Steinerkoululaisten penaalit

Steinerkoulussa on tapana, että vanhemmat ompelevat itse lapselleen penaalin. Saman tyylisiä penaaleita löytyy googlettamalla waldorf pencil case. Itse pidän hyvin paljon tästä steinerkoulun penaalimallista ja suunnitelmissa on tehdä myös puuväreille samanlainen penaali. Penaalissa säilytetään 1. ja 2. luokilla käytettäviä mehiläisvahaliituja. Steinerkoulussa ei alkuopetuksessa käytetä lainkaan lyijykyniä, vaan kaikki kirjoitus ja piirrustustehtävät niin äidinkielen kuin matematiikan tunneilla tehdään Stockmarin mehiläisvahaväreillä. 1. luokalla käytetään ns. palikkaliituja ja 2. luokalla puikkoliituja. 

Stockmar-liidut 1.-2. luokille

Penaalin ompelemiseen piti alkuperäisen ohjeen ollessa huolellisesti arkistoituna tuntemattomassa paikassa tehdä uusi ohje. Liitän vanhemmille toimittamani ohjeen myös tähän.

Penaaliohje

Tarvikkeet: n. 40cm x 80cm kokoinen pala kangasta ja n. 50cm pätkä nyöriä tai nauhaa.

1. Silitä ja käännä kaikki kankaan reunat kahdesti. Ompele kaksitaitteinen päärme, kaikkiin reunoihin.

2. Taita kangasta sisäänpäin toiselta pitkältä sivulta 9cm ja vastakkaiselta puolelta 6cm.

3. Ompele toiselle puolelle puikkoliiduille taskuja, tee n. 3.5cm välein ompeleita koko pitkälle sivulle.

Ja toiselle pitkälle sivulle ommellaan ompeleita n. 4cm välein, jolloin muodostuu taskut palikkaliiduille.

4. Lopuksi ommellaan nauha/nyöri penaalin päähän kiinnitystä varten.

5. Kun langan pätkät on päätelty ja siistitty, laita penaalin pitkittäissuunnassa puoliksi, kääri rullalle ja sido nauhalla kiinni.

Tästä kesä voi alkaa…

Perinteisenä kesäloman aloituksena toimi tänäkin vuonna Varga-Nemenyi-yhdistyksen kesäseminaari, joka vei meidät tänä vuonna Kuopioon. Puijon tornin kupeeseen kokoontui kaiken kaikkiaan kuutisenkymmentä matikkaan hurahtanutta opettajaa. Vaikka monelle ajatus heti loman alettua lähteä "täydennyskoulutukseen" saattaa tuntua kauhistukselle, itse koen että matikka seminaari on kiva aloitus lomalle. Mukava vaihtaa kuulumisia saman henkisten opettajien kanssa, eikä ne kuluneen vuoden työasiat ainakaan minun päästäni katoa samalla hetkellä kun todistusten jaon jälkeen koulun oven suljen.. 

Kesäseminaarin ohjelmaan kuului tänä vuonna uuteen OPSiin tutustumista, onhan Anni Lampinen ollut mukana tekemässä uutta opetussuunnitelmaa, joten hän esitteli opsin sisältöjä. 

Näin VaNettajana mukavaa oli huomata, että uusi OPS painottaa ajattelua ja oppimaan oppimista:

Oppilaita rohkaistaan luottamaan itseensä ja näkemyksiinsä ja olemaan samalla avoimia uusille ratkaisuille. Heitä ohjataan näkemään asioita uusilla tavoilla, hakemaan uutta tietoa ja siltä pohjalta pohtimaan ajattelutapojaan. Heidän kysymyksilleen annetaan tilaa ja heitä innostetaan etsimään vastauksia ja kuuntelemaan toisten näkemyksiä. Koulun muodostaman oppivan yhteisön jäseninä oppilaat saavat tukea ja kannustusta ideoilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua. 

Aika VaNeltahan tuo kuullostaa, etsitään useita eri vaihtoehtoja ja opitaan, ettei aina ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ja myös yhdessä tekeminen, päättely ja asioiden perustelu on uudessa opsissa keskeistä. Eikös hyvä VaNe opettaja aina kysy, kun oppilas kertoo jonkin asian olevan jotenkin, "ai miten niin?" ;-)

Oppilaita ohjataan käyttämään hankkimaansa tietoa itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen.

Monilukutaito on yksi opsin sisältämistä sanahirviöistä, melkoinen peikko, jos ei siihen ole perehtynyt. Anni avasi meille kuitenkin termiä monilukutaito, joka (ainakin näin minä ymmärsin) tarkoittaa perinteisen lukemisen lisäksi myös mm. kuvien, median sekä erilaisten sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa. Monilukutaidon yhteydessä tekstiksi voidaan ajatella myös ihmisten välinen dialogia, vaikkei se olekaan kirjoitettua tekstiä. Koulussa siis tulee monilukutaitoa harjoiteltua jatkuvasti..

Matikan kohdalta opsista muutamia poimintoja.. jotka ovat mielestäni olennainen osa VaNea.

Se kehittää myös viestintä-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. 

Opetuksessa hyödynnetään eri aisteja. 

Opetus kehittää oppilaan kykyä ilmaista matemaattista ajatteluaan konkreettisin välinein, suullisesti, 

kirjallisesti ja piirtäen sekä tulkiten kuvia.

Paljon julkisuutta saaneesta ohjelmoinnistakin saimme opastusta. Yksinkertaisimmillaan ohjelmointi on ohjeiden laatimista ja niiden noudattamista. Lisäksi VaNesta tutut ohjeen mukaan piirtämiset ja ohjeiden luominen on myös ohjelmointia. Tai vastaavien ohjeiden antaminen parin liikkuessa lattialaatoilla ohjeen mukaisesti.

Siinä ehkä päällimmäisenä se, mitä minulle jäi uudesta OPSista mieleen…

Suomessa Fulbright-stipendiaattina oleva Jeanne M. Zoellner-Gonzalez esitteli meille chicagolaista koulua. 

Toisiin kouluihin tutustuminen, olivat ne sitten ulkomailla tai kotimaassa, on aina mielenkiintoista ja yleensä sieltä voi aina napata itselleen jotain käyttökelpoisia ideoita. Lueskelen paljon jenkkiopettajien blogeja, mutta Jeannen esitys avasi ainakin itselleni toisaalta sitä todellisuutta mikä kaiken kivan tekemisen takana kuitenkin on, nimittäin jatkuva testaus. Lasten pitää suorittaa useita "standardized test":ejä vuosittain. Niin paljon kuin opettajat haluaisivatkin ohjata oppilaitaan oppimaan oppimisen ilosta, on pakko pitää myös mielessä testien aikataulut, jotta lapset selviäisivät testeistä mahdollisimman hyvin. Menestys kun on tärkeää opettajallekin, sillä hänen pätevyyttään arvioidaan myös jossain määrin lasten testisuoritusten mukaan. Huh, kuulostaa rankalta…

Muutamia toimivia ideoita minuuttimatikkaan sain Jeannelta.. en ihan muista olivatko ne juuri näin hänellä käytössä, mutta näin itse ainakin ajattelin näitä ideoita hyödyntää..

• Päivän luku: Opettaja (tai oppilas) merkitsee taululle valitsemansa luvun. Päivän aikana oppilaat saavat miettiä esim. luvun 12 eri nimiä ja kirjoitella päivän luvulle varatulle alueelle taululle. Esim. 3+3+3+3, 4+4+4, 3x4 jne. Tehtävässä kaikki pääsevät tekemään oman osaamisensa mukaan, vaihtoehtoja on lukematon määrä ja taitavat oppilaat voivat keksiä haasteellisia ratkaisuja. Tulevana syksynä syömme ekaluokkalaisten kanssa luokassa, joten ajattelin, että voisin laittaa päivän luvun aina ruokailun aikana luokan oveen sisäpuolelle paperille ja ruokailtuaan oppilaat voivat kirjoittaa ratkaisujaan paperiin ulos lähtiessä. Päivän päätteeksi voidaan ratkaisut käydä yhdessä läpi. Sama tehtävä voisi toimia myös lisätehtävänä, kun joku saa tunnilla tehtävät tehtyä.
• Lukujono: Opettaja antaa oppilaille joukon lukuja, jotka pitää järjestää pienimmästä suurimpaan tai suurimmasta pienimpään. Ekaluokkalaisten kanssa pysytään tietenkin pienellä lukualueella, isojen kanssa tässä voisi hyödyntää myös desimaaleja ja murtolukuja. Nämä voi jokainen oppilas kirjoittaa omaan vihkoonsa. Tästä lisäideointina, voisi luokassa olla myös seinällä lähes tyhjä lukusuora, johon oppilaat kiinnittävät oikeille paikoille opettajan antamat lukukortit.

Haastaakseen oppilaitaan pohtimiseen ja kokeilemiseen Jeanne kertoi käyttävänsä luokassa kuukausittain (?) vaihtuvia ongelmanratkaisutehtäviä. Kunkin kuukauden tehtävästä oli eri versioita, siten että kaikki selviytyvät A ja B tasoista, mutta taitavammille on myös versiot C, D, E ja F. Jos ymmärsin oikein, kaikki aloittavat helpommista ja jatkavat sitten vaikeampiin. Kaikkia versioita ei tarvitse osata eikä ehtiä, mutta kaikkein taitavimmat oppilaat pääsevät level F:än asti.  Nämä Problem of the Month-tehtävät tehtiin yhteistyössä muiden oppilaiden kanssa eli eivät olleet mitään yksin ahertamista vaan yhdessä pohdiskelua.

Esimerkki "Problem of the Month"-tehtävästä.

Perinteisesti illalla askarreltiin. Tänä vuonna askartelut olivat pääasiassa omakustanteisia, joten olin varannut itselleni mukaan vain virkkausvälineet, kun en Rovaniemeltä asti jaksanut ihan hirveästi materiaaleja tuoda. Askartelutuokion jälkeen minulla oli kuitenkin kaksi dominokeksiä, joita on tarkoitus virkata lisää. Kuvia dominokekseistä ja mansikoista, mansikoita pitäisi muuten virkata :) Sekä Kirsin ja Annin Unkarin tuliaisina tuoma minihajotuskone, jonka kaikki kesäseminaarilaiset saivat askarrella.

Minihajotuskone tehtiin tulitikkurasiasta, johon tehtiin väliseinä. Hajotuskoneeseen sisään sopiva määrä pieniä helmiä ja ravistetaan, sitten tutkimaan mitä erilaisia hajotelmia annetusta luvusta saakaan. Lisäksi minihajotuskoneella voi myös arvuutella parin kanssa kuinka monta helmeä on piilossa, kun näkyvillä on vain toinen puoli hajotuskoneen sisuksesta.

Kuten Kirsi totesi "tämä on ensi syksyn hittituote!" No, minäkin Kuopiosta kotiuduttuani näpersin heti tulevaa syksyä varten kymmenen minihajotuskonetta. Hajotuskoneet päällystin näteillä askartelupapereilla ja lakkasin, jotta kestäisivät koko vuoden. Kyllä kelpaa hajotella :) Vielä kesän aikana pitäisi toinen erä näpertää niin on syksyllä jokaiselle ekaluokkalaiselle oma minihajotuskone.

Ensi syksyn hittituote: Minihajotuskone.

Illalla lähdimme VaNe porukalla risteilemään Kallavedelle. Kesäilta Kallevedellä olisi voinut olla hyvinkin nätti, jos sää olisi suosinut meitä, mutta lähes koko risteilyn ajan satoi. Risteily kului kyllä kivasti keskustellen ja kokemuksia vaihdellen, eikä sää ollut ongelma. Tosin ulkona olisi ollut ihan kiva istua, jos olisi aurinko paistanut ;-)

Sateinen kesäilta Kallavedellä.

 Keskiviikkona kertailimme tuttujen toimintavälineiden käyttöä. Loogisilla palikoilla leikimme Heidin kanssa. Leikkejä, joita en ole itse käyttänyt / muistanutkaan oli esim.

• Kruununjalokivi: kuninkaalla/kuningattarella on kruunu päässään. Kruunuun on kiinnitetty (kuninkaan näkemättä) yksi looginen pala. Kuningas haluaa tietää millainen jalokivi kruunussa on, joten hän kyselee alamaisiltaan kysymyksiä ja yrittää selvittää mikä pala on kyseessä. Alamaiset voivat vastata vain kyllä tai ei.
• Valehdellen: yksi leikkijöistä valitsee loogisen palan. Muut yrittävät kyllä/ei-kysymyksillä selvittää mikä pala on kyseessä. Palan valinnut leikkijä valehtelee kaikki vastauksensa. Kyllä onkin ei ja ei on kyllä…

Kirsin kanssa touhusimme lapsi- ja autokorteilla, Annen kanssa rakenneltiin tangrameja ja Tanjan johdolla touhuttiin värisauvoilla. 

Ahaa-elämyksinä voisi ehkä mainita, etten ole hoksannutkaan koskaan käyttää autokortteja parien tai ryhmien muodostukseen. Oppilaat nostavat salaisuuspussista autokortin ja muodostavat sen mukaan ryhmät:

• 2 oppilaat ryhmän muodostavat lapset, joilla on saman väriset ja saman malliset autot, jotka ajavat eri suuntiin.
• 4 oppilaan ryhmässä kaikilla on saman mallinen auto ja kaikki ajavat samaan suuntaan.
• 3 oppilaan ryhmässä on yksi henkilöauto, yksi kuorma-auto ja yksi urheiluauto, jotka ajavat kaikki samaan suuntaan.

Ja mahdollisuuksiahan on vaikka kuinka monia ja samahan toimisi myös loogisilla paloilla…

Nopeasti hurahti jälleen kaksi päivää matikkajuttuja touhutessa. Seminaarin päätteeksi ryhmäydyimme vielä alueittain pohtimaan, mitä VaNe-yhdistys voisi tulevaisuudessa olla. Harmi, että pohjoisen edustajia ei minun lisäkseni muita ollut, joten kuuntelin ja keskustelin itäsuomalaisten (?) kanssa aiheesta vaikkei Rovaniemi ole siellä päinkään. Mutta olishan se huikeeta, jos Varga-Nemenyi yhdistyksessä olisi alajaosto "VaNe-Lappi". Sitä odotellessa alan nyt viettää kesälomaa…

Tosin pitää ehkä todeta, etten ole ihan jouten osannut olla vaan terassilla aurinkoa ottaessani piti hieman piirrustella ja pähkäillä…

Ideointia tulevan syksyn aakkosten opiskeluun.

Ensi syksy tuokin mukanaan uudet haasteet ja uusia tuulia. Tulevana lukuvuonna työskentelen steinerkoulussa 1. luokanopettajana. Steinerpedagogiikka on viime talvena tullut tutuksi Lapin kesäyliopistossa suorittamieni Steinerpedagogiikan perusopintojen myötä, mutta paljon on vielä ihmeteltävää ja opeteltavaa ennen syksyä ja talven aikana. Viime syksynä tein ekaluokkalaisten kanssa aakkosista kuvia, niitä tehdään tulevanakin syksynä steinerkoululaisten kanssa ja aika monta juttua saan saduttaa tämän myötä uudelleen, kannattaa siis syksyllä seurata mitä meillä touhutaan! :)

Nähtäväksi jää, onko työskentely steinerkoululla vain vuoden syrjähyppy vai jäänkö kokonaan sille tielle. Jännityksellä odotan tulevaa lukuvuotta ja innolla uusia haasteita kohti. Uutta tulen varmasti oppimaan ja paljon...

Claud Monet ja satumainen puutarha

Kevään viimeisenä kuvaamataidon työnä teimme omat versiomme Claud Monetin Japanilaisesta sillasta. Johdantona työlle luin Lauren Anholtin kuvakirjan The Magical Garden of Claude Monet. 

Kuvistyö oli Pinterest ideoiden yhdistelmä… Ensin laveerasimme märkää märälle lammen paperille, saadaksemme veden kimaltelemaan sirottelimme suolaa märälle pinnalle. 

Seuraavana päivänä rakensimme ruskeasta paperista sillat töihimme. Puun rungot piirrettiin öljypastelliliiduilla ja lopuksi puut, lumpeet ja ruoho töpötettiin sienen palasella työhön.

Saatuamme työt valmiiksi luimme Margaret Mahyn "Älä leikkaa ruohoa!"-sadun ja pohdimme mitä meidän puutarhojemme ruohikon seasta saattaisi löytyä.. Satu löytyy Tammen Suuresta satuaarteesta.

Olen aina pitänyt Monetin maalauksesta ja oppilaiden versiot samasta työstä olivat mielestäni ihania.

Nämä näyttävät jo ihan kesältä! :)

Jalkapallo-matikkaa

Kevät on pitkällä ja pienet pojat alkavat olla jo loman tarpeessa :) Motivoidakseni poikia vielä työskentelemään ja kertaamaan oppimaansa kokosin TPT:stä löytämistäni erilaisista jalkapallo-aiheisista kokonaisuuksista jalkapallo-matikkaa.

Joukkueisiin jako

Oppilaat lajittelivat pelaajat joukkueisiin pelinumeron mukaan. Tänään pelasivat vastakkain Team Parillinen ja Team Pariton. Pelaajat tulostin netistä löytämistäni Clip-Art-kuvista ja lisäsin niihin käsin numerot.

Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä.

Jalkapallo-ottelu

Oppilaat pelaavat jalkapalloa pareittain. Peliin tarvitaan noppa (nopat), pelimerkit pelaajille, satataulu (jokaiselle oma) ja värikynä.

Oppilaat heittävät vuorotellen 1(-2) noppaa, esim. 4+5 ja värittää ruudun 9. Seuraavalla vuorolla oppilas heittää 5+3 ja oppilas laskee 9+5+3 ja värittää luvun 17. Ohittaessaan jalkapallon (tasakympin) oppilas saa siirtää pelimerkkiään pelikentällä seuraaaan sektoriin. Kun oppilas on pääsee laudan toiseen päähän eli sataan, hän tekee maalin.

Puoliaika

Puoliajalla pelaajat tarvitsevat vettä. Kentän laidalle on tuotu 11 vesipulloa. Kuinka monta niistä on nyt jäljellä?
Oppilaat työskentelevät 2-3 oppilaan ryhmissä.

Tulosten vertailu

3-4 oppilaan ryhmissä oppilaat vertailevat joukkueiden tuloksia käyttäen <, > ja = merkkejä. Vertailumerkit voidaan tehdä laminoiduille tulospohjille kalvotussilla tai käyttää pahvisia vertailumerkkejä.

Inkkaripäivä

Lukuvuoden viimeistä teemapäivää ekaluokalla vietettiin inkkariteemassa. Ja ennen kuin joku vetää herneitä nenäänsä, niin tiedän kyllä, että nykyisin Amerikan alkuperäiskansa on suositeltavampi termi, mutta se tuskin ekaluokkalaiselle mitään sanoo ja koulussamme käytetyt historian kirjatkin puhuvat intiaaneista, joten inkkaripäivä oli inkkaripäivä.

Olimme ennen teemapäivää valmistautuneet inkkaripäivään askartelemalla päähineet. Sulat syntyivät jämäkartongeista, jotka hapsutettiin saksilla.

Rinnakkaisekaluokan kanssa teimme käsityötunneilla keppihevoset, joilla inkkarit ratsastivat teemapäivänä ympäri koulua..

Varsinainen inkkaripäivä alkoi laululla.

Ruoho huojuu tuulessa, intiaani hiipii. 

Tuuli pojan tukasta, kotkansulan riipii.

Eipä kaisla kahahda, eikä taitu kukka, 

missä hiipii intiaanipoika Tuulitukka.

Maissintähkä keltainen, kuu on nousemassa.

Linnunrata kimaltaa kastepisarassa.

Eipä tallaa heinääkään mokkasiinin nukka,

missä kulkee intiaanityttö Kultakukka.

Intiaani ratsastaa kauas taivaanrantaan.

Ratsun jälki painautuu joenrannan santaan.

Kuuluu kapse kavion taivaanrannan takaa.

Kotkansulka kultainen vain preerialla makaa."

Laulun ja yhteisen aloituksen jälkeen oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään, jotka kiersivät aamun kaksoistunnilla kolmella teemapisteellä. Kukin piste vei aikaa n. 25min.

1. Pelejä, leikkejä ja legendoja

Kokoonnuimme luokkamme lukunurkkaukseen istumaan piiriin ja aloitimme Fli Flai Flou-kaikulaululeikillä ja taputtelimme siihen rytmit.

Fli, fli.

Fli flai, fli flai.

Fli flai flou, fli flai flou.

Vista, vista.

Naa-naa-naa-na-na vista, naa-naa-naa-na-na vis-ta.

Inimini tessamini u-huu-hu-ah, inimini tessamini u-huu-hu-ah!

Heksamini salamini u-huu-hu-ah, heksamini salamini u-huu-hu-ah!

Oppouden oudenpouden! Oppouden oudenpouden!

Poppouden tiidentaaden! Poppouden tiidentaaden!

Ths äh! Ths äh!

(Musiikin mestarit 3-4)

Laululeikin jälkeen kerroin oppilaille intiaanilegendan siitä, miksi ihmiset hallitsevat nykyisin tulta ja miksi karhut pelkäävät tulta.

Kun maa oli vielä nuori, kuuluu tuli karhulle. Karhu kantoi tulta mukanaan minne ikinä menikin. Kun oli kylmä, tuli piti karhun ja sen perheen lämpimänä. Kun oli pimeä, tuli valaisi karhun tietä.

Eräänä päivänä karhu ja sen perhe lähtivät metsään. Karhu jätti tulen metsän reunaan tutkiessaan perheensä kanssa metsää. Pian karhuperhe löysi maukkaita tammenterhoja, parhaita tammenterhoja mitä ne olivat koskaan syöneet. Karhut söivät, söivät ja söivät.

Samaan aikaan tuli alkoi hiipua, sillä ei ollut enää puuta ravitsemassa sen rätiseviä liekkejä. Tuli itki ja huusi karhua: "Tule takaisin ja ravitse minua!" Mutta karhu oli liian kaukana, eikä se kuullut tulen huutoja.

Silloin paikalle tuli ihminen. Hän kysyi tulelta, voisiko auttaa sitä. Tuli pyysi ihmistä tuomaan keppejä ja risuja. Ihminen teki työtä käskettyä ja haki metsästä puuta tuleen. Tuli virkosi ja alkoi jälleen rätistä iloisesti ravittuna.

Ihminen nautti tulen valosta ja lämmöstä. Tuli ja ihminen oli iloisia yhdessä. Kun karhu lopulta palasi, ajoi tuli karhun pois ja nykyään tuli kuuluu vain ihmisille.

(Legenda löytyy englanniksi täältä.)

Open tarinakivet.

Kertomisen elävöittämiseksi kertomuksen ajan keskellämme paloi kynttilä ja käytin kerronnan apuna tarinakiviä, joissa oli Amerikan alkuperäiskansojen käyttämiä symboleja. Idean tarinakivistä (story-telling-stones) löysin täältä.

Kertomuksen jälkeen oppilaat saivat tutkia netistä tulostamiani symbolitauluja. Löydettyään mieleisensä symbolin oppilaat piirsivät symbolin permanent-tusseilla kiveen.

Ystävyyden symboli on ristissä olevat nuolet.

Kun jokaisen tarinakivi oli valmistunut, keräännyimme taas lattialle piiriin istumaan ja keksimme yhdessä tarinan, jonka juoni rakentui oppilaiden tekemien tarinakivien symbolien mukaan.

Lopuksi leikimme perinteistä intiaanileikkiä, kiven kätkemistä. Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään, jotka seisoivat riveissä vastakkain. Toisella ryhmällä oli kivi, jota oppilaat siirsivät selän takana käsistä käsiin. Toisen joukkueen tehtävänä oli arvata kenen käsissä kivi oli. Oikein arvattuaan kivi siirtyi toiselle joukkueelle ja leikki alkoi uudelleen. 

Tämä peli ja muutamia muitakin löytyy täältä.

2. Kristoffer Kolumbus ja Amerikan löytyminen

Tämä piste oli koulunkäynninohjaajan valvoma. Oppilaat katsoivat Olipa Kerran Amerikka-dvd:ltä jakson Kristoffer Kolumbuksesta.

3. Musiikki

Oppilaat harjoittelivat Ruoho huojuu tuulessa-laulua säestäen sitä erilaisilla rummuilla ja rain-makereilla.

---------------------------

Ruokailun jälkeen esittelimme oppilaille kaksi askarteluvaihtoehtoa ja oppilaat valitsivat haluamansa askartelun. Jälleen kerran oppilaat jakaantuivat lähes tasan puoliksi, vaikka saivat itse valita mihin luokkaan menevät… Askartelut veivät aikaa n. 75min eli kaksoistunnissa tuli valmista.

Askarteluvaihtoehtoina oli rain-maker eli sadekeppi ja unisieppari. Ennen työskentelyn aloittamista tutustuimme hieman rain-makeriin ja unisieppariin liittyviin uskomuksiin ja käyttötarkoituksiin.

Rain-makereiden valmistus tapahtui luokassa. Oppilaat naulasivat kangasrullien sisällä olleisiin hylsyihin (vähän normi talouspaperirullaa paksumpi hylsy) nauloja. Naulaaminen onnistui maton päällä siististi, eikä lattiaan tai pulpetteihin tullut naarmuja. Tyyleistä näki, että nämä Pocahontaksen olivat ennenkin nikkaroineet tiipiin lattialla :)

Naulattuaan riittävästi nauloja hylsyyn, päät tukittiin kartongilla ja teipattiin kiinni. Rain-makereiden sisään laitoimme papuja. Lopuksi rain-makerit päällystettiin kankailla oman maun mukaisiksi.

Unisiepparit valmistettiin paperilautasen päälle lankoja, helmiä ja höyheniä hyödyntäen. Ei pitäisi pahat unet näiden unisieppareiden omistajia vaivata.

---------------------

Jälleen kerran teemapäivä oli oikein toimiva kokonaisuus. Oppilaat olivat viimeisen kouluviikon hulinasta huolimatta rauhallisia ja jaksoivat hyvin keskittyä touhuamaan. Hyvä me, hyvä meidän tiimi! :)

7-ottelu / välituntiliikunta

7-otteluun osallistuvat oppilaat muodostavat kolmen hengen joukkueita. Joukkueessa voi olla sekä tyttöjä että poikia, eikä kaikkien joukkueen jäsenten tarvitse olla samalta luokalta/luokka-asteelta. Oppilaat muodostavat ensisijaisesti joukkueet itse, opettajat auttavat tarvittaessa arempia oppilaita löytämään itselleen joukkue. Joukkueen on oltava koko 7-ottelun ajan sama.
Kisailut tapahtuvat sovituilla välitunneilla 1 laji/välitunti. Jos aikaa on ja kilpailupaikkoja tyhjänä voi joukkue yrittää parantaa suoritustaan.

1. Hyppykeppi: Joukkueen jäsenten yhteenlaskettu hyppyjen määrä. Hypyt tehdään pahvinpalan päällä (n. 30x40cm). Jos hyppy menee ohi pahvinpalalta tai oppilas kaatuu päättyy oppilaan vuoro.
2. Tarkkuusheitto: Tarkkuusheitto lautoja hyväksi käyttäen. Joukkueella on 10 tennispalloa, joilla he yrittävät heittä mahdollisimman monta kohdetta alas. Jokaisen joukkueen jäsenen on heitettävä vähintään 1 pallo, muuten joukkue voi päättää heitoista itse.

3.  Pussijuoksu: Joukkueella on 2min aikaa ja yksi pussi. Joukkueen pitää kiertää merkitty rata mahdollisimman monta kertaa 2 minuutin aikana. Jokaisesta hypitystä kierroksesta saa pisteen. Pussihyppyyn soveltuivat hyvin Ikean "puolikkaat" siniset kassit. 
4. Maraton: Välituntimaratonin tapaan joukkue kiertää mahdollisimman monta kierrosta merkittyä välituntimaraton rataa välitunnin aikana. Joukkueen jäsenten kierrokset lasketaan yhteen.
5. Veden kuljetus: Kisa-alueen keskellä olevasta vedellä täytetystä isosta saavista joukkue kuljettaa lusikoiden (3 lusikkaa/joukkue) avulla vettä n. 20m päässä olevaan sankoonsa (esim. turkkilainen jugurtti-sanko tai iso muki). Useampi joukkue voi kisata samaan aikaan, kun sankot asetetaan yhtä kauas vesisaavista. Välitunnin päättyessä mitataan mikä joukkue kuljetti eniten vettä.
6. Kätkösuunnistus: Koulun pihalla on kätköjä, jotka löytyvät valokuvien avulla. Kätkön löytäessään joukkue ottaa kätköstä yhden helmen saamaansa askartelunorkkoon. Jokaisessa kätkössä on eri värisiä helmiä, joten huijaaminen ei ole mahdollista. Välitunnin päättyessä joukkueet saavat pisteitä keräämiensä helmien mukaan.

7. Slackline: oppilaat taiteilevat puiden väliin asetetulla kuormaliinalla. Joukkue saa pisteitä jäsenten yhteen lasketun etenemisen mukaan (1m = 10p, 2m = 20p jne.).

Alkukilpailut pidetään kouluilla toukokuussa ruokavälitunneilla. Molempien koulujen parhaat pääsevät finaaliin. Finaalissa joukkueet kilpailevat samoissa lajeissa kuin karsinnoissa.

------------------------------------

Toteutimme 7-ottelun yhteistyössä entisen työparini kanssa. Molemmat toteuttivat alkukilpailut omilla kouluillaan ja toukokuun lopussa kokoonnuimme yhteiseen finaaliin molempien koulujen kärkijoukkueiden kanssa. 7-otteluun osallistui kahdella koululla yhteensä n. 35 joukkuetta. Finaalissa kilpaili 8 joukkuetta, joiden jäsenet olivat 1.-6. luokkalaisia ja kaikki kilpailivat sulassa sovussa ja hyvässä hengessä toisiaan vastaan. Mitään varsinaisia palkintoja 7-ottelusta emme jakaneet, hyvä mieli ja liikunnan ilo saivat tällä kertaa riittää palkinnoksi. Ja pääsiväthän finaaliin osallistuneet joukkueet pois oppitunneilta..

Kuopusprinsessan omenapuu

Työstimme Elsa Bescown kertomusta Kuopusprinsessan omenapuu ja samalla kertasimme äidinkielen rakenteita (adjektiivien vertailumuodot, verbien persoonamuodot, tavutus).

1. oppitunti

Aloitimme jakson keskittymällä kuuntelemaan satua Kuopusprinsessan omenapuu (Tammen Suuri satuaarre). Sadun jälkeen keskustelimme sadusta ja kertasimme sen tapahtumat. 

Samalla tunnilla toteutimme ensimmäiset vaiheen tarinaan liittyvästä kuvataiteen työstä. Oppilaat piirsivät öljypastelliliiduilla pystysuunnassa halkaistulle A3-paperille omenapuun oksan. Seuraavaksi oppilaat rakensivat "maalausvälineensä" pyykkipojasta ja pehmopallosta sekä sekoittivat pulloväreistä itselleen erilaisia vihreän sävyjä. Omepuun lehdet töpötettiin oksaan pyykkipojan avulla.

2. oppitunti

Jatkoimme Kuopusprinsessan omenapuu-sadun käsittelyä. Oppilas parit saivat lyhennetyn version sadusta palasina. Tehtävänä oppilailla oli järjestää sadun osat oikeaan järjestykseen. Järjestettyään palaset oikeaan järjestykseen ja liimattuaan palaset vihkoon parit lukivat kokonaisen tarinan yhdessä ääneen.

Tunnin päätteeksi jatkoimme kuvataiteen työtä seuraavaan vaiheeseen. Oppilaat sekoittivat pulloväreistä itselleen omenapuun kukkia varten vaaleanpunaista ja töpöttivät omenapuun oksiinsa kukkia.

Olipa kerran kuningas, jolla oli yhdeksän lasta, neljä poikaa ja viisi tytärtä, mutta vain yksi pikkuruinen valtakunta hallittavanaan. Prinssit ja prinsessat halusivat jatkuvasti uusia leluja, vaatteita ja rahaa. Kuninkaalla ei ollut riittävästi rahaa, hän oli köyhä. Ja prinssit ja prinsessat olivat tyytymättömiä, paitsi nuorin prinsessa, joka oli liian pieni halutakseen paljon tavaroita.

Kun kuninkaalla ei ollut enää mitään annettavaa lapsilleen, hän muisti omenatarhan, jonka hän antoi lapsilleen. Prinssit ja prinsessat jakoivat omenatarhan kahdeksaan yhtä suureen osaan. He unohtivat kokonaan nuorimman prinsessan. Lopulta nuorin prinsessa sai pikkuruisen kulmauksen omenatarhasta.

Prinsessat ja prinssit hoitivat omenapuitaan huolella. He halusivat myydä omenat saadakseen rahaa. Pienin prinsessakin hoiti ainoaa omenapuutaan huolellisesti. Vaikka muiden lasten omenapuissa alkoivat omenat punertaa, roikkui nuorimman prinsessan puussa vain raakileita. Pikku prinsessa oli hyvin surullinen, sillä hän halusi ilahduttaa muita ja tarjota heille omenoita puustaan.

Pikkuprinsessan itkiessä puunsa juurella, tuli puutarhan muurin yli pienen pieni eukko, joka halusi auttaa surullista prinsessaa. Hän sekoitti keltaista jauhetta kastelukannuun ja käski kastella omenapuuta joka päivä kunnes vesi loppuisi.

Kun kuningas, kuningatar, prinssit ja prinsessat menivät yhdessä katsomaan puutarhaa oli pienin prinsessa häpeissään. Hänen puunsa omenat olivat kyllä kasvaneet, mutta ne olivat edelleen kivikovia. Mutta kun kuningas näki nuorimman prinsessan omenapuun, hän huudahti ihmetyksestä. Omenoita tuli tutkimaan valtakunnan ylikultaseppä, joka totesi omenoiden olevan puhdasta kultaa ja todella arvokkaita. Pikku prinsessa ilahtui kuullessaan, että hänen omenansa eivät olleetkaan raakoja vaan sellaisia, joita kaikki haluaisivat.

” Olkaa niin hyvät ja ottakaa joka iikka!” sanoi pienin prinsessa ja niiasi oikein syvään.

3.-4.  oppitunti

Oppilaat työstivät vihkoihinsa Kuopusprinsessan omenapuu-satuun liittyviä kielioppitehtäviä. Aluksi luin oppilaille sadun ääneen ja jokainen seurasi sormellaan tekstiä. Välillä pysähdyimme eri värisillä kynillä alleviivaamaan tiettyjä sanoja.

• Kirjoita punaisella merkittyistä sanoista vastakohta parit, esim. pitkä - lyhyt.
• Taivuta sinisellä merkityt adjektiivit vertailuvuodoissa, esim. suuri, suurempi, suurin.
• Taivuta vihreällä merkityt verbit persoonamuodoissa, esim. minä luen, sinä luet, hän lukee, me luemme, te luette, he lukevat.
• Tavuta keltaisella merkityt sanat.

Tuntien päätteeksi oppilaat liimasivat omenapuun oksansa taustapaperille. Lopuksi oppilaat jälleen kertoivat omin sanoin kertomuksen Kuopusprinsessan omenapuusta.

kjl