Aarresaaren kartta, viikot 4-5

Kirjan kannet

Mitä tietoja kirjan kansista löytyy? Miten kirjan kannet on kuvitettu? Tällaisia asioita oppilaat pohtivat Aarresaari-jakson lopulla valmistautuessaan kirjan kansien suunnitteluun. Jokainen teki omaan satukirjaansa kannet. Oppilaat kuvittivat niin etu- kuin takakannenkin, unohmatta takakannen lyhyttä juonikuvausta.

Värikkäitä kansia jos jonkinlaisia syntyi kirjoillemme!

iMovie-traileri

Kun itse aarresaari, sen kartta ja lopulta myös tarina olivat valmiita, kuvasi jokainen pari iPadilla iMovie-ohjelman avulla oman satutrailerin. iMovie on helppo käyttöinen ja nopeasti oppilaat oppivat käyttämään ohjelmaa. Jokainen pari pohti ensin tarinansa tärkeimmät juonikäänteet loppuratkaisua paljastamatta, kirjasi ne iMovie-trailerin "väliotsikoiksi" ja sen jälkeen kuvattiin itse traileri. 

Muutamat parit halusivat liittää traileriinsa netistä otettuja kuvia, joten samalla tuli hyvää keskustelua tekijänoikeuksista ja lähdeviitteistä.

Ruutupienennös

Oppilaiden piirtämät aarrekartat olivat isoja, noin 50cm halkaisijaltaan, joten aarrekarttaa piirtäessä oppilaat saattoivat piirtää kartalle miniatyyrisaarensa sellaisenaan saman kokoisena. 

Mittakaavaa ja pienentämistä tutkimme ruutupienennös tehtävän avulla. Isot aarrekartat oli ruudutettu jo alunalkaen (ruudut n. 3cm x 3cm). Nyt oppilaat tekivät pieni ruutuiselle paperille saman ruudukon ja pienensi kartan pieneen ruudukkoon.

Tehtävä tuntui aluksi oppilaita kovin vaikealta, mutta kun etsimme aluksi tiettyjen paikkojen "koordinaatit" ja merkitsimme ne pienelle kartalle, alkoi homma luistaa paremmin.

Pieniruutuisella paperilla oleva pienennös kartasta.

Alkuperäinen kartta oli n. 50cm halkaisijaltaan.

Kirjanjulkistajaisjuhlat ja tapakasvatusta

Projektimme päättyi kirjanjulkistajaisjuhliin, joihin valmistimme viralliset kutsut. Samalla opettelelimme hyviä käytöstapoja ja etikettiä. Keskustelimme siitä, miten erilaisiin tilaisuuksiin tulee pukeutua. Oman juhlamme pukukoodiksi valitsimme "smart casualin" eli pukeuduimme hieman arkista siistimpiin vaatteisiin, opekin oli koko päivän mekossa ja korkkareissa juhlan kunniaksi :)

Erityisopettajamme, jonka myös kutsuimme juhlaan, ei päässyt koulutuksen takia tulemaan, mutta häneltä saimme kirjeen, jossa meitä kiitettiin kutsusta ja onniteltiin kirjan julkaisemisesta. Samalla tuli hyvä tilaisuus keskustella myös miten kutsuun vastataan.

Kutsuja suunnitellessamme otimme mallia Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton kutsuista ja kirjoitimme omiin
juhliimme sopivat kutsut. Kutsuimme juhliimme muutamia oppilaidemme opettajia ja lisäksi jokainen vei kutsun
kotiin. Kotiin viety kutsu oli ensisijaisesti oppilaalle itselleen, mutta myös vanhemmat toivotettiin tervetulleiksi mikäi
he halusivat tulla katsomaan tuotoksiamme.

Itse kirjanjulkistajaistilaisuuteen valitsimme oppilaille rooleja. Kaksi oppilasta toimi juhlan isäntänä ja emäntänä kätellen jokaisen vieraan ovella ja toivottaen heidät tervetulleiksi. Toinen pari valjakko toimi juontajina ja kuulutti jokaisen trailerin tekijöineen. Lisäksi viisi oppilasta toimi tarjoilijoina.

Jännityksellä seurasimme satu-trailereita :)

Kun trailerit oli katsottu, pääsivät tarjoilijat töihin ja he kiersivät vieraiden joukossa tarjottimineen jakaen kaikille pommac-lasit. Sitten kohotimmekin maljan kuukauden mittaiselle Aarresaari-projektillemme, uunituoreille Aarresaari-kirjoille, satutrailereille ja tietenkin taitaville satujen kirjoittajille! 

Lopuksi päästiin kilistelemään onnistuneen projektin päätteeksi.

Juhlan lopussa oli oppilailla aikaa katsella toistensa aarresaaria, niiden karttoja ja hypistellä uunituoreita satukirjoja. Oman luokkamme lisäksi juhlaamme osallistui rehtori, oppilaideni englannin opettaja sekä kuusi huoltajaa. Eli melkoisen porukan saimme kokoon!

Kirjanjulkistajaisjuhlien päätteeksi oppilaat esittelivät omia projektejaan toisilleen.

Nyt ei ole jäljellä Aarresaari-projektista muuta kuin itsearviointi. Tein oppilailleni GoogleFormsilla ja oppilaat vastaavat itsearviointilomakkeeseen iPadilla.

Itsearvioinnissa oppilaat arvioivat Aarresaari-miniatyyria, karttaa, iMovie-traileria ja parityös-
kentelyä asteikolla 1-5. Omin sanoin jokainen pohti, missä onnistui parhaiten ja mihin asiaan
olisi voinut panostaa vielä paremmin. Lopuksi oppilaat arvioivat projektin kokonaisuutena ja
antoivat itselleen kouluarvosanan asteikolla 4-10. Täytyy todeta, että 3. luokkalaiset osasivat
erittäin hienosti pohtia omaa työskentelyään ja arvioida sitä, omat arvioni eivät juuri olisi oppi-
laiden omista poikenneet.

Jos haluat lukea koko Aarresaari-kokonaisuuden alusta alkaen, löydät sen täältä.

Toiminnallinen äidinkieli - lause ja lopetusmerkit

3. luokalla äidinkieleen ja suomi toisena kielenä-oppimäärään sisältyy paljon kielioppia. Viime viikot olemme työskennelleet lauseiden kanssa. Kokosin tähän tekstiin toiminnallisia kielioppiharjoituksia, joita käytin jakson aikana ja kertauksessa.

Pysähdy! Kävele! Taputa! Hyppää!

Leikin aluksi oppilaat kiertelevät leikkialueella ja toimivat opettajan ohjeiden mukaan: Pysähdy! Kävele! Taputa! Hyppää! Kun tämä sujuu, leikki keskeytetään hetkeksi ja sen jälkeen kaikki on päinvastoin. Jos opettaja kehottaa kävele, leikkijät pysähtyvät. Jos taas opettaja sanoo pysähdy, pitää leikkijöiden kävellä. Taputa-kehotuksella hypätään ja hyppää-kehotuksella taputetaan. Väärin tekevät putoavat pois leikistä.

Käytin tätä leikkiä johdantona käskylauseisiin ja huutomerkin käyttöön.

Lopetusmerkki-jumppa

Opettaja lukee hyvyen tekstin, jossa on toteamus-, kysymys- ja väitelauseita. Lauseen lopussa opettaja pitää pienen tauon ja oppilaat muodostavat itsestään lauseeseen sopivan lopetusmerkin: piste menee kyykkyyn pieneksi mykkyräksi huutomerkki nousee varpaille ja nostaa kädetkin pään yläpuolelle mahdollisimman korkealle ja kysymysmerkki seisoo suorana kädet pään yläpuolella ja venyttää kylkeä kaarelle. 

Minä käytin tekstinä lyhyttä kirjettä, jonka olin kirjoittanut rehtorille.

Hei rehtori!

Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää.

Odotatko jo kovasti syyslomaa? 

Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?

Minä lähden lomamatkalle Unkariin tapaamaan

matikanopettajia. Odotan matkaa kovasti.

Toivon oppivani matkalla paljon uusia asioita. 

Mukavaa syyslomaa!

Sanelurallissa koulun seinälle oli kiinnitetty kirjeet, joita
sanelijat kävivät lukemassa sopiviksi katsomissaan
pätkissä. Oli yllättävää kuinka yleensä hyvin levoton
ryhmä rauhoittui tehtävään ja käytävässäkin muutamaa
poikkeusta lukuunottamatta käveltiin rauhassa.

Saneluralli

"Rehtorin vastaus" kirjeeseeni löytyi saneluralli-tehtävästä. Sanelurallissa oppilaat työskentelivät pareittain. Toinen parista istuu luokassa pöydän ääressä vihon kanssa. Toinen parista kävelee luokan ulkopuolella käytävässä vähän matkan päässä olevalle lapulle. Oppilas lukee tekstistä sopivan pituisen pätkän, tulee parinsa luokse ja sanelee parilleen lukemansa pätkän. Sen jälkeen oppilas hakee uuden pätkän tekstiä, kunnes koko teksti on saneltu. Tehtävän annossa sanelijaa ohjataan kiinnittämään huomiota isoihin alkukirjaimiin ja lopetusmerkkeihin.

Kun koko teksti on saneltu, vaihtuvat tietenkin roolit ja toinen parista sanelee toisen kirjelappusen kaverilleen.

Kirjoittamisen ja lopetusmerkkien lisäksi tehtävässä harjoitetaan myös oppilaan muistia.

Hei!

Kiitos kirjeestäsi! Tottakai minä odotan lomaa!

Minulla ei ole erityisiä lomasuunnitelmia. 

Ulkoilen varmasti paljon koirieni kanssa 

ja nukun aamulla pitkään.

Kerrotko Unkarissa terveisiä opettajakollegoille 

meiltä Kirstin koulusta?

Aurinkoista lomaa sinullekin!

Hei!

Olipa mukava lukea kirjeesi! Kiitos!

Odotan lomaa kovasti. Syksy on mennyt

nopeasti, kun töitä on ollut paljon.

Millaisia lomasuunnitelmia olet tehnyt?

Minulla ei ole suuria suunnitelmia.

Ajattelin retkeillä metsässä ja lukea

hyviä kirjoja. Toivottavasti ei sada!

Mukavaa lomaa!

Lopetusmerkki-harjoitus

Jaoin puolelle ryhmälle paperisuikaleita, joille oli kirjoitettu jokin lause ilman lopetusmerkkiä. Toinen puoli luokasta sai post-it-laput, joihin oli kirjoitettu jokin lopetusmerkki (piste, huutomerkki, kysymysmerkki). Leikin alettua oppilaat kiertelevät kysymässä toistensa lauseita ja lopetusmerkkejä. Tavoitteena on, että jokainen lause löytää itselleen pariksi sopivan lopetusmerkin.

Kun kaikilla on pari, luetaan lauseet loppuun ja tarkistetaan. Leikitään tietenkin vielä toisen kerran, lopetusmerkit jaetaan nyt äskön lauseita saaneille ja edellisen kierroksen lopetusmerkit saavat nyt uudet lauseet, joihin etsitään lopetusmerkit.

Jokainen oppilas sai joko loputusmerkin tai lauseen, minkä jälkeen oppilaat
kiersivät luokassa ja etsivät itselleen paria.

Haastattelu - kysymykset

Syysloman jälkeen oppilaat keksivät viisi haastattelukysymystä, jotka he kirjoittivat vihkoihinsa. Sen jälkeen arvottiin haastatteluparit ja kysymykset esitettiin parille. Kysymyksiin vastattiin kokonaisilla lauseilla. Lopuksi oppilaat lukivat haastattelut muulle luokalle.

Käskyt ja koodaus

Jokainen oppilas otti sai lapun, johon oli nimetty jokin paikka koulussa. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa käskymuotoiset ohjeet siitä, kuinka nimettyyn paikkaan pääsee. Kun ohjeet oli kirjoitettu, testattiin niitä toiseen oppilaaseen, joka esitti robottia. Robotin tehtävä oli tehdä vain se mitä ohje sanoo ajattelematta lainkaan maalaisjärjellä. Tehtävä tehtiin iPadilla.

Aarresaaren kartta, viikko 3-4

Syysloma toi tullessan kaksi vajaata viikkoa ja aarresaari-teeman päivittäminen blogiinkin on jäänyt. Paljon on kuitenkin luokassamme tapahtunut tällä välin.

Ilmansuuntien opetteluun käytimme aikaa n. 5 oppituntia.

Ilmansuuntiin tutustuimme ensin ilmansuunta-jumpan avulla. Ensin nostimme kädet pään yläpuolelle "pohjoiseen", siitä taivutimme sormet varpaisiin "etelään" ja vielä molemmille sivuille "itään" ja "länteen". Väli-ilmansuuntia tehdessämme pyöräytimme ylävartalolla koko kierroksen.

Hauska huomio oli, että oppilaat oppivat väli-ilmansuunnat nopeammin englanniksi kuin suomeksi. Pääilman suunnat oppilailla olikin jo englanniksi aika hyvin hallussa, joten väli-ilmansuuntien idean he hoksasivat pian.

Ilmansuunta-jumpan jälkeen tutkimme kompassia ja nimesimme luokkaan ilmansuunnat lappujen avulla. Oppilaille mieluinen harjoitus oli kulkea luokassa opettajan ohjeiden mukaan "ota kaksi askelta pohjoiseen, käänny kohti itää, ota kaksi askelta itään jne." Aluksi teimme tätä silmät auki, jolloin ilmansuuntia pystyi tarvittaessa katsoa seinältä tai seurata kavereiden mallia. Kun ilmansuunnat alkavat olla hallussa, voi tätä leikkiä leikkiä myös silmät suljettuina.

 Ilmansuunnista teimme kuvistyönä kompassiruusun. Mustalle pahville piirsimme ohjeiden mukaan kompassiruusun, samalla opeteltiin kolmiulotteisen vaikutelman luomista. Ohjeen kompassiruusun piirtämiseen löysin täältä.

Tämä työ oli selvästi oppilaille mieluinen, sillä kompassiruusuja on kuvistyön jälkeen ilmestynyt useamman vihon reunaan.

Ilmansuuntia harjoiteltiin myös muutamien netistä löytyneiden harjoitusten avulla. Ketun kartta on näennäisesti helppo harjoitus, mutta yllättävän paljon pulmia sekin oppilaille aiheutti. Luetun (ja osalla oppilaista kuullunymmärtämisen) tehtävänä toimi Superteacherworksheet-sivulta löytynyt linna-harjoitus. 

Saarten rakentelu on ollut oppilaille mieluista puuhaa ja koko ajan he keksivät saarille uusia juttuja. Eräs oppilas keksi tehdä vihreästä massapallosta meloneja ja pian kaikilla saarilla oli meloneja.. 

Kun saaret alkoivat olla lähes valmiita, aloittivat oppilaat pareittain aarresaari-tarinoiden kirjoittamisen tietokoneella. Samalla harjoittelimme tekstinkäsittelyn alkeita, sillä tavoitteenamme on "julkaista" oma satukirja ja painetussa tekstissä on toki omat vaatimuksensa niin kirjoitusvirheide kuin ulkoasun suhteen. Hienoja tarinoita oppilaat pariensa kanssa kirjoittivatkin. Apuna kirjoittamisessa toimivat aiemmin läksynä kirjoitetut henkilökuvaukset, saarella liikkumisohjeet ja aarteen kuvaukset (näistä läksyistä löydät tietoa aiemmista aarresaari-postauksista). Kirjoittaminen vei kaiken kaikkiaan n. neljä oppituntia, sillä laatuun haluttiin satsata.

Sitten päästiinkin viimein kartan pariin. Jokainen pari sai suuren palan voimapaperia, jonka sai oman mieltymyksen mukaan rytätä ja suoristaa sekä repiä reunoja haluamansa laisiksi. Ruudutimme kartat, samalla oppilaat saivat tarvitsemaansa harjoitusta viivoittimen käyttöön. Vaakaruudut numeroitiin ja pystyruudut merkittiin aakkosin.

Osalla oppilaista viivoittimen käyttö sujui hienosti yksin, mutta moni pari
teki tässä kohtaa hienoa yhteistyötä.

Karttamerkkejä olemme harjoitelleet liikunnan tunneilla ahkerasti, joten pääpiirteittän karttamerkit ovat oppilailla hallussa. Uutena asiana, ennen kartan piirtämistä, tutustuimme oppilaiden kanssa korkeuskäyriin. Jokaisella saarella on kumpu, joten korkeuskäyrien käyttäminen kartassa on välttämätöntä. 

Karttoja piirtäessä oppilailla oli vieressään oma miniatyyri saarensa ja sen avulla he piirsivät kartan. 

Karttoihin piirretyt saaret vastasivat aika tarkkaan miniatyyri-saarten kokoa, eli mittakaavaan emme tällä kertaa karttaa piirtäessä perehtyneet. Vaan tavoitteena oli yksinkertaisesti hahmottaa kartan ja maastonmuotoja yhtäläisyyksiä. Pyrimme tekemään kartat pääasiassa oikeiden karttamerkkien avulla, mutta toki satukarttoihin tuli myös muita pieniä yksityiskohtia.

Karttojen reunat viimeisteltiin vanhan näköisiksi polttamalla reunoja kynttilällä. Ja tämähän oli sellainen temppu, jota lapset eivät tee kotona ilman aikuista :)

Saaret, kartat ja tarinat ovat valmiita! Ensi viikon ohjelmassa on iMovie-leffatrailerien teko oman tarinan pohjalta ja satukirjan kansien valmistaminen. Sitten onkin vuorossa kirjan julkistamisbileet!

Terveisiä Unkarista!

Olen viettänyt syyslomaa yhdessä VaNe-kouluttajien kanssa Unkarissa. Olemme päässeet seuraamaan mahtavia oppitunteja, joista yhdestä kirjoitinkin jo blogijutun. Tässä kirjoituksessa ajattelin hieman kertoa ylipäätään kokemuksiani ja havaintojani unkarilaisesta koulusta.

Kouluvierailujen ja opiskelun lisäksi aika oli vähän turisteiluunkin. Aamuisin
kävin juoksemassa Margitin saaren ympäri ja matkalla sain myös ihailla parla-
menttitaloa, jonka ohi joka aamu juoksin. Juoksusta kireät lihakset saivat ren-
toutua kylpylässä, jossa oli kymmeniä eri altaita... Ja toki kävimme katsasta-
massa myös kauppahallin, josta löytyi tuliaisiksi kouluun palapelejä :)

Olemme vierailleet tähän mennessä kahdessa koulussa, toinen oli yksityiskoulu ja toinen kunnallinen koulu. Molemmissa kouluissa luokissa oli 30 oppilasta ja luokkatilat hyvin pieniä. Oppilaat ovat koulussa klo 8-16. Oppitunteja on päivittäin 4-6 ja iltapäivällä lapset tekevät koulussa läksyjä, leikkivät ja pelaavat. Mikäli lapsilla on harrastuksia saavat he lähteä koulusta oppituntien päätyttyä vanhempien niin pyytäessä, muuten he jäävät koululle. Lakia on muutamia vuosia sitten muutettu ja koulupäivä pidennetty jatkumaan klo 16 asti, sillä etenkin romanilapset olivat koulun jälkeen kaduilla ja heidän tukemisekseen tehtiin yllä kuvattu muutos. 

Luokissa on kaksi opettajaa, jotka ovat jakaneet luokalle opetettavat aineet keskenään. Toinen opettaja seuraa luokassa työparinsa opetusta usein tai seuraa opetusta muussa koulun luokassa, sillä opettajat on velvoitettu seuraamaan toistensa opetusta tietty määrä vuodessa. Meille suomalaisille opettajille oli käsittämätöntä se, että jokaisessa luokassa tämä toinen luokanopettaja vain istui eikä auttanut oppilaita. Tämä tuntui käsittämättömältä resurssien haaskaukselta, ainakin kun itse olen löytänyt tänä vuonna samanaikaisopettajuuden ihanuuden kollegoideni ansiosta.

Unkarilainen ala-aste on nelivuotinen ja sen jälkeen jatketaan yläkouluun. Yleensä 1.-4. luokilla luokanopettaja ei vaihdu.

Unkarissa valtio kustantaa oppilaille halvimman matematiikan kirjan ilmaiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajilla ei juurikaan ole vapautta valita oppikirjaansa. Jos koululla on rahaa tai jos vanhemmat suostuvat maksamaan, voi opettaja käyttää myös muuta oppikirjaa. Onneksi oppikirja ei määrää pedagogiikkaa, vaan esimerkiksi Mark-opettaja, jonka oppituntia seurasimme, vanettaa täysillä menemään vaikka hänellä onkin perinteinen matematiikan kirja.

Unkarilaisissa E. Neményin matematiikan kirjoissa on "tekstikirja" ja harjoitus-
kirja erikseen. Suomalaisessa versiossa nämä kaksi kirjaa on yhdistetty suoma-
laisen tradition mukaisesti yhdeksi oppikirjaksi.

Vargalaisuus tai VaNe ei ole Unkarissa enää mikään valtatrendi. Neuvostoaikana vargalainen pedagogiikka oli kaikille pakollista ja Neuvostoliiton hajottua opettajat saivat valita pedagogiikan vapaasti. Näimme täällä Unkarissa sekä VaNe-tunteja että perinteisiä matematiikan tunteja, jotka eivät juuri poikenneet suomalaisista perinteisistä oppitunneista. Perinteisillä oppitunneilla korostui kilpailu, jota oli suomalaisesta näkökulmasta katsellen todella paljon.

Oppitunneilla, olivatpa ne VaNea tai perinteistä matematiikkaa, tapahtui todella paljon. Luokissa ei ollut työrauhaongelmia eivätkä siirtymätilanteet aiheuttaneet ongelmia. Oppilaat viettivät aamupäivän välitunnit sisällä, joten kaikki oppilaat olivat luokassa valmiina pomppaamaan seisomaan kellon soidessa. Puolenpäivän aikaan oppilailla on tunnin ruokatauko ja silloin he myös ulkoilevat.

Shoppailuakin piti tietenkin harrastaa ja kun opettajaporukalla oltiin liikkellä, niin lelukaupat on saanut ihan rauhassa kiertää, tutkia ja hypistellä :) Facopancs-lelukauppa keskustan tuntumassa oli edullinen ja monipuolinen, sieltä lähdimmekin kassit pursuen.

Minun mukaani tarttui Facopancsista huojuvatorni-peli, jonka hankintaa olen suunnitellut jo pitkään. Ostamassani versiossa on mukana myös englanninkielinen dominopeli (hedelmät) ja muistipeli, tosin muistipelin tilalle ajattelin kirjoittaa matematiikan laskuja. Rory´s story cubes-nopat toimivat erinomaisesti tarinan kertomisen tai kirjoittamisen tukena. Lisäksi löysin kasan erilaisia 8-20 sivuisia noppia edullisesti. Sain myös viimein ison 20-helminauhan suurista puuhelmistä, jotka olivat Facopancsissa edullisia. Helmistä menee matonkude helposti läpi, eli isoja ovat! Olisin varmaan ostanut helmiä satahelminauhaan, mutta se huono puoli opettajaporukalla matkailussa on, että kollegani ehtivät tyhjentää helmihyllyä ennen minua niin paljon, että sain tyytyä 20-helminauhaan :)

Palapelit, joiden toisella puolella on aakkoset ja toisella puolella numerot, löysin kauppahallista. Palapelit ovat samaa sarjaa kuin leijona-palapeli, jonka toin Thaimaasta toissa kesänä. 

Eräästä tilpehöörikaupasta tarttui vielä mukaan hamahelmi-taulu, jossa on kaikki aakkoset. Siitä ajattelin olevan iloa, kunhan pääsen taas ekaluokkaan.

Tavallisilta, ei-vane, tunneilta nappasin pari ihan hauskaa leikkiä, joita olemme leikkineet omassa luokassakin jo. Kaksintaistelu-leikki sopii esimerkiksi kertotaulujen drillaukseen. Opettaja osoittaa yhtä piirissä olevista lapsista, tämä menee kyykkyyn ja kyykyssä olevan molemmin puolin olevat oppilaat kilpailevat kumpi osaa vastata nopeammin. Videon leikissä vähinnyt lähtee leikistä pois, meillä kaikki ovat pysyneet pelissä mukana.

                                       

Pum-leikissä opettaja osoittaa vuorollaan kutakin oppilasta ja oppilas sanoo aina seuraavan luvun. Valitun luvun monikertojen kohdalla sanotaan "pum". Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta siitä huolimatta ainakin omien oppilaideni on hyvin vaikea "pum"in jälkeen muistaa mikä luku on menossa..

Unkarissa näimme ja opimme niin paljon, että siitä riittäisi useammaksi blogikirjoitukseksi tavaraa. Sillä lauantaina Eszter Neményi koulutti meitä VaNe-kouluttajia 6 tunnin rupeaman, silloin pohdimme jaollisuutta monelta eri kantilta. Lisäksi näimme monta upeaa matikan tuntia, mutta viimeiseksi maistiaiseksi tarjoan teille vielä VaNe-tunnilta hauskan tasokuvioiden tunnistamiseen, muistin harjoittamiseen ja LiikkuvaKoulu-ideologiaan sopivan tehtävän.

Taululle oli merkitty selitys kullekin tasokuviolle, tyyliin "nelikulmio - hyppy", "kolmio - taputus" jne. Opettaja näytti rytmiä taululta ja oppilaat toimivat ohjeen mukaan. Kehorytmi-sarjaa tehtiin molempiin suuntiin, sen jälkeen opettaja peitti merkkien selitykset ja oppilaiden piti muistaa kuhunkin tasokuvioon kuuluva liike.

VaNetusta Unkarissa menetelmän juurilla

Mitä VaNe on Unkarissa? Miltä oppitunti näyttää? Tähän postaukseen olen pyrkinyt kuvaamaan yhden Unkarissa pidetyn vargalaisen matematiikan oppitunnin kokonaisuudessaan. 

Vierailimme Farkasréti Àltalános Iskolassa, joka on tavallinen kunnallinen koulu. Koulu alkoi kello kahdeksalta ja iso osa lapsista saatettiin koulun ovelle asti. 

Oppitunti oli mykistävä, nuoren Márk-opettajan tunti imaisi minutkin mukaani ja ihailun vallassa seurasin kuinka hän vauhdikkaasti, mutta kuitenkin hyvin rauhallisesti ja lempeästi luotsasi 30 oppilasta erilaisten harjoitusten läpi tunnin aikana.

Alakoulun tunnit alkavat aina siten, että kaksi oppilasta tulee luokan eteen ja kertoo päivämäärän, kuvailee säätä ja kertoo kuinka monta oppilasta luokalla on ja kuinka monta oppilasta on poissa. Alkurutiinien jälkeen opettaja nappasi pöydältään laatikon, joka oli täynnä korkkeja ja pyysi oppilaitaan arvioimaan paljonko laatikossa on korkkeja. Jokainen kirjoitti arvioin vihkoonsa.

Kun arviot oli kirjattu, pohtivat oppilaat miten korkkien lukumäärä voitaisiin selvittää ja verrata tehtyihin arvioihin. Korkkien lukumäärän tarkka laskeminen ei ollut vaihtoehtona, vaan haluttiin suunnilleen tietää menikö arvio sinne päinkään. Lopulta päädyttiin kokeilemaan kuinka monta korkkia mahtuu yhden oppilaan kouraan ja kuvassa olevan pojan käsiin laskettiin 20 korkkia. Sen jälkeen oppilas otti laatikosta suurin piirtein saman suuruisia kourallisia kunnes korkit loppuivat ja saatiin selville kuinka paljon korkkeja suurinpiirtein oli. Lopuksi oppilaat vertasivat omaa vihossa olevaa arviotaan tarkistetumpaan lukumäärään. Muutama oli arvioinut hyvin lähelle.

Seuraavaksi oppilaat siirtyivät työskentelemään lukusuoralla. Opettajalla oli luokan edessä kolmessa korissa lukukortteja, koreihin oli merkitty muurahainen, kana ja jättiläinen, joilla jokaisella oli omat askeleensa. Muurahaisella pienen pienet, kanalla vähän suuremmat (10 muurahaisen askelta) ja jättiläisellä isoimmat (eli 10 kanan askelta). Luokan eteen tuli kolme oppilasta, joista jokainen otti vuorollaan yhden kortin merkitystä korista. Kaikki kolme oppilasta ottivat kortit koreista eri järjestyksessä. Oppilaiden askeleet piirrettiin Geogebra-ohjelman avulla taululle, yksi oppilaista toimi tietokoneen käyttäjänä. Aina välillä pysähdyttiin pohtimaan joko tiedetään kuka pääsee pisimmälle ja voittaa. Se joka otti ensin jättiläisen korista kortin pääsi tietenkin hurjasti eteenpäin, mutta se ei taannut voittoa.

Kun luokan edessä olevat kolme oppilasta olivat ottaneet korttinsa ja oli selvinnyt kuka heistä voitti paljastui taululta vielä "Peti", joka ottaa 642 muurahaisen askelta. Jälleen oppilaat pohtivat, voittaisiko Peti 642 muurahaisen askeleella? 

Lasten asiaa pohdittua Petin askeleet piirrettiin lukusuoralle. Lukusuoralle oli merkitty vain täydet sadat, joten Petin paikkaa ei saatu tarkasti merkittyä ja oli epäselvää voittiko Peti vai ei. Siispä tuumasta toimeen...

Lukusuoraa zoomattiin lähemmäs taululla ja oppilaat saivat vastaavan monisteen työskettäväkseen. Ensin pohdittiin minkä satojen väliin 642 asettuu ja zoomattiin 600-700 väli kymppien tarkkuudelle. Seuraavaksi zoomattiin 640-650 väli ykkösten tarkkuudelle ja viimein saatiin luku merkittyä tarkasti. Pohdittuaan kuinka monta muurahaisen askelta Becin 6 jättiläisen askelta, 6 kanan askelta ja 2 muurahaisen askelta olisivat muurahaisen askelissa. Beci otti siis 662 muurahaisen askelta. Tämä luku asettui siis samojen satasten väliin kuin Peti askeleet, siispä myös Becin askeleet merkittiin tarkasti lukusuoralle zoomaamalla ensin 600-700 väli kymppien tarkkuudelle ja sitten 660-670 ykkösten tarkkuudelle. Lopulta saatiin lukusuoralla todistettua, että Beci voitti.

Lukusuoran tarkastelu tällä tavoin oli oppilaille aivan uusi asia, toki lukusuoraa oli aiemminkin käsitelty, mutta ensimmäistä kertaa lukusuoraa zoomailtiin ja tarkasteltiin yllä kuvatulla tavalla.

Oppilas zoomasi opettajan jakaman monisteen avulla luvun, jotta saa sen
tarkasti merkittyä.

Seuraavaksi oli kombinatoriikan harjoituksen vuoro. Oppilaat ottivat vihot esille ja opettaja paljasti taululta kolme numerokorttia (3, 4, 1). Opettaja pyysi oppilaita muodostamaan kaikki ne luvut, jotka näitä kolmea numeroa käyttäen voi muodostaa. 

Hetken tuumailutauon jälkeen luvut käytiin läpi. Opettaja kirjoitti luvut erään oppilaan sanelun mukaan taululle, tällä oppilaalla ei kuitenkaan ollut mitään logiikkaa lukujen järjestyksessä vaikka hän oli kaikki luvut löytänytkin. Opettaja kysyi, jos jollain oppilaalla olisi jokin logiikka, jonka avulla luvut löytyivät helposti ja saattoi olla varma, että kaikki mahdollisuudet oli kirjattu.
Löytyihän sellainenkin logiikka ja eräs oppilas kertoi kirjoittaneensa ensin kaikki kolmella alkavat luvut, sitten neljällä ja lopuksi vielä kaikki, jotka alkoivat ykkösellä. Opettaja kirjoitti vielä nämäkin taululle, jotta oppilaat näkivät logiikan, jolla luvut oli järjestetty.

Seuraavaksi opettaja nappasi pöydältään kaksi salaisuuspussia ja hän kertoi molemmissa pusseissa olevan 16 kolikkoa. Voiko sanoa, että pusseissa on yhtä paljon rahaa?

Koska molemmissa pusseissa ei välttämättä ole yhtä paljon rahaa, piti asia tarkistaa. Opettaja purki oman pussinsa taululle ja eräs oppilaista toisen pussin sisällön. Oli kuitenkin kovin vaikea nähdä sekalaisesti asetelluista rahoista, kummassa pussissa oli enemmän rahaa, joten oppilaat ehdottivat että rahat järjestettäisiin lajeittain.

Kun raha määrä oli helposti selvitetty, merkittiin rahan arvo SKY-pohjaan. Mielenkiintoista oli se, että itse olisin automaattisesti tarjonnut oppilaille ruskean pussin 10 frontin kolikoiden vaihtamista 100 forintin kolikkoon. 

Opettaja taulukoi pussien rahat suoraan kolikoiden lukumäärien mukaan taulukkoon ja aluksi ruskean pussin alle oli taulukoitu 13 kappaletta 10 forintin kolikoita. Oppilaat kuitenkin pian hoksasivat, ettei niin voi olla ja pyysivät opettajaa muuttamaan lukuun satasia yhden lisää, jotta kymppejä jäi vain kolme.

Videon olen leikannut siten, että opettajan ja oppilaiden

välinen keskustelu puuttuu. Kokonaisuudessaan harjoitus

kesti 6 minuuttia ja keskustelua ja pohdintaa oli hyvin paljon.

Harjoituksen päätteeksi yksi oppilaista tuli luokan eteen ja rakensi kaarihelmitauluun sinisen pussin rahamäärän. Jälleen luokka tutki lukua yhdessä ja keskusteli siitä.

Tässä vaiheessa tuntia jaettiin oppilailla läksymoniste, jossa heidän tuli piirtää annettuja lukuja monisteen kaarihelmitauluihin ja tehdä inventaario taulukkoon kirjoitetuista rahoista. Kaikilla näkemillämme oppitunneilla annettiin pakollinen ja vapaaehtoinen kotitehtävä. Tällä kertaa vapaaehtoisena tehtävänä oli piirtää lukuja kaarihelmitauluun, jotta seuraavalla tunnilla lapset voivat arvuutella toisiltaan mistä luvusta on kyse.

Joku nopea ehti jo tehdä läksyt ennen luokasta lähtemistämme.

Tunnin viimeisenä tehtävänä oli harjoitus, joka vaati keskittymistä. Opettaja pudotti malliksi jokaiseen pöydällä olevaan purkkiin rahan, jotta oppilaat kuulevat millaisen ääneen ykköset, kympit ja sataset pitävät.

Sen jälkeen oppilaat sulkivat silmänsä ja opettaja pudotti jokaiseen kippoon rahoja, oppilaiden tuli keskittyä äänen perusteella päättelemään paljonko rahaa purkkeihin pudotettiin. Saatu tulos kirjoitettiin vihkoon.

                                            

Tämän harjoituksen jälkeen kello soi ja oppilaat keräsivät vihkot, kirjat ja penaalit kokoon. Ja todellakin, kaikki tämä tapahtui 45 minuutissa luokassa, jossa istui 30 oppilasta. Videoklipeistä olen poistanut valtaosan oppilaiden ja opettajan välisestä kiireettömästä keskustelusta, jota oli tunnilla hyvin paljon. 

Kertotaulut - pistetyöskentely

Kertotaulut ovat osalle oppilaista helppoja ja toisille taas ne tuottavat vielä paljon päänvaivaa. Jotta jokainen saisi työskennellä omalla tasollaan työskentelimme matikantunnilla pistetyöskentelyn merkeissä. Osa pisteistä keskittyi kertolaskun ymmärtämiseen ja osa drillaamiseen ja kertotaulujen automatisoimiseen. Oppilaat työskentelivät pääasiassa pisteillä pareittain, mutta jokainen sai edetä omaan tahtiinsa.

Matikantunnit aloitamme aina kehorytmien ja lukujonoharjoitusten avulla. Tänään kokeilimme laulaa monikertoja. Kahden monikerrat menevät meidän luokassa Pingviini-laulun sävelellä, kolmen monikerrat Tuiki tuiki tähtönen-sävelellä ja neljän monikerrat Pikkuiset kultakalat-sävelellä. 

Pisteet:

• Kaboom!-peli on ollut luokassani hitti. Peli sopii minkä tahansa aiheen drillaamiseen todella hyvin, peli ei lopu koskaan ja pelin voi lopettaa milloin vain. Ja kaiken kukkuraksi todella yksinkertainen. Mahtava peli! Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli toimii siten, että purkissa on jäätelötikkuja, joihin on kuhunkin kirjoitettu jokin kertolasku. Oppilaat nostavat tikkuja vuorotellen, mikäli he osaavat sanoa kertolaskun tulon, he saavat pitää tikun. Jos nostat tikun, jossa lukee Kaboom!, joudut palauttamaan kaikki tikut takaisin purkkiin. Se, jolla on pelin loppuessa eniten tikkuja, voittaa pelin. 

Tarkoitus on tietenkin, että tikut ovat kertolasku pohjaa
kohti, mutta oppilaat eivät aina muista kääntää tikkuja
oikein päin palauttaessaan Kaboomin kohdalla.

• Ruudun valtaus-peliin tarvitaan parille vihko, molemmille pareista värikynä ja kaksi noppaa. Oppilas heittää noppaa ja rajaa ruutuvihosta nopan osoittaman alueen ja laskee kertolaskun (=ruutujen määrän). Voittaja on se, joka saa pelin aikana vallattua eniten aluetta.

Ruudun valtaus-peli pohjustaa oppilaille pinta-alojen laskemista, vaikkei
siitä tässä vaiheessa vielä puhuta. Toki kehotin oppilaita tarkistamaan laskunsa
piirretyn alueen ruudut laskemalla, kun kuuden kertotaulun kohdalla oli
monella vielä epävarmuutta.

• Tohtori Tulon Kadonneiden tulojen metsästys-peliä oppilaat pelasivat smartboardilla.

• Tulosokkelo-tehtävä oli minulla myös paperilla väritystehtävänä. Jos haluat käyttää tekemiäni monikerta-sokkeloita, voi tulostaa ne täältä.  Tein oppilaille kolmen ja neljän monikerroista sokkelon, kahden monikerrat tehtiin pistetyöskentelyn yhdellä pisteellä. Neljän monikerrat annoin läksyksi.

Oppilas värittää reitin kolmen monikertoja pitkin kouluun.
Tehtävä haastoi myös taitavia, sillä viimeinen luku ennen
koulua oli 108.
(Jos katsot kuvaa tarkasti, huomaat siinä olevan virheen,
se on ladattavaan monisteeseen korjattu)

• MathFight on iPadille ladattava sovellus, jolla yhdellä iPadilla voi kaksi lasta pelata vastakkain. Sopii hyvin kertotaulujen drillaukseen.

MathFight:in ilmaissovelluksella saa kisata yhteen- ja vähennyslaskussa. Kerto-
ja jakolaskukisailuihin tarvitaan maksullinen versio eli tätä peliä meillä ei ole
koulun iPadeilla, mutta omalleni olen sen ladannut ja se riittää hyvin
pistetyöskentelyyn.

• Monikerta-tähdet: Tiesitkö, että monikerroista syntyy kuvioita? Piirsin lankun pätkälle ympyrän ja naulasin ympyrän kaarelle pisteet 0-9. Nollan kohdalla olevaan naulaan on sidottu villalanka, jota oppilas lähtee kieputtamaan valitsemansa monikerran mukaisesti.

Oppilaan lähtötilanne.

Oppilaat innostuivat "piirtämään" langalla 2n, 3n, 4n, 5n, 6n
7n monikerrat. Kymppi ja vitonen olivat kuulemma tylsiä ;-)

• 4:n lyhyt kertotaulu ruutuhyppelynä: Lyhyet kertotaulut ovat VaNessa käytetty nimitys sille, että opetellaan ulkoa 1x, 2x, 5x ja 10x muodot kertotaulusta. Etenkin oppimisvaikeusoppilaiden kohdalla vaaditaan ulkoaopeteltaviksi nämä kertolaskut, loput kertotaulusta voi yhteen ja vähennyslaskun avulla selvittää. Neljän kertotaulu on oppilailleni vielä vaikea, joten hyppelimme lyhyenä kertotauluna nelosta. Hypätessään numeron yksi päälle oppilas sanoo "Yksi kertaa neljä on yhtä suuri kuin 4", kakkosen päälle hypätessään "2x4=8" jne. 

• Llama Drama on myös iPadille ladattava sovellus, jossa harjoitellaan hahmottamaan kertolaskuja pinta-alana. Yhdellä pisteellä oppilailla oli käytössään iPadit, joilla he pelasivat.

Drillauspeliksi sopii myös netistä löytämäni Mathified-ruutupeli. Pelivälineiksi tarvitaan vain tulostettava pelilauta, kaksi noppaa ja värikynät pelaajille.