Joulun odotusta

Joulun odotus meidän koulussamme on hieman erilainen kuin mihin olen peruskoulussa tottunut, toisaalta siinä on myös hyvin paljon samaa. Minulle on ollut tärkeätä koulumuodosta riippumatta rauhoittaa joulun odotus aika, turha kiire jää pois, tehdään mikä ehditään, eikä murehdita siitä jääkö matikan kirjasta joku sivu täyttämättä ;-)

Joulun odotus eli adventin aika alkaa koulussamme adventtijuhlasta, jota vietimme sunnuntaina ensimmäisenä adventtina klo 8 aamulla. 1.-5. luokan oppilaat vanhempineen kokoontuivat pimeään juhlasaliin, jota valaisi vain havuista tehdyn spiraalin keskellä palava kynttilä. 

Adventtilaulujen säestämänä jokainen oppilas yksi kerrallaan käveli spiraalin keskelle oman kynttilänsä kanssa, sytytti kynttilänsä keskellä palavasta kynttilästä ja asetti oman kynttilänsä spiraaliin muiden kynttilöiden jatkoksi. 

Kynttilät nyt syttyy,

pimeys hälvenee.

Lapsi lauluun yhtyy,

mieli herkenee.

Loista, loista valo mua ohjaten,

täyttää tunne jalo pienen sydämen.

(Tuuli Pesonen)

Lapsille ei steinerkoulussa selitetä eri traditioiden tarkoitusta tai symboliikkaa, vaan he saavat vain kokea juhlan/tradition.

Traditioiden taustalla on Steinerin ajatuksiin ja antroposofiaan liittyvää symboliikkaa, seuraavassa jotain mitä olen saanut selville adventtipuutarhan taustasta:

Advettijuhlan taustalla on Karl Schubertin, Stuttgartin ensimmäisen steinerkoulun opettajan, virike. Joulun lähestyessä ja adventin ajan alkaessa aletaan syksyn pimeydestä lähestyä joulun tuomaa valoa.   Adventtijuhlan adventtipuutarhassa lapsi saa kokea tämän valon tulemisen, kun hän kiertää pimeässä spiraalin keskelle ja tuo kynttilässään oman valonsa, joka liittyy muiden kynttilöihin valaisten huonetta koko ajan enemmän.  Adventtipuutarhaan liittyy paljon muutakin (antroposofista? steinerilaista?) symboliikka siitä kuinka Aatami ja Eeva elivät valossa, kunnes tuli pimeys, joka kesti ensimmäiseen jouluun ja Jeesuksen syntymään asti (bloggaajan huomio: tämähän tosin ei Raamatun mukaan pidä paikkaansa, sillä Aatamin ja Eevan sekä Jeesuksen väliin mahtuu aika paljon tapahtumia, mm. Nooa, joka Jumalan kanssa liiton ja suojasi siten ihmiskuntaa). 

(Lähde: tiivistelmä Hans Haslerin 8.12.1987 esitelmästä.)

Myös luokka sai jouluisen ilmeen adventista alkaen. Alaluokissa tuttu vuodenaikaikkuna peitettiin adventin ajaksi sinisellä kankaalla. Ensimmäisenä adventtina ikkunalla pitäisi olla vain kiviä, itse laitoin kivien lisäksi kelon pätkiä tallin seiniksi tulevaa seimiasetelmaa varten. Seuraavaksi ikkunaan tulee kasveja, lähinnä varmaankin havuja. Sen jälkeen eläimet ja viimeiseksi juuri ennen joulua ihmiset. Kankaaseen kiinnitetty hahtuva enkeli laskeutuu päivä päivältä alaspäin, myös kankaaseen kiinnitettävät tähdet lisääntyvät päivä päivältä.

Kaiken hartauden keskellä halusin luokkaamme myös tonttuja ja jouluniloa, joten seuraavalla ikkunalla nököttävät oppilaiden tontut lyhdyn ympärillä. Samalla ikkunalla on myös pieni joulukuusi (ihan luomukuusi, itse kaadettu), johon lisäilen taikataikinasta tehtyjä pipari-koristeita joka päivä yhden.

Oppilaiden tontut joulukuun aamun pimeydessä.

Adventin aikana koulumme on aamuisin pimeänä, käytäviä valaisevat vain tallilyhdyt. Luokassakin palaa vain pari lyhtyä oppilaiden tullessa.

Adventin ajan aamuina oppilaat asettuvat luokan keskellä olevan pienen (penkeistä tehdyn) pöydän ympärille lattialle matoille istumaan. Omalla vuorollaan adventti- ja joululauluja laulaessamme jokainen käy sytyttämässä pöydälle oman kynttilänsä. Kun jokainen on kynttilänsä sytyttänyt, rauhoittuvat oppilaat kuuntelemaan opettajan kertomaa adventtitarinaa. Ensimmäisellä luokalla meidän koulussamme perinteisesti kerrotaan Gunhild Sehlinin Marian pieni aasi, eli toisin sanoen opettajan iltalukemisena on joulukuun ajan Marian pieni aasi, jota omin sanoin aamuisin kerron koulussa oppilaille luvun kerrallaan.

Marian pieni aasi-kalenteri Kirjokannasta

Adventtitarinan kuuntelemisen jälkeen jokainen oppilas saa avata omalla vuorollaan luokkamme joulukalenterista luukuun. Koulu tilaa jokaiselle luokalle joulukalenterin Kirjokannasta ja meillä on ekaluokassa Marian pieni aasi-kalenteri, joka etenee kirjan tapahtumien mukaan päivä päivältä.

----------------------

Paalasmaa (2009) kirjassaan Omassa rytmissä toteaa, että steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Alimpien luokkien tunnelmaa voisi Paalasmaan (2009) mukaan luonnehtia yleiskristilliseksi, mutta että vuoden kiertoonliittyvissä juhlissa ei uskontoa harjoiteta. Nämä lausahdukset ovat sikäli mielenkiintoisia, sillä tänä syksynä olemme viettäneet koulussa Mikael-juhlaa arkkienkeli Mikaelin kunniaksi, Martin päivän lyhtyjuhlaa pyhimys Martinus Toursilaisen muistoksi sekä adventtijuhlaa. Meneekö raja uskonnon harjoittamisen ja "yleiskristillisyyden" välillä rukoilemisessa, kun juhliin liittyvät laulut ja kertomukset ovat uskonnollisia?

Itselläni ei ole mitään uskontoa vastaan, olenhan itsekin seurakunnan työntekijöiden tytär. Kovasti tämä uskonnollisuus tai ei-uskonnollisuus kouluissa on viime aikoina mietityttänyt. Peruskoulun opettajien piireissä uskontokysymys kärjistyy aika ajoin opettajafoorumeilla hyvinkin tiukaksi sananvaihdoksi ja peruskoulun puolella on täytynyt hyvin tarkkaan miettiä mitä esimerkiksi laulattaa ja millä tunnilla. Uskonnon tunneilla olen peruskoulussakin omalle luokalleni lukenut Marian pientä aasia, joka on ihana kirja ja suosittelen sitä kaikille, pikkuoppilaat pitävät kirjasta ihan varmasti! 

Yllä oleva on kuvaus meidän koulumme adventtitraditioista sellaisina kuin ne ovat minulle välittyneet tuutoroinnistani vastanneilta opettajilta ja kirjallisuudesta. Eri kouluissa traditiot ovat varmasti erilaisia, enkä tiedä miten esimerkiksi pääkaupunkiseudulla steinerkouluissa toteutuu adventin aika, kun oletettavasti kulttuurien kirjo on suurempi kuin napapiirillä...

Rauhallista joulun aikaa!

Tonttu löytää pussista - J

Tonttu löytää pussista

monen monta kirjainta.

ABCDEFG 

näistä tonttu ilahtuu...

Aikaisin aamulla, ennen auringon nousua, sinisessä hämyssä koulutonttu asteli joen rannassa. Siinä kohtaa, jossa joki teki mutkan kasvoi rannalla komeita joulukuusia. Koulutonttu tutkaili ja tuumaili tähtien valossa kuusia, joiden oksilla oli kevyesti yöllä satanutta lunta. Kuuset olivat komeita ja tuuheita, juuri sellaisia kuin koulun juhlasaliin tuotavan joulukuusen pitäisi olla. Koulutonttu painoi paikan mieleensä, jotta hän löytäisi paikan joulukuusta hakiessaan. 

Siinä eteenpäin astellessaan koulutonttu näki liikettä joella. Koulutonttu hätkähti ja siristeli silmiään, ei kai kukaan koululaisista ollut mennyt kokeilemaan kestäisikö joen jää? Vaikka pakkasta oli ollut jo muutamia päiviä, ei virtaava vesi ollut vielä jäätynyt kunnolla. Joen päällä oli ohuen ohut jääkerros, jonka päällä oli yöllä siihen leijaillutta valkoista lunta.

Koulutonttu saattoi kuitenkin huokaista helpotuksesta, koululaiset olivat muistaneet opettajan varoitukset heikoista jäistä. Joen jäällä loikki pienen pieni jänöjussi, joka oli jo vaihtanut ruskean kesäturkkinsa hohtavaan valkoiseen talven juhla-asuun. Iloisen näköisenä jänis loikki joen vartta eteenpäin, yht´äkkiä se pysähtyi katsahti taakseen ja säntäsi säikähtäneenä juoksuun, pian jänis katosi metsän laitaan. Mikähän sille mahtoi tulla koulutonttu pohti?

"Pikku pupu joen jäällä, hyppi iloisella päällä. Pienet jäljet jälkeen jää, niitä pupu säikähtää.

Pikku pupu juokse, tontun mökin luokse. Tonttu sulle selittää, miksi jäljet jälkeen jää"

(Laulu: Pikkupupu, sanat hieman muutettu)

Mitä joen jäällä hyppelevät pikkupupu säikähti takanan? - Jälkiä!

" Kas, metsämökin ikkunast,

sielt tonttu ulos kurkistaa.

Jänö laukkaa laaputtaa

ja oven kolkuttaa.

Auta, auta pyydän sua,

metsämies kun vaanii mua.

Sulle suojan tarjoan siis kätes ojenna."

(Perinteinen lastenlaulu)

Kenen jäljiksi jänis oli luullut perässään seuraavia jälkiä? Metsämiehen!

Onneksi metsämies ei tällä kertaa vaaninut jänistä ja metsätonttu selitti pikkujänikselle kuka sitä oli jäällä seurannut. 

Jänis-kertomus oli hauska toteuttaa lasten kanssa, sillä laulujen myötä lapset kertoivat tarinaa eteenpäin juuri siihen suuntaan kuin olin suunnittellutkin, mutta silti oppilailla oli tunne siitä, että teemme tarinaa yhdessä. Teimme poikkeuksellisesti kuvan siniselle askartelupaperille vihon sijaan, piirtäminen tapahtui mehiläisvahaliiduilla kuten aina. Uutena värinä oppilaat saivat valkoisen liidun.

Jäniksen jäljet olivat monelle tutut, mutta ennen niiden piirtämistä kokeilimme luokan lattialla miten jänis loikkii ja mitkä jalat jättävät mitkäkin jäljet.

Laulu pikku pupusta on hyvin helppo soittaa huilulla ja harjoittelimmekin soittamaan sen huiluilla yhdessä, muutaman päivän jälkeen pikkupupun loikat huilujen ja kitaran säestyksellä soivat komeasti luokastamme. Pikku pupu-laulu löytyy esimerkiksi Olin laulukirjasta.

Myös "Kas metsämökin ikkunasta"-laulua lauloimme leikin kera moneen kertaan. Monelle varmasti on tuttu tapa laulaa tätä laulua siten, että ensin lauletaan koko laulu, sen jälkeen ensimmäinen rivi vain elehditään ja loput lauletaan. Joka kierrokselta laulun alusta elehditään yksi rivi enemmän, kunnes lopulta leikitään hiljaa koko laulu. Tämä laululeikki on oman kokemukseni mukaan ryhmälle kuin ryhmälle ihmeellinen kokoaja, olivat oppilaat kuinka levottomia tahansa he keskittyvät tähän laululeikkiin ihan täysillä ja jaksavat todella olla hiljaa, tietenkin kun ollaan leikisti hiljaa ;-)

J-kirjainta työstimme muistipelin avulla. Oppilasparilla oli 8 parin korttipakka, ensin he etsivät kuvasta ja sanasta parit. Sen jälkeen samoilla pareilla pelattiin muistipeliä ja lopuksi vielä kortit pinoon ja alias-sananselityspeliä samoilla korteilla. Ei-lukevat oppilaat etsivät parit pois-sulkemisen menetelmällä kuunnellen sanojen alku- ja loppuäänteitä ja aliasta he pelasivat vain kuvakorteilla.

Korttipareja saattoi käyttää myös apuna oppilaiden kirjoittaessa j-kirjaimella alkavia sanoja. Tekstitasolla toimivat oppilaani kirjoittivat vihkoihinsa pikkupupu-laulun sanat.

Alussa esitetyn "koulutonttu ja pikkujänis"-tarinan teimme oppilaiden kanssa yhdessä, joten sitä en kertonut oppilaille enää tunnin lopussa, vaan tunnin lopussa J-kirjainta opiskellessamme kerroin oppilaille Grimmin Jänis ja siili-tarinaa.

Tonttu löytää pussista - R

Tonttu löytää pussista

monen monta kirjainta.

ABCDEFG 

tonttu tahtoo enemmän!

R-kirjainta opetellessamme valitsin saduksi klassikoiden klassikon, Prinsessa Ruususen. Olisin kuvitellut, että satu on lapsille niin tuttu etteivät jaksa siitä innostua, mutta ihan jokainen kuunteli satua hievahtamatta päivästä toiseen. Ei se ole klassikko satu syyttä suotta.

Prinsessa Ruususta työstäessämme törmäsin Disney-elokuvien virheeseen, jonka perusteella minäkin olin muodostanut käsityksen siitä mihin prinsessa sormensa satuttaa. Elokuvissa on yhdistetty kaksi asiaa: rukki ja värttinä. Oikeastihan rukissa ei mitään piikkiä ole, se on värttinässä. Meidän piirustukseemme tuli Disney-versiota vastaava rukki, jossa on värttinän piikki päässä, sillä tarvitsin rukkia R-kirjainta varten. Oppilaat olivat myös kovin kiinnostuneita siitä, miten rukki toimii. Tämä yllätti opettajan, mutta onneksi opettaja pystyi seuraavaa päivää varten selvittämään rukin toimintaa paremmin, jotta ainakin toivottavasti sain tyydytettyä oppilaiden tiedon halun rukin toiminnasta.

Ensimmäisenä päivänä piirsimme tornihuoneeseen rukin, ruusukuvioiset ikkunaruudut ja rasian. Moni halusi myös piirtää nukkuvan Ruususen tornihuoneen lattialle. Ja tietenkin lauloimme tuttua laulua prinsessa Ruususesta:

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa.

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa.

On pahan noidan pauloissa...

Ja linnan muurit kohoaa...

Vuossadan nukkuu Ruusunen...

Vaan prinssi uljas avun tuo...

Heräjä Ruusu kaunoinen...

Nyt tanssikaamme laulellen...

Toisena päivänä löysimme kuvan salaisuuden. Laulun aikana kiersivät salaisuuspussit, joihin ei saanut kurkistaa, ainoastaan tunnustella sen sisään kätkettyä salaisuutta. R-kirjainhan pussista löytyi. R-kirjaimen muoto löydettiin rukista, joka pistettiinkin heti pyörimään. Etusormella pyöritimme rukin pyörää ympäri, ympäri, ympäri päristen r-äännettä. 

R-kirjaimen muotoa ja äännettä harjoittelimme toiminnallisesti seuraavien tehtävien avulla:

1. Open ohjaus

Opettajan ohjaamalla pisteellä 4-5 oppilasta kerrallaan kirjoitteli pienille liitutauluille opettajan sanelemiä r-tavuja ja lyhyitä r-sanoja taidoista riippuen. Tekstitason oppilaat harjoittelivat ääneen lukemista ja lukivat satua Prinsessa Ruususesta.

2. Kirjainmuoto

Lattialle leväytetylle isolle voimapaperirullalle jokainen oppilas kirjoittaa kolmessa eri koossa R-kirjaimia (10kpl/koko) ja lopuksi jokaisesta 10 R:n setistä oppilas ympyröi mielestään parhaiten onnistuneet.

3. Laiva on lastattu

Laiva oli tänään lastattu R-kirjaimella alkavilla sanoilla. Aika monta bileristeilyalusta seilasi luokassamme, tähtiartistina tietenkin Robin :)

4. R-sanoja piirtäen

Kun R-sanoja oli pohdittu suullisesti piirtelivät oppilaat paperille muistiin muutamia sanoja.

5. Myrkkysieni

Puisilla kirjaimilla oppilaat harjoittelivat kirjain-äännevastaavuutta pareittain myrkkisieni-leikillä. Toinen parista valitsi mikä kirjain on myrkkysieni eli se, jota ei saa poimia. Kun myrkkysieni oli valittu, alkaa toinen leikkijöistä nostaa kirjaimia yksitellen sanoen samalla nostamansa kirjaimen äänteen. Kirjaimia saa nostaa niin pitkään, kunnes osuu myrkkysieneen. Kun myrkkysieni on löytynyt, vaihtuvat osat.

Kolmantena päivänä R-kirjainta käsitellessämme olin aamulla jättänyt luokkaan sinitarralla kiinnitettyjä pieniä lappuja, joiden teksti oli seinää kohti. Luvan saatuaan oppilaat lähtivät hiljaa kiertämään luokassa, löydettyään lapun he käänsivät sen ympäri, katsoivat mitä lapussa on, jättivät lapun paikalleen seinään ja palasivat omalle paikalleen kirjoittamaan sanan. 

Tämä harjoitus toimi erinomaisesti, liikettä kaipaavat oppilaat pääsivät luvallisesti liikkumaan kirjoittamisen välissä, lisäksi luku- ja kirjoitustaidon tasosta riippumatta kaikki saivat motivoivan harjoituksen. Lukutaitoiset lukivat ja ymmärsivät lukemansa ja kirjoittivat sen vihkoon, ne jotka eivät vielä lue kävivät tarvittaessa samalla lapulla useamman kerran saadakseen koko sanan vihkoonsa. Kaikki pysyivät aktiivisina ja työn touhussa, samalla opettajana saatoin rauhassa keskittyä yhden oppilaan kanssa kerrallaan lukemaan mitä he olivat kirjoittaneet.

Nopeimmat ehtivät seinille kirjoitettujen sanojen lisäksi kirjoittamaan myös itse keksimiään sanoja. 

Hyllykköön kiinitettyjä sanalappuja.

Tunnin päätteeksi kirjoitimme vielä yhdessä kaikki seiniltä löytyneet sanat taululle ja luimme, jotta jokainen oppilas varmasti sai lukea kaikki kirjoittamansa sanat.

Kokonaisuudessaan oppilaiden vihkotyöt R-kirjaimesta koostuivat Prinsessa Ruususen ja rukin kuvasta, R-kirjaimesta ja r-sanoista.

Maalaustunnilla maalasimme ruusuisia unia. Lähdimme mielikuvasta prinsessa Ruususen sinisestä unesta, joka on kuin vettä tasaista, rauhallista ja hiljaista. Nukkuessaan satavuotista unta, näki prinsessa välillä unia, jotka saivat hänen huulensa värähtämään hymyyn ja poskille levisi vieno ruusunpuna. Maalasimme sinistä unta, jonka keskelle puhkesi pieniä ruusunnuppuja prinsessan nähdessä unessaan jotain mukavaa. Hyvin erilaisia unia ovat oppilaideni prinsessat nähneet :)

Tonttu löytää pussista - T ja L

Tonttu löytää pussista

monen monta kirjainta

ABCDEFG 

tonttu tahtoo enemmän..

-------

T-kirjaimeen meidät johdatti Grimmin satu Tähkäpäästä. Sen verran oli Disney-versiosta lapsilla vahva mielikuva, että jouduimme keskustelemaan siitä voiko Tähkäpäälle tehdä sinisen mekon, niin kuin ope piirsi taulu kuvaan. Itsehän en olen elokuvaa nähnyt, joten en edes tiennyt millaiset vaatteet Tähkäpäällä elokuvassa on.

Tähkäpää piirrettiin tietenkin tiilistä muurattuun torniin, joilloin tornista muodostui T-kirjaimen muoto. Tiilien piirtäminen oli oppilaille yllättävän haastavaa, kuten kuvista huomaa ovat oppilaat piirtäneet suoran ruudukon, vaikka yritin heitä ohjata piirtämään tiilet siten kuin ne oikeasti ovat.

Motorisena harjoituksena teimme langasta ja/tai matonkuteesta Tähkäpään letit. Jotka lopuksi kiinnitettiin vihkoihin liimalla Tähkäpään hiuksiksi.

--------------

L-kirjaimeen meidät vuorostaan johdatteli Grimmin satu Kolme kehrääjää. Mikäli satu ei ole tuttu, niin lyhykäisyydessään tarinan juoni etenee seuraavasti: Äiti komentaa laiskaa tytärtään, joka ei hoida töitään ja kehrää. Kärryillään ohi ajava kuningatar kuulee tielle, kuinka äiti komentaa tytärtä ja tytär itkee. Kuningatar menee ottamaan selvää mistä on kyse. Nainen ei kehtaa sanoa kuningattarelle tyttärensä olevan laiska, vaan valehtelee että hänen on pakko komentaa tyttöä ettei tämä kehräisi niin paljon, koska hänellä ei ole tälle pellavia kehrättäväksi niin paljoa.

Kuningatar rakastaa kehruun ääntä ja ottaa tytön linnaansa. Linnassa on kolme huonetta täynnä pellavia. Laiska tyttö ei kuitenkaan saa pellavan kehruuta edes aloitettua. Ohi kulkee kolme outoa naista, yhdellä on lättäjalka, toisella lerppuva alahuuli ja kolmannella paksuksi kovettunut peukalo. He auttavat tyttöä kehräämään, yksi polkee rukkia, toinen nuolaisee lankaa ja kolmas pyörittää sitä peukalonsa ympärille. Kun työ on tehty, kehottavat naiset tyttö kutsumaan heidät häihinsä, sillä kuningatar on luvannut tytölle prinssin puoliksi, kun kaikki pellavat on kehrätty.

Häitä vietetään ja oudot naisetkin saapuvat paikalle. Prinssi ihmettelee miksi yhdellä naisista on lättäjalka? "Koska olen polkenut rukkia koko ikäni." Miksi toisella on sitten lerppahuuli? "Koska olen nuollut lankaa kehrätessäni koko elämäni." Miksi kolmannella on paksu peukalo? "Koska olen koko elämäni pyörittänyt lankaa sormeni ympärille."

Kauhistunut prinssi vilkaisee kaunista vaimoaan ja ilmoittaa, ettei hänen vaimonsa saa koskaan enää tehdä töitä.

Linnan kuvan piirtäminen yhdessä oppilaiden kanssa oli mukavaa, saatuamme peruskuvan valmiiksi ehdottelivat oppilaat monia asioita mitä linnan pihaan voisi piirtää. Niinpä opettajan alunperin suunnittelemaan yksinkertaiseen kuvaan tuli lampi lumpeen kukkineen, oveen lukko, linnan pihalle lintuja ja linnan muurissa kasvavaan ruusupensaaseen lehtiä.

L-kirjaimen ja sen äänteen opittuamme oli kolmantena päivänä vuorossa L-kirjaimen käyttö sanoissa. Oppilas pari sai korttipakan (2x8 kortttia), joista piti etsiä parit. Parin muodostivat sana ja kuva. Niin pitkälle ovat myös aloittelevat lukijat luokallamme edenneet, että kaikki löysivät parit. Aloittelevia lukijoita ohjasin alku- ja loppuäänteiden kuulosteluun ja siten poissulkemismenetelmällä etsimään oikea pari kullekin kortille. 

Kun parit oli löydetty pelasivat parit vielä muistipeliä korteilla. Tämäkään ei ollut liian vaikea, aloittelevat lukijat pohtivat jälleen sanan nostaessaan voiko siinä lukea nostettua kuvaa vastaava sana. Ja tietenkin opettajalta sai apua, jos ei ollut ihan varma.

Sana-kuva-kortit toimivat myös hyvänä apuna sanoja kirjoittaessamme. Aloittelevat lukijat lukivat sanan kortista useita kertoja, käänsivät sitten väärinpäin ja kirjoittivat itse lopuksi kortista tarkistaen. 

Oppilaiden iloksi piirsin taululle L-kirjainta opiskellessamme koulutontun,
joka lukee lyhdyn valossa laikukkaaseen tyynyyn nojaillen.
Vasta saatuani piirustuksen valmiiksi hoksasin, että L-kirjaimen muodon olisi
löytänyt myös tuosta kuvasta, jos olisin piirtänyt koulutontun toisin päin.
Ehkäpä seuraavalla ekaluokalla koulutonttu lukee lyhdyn valossa linnoista... :)

Neuletöitä ekaluokkalaisten kanssa, siis mitäh?!

Syksyn alussa olin melko skeptinen lueskellessani koulumme opetussuunnitelmaa, johon ensimmäiselle luokalle on käsityön sisältöihin kirjattu kahdella puikolla neulominen. Perusteena aikaiselle neulomisen aloittamiselle on, ettei ekaluokkalainen ole vielä niin vahvasti oikea/vasenkätinen toisin kuin vanhempi oppilas. Kahdella puikolla neulemisella halutaan kehittää molempien käsien näppäryyttä, ennen yksikätiseen toimintaan kuten virkkaamiseen siirtymistä. Mielestäni ihan hyvä perustelu, silti jännitti mitä tästä oikein tulee. Peruskoulussa olen opettanut neulomista 4. luokkalaisille ja aina se on ollut yhtä tuskaa. Mutta rohkeasti kohti haasteita lähdin ja oppilaani yllättivät minut täysin..

Neuleprojektin aloitimme syysloman jälkeen valmistamalla jokaiselle omat neulepuikot. Sopivat puikot sahattiin 5mm pyöreästä rimasta. Riman päät terotettiin ja puikot hiottiin. Puikkojen päihin liimattiin puuhelmet.

 Lopuksi jokainen sai maalata valitsemallaan värillä puikkojen puuhelmet. Maalaamisen käytimme nestemäisiä vesivärejä.

Ja sitten alkoikin varsinainen työ. Ensin opeteltiin luomaan silmukat ja sen jälkeen itse neulonta tekniikka. Apuna neulomisessa toimi loru, joka muistuttaa oppilaita työvaiheista:

Paimenpoika pikkuinen läpi portin kulkee,

noutaa lampaan jokaisen,

vielä portin sulkee.

Ensimmäisen luokan varsinainen neuletyö tulee olemaan huilupussi, mutta ennen huilupussia aloitimme harjoitustyöllä. Jokainen oppilas neuloi n. 8cm x 8cm kokoisen lapun, josta ommeltiin yksi reuna kaksin kerroin, niin että siitä muodostui ikään kuin viitta.

Punotun nyörin avulla viitta kiinnitettiin tontulle. Tonttu syntyi harjanvarresta sahatusta ja hiotusta pyöreästä lieriöstä sekä puuhelmestä, joka liimattiin vartalon jatkeeksi pääksi. Koulussamme vietetyn Martin päivän ja lyhtyjuhlan teemoissa märkähuovutimme tontuillemme pienet tikun päässä kannettavat lyhdyt. 

Kaiken kaikkiaan tähän astinen käsityö-projektimme on ollut kiva yhdistelmä tekstiili- ja teknistätyötä sekä useita eri tekniikoita. On sahattu, hiottu, liimattu, maalattu, neulottu ja punottu.

Nyt kun tontut ovat valmistuneet ja lyhtyinensä valaisevat vuodenaikaikkunaamme, ovat oppilaat jo aloittaneet huilupussiensa suunnittelun ja valmistamisen.