Sininen saapas (s-kirjain)

 S-kirjainta lähdimme opiskelmaan Sininen saapas-sadun avulla. Sininen saapas on itse kehitetty mukaelma unkarilaisesta kansansadusta Rukkanen. Tarinassa isoisä pudottaa metsästä palatessaan sinisen saappaansa maahan. Paikalle tulevat yksi kerrallaan sammakko, siili, sisilisko, susi ja saukko ihastelemaan saapasta ja päättävät muuttaa saappaaseen asumaan. Tarinan lopussa isoisä palaa etsimään saapastaan ja pyllähtää säikähdyksestä sammalikkoone eläinten sinkoillessa ulos saappaasta. 

Viikon aikana opiskeltiin siis s-kirjainta, mutta tutustuttiin myös tarkemmin tarinassa esiintyneisiin eläimiin. Lisäksi matikassa tarinan teemassa mitattiin matkaa saappaasta metsän ja isoisän metsästä keräämän saalin massaa. 

Viikon tarinassa oli jälleen hyödynnetty Ateljee-menetelmän ajatusta kokonaisen tekstin lukemisesta. Keltaiset tavut osasivat lukea kaikki oppilaat ja sinisiä tavuja tai sanojakin aika moni viimeistään loppuviikolla. Kukin oppilas sai lukea jälleen omalla tasollaan. 

Sujuvien lukijoiden kanssa harjoittelimme lukemisen strategiana eläytymistä. Mallintamisen jälkeen oppilaat valitsivat tarinasta jonkin vuoropuhelu-osion ja lukivat sitä monta kertaa yrittäen eläytyä äänellään siilin tai sammakon rooliin. Harjoittelimme myös saamaan ääneen innostusta eläinten ihastellessa "Upea asunto!" tai kutsuessa ihastelijat asumaan saappaasen "Tule vain!"

Lukuläksyn voit tulostaa kokonaisuudessaan täältä. 

Tuttuun tapaan maanantain läksynä oli keksiä s-kirjaimella alkavia sanoja ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla tietokoneella kirjoitettiin sanoja ja virkkeitä. Aloittelevat lukijat kirjoittivat sanoja makustellen sanassa kuuluvia äänteitä. Sanatason lukijat ovat ottaneet viikon aikana hurjan loikan. He kirjoittivat sanoja niin omatoimisesti, että ehdin jokaisen kanssa kirjoittaa ainakin yhden kahden sanan virkkeen. Sujuvien lukijoiden porukan kanssa opeteltiin taas uutta. Koska tarinassakin oli vuoropuhelua, teimme mekin pientä vuoropuhelua kysymyksen ja vastauksen muodossa. Opettelimme muodostamaan kysymyksiä, kirjoittamaan niitä sekä vastaamaan kokonaisella virkkeellä. 

- Miltä sipuli maistuu?

- Sipuli maistuu hyvältä.

- Missä saapas on?

- Saapas on imurissa. 

Tarinaan liittyvä sanasto oli jälleen koottu monisteelle. S2-oppilaalle moniste toimi tukisanalistana, muille oppilaille tavutusharjoituksena. Eli aikaisempien viikkojen tapaan nämäkin sanat ensin taputettiin parin kanssa ja asetettiin nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin sanassa on tavuja. Myöhemmin jokainen tavutti samat sanat itsekseen ja piirsi tavujen verran palloja kuvan alla olevaan laatikkoon. 

Kuvasanaston voit tulostaa täältä.

Matikassa mittasimme matkaa saappaasta metsään eläinten rynnätessä karkuun isoisän palatessa etsimään saapastaan. Aluksi oppilaat etsivät kunkin eläimen askelia vastaavat värisauvat. Sen jälkeen matka saappaasta metsään mitattiin jokaisen eläimen askelillä. Kävi ilmi, ettei suden tarvinnut ottaa kuin kaksi loikkaa saappaasta metsään, mutta sisiliskon piti ottaa 12. 

Monisteelle oppilas väritti askelen pituutta vastaavan värisauvan ja piirsi yhtä monta palloa kuin kukin eläin otti askelia. 

Tehtävän lopuksi kävimme jälleen yhteistä keskustelua:

- Mikä eläin käveli pisimmän matkan? Entä kuka lyhimmän?

- Venyikö paperiin piirretty polku tai kutistui mittaamisen aikana?

Oppilaat selvästi oivaltavat sen, että lyhyitä askelia tarvitaan enemmän ja pitkiä vähemmän. Mutta haksahtavat edelleen kysyessäni kuka käveli pisimmän matkan. Vähitellen osa oppilaista osaa sanoittaa ajatuksen, että matka on yhtä pitkä kaikille, askeleita on vain eri määrä. 

Mittaamismoniste löytyy täältä. 
Tarkistathan ennen käyttöä viivottimella, ettei tulostimesi
vääristänyt janan ja värisauvojen pituuksia. 

Mittasimme myös massaa, sillä pitihän isoisän metsästä keräämä saalis punnita. Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli oma moniste, ryhmällä yhteinen tasapainovaaka, kuusi pientä pussia sekä värisauvoja. Aluksi ryhmät pussittivat isoisän saaliin monisteen ohjeen mukaan: neljä tummansinistä sauvaa mustikoiksi yhteen pussiin, kahdeksan ruskeaa sauvaa herkkutateiksi toiseen ja niin edelleen. Lisäksi jokainen oppilas sai kaksi liparetta, josta löytyi mustikoiden, tattien, kantarellien, keppien ja muiden isoisän keräämisen asioiden kuvat. Nämä pikkukuvat liimattiin monisteen tasapainovaakoihin oppilaiden punnitusten mukaisesti. 

Värisauvat oli pusseissa ja oppilaat punnitsivat ja vertailivat massoja: Tatit painoivat enemmän kuin puolukat. Siispä sakset käteen ja liimaamaan tasapainovaakaan tatit maata koskettavaan päätyyn ja puolukat keikkumaan ilmassa saman vaa´an toisessa päässä. Pian huomattiin mustikoiden ja puolukoiden painavan yhtä paljon, joten ne saattoi sijoittaa tasapainossa olevaan vaakaan. 

Jotta se nopeinkin oppilas saisi loppuun asti pähkäilyä, oli monisteen alalaidassa kaksi tasapainossa olevaa vaakaa. Toiseen löytyikin nopeasti, että mustikat ja puolukat painavat saman verran. Toiseen vaakaan tarvittiin sen sijaan toiselle puolelle kaksi saalispussia, mikä olikin jo haastavampi juttu, mutta antoi näin aikaa hitaimmille tehdä tehtävää ilman, että opettajana täytyy olla jo keksimässä valmiille uutta puuhaa. 

Punnitsemismoniste löytyy täältä.

Lukumäärien laskemista ja luetun ymmärtämistä oli myös teemaan sopivassa iSpy-monisteessa, jonka askartelin Canvalla. Moniste löytyy täältä. Tätä monistetta ei tehty matikan tunnilla, vaan se oli lisätehtävä  muun toiminnan ohessa. Lukutaitoiset harjoittelivat luetunymmärtämistä ja lisähommaa kaipaava lukematonkin oppilas saattoi työskennellä lukumäärien laskemisen parissa. 

Tämäkin hyväksi todettu tehtävätyyppi oli käytössä
 tällä viikolla. Tulosta moniste täältä. 

Tarinassa esiintyviin eläimiin tutustuimme katsomalla YleAreenasta löytyvistä eläinvideoista muutaman. Neljän minuutin videot toimivat erinomaisesti. Katselun jälkeen keskustelimme opitusta ja opettaja kirjasi taululle oppilaiden havainnot käsitekartaksi. Katsoimme videoista kaksi, tässä kuitenkin vinkit kaikkiin eläinvideoihin.

Siili (8 min) YleAreena

Saukko (4 min) YleAreena

Sammakko (4 min) YleAreena

Sisilisko (3 min) YleAreena

Susi (3 min) YleAreena

Lisää tietoa eläimistä opimme suunnistuksen muodossa. Teimme yhteistyötä 2. luokkalaisten kanssa. Ohjelmassa oli valokuvasuunnistusta. Eka- ja tokaluokkalainen muodostivat parin. He etsivät kuvassa näkyvän rastin, lukivat lyhyen tekstin eläimestä ja pohtivat vastauksen tekstin lopussa olevaan kysymykseen. Vastaus kysymykseen kerrottiin opettajalle ennen seuraavalle rastille lähtöä.

Rastit löytyvät täältä.

Perjantaina luontokoulussa oli ohjelmassa sanataidetta samoista eläimistä. Runoilimme Runomatkaopas-kirjan ohjeiden mukaan jossittelu-runoja ja eläinrunoja. Jälleen teimme yhteistyötä tokaluokkalaisten kanssa. Runoja rustattiin kolmen oppilaan porukoissa siten, että ryhmässä oli aina vähintään yksi 2. luokkalainen, joka toimi kirjurina. 

Runojen kaavat olin kirjoittanut A3-paperille (ja sijoittanut karttapussiin). Näin oppilaiden oli pienissä ryhmissä helppo sepittää runoja. 

Metsässä tutustuimme myös mandaloihin. Katselimme iPadilta ideoita muutamista luonnonmateriaaleista tehdyistä mandaloista ja sen jälkeen oppilaat alkoivat rakentaa omia metsämandaloita. Tehtävää ohjannut koulunkäynninohjaaja kertoi, että aluksi idean hahmottaminen oli osalle oppilaista vaikeaa, mutta kun mandala laitettiin yhdessä alkuun alkoi myös idea hahmottua. 

Kolmannella tehtäväpisteella harjoitettiin muistia ja kerrattiin marjojen ja sienien nimiä. Alla olevat kortit asetettiin riviin ja opettajan osoittaessa kuvaa oppilaat sanoivat kuinka monta ja mitä kuvassa on. Esimerkiksi "Kahdeksan kärpässientä, kymmenen puolukkaa, kuusi mustikkaa, seitsemän karvarouskua, viisi herkkutattia, yhdeksän kantarellia." Sitten sama setti sanottiin ääneen alusta loppuun. 

Tämän jälkeen opettaja käänsi yhden korteista kuvapuoli alaspäin ja jälleen lopotettiin yhteen ääneen sama setti eteen- ja taaksepäin. Yksi kerrallaan kortit kääntyivät nurinpäin, mutta silti korttien kuvat ja lukumäärät pysyivät mielessä. Kun kaikki kuvat oli nurinpäin, vaihdettiin vielä muutamien korttien paikkaa ja edelleen piti muistaa järjestys. Ei helppo tehtävä, mutta kun vastaavia on harjoiteltu (tosin aiemmin ilman lukumäärää) onnistui tämänkin hienosti. 

Koululla käytin vielä samoja kortteja lukumäärän vertailuun (VaNe Opettajan tienviitta 1a sivu 73 tapaan). 

Nämä lukumäärä kortit löytyvät täältä.

Tässä pääpiirteittäin s-viikon touhuja, ainakin niitä, jotka poikkeavat oppikirjaan sidotuista touhuista. Kysymyksiä on herännyt kuinka paljon aikaa menee oppituntien valmisteluun. Toki enemmän kuin oppikirjaan sidottuun opetukseen, mutta koska teemme tätä työtä yhdessä Tanjan kanssa puolittuu työmäärä. Lisäksi nyt kun moneen monisteeseen on valmiit pohjat ja vain sisältö pitää vaihtaa, nopeutuu homma.

Kiitos yhteistyöstä Tanja!

Loppuun vielä muutamia eläinrunoja...