Tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivä

Tänään  oli jännä päivä! Ensi syksyn ekaluokkalaiset tulivat koululle ensimmäistä tutustumispäivää varten. Minuakin jännitti, minulla on nyt niin timanttinen porukka, että olisiko oikeasti mahdollista saada yhtä huippu porukka nytkin? Ilmeisesti on mahdollista!

Koska opetus syksylläkin pohjaa vahvasti lastenkirjallisuuteen, oli luontevaa valita tänäänkin kirja työskentelyn pohjaksi. Koska ystäväni Tanjan kanssa toteutamme yhteisopettajuutta yli kuntarajojen, suunnittelimme yhdessä parin tunnin kokonaisuuden Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin kuvakirjan Oppiminen on hauskaa! ympärille. 

Kirjassa eläinystävykset haluaisivat oppia lukemaan yhtä hyvin kuin Hemmo Hiiri ja sen vuoksi he päättävät perustaa koulun. Kouluun tarvitaan tietenkin monenlaisia tarvikkeita. Tulevat ekaluokkalaisetkin osasivat nimetä monta tavaraa, jota koulussa tarvitaan. 

Tutkimme yhdessä reppua, jonka minä olin luokkaan tuonut. Nimesimme yhdessä repussa olleet esineet ja juttelimme siitä mihin niitä koulussa tarvitaan. Leikimme sen jälkeen esineillä KIM-leikkiä eli oppilaiden piti keksiä minkä tai mitkä esineet olin laittanut takaisin reppuun. Lopuksi pakkasin kaikki takaisin reppuun ja onnistuimme palauttamaan mieleen kaikki esineet! Ehkä meillä sittenkin on hyvä tai ainakin kehityskelpoinen muisti, vaikka joku tulevista ekaluokkalaisista totesi, että hänen muistinsa ei ole kovin hyvä. 

Tarinassa eläinlapset opettelevat kirjaimia, kun on päästy p- ja u-kirjaimiin, hoksaa Sipi Siili oppineensa uuden sanan PEPPU. Mekin tutkimme tarjottimella olevia kirjaimia. Jokainen sai etsiä tarjottimelta oman etunimensä alkukirjaimen, kertoa kaikille oman nimensä sekä keksiä jonkun sanan, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi. G-kirjain meinasi olla vaikea, kunnes yhdessä keksimme, että onhan meillä gorilla, gebardi ja gaselli!

Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi eläintenkoulussa harjoiteltiin eri aistien käyttöä. Tutkimme tarkasti kirjan sivua ja sieltä löytyikin monenlaista menijää: leppäkerttuja, mehiläisiä, muurahaisia... Mietimme millaista ääntä mikäkin kirjan sivulla näkyvä eläin pitäisi ja teimme yhdessä äänimaiseman. Jokainen valitsi minkä eläimen ääntä pitää. Ja silmät kiinni kuunnellessa saattoi hyvinkin kuvitella itsensä metsään, jossa jokaisella pikkueliöllä on omat puuhansa. 

Päästimme pikkueliöt liikkeelle myös paperilla. Jokainen sai monisteen, johon piti vahvistaa eri eläinten lentoratoja. Näin saatoin hieman seurailla millainen hienomotoriikka uusilla oppilailla on. 

Jatkoimme aistien parissa työskentelyä. Kuuloaistia käytettiin, kun liikuttiin luokassa ja tehtiin sen kokoisia ryhmiä kuin opettajataputti. Eli jos taputin kolme kertaa, tehtiin kolmen oppilaan ryhmiä. Todella tarkasti oppilaat kuuntelivatkin ja osasivat myös kertoa kuinka monta ryhmästä puuttuu, jos se jäi vajaaksi.

Tuntoaistia harjoitettiin työskentelemällä pareittain. Oppilas antoi edessään istuvalle kaverille selän taakse kätensä tunnusteltaviksi. Sormilla piti näyttää jotain lukumäärää ja pitää muut sormet tiukasti nyrkissä. Tunnustelijan tehtävänä oli kertoa, kuinka monta sormea on pystyssä. 

Tutustuimme myös salaisuuspussiin, joka tulee oppilaille tutuksi syksyn aikana moneen kertaan. Tänään teimme salaisuuspussilla yksinkertaista tehtävää, jossa piti aina nostaa pussista nimetty esine (pussissa oli tussi, kynä, pyykkipoika, lego, pyyhekumi, pienipehmoeläin). Tein viisi samanlaista pussia, joten oppilaiden ei tarvinnut odottaa pitkään omaa vuoroa. 

Kirjan jännitys tiivistyi tilanteeseen, jossa Sipi Siili haistoi ja kuuli jotakin kummallista joka lähestyi. Harjoittelimme oppilaiden kanssa ennakoimista ja pohdimme mikä Sipiä voisi lähestyä. Mörköä ja hattivattia veikattiin. Samaan aikaan tupsahti ovesta sisään rehtori. Mutta ei se ollut rehtorikaan, joka Sipiä ja ystäviä lähestyi, vaan kettu! Kuvasta lukien oppilaat osasivatkin kertoa, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtui: Sipi käpristyi palloksi ja vieri alas mäkeä töpsähtäen suoraan ketun PEPPUUN! Auts!

Tästä pääsimmekin viimeiseen tehtävään. Taululla oli punaiset kortit kuvapuoli tauluun päin. Oppilaat saivat vuorollaan kertoa, mikä kortti käännetään. Näin sain taas hieman selville kuka osaa vasemman ja oikean, entä osataanko sanoja ylhäällä ja alhaalla, entä järjestyslukuja. Kortti kerrallaan käännettiin ja tutkittiin korteista aukeavia kettuja. Pian alkoivat oppilaat jo arvailla mitä korteista kääntyykään. Ehkä loogisia kokoelmia on tutkittu jo eskarissa, koska tehtävä meni melko sukkelaan. 

Loogiset ketut on tehty Canvalla ja voit tulostaa ne omaan käyttöösi täältä. 

Kettu-tehtävän jälkeen kirja päättyi onnellisesti: kaikki koululaiset pelastuivat katalan ketun kynsistä ja he leikkivät iltapäivän pihalla. Mekin puimme ulkovaatteet päälle ja menimme ulos leikkimään "kuka pelkää opettajaa". Onneksi ei kukaan!

Tällainen tutustumispäivä tänään! 

Meillä on toinen tutusmispäivä ensi viikolla, silloin työskentelemme kirjan "Koulussa on käärme"-parissa. Mutta siitä lisää ensi viikolla!