Rohkeat ritarit ja lohikäärme - roolileikki metsässä

Oli tullut sadonkorjuun aika ja kaikki ihmiset ahkeroivat pelloilla kerätäkseen satonsa talteen ja työn tehtyään he juhlivat uutta satoaan.

Samaan aikaan isä-aurinko alkoi tuntea olevansa liian väsynyt paistaakseen koko pitkän päivän, kun ihmisten satoakaan ei tarvinnut enää kasvattaa. Aurinko pyysi enkeleitä tekemään päivistä lyhyempiä.

Kun aurinko ei enää jaksanut paistaa koko pitkää päivää, muuttui sisar-tuuli kirpeän kylmäksi. Se puhalsi ja puhalsi saaden puiden lehdet palelemaan. Kylmät lehdet yrittivät lämmittää itseään muuttumalla tulen värisiksi: punaisiksi, keltaisiksi ja oransseiksi. Mutta se ei auttanut ja vähitellen, yksi kerrallaan, putoilivat puiden lehdet maahan. Osa lehdistä maahan pudotessaan muodosti suuren kasan ja lehdistä tuli suomuja valtavan lohikäärmeen selkään. Lohikäärme oli uinunut horroksessa koko pitkän kesän, mutta ilman kylmetessä se heräsi horroksestaan.

Lohikäärme oli pelottava, äiti-yö pelkäsi sitä niin paljon, ettei uskaltanut päästää kuuta ulos taivaalle. Maan ihmiset tiesivät, että ilman syksyn kuutamoa ei tule talvea, eivätkä eläimillä ja siemenillä ole riittävästi voimaa kasvaa seuraavana keväänä, elleivät ne ole saaneet talviuniaan. 

Niillä main liikkui joukko ritareita, jotka olivat jättäneet armeijansa. Se halusivat tehdä jotakin hyvää, joka toisi hyvää mieltä kaikille eikä ainoastaan kalleuksia kuninkaalle. Ritarit päättivät ryhtyä toimeen. Rohkeutta edustava Mikael-enkeli antoi ritareille matkaan punaisen silkkinauhan, joka olisi sidottava taltutetun lohikäärmeen kaulaan.

Matkalla ritarit kohtasivat monenlaisia haasteita. Ensimmäisenä ritareiden eteen tuli silta, tai paremminkin sillan jäänteet. Sillasta olivat jäljellä vain kiviset paalut, sillan puuosat olivat palaneet. Liekö lohikäärme liikkunut alueella ja polttanut sillan sähisemillään lieskoilla. Valkoisena kuohuvan kosken yli ei voinut uida eikä kahlata.

Onneksi neuvokkaat ritarit löysivät lähistöltä muutamia lautoja, jotka he asettivat kivipaalujen väliin ja niin jokainen ritari pääsi varovasti taiteilemaan kuohuvan kosken yli. Taisipa joku pudota lankultakin, mutta lopulta kaikki ritarit saatiin joen yli turvallisesti: yhteistyössä toisiaan auttaen ja tukien.

Lohikäärmettä ei kuitenkaan voinut taltuttaa millä tahansa miekalla. Ritarien olisi kerättävä taivasrautaa, jota kovempaa ei ole olemassakaan, ja viedä se kääpiöille syvälle vuoren sisään taottavaksi. Taivasrautaa voi löytää vain yön pimeydessä tähtien loisteessa, sillä auringon säteet sulattavat sen. Ritarit lähtivät yön koittaessa metsään, mutta taivas oli pilvinen eikä metsämaastossa erottunut mitään. Ritarit lähtivät pareittain kulkemaan polkua metsässä toisiaan tukien. Ensin toisen parista kokeili (pipo silmillä) metsän pimeydessä kulkemista ja sen jälkeen toinen sai kokeilla kulkea pimeässä kaverin tukemana.

Pimeässä oli vaikea kulkea ja vaikka ritarit meinasivat jo perääntyä, mutta rohkeina he jatkoivat eteenpäin. Lopulta päästyään suuren kuopan reunalle, tuntui kuin joku olisi pyyhkäissyt suurella kädellä pilvet taivaalta ja tähtien valossa, alkoi puiden juurella välkehtiä jotain. 

Ritarit pääsivät viisi kerrallaan etsimään kukin yhtä taivasrautakimpaletta, jonka he toivat yhteiseen sankkoon. Kun kaikki ritarit olivat löytäneet yhden taivasraudan palasen, pääsivät kaikki ritarit vielä tarkistamaan olisiko kuopassa vielä taivasrautaa.

Matka jatkui raskasta sinkkisankkoa kantaen kohti kääpiöiden luolaa. Matkalla pysähdyttiin kuulostelemaan, joko kääpiöiden äänet kuuluisivat. Tarkasti kun kuunteli saattoi erottaa laulun, johon myös ritarit yhtyivät:

Jo päivän koittehessa me käymme takomaan,

ei naapurit saa unta kun kalke aletaan.

Ain iltamyöhään asti ja joskus kaiken yön,

käy kalke taukoomatta, kun kiire ompi työn.

(Anja Riska, Seppien laulu)

Pian saapuivatkin ritarit kääpiöiden pajalle, jossa kääpiöt olivat työssä ja he takoivat. Ritaritkin auttoivat kääpiöitä takomisessa.

Rau-taa takoo, rau-taa takoo... (Oikea jalka tömistää, vasen jalka tömistää, hypätään ilmaan)

Kullan ja hopean kalkuttavat komean... (Nyrkissä olevat kädet kalkuttavat päällekkäin vartalon edessä ja takana. Halutessa lisätään askel eteen, askel viereen, askel taakse, askel viereen.)

Timantteja kilkuttaa, timantteja kilkuttaa... (Pienen pienet pikkurilli hakut hakkaavat pään yläpuolella, jalat hyppäävät varpaillaan siksakkia.)

Kääpiöt ottivat ilolla työn vastaan ja alkoivat takomaan samalla runoillen:

Kilke kuuluu, kalke kuuluu.

Kiirii kauas, kiirii kauas.

Kääpiöt kun kuutamolla 

kilkuttavat kalliolla.

Rauta on kuumaa, rauta on kuumaa.

Kipunat sinkoaa, kipunat sinkoaa.

Moukari lyö, moukari lyö.

Kun miekka oli valmis, antoivat kääpiöt miekan ritareille. Taivasraudasta valmistettu miekka oli kuitenkin niin arvokas, että kääpiöt pelkäsivät jonkun ritareista kokevan ahneutta ja ottavan miekan itselleen. Sen vuoksi kääpiöt määräsivät, että ritareiden olisi kuljetettava miekka ja kilpi ulos luolasta siten, että jokainen ritari kannattelisi yhdellä sormellaan miekkaa tai kilpeä. Jos miekka putoaisi tai joku omisi miekan kahvan omaan käteensä, eivät ritarit löytäisi koskaan ulos luolasta. Mikäli ritarit onnistuisivat tehtävässään, lupasivat kääpiöt antaa ritareille kullekin palan taivasrautaa, joka suojelisi ritareita pimeydessä.

Miekan kuljetus ulos luolasta.

Miekka saatiin tuotua ulos luolasta ja niin sai jokainen ritari itselleen palan taivasrautaa, suojaamaan ritarin tietä syksyn ja talven pimeydessä.

Rovaniemen kaupungille kiitos 1. luokkalaisille
 lahjoitetuista taivasraudan kappaleista!

Päästyään luolasta ulos oli ritarien aika hypätä ratsujensa selkään ja niin rohkeat ritarit ratsastivat ristiin rastiin rotkossa. Polulla edettiin alkuun laukka-askelin, sen jälkeen oli pakko liikkua käymäjalkaa, sillä rotko vaati ristiin rastiin menoa, kun pompimme kiveltä kivelle.

Matkallaan ritarit kohtasivat suuren hämähäkin verkon. Hämähäkki itse oli jossain muualla, mutta siitä huolimatta oli verkosta selviydyttävä läpi koskettamatta verkkoon ja hiiren hiljaa, muuten saattaisi hämähäkki palata ja syödä ritarit suihinsa. (Hämähäkin verkko oli tehty kuminauhasta puiden väliin.)

Hämähäkin verkosta selviydyttyään alkoi puiden välistä jo näkyä lohikäärmeen selkä sekä sen suusta purkautuvia lieskoja. Rohkaisukseen ritarit virittivät laulun:

Nyt syksy tuuli ankara, se portin auki puhaltaa ja meitä siellä odottaa hän Mikael niin voittoisa!

Tien meille näyttää Mikael, hänt´ seuratkaamme riemuiten. Kas´ syksyn väriloistossa me taistoon käymme voittoisaan!

Lohikäärmettä lähestyessämme jokainen ritari teki itselleen lumipallon, jolla voisimme taltuttaa ja viilentää tultasyöksevän ja kuumaa hohkaavan lohikäärmeen. Lohikäärmeeseen olisi osuttava 20 kertaa, jotta se rauhoittuisi.

20, 19, 18.... 3, 2, vielä 1 osuma tarvitaan!

Taistelu lohikäärmettä vastaan kävi taukoamatta, vuorotellen kukin ritari asettui taistelemaan lohikäärmettä vastaan, välillä jouduttiin vähän perääntymäänkin, ettei lohikäärmeen sylkemät lieskat käräyttäisi kulmakarvojamme.  Lopulta lohikäärme luovutti. Silloin saattoivat ritarit solmia saamansa punaisen nauhan lohikäärmeen kaulaan ja taluttaa sen pois metsästä läheisellä laavulle, jossa lohikäärmeen taltuttaneiden ritareiden kunniaksi järjestettiin juhlat. Matkalla lohikäärmettä taluttaessan (oppilaat kantoivat lohikäärmekangasta yhdessä) raikasi jälleen laulu: Kas syksyn väriloistossa me taistoon käymme voittoisaan! 

Taltutettu lohikäärme

 Juhlissa oli tarjolla kuumaa mehua ja lohikäärmeenhäntä-sämpylää (eli tikkusämpylää), jota jokainen ritari sai nuotiolla paistaa.

-----------------------------

Matka metsän halki laavulle kesti oppilaiden (17 lasta) kanssa seikkaillen n. 60 min. Tulisteluiden jälkeen oppilailla oli aikaa vapaaseen leikkiin, jonka jälkeen palasimme takaisin koululle. Kokonaisuudessan retkemme kesti 2.5 tuntia, kävelty matka oli edestakaisin reilun kilometrin mittainen.

Retki oli mielestäni oikein onnistunut, kävelymatkat tehtävien välillä olivat lyhyet ja kokoajan toimittiin, niin ettei kenelläkään ehtinyt tulla kylmä. Tehtävät olivat sopivan haastavia ekaluokkalaisille ja kaikki pääsivät tekemään, kukaan ei voinut jäädä sivusta katselijaksi.

Laskennonmaan kuninkaallinen siniviittainen mäyräkoira

Kuninkaalla maassa laskennon

neljä apulaista on.

Kun tietoa jostain tarvitaan

rientävät he auttamaan.

Oppipaikastaan vihreäviittainen

sai säkin pullean muistokseen.

Se uteliaana paikat siivoaa

ja tavarat säkkiinsä kokoaa.

Oppipaikastaan kuningas

sai mäyräkoiran siniviittaisen.

Se vekkuli veijari, aina haistaa, maistaa

ja jälkeensä vähemmän jättää.

(Alkuperäinen runo Anu Huistinoja,

muokattu omaan tarpeeseen sopivaksi.)

- Näytä kaksi sormea.

- Montako sormea jouduit laittamaan alas kun näytät kaksi sormea?

- Viidestä sormesta kolme alas, eli kaksi on kuin viidestä ottaa pois kolme.

- Montako munaa kuninkaan kananmunakennoon mahtuu? (10)

- Montako munaa kennosta on otettu pois? (1)

- Montako munaa kennossa on? (9)

- Munia on yhdeksän, eli kymmenestä on otettu yksi pois.

Tutkimme lisäksi mm. jääpalakennoa ja penaalia, joista selvästi näkee montako niihin mahtuu ja montako puuttuu ja sanallistimme näkemäämme.

Kuninkaalla oli neuvokkaan kissansa lisäksi linnassaan myös koira. Se oli rodultaan mäyräkoira ja kuninkaallisena koirana, se kulki linnassa ylväästi sinisessä viitassaan. Aina se ei kuitenkaan muistanut olla niin kuninkaallinen, varsinkaan silloin kun näköpiirissä oli jotain syötävää, sen piti aina saada maistaa kaikkea!

Kuninkaanlinnan puutarha oli mäyräkoiran suosikkipaikka, siellä se maisteli jos jonkinlaista. Sattuipa kerran niin, että kolme kaunista keltaista auringonkukkaa loistivat niin herkullisen värisinä puutarhassa, että mäyräkoiran oli aivan pakko maistaa kukkaa. Mäyräkoiran lähdettyä oli puutarhassa enää pystyssä kaksi auringonkukkaa, kolmas oli katki.

Myös mansikoita kävi mäyräkoira maistelemassa ja jälkeen jäi kaksi punaista mansikkaa sekä 2 mansikankaraa.

Paikasta toiseen siniviittaisen mäyräkoiran perässä kulki kuninkaan kirjanpitäjä, jonka tehtävänä oli pitää kirjaa siitä kuninkaanlinnan sadosta. Puhisten ja välillä otsaansa kiukkuisen oloisesti rypistäen kirjanpitäjä rypisti otsaansa ja kirjoitti ylös:

Kolme auringon kukkaa mäyräkoira söi 1 auringonkukan

Neljä mansikkaa mäyräkoira söi 2 mansikkaa

Mäyräkoira oli kuitenkin niin nopea liikkeissään, ettei kirjanpitäjä pysynyt perässä ja hänen oli lyhennettävä, niinpä hän merkitsi aina palloilla paljonko alunperin oli ja veti mäyräkoiran syömät yli. Lopulta hän lyhensi vielä tästäkin ja merkitsi numeromerkilla montako alunperin oli, veti mäyräkoiran merkiksi pitkän viivan kuin mäyräkoiran vartalon ja merkitsi vielä kuinka monta mäyräkoira söi.

Mäyräkoiran nimi oli muuten miinus ja kun sitä kuitenkin pohditte: Ei, kuningas ei ollut vihainen mäyräkoiralle! Kuningas oli hyväsydäminen ihminen ja hän ymmärsi, ettei mäyräkoira voinut mitään sille, että sen teki aina mieli maistaa.

Tarinasta tehtiin vihkoihin samanlaiset muistiinpanot kuin laskennonmaan kirjanpitäjäkin teki. Nopeimmat keksivät vielä itsekin lisää Miinus-koiran maistamia herkkuja.

--------------------------------

Seuraavana päivänä tutkiessamme lukua yksi palasimme vielä lukujen erotusmuotoihin pienen pelin avulla. Pari sai aina yhden nopan. Vuorotellen oppilaat heittivät noppaa ja pohtivat, montako mäyräkoiran pitäisi syödä, että tulisi yksi. Peli sujui hyvin ja oppilaat pelasivat noin 5min. Lopuksi korjasin matematiikan kielellä taululle oppilaiden pelikokemuksia: 5-4, 2-1, 6-5 jne.

-------------------------------------

Lukujen erotusmuotojen opettamisesta ja pohjustamisesta:

En oleta, että oppilaat vielä tämän kokonaisuuden jälkeen asian ymmärsivät. Lukujen erotusmuotojen ymmärtäminen on kokemukseni mukaan oppilaille vaikeaa, toisin kuin summamuodot. Tänä vuonna asia tuntui uppoavan hieman helpommin kuin viime vuonna. Pohjatarina varmasti auttoi lapsia saamaan mielikuvan tapahtumasta ja sen myötä oli helpompi kertoa tilanteista. Toinen ymmärtämistä ratkaisevasti auttava tekijä on "pallokuva", joka aina tehtiin "näköiskuvan" jälkeen eli piirrettiin kokonaisuus ja vedettiin puuttuvat yli. Pallokuvasta oli helpompi kirjoittaa asia matematiikan kielelle kuin esimerkiksi suoraan kukkakuvasta.

Julkisuutta luokanopettaja-lehdessä

Syksyn luokanopettaja-lehdessä (3/14) oli blogini huomioitu Elina Karjalaisen kirjoittamassa blogi-esittelyssä. 

Sadonkorjuu-karkelot

Käy tanssihin, huilut ja rummut jo soivat.

On kohta jo syys, ne vaieta voivat.

Käy laulamaan ystävä joukossa muiden.

On hiljaisuus suuri syksyisten puiden.

Kun puitu on vilja ja juhlaan siis käy.

On juhlaa tää sadon, ei murhetta näy..

1. luokka vietti kasvispainotteisen viikon päätteeksi sadonkorjuu-karkeloita yhdessä 5. luokkalaisten koulukummiensa kanssa. Viikon aikana oppilaat olivat tuoneet kouluun erilaisia vihanneksia yhteiseen sadonkorjuupöytään ja niitä oli viikon aikana tutkittu niin yhdessä oppitunneilla kuin vapaahetkinä omatoimisestikin.

Sadonkorjuu-karkelot alkoivat ulkona pihaleikkien merkeissä. 

- Porkkanat ja punajuuret-leikissä (tunnetaan myös nimellä rotat ja revot) leikkialue jaettiin kolmeen osaan tötsillä. Kahteen joukkueeseen jaetut leikkijät seisovat keskiviivan molemmin puolin jonossa, toinen joukkue on porkkanat ja toinen punajuuret. Jos leikinjohtaja huutaa porkkanat, yrittävät porkkanat ottaa punajuuret kiinni ennen kuin he ehtivät juosta omaan leikkialueen päätyynsä. Kiinnijääneistä tulee porkkanoita. Huudettaessa punajuuret, ottavat punajuuret porkkanoita kiinni. Aina palataan keskiviivan molemmin puolin jonoihin ennen uutta huutoa. Leikki loppuu viimeistään silloin kun toiselta puolelta loppuu leikkijät.

- Juures, hedelmä, marja-leikki toimi kuten maa-meri-laiva-leikki, tosin leikin johtoja huusi esim. omena, punajuuri tai mansikka ja leikkijöiden piti miettiä mihin ryhmään huudettu kasvis kuuluu ennen kuin juoksevat oikealle viivalle.

Pihaleikkien jälkeen jakaannuttiin kolmeen ryhmään ja aloitettiin pistetyöskentely. Sadonkorjuu-karkeloita toteuttamassa oli kaksi luokanopettajaa sekä koulunkäynninohjaaja, joten toimintapisteitäkin oli kolme. Yhdelle toimintapisteelle varattu aika oli noin 20min, joka oli oikein toimiva aika.

1. Maista, maista mansikkaa...

Oppilaat maistelivat erilaisia kasviksia ja yrittivät maun perusteella tunnistaa ne. Vihannekset oli pyritty pilkkomaan siten, ettei heti ulkonäöstä pysty päättelemään, mistä vihanneksesta on kyse. Raaka peruna osoittautui jälleen kerran haastavimmaksi tunnistettavaksi!

Lopuksi leikittiin pareittain arvaa mitä ajattelen leikkiä, jossa toinen parista valitsi vihanneksen ja parin piti kyllä/ei-kysymyksillä selvittää mistä vihanneksesta on kyse.

2. Kukkuu, kukkuu pikkulanttu nukkuu...

Vihanneksiin liittyviä lauluja päästiin laulamaan toisella toimintapisteellä, ohjelmistoon kuuluivat:

- Kukkuu, kukkuu pikkulanttu nukkuu (Vihanneslaulu)

- Äidin kasvimaalla, raparperin alla

- Popsi, popsi porkkanaa

3. Kasvistaidetta

Virikkeenä kuvataidepisteellä oli Giuseppe Arcimboldon teos Keisari Rudolf II:sta. Ensimmäisen luokan oppilaat taiteilivat yhdessä kummiensa kanssa omat muotokuvansa kasviksia käyttäen.

Käytössä oli pullopeitevärit sekä sekalainen kokoelma vihanneksia, esim. parsakaalia, porkkanaa, perunaa, sipulia, omenaa, raparperia, kaalia, herkkusieniä yms. Ei muuta kuin hommiin.

Parsakaali soveltui hyvin töpöttämiseen.

Yhdessä onnistuu!

 Lopputulokset olivat hyvinkin erilaisia, mutta jokainen työ samalla myöskin tekijänsä näköinen. Osa käytti vihanneksia nimenomaan leimasimina, kuten olin etukäteen ajatellut.

  

Mutta luovat lapset käyttivät kätevästi vihanneksia myös siveltimen korvikkeina. Porkkanalla sai piirrettyä tarkempaa jälkeä ja parsakaalilla oli helppo maalata pitkiä vetoja.

Oppilaiden kierrettyä kaikki toimintapisteet kokoonnuimme vielä yhteen hieman kokoamaan mitä aamun aikana oli tehty ja laulamaan oppimamme laulut koko porukan voimin. Aikaa kaksoistunnin loppuun olisi vielä jäänyt sadun verran, eli loppurauhoittumisena ensi kerralla otan vielä jonkin teemaan sopivan kertomuksen, mutta tänään ei opettajan mielikuvituslaukannut niin vauhdilla, että olisin osannut tuosta vain kertoa teemaan sopivan sadun.

Laskennonmaan kuninkaan vihreä viittainen apulainen

Kuninkaalla maassa laskennon

neljä apulaista on.

Kun tietoa jostain tarvitaan,

rientävät he auttamaan.

Oppipaikastaan vihreä viittainen

sai säkin muistokseen.

Se uteliaana paikat siivoaa

ja tavarat säkkiinsä kokoaa.

(Alkuperäinen runo Anu Huistinoja,

muokattu omaan kehyskertomukseen sopivaksi)

Kehyskertomuksena tälle kokonaisuudelle toimi sama muokattu versio Grimmin saapasjalkakissasta kuin laskennonmaan kuninkaaseen ja ahneeseen kettuun tutustuessa. Sadun voit lukea täältä.

1. päivä

Ennen luokka työskentelyä harjoittelimme ulkona pihaleikkien ohessa summamuotoja siten, että oppilaat tekivät kuuden lapsen ryhmiä. Lapset saivat seuraavanlaisia ohjeita:

- kaikki, joilla on vaatteissa jotakin punaista menevät kyykkyyn

- kaikki, joiden kotona on koira menevät kyykkyyn

- kaikki, joiden kotona on kissa menevät kyykkyyn

- kaikki, jotka pitävät hernekeitosta menevät kyykkyyn 

jne.

Aina oppilaiden mentyä kyykkyyn kiersin kysymässä:

- montako teitä on yhteensä?

- kuinka monta on kyykyssä?

- kuinka moni seisoo?

Ja sanallistin lasten kertoman: "Teitä on yhteensä kuusi. Neljä seisoo ja kaksi on kyykyssä, eli neljä ja kaksi." Muutaman kierroksen jälkeen lapset oppivat kertomaan saman käyttämälläni kielellä itse.

Luokassa tutkimme oppilaiden kouluun sadonkorjuu-karkeloita varten tuomia vihanneksi, hedelmiä ja juureksia. Luokittelimme niitä ja pohdimme luokittelujen perusteita. Kun luokittelut oli tehty, palasimme ulkona harjoiteltuun "tarkkaan kertomiseen". Nostin tyhjälle tarjottimelle esim. kaksi porkkanaa ja kolme perunaa. Ja kävimme läpi:

- kuinka monta kasvista yhteensä?

- miten voisit kertoa tarkemmin?

Jälleen pyrimme summamuotoihin, esim. "kaksi porkkanaa ja kolme perunaa, eli kaksi ja kolme".

Lopuksi leikimme Arvaa mitä ajattelen?-leikkiä sekä aliasta. Pareittain oppilaat valitsivat hedelmän tai vihanneksen ja vastasivat joko kyllä/ei parin kysymyksiin tai kuvailivat vihannesta, kunnes pari arvasi mistä oli kyse.

Tunnin lopuksi palauttelimme mieleen kertomuksen laskennonmaan kuninkaasta ja tämän kissasta. Samalla tarinaa muistellessamme piirsin taululle kissan punaisissa saappaissa, vihreässä viitassa ja kissalle säkin. 

Kissa, joka keräsi kuninkaalle peltopyitä ja kantoi kotiin pojalle kultarahoja, kierteli usein iltaisin laskennonmaan pelloilla ja nähdessään kissan kantavan säkkiä, antoivat ystävälliset ihmiset kissalle vihanneksia ja hedelmiä, joita näin sadonkorjuun aikaan heillä oli yllin kyllin. Sattuipa niin, että kissan säkki kerran ratkesi, niin pullolleen se oli säkkinsä pakannut.

Ei auttanut kissan muu kuin tarttua tassuillaan neulaan ja lankaan ja parsia rikki mennyt säkki kokoon. Onneksi se onnistui helposti yhdellä pistolla, näin (opettaja piirsi taululla olevaan säkkiin "tikin"). 

Oppilaat piirsivät vihkoihinsa laskennonmaan kuninkaan apurin, eli kissan säkin kera.

2. päivä

Seuraavana päivänä aiheen käsittely jatkui. Minulla oli luokan edessä punainen säkki, joka oli parsittu kokoon yhdellä pistolla. Kenen säkki oli kyseessä? Kertasimme mitä tiesimme laskennonmaan kuninkaan kissasta.

Näin sadonkorjuun aikaa oli kissa täyttänyt säkkinsä vihanneksilla. Tutkimme säkin sisältöä ja sanallistimme eilisen päivän tapaan: "Kaksi porkkanaa ja kaksi punajuurta, eli kaksi ja kaksi"

Virkattuja vihanneksia säkkeihin

Seuraavaksi jokainen pari sai yhden virkatuilla vihanneksilla täytetyn säkin, jonka he purkivat ja laskivat montako kasvista säkissä oli. Kaikilla oli viisi, mutta kuten totesimme vaikka kaikilla oli viisi, tarkoitti viisi säkkien kohdalla ihan eri asiaa. Oli siis kerrottava tarkemmin.

Parit miettivät, miten sanallistavat säkkiensä sisällön tarkemmin ja kävimme heidän tarkennuksensa läpi.

Laskennonmaassa ihmiset olivat todella tarkkoja sadostaa ja siitä, mitä he olivat säkkeihinsä pakanneet. Sen vuoksi he aina kirjasivat säkin kylkeen mitä säkissä oli. Jos säkissä oli kaksi porkkanaa ja kolme punajuurta, kirjoittivat he säkin kylkeen 2 ja 3, jottei joku luulisi säkissä olevan 23, kirjoitettiin luvut tikatun repeämän molemmin puolin: näin 2+3.

*Kihinää, supinaa, pomppivia käsiä*

Säkkejä ja vihanneksia

Oppilaat rakentelivat pareittain käytössä olevista kasviksista erilaisia säkkejä, kertoivat parilleen niitä laskennonmaan kielellä ja vaihtoivat säkkejä toisten parien kanssa. 

Tunnin päätteeksi teimme vihkotöitä. Oppilaat jakoivat vihon sivun neljään . Taululla oli mallikuva kahdesta säkin sisällöstä ja kaksi laskennonmaan kielellä kirjoitettua säkin sisältöä. Kopioituaan taulukuvan oppilaat kirjoittivat valmiiden säkkien sisällöistä laskennonmaan kielellä ja piirsivät kuvan niihin ruutuihin, jossa oli valmiina pelkkä summamuoto. 

Kaikille säkkien sisältöjen keksiminen ei ollut niin helppoa, joten apuna sai kerätä itselleen virkatuista vihanneksista ohjeen mukaan säkin ja piirtää sitten ne.

Eriyttäminen oli vihkotyössä helppoa, nopeimmat oppilaat tekivät piirsivät ja kirjoittivat useammista säkeistä. Ja he myös keksivät säkkien sisällöt itse alusta alkaen.

------------------------------

Kokonaisuuden tavoitteena oli tutustuttaa oppilaat summamuotojen periaatteeseen. Viisi on muutakin kuin vain viisi, se on myös 2+3, 1+4 jne. Myöhemmin yksittäisiä lukuja opetellessa harjoitellaan summamuotoja järjestelmällisemmin. Tässä vaiheessa tarkoituksena oli vain jättää asia hautumaan, myöskään oppilaiden mahdollisesti väärinpäin kirjoittamiin numeroihin en vielä puuttunut, niiden aika on myöhemmin.