Varga-Nemenyi 1lk. menetelmäkurssi päivä 4

Lukusuoran pohjustaminen Varga-Nemenyi-menetelmässä aloitetaan A-tikkaiden avulla. Luokan eteen mielellään kukin oppilas vuorollaan pääsee kiipeämään tikkaita ylös ja alas. Kiipeilyn ohessa pohditaan kuinka monennella askelmalla oppilas on, mitä jos hän kiipeää vielä kaksi ylös päin jne. Kun tikkaita on jonkin aikaa tutkittu saavat oppilaat merkitä askelmat numerokorteilla. Lopuksi tikkaat pistetään kasaan ja lukusuora näkyy vaakatasossa tikkaiden sivussa. Hox! Tarkista, että tikkaat alusta asti ovat oikein päin... :)

Lukusuoran käsittelyä jatketaan merkitsemällä lattialle esim. maalarin teipillä suora. Mitataan askelilla suoran pituus. Jonkun oppilaan askelia hyväksi käyttäen merkitään suoralla merkit jokaisen askeleen kohdalle. 

Opettaja antaa oppilaille pieniä pehmoleluja tms. ja asettaa itse yhden leluista suoralle. Sen jälkeen opettaja pyytää yksitellen oppilaita asettamaan lelunsa "kahden askeleen päähän leijonasta", "kolmen askeleen päähän karhusta" jne. 

Konkreettisesta vaiheesta kuvalliseen vaiheeseen siirryttäessä oppilaat saavat kuva kortteja ja opettajan ohjeiden mukaan he taas asettelevat niitä suoralle esim. "lampi on leijonan ja jäniksen talojen välissä" jne.

Seuraavassa vaiheessa opettaja asettaa kaksi numerokorttia joidenkin eläinten eteen ja lasten tehtävänä on numeroida eläinten talot.

Sama harjoitus toistetaan seuraavana päivänä ja ehkä vielä sitäkin seuraavana. Siten, että suoran paikkaa vaihdetaan tai oppilaat siirtyvät tarkastelemaan suoraa toiselta puolelta. Piilo-opetussuunnitelma opettaa lukusuoran etenevän vasemmalta oikealle, mutta sitä ei lapsille tuoda ilmi. Jos joku hoksaa asian, niin häntä voi kehua, mutta pyytää pitämään vielä salaisuuden!

Lukusuoran käsittely voi jatkua seuraavaksi talorivin avulla. Luokan seinälle kiinnitetään taloja kadun varteen. Oppilaat saavat kuvailla talojaan, vertailla niiden korkeuksia, leveyksiä jne. Talot myös numeroidaan. Huomataan, ettei nollakatu nollaa ole olemassa vaikka lukusuorassa nolla on.

Päästessä lukukadulla abstraktimpaan vaiheeseen saavat oppilaat oman lukukatunsa, jolle he piirtävät tienviitan ja nimeävät kadun. Samalla voidaan pohtia mitä erilaisia tien nimiä on olemassa: katu, tie, polku, kuja jne. Oppilaat numeroivat ovat lukukatunsa ja opettajan ohjeiden mukaan piirretään joka toiseen taloon liput salkoon, sillä niissä juhlitaan syntymäpäiviä ja joka kolmannessa talossa on kissa jne.

Sen jälkeen voidaan leikkiä tuulista päivää. Oppilaat leikkivät pareittain, kadulla tuulee ja lehti peittää jonkun talon numeron. Parin pitää kertoa mikä taloa peittyi lehden alle ja MIKSI? Eli esim. kuvassa peittyi numero 3 ja se peittyi koska sen sivuilla on talot kaksi ja neljä, kolmonen on 2 ja 4 välissä.

Roskis-peli

Roskis-pelissä on jokaisella oppilaalla joko pelialusta ja numerokortit tai vihkoon piirretty peliruudukko ja lyijykynä. Pelin johtaja arpoo salaisuuspussista numerokortteja oppilaiden osaamalta lukualueelta. Oppilaiden tehtävänä on sijoittaa arvottu luku ruudukkoonsa numerojärjestyksessä, eli heidän on pohdittava kuinka suuri luku on ja arvioitava kuinka monta isompaa lukua pussista mahdollisesti arvotaan. Jos lukua ei voi enää sijoittaa ruudukkoon kuten kuvassa kympille ei ole tilaa, laitetaan se roskikseen ja peli jatkuu. Se pelaaja, jonka ruudukko on ensimmäisenä täysi on voittaja.

Pelissä harjoitellaan lukujen suuruusjärjestyksen hahmottamista.

 Mittaaminen

Varga-Nemenyi-menetelmässä mittaaminen ja sen monipuolisuus on keskeistä. Mittanauhoja voi olla erilaisia ja menetelmässä ei ekaluokkalaisille anneta käteen ensimmäisenä senttimetriviivainta. Mittaaminen alkaa erilaisilla esineillä. Kuvassa on kurssilaistemme askartelemia erilaisia mittanauhoja. Pituuksia voi mitata kävyilla, vessapaperilla, hiuslenkeillä jne. Ei-standardien mittojen käyttäminen pohjustaa lapsia ymmärtämään myöhemmin mittayksiköiden muutoksia.

Mittaaminen ei ole kuitenkaan pelkkää pituuksien mittaamista, vaan VaNe-menetelmässä mitataan ekalta luokalta lähtien myös pinta-aloja, massoja ja tilavuuksia. Niitäkin ei-standardeilla mittavälineillä.

Esim. näissä kuvissa olen mitannut kännykkäni pinta-alan punaisilla värisauvoilla.

Tilavuuksien mittaamista varten luokkaan kannattaa tuoda erilaisia pieniä rasioita, joiden tilavuutta voidaan tutkia ja mitata. Alla on karkkiaskin tilavuutta mitattu koristekivillä.

Esineiden painoja vertaillaan esimerkiksi henkarivaa´an avulla. Mitattaviksi esineiksi kannattaa valita myös esineitä, jotka ovat isoja mutta kevyitä tai pieniä ja erityisen painavia. Näin lapsille vahvistuu kokemus siitä, että koko ei ole sama kuin paino.

Varga-Nemenyi 1. lk menetelmäkurssi päivä 3

Luukku kiinni-peli

Luukku kiinni-peliä voidaan pelata sitä varten tehdyllä pelilaudalla tai numerokorteilla 1-9 yksin tai parin kanssa. Pelissä pelaajalla on edessään numerokortit 1-9 oikein päin. Heitettyään kahta noppaa pelaaja voi kääntää ympäri joko noppien summan tai molempien noppien lukumäärät erikseen, esim. kuvassa voi kääntää joko 2 ja 5 tai 7. Säännöistä riippuen molemmat on aina käytettävä tai sitten ei. Voidaan pelata siten, että peli loppu heti kun ei pysty kääntämään tai parin kanssa pelattaessa siihen kun toinen pelaajista saa kaikki käännettyä. Auki jääneet kortit lasketaan yhteen, halutessaan voi pelata esim. 50 pisteeseen asti.

Lukukäsite ja lukujen opetteleminen

Ensimmäisen luokan syksyllä opeteltavat luvut 1-10 käsitellään perusteellisesti ja yhden luvun opetteluun kuluu noin viikko, eli 3-4 oppituntia.

Luvun käsittely alkaa kehollisilla harjoitteilla:

• Oppilaat liikkuvat musiikin tahdissa. Musiikin pysähtyessä oppilaat muodostavat tietyn kokoisia ryhmiä. Jos jokin ryhmä jää vajaaksi mietitään kuinka monta tarvittaisiin lisää, jotta olisi sovittu määrä jäseniä ryhmässä. Lopetetaan uuteen käsiteltävään lukuun. Mahdollisesti "ylijääneet" oppilaat toimivat tarkkailijoina ja open apulaisina.
• Opettajan ohjeen mukaan esim. ne, joilla on hame menevät kyykkyyn. Sanallistetaan "kaksi ja neljä on kuusi", tehdään useita erilaisia jaotteluita ja samalla käydään läpi luvun hajotelmia.
• Luokan edessä seisoo esimerkiksi kuusi lasta. Opettaja lajittelee oppilaat molemmille puolilleen ja oppilaiden tehtävänä on kertoa kuinka paljon kummallakin puolella on. Taas kerran käydään läpi kaikki opeteltavan luvun hajotelmat.
• Hajotelmia voidaan käydä myös läpi taputuksin. Esimerkiksi luku kuusi voisi olla tömps-tömps-tapu-tapu-tapu-tapu. Ja taas kielennetään "kaksi tömistystä ja neljä taputusta on yhteensä kuusi".
• Opettaja voi myös näyttää täpläkortteja ja luvan saatuaan kaikki oppilaat vastaavat yhtä aikaa sormilla tai taputtamalla.

Muistiinpanot - vihkotyö

Oppilaat tekevät jokaisesta oppimastaan luvusta aluksi opettajajohtoisesti, myöhemmin melko itsenäisesti muistiinpanot. 

Aluksi mietitään miten opeteltava luku näkyy itsessä:

Minulla on kaksi kättä. Minulla on kaksi jalkaa.

Sen jälkeen mietitään miten luku näkyy meidän luokassa:

Meidän luokassa on kaksi ovea. Meidän luokassa on kaksi oppilasta, joilla on silmälasit.

Lopuksi mietitään vielä mitä maailmassa on opeteltavan luvun verran:

Maapallolla on kaksi napaa, etelä- ja pohjoisnapa. Tai jotain muuta, joka on lähempänä lasten omaa maailmaa, opettaja vain ei nyt juuri keksinyt muuta... :)

Näitä asioita voidaan myös kirjata vihkoon alla olevien lisäksi. 

• Vihon yläkulmaan piirretään käsiteltävä luku. 
• Sen lisäksi sivulle tulee kello, joka osoittaa tasatuntia, kuvassa kello 3 (kelloa varten tarvitaan kellotaulu leima tai monistettuja kellopohjia, joihin oppilaat itse piirtävät viisarit).
• Sivulle piirretään myös noppa.
• Oppilaita pyydetään näyttämään sormilla opetettava luku -> piirretään käsi vihkoon. Aluksi tarvitaan open tai kaverin apua käden piirtämiseen ääriviivoja pitkin. 
• Helminauha ja siihen opeteltava määrä helmiä on myös keskeinen asia sivulla.
• Opeteltava luku piirretään myös rahoina.
• Luvun hajotelmat piirretään dominokortteina.
• Kirjoitetaan mikä kuukausi on esim. kolmas.
• Luku ankkuroidaan myös lukusuoralle. Väritetään luvun naapuriluvut lukusuoralta.
• Lisäksi voidaan piirtää sivulle jotain, jossa luku esiintyy. Esimerkiksi kuvassa on piirretty liikennevalot, joita on kolme.

Hajotelmat - harjoitteita välineillä

Papuleikissä lapsilla on kädessään opeteltavan luvun verran papuja. Opettajan ohjeen mukaan pavut jaetaan käsiin, esim. kuvassa kolme ja kaksi. Yhteen ääneen todetaan "kolme ja kaksi on viisi".

Sen jälkeen kädet asetetaan ristiin ja todetaan, että myös "kaksi ja kolme on viisi". Opitaan siis yhteenlaskun vaihdannaisuutta siinä sivussa. Opettaja tekee oppilaisiin nähden peilikuvana. Muista oikea lukusuunta vasemmalta oikealle!!

Myöhemmin papuleikissä voidaan myös laittaa toinen käsi selän taakse ja miettiä kuinka monta papua meni selän taakse. Ja kun vastaus on keksitty, tuodaan kädet taas näkyville ja kielennetään hoksattu asia.

Dublopalikoiden avulla tutkimme luvun 9 hajotelmia. Pöydällä oli 9 dublo-tornia, jotka lajiteltiin ominaisuuksien (lähinnä värien tai tornien korkeuksien mukaan) eri tavoilla. Samalla laskettiin säilyykö tornien lukumäärä samana, vaikka ne on lajiteltu eri tavoin.

Kun hajotelmia oli tehty ensin konkreettisilla esineillä eli dubloilla, siirryttiin kuvalliseen vaiheeseen ja kuvissa olevat bublotornit lajiteltiin taululle ja laskettiin. Kuvassa tornit on lajiteltu ylimmän palikan värin mukaan. Samalla kuvaa kielennetään "kaksi ja neljä ja kolme on yhteensä yhdeksän".

Myös hajotuskoneella voi harjoitella hajotelmien tekoa. Hajotuskone rakennetaan maitopurkista ja wc-paperin hylsystä. Pikkuoppilailla on tärkeää olla aina oikea kone käytössään, pelkkä monien kirjasarjojen mukana tuleva pahvinen alusta ei riitä!!

Hajotuskoneeseen pudotetaan hajotettavana olevan luvun verran helmiä, timantteja tms. Tutkitaan millä eri tavoilla timantit voivat hajotuskoneeseen hajota. Pahviselle hajotuskone-pohjalle tehdään vastaava kuva sini-punakiekoilla. Samalla hajotelmat voidaan myös piirtää vihkoihin.

Harjoittelun edetessä hajotuskoneeseen merkitään myös lukukorteilla hajotelman osat ja taas kielennetään toimintaa "Neljä ja kaksi on yhteensä kuusi".

Jokainen oppilas tai oppilaspari tarvitsee oman hajotuskoneen! Lisäksi luokkaan voi rakentaa ison yhteisen hajotuskoneen monistepaperilaatikosta, josta on poistettu yksi seinä ja sen tilalle laitettu piirtoheitin kalvo. Tällaisella isolla hajotuskoneella voidaan satunnaisesti tehdä hajotelmia luokan edessä "opettajajohtoisesti". Hajotuskoneen vasemmalle puolelle asetettu väripaperi auttaa lapsia muistamaan oikean lukusuunnan, eli aina kuljetaan vasemmalta oikealle.

Hajotuskoneella voidaan myös pelata bingoa. Oppilaat merkitsevät harjoiteltavan luvun hajotelmia bingoruudukkoon haluamaansa järjestykseen. Bingotyttönä voi toimia vuorotellen joku oppilaista. Timantit pudotetaan hajotuskoneeseen ja hajotuskoneen antaman hajotelman voi vetää yli omasta bingoruudukostaan. Kolmen suoran saanut on voittaja.

Hajotelma-karkit

Harjoituksessa luokasta kaksi oppilasta saa lautaset ja heidän tehtävänään on jakaa saamansa karkit niin monella tavalla keskenään kuin mahdollista. Opettajan tekemät karkkilautaset asetetaan taululle näkyville sitä mukaa kun oppilaat löytävät eri tapoja jakaa karkit keskenään. Karkkien jaon jälkeen lautasten viereen asetetaan hajotelmia esittävät dominokortit ja viimeiseksi lautasten ja dominojen esittämät summamuodot.

Hajotelmat värisauvoilla - maton kutominen

Sovitaan oppilaiden kanssa mikä sauva on tänään ykkönen. Sen jälkeen oppilaiden tehtävänä on etsiä harjoitelvaa lukua vastaava värisauva. Kuvassa on harjoiteltu lukua 6 ja valkoinen sauva on ykkönen. Kun violetti värisauva on löytynyt, aloittavat oppilaat maton kutomisen. Oppilaiden tehtävänä on kutoa mattoon raitoja kahdestä värisauvasta siten, että ne ovat yhtä pitkät violetin värisauvan kanssa.

Kun matto on kudottu ja erilaiset raidat tehty, luetaan mattoa. Aluksi lukeminen tapahtuu väreillä: "Valkoinen ja keltainen ovat yhtä pitkät kuin violetti. Vaaleanpunainen ja punainen ovat yhtä pitkät kuin violetti jne." Seuraavaksi jatketaan tutkimalla mitä lukuja mikäkin värisauva esittää ja luetaan matto lukuina: "Yksi ja viisi on yhteensä kuusi. Kaksi ja neljä on yhteensä kuusi jne."

Lopuksi värisauvoista kudottu matto piirretään vihkoon. Mikäli käytössä on cm x cm-ruutuvihko on värisauvat helppo piirtää ruutuihin. Maton viereen kirjoitetaan hajotelmat numeroilla.

Salaisuuspussin avulla voidaan myös harjoitella hajotelmia. Salaisuuspusseihin laitetaan sisälle opeteltavan luvun hajotelmia esim. 5 kiveä ja 2 käpyä. Pussia tutkivan oppilaan tehtävänä on tunnustella esineiden määrä ja kertoa mitä löysi. Lopuksi mietitään miten sama sanotaan matematiikan kielellä -> 5+2=7.

Lopuksi hajotelmat tehtävät tehdään vielä sini-punakiekoilla ja väritetään ja kirjoitetaan saadut hajotelmat vihkoon/kirjaan.

Luvun ankkuroiminen tapahtuu etsimällä luvulle naapuriluvut. Sen lisäksi voidaan leikkiä järjestyslukupoliisia: oppilaat seisovat rivissä (oppilaiden eteen kannattaa ainakin alussa laittaa lukukortit avustamaan). Järjestyslukupoliisi määrää ketkä vaihtavat paikkaa esim. toinen ja neljäs vaihtavat paikkoja. Järjestyslukupoliisin tehtävänä on päästä paikkaa vaihtavien paikalle.

Luvun parillisuutta voidaan tutkia ottamalla luvun osoittama määrä lapsia luokan eteen ja tutkimalla löytyykö kaikille pari. Tai kokeilemalla voiko esim. kuusi karkkia jakaa tasan kahdelle lapselle.

Rahan arvoa harjoitellaan kokoamalla kukkaropohjiin esim. 6 euroa eri tavoin.

Luvun täydentämistä harjoitellaan esimerkiksi kuvien avulla. Näet kaksi koiraa, kuinka monta on piilossa, kun koiria on yhteensä kuusi?

Oppilaiden osaamista voi testata domino-kortti monisteella. Oppilaat piirtävät domino-palojen oikealle puolelle tarvittavan määrän pisteitä, jotta dominopalassa on yhteensä määrätty määrä pisteitä.

Varga-Nemenyi 1lk. menetelmäkurssi, päivä 2

Päivittäiset rutiinit

Päivittäiset rutiinit ovat alkuopetuksessa tärkeitä. Omassa luokassamme aloitamme ekaluokalla joka aamu kokoontumalla lukunurkkaukseen. Tokaluokalla aamupiiri ei ole ihan joka päiväinen, mutta muutamia kertoja viikossa kuitenkin. Aamupiirissä käydään läpi päivämäärää, viikonpäivää, säätä jne. Ensi vuonna ajattelin lisätä omassa luokassani aamupiiriin päivämäärähelmet kuvan osoittamalla tavalla. Viiden voimaa käyttäen päivämäärä näkyy myös taulun sivulla olevista helmistä. Kun helmet ovat magneetilla kiinnitetyt, voidaan helmistä tutkia paitsi lukumäärää myös järjestyslukua: "Mikä helmistä on kuudes?"

Aamupiirissä voidaan tehdä myös erilaisia tutkimuksia ja pylväsdiagrammeja vaikkapa viikonlopun tapahtumista. Post-it lappujen tai magneettien avulla opettajan rakentamaan diagrammipohjaan oppilaat voivat viikonlopputekemisistään kertoessaan merkitä esimerkiksi uintireissut tai kyläilyt. Samalla opetellaan tekemään tutkimusta ja lukemaan pylväsdiagrammeja muun toiminnan ohessa.

Muisti

Erilaisilla pikaluku- ja täpläkorteilla kehitetään lasten kykyä hahmottaa lukumääriä eli SFON-tendenssiä. Korteilla voidaan työskennellä pareittain tai koko porukalla. Opettaja voi näytää korttia ja oppilaiden tehtävänä on näyttää kortin osoittama lukumäärä sormilla (pyydä myös näyttämään esim. luku 6 jollain toisella tavalla sormilla) tai taputtamalla (hox! taputukset vasta, kun opettaja antaa merkin vastaamiselle).

Täplä- ja pikalukukortteja voidaan käyttää myös nopan asemesta. Noppapelissä pelaajilla on edessään nurin käännetty pakka ja vuorollaan pelaajat kääntävät päällimmäisen kortin ja saavat liikkua kortin osoittaman määrän eteenpäin.

Lisäksi täpläkortteja voidaan näyttää oppilaille ja pyytää heitä piirtämään samanlainen kuvio muistin varassa.

Muita hyviä muistiharjoitteita ovat esimerkiksi:

- Taputusketjut: opettaja taputtaa käsiä yhteen, poskiaan, koskettaa nenää, suuta ja taputtaa hartioille ja vatsaan. Oppilaat toistavat perässä taputusketjun.

- Tee perässä: Opettaja tekee jonkin liikesarjan, esimerkiksi kävelee luokan poikki, hakee jonkin esineen ja istuu sen jälkeen pöydän ääreen. Kuka oppilaista osaa toistaa liikesarjan juuri samanlaisena kuin opettaja sen teki?

- Taikapeitto: oppilaat liikkuvat luokassa musiikin tahdissa, musiikin pysähdyttyä kaikki muuttuvat kiveksi ja menevät kyykkyyn silmät kiinni. Opettaja peittää jonkun lapsista peitolla, kuka on peiton alla?

Enemmän ja vähemmän

Enemmän ja vähemmän käsitteiden harjoittelu alkaa portinvartija-leikillä (kahden maan valtias), leikkijät jakaantuvat kahteen ryhmään leikinjohtajan ohjeiden mukaan. Kun lajitteluperiaate on selvitetty, mietitään kummassa ryhmässä on enemmän ihmisiä. Leikinjohtaja on ahne kettu, joka muodostaa käsistään ison kidan (<) ja lähtee jahtaamaan isompaa joukkoa. Leikitään useita kertoja niin että lapsille jää mielikuva ahneesta ketusta kita ammollaan jahtaamassa isompaa joukkoa.

Kuvallisessa vaiheessa oppilaat vertailevat kuvakorttien eläinten lukumäärää ja ahne kettu asetetaan kuvakorttien väliin suu auki siihen suuntaan missä on enemmän. Kun harjoitusta on tehty riittävästi, sovitaan, että riittä kun piirretään vain ahneen ketun kita (< tai >).

Kun opiskelussa edetään voidaan leikkiä sini-punakiekoilla, esimerkiksi hajoituskoneen tuloksena syntyvät hajotelmat voidaan kuvata sini-punakiekoilla ja jäätelötikuista muodostetaan ahneen ketun kita.

Tai jos molemmilla puolilla on yhtä monta, menee ahneen ketun suu mutrulle, kun se ei tiedä kumpaan suuntaan kannattaisi lähteä.

Sarjoittaminen

Sarjoittaminen on tärkeä, mutta välillä myös aika hankalaakin, niinpä sitäkin on tärkeää harjoitella :)

Kaikki taputusrytmit ovat sarjoja, joita oppilaat toistavat. Taputussarjoja voidaan myös kirjoittaa ylös ikään kuin nuoteiksi. Alla oleva sarja menisi tömps-tapu-tömps-tapu, oppilailta voisi kysyä miten sarja jatkuu?

Alempi sarja olisi koputus-tömps-tapu-kopu-tömps-tapu ja samalla hieman vaikeampi. 

Sarjoittamista varten on olemassa erilaisia hienoja välineitä, kuten esimerkiksi toisiaan kärsällä hännästä kiinni ottavat linkkinorsut. Mutta sarjojen rakentelua voi harjoitella helmillä, legoilla, multilinkeillä ja monilla muilla mahdollisilla koulusta jo valmiiksi löytyvillä välineillä. 

Sarjoja voidaan rakentaa opettajan ohjeen mukaan, mutta myös siten että kukin lapsi rakentaa itse sarjan alun, vaihdetaan paikkoja ja seuraavan oppilas jatkaa jo aloitettua sarjaa.

Varga-Nemenyi 1. lk:n menetelmäkurssi, päivä 1

Peli lapsi-korteilla

Molemmat pelaajat valitsevat pinkasta mieleisensä lapsi-kortin ja pelimerkin. Pelilaudalla edetään yksi askel kerrallaan, mikäli opettajan väittämä pitää paikkansa. Esim. "lapsella on ilmapallo" ja pelaaja, joka valitsi Annin saa siirtyä yhden askeleen eteenpäin. Pelistä voi tehdä myös variaation, jossa pelaaja nostaa joka kierroksella pakasta itselleen uuden lapsi-kortin.

Esi-alkuopetusyhteistyö sovelluksena pohdin mahdollisuutta, että "pelinjohtajana" toimii jo lukemaan oppinut ekaluokkalainen ja eskarit pelaavat.

Pelilauta ja väittämät löytyvät Opettajan tienviitta 1B:stä sivuilta 197-199.

Napit

Nappeja voidaan käyttää moneen tarkoitukseen. Niitä voidaan lajitella niiden ominaisuuksien mukaan, tai niiden määrää voidaan laskea. Napeilla voi myös harjoitella yks-yhteen vertaavuuksia. Onko kolme isoa nappia enemmän kuin kolme pientä?

Onko nappeja enemmän vai vähemmän, jos ne levitetään isolle alalle pöydälle tai laitetaan pieneen kasaan?

Lännen nopea

Oppilaat pelaavat kukin omalla helminauhallaan (1. luokan syksyllä 10 helmeä ja keväällä 20 helmeä). Helminauha laitetaan nyrkkiin siten, että viisi ensimmäistä helmeä on näkyvissä. Opettaja sanoo esim. luvun 5 ja pelaajien tehtävänä on vetää mahdollisimman nopeasti helminauhasta 5 helmeä alas. Samalla opettaja voi tarkkailla laskevatko oppilaat helmet yksittäin vai osaavatko he esim. luvun 7 kohdalla vetää suoraan 5 valkoista helmeä alas laskematta ja lisätä siihen 2 punaista.

Papuleikki

Oppilaat ottavat käteensä sovitun määrän papuja. Harjoitellaan hajotelmia ja jaetaan papuja käsiin eri tavalla ja sanotaan "Kolme ja kaksi on yhteensä viisi."

Ja laitetaan kädet ristiin ja sanotaan "Kaksi ja kolme on yhteensä viisi." Huomataan, että 2 ja 3 on yhteensä 5 vaikka ne laskisi yhteen toisinpäin. 

Voidaan myös leikkiä siten, että toinen lapsi jakaa pavut käsiinsä haluamallaan tavalla ja laittaa toisen käden nyrkkiin. Kaverin pitäisi osata kertoa, kuinka monta papua nyrkissä olevassa kädessä on.

Loogiset palat ja ominaisuuskortit

Lapset levittävät loogiset palat pöydälleen ja etsivät paloistaan symbolien esittämän palan. Ominaisuuskortit esittävät palojen ominaisuuksia (iso/pieni, reiällinen/reiätön, sininen/punainen/keltainen/vihreä ja kolmio/neliö/ympyrä) ja EI-ominaisuuksia. 1. luokalla ominaisuudet ja EI-ominaisuudet ovat keskeisellä sijalla. Monia määritelmiä ei tarvita.

Näillä korteilla oikeaksi palaksi sopisi punainen, vihreä tai sininen ympyrä.

Tässä taas määritelmänä on EI-punainen, EI-neliö, EI-iso eli pieni. Toisin sanoen vastaukseksi kävisi pieni keltainen/sininen/vihreä kolmio tai ympyrä.

Loogisilla paloilla voidaan myös rakentaa. Ohjeena yllä olevassa kuvassa oli rakentaa raketti 10 isosta palasta. Seuraavana tehtävänä oli rakentaa sama raketti pienistä paloista ja taas harjoiteltiin yks-yhteen vastaavuutta. Oppilaiden rakentelun tuotokset voidaan valokuvata ja heijastaa seinälle. Ja muut rakentavat samanlaisen kuin Ville tai Minttu. Samoja rakennusmalli-kortteja/kuvia voidaan kääntää ylös-alaisin tai sivuttain ja taas on uusi malli rakennetavaksi. Mallit voidaan kiinnittää myös seinälle kuvapuoli seinää vasten tai rakentaa malli opettajanpöydälle niin, että lapset saavat käydä katsomassa mallia niin monta kertaa kuin haluavat mutta malli ei ole koko ajan näkösällä.

Salaisuus-pussi

Luokan yhteiseen salaisuuspussiin oppilaat tuovat syksyllä jonkun pikkuesineen (kinder-yllätyksen tms.), jonka raaskivat jättää kouluun koko vuoden ajaksi. 

Salaisuus-pussia voidaan käyttää eri tavoin:

1. Kun esineet syksyllä tuodaan, jokainen lapsi esittelee tuomansa esineen ja kertoo siitä jotain.
2. Jokainen lapsi laittaa vuorollaan kätensä salaisuus-pussiin ja kertoo tunnustelemansa perusteella mikä esine hänellä on kädessä. Lopuksi lapsi näyttää esineen muille.
3. Seuraavassa vaiheessa opettaja pyytää lasta tunnustelemalla etsimään salaisuus-pussista jonkin esineen, esim. "Etsi salaisuus-pussista nalle."
4. "Etsi salaisuus-pussista jotakin pehmeää" voi opettaja seuraavaksi pyytää ja oppilaan tehtävä on tunnustella ja ottaa pussista näkyville jotakin pehmeää.
5. Ominaisuuksien kuvailu on vaikeaa, joten sitä harjoitellaan vasta melkein viimeisenä. Siispä lapsi laittaa kätensä pussiin, valitsee esineen ja alkaa kuvailla sitä muille oppilaille. "Tämä on pehmeä. Tämä on pieni..." Muiden lasten tehtävänä on arvata mikä esine on kyseessä.
6. Vaihtoehtona on myös se, että lapset kyselevät salaisuus-pussin haltijalta esineestä ja salaisuus-pussin haltija saa vastata vain kyllä tai ei. "Onko se jotakin pehmeää?

Yksi  versio salaisuus-pussi leikistä toimii siten, että oppilaat istuvat piirissä ja kolme esinettä kulkee oppilaiden selän takana kädestä käteen ja kaikki saavat tunnustella nuo kolme esinettä. Kun kaikki ovat tunnustelleet opettaja kerää esineet salaisuus-pussiin, jossa on myös muita esineitä. Opettaja nostaa yhden esineen kerrallaan salaisuus-pussista ja oppilaat vastaavat peukulla (ylös/alas) oliko kyseinen esine äskön heidän käsissään.

Esim. oppilaiden käsissä kierrätetään mansikka, lasikuula ja tussi.

Opettaja näyttää salaisuus-pussista ottamaansa lyijytäytekynää ja kysyy oliko lyijytäytekynä

äskön oppilaiden käsissä?

Vargajaiset - kesäseminaarin satoa

 Kesäseminaarissa tuli taas kirjattua useita käyttökelpoisia ja kivoja harjoituksia toteuttaviksi ekaluokkalaisten kanssa ensi vuonna.

Hahmottaminen

• Missä on kello? Ihmiset hahmottavat ympäristöään eri tavoin ja kiinnittävät asioita eri asioihin. Tässä harjoituksessa oppilaat sulkevat silmänsä ja opettaja pyytää oppilaita silmät kiinni osoittamaan missä suunnassa on kello (tai missä arvelevat sen olevan), sormilla voidaan näyttää lamppujen määrää jne.
• Salaisuus-pussin esineiden tunnustelu on aina hyvä harjoitus. Pussissa on esine, jota lapset saavat kukin vuorollaan tunnustella. Aikuisen avustuksella kuvaillaan esineiden materiaalia, käyttötarkoistusta, muotoa, ominaisuuksia jne. 
• Lukumäärä-bingossa pelaajilla on omat 9 ruutuiset bingolautansa, joissa on on pisteitä eri muodoissa. Opettaja näyttää pelaajille pikalukukorttia, jonka kuvioiden lukumäärän laskettuaan pelaajat etsivät omalta pelilaudaltaan vastaan lukumäärän ja peittävät pelimerkillä. Kolmen suoran ensimmäiseksi saanut pelaaja huutaa BINGO!

• Loogisilla paloilla voi hahmottamista harjoitella siten, että opettaja vilauttaa lapsille korttia, jossa on loogisista paloista muodostettu kuvio. Oppilaiden tehtävänä on rakentaa omista paloistaan vastaava kuvio. Vaihtoehtoisesti kuvio voi olla kiinnitettynä seinälle kuva puoli seinää vasten, oppilaat saavat käydä tarkistamassa kuvion seinältä niin monta kertaa kuin haluavat ja rakentavat omalle paikalleen vastaavan kuvion. Tehtävää voidaan myös kielentää siten, että toisella lapsista on kuviokortti ja hän opastaa pariaan rakentamaan kuvion.

• Auto-korteilla (tai kalakorteilla) voidaan harjoittaa loogista päättelyä. Harjoituksen alussa kaikki kortit ovat väärinpäin seinällä. Ensimmäinen lapsista saa valita mikä korteista käännetään (käytetään sanoja vasemmalta, oikealta, ylhäältä, alhaalta jne.). Ennen kortin kääntämistä hän saa arvata mitähän kortista paljastuu. Jatketaan seuraavaan kuvaan. Vähitellen lapset alkavat päätellä minkä mallinen tai värinen auto kortista paljastuu.

Luokittelu

• Kahden maan valtiasta leikittäessä opettaja laittaa päähänsä kruunun ja alamaiset (lapset) asettuvat jonoon kuninkaan eteen. Kuningas ohjaa lapset oikealla ja vasemmalla puolellaan oleville matoille valitsemansa ominaisuuden mukaan. Kun kaikki alamaiset on ohjattu omiin maihinsa, pitäisi lasten päätellä millä ominaisuudella pääsi kyseiseen maahan. Alussa ominaisuus voi olla hyvinkin helppo esim. tytöt/pojat, oppilaiden taitojen kehityttyä ominaisuudet voivat olla vaikeampia ja jako voidaan tehdä useamman ominaisuuden perusteella.
• Lapsi-korteilla lapsia voidaan luokitella hatun värin, istumisen/seisomisen, ilmapallojen tms. mukaan. Samanlaisesta luokittelusta on siis kyse kuin kahden maan valtiaassa, nyt vain abstraktimmalla tavalla kun toimitaan korteilla.

• Romukoppa-harjoituksessa opettajalla on korissa pikkuesineitä esim. pääsiäismuna-yllätyksiä. Oppilaat nostavat vuorollaan kolme esinettä korista ja muut yrittävät päätellä mitä yhteistä esineillä on, eli luokittelu perusteen. Väri on helpoin tapa lapsille luokitella, joten kannattaa vähitellen pyrkiä siihen, ettei väriä saa valita luokitteluperiaatteeksi. Lapsi, joka ei osaa luokitella, keksii helposti esineistään tarinan esim. ensin oli tää ritari ja se taisteli lohikäärmettä vastaan ja sitten se ajo kotiin tällä autolla (esineinä ritari, lohikäärme ja auto). Tarinan kertominen on sinänsä hyvä harjoitus, mutta tässä harjoituksessa luokitteluperuste ei ole, että ne kuuluvat samaan tarinaan :)

Suhdekäsitteet

• Kapteeni käskee "mene puun taakse". Perinteisellä leikillä on helppo harjoitella suhdekäsitteitä ulkona. Lapsia voidaan pyytää menemään puun eteen tai taakse, kiven päälle tai alle. Miten muuten menet kiven alle? No, tietenkin nostamalla pienen kiven pääsi päälle ;-)

Lukujen hajotelmat

• Timantin metsästyksessä lapset saavat kukin tietyn määrän timantteja. Tehtävänä on etsiä pari, jonka kanssa lapsella on yhteensä sovittu määrä timantteja. Eli jos opiskellaan lukua 4, saavat oppilaat jokainen 0-4 timanttia ja esim. oppilaat, joilla on 1 ja 3 timanttia ovat pari.
• Hajotelma-peliä voidaan pelata pikalukukorteilla. Kaikilla pelaajilla on oma pakkansa edessään (kortteja ei saa katsoa). Vuorollaa kukin pelaajista kääntää pöydälle pakkansa päällimmäisen kortin. Kun pöydällä olevissa pikalukukorteissa on näkyvillä opetellun luvun verran kuvioita saa nopeimmin kätensä korttien päälle läpännyt ja sovitun luvun huutanut pelaaja kortit itselleen. Pelataan kunnes kortit loppuvat. Voittaja on se, joka on voittanut eniten kortteja.

Rytmitykset

• Oppilaiden hiljentäminen: Sen sijaan, että opettaja hyssyttelisi ja huutaisi pää punaisena oppilaita olemaan hiljaa voi rytmien taputtaminen hoitaa saman asian. Halutessaan oppilaiden hiljentyvän kuuntelemaan opettaja taputtaa jonkun rytmin, oppilaiden tehtävänä on toistaa sama rytmi ja samalla hiljentyä kuuntelemaan.
• Myös jokaiselle luvulle on oma rytminsä, joka opetellaan taputtamaan.
• Lisäksi viikonpäiville on omat taputuksensa: maa-nan-tai taputetaan käsillä yhteen, tiis-tai taputetaan oikealla kädellä rintaan, kes-ki-viik-ko vasemmalla kädellä rintaan, tors-tai oikeaan reiteen, per-jan-tai vasempaan reiteen, lau-an-tai poljetaan oikealla jalalla lattiaan, sun-nun-tai vasemmalla jalalla lattiaan. Kun nämä rimpsu sujuu hyvin, voidaan lyhentää loru ma-ti-ke-to-pe-la-su ja taputtaa joka kohtaan vain yksi tavu. 

Ope-paita

Olemalla nopea ja oikean kokoinen sain Vargajaisten päätteeksi yhden viidestä VaNe-paidan koevedoksesta :)