Lukujen 1-5 kertailua pistetyöskentelynä luokassa ja ulkona liikunnallisesti

Matematiikan jakson päätteeksi kertasimme lukuja 1-5 ja niiden hajotelmia pistetyöskentelyn avulla. Luokassa työskentelimme 2x60min, eli kahtena päivänä n. tunnin verran ja kolmantena päivänä työskentelimme ulkona n. 60min. Oppilaat toimivat 2-3 oppilaan ryhmissä.

1. Värisauvat

5-mattoa olimme jo aiemmin tehneet siten, että valkoinen kuutio oli ykkönen. Tänään pistin lasten aivot jumppaamaan kertomalla, että vaaleanpunainen on ykkönen. Siispä, tutkimme mitkä sauvat ovat kakkonen, kolmonen, nelonen ja vitonen. Sitten rakentamaan punasävyisillä sauvoilla. Värisauvojan käytettäessä sovitaan aina, mikä on ykkönen. Edellisen ryhmäni kanssa oli valkoinen senttikuutio aina ykkönen, mutta nykyisen ryhmän kanssa yksikköä voi selvästi vaihtaa saamatta aikaan kaaosta ja yllättäen ne yleensä nokkelimmat oppilaat saivat tästä eniten päänvaivaa :) Ykkösen vaihtelu valmistaa oppilaita tulevina vuosina opittaviin yksikkömuunnoksiin (esim. mm-cm).

2. Naapuriluvut

Naapurilukuja kertasimme muistipelikorteilla, jossa on luvut 1-10 sekä numeroina että kuvina. Kortit asetetaan rinkiin ja keskelle käännetään kuvapuoliylöspäin yksi kortti. Kortin päälle saa laittaa yhden isomman tai yhden pienemmän (eli naapuriluvun). Vuorollaan pelaajat kääntävät yhden korteista oikein päin, jos kortti sopii keskellä olevan luvun päälle sen saa pelata, muussa tapauksessa kortti jää pelaajan käteen. Kädessä olevia kortteja saa myös pelata omalla vuorollaan. Se pelaaja voittaa, jolla lopuksi on vähiten kortteja kädessä.

3. Ranskikset

Jäätelötikkuihin kirjoitetut lukujen 1-5 summamuodot (ja erotusmuodot) eli ranskanperunat piti asettaa oikein ranskiskoteloon. 

Tiedän, piilomainontaa, mutta tämä kankaasta ommeltu taulu on ollut tähän mennessä vastaantulleista hajotelmien harjoittelu välineistä ehdottomasti paras. Oppilaat tympääntyvät niin tietokonepeleihin että kirjan tehtäviin melko nopeasti, mutta tätä oppilaat jaksavat tehdä kerran toisensa jälkeen.

4. Jäätelökioskilla

Oppilaat leikkivät jäätelökioskia. Salaisuuspussissa on 1-5 lukujen summamuoto-kortit. Oppilas nostaa pussista kortin eli "tilauksen", joka rakennetaan tarjottimelle. Lopuksi lasketaan montako jäätelöpalloa on yhteensä.

5. Numeromallit

Oppilaat kertasivat lukujen 1-5 kirjoittamista ensin pienelle liitutaululle ja kun kirjoittaminen alkoi sujua ja numerot olivat nättejä kirjoitettiin luvut omaan vihkoon ruudukkoon. Lopuksi jokainen väritti punaisella omasta mielestään kauneimman numeron.

--------------------------------

Kertaustunti ulkona

- Aamujumppa: opettajan mallin mukaan oppilaat toistavat liikesarjat, jotka myös sanallistetaan aina toiston jälkeen.

Viisi kyykky hyppyä. (0+5)

Yksi kyykkyhyppy ja neljä yhden jalan hyppyä. (1+4)

Kaksi kyykkyä ja kolme tähti hyppyä. (2+3)

Kolme tähti hyppyä ja kaksi eteentaivutusta. (3+2)

Neljä kyykkyhyppyä ja yksi "voimamies/maastaveto". (4+1)

Viisi voimamies-liikettä. (5+0)

- Maa-meri-laiva-leikki

Maan, meren ja laivan sijaan jokaisella viivalla on jokin luku (3, 4, 5) ja opettaja huutaa lukujen 3-5 summa- ja erotusmuotoja. Lapset valitsevat opettajan huutaman summa- tai erotusmuodon mukaan mille viivalle juoksevat.

Kätkösuunnistusrasti

- Valokuva-suunnistus

Koulun pihalla olevissa valokuvasuunnistus-kätköissä on lukujen 1-5 summa- ja erotusmuotoja korteilla. Löydettyään rastin, oppilaspari ottaa yhden kortin ja tulee opettajan luokse kertomaan, minkä luvun "lempinimestä" on kyse. Lopuksi kortit asetettiin oikealle "lautaselle".

Rasteilta löytyneet summa- ja erotusmuotokorti lautasilla.

- Summamuoto viesti. Oppilaat jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka seisovat jonossa. Jonojen ensimmäiset saavat summamuotokortit, jotka heidän on juostava viemään leikkialueen päässä olevaan oikeaan renkaaseen (renkaat merkitty luvuin 1-5). Kun edellinen palaa saa seuraava mennä. Nopeus ei välttämättä ratkaise, lopuksi tarkistetaan menikö oikein. Hups, kaikki kortit ovatkin samanlaisia, eikä voida ratkaista kumpi voitti ;-)

- Lukujonopallottelu

Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, jotka seisovat riveissä vastakkain. Lähdetään luvusta yksi, jonka jälkeen toinen joukkue vastaa kaksi, taas toisen joukkueen vuoro kolme. Kumpi joukkue saa viimeisen sanan? (Tämä leikki menee luokassa usein niin kovaääniseksi, että sopii hyvin ulos.)

- Kolme jalkaa ja kaksi kättä

2-3 oppilaan ryhmissä lapset toimivat opettajan antamien ohjeiden mukaan, esim. maahan saa osua kolme jalkaa ja kaksi kättä. Kun patsaat on tehty, opettaja kysyy Kuinka monta ruumiinosaa yhteensä osui maahan, kun teillä oli kaksi kättä ja kolme jalkaa?

- Jonojärjestys

Oppilaat nostavat salaisuuspussista kortit/napit tms. joihin on merkitty järjestysnumerot 1-18 (tai kuinka monta oppilasta ryhmässä onkaan). Oppilaat muodostavat jonon siten, että ovat korttien osoittamassa järjestyksessä. Tarkistetaan järjestys molempiin suuntiin eli ensimmäinen, toinen, kolmas.... seitsemästoista, kahdeksastoista sekä kahdeksastoista, seitsemästoista, kuudestoista... toinen, ensimmäinen.

- Järjestyslukupoliisi

Oppilaat seisovat edellisen leikin jonossa, joka käännetään riviksi. Aluksi opettaja sanoo kaksi järjestyslukua, esim. ensimmäinen ja neljäs. Ja silloin rivin ensimmäinen ja neljäs vaihtavat paikkoja. Huutaja yrittää ehtiä paikan vaihtajien paikalle riviin. Ilman paikkaa olevasta tulee huutaja. Isommalla porukalla ja pienillä oppilailla leikki kulkee jouhevammin, jos esim. liidulla kirjoitetaan maahan jokaisen eteen mikä paikka kullakin on.

Tunnin päätteeksi oppilaat esittivät 2-3 oppilaan ryhmissä jonkin lukujen 1-5 summamuodon liikesarjana. Näimme mm. kärrynpyörä ja kuperkeikkasarjoja, joita oppilaat jonkin aikaa treenasivat niin, että esittäminen sujuisi mahdollisimman yhtäaikaisesti.

-----------------------

Lukujen 1-5 kertausjakso oli kokonaisuudessaan 3x60min. Oppilaat saivat paljon toistoja monilla eri tavoilla, vaikka perinteisiä kynä-paperitehtäviä ei tehty numeroiden kirjoitusharjoitusta lukuunottamatta lainkaan. Ulkona pidetty kertaustunnilla saatiin paljon liikettä, puuskutusta ja punaisia poskia kaiken laskemisen sivutuotteena. Mielestäni kaiken kaikkiaan onnistunut ja toimiva kokonaisuus.

Omenoita, tähtiä ja viitosia

Laskennonmaassa oli pieni punainen talo, jossa oli kauniit valkoiset ja koristeelliset ikkunanpuitteet. Talon ympärillä oli puutarha, jossa kasvoi omenapuita. Talossa asui pieni poika isänsä ja äitinsä kanssa. Isä teki paljon töitä, mutta äiti ja poika olivat usein kotona. 

Eräänä aamuna poika oli aloittanut leikkimisen heti aamusta. Lounaaseen mennessä hän oli leikkinyt kaikilla leluillaan, hän oli leikkinyt sisällä ja hän oli leikkinyt ulkona. Syötyään äidin kanssa lounaan, poika pohti mitä tekisi. Poika kysyi äidiltä:

- Mitä minä voisin tehdä?

Äiti tuumi hetken ja vastasi:

- Lähde ulos ja etsi pieni punainen talo, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä on tähti.

Poika lähti ulos ja etsi joka paikasta, mutta ei löytänyt. Pojan etsiessä punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja jossa on tähti sisällä, tuli vastaan tyttö. Poika kysyi tytöltä:

- Tiedätkö sinä, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?

 Tyttö pudisti päätään, mutta sitten hän ehdotti:

- Minun isäni on maanviljelijä ja hän tietää paljon asioita, mennään kysymään häneltä.

Ja niin tyttö otti poikaa kädestä ja he kävelivät tytön kotiin. Pihalla isä pureskelikin suupielessään heinänkortta ja tutki traktoriaan. Kohteliaasti pieni poika kysyi:

- Tiedättekö te, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?

Maanviljelijä kynsi korvallistaan ja tuumi hetken:

- En kyllä osaa sanoa, mistä sellaisen voisi löytää. Mutta isoäiti on tuolla sisällä. Hän on vanha ja viisas. Hän tietää paljon asioita. Menkää kysymään häneltä.

Poika kiitti kohteliaasti ja lähti sisälle taloon isoäidin luokse.
- Osaisitteko te auttaa minua? Etsin pientä, punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja siellä on tähti sisällä.
Mutta ei isoäitikään osannut vastata pojan kysymykseen. Hän kehotti poikaa kysymään tuulelta, sillä tuuli, jos kuka oli käynyt kaikissa maailman kolkissa ja varmasti nähnyt kaikenlaista matkoillaan.
Poika lähti ulos ja tavoitti pian tuulen, joka löyhytteli laiskasti iltapäiväauringon paisteessa puiden lehtiä. Pojan kysyessä ikkunattomasta ja ovettomasta talosta naurahti tuuli.
- Etsimäsi oli lähempänä kuin olisit ikinä arvannutkaan. Palaa kotiin, niin löydät etsimäsi.
Niin poika lähti kohti kotia katsellen ympärilleen, viimein hän saapui kotitalon luokse. Ensimmäiseksi hän kiipesi lähystämään aidan yli, näkyisikö pihalla jotakin uutta. Lopulta poika keksi sen, hän loikkasi ketterästi aidan yli ja nosti käteensä pienen punaisen omenan, joka oli pudonnut puusta. Sisälle astellessaan hän katseli omenaa pääkallellaan ja tuumaillen.
- Äiti, tämä on kyllä kuin pieni punainen talo, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia, mutta ei tämän sisällä ole tähteä, mietiskeli poika ääneen.
- Katsohan, sanoi äiti ja tarttui omenaan. Äiti nosti omenan leikkuupöydälle ja halkaisi omenan. Ja näytti pojalle. 
Silloin poika näku kuinka pienet siemenet nukkuivat kukin omassa vuoteessa viisisakaraisen tähden muodossa.
Tarina muokattu tästä versiosta.

Matikka (2x60min)

Luvun viisi löysimme omista sormistamme ja varpaistamme. Luvun viisi hajotelmia harjoittelimme useilla eri tavoilla. Seuraavassa on lyhyesti esitelty matematiikan tunneilla käyttämiämme harjoitteita, samoja harjoitteita käytän myös muihin lukuihin tutustuttaessa.

- Aamujumppa (hajotelmat liikkeinä). Ope hyppää ilmaan viisi kertaa, lapset toistavat. Ope kyykkää yhden kerran ja hyppää neljästi, lapset toistavat. Ope kyykkää kaksi kertaa ja hyppää kolmesti jne. Käydään kaikki hajotelmat läpi, liikkeitä voi varioida. Minulla on ollut käytössä mm. jännehypyt, kyykkyhypyt, tähtihypyt, kyykyt, yhden jalan hypyt. Jokaisen hyppysarjan jälkeen sanallistetaan mitä tehtiin, esim. hypättiin kaksi kertaa ilmaan ja kyykättiin kolmesti. Ope: "Eli kaksi ja kolme". Lopuksi mietitään vielä mitä yhteistä kaikilla sarjoilla oli.

Viisi sormea

- Mitä maailmassa on viisi? Koulupäiviä: ma-ti-ke-to-pe. Mitä sinussa itsessäsi on viisi? 

- Omenoiden jakaminen. Kaksi lasta tulee luokan eteen, he saavat viisi omenaa, jotka lasten pitäisi jakaa keskenään. Omenoita ei saa puolittaa. Lapset kokeilevat vaihtoehtoja ja muut oppilaat saavat ehdottaa miten omenat jaetaan, haetaan kaikki luvun viisi hajotelmat (0+5, 1+4, 2+3, 3+2, 4+1, 5+0). Sitä mukaan, kun oppilaat keksivät vaihtoehtoja, opettaja piirtää vastaavat jaot "dominopaloina" taululle. Kun kaikki vaihtoehdot ovat löytyneet, luetaan taulukuvasta ääneen hajotelmat ja kirjoitetaan ne matematiikan kielellä dominopalojen viereen.

- Papuleikki jatkaa siitä, mihin jakaminen jäi. Jokainen oppilas ottaa vasempaan käteensä viisi papua/pähkinää tms. Viisi ja nolla on viisi. Laitetaan kädet ristiin ja luetaan Nolla ja viisi on viisi. Sen jälkeen siirretään yksi papu/pähkinä oikeaan käteen ja luetaan Neljä ja yksi on viisi. Käydään tällä tavoin vielä kaikki hajotelmat läpi, kun aina ristitään kädet, niin samalla vahvistetaan yhteenlaskun vaihdannaisuutta.

- Helminauha. Oppilailla on käytössää 10-helminauhat, joissa on hyödynnetty viiden voimaa. Pystytkö ottamaan helminauhastasi viisi helmeä laskematta helmiä erikseen? Mistä tiedät, että siinä on viisi? Lisäksi mietimme miten voisimme helmiä vetää nauhaa alas eri tavoin, saadaksemme viisi. Esim. 1+1+1+1+1 tai 2+1+2. 

- Noppapeli (summa- ja erotusmuodot). Oppilaspari heittää noppaa vuorotellen ja kertovat paljonko lukuun pitää lisätä tai siitä pitää vähentää, jotta tulos olisi viisi. Taitavammat oppilaat voivat käyttää kahta noppaa, jolloin ensin lasketaan nopan silmälukujen summa, johon lisätään tai vähennetään.

- Värisauvat. Oppilaat etsivät sauvan, joka on viiden valkoisen kuution (tai vaihtoehtoisesti viiden vaaleanpunaisen) pituisen sauvan ja sen jälkeen rakentavat mattoa, joka on sovitun levyinen. Kun mattoa on rakennettu jonkin aikaa luetaan mattoa ensin väreillä. Esim. Keltainen sauva on yhtä pitkä kuin viisi valkoista. Vaaleanpunainen ja vaaleansininen sauva ovat yhteensä yhtä pitkät kuin keltainen sauva jne. Väreillä lukemisen jälkeen luetaan mattoa vielä luvuilla, esim. 1+1+1+1+1=5, 2+3=5 jne.

- Hajotuskone. Oppilaat pudottavat viisi papua/pähkinää hajotuskoneeseen ja tutkivat mitä kaikkia hajotelmia kone tuottaa. Jäikö vielä jokin vaihtoehto, mitä teidän koneenne ei tuottanut?

- Kuinka monta? Oppilaat peräävät pareittain, molemmilla on 5 pähkinää/papua. Vuorotellen oppilaat jakavat pähkinät kahteen käteen ja laittavat toisen käden selän taakse ja näyttävät toisessa kädessä olevia pähkinöitä. Kuinka monta on piilossa?

- Kuningattaren korurasia. Korurasiassa on puolikas väliseinä, vuorotellen oppilaat ravistavat rasiaa ja avaavat sen puoliksi, joilloin näkyy jokin määrä kuningattaren helmiä. Kysymys kuuluu jälleen Kuinka monta on piilossa?

Kuningattaren korurasia

- Kello. Mihin kellon viisarit osoittavat, kun kello on tasan viisi? Käydään läpi viisareiden asennot ja piirretään vihkossa olevaan kelloleimaan viisarit paikoilleen.

- Parillinen/pariton. Luokan eteen tulee viisi lasta ja muodostavat parit. Riittääkö kaikille pari? 

- Hajotelman täydennys sormilla. Opettaja näyttää sormilla esim. kolme. Lapset vastaavat täydentämällä luvun kolme viideksi, eli näyttävät kahta sormea. 

- Hajotelmat tunnustellen. Toinen parista kääntää selän. Toinen lapsista ottaa sormiinsa jonkun viiden hajotelman, esim. oikeasta kädestä kolme sormea ja vasemmasta kaksi.  Selin oleva tunnustelee toisen lapsen sormia (näkemättä niitä) ja kertoo mikä hajotelma sormissa on.

Salaisuuspussi

- Salaisuuspussit. Jokainen pari saa salaisuuspussin, johon vuorotellen laittavat kätensä ja tunnustelevat. Pusseissa on pähkinöistä ja tikuista ym. materiaalista muodostettuja viiden hajotelmia, esim. 2 pähkinää ja 3 tikkua. Tunnusteltuaan pussin sisällön pari kuiskuttaa salaisuuden opettajalle. Vaihdetaan pusseja ja tutkitaan seuraava salaisuus. Lopuksi kaikki "salaisuudet" kirjattiin taululle ja pohdittiin mitä yhteistä salaisuuksilla oli -> kaikissa oli yhteensä viisi.

Kokonaisuudessaan oppilaiden vihkotyö luvun viisi osalta näytti tältä:

Nopeimmat ehtivät keksiä luvusta viisi myös erotusmuoto-nimiä.

Tähti omenassa - toinen tarina

Olipa kerran tähti, joka asui korkealla taivaalla. Se eli onnellisena muiden tähtien kanssa. Päivisin tähdet nukkuivat, mutta öisin ne kimalsivat ja katsoivat kaikkia lapsia, jotka nukkuivat maan päällä. 

Eräänä aamuna, kun aurinko oli noussut ja tähdet vetäytyneet pehmeisiin pilvivuoteisiinsa, ei yksi tähdistä saanut millään unta. Se kääntelehti vuoteessa, veti pilvipeitettä tiukemmin ympärilleen, mutta mikään ei auttanut, se ei saanut unta.

Aurinko paistoi sinä päivänä niin ihanasti, että pieni uneton tähtönen päätti kurkistaa pilvien lomasta alas maahan. Se kuuli leikkivien lasten ääniä ja näki kuinka he iloisina leikkivät puistossa, keinuivat, laskivat liukumäkeä ja juoksivat hippasilla. Voi kuinka minkäkin pääsisin mukaan lasten leikkeihin, toivoi tähti. Silloin sattui eräs lapsista vilkaisemaan taivaalle: "Katsokaa tähti keskellä päivää!". Puistossa leikkivät lapset kerääntyivät yhteen ja ihmettelivät pitkän aikaa keskellä päivää loistavaa tähteä. Ennen palaamistaan leikkeihinsä he vielä vilkuttivat tähdelle hyvästit.

Pian tuli syksy ja hedelmät ja vihannekset kypsyivät. Puiden lehdet pukeutuivat juhla väreihin ja lopulta tuuli puhalteli lehdet maahan. Lapset poimivat omenoita ja herkuttelivat niillä. Lapset haravoivat syksyn lehdistä isoja kasoja, joihin he hyppäsivät niin että lehdet lensivät villisti ympäriinsä. 

Talven tullessa lumi peitti maan. Lapset laskivat mäkeä pulkalla ja rakensivat lumilyhtyjä, jotka kimalsivat kuin tähdet talvi-iltoina.

Keväällä aurinko sulatti lumen ja järvistä jään. Pian saattoi nähdä vihreän ruohon kasvavan maasta.  Jälleen lapset riemuitsivat, he kaivoivat pieniä ojia ja puroja, joissa sulanut lumi vetenä solisi. Koko tänä aikana ei pieni tähti ollut nukkunut lainkaan, vaan se oli kurkistellut lasten leikkejä maan päällä. "Jos vain saisin olla mukana leikkimässä tai jos minulla olisi omia tähti lapsia leikkimässä maan päällä heidän kanssaan", ajatteli tähti. 

Pieni tähti ei ollut nukkunut lainkaan ja se tuli päivä päivältä kalpeammaksi ja kalpeammaksi. Se ei enää jaksanut loistaa kirkkaana. Silloin tuli enkeli kysymään tähdeltä mitä sille kuului ja miksi tähti tuikki niin heikosti öisin? Tähti kertoi lapsista maan päällä ja siitä miten se toivoi, että silläkin olisi lapsi, joka voisi leikkiä maan lasten kanssa.

"Oi, etkö sinä mitään muuta toivo?" kysyi enkeli.

"Toiveesi toteutuu ja saat maan päälle niin monta lasta kuin ikinä toivot, mutta sinun on odotettava kunnes syksy saapuu".

Tähti odotti ja odotti. Kevät meni, omenapuut kukkivat. Koko maa kukki ja lapset leikkivät jälleen puistoissa ja rannoilla.

Vihdoin tuli syksy, jota tähti oli odottanut. Hedelmät kypsyivät puissa ja pian puut saivat jälleen juhlavärinsä. Tähti kurkisteli maahan, muttei voinut nähdä yhtään kaltaistaan lasta maan päällä. Tähti oli nyt jo niin väsynyt ja kalpea, koska se ei ollut nukkunut kesällä juuri lainkaan, ettei sitä enää juuri erottanut taivaalta. 

Silloin maan päällä eräs lapsi poimi suuren omenan, mehevän ja punaisen. Hän leikkasi sen keskeltä halki antaakseen toisen puolen ystävälleen. Samassa hän huudahti: "Katsokaa, pieni tähtönen omenassa!" Kun kalpea tähti huomasi tämän, se kirkastui ja loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Innostuneina myös muut lapset keräsivät omenoita ja leikkasivat ne halki ja kaikissa, sekä suurissa että pienissä, omenissa oli sisällä pieni tähtönen.

Eräs lapsista vilkaisi taivaalle ja näki ilosta ja onnesta kirkkaana tuikkivat tähden, lapsi osoitti taivaalle: "Katsokaa, tähti taivaalla keskellä päivää! Sen täytyy olla kaikkien pienten tähtösten äiti!"

Ja tämän päivän jälkeen tähti nukkui sikeämmin kuin koskaan ennen. Mutta kun syksy tulee, omenat kypsyvät ja yöt pimenevät, silloin tähdet kurkistavat maahan ja katsovat kuinka tähtien kimallus putoaa maan päälle. Ja silloin syntyy jokaiseen omenaan pieni tähtönen. 

(Tästä tarinasta en valitettavasti voi antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu. Muokkasin saamaani nimetöntä versiota hieman.)

Taivaan tähti tuikkivainen

tahtoi tulla päälle maan

lasten ilot tuntemaan.

Syksyn tullen omenainen

salaisuuden kantaa

tähdelle kodin antaa.

Muotopiirutus ja maalaus

Muotopiirustustunnilla harjoittelimme viisisakaraisen tähden piirtämistä, joka ei ollutkaan aivan helppoa ja oppilaat saivat myös läksyksi harjoitella tähden piirtämistä. Kun tähteä oli harjoiteltu ja se osattiin maalasimme omenasta löytyneen tähden. Pohja maalattiin sitruunan keltaisella ja työn keskelle auringon keltaisella tehtiin viisisakarainen tähti.

Musiikki

Musiikin tunneilla lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua suomeksi ja englanniksi.

Päivän luku

Päivän luku

Kertausjakson aikana luokan pienellä liitutaululla on jokin jo opeteltu luku merkitty kulmaan. Oppilaat saavat esim. ruokailun jälkeen keksiä luvulle uusia nimiä. Keksityt summa- ja erotusmuodot saa kirjoittaa liitutauluun näkyville.

--------------------------

Ylläkuvattu tapa tutkia lukujen hajotelmia on minulla käytössä jokaisen luvun kohdalla. Myös luvut 1-4 käsittelimme samalla tavoin, tosin niistä jokaisen käsittelyyn riitti yksi 60min. oppitunti. Usein pieniä lukuja ei erikseen opeteta, sillä oletetaan lasten jo osaavaan ne kouluun tullessaan. Näin ei kuitenkaan aina ole ja etenkin kun steinerkoulun esikoulussa lapset eivät saa ns. tiedollista opetusta, ei mielestäni voi olettaa mitään. Valtaosa matematiikan oppikirjoista lähtee oletuksesta, että lapsi osaa luetella luvut 1-10 ja osaa myös laskea lukumääriä kymmeneen asti. Näin ei kuitenkaan aina ole, mikäli opettaja ei alussa huomaa lapsen puutteellisia taitoja saattaa oppilas "jäädä junasta jo lähtöasemalla". 

Minun luokassani siis myös lukuja 1-4 tutkitaan ja opiskellaan yhdessä, jotta kaikki ne varmasti osaavat. Myös pienillä luvuilla laskemisessa voi eriyttää niitä taitavia oppilaita, jotka haluavat tehdä muita enemmän. Keksiessämme "nimiä" luvulle 3 mietti eräs oppilaistani esimerkiksi paljonko sadasta pitäisi vähentää, jotta saataisin kolme: 100-97. 

Lisäksi välineiden, kuten hajotuskoneen ja värisauvojen, käyttöä on helpompi harjoitella pienillä luvuilla, jolloin tiedollinen osuus oppilaille on helppo vaikka soveltaminen välineeseen olisikin haastavaa. Kun itse toiminta ja välineen käyttö on tuttua ja helppoa, on helpompaa lähestyä tiedollisesti vaikeampia asioita. Uusi väline ja uusi vaikea aihe on aika tuskastuttava yhtälö kenelle tahansa.

200 000. vierailija

Näitä voisi varmaan kutsua blogi-synttäreiksi. Tänään vieraili blogissani 200 000. lukija! Työpäivän aikana oli 200 000n raja mennyt rikki ja itseasiassa tällä hetkellä mennään jo yli 200 100... Täytyy sanoa, että olen otettu siitä määrästä mitä blogissani käy lukijoita päivittäin. Ensimmäinen satatuhatta täyttyi puoli vuotta sitten ja nyt ollaan jo yli 200 000 kävijän, hui!

Mutta kiitos teille lukijat mielenkiinnosta, myöskin se että blogia luetaan kannustaa minua kirjoittamaan ja julkaisemaan juttuja :)

Näin "synttäreiden" kunniaksi ajattelin julkaista vastaukset koottuihin kysymyksiin, mitä blogipostausten kommenteissa on kuluvan vuoden aikana ollut.

Mistä blogisi kansikuva on peräisin?

Kun sain ihan ensimmäisen ekaluokkani, joka oli muuten samalla ensimmäinen koko vuoden pestini luokanopettajana, sain äidiltäni "kortin" kesäloman läksiäisiksi. Kansikuva on siis miniatyyriluokasta, jonka äitini rakensi taulun kehyksiin. Kesäloman aikana silloin lueskelin hyvinkin ahkerasti Pikkumetsän opeopasta, koska uutta ekaluokan opettajaa tietenkin huolestutti kaikkein eniten oppivatko lapset lukemaan... Jossain välissä oli äitini ehtinyt skannaamaan kirjan kannetkin miniluokan pöydälle. Äidin harrastuksena ovat nukkekodit ja hän on Eevert Taavitsaisen talon takana.

Onko sinulla muuta elämää kuin työ?
Rakastan työtäni, en voisi kuvitella parempaa työpaikkaa kuin alkuopetus. Se ei kuitenkaan ole koko elämäni. Olen aina harrastanut paljon liikuntaa: koirien kanssa lenkkeilen ja juoksen päivittäin, talvisin hiihdän ja nyt olen myös herätellyt henkiin salibandy-harrastuksen. Reikäpalloa lätkin pari kertaa viikossa RSB:n aikuiskerhon vuorolla. Koirien kanssa harrastan tokoa, rally-tokoa ja jäljestystä, lisäksi toimin Rovaniemen käyttökoirien hallituksessa sekä koulutusohjaajana. Talvella viikonloppuisin minut näkee usein kelkkavermeet päällä ja harrastelen safarioppaan töitä pitäen samalla kielitaitoa yllä. Eli kyllä näitä vapaa-ajan harrastuksiakin löytyy :D

Miten paljon käytät aikaa suunnitteluun ja valmisteluun?

En koe käyttäväni tolkuttomasti aikaa tuntien suunnitteluun. Yleensä lauantai tai sunnuntai aamuna istun alas 2-3 tunniksi ja rakennan silloin rauhassa tulevan viikon rungon. Suunnittelen pääpiirteittäin kunkin tunnin ohjelman ja kirjaan suunnitelman ylös. Toki joka ilta katson läpi, mitä olen seuraavalle päivälle suunnitellut, mutta päätyö suunnittelusta on tehty viikonloppuna.

Minulla on vain kaksi "karvaista lasta", mäyräkoira Werneri ja lapinporokoira Iitu, joiden kanssa lenkkeilen päivittäin useamman tunnin. Lenkeillä usein ajatus lentää, suunnitelmat täydentyvät. Liikkuessa syntyvät ja kypsyvät monesti ne parhaimmat ideat. 

Näpertely ja askartelu on minulle mieluisaa puuhaa ja myöskin eräänlainen harrastus. En kuitenkaan halua kotiini koriste-esineitä, joten opetusmateriaalien näpertely menee myöskin harrastuksen ja terapian piikkiin. Ja täytyyhän se tietenkin myöntää, että ajoittain illat vierähtävät Pinterestissä tai jenkkiopettajien blogeja lueskellen, varsinkin silloin kun työn alla on jokin uusi teema :)
Sen opettajan työssä koen isoksi jutuksi, että saan tehdä suunnittelu- ja valmistelutyön juuri silloin, kun minulle parhaiten sopii. Minulle se paras aika on usein illalla tai viikonloppuina, silloin kun joku perheellinen taas ei missään tapauksessa tekisi töitä. Minun kohdallani luovuus kärsisi, jos joutuisin istumaan koululla 8-16 suunnittelemassa tunnit koulupäivän jälkeen..


Mistä saat ideat?
Harvoin kopioin mitään ideaa ihan suoraan, vaan muokkaan sitä aina omien tarpeiden mukaan. Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat- ja alakoulun aarreaitta-ryhmiä seuraan aktiviisesti ja sieltä löytyy usein kivoja ideoita omiin tarpeisiin. Pinterestin kautta on myös avautunut tie jenkkiopettajien blogeihin. Suht säännöllisesti luen TheFirstGradeParade - blogia, joka on jo sen verran vanha blogi, että sen kätköistä löytyy jo jos jonkinlaista. Jenkkiopettajilla on niin monilla blogeja ja he myös linkittävät toisiaan blogeihinsa, joten monesti yhtä blogia luettuaan hyppää linkin kautta seuraavaan jne. Peruskoulun puolella työskennellessäni jenkki-blogeista löytyi paljon hyödyllistä, tällä hetkellä steinerkoululla työskennellessäni kiinnostuksen kohteena ovat lähinnä steinerpedagogiikkaan suuntautuneiden homeschoolmumien blogit.

Mikael, ritari Yrjö ja lohikäärme

Mikkelin päivää vietetään syyskuun lopulla ja steinerkouluissa elää perinne Mikael-juhlasta. Peruskoulun puolella Mikkelinpäivään oman kokemukseni mukaan on yleensä liittynyt päivänavaus, jossa on esitetty jokin enkeliaiheinen laulu ja runo. Mikkelinpäivä saa steinerkoulussa aivan erilaiset mittasuhteet. Ennen vanhaan Suomessa Mikkelinpäivää oli tapana viettää esimerkiksi mikkelinmarkkinoin. Nykyään syksyisin ei ole oikeastaan mitään juhlaa.  Jos vuosi jaetaan neljään osaan, on jokaisella neljänneksellä oma juhlansa: joulu, pääsiäinen, juhannus ja mikkelinpäivä. Steinerkoulussa perinteiden vaaliminen ja vuoden kierron seuraaminen on tärkeää, sen vuoksi Mikael-juhla elää steinerkouluissa. Koululla vietettävä Mikael-juhla ja Mikkelinmarkkinat on toisaalta sadonkorjuu-juhla ja toisaalta rohkeutta edustavan Mikael-enkelin juhla, itsensä voittamisen ja rohkeuden juhla. 

Mikkelinpäivään liittyen kerrotaan steinerkoulussa erilaisia arkkienkeli Mikaeliin liittyviä kertomuksia. "Mikael-aika" huipentuu Mikael-juhlaan ja Mikkelinmarkkinoihin, jotka meidän koulussamme ovat keskiaikaiset markkinat "larppiasuineen".

Mikael-ajan tarinoita on lukuisia ja niistä vielä useampi versioita. Olen tutustunut kertomuksiin netissä (englanniksi) ja koululta löytyviin materiaaleihin. Löytämistäni eri versioista olen muokannut oman versioni siitä kuinka ritari Yrjö taltuttaa lohikäärmeen. Alla oleva kuvaus siitä mitä minun luokkani teki Mikael-juhlaan ja Mikkelinmarkkinoihin valmistautuessa.

Oli tullut sadonkorjuun aika ja kaikki ihmiset ahkeroivat pelloilla kerätäkseen satonsa talteen ja työn tehtyään he juhlivat uutta satoaan.

Samaan aikaan isä-aurinko alkoi tuntea olevansa liian väsynyt paistaakseen koko pitkän päivän, kun ihmisten satoakaan ei tarvinnut enää kasvattaa. Aurinko pyysi enkeleitä tekemään päivistä lyhyempiä.

Isä-aurinko pieneni päivä päivältä. Kesällä se oli vielä hehkunut täydellä voimallaan lämpöä ja kullankeltaista valoa,
syksyn edetessä ja isä-auringon tultua yhä väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi alkoi sen valo ehtyä, se pieneni ja sen valo muuttui lämpimän keltaisesta kylmään kirkkaseen valoon, joka sekin päivä päivältä väheni.

Kun aurinko ei enää jaksanut paistaa koko pitkää päivää, muuttui sisar-tuuli kirpeän kylmäksi. Se puhalsi ja puhalsi saaden puiden lehdet palelemaan. Kylmät lehdet yrittivät lämmittää itseään muuttumalla tulen värisiksi: punaisiksi, keltaisiksi ja oransseiksi. Mutta se ei auttanut ja vähitellen, yksi kerrallaan, putoilivat puiden lehdet maahan. 

Maassa puiden alla nukkui lohikäärme horrostaan, johon se aina kesän tullen vaipui. Lehtiä putoili hiljalleen lohikäärmeen selkään ja pian kirpeä ilma alkoi herätellä lohikäärmettä. Aikamoinen kasa lehtiä oli kuitenkin lohikäärmeen selkään jo kasaantunut ja niistä muodostui lohikäärmeelle värikäs suomuinen nahka.

Lohikäärme oli pelottava, äiti-yö pelkäsi sitä niin paljon, ettei uskaltanut päästää kuuta ulos taivaalle. Maan ihmiset tiesivät, että ilman syksyn kuutamoa ei tule talvea, eivätkä eläimillä ja siemenillä ole riittävästi voimaa kasvaa seuraavana keväänä, elleivät ne ole saaneet talviuniaan. Niinpä maan ihmiset pyysivät enkeleitä avuksi.

Kirkkaan väriset lehtisuomut saanut lohikäärme

Enkelit olivat ihmisten kanssa samaa mieltä, jotakin oli tehtävä. Enkeli-Mikael lupasi antaa punaisen rohkeuden viittansa sille urhealle ritarille, joka ottaisi tehtäväkseen taistella lohikäärmettä vastaan ja suojella ritaria tämän suorittaessa tehtäväänsä.

Samaan aikaan niillä main ratsasti Ritari Yrjö, joka oli jättänyt armeijansa. Hän ei halunnut enää taistella armeijansa mukana voittaakseen rikkauksia kuninkaalleen ja samalla tuottaen surua valloitettaville. Ritari Yrjö halusi tehdä miekallaan jotain hyvää. Kun Ritari Yrjö kuuli lohikäärmeestä ja sen aiheuttamasta kylmyydestä ja surusta, päätti Ritari Yrjö ottaa tehtävän vastaan.

Lohikäärmettä ei kuitenkaan voinut taltuttaa millä tahansa miekalla kertoi Mikael-enkeli. Ritari Yrjön olisi kerättävä taivasrautaa, jota kovempaa ei ole olemassakaan, ja viedä se kääpiöille syvälle vuoren sisään taottavaksi. Taivasrautaa voi löytää vain yön pimeydessä tähtien loisteessa, sillä auringon säteet sulattavat sen. Ritari Yrjö lähti yön koittaessa metsään, mutta taivas oli pilvinen eikä metsämaastossa erottunut mitään. Ritari Yrjl aikoi jo palata takaisin majapaikkaansa, kun taivas aukesi. Aivan kuin jokin suuri valkoinen käsi olisi pyyhkäissyt pilvet tähtien ja kuun edestä. Tähdet loistivat ritarin yläpuolella ja niiden valo heijastui maasta, jossa taivasrautaa kimalteli mättäiden välissä. Kerättyään säkkinsä täyteen Ritari Yrjö suuntasi kulkunsa kohti kääpiöiden vuorta. Kääpiöiden paja sijaitsi syvällä vuoren uumenissa, pimeyden keskellä. Rohkeutensa kooten Ritari Yrjö astui luolaan, matka luolan halki pimeydessä tuntui pitkältä. Hitaasti ritari eteni askel askeleelta, muutaman kerran ritari horjahti, mutta hän ei kaatunut. Tuntui kuin joku olisi pimeässä ollut apuna ja tukenut häntä vaikeissa paikoissa.

Pian alko kuulua pimeydestä ääntä, jonka johdattelemana Ritari Yrjö viimein löysi kääpiöt.

Pajassa on kilke, pajassa on kalke.

Kääpiöt nyt työssä näet.

Rauta on kuuma, rauta on kuumaa.

Kipunat sinkoaa, kipunat sinkoaa.

Moukari lyö, moukari lyö.

Kilke kuuluu, kalke kuuluu,

kiirii kauas, kiirii kauas.

Kääpiöt kun kuutamolla

kilkuttavat kalliolla.

Taivasrautaa takovat,

menninkäiset taitavat.

Miekat voittoista valmistavat,

hyvyyden puolesta taistelevat.

Ritari Yrjön lahjoitettua löytämänsä taivasraudan kääpiöille, alkoivat nämä ripeästi töihin.

Työskennellessä laulu raikasi “Jo päivän koittehessa me käymme takomaan! Ei naapurit saa unta, kun kalke aletaan. Ain´iltamyöhään asti ja joskus kaiken yön käy kalke taukoomatta, kun kiire ompi työn.” (Seppien laulu, kirjassa Riska, Anja. Minne tuuli vaeltaa. Lastenlauluja I)

Viimein oli miekka valmis: se hohti kuin kirkkaimmat taivaan tähdet ja sen terä oli niin kestävä, että sillä saattoi halkaista jopa timantin. Ritari Yrjö kiitti kääpiöitä miekasta. Sen jälkeen hän valjasti hevosensa ja hyppäsi sen selkään valmiina taisteluun.

Matka lohikäärmeen luo ei kuitenkaan ollut yksinkertainen, matkallaan Ritari Yrjö kohtasi monia haasteita, oli ylitettävä vesistöjä ja selviydyttävä kapeista vuoren solista. Viimein ritari saapui lohikäärmeen luokse.

Kun lohikäärme näki Yrjö-ritarin lähestyvän, se aukaisi kitansa, sähisi ja puhalsi tulisen henkäyksen kohti Yrjö-ritaria, joka onnistui väistämään tulisen tervetulotoivotuksen. Syntyi hurja taistelu lohikäärmeen ja ritarin välille. Vaikka Yrjö-ritari oli yksin valtavan lohikäärmeen edessä, tunsi hän saavansa koko ajan voimaa Mikael-enkeliltä, joka oli luvannut olla Ritari Yrjön tukena koko taistelun ajan. Lopulta lohikäärme vaipui uupuneena maahan, se ei enää jaksanut taistella Yrjö-ritaria vastaan. Silloin paikalle saapui nuori neito, joka oli huolestuneena katsellut Yrjö-ritarin yksinäistä kamppailua suurta lohikäärmettä vastaan. Neito irroitti vyötäisiltään punaisen silkkinauha, solmi sen lohikäärmeen kaulaan ja yhdessä Yrjö-ritarin kanssa neito talutti lohikäärmeen läheiseen kaupunkiin, jossa ihmiset ottivat suurin suosion osoituksin vastaan tulijat. Lohikäärme vietiin kuninkaanlinnan vankityrmään ja silloin aurinko tuli jälleen esiin. Lohikäärme oli voitettu ja ilo palasi taas ihmisten elämään. Kiireen vilkkaa alkoivat kaupungin ihmiset järjestää suuria juhlia. Yrjö-ritari ei halunnut ottaa kaikkea kunniaa itselleen lohikäärmeen taltuttamisesta, sillä hän oli koko vaikean tehtävän ajan saanut apua Mikael-enkeliltä ja sen takia juhla nimettiin Mikael-juhlaksi. Ja siitä lähtien, joka vuosi samaan aikaan syksyllä, vietetään Mikael-juhlaa.

........................

Ylläolevaa kertomusta kerroin oppilailleni pienissä pätkissä jatkokertomuksena. Steinerkouluissa tarinoita nimenomaan kerrotaan, eikä lueta, joten riippuen kappaleen pituudesta olen lihottanut kertoessani tarinaa välillä hyvinkin paljon. Julkaisemani tarina on siis eräänlainen raakaversio, joka jonkin verran aina eli kertomisen myötä.

Tarinan edetessä työstimme kuulemaamme taiteellisin keinoin: maalaten, askarrellen, laulaen, lausuen jne.

1. aurinko

Harjoittelimme kahdella värillä maalaamista ensimmäisen kerran. Märkää märälle tekniikkaa hyödyntäen maalasimme paperin keskelle ensin auringonkeltaisella isäauringon ja sen ympärille sitruunankeltaisella kirpeää syysauringon valoa. 

Auringoista tuli hyvin erikokoisia ja seinältä saattoikin seurata isä-auringon väsymistä ja sitä kuinka se pieneni ja pieneni päivä päivältä.

2. syksyn lehdet

Maanantai aamun metsäretken päätteeksi tutkimme ruskan värejä, jotka olivat roihahtaneet liekkeihin viikonlopun aikana. Jokainen oppilas sai 1-2 värikorttia ja tehtävänä oli etsiä jotain mahdollisimman saman väristä. 

Värien tutkimisen jälkeen oppilaat etsivät vielä 5 erilaista puun tai kasvin lehteä, jotka kerättiin yhteiseen koriin koululla tutkimista varten.

Autumn leaves are falling down,

falling down, falling down.

Autumn leaves are falling down,

it is autumn.

Look at all the autumn colours,

autumn colours, autumn colours.

Look at all the autumn colours,

red, yellow, brown.

Make a pile and jump right in,

jump right in, jump right in.

Make a pile and jump right in,

it is autumn.

(Sävel: Maijal´ oli karitsa)

Englannin tunnilla lauloimme ja leikimme Autumn leaves-laululeikkiä, josta oppilaat pitivät todella paljon. Ilmeisesti viimeinen säkeistö ja "lehtikasaan hyppääminen" ruokkivat lasten mielikuvitusta enemmän kuin osasin olettaakkaan. Muutaman toiston jälkeen kaikki oppilaat osasivat jo laulaa laulun, joten senkin puolesta erinomainen valinta!

Laululeikin jälkeen englannin tunnin toiminnallisena osiona kertasimme värit etsimällä penaalista sanallisen ohjeen mukaisesti tietyn väriset liidut. Sen jälkeen oppilaat värittivät liiduilla lehtiä paperiinsa. Lehti siis oli paperin alla ylösalaisin, jolloin lehtiruodit tulevat värittämällä hyvin esiin.

Päivän päätteeksi maalasimme liidulla tehdyt lehdet vesiväreillä. Viime viikkoina olemme keskittyneet oppilaiden kanssa maalaustekniikkaan ja sopivaan veden käyttöön. Nyt oppilaat kertasivat tekniikan opettamalla tunnilla mukana ollutta matematiikan opettajaa käyttämään vesivärejä.

Oppilaat saivat käyttöönsä kaksi väriä: punaisen ja keltaisen. Ohje oli: leiki väreillä! Ainoina vaatimuksina oli, että lopputuloksessa tulisi näkyä sekä keltaista että punaista, mahdollisesti myös jotain muutakin ;-) 

Harjoittelimme siis värien hallintaa, ettei punainen väri leisku koko paperin laajuudelta niin ettei keltainen mahdu lainkaan mukaan leikkiin. Ja hyvin siinä oppilaat onnistuivat, hoksasipa moni samalla miten oranssia syntyy.

3. lohikäärme

Suomunsa syksyn ehdistä saaneita lohikäärmeitä ilmestyi luokan seinälle oppilaiden kerättyä läksynä lisää erilaisia lehtiä taideteoksiaan varten. 

Pohjana työnä toimi aiemmin märkää märälle tekniikalla maalattu punainen paperi. Sen päälle oppilaat suunnittelivat lohikäärmeensä ja liimalla kiinnittivät lehdet paikoilleen.

Lohikäärme työ tehtiin pareittain ja se tuntui olevan oppilaille erityisen mieluisa. Lopputuloskin oli kyllä hieno! Värikkäitä ja myös ilmeikkäitä lohikäärmeitä komeili luokan seinällä. Ja kaikki ihan erilaisia!

4. taivasrautaa

Taivasraudan takomista harjoittelimme eurytmiasta tutuilla rytmeillä:

- rau-taa takoo (jalka tömp, toinen jalka tömps ja hyppy jalat harallaan)

- kul-lan ja ho-pe-an kal-kut-tavat ko-me-an (kädet nyrkissä kalkutetaan vartalon edessä ja takana "ylemmällä nyrkillä alemman päälle", voidaan lisätä myös jalat, jotka rytmissä astuvat eteen, viereen, taakse, viereen).

- ti-mant-te-ja kil-kut-taa (korkeilla varpailla pään yläpuolella pikkurillit kilkuttaa timantteja)

Harjoittelimme myös taivasraudan takomiseen liittyvää lorua:

Pajassa on kilke, pajassa on kalke.

Kääpiöt nyt työssä näet.

Rauta on kuuma, rauta on kuumaa.

Kipunat sinkoaa, kipunat sinkoaa.

Moukari lyö, moukari lyö.

Kilke kuuluu, kalke kuuluu,

kiirii kauas, kiirii kauas.

Kääpiöt kun kuutamolla

kilkuttavat kalliolla.

Taivasrautaa takovat,

kääpiöt taitavat.

Miekat voittoisat valmistavat,

hyvän puolesta taistelevat.

Sekä seppien laulua:

“Jo päivän koittehessa me käymme takomaan! Ei naapurit saa unta, kun kalke aletaan. Ain´iltamyöhään asti ja joskus kaiken yön käy kalke taukoomatta, kun kiire ompi työn.” (Riska, Anja. Minne tuuli vaeltaa. Lastenlauluja I) 

Musiikin tunnin takomisen jälkeen maalasimme vielä taivasrautaa. Jälleen kerran tekniikan osalta harjoiteltiin värien hallitsemista, eli yön pimeydestä piti löytyä taivasrautaa eikä sininen saanut vallata koko paperia.

Ritarin miekka valmiina taistoon!

5. Roolileikki

Kun koko jatkokertomus oli käyty läpi, lähdimme lähimetsään aamupäiväksi seikkailemaan 1. luokan ritarien ja ritarittarien kanssa ja taltuttamaan lohikäärmettä. Roolileikistä voit lukea täältä.

6. Mikael-juhla ja Mikkelinmarkkinat

Meidän koulumme Mikkelin markkinat ovat keskiaikaiset markkinat ja oppilaat, koulun henkilökunta sekä useimmat markkinamyyjät pukeutuneet tilaisuuteen teeman mukaan. Sopivan puvun etsiminen pitikin siis aloittaa hyvissä ajoin, onneksi äidin varastosta löytyi mekko ja pellavapaita, viitan ompelin vanhasta lakanasta.

Lauantain juhlassa ensimmäisen luokan oppilaat rohkeina ja reippaina esiintyivät ensimmäisen kerran koulun juhlassa. Opettaja jännitti varmaan koko luokan puolesta, kun kädet tärisivät siihen malliin ettei kitaran soittamisesta meinannut tulla mitään :) Esitettäessämme laulumme ja runomme vielä toiseen kertaan muille markkinavieraille, ei opeakaan enää jännittänyt niin paljon ja esityksemme oli entistä parempi!

Syksy saapuu ja illat tummentuu,

sade työ mustaan ikkunaan.

Tummat pilvet ne peittää auringon,

tuuli nurkissa tuivertaa.

Kuuluu taa-taa-taa,

kuuluu taa-taa-taa, 

sade kattoa rummuttaa.

Kuuluu taa-taa-taa,

kuuluu taa-taa-taa, 

sade kattoa rummuttaa.

(Esa Lamponen)

------------

Hallainen viitta heilahtaa,

tuntuu kirpeä tuoksu.

Koivuista lehtiä putoaa,

tieltä kuuluu juoksu.

Kautta kylmän nenänpääni

se on syksyn ääni.

Syksy on täällä, syksy on täällä!

Vaakkuvat varikset aidan päällä.

Kosteilla käsillä möyhentää

syyssienet maasta esiin.

Se juhlii kun on sade sää

ja kuiskii lintujen pesiin:

Kohta jäätte ruokaa vaille,

menkää muille maille!

Lisää vettä! Lisää tuulta!

Vaakkuvat varikset veräjän suulta.

(Olin laulukirja)

-------------

Sataa sataa aina aina vaan. 

Sateen ropinan kaikki kuulla saa. 

Sataa sataa aina aina vaan.

Katollakin pisarat tanssii taas.

Kuule kuinka sade näin rummuttaa,

ra-ta-ta-tam-tam-tam-taa.

Kuule kuinka sade näin rummuttaa,

ra-ta-ta-tam-tam-tam-taa.

Virtanaan, vesi valuu vaan.

Virtanaan, vesi valuu vaan.

(Esa Lamponen)

Mikkelin markkinoilla oli koulun omien myyntikojujen lisäksi mm. paikallisia käsityöläisiä ja viljelijöitä myymässä tuotteitaan. Kunnon markkinoilla on toki myös taiteilijoita ja näimme esimerkiksi jonglöörausta ja tulitaidetta. Ritarit miekkailivat ja vauhdikasta menoa kaipaavat saattoivat hypätä hevosen selkään. Tarjolla oli sekä talustusratsastusta oikealla hevosella että turnajaishevonen, jota 1. luokan vanhemmat pyörittivät. 

Pääsipä opekin lämpimikseen pyörittämään turnajaishevosta.

Nälkäiset markkinavieraat saivat vatsantäytettä ravintola Pomppivasta Porosta, jossa koulumme 7. luokka tarjoili. Hirven rosvopaisti, sienikastike ja juuresmuusi maistui ainakin opelle :P

Melko huikeaa kouluruokaa, nami!

Päivä oli pitkä, mutta todella mukava! Oppilaita ja heidän vanhempiaan oli mukava tavata tällaisessa vapaamuotoisessa tilaisuudessa. Tunnelma markkinoilla oli leppoisa, eikä sitä pieni sadekkaan haitannut. Ensimmäistä kertaa olin viettämässä Mikael-aikaa ja mukana Mikkelinmarkkinoilla, paljon opin uutta, paljon ehdimme tehdä ensimmäisen luokan kanssa ja kivaakin oli! 

+ Sipulien istutus

Kun lohikäärme oli viikonlopun Mikkelinmarkkinoilla taltutettu ja äiti-yö uskaltaa jälleen päästää kuun taivaalle. Syyskuutamon valossa osaavat siemenet ja kasvit alkaa valmistautua talveen ja kerätä voimia, jotta ne ensi keväänä jaksavat kasvaa. 

Ensimmäisen luokan oppilaat istuttivat koulukummiensa kanssa koulun pihalle kukkasipuleita, jotka toivottavasti ensi keväänä ilahduttavat meitä.