaansa kannet. Oppilaat kuvittivat niin etu- kuin takakannenkin, unohmatta takakannen lyhyttä juonikuvausta.

Värikkäitä kansia jos jonkinlaisia syntyi kirjoillemme!

iMovie-traileri

Kun itse aarresaari, sen kartta ja lopulta myös tarina olivat valmiita, kuvasi jokainen pari iPadilla iMovie-ohjelman avulla oman satutrailerin. iMovie on helppo käyttöinen ja nopeasti oppilaat oppivat käyttämään ohjelmaa. Jokainen pari pohti ensin tarinansa tärkeimmät juonikäänteet loppuratkaisua paljastamatta, kirjasi ne iMovie-trailerin "väliotsikoiksi" ja sen jälkeen kuvattiin itse traileri. 

Muutamat parit halusivat liittää traileriinsa netistä otettuja kuvia, joten samalla tuli hyvää keskustelua tekijänoikeuksista ja lähdeviitteistä.

Ruutupienennös

Oppilaiden piirtämät aarrekartat olivat isoja, noin 50cm halkaisijaltaan, joten aarrekarttaa piirtäessä oppilaat saattoivat piirtää kartalle miniatyyrisaarensa sellaisenaan saman kokoisena. 

Mittakaavaa ja pienentämistä tutkimme ruutupienennös tehtävän avulla. Isot aarrekartat oli ruudutettu jo alunalkaen (ruudut n. 3cm x 3cm). Nyt oppilaat tekivät pieni ruutuiselle paperille saman ruudukon ja pienensi kartan pieneen ruudukkoon.

Tehtävä tuntui aluksi oppilaita kovin vaikealta, mutta kun etsimme aluksi tiettyjen paikkojen "koordinaatit" ja merkitsimme ne pienelle kartalle, alkoi homma luistaa paremmin.

Pieniruutuisella paperilla oleva pienennös kartasta.

Alkuperäinen kartta oli n. 50cm halkaisijaltaan.

Kirjanjulkistajaisjuhlat ja tapakasvatusta

Projektimme päättyi kirjanjulkistajaisjuhliin, joihin valmistimme viralliset kutsut. Samalla opettelelimme hyviä käytöstapoja ja etikettiä. Keskustelimme siitä, miten erilaisiin tilaisuuksiin tulee pukeutua. Oman juhlamme pukukoodiksi valitsimme "smart casualin" eli pukeuduimme hieman arkista siistimpiin vaatteisiin, opekin oli koko päivän mekossa ja korkkareissa juhlan kunniaksi :)

Erityisopettajamme, jonka myös kutsuimme juhlaan, ei päässyt koulutuksen takia tulemaan, mutta häneltä saimme kirjeen, jossa meitä kiitettiin kutsusta ja onniteltiin kirjan julkaisemisesta. Samalla tuli hyvä tilaisuus keskustella myös miten kutsuun vastataan.

Kutsuja suunnitellessamme otimme mallia Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton kutsuista ja kirjoitimme omiin
juhliimme sopivat kutsut. Kutsuimme juhliimme muutamia oppilaidemme opettajia ja lisäksi jokainen vei kutsun
kotiin. Kotiin viety kutsu oli ensisijaisesti oppilaalle itselleen, mutta myös vanhemmat toivotettiin tervetulleiksi mikäi
he halusivat tulla katsomaan tuotoksiamme.

Itse kirjanjulkistajaistilaisuuteen valitsimme oppilaille rooleja. Kaksi oppilasta toimi juhlan isäntänä ja emäntänä kätellen jokaisen vieraan ovella ja toivottaen heidät tervetulleiksi. Toinen pari valjakko toimi juontajina ja kuulutti jokaisen trailerin tekijöineen. Lisäksi viisi oppilasta toimi tarjoilijoina.

Jännityksellä seurasimme satu-trailereita :)

Kun trailerit oli katsottu, pääsivät tarjoilijat töihin ja he kiersivät vieraiden joukossa tarjottimineen jakaen kaikille pommac-lasit. Sitten kohotimmekin maljan kuukauden mittaiselle Aarresaari-projektillemme, uunituoreille Aarresaari-kirjoille, satutrailereille ja tietenkin taitaville satujen kirjoittajille! 

Lopuksi päästiin kilistelemään onnistuneen projektin päätteeksi.

Juhlan lopussa oli oppilailla aikaa katsella toistensa aarresaaria, niiden karttoja ja hypistellä uunituoreita satukirjoja. Oman luokkamme lisäksi juhlaamme osallistui rehtori, oppilaideni englannin opettaja sekä kuusi huoltajaa. Eli melkoisen porukan saimme kokoon!

Kirjanjulkistajaisjuhlien päätteeksi oppilaat esittelivät omia projektejaan toisilleen.

Nyt ei ole jäljellä Aarresaari-projektista muuta kuin itsearviointi. Tein oppilailleni GoogleFormsilla ja oppilaat vastaavat itsearviointilomakkeeseen iPadilla.

Itsearvioinnissa oppilaat arvioivat Aarresaari-miniatyyria, karttaa, iMovie-traileria ja parityös-
kentelyä asteikolla 1-5. Omin sanoin jokainen pohti, missä onnistui parhaiten ja mihin asiaan
olisi voinut panostaa vielä paremmin. Lopuksi oppilaat arvioivat projektin kokonaisuutena ja
antoivat itselleen kouluarvosanan asteikolla 4-10. Täytyy todeta, että 3. luokkalaiset osasivat
erittäin hienosti pohtia omaa työskentelyään ja arvioida sitä, omat arvioni eivät juuri olisi oppi-
laiden omista poikenneet.

Jos haluat lukea koko Aarresaari-kokonaisuuden alusta alkaen, löydät sen täältä.

Toiminnallinen äidinkieli - lause ja lopetusmerkit

3. luokalla äidinkieleen ja suomi toisena kielenä-oppimäärään sisältyy paljon kielioppia. Viime viikot olemme työskennelleet lauseiden kanssa. Kokosin tähän tekstiin toiminnallisia kielioppiharjoituksia, joita käytin jakson aikana ja kertauksessa.

Pysähdy! Kävele! Taputa! Hyppää!

Leikin aluksi oppilaat kiertelevät leikkialueella ja toimivat opettajan ohjeiden mukaan: Pysähdy! Kävele! Taputa! Hyppää! Kun tämä sujuu, leikki keskeytetään hetkeksi ja sen jälkeen kaikki on päinvastoin. Jos opettaja kehottaa kävele, leikkijät pysähtyvät. Jos taas opettaja sanoo pysähdy, pitää leikkijöiden kävellä. Taputa-kehotuksella hypätään ja hyppää-kehotuksella taputetaan. Väärin tekevät putoavat pois leikistä.

Käytin tätä leikkiä johdantona käskylauseisiin ja huutomerkin käyttöön.

Lopetusmerkki-jumppa

Opettaja lukee hyvyen tekstin, jossa on toteamus-, kysymys- ja väitelauseita. Lauseen lopussa opettaja pitää pienen tauon ja oppilaat muodostavat itsestään lauseeseen sopivan lopetusmerkin: piste menee kyykkyyn pieneksi mykkyräksi huutomerkki nousee varpaille ja nostaa kädetkin pään yläpuolelle mahdollisimman korkealle ja kysymysmerkki seisoo suorana kädet pään yläpuolella ja venyttää kylkeä kaarelle. 

Minä käytin tekstinä lyhyttä kirjettä, jonka olin kirjoittanut rehtorille.

Hei rehtori!

Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää.

Odotatko jo kovasti syyslomaa? 

Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?

Minä lähden lomamatkalle Unkariin tapaamaan

matikanopettajia. Odotan matkaa kovasti.

Toivon oppivani matkalla paljon uusia asioita. 

Mukavaa syyslomaa!

Sanelurallissa koulun seinälle oli kiinnitetty kirjeet, joita
sanelijat kävivät lukemassa sopiviksi katsomissaan
pätkissä. Oli yllättävää kuinka yleensä hyvin levoton
ryhmä rauhoittui tehtävään ja käytävässäkin muutamaa
poikkeusta lukuunottamatta käveltiin rauhassa.

Saneluralli

"Rehtorin vastaus" kirjeeseeni löytyi saneluralli-tehtävästä. Sanelurallissa oppilaat työskentelivät pareittain. Toinen parista istuu luokassa pöydän ääressä vihon kanssa. Toinen parista kävelee luokan ulkopuolella käytävässä vähän matkan päässä olevalle lapulle. Oppilas lukee tekstistä sopivan pituisen pätkän, tulee parinsa luokse ja sanelee parilleen lukemansa pätkän. Sen jälkeen oppilas hakee uuden pätkän tekstiä, kunnes koko teksti on saneltu. Tehtävän annossa sanelijaa ohjataan kiinnittämään huomiota isoihin alkukirjaimiin ja lopetusmerkkeihin.

Kun koko teksti on saneltu, vaihtuvat tietenkin roolit ja toinen parista sanelee toisen kirjelappusen kaverilleen.

Kirjoittamisen ja lopetusmerkkien lisäksi tehtävässä harjoitetaan myös oppilaan muistia.

Hei!

Kiitos kirjeestäsi! Tottakai minä odotan lomaa!

Minulla ei ole erityisiä lomasuunnitelmia. 

Ulkoilen varmasti paljon koirieni kanssa 

ja nukun aamulla pitkään.

Kerrotko Unkarissa terveisiä opettajakollegoille 

meiltä Kirstin koulusta?

Aurinkoista lomaa sinullekin!

Hei!

Olipa mukava lukea kirjeesi! Kiitos!

Odotan lomaa kovasti. Syksy on mennyt

nopeasti, kun töitä on ollut paljon.

Millaisia lomasuunnitelmia olet tehnyt?

Minulla ei ole suuria suunnitelmia.

Ajattelin retkeillä metsässä ja lukea

hyviä kirjoja. Toivottavasti ei sada!

Mukavaa lomaa!

Lopetusmerkki-harjoitus

Jaoin puolelle ryhmälle paperisuikaleita, joille oli kirjoitettu jokin lause ilman lopetusmerkkiä. Toinen puoli luokasta sai post-it-laput, joihin oli kirjoitettu jokin lopetusmerkki (piste, huutomerkki, kysymysmerkki). Leikin alettua oppilaat kiertelevät kysymässä toistensa lauseita ja lopetusmerkkejä. Tavoitteena on, että jokainen lause löytää itselleen pariksi sopivan lopetusmerkin.

Kun kaikilla on pari, luetaan lauseet loppuun ja tarkistetaan. Leikitään tietenkin vielä toisen kerran, lopetusmerkit jaetaan nyt äskön lauseita saaneille ja edellisen kierroksen lopetusmerkit saavat nyt uudet lauseet, joihin etsitään lopetusmerkit.

Jokainen oppilas sai joko loputusmerkin tai lauseen, minkä jälkeen oppilaat
kiersivät luokassa ja etsivät itselleen paria.

Haastattelu - kysymykset

Syysloman jälkeen oppilaat keksivät viisi haastattelukysymystä, jotka he kirjoittivat vihkoihinsa. Sen jälkeen arvottiin haastatteluparit ja kysymykset esitettiin parille. Kysymyksiin vastattiin kokonaisilla lauseilla. Lopuksi oppilaat lukivat haastattelut muulle luokalle.

Käskyt ja koodaus

Jokainen oppilas otti sai lapun, johon oli nimetty jokin paikka koulussa. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa käskymuotoiset ohjeet siitä, kuinka nimettyyn paikkaan pääsee. Kun ohjeet oli kirjoitettu, testattiin niitä toiseen oppilaaseen, joka esitti robottia. Robotin tehtävä oli tehdä vain se mitä ohje sanoo ajattelematta lainkaan maalaisjärjellä. Tehtävä tehtiin iPadilla.

Aarresaaren kartta, viikko 3-4

Syysloma toi tullessan kaksi vajaata viikkoa ja aarresaari-teeman päivittäminen blogiinkin on jäänyt. Paljon on kuitenkin luokassamme tapahtunut tällä välin.

Ilmansuuntien opetteluun käytimme aikaa n. 5 oppituntia.

Ilmansuuntiin tutustuimme ensin ilmansuunta-jumpan avulla. Ensin nostimme kädet pään yläpuolelle "pohjoiseen", siitä taivutimme sormet varpaisiin "etelään" ja vielä molemmille sivuille "itään" ja "länteen". Väli-ilmansuuntia tehdessämme pyöräytimme ylävartalolla koko kierroksen.

Hauska huomio oli, että oppilaat oppivat väli-ilmansuunnat nopeammin englanniksi kuin suomeksi. Pääilman suunnat oppilailla olikin jo englanniksi aika hyvin hallussa, joten väli-ilmansuuntien idean he hoksasivat pian.

Ilmansuunta-jumpan jälkeen tutkimme kompassia ja nimesimme luokkaan ilmansuunnat lappujen avulla. Oppilaille mieluinen harjoitus oli kulkea luokassa opettajan ohjeiden mukaan "ota kaksi askelta pohjoiseen, käänny kohti itää, ota kaksi askelta itään jne." Aluksi teimme tätä silmät auki, jolloin ilmansuuntia pystyi tarvittaessa katsoa seinältä tai seurata kavereiden mallia. Kun ilmansuunnat alkavat olla hallussa, voi tätä leikkiä leikkiä myös silmät suljettuina.

 Ilmansuunnista teimme kuvistyönä kompassiruusun. Mustalle pahville piirsimme ohjeiden mukaan kompassiruusun, samalla opeteltiin kolmiulotteisen vaikutelman luomista. Ohjeen kompassiruusun piirtämiseen löysin täältä.

Tämä työ oli selvästi oppilaille mieluinen, sillä kompassiruusuja on kuvistyön jälkeen ilmestynyt useamman vihon reunaan.

Ilmansuuntia harjoiteltiin myös muutamien netistä löytyneiden harjoitusten avulla. Ketun kartta on näennäisesti helppo harjoitus, mutta yllättävän paljon pulmia sekin oppilaille aiheutti. Luetun (ja osalla oppilaista kuullunymmärtämisen) tehtävänä toimi Superteacherworksheet-sivulta löytynyt linna-harjoitus. 

Saarten rakentelu on ollut oppilaille mieluista puuhaa ja koko ajan he keksivät saarille uusia juttuja. Eräs oppilas keksi tehdä vihreästä massapallosta meloneja ja pian kaikilla saarilla oli meloneja.. 

Kun saaret alkoivat olla lähes valmiita, aloittivat oppilaat pareittain aarresaari-tarinoiden kirjoittamisen tietokoneella. Samalla harjoittelimme tekstinkäsittelyn alkeita, sillä tavoitteenamme on "julkaista" oma satukirja ja painetussa tekstissä on toki omat vaatimuksensa niin kirjoitusvirheide kuin ulkoasun suhteen. Hienoja tarinoita oppilaat pariensa kanssa kirjoittivatkin. Apuna kirjoittamisessa toimivat aiemmin läksynä kirjoitetut henkilökuvaukset, saarella liikkumisohjeet ja aarteen kuvaukset (näistä läksyistä löydät tietoa aiemmista aarresaari-postauksista). Kirjoittaminen vei kaiken kaikkiaan n. neljä oppituntia, sillä laatuun haluttiin satsata.

Sitten päästiinkin viimein kartan pariin. Jokainen pari sai suuren palan voimapaperia, jonka sai oman mieltymyksen mukaan rytätä ja suoristaa sekä repiä reunoja haluamansa laisiksi. Ruudutimme kartat, samalla oppilaat saivat tarvitsemaansa harjoitusta viivoittimen käyttöön. Vaakaruudut numeroitiin ja pystyruudut merkittiin aakkosin.

Osalla oppilaista viivoittimen käyttö sujui hienosti yksin, mutta moni pari
teki tässä kohtaa hienoa yhteistyötä.

Karttamerkkejä olemme harjoitelleet liikunnan tunneilla ahkerasti, joten pääpiirteittän karttamerkit ovat oppilailla hallussa. Uutena asiana, ennen kartan piirtämistä, tutustuimme oppilaiden kanssa korkeuskäyriin. Jokaisella saarella on kumpu, joten korkeuskäyrien käyttäminen kartassa on välttämätöntä. 

Karttoja piirtäessä oppilailla oli vieressään oma miniatyyri saarensa ja sen avulla he piirsivät kartan. 

Karttoihin piirretyt saaret vastasivat aika tarkkaan miniatyyri-saarten kokoa, eli mittakaavaan emme tällä kertaa karttaa piirtäessä perehtyneet. Vaan tavoitteena oli yksinkertaisesti hahmottaa kartan ja maastonmuotoja yhtäläisyyksiä. Pyrimme tekemään kartat pääasiassa oikeiden karttamerkkien avulla, mutta toki satukarttoihin tuli myös muita pieniä yksityiskohtia.

Karttojen reunat viimeisteltiin vanhan näköisiksi polttamalla reunoja kynttilällä. Ja tämähän oli sellainen temppu, jota lapset eivät tee kotona ilman aikuista :)

Saaret, kartat ja tarinat ovat valmiita! Ensi viikon ohjelmassa on iMovie-leffatrailerien teko oman tarinan pohjalta ja satukirjan kansien valmistaminen. Sitten onkin vuorossa kirjan julkistamisbileet!

Terveisiä Unkarista!

Olen viettänyt syyslomaa yhdessä VaNe-kouluttajien kanssa Unkarissa. Olemme päässeet seuraamaan mahtavia oppitunteja, joista yhdestä kirjoitinkin jo blogijutun. Tässä kirjoituksessa ajattelin hieman kertoa ylipäätään kokemuksiani ja havaintojani unkarilaisesta koulusta.

Kouluvierailujen ja opiskelun lisäksi aika oli vähän turisteiluunkin. Aamuisin
kävin juoksemassa Margitin saaren ympäri ja matkalla sain myös ihailla parla-
menttitaloa, jonka ohi joka aamu juoksin. Juoksusta kireät lihakset saivat ren-
toutua kylpylässä, jossa oli kymmeniä eri altaita... Ja toki kävimme katsasta-
massa myös kauppahallin, josta löytyi tuliaisiksi kouluun palapelejä :)

Olemme vierailleet tähän mennessä kahdessa koulussa, toinen oli yksityiskoulu ja toinen kunnallinen koulu. Molemmissa kouluissa luokissa oli 30 oppilasta ja luokkatilat hyvin pieniä. Oppilaat ovat koulussa klo 8-16. Oppitunteja on päivittäin 4-6 ja iltapäivällä lapset tekevät koulussa läksyjä, leikkivät ja pelaavat. Mikäli lapsilla on harrastuksia saavat he lähteä koulusta oppituntien päätyttyä vanhempien niin pyytäessä, muuten he jäävät koululle. Lakia on muutamia vuosia sitten muutettu ja koulupäivä pidennetty jatkumaan klo 16 asti, sillä etenkin romanilapset olivat koulun jälkeen kaduilla ja heidän tukemisekseen tehtiin yllä kuvattu muutos. 

Luokissa on kaksi opettajaa, jotka ovat jakaneet luokalle opetettavat aineet keskenään. Toinen opettaja seuraa luokassa työparinsa opetusta usein tai seuraa opetusta muussa koulun luokassa, sillä opettajat on velvoitettu seuraamaan toistensa opetusta tietty määrä vuodessa. Meille suomalaisille opettajille oli käsittämätöntä se, että jokaisessa luokassa tämä toinen luokanopettaja vain istui eikä auttanut oppilaita. Tämä tuntui käsittämättömältä resurssien haaskaukselta, ainakin kun itse olen löytänyt tänä vuonna samanaikaisopettajuuden ihanuuden kollegoideni ansiosta.

Unkarilainen ala-aste on nelivuotinen ja sen jälkeen jatketaan yläkouluun. Yleensä 1.-4. luokilla luokanopettaja ei vaihdu.

Unkarissa valtio kustantaa oppilaille halvimman matematiikan kirjan ilmaiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajilla ei juurikaan ole vapautta valita oppikirjaansa. Jos koululla on rahaa tai jos vanhemmat suostuvat maksamaan, voi opettaja käyttää myös muuta oppikirjaa. Onneksi oppikirja ei määrää pedagogiikkaa, vaan esimerkiksi Mark-opettaja, jonka oppituntia seurasimme, vanettaa täysillä menemään vaikka hänellä onkin perinteinen matematiikan kirja.

Unkarilaisissa E. Neményin matematiikan kirjoissa on "tekstikirja" ja harjoitus-
kirja erikseen. Suomalaisessa versiossa nämä kaksi kirjaa on yhdistetty suoma-
laisen tradition mukaisesti yhdeksi oppikirjaksi.

Vargalaisuus tai VaNe ei ole Unkarissa enää mikään valtatrendi. Neuvostoaikana vargalainen pedagogiikka oli kaikille pakollista ja Neuvostoliiton hajottua opettajat saivat valita pedagogiikan vapaasti. Näimme täällä Unkarissa sekä VaNe-tunteja että perinteisiä matematiikan tunteja, jotka eivät juuri poikenneet suomalaisista perinteisistä oppitunneista. Perinteisillä oppitunneilla korostui kilpailu, jota oli suomalaisesta näkökulmasta katsellen todella paljon.

Oppitunneilla, olivatpa ne VaNea tai perinteistä matematiikkaa, tapahtui todella paljon. Luokissa ei ollut työrauhaongelmia eivätkä siirtymätilanteet aiheuttaneet ongelmia. Oppilaat viettivät aamupäivän välitunnit sisällä, joten kaikki oppilaat olivat luokassa valmiina pomppaamaan seisomaan kellon soidessa. Puolenpäivän aikaan oppilailla on tunnin ruokatauko ja silloin he myös ulkoilevat.

Shoppailuakin piti tietenkin harrastaa ja kun opettajaporukalla oltiin liikkellä, niin lelukaupat on saanut ihan rauhassa kiertää, tutkia ja hypistellä :) Facopancs-lelukauppa keskustan tuntumassa oli edullinen ja monipuolinen, sieltä lähdimmekin kassit pursuen.

Minun mukaani tarttui Facopancsista huojuvatorni-peli, jonka hankintaa olen suunnitellut jo pitkään. Ostamassani versiossa on mukana myös englanninkielinen dominopeli (hedelmät) ja muistipeli, tosin muistipelin tilalle ajattelin kirjoittaa matematiikan laskuja. Rory´s story cubes-nopat toimivat erinomaisesti tarinan kertomisen tai kirjoittamisen tukena. Lisäksi löysin kasan erilaisia 8-20 sivuisia noppia edullisesti. Sain myös viimein ison 20-helminauhan suurista puuhelmistä, jotka olivat Facopancsissa edullisia. Helmistä menee matonkude helposti läpi, eli isoja ovat! Olisin varmaan ostanut helmiä satahelminauhaan, mutta se huono puoli opettajaporukalla matkailussa on, että kollegani ehtivät tyhjentää helmihyllyä ennen minua niin paljon, että sain tyytyä 20-helminauhaan :)

Palapelit, joiden toisella puolella on aakkoset ja toisella puolella numerot, löysin kauppahallista. Palapelit ovat samaa sarjaa kuin leijona-palapeli, jonka toin Thaimaasta toissa kesänä. 

Eräästä tilpehöörikaupasta tarttui vielä mukaan hamahelmi-taulu, jossa on kaikki aakkoset. Siitä ajattelin olevan iloa, kunhan pääsen taas ekaluokkaan.

Tavallisilta, ei-vane, tunneilta nappasin pari ihan hauskaa leikkiä, joita olemme leikkineet omassa luokassakin jo. Kaksintaistelu-leikki sopii esimerkiksi kertotaulujen drillaukseen. Opettaja osoittaa yhtä piirissä olevista lapsista, tämä menee kyykkyyn ja kyykyssä olevan molemmin puolin olevat oppilaat kilpailevat kumpi osaa vastata nopeammin. Videon leikissä vähinnyt lähtee leikistä pois, meillä kaikki ovat pysyneet pelissä mukana.

                                       

Pum-leikissä opettaja osoittaa vuorollaan kutakin oppilasta ja oppilas sanoo aina seuraavan luvun. Valitun luvun monikertojen kohdalla sanotaan "pum". Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta siitä huolimatta ainakin omien oppilaideni on hyvin vaikea "pum"in jälkeen muistaa mikä luku on menossa..

Unkarissa näimme ja opimme niin paljon, että siitä riittäisi useammaksi blogikirjoitukseksi tavaraa. Sillä lauantaina Eszter Neményi koulutti meitä VaNe-kouluttajia 6 tunnin rupeaman, silloin pohdimme jaollisuutta monelta eri kantilta. Lisäksi näimme monta upeaa matikan tuntia, mutta viimeiseksi maistiaiseksi tarjoan teille vielä VaNe-tunnilta hauskan tasokuvioiden tunnistamiseen, muistin harjoittamiseen ja LiikkuvaKoulu-ideologiaan sopivan tehtävän.

Taululle oli merkitty selitys kullekin tasokuviolle, tyyliin "nelikulmio - hyppy", "kolmio - taputus" jne. Opettaja näytti rytmiä taululta ja oppilaat toimivat ohjeen mukaan. Kehorytmi-sarjaa tehtiin molempiin suuntiin, sen jälkeen opettaja peitti merkkien selitykset ja oppilaiden piti muistaa kuhunkin tasokuvioon kuuluva liike.