Auringonkukkia

Ensimmäisten kahden kouluviikon aikana emme ole seuranneet lukujärjestystä vaan yhdessä toimimisen opettelun lisäksi kokeilleet ja harjoitelleet koulussa tarvitsemiamme taitoja. Ensimmäisten viikon taiteelliset tuotokset sekä pieni käsityö liitettiin tänään yhteen yhdeksi työksi. Ensimmäisenä koulupäivänä saatuja auringonkukkia on muisteltu moneen kertaan ja askarrellaksemme niistä muiston luokan seinälle teimme seuraavaa.

Harjoittelimme steinerkouluissa alkuopetuksessa käytettävää märkää märälle tekniikkaa vesiväreillä. Maalasimme ensin sinisen taivaan ja seuraavana päivänä keltaisen auringon.  Sinisestä taivaasta tuli työmme tausta ja auringonkeltaiseksi maalatusta paperista tuli auringonkukan terälehtiä.

Käsityötunnilla oppilaat mittasivat yhtä pitkiä lankoja ja punoivat parin kanssa jokaiselle vihreästä villalangasta auringonkukan varren.

Lopuksi työ koottiin. Auringonkukan terälehdet leikattiin irti ja liimattiin, varsi kiinnitettiin. Ja lopuksi vaadittiin hyvinkin tarkkaa sorminäppäryyttä, kun oppilaat repivät ruskeasta paperista pienen pieniä palasia ja rypistivät ne auringonkukan siemeniksi. 

Lopputulos on mielestäni oikein piristävä ja nyt on luokan seinällä valoa synkkänä sadepäivänäkin!

Koulutonttu esittäytyy

Tänä lukuvuonna opiskelemme kirjaimia 1. luokkalaisten kanssa koulutontun seikkailuja seuraten. Koulutonttu esittäytyi oppilaille ja pian alkaa seikkailumme läpi kirjainten maan.

Tonttu löytää pussista,

monen monta kirjainta.

ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee.

ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee.

Tonttu löytää pussista,

monen monta kirjainta.

HIJKLMN tonttu tahtoo enemmän.

HIJKLMN tonttu tahtoo enemmän.

Tonttu löytää pussista,

monen monta kirjainta.

OPQRSTU näistä tonttu ilahtuu.

OPQRSTU näistä tonttu ilahtuu.

Tonttu löytää pussista

vielä monta kirjainta.

VXYZÅÄÖ, siinä kaikki Töttöröö!

VXYZÅÄÖ, siinä kaikki Töttöröö!

Lapset oppii aakkoset,

kaikki hienot kirjaimet.

Voiko olla hauskempaa,

kirjavuori odottaa.

Voiko olla hauskempaa,

kirja vuori odottaa.

(Alkuperäinen laulu Pikkumetsän aapinen,

Jäniksen kirjaimet. Sanat muokattu.)

Olipa kerran pienen pieni tonttulapsi, joka rakasti satuja. Pieni tonttu oli aina äitinsä helmassa kiinni ja pyytämässä tätä kertomaan sadun. Pian olivat kaikki äititontun sadut kerrottu ja pieni tonttu janosi aina vain lisää satuja. Niinpä se siirtyi seuraavan aikuisen tontun luokse pyytämään satua. Eipä aikaakaan kun pieni tonttu osasi kaikki tonttulan sadut jo ulkoa. Tonttu ei silloin vielä ollut kovin vanha, vaikka tonttujen ikää on todella vaikea arvioida. Tämän tarinamme tontun parta ylettyi silloin hädin tuskin tapaan asti ja se oli harmaanruskea, joten voimme olettaa ettei se silloin ollut vielä kovin vanha. Tehän tiedätte, että mitä vanhempi tonttu on sitä pidempi ja valkoisempi sen parta on. Kun tonttulasta alkoivat sadut loppua, pohti pieni tonttu mitä sen tekisi.

Viimein se pakkasi pienen reppunsa ja lähti reippain askelin kohti seikkailua. Auringon alkaessa vähitellen laskea kohti taivaan rantaa saapui tonttu kylän laidalle ja se näki suuren suuren talon. "Noin isossa talossa on pakko olla paljon satuja", mietti tonttu. Niinpä se kiipesi talon ikkunalaudalle ja kurkisti sisään. Ja mitä se näkikään? Sisällä avautuvassa huoneessa oli suuri kirjahylly täynnä kirjoja! Tonttu kurkisti sisään seuraavastakin ikkunasta ja näki sielläkin hyllyn täynnä kirjoja, samoin oli seuraavassakin huoneessa. Pieni tonttu oli pakahtua uteliaisuudesta, sisään olisi päästävä. Jonkun aikaa suurta rakennusta kierrettyään tonttu löysi raollaan olevan ikkunan, josta se mahtui pujahtamaan sisään. Tonttu kiipesi oitis kirjahyllyn päälle ja kahmaisi syliinsä ensimmäisen kirjan. Se oli täynnä satuja ja ihan uusia satuja, sellaisia, joita pieni tonttu ei ollut koskaan tonttulassa kuullut.

Koko illan tonttu ahmi satuja, myöhään yöhön asti se luki, kunnes se lopulta nukahti kirjasylissään hyllyn päälle.

Aamulla tonttu havahtui siihen, että oven takaa kuului juoksevia askelia ja lasten ääniä. Tonttu nappasi äkkiä reppunsa ja piiloutui kirjapinon taakse hyllylle ja sieltä se kurkisteli. Yksi kerrallaan huoneeseen astui lapsia, jotka sisään tullessaan kättelivät oven suussa seisovaa ystävällisen näköistä naista ja toivottivat "Hyvää huomenta opettaja". Silloin pieni tonttu ymmärsi tulleensa kouluun. Koko pitkän koulupäivän tonttu kurkisteli luokkaa kirjapinon takaa, tylsää sille ei tullut sillä päivän aikana se kuuli useita tarinoita, joita kertoivat niin opettaja kuin lapsetkin. 

Iltapäivällä koulun tyhjennyttyä tonttu tuli taas esiin kirjojen takaa. Se pohti mitä tekisi... Tonttujen tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä ja tonttu, jolla ei ole työtä, on onneton tonttu. Tällä tarinamme pienellä tontulla ei vielä ollut työtä ja niin se päätti ryhtyä koulutontuksi. Koulun vintille se rakensi oman pienen ja lämpöisen kotikolonsa, jossa se saattoi rauhassa touhuta päivällä, ellei se ollut jossakin luokassa kirjojen takana piilossa kuuntelemassa mitä lapset tekevät. 

Iltaisin koulutonttu kiersi huolellisesti luokkahuoneet palauttaen lasten unohtuneita tavaroita paikoilleen, lueskellen kirjoja ja saattoi se välillä jättää kukkakimpun opettajan pöydälle ilahduttamaan luokkaa. Koulutonttu oli onnellinen, koulusta eivät sadut loppuneet kesken. Jos se sai yhden luokan satukirjat luettua, saattoi se siirtyä seuraavaan luokkaan valloittamaan seuraavaa "kirjavuorta". Ja koko ajan syntyi lasten vihkoihin uusia ja aina vain uusia satuja, ne eivät loppuisi koskaan kesken!

Nyt tiedät miten koulutontusta tuli koulutonttu! Ensi viikolla kerron lisää koulutontun seikkailuista.

(Tarina on itse keksimäni.)

----------------------------

Lisätietoa tontuista

Tonttuja on kautta aikojen elänyt ihmisten rinnalla, ihmisten muuttaessa kaupunkiin ovat tonttujen työt vähentyneet, mutta edelleenkin on maassamme vahva tonttukanta. Tontut eivät ole ihmisiä, vaikka ne kovin paljon meitä muistuttavatkin. Tontut ovat pieniä, yleensä korkeintaan metrin pituisia ja painavia, vaikka ne eivät ole erityisen lihavia. Sanotaan, että kun tonttuja tehtiin loppui taivaasta kaikki rauta, se ehkä selittää miksi tontut painavat niin paljon.

Tontut elävät todella vanhoiksi, tarkkaan ei tiedetä kuinka vanhoja ne ovat. Mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä pidempi ja valkoisempi parta tontulla on, sitä vanhempi se on.

Tontun vaatteet ovat usein harmaata tai vihreää, huomaamatonta väriä, sillä vaikka ne viihtyvät ihmisten lähellä eivät ne yleensä halua tulla huomatuiksi. Tosin monesti tontun paljastaa sen hiippalakki, jonka vilahdus on helppo huomata.

Tonttujen tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä, usein ne tulevat esiin kotikoloistaan myöhään illalla kun talon isäntäväki on käynyt nukkumaan. Kotitontuilla, saunatontuilla, metsätontuilla ja tallitontuilla on kaikilla omat tärkeät tehtävänsä. Mutta yksi tärkeimmistä tontun tehtävistä on koulutontulla. Koulutonttu asustaa usein koulun vintillä omassa pienessä ja kodikkaassa kotikolossaan. Koulutontuiksi alkavat usein ne tontut, jotka rakastavat satuja ja seikkailuja mielikuvitusmaailmassa. Mikä olisikaan parempi paikka sellaiselle tontulle kuin koulu?

Koulutonttu viihtyy yleensä parhaiten ensimmäisessä ja toisessa luokassa, sillä siellä kerrotaan satuja eniten. Ja kun pienet oppilaat lähtevät aikaisin kotiin, voi koulutonttu rauhassa tutkia oppilaiden piirustuksia ja lueskella luokista löytyviä satukirjoja. Muut tontut yleensä heräävät vasta illan tullen toimimaan ja auttamaan ihmisiä, mutta koulutonttu voi hoitaa työnsä jo iltapäivällä lasten lähdettyä kotiin, joten illalla se pääsee aikaisin vuoteeseen lukemaan satuja suurenmoisista seikkailuista. Välillä koulutonttu jättää oppilaille ja opettajalle viestejä tai jotain ilahduttamaan koulupäivää, vaikkapa kukkia. 

Lähteet:

Sami J. Anteroinen. 2008. Tontut. Perhemedia.

Ensimmäisten viikkojen tutustumis- ja ryhmäytysleikkejä

1. luokkaani tuli tänä vuonna oppilaita kahdesta steinerpäiväkodista sekä muutamia lapsia muista päiväkodeista, kukaan ei siis koulun alkaessa tuntenut kaikkia luokkatovereitaan. Ensimmäiselle viikolle varasin paljon aikaa nimien oppimisele ja ryhmäytymiselle. 

Alle on koottu leikkejä, joita olemme yhdessä leikkineet 1. luokassa. 

Kukahan se täällä tänään on? – laululeikki (Olin laulukirja). Leikkiessä lauletaan kaikkien ryhmässä olevien lasten nimet läpi. Leikissä säestystaputus muuttuu sopivin väliajoin, samalla opettajan on helppo havainnoida lasten motoriikkaa ja rytmitajua. Ensin taputetaan vain reisiin, reisiin ja kädet yhteen, ristiin reisiin jne.

Läpsy. Istutaan ringissä, yksi leikkijä on keskellä lehtikäärön kanssa. Ringissä olijat sanovat jonkun leikkijän nimen, keskellä olija yrittää läpsäistä nimettyä leikkijää ennen kuin hän sanoo seuraavan nimen. 

Mitä tein kesällä? – hedelmäsalaatti. Keskellä oleva leikkijä sanoo esim. "Kävin kesällä uimassa". Kaikki, jotka ovat uineet kesällä, vaihtavat paikkaa ja keskellä olija yrittää ottaa jonkun vapautuneen paikan.

Kuka on piilossa? – leikki. Leikkijät konkkaavat (hyppivät yhdellä jalalla) lorutellen lastenlorua "Hyttynä hattuna, myttynä mattona. Kommervenkkaa, vemmerkonkkaa. Hetulan petulan heis, retulan petulan seis." Seis-sanan kohdalla leikkivät menevät maahan ja ovat ihan myttynä mattona. Opettaja peittää yhden lapsen peitolla. Muiden tehtävänä on keksiä kuka on piilossa.

Minä olen An-nii-na – nimileikki. Istutaan ringissä, vuorollaan leikkijät kertovat nimensä, esim. ”minä olen An-nii-na”. Etunimi tavutetaan/taputetaan, muut leikkijät vastaavat ”sinä olet An-nii-na” tavuttaen/taputtaen etunimen.

Lankakerä – Istutaan piirissä, leikin aloittajalla on lankakerä. Hän heittää kerän jollekin leikkijälle sanoen tämän nimen ja pitää itse langan päästä kiinni. Seuraava leikkijä ottaa langasta kiinni ja heittää kerän eteenpäin. Leikkijöiden väliin muodostuu verkko leikin edetessä. Lopuksi voidaan peruuttaa ja purkaa verkko samalla tavalla.

Parin havainnointi – leikki. Parit seisovat vastakkain ja katselevat toisiaan tarkasti hetken aikaa. Sen jälkeen leikkijät kääntyvät selät vastakkain, molemmat muuttavat omassa ulkonäössään kahta asiaa, esim. käärivät hihat, avaavat hiukset ponnarilta. Leikinjohtajan merkistä leikkijät kääntyvät ja yrittävät keksiä mitkä asiat kaveri muutti.

Portinvartija – leikki. Opettaja (tai myöhemmin joku leikkijöistä) jakaa leikkijät ”portilla” kahteen ryhmään valitsemansa ominaisuuden perusteella. Leikkijöiden tulee keksiä mitä yhteistä heillä on.

Kissa ja hiiri –ulkoleikki. Leikkijät muodostavat pareja ja seisovat käsi kädessä leikkialueella. Yhdestä parista tehdään kissa ja hiiri. Kissa yrittää ottaa hiirtä kiinni, jos hiiri jää kiinni siitä tulee kissa. Hiiri pääsee turvaan tarttumalla jota kuta leikkijää kädestä, jolloin tämän toisessa kädessä olevasta leikkijästä tulee kissa ja aiempi kissa muuttuu hiireksi.

Nimihippa – ulkoleikki. Valitaan hippa, joka yrittää saada muita kiinni. Leikkijä on turvassa, kun hän menee kyykkyyn ja sanoo kahden luokkatoverinsa (tytön ja pojan) nimet, hipan nimeä ei saa sanoa. Hippa vaihtuu kun joku leikkijöistä jää kiinni.

Vettä kengässä – leikki. Puolet leikkijöistä menee luokan ulkopuolelle. Sillä välin sisällä olevat valitsevat itselleen ystävän ulkopuolella olijoista. Vuorotellen leikkijät tulevat sisään ja kysyvät valitsemaltaan leikkijältä: ”Ollaanko ystäviä?” Jos kyseessä on leikkijän valitsema pari, vastataan ”Totta kai”. Jos pari on väärä vastataan ”Vettä kengässä”.

Minä olen Anniina ja minä teen näin – leikki. Leikkijät istuvat piirissä ja yksi leikkijä kerrallaan kertoo nimensä ja tekee jonkin liikkeen/taputtaa rytmin. Muut leikkijät tervehtivät vuorossa olevaa leikkijää sanomalla ”Hei Anniina!” ja toistavat leikkijän valitseman liikkeen/rytmin.

Arvaa ketä ajattelen? – leikki. Leikkijät seisovat piirissä, yksi leikkijöistä ajattelee jotakuta leikkijää. Muut esittävät hänelle kyllä/ei-kysymyksiä, jos vastaus on ei, menevät ne istumaan, joilla oli kyseinen ominaisuus. Lopulta seisomaan jää se, jota ajateltiin.

Tule ystäväksi – laululeikki. Lauletaan ja leikitään (taputukset, tömistykset ja hypyt) Jukka Salmisen ”Tule ystäväksi näin” – laulua, kun säkeistö loppuu leikkijät koskettavat kahden lähellä olevan leikkijän olkapäitä, katsovat heitä silmiin ja sanovat näiden nimet. Jos ei vielä muista nimeä, voi kysyä sitä. Jokaisen säkeistön aikana pitää pomppia uusien leikkijöiden luokse, eikä samojen olkapäitä kosketeta uudestaan.

Vinkkelibanaani. Leikkijät asettuvat tervapata-leikkiä muistuttavaan ympyrään. Yksi leikkijä kiertää leikkijöiden takana koskettaen leikkijöiden olkapäitä sanoen samalla heidän nimensä. Jonkun leikkijän kohdalla hän sanoo "kuka?" ja silloin molemmat lähtevät juoksemaan eri suuntiin ympyrää ympäri. Kohdatessa juoksijat kättelevät ja sanovat oman nimensä (ja asettuvat maahan makaamaan, sätkyttelevät jalkoja ja käsiä huutaen vinkkelibanaani), minkä jälkeen he juoksevat kilpaa vapaalle paikalle. Hitaampi jatkaa ringin kiertämistä.

Lähteet

http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf

Opettajan tienviitta 1a

Välkkäri-koulutusmateriaali
Facebookin al-ku-o-pet-ta-jat

Hiljaisuuden hylly

Aikaisempina vuosina oppilaillani on ollut hiljaisuusvihot, joihin saa piirtää saatuaan tehtävät valmiiksi ja pitää vielä antaa muille työrauha. Steinerpedagogiikassa piirtämistä, maalaamista ym. on paljon enemmän kuin peruskoulun puolella, joten halusin tänä vuonna kokeilla jotain muuta. Niinpä perustin luokan perälle hiljaisuuden hyllyn. Hyllyn tavaroita, pelejä ja kirjoja saa käyttää omat tehtävät tehtyään ja muita odotellessaan. Kuten hyllyn nimikin kertoo, niitä tehdään rauhassa turhia meluamatta muiden työrauhaa kunnioittaen.

Tavoitteena on päivittää hyllyn sisältöä vuoden mittaan niin, että oppilailla säilyy mielenkiinto. Esittelen tässä päivityksessä mitä hyllystä löytyy tällä hetkellä 1. luokan alkaessa.

1. Tangram-palat

Syksyn hitti ovat olleet Thaimaasta tuomani puiset tangram-palat. Olen tehnyt 4 laminoitua liuskaa erilaisia malleja, joita oppilaat ovat rakentaneet. Kunhan nämä tehtävät alkavat olla ensimmäisiltä valmiina, tuon uusia yksivärisiä malleja haasteita lisätäkseni.

2. Domino-palat

Perinteistä dominoa on myös mahdollista pelata, moni tosin on innostunut myös tekemään dominopaloista jonoa, jonka saa kaataa.

3. Muistipeli

Muistipelejä on tarjolla kolme erilaista.

Heppamuisti on oma lapsuuden suosikkini.

Claes Ohlsonin eläinmuistipeli harjoittaa lukumäärän ja numeromerkin
välistä yhteyttä. Eläinkortit toimivat myös pikalukukortteina, itsellenikin
isompien lukumäärien hahmottaminen korteista on haastavaa.

VaNe-materiaaleista tutut autokortit löytyvät muistipelien seasta.

4. Uno

5. Palapelit

Thaimaan tulisiasina tuotu puinen leijona-palapeli osoittautui haasteellisemmaksi. Ilman apuja sitä on todella vaikea koota. Mutta asettamalla palat numero- tai aakkosjärjestykseen kokoaminen helpottuu.

Lisäksi varastostani löytyi muutama vanha Nalle Puh-palapeli rakennettavaksi. Palapelejä olisi hyvä olla enemmänkin, pitänee tutkailla kirpputorien antia.

6. Kuinka monta? -purkit

Matikasta tutut kuinka monta-purkit sisältävät sekalaisen määrän papuja. Oppilaan tehtävänä on laskea kuinka monta papua purkista löytyy. Purkeissa on tunnistekuvat, joiden avulla halutessaan vastaukset voi kirjata ylös.

7. Mäkkärimatikka

Kunhan pääsemme matikassa lukujen summamuotoihin asti, pääsee mäkkärimatikkataulu luokkaan. Tauluun kuuluu jäätelötikkuja, joihin on merkitty lukujen 1-10 summamuodot. Nämä "ranskikset" tulisi oppilaiden sijoittaa oikeisiin taskuihin.

8. Kirjat

Pelaamisen ja rakentelun lisäksi vaihtoehtona on myös kirjojen lukeminen. Hyllystä löytyy mm. Mauri Kunnasta, Tatua ja Patua ja tietokirjoja. Osa kirjoista on omiani, vuodenaikaan tai teemaan liittyviä kirjoja tuon kirjastosta säännöllisin väliajoin, jotta uutta luettavaa tulee tasaiseen tahtiin.

Nykyinen luokkani ei ole juuri motivointia tarvinnut, vaan oppilaat ovat työt tehtyään rauhoittuneet pelaamaan hiljaisuus-hyllyn tehtäviä. Mikäli hiljaisuus-hyllyn tehtävien teko ei näin helposti olisi lähtenyt liikkeelle, olisi käyttöön otettu "kulunvalvonta", johon oppilaat tehtävän tehtyään keräävät leimoja tai tarroja.

Vähän toisenlainen koulun aloitus

Tule veli veikkoseni,

kaunis kasvinkumppalini.

Lähe kanssa laulamahan

saa kera sanelemahan.

Harvoin yhtehen yhymme

saamme toinen toisihimme.

Näillä Väinölän ahoilla

Kalevalan kankahilla.

Steinerkoulun portailta kajahti opettajien esittämä kalevalainen laulu, joka aloitti perjantai-illan koulun aloitusjuhlan. Opettajakunnan esityksen jälkeen esiteltiin henkilökunta, uudet ja vanhat opettajat koululaisille ja heidän vanhemmilleen. 

Esittelyn jälkeen luokat lähtivät opettajiensa johdolla omiin luokkiinsa hetkeksi jutustelemaan kesäkuulumisia sekä hakemaan uudet lukujärjestykset. Ensimmäisen luokan oppilaita ei vielä päästetty luokkaan, vaan jännitystä ylläpidetään loppuun asti. 

Steinerpäiväkodeissa koulun aloittamisen hienous rakennetaan vaihe vaiheelta ja keväällä esikoululaiset ovat lähes pakahtumaisillaan koulun aloituksen odotuksesta. Esikoulussa vierailevaa tulevaa opettajaa katsotaan palvova katse silmissä. Onhan ekaluokanopettaja peruskoulussakin pienille koululaisille iso juttu, mutta steinerkoulun puolella tämä opettajan kunnioitus ja koulun aloittamisen odotus on viety ihan eri tasolle kuin mihin olen peruskoulussa tottunut.

Siispä, ensimmäisen luokan oppilaat pidettiin vielä jännityksessä ja muutamien tiedotusasioiden jälkeen siirryimme ensimmäisen luokan oppilaiden kanssa ruokailemaan. Ruokailun jälkeen oli koulunaloitusjuhlassa ohjelmassa vapaamuotoista seurustelua ja tutustelua kahvittelun ja herkuttelun ohessa. Koulu tarjosi ruoan lapsille ja vanhemmille, mutta herkkutarjoilun olivat vanhemmat järjestäneet nyyttäriperiaatteella. Koulun aloitusta juhlimassa oli lähes kaksi sataa lasta ja aikuista, eivätkä herkut loppuneet kesken. Tämä kertoo mielestäni jo jotain siitä yhteishengestä ja talkoomeiningistä, mikä steinerkouluille on tunnusomaista.

Kahvittelun ohessa uuden opettajan oli helppo kierrellä juttelemassa omien uusien oppilaiden vanhempien kanssa ja tutustua heihin vähitellen.

Lauantai aamupäivällä ensimmäisen luokan oppilaat vanhempineen kokoontuivat jälleen koulun pihalle. Vuorossa oli metsäretki, jolle osallistuivat ekaluokkalaiset, vanhemmat sekä monesta perheestä myös nuoremmat ja vanhemmat sisarukset. Retkeilijöitä oli kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä, sillä joukolla valloitimme läheisen laavun. 

Pian saimme nuotiot syttymään ja evästely saattoi alkaa. Lapset leikkivät ympäröivässä metsässä ja saivat vapaan leikin ohessa tutustua toisiinsa. Välillä syötiin evästä ja taas jatkuivat leikit. Vanhemmat kahvittelivat nuotioiden ääressä ja tutustuivat myös toisiinsa.

Mielestäni tällainen retki, joka ei loppujen lopuksi vaadi kovin monen tunnin satsausta, on mukava tapa tutustua uuteen luokkaan ja tällaisella vapaamuotoisella retkellä myös vanhemmat tutustuvat helposti ja luontevasti toisiinsa. Peruskoulun puolella olen paljon kuullut positiivisia kokemuksia erilaisista makkaranpaiston merkeissä toteutetuista vanhempainilloista, muutaman toiminnallisen vanhempainillan olen itsekin pitänyt ja niistä on tullut vanhemmilta kiitosta.

Maanantaina viimein oli ekaluokkalaistenkin aika päästä omaan luokkaan. Aamulla koko koulu kokoontui koulun pihamaalle. Pihalla 5. luokkalaiset, jotka toimivat ekaluokkalaisten koulukummeina, järjestyivät kummioppilaidensa kanssa parijonoon. Jokainen ekaluokkalainen sai koulukummiltaan keltaisen auringonkukan ja koulukummi talutti ekaluokkalaisen silkkiportista omaan luokkaan. 

Oppilaiden koulukummeiltaan saamiin auringonkukkiin liittyy myös tarina, jonka kerroin oppilaille ensimmäisen oppitunnin päätteeksi. Steinerkouluissa erää kertomiskulttuuri, hyvin harvoin opettaja lukee oppilaille kirjaa. Opettajan ei (onneksi) tarvitse satuilla kaikkia kertomuksia itse, vaan opettaja lukee etukäteen sadut ja kertoo oppilaille sadun omin sanoin. Päivittäin ei tarvitse uusia satuja opetella, sillä käytössä on usein ns. kolmen päivän menetelmä. Opettaja kertoo saman kertomuksen lapsille kahtena päivänä, kolmantena päivänä oppilaat kertovat tarinan opettajalle takaisin. Silloin myös yleensä työstetään satua piirtäen tai maalaten. Monet lapset haluavat kuulla lempikirjojaan uudelleen ja uudelleen, myös koulussa lapset nauttivat kuullessaan saman sadun useampaan kertaan. Silloin lapsi ehtii sisäistää sadun juonen ja pohtia sen sanomaa rauhassa. Steinerpäiväkodeissa samaa satua saatetaan kertoa koko viikon ajan, eivätkä lapset ehdi siihen kyllästyä.

Olipa kerran suuren suuri auringonkukkaäiti. Siinä oli paljon pienen pieniä siemeniä, yhtä paljon kuin teitä lapsia täällä luokassa ja vielä paljon enemmänkin. 

Osa auringonkukan siemenistä oli jo aivan tummia, koska aurinko oli ruskettanut ne. Ja ne odottivat kovasti, että saisivat hypätä kukasta alas maahan, pois auringonkukkaäidin hoivista.

- Hei sinä siellä, huusi yksi tummaksi paahtuneista siemenistä, älä siinä isottele!

- Mitä? Itse olet liian paksu, sen takia meillä on täällä niin ahdasta, vastasi toinen siemen. 

Siemenet rupesivat tappelemaan ja tappelun nukassa muutama siemen putosi, hups vain, alas auringonkukasta. Tovereidensa esimerkkiä seuraten moni muukin siemen otti vauhtia ja hyppäsi auringonkukan reunalta maahan.

Mutta pienen pieni siemen Murhemieli katseli sivusta tovereidensa nujakkaa huolestuneena Se näki kuinka siemenet yksi toisensa jälkeen tippuivat syvyyteen. Se sulki silmänsä ja puristi niitä tiukasti kiinni. Sitä pyörrytti ajatellakin, että muut olivat tuosta vain hypänneet maan pinnalle, jonne se ei uskaltanut korkeuksista edes kurkistaa.

Toisaalla päin auringonkukkaa hilpeät kaverukset olivat valmiita hyppäämään, mutta kovasti niitä jännitti korkeus. Lopulta iloiset ystävykset päättivät ottaa toisiaan kädestä kiinni ja niin nekin hyppäsivät yhdessä, hihkuen "hei, me lennetään". Ja niin lensivät korkeassa kaaressa ilman halki tehden matkalla monta volttia ja vielä maahan tömähtäessään ne tekivät monen monta kuperkeikkaa naurun helistessä pienten siementen suusta.

Lintu siementen kimpussa

Pikkuinen Murhemieli katseli muiden ilakointia ja päätti, ettei kyllä aio hypätä. Mutta silloin kukkaan lehahti lintu, joka tarrasi pitkillä kynsillään kukkaan ja alkoi kiivaasti nokkia siemeniä. Pieni Murhemieli oli jo joutua linnun suuhun, mutta se sai kaikki voimansa pinnistettyä pidettyä kiinni ja niin se välttyi joutumasta linnun nokkaan. 

- Ajatella, jos lintu olisi nokkinut meidät suihinsa, pohti eräs siemenistä, joka sekin oli säästynyt linnun nokalta.

- Ainakin linnun vatsassa olisi ollut mukavan lämmintä, pohdiskeli toinen siemen.

Silloin lensi ilman halki jotain pientä. Mikä se oli? Se oli pieni ja vapiseva Murhemieli. Se oli säästynyt linnun nokalta, mutta nyt se oli aivan oma-aloitteisesti hypännyt.

Mutta miksi? Sitä se ei kertonut kenellekään. Ehkä se pelkäsi, että lintu palaisi ja siitä se sai rohkeutta hyppäämiseen.

Murhemielen hyppy

Pian alkoi sataa, sehän sopi, sillä se tietää etanoita! Kukkaan kiivenneet etanat jättivät jälkeensa limaisen liukumäen. Ja niin viimeisetkin siemenet auringonkukista liukuivat maahan yksitoisensa jälkeen pitkin limaista liukasta kukan vartta.

- Mitäs nyt tehdään? Ihmettelivät auringonkukan siemenet, jotka kaikki viimein olivat päässeet maanpinnalle.

- Me tahdomme takaisin ylös, ne huusivat kuorossa.

Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Miten ne muka pääsisivät ylös? 

- Minä tiedän, minä tiedän! Hihkui eräs niistä tumman ruskeaksi paahtuneista siemenistä. 

- Me teemme itse oman auringonkukkamme. Täytyy vain ensin työntää pää maahan. Tulkaa!

Niin ne tekivät ja pian auringonkukat alkoivat kasvaa. Niistä tuli kauniita, loistavia kukkia. Pian niitä oli koko pelto täynnä, valmiina poimittaviksi ja annettaviksi lapsille.

(Tarina on muokattu omaan suuhun sopivaksi. Alkuperäinen tarina kirjasta: Herrman Koepke. Seitsemänvuotias lapsi - koulukypsyys.)

Auringonkukkapelto

Koulun päivän ajan auringonkukat loistivat opettajan pöydällä, päivän päätteeksi oppilaat saivat kukat kotiin vietäviksi. Moni oppilaista alkoi heti kukan käteensä saatuaan tutkia auringonkukan siemeniä, joista olivat juuri kuulleet sadun.

Steinerkoulun 1. luokka / luokkahuone sightseeing

Kuluvana lukuvuonna toimin 1. luokan opettajana steinerkoulussa. Steinerkoulu on minulle uusi työympäristö, viime vuonna kouluun tuli tutustuttua steinerpedagogiikan perusopintoja suorittaessani ja nyt tutustuminen jatkuu sisältä käsin ekaluokan opettajana toimien.

Steinerkoululla seinissä on väriä, mikä on minun makuuni. Viime vuonna tuskailin monta kertaa oppilastöitä valokuvatessani koulun ruskeaksi maalattuja seiniä, teki mieli photoshopata aina seinä edes valkoisiksi ;-) Tänä vuonna väriä sen sijaan riittää. Seuraavaksi esittelen, miltä luokkahuoneeni näyttää tänä vuonna. Viime vuoteen verrattuna sen on aika rajusti riisutumpi versio siitä, mitä tekisin jos saisin vapaat kädet, steinerpedagogiikka kuitenkin luonnollisesti sitoo minut tänä vuonna toimimaan sen mukaisesti.

Steinerkoulussa 1. luokka on aina samassa tilassa, 2. luokka aina samassa tilassa jne. Eli joka vuosi lapset saavat uuden luokkahuoneen ja luokanopettaja tietenkin myös, sillä steinerkoulussa tavoite on, että sama luokanopettaja seuraa luokkaa 1. luokalta 8. luokalle asti. Opettajalle tämä tarkoittaa vuosittaista muuttoa, mikä rajoittaa osaltaan luokassa säilytettävän tavaran määrää samoin kuin vähäiset säilytystilat. Omassa luokassani ei esimerkiksi ole lainkaan kaappeja, joihin saisi ovien taakse tavaraa "piiloon". Siispä, luokan on oltava siistinä AINA!

1. luokan väri on vaaleanpunainen, mikä näkyy niin seinien, verhojen kuin pöytäliinojen värityksessä. Jokainen luokka on Steinerin oppien mukaan tietyn värien, kolmas luokka on esimerkiksi persikankukan värinen.

Steinerkouluissa toteutetaan alkuopetuksessa 1.-2. luokilla ns. penkkipedagogiikkaa, mikä tarkoittaa ettei luokassa ole pulpetteja, ainoastaan penkit. Penkit muuntuvat tarpeen mukaan moneen. Niiden päällä voidaan istua, mutta niitä voidaan käyttää myös pöytänä siten, että lapsi istuu penkin takana tyynyllä. Itse ihastuin penkkipedagogiikkaan heti ensimmäisen kerran siitä muutamia vuosia sitten kuultuani, mutta ajattelin sen olevan liian raju veto peruskoulun puolella. Nyt liikkuvan koulun myötä tämä voisi onnistua peruskoulussakin, toimiihan moni luokka jo ilman pulpettaja tai istuu jumppapalloilla. Penkit mahdollistavat tilan monipuolisen käytön ja ne voidaan tarvittaessa kasata takaseinällä olevien hyllyen alle pinoon, jolloin koko lattiatila vapautuu toiminnalle.

Luokan kalustukseen kuuluvat siis oppilaiden penkit, joissa istuvat pareittain sekä matot. 

Taulun viereen olen sijoittanut kalenterin, jonka ompelin kesällä. Punainen istuu hyvin luokan väreihin. Taululle merkitään oppilaiden kanssa viikonpäivä sekä päivämäärä. 

Jo viime vuonna käytössä olleen nimetön kyltin otin käyttöön myös tänä vuonna, se oli erittäin kätevä lattialta löytyvien nimettömien esineiden kanssa. Oven viereen kiinnitetyltä kyltiltä löytyy omat tavarat varmasti, ohi kulkiessa.

Koska luokassa ei ole pulpetteja, tarvitsevat oppilaat muunlaiset tilat tavaroilleen. Luokan takaseinään kiinnitettyyn isoon hyllykköön on jokaiselle oppilaalle nimetty oma lokero, jossa oppilas säilyttää penaalia ja vihkoja. Kirjojahan steinerkoulussa ei käytetä varsinkaan pienten oppilaiden kanssa. Lisäksi hyllykön yläpuolella on jokaiselle nimetty laatikko, jossa olisi tarkoitus säilyttää keskeneräisiä käsitöitä.

Hyllykön toiseen päähän olen varannut tilaa omille, lähinnä matematiikan opetusvälineille. Lisäksi olen hyllykön alahyllyt ovat ns. hiljaisuushyllyjä. Hiljaisuushyllyiltä löytyy työnsä valmiiksi saaneille oppilaille puuhaa odotushetkiksi. Esittelen hiljaisuushyllyn tehtävät erillisessä postauksessa. Hiljaisia hetkiä varten toin luokkaan myös kuvakirjoja luettavaksi.

Opettajan pöytä sijaitsee perinteiseen malliin luokan etuosassa, pyötä on melko raskastekoinen, pitää katsella olisiko sille vaihtoehtoja.. 

Verhotangon päällä opettajanpöydän yläpuolella luokkaa tarkkailee koulutonttu, joka on hyvinkin tuttu hahmo ainakin meidän koulussamme. Koulutonttu saattaa käydä yön aikana auttamassa oppilasta esimerkiksi vaikeassa käsityössä tai ilahduttaa opettajaa ja luokkaa kukilla… Minä olen myös luonut tulevan vuoden kirjaintenopiskeluun kehyskertomuksen, jonka päähenkilönä on koulutonttu. 

Mukava yksityiskohta steinerkoulun luokissa on myös tauluverhot. Opettaja voi etukäteen valmistella kertomukseen liittyvän kuvan tms. taululle piiloon ja paljastaa vasta tietyllä hetkellä mitä verhon takana on. Tauluverhoihin en ole Suomessa muualla törmännyt kuin steinerkouluissa, mutta Varga-Nemenyi-meneltelmän koulutuksissa olen ymmärtänyt, että esim. Unkarissa tauluverhot kuuluvat luokkien perusvarustukseen. Ne ovat mielestäni kätevät!

Koska olen laiska ripustamaan sinitarralla oppilastöitä seinille ja sinitarrasta jää helposti karkeapintaiseen seinään jälkiä, päädyin tänäkin vuonna laittamaan luokan seinälle narun ja pyykkipojat, joiden avulla työt on helppo nopeasti ripustaa näkösälle.

Keskeinen elementti steinerluokassa on myös vuodenaikapöytä, meidän koulussamme leveitä ikkunalautoja hyödyntäen on vuodenaikaikkunoita jokaisessa luokassa. Värjättyjä silkkejä ja luonnonmateriaaleja hyödyntäen ikkunalaudalle rakennetaan maisema, joka elää vuodenaikojen vaihtuessa. Nyt tavoittelin mahdollisimman kesäistä tunnelmaa, sillä ulkonakin on vielä täällä napapiirillä lähdes kolmekymmentä astetta lämmintä. Pieniä yksityiskohtia on tarkoitus lisätä maisemaan pikku hiljaa ja myös oppilaat pääsevät osallistumaan vuodenaikaikkunan rakentamiseen esimerkiksi tuomalla metsästä löytämiään kiviä, keppejä jne. luokkaan.

Vanhasta linnunpöntöstä tein metsätontun mökin vuodenaikaikkunaan. Pöntön sisällä maljakossa on tuoreita koivunoksia tuomassa eloa ikkunaan.

Syksyn tullen maisema saa ruskan värejä ja talven tullen muuttuu valkoiseksi. Vuodenaikaikkuna tulee varmasti vielä elämään paljonkin, tämä oli ensimmäinen hahmotelmani. Kuvia lisäilen varmasti vuoden mittaan. Viime vuonna luokassani oli seinällä paperista tehty iso puu, johon oppilaiden kanssa teimme ensin vihreitä ja sitten ruskan lehtiä. Puu eli samaan tapaan vuodenaikojen rytmissä kuin steinerkoulun vuodenaikaikkuna. Vuodenaikaikkunan rakentamisen ja tarkastelun myötä monet yltin aiheet tulevat luontevasti käsiteltyä.

Tällaisessa luokassa olisi tarkoitus tämä vuosi opiskella :)

Kullan kallis kesäloma

Tänä kesänä ymmärsin ensimmäisen kerran todella opettajien pitkän kesäloman tarpeellisuuden. Lukuvuoden ajan varsinkin alkuopetuksessa opettajan on oltava joka hetki 110 prosenttisesti läsnä. Kesäkuu menikin pitkälti valtavan väsymyksen vallassa, toki jouduin kesäkuussa hoitamaan uudella koululla muutamia siirtopalavereita ym. mutta muun ajan käytännössä nukuin. Vasta kesäkuun viimeisinä päivinä totesin voittaneeni väsymyksen ja saatoin todella aloittaa lomailun, virtaa touhuamiseen alkoi riittää :)

Heinäkuulle olimmekin suunnitelleet suurperheen irtioton arjesta, Thaimaan reissulla unohtuivat myös pohdinnat tulevasta lukuvuodesta.

Aamiainen altaalla hyvässä seurassa, Remes tarjosi "kulttuuria"
 ja Facebook juoruja.

Heppatytön unelma.

Poikaystävän unelma :)

Apinasaaren asukit.

Etelän hetelmiä.

Pyöräretkelle, hellettä +35 ja kilometrejä saman verran.

Joka toinen päivä hemmoteltiin urheilijan väsyneitä jalkoja.

Norsun pesu.

Norsun syli.

Mutta, eihän se koira karvoistaan pääse, tai opettaja ammatistaan.. Thaimaan reissulla tuli myös shoppailtua ammatillisessa mielessä. Yhteensä käytin koulujuttuihin rahaa ehkä noin 20e, eli en mitään valtavia summia. Monen moista tulevaa lukuvuotta varten tuli hankittua. 

Heti ensimmäisillä ruokaostoksilla Tescossa törmäsin isoon lattiapalapeliin. Minulla on jo aiemmin kirpparilöytönä vastaava palapeli numeroilla 1-10. Nyt löytyi kirjaimilla. Harmikseni paketissa ei ollut kaikkia kirjaimia ja valtaosa vokaaleista puuttuu. Tätä voisi käyttää esimerkiksi harjoiteltaessa sanojen alkuäänteitä (mene alkukirjaimen päälle) tai pelinä, jossa heitetään noppaa ja liikutaan ruudukossa, sillä kirjaimella, johon päädytään, pitää keksiä sana..

Tämä on ehkä paras löydöistäni: puiset tangram-palat! Paloilla on kivasti paksuutta, niin että niistä on hyvä ottaa kiinni. Suunnitelmissa on tehdä oppilaille tangram-malleja, joita saavat tehdä odotellessaan muita oppilaita. Yksi rasia maksoi n. 40 senttiä, joten otin heti kymmenen pakettia.

Yömarkkinoilta löytyi puinen leijonapalapeli. Leijona on aika vaikea rakentaa tuosta vain, eli tarvitaan lukujono taitoja, jotta leijonan saa nopeimmin kokoon. Toisella puolella leijonaa on aakkoset, eli palapelin voi tehdä myös aakkosjärjestystä hyödyntäen.

Myös tällainen pieni vaahtomuovinen kirjain/numero-palapeli löytyi yhdestä supermarketista. Hintaa tälläkin oli alle euron.

Tulevana lukuvuonna opetan ensimmäistä kertaa myös musiikkia omille oppilailleni. Viime talvena osallistuin Lapin Yliopiston täydennyskoulutuksen musiikin kursseille, joita vetivät mm. Markku Kaikkonen. Kurssilla käytimme riisitikkuja rytmileikkeihin ja soittamiseen, joten ne ovat siitä asti olleet ostoslistalla. Thaimaalaisesta "tarjoustalosta" löytyikin iso pussi riisitikkuja (220) hintaan 50 senttiä. Ei lopu heti kesken, vaikka luokkaani sattuisikin jo rajumpi rumpali.

Nyt elokuu jo kolkuttelee ovella ja on aika suunnata katse tulevaan syksyyn. Ensi viikolla on jo edessä suunnittelupäivät ja luokan sisustaminen. Siispä ensi viikolla lisää juttuja koulun aloituksesta ja sen jälkeen taas tasaiseen tahtiin päivityksiä ekaluokan arjesta.

Aurinkoisia viimeisiä lomapäiviä kollegoille!

P.S. Eikö olekin mukavaa kun koulu taas alkaa? Minä ainakin odotan jo!! :)