Ronja Ryövärintytär - koulun aloitusteema 3. lk (osa 1)

3. luokan ensimmäistä teemaa olemme rakentaneet yhdessä kollegani Tanja Törnin kanssa Ronja Ryövärintytär-kirjan ympärille. Kirjasta löytyy syksyn alkuun sopivia teemoja ystävyyttä ja kaveritaitoja, metsän tutkimista ja oikean ja väärän pohdiskelua. 

Tavoitteiksi jaksolle kirjasimme ainakin seuraavia:

• Oppilas kuuntelee/lukee Ronja Ryövärintytär romaanin. 
• Oppilas harjoittelee kaveritaitoja.
• Oppilas osaa nimetä vähintään 15 lähiympäristön kasvia tai sientä.
• Oppilas tuottaa erilaisia tekstejä.
• Oppilas kehittää sanavarastoaan.
• Oppilas tutustuu hiileen kuvataiteen työvälineenä.
• Oppilas tutustuu perspektiiviin ja harjoittelee perspektiivin käyttöä piirrustuksessaan.

Koska teemaa tulee sisältymään reippaasti lajituntemusta ja digikasvion laatimisen, otimme lajituntemuksen mukaan jo heti ensimmäiseen päivään ja tutustumiseen. Luokkani on sama vanha, mutta mukaan tuli tänä vuonna kaksi uutta oppilasta, joten tutustuminen ja nimien opettelu oli paikallaan.

Levitin aamupiirissä piirin keskelle lattialle ulkoluokka-lajikortteja. Olin valinnut kortit etukäteen siten, että korteissa on jokaisen etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkava laji. Luokallani on tosin E-kirjaimella alkavia oppilaita useita ja Suomen luonnonvaraisista kasveista ei E-alkuisia löydy. Siksi nipussa oli mukana muutamia eläimiä, sekä itse tekemäni kortit edes jollakin tavoin luontoon liittyvistä E-sanoista eli emo, etelätuuli, erämaa ja elefantti. Aluksi oppilaat ottivat vain jonkin kortin itselleen.

Leikimme ensin muutaman minuutin perinteistä cocktailkutsut-leikkiä. Eli oppilaat kulkivat esittelemässä itseään toisilleen. He esittelivät itsensä omalle etunimellä ja lajikortista tuli aina sukunimi. Kun pari oli esitellyt itsensä toisilleen, he vaihtoivat korttia ja menivät esittelemään itsensä jollekin seuraavalle oppilaalle taas uudella "sukunimellä".

Hetken aikaa leikittyämme annoin ohjeeksi jatkaa, kunnes oppilas saa sellaisen kortin, jossa on hänen oman etunimen alkukirjaimalle alkava laji. Eli esimerkiksi minä jatkaisin esittäytymistä, kunnes saisin kortin, jonka mukaan olisin Anniina Ahvenvita. Kun oppilas on saanut itselleen oikean sukunimen, saa hän istua alas. Kaikkien istuuduttua lähdimme kertaamaan nimiä muistileikin avulla.

Ensimmäinen oppilas aloitti esittelemällä itsensä: "Hei, minä olen Karoliina Koivu." Vieressä oleva oppilas toisti ensimmäisen nimen ja kertoi omansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, minä olen Janne Juolukka." Ja kolmas toistaa taas edellisten nimet ennen omaansa: "Sinä olet Karoliina Koivu, sinä olet Janne Juolukka ja minä olen Petra Palleroporonjäkälä." Näin jatkettiin, kunnes muisti alkoi takuta ja tarvittaessa sai sanoa vain viisi edeltävää. Lajikortit jokaisella oli edessään, joten niiden kuvien avulla saattoi helpottaa muistiaan. 

Seuraavaksi oppilaat lähtivät etsimään itselleen ryhmiä. Ensimmäisenä tehtävänä oli muodostaa ryhmä, jossa kaikilla on saman värinen paita. Kun ryhmä oli löytynyt, oppilaat muodostivat pituusjärjestyksen ryhmässään. Seuraavaksi oppilaat etsivät ryhmän, jossa jäsenten lajikorteissa oli jotakin yhteistä. Ryhmän vähimmäiskoko oli neljä. Oppilaiden tuli siis itse keksiä peruste, miksi juuri he kuuluvat samaan ryhmään. Esimerkiksi kaikki ovat puita, kaikissa on kukka tms. Näissä ryhmissä oppilaat muodostivat jonon hiusten pituuden mukaan. Vielä kerran oppilaat lähtivät etsimään ryhmää. Jälleen kerran piti itse löytää lajikorttien avulla ryhmä, jonka oppilaat itse määrittelivät. Ryhmässä sai olla korkeintaan yksi sama jäsen kuin edellisellä kierroksella. Näissä ryhmissä oppilaat tekivät jonon aakkosjärjestyksessä etunimien mukaan. Lopuksi kyselin, että millä perusteella koko luokka voisi kuulua samaan ryhmään. Kun erilaisia perusteita oli keksitty, tulivat kaikki luokan eteen yhdeksi ryhmäksi ja teimme vielä tässä ryhmässä aakkosjärjestyksen. 

                         

Opettajan pöydällä oli sisään tullessa oppilaiden huomion kiinnittänyt säkki, joka otettiin nyt tutkiskelun kohteeksi. Tutkimme mitä kaikkea säkin sisältä löytyi ja nimesimme säkistä löytyneet esineet. Pohdimme yhdessä kenelle säkki mahtaisi kuulua. Ensin oppilaat pohtivat säkin kuulumista joulupukille tai koulutontulle. Helminauhan nostaessasi säkistä oppilaat järkyttyivät, onko koulutonttu alkanut rosvoksi?  Kun säkistä nousi rytätty etsintäkuulutus, keksivät oppilaat! Säkkihän tietenkin kuului ryövärille, joka on löytänyt itsestään tehdyn etsintäkuulutuksen, repinyt sen irti ja suuttuneena heittänyt sen ruttaantuneena säkkiinsä. Kiitos Kia Raevaara ja Luetaanko tämä-blogi tästä ryövärin säkki-ideasta!

Leikimme muutaman kierroksen kim-leikkiä säkin esineillä. Sen jälkeen pakkasin tavarat jälleen säkkiin ja oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa lista säkin sisällöstä. Listan jälkeen jokainen oppilas kirjoitti vielä 3-5 virkettä, joissa oppilas kuvaili mihin ryöväri esineitä tarvitsee. Osalla mielikuvitus laukkasi hyvin ja villasukkia ei tarvittu esimerkiksi vain torjumaan kylmää vaan myös siihen, että ryöväri voisi hiippailla hiljaa.

Satusiestalla selvisi oppilaille mistä ryöväreistä oikein oli kyse. Sillä satusiesta kirjana aloitimme Ronja Ryövärintyttären. 

”Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä. ---  Silloin Matias ampui vielä kerran suoraan kohti laumaa, mutta ajattarat vain nauroivat ilkkuen ja lensivät sitten vihaisesti ulvoen puitten latvojen yli.” (Ronja Ryövärintytär s. 7-8)

Satusiestan jälkeen jatkoimme kuvataiteella ja palasimme kirjan kohtaukseen, jossa Ronja ukkosyönä syntyy. Tutustuimme ensin hiileen työvälineenä ja oppilaat pääsivät tutorial-videon ohjauksessa vain testaitelemaan miten hiili toimii. Sen jälkeen alloitettiin varsinainen työ. 

Ensin oppilaat piirsivät valkoisilla värikynillä vahvasti painaen työhönsä salamat. Seuraavaksi vuorossa oli ukkopilven tekeminen. Hiiltä levitettiin vähän kerrallaan paperille, aiemmin käytetty valkoinen värikynä käärittiin käsipyyhkeeseen ja tuon käsipyyhepaperin avulla hiiltä lähdettiin suttaamaan paperille. Mikäli salamat oli tehty reilusti painaen, ilmestyivät salamat näkyviin ukkospilvestä.

Välifiksatiivin jälkeen työn alalaitaan piirrettiin Matiaksenvuori ja Matiaksen linna, sekä etualalle puita. Tarkoitus oli jo tässä vaiheessa kiinnittää oppilaiden huomiota perspektiiviin ja siihen, että etualan puut ovat suuria suhteessa vuoren huipulla nököttävään linnaan.. Mutta hiili oli sen verran nopea materiaali ja fiksaamiset siinä välissä, että tässä kohtaa kullanmurut käyttivät omaa taiteellista vapauttaan ja toteuttivat linnat ja vuoret kukin omalla tyylillään. 

Hiilitöihin harjoituksineen meni aikaa kaksi oppituntia.

                         

                         

Pienellä yhden tunnin metsäretkellä jatkoimme kasveihin tutustumista lajikorttien avulla. Leikimme lajikorteilla VaNesta tuttua pikalukuhippaa, sekä ulkoluokka-leikkikorteista tuttuja leikkejä kuten asiantuntijahippaa sekä sipsap-leikkiä. 

Metsässä aloitimme myös tämän syksyn rauhoittumisharjoitukset. Jokainen valitsi itselleen hyvän paikan, riittävän kaukana muista. Silmät sai sulkea ja vain olla, kuunnella, haistella ja unelmoida. Ensimmäisellä kerralla olimme omalla paikalla vain vaajaan 5 minuuttia. Yritämme kerta kerralta pidentää aikaa, jonka jokainen jaksaa keskittyä vain olemaan ja kuuntelemaan ympäristön ääniä. Tämä harjoitus purettiin lopussa yhdessä juttelemalla mitä oppilaat olivat kuulleet, entä mitä tuoksuja oli tullut nenään. 

                                 

Kirjassa Ronja seikkailee metsässä päivät pitkät. Ronja ihailee metsän kauneutta. Ronja ihailee taivaalla leijuvia pilviä ja nauraa, vain koska pilviä on olemassa. 

Me teimme luokassa mielikuvitusmatkan metsään. Ensin kuuntelimme silmät kiinni YouTuben forest sounds-videota muutamia minuutteja. Ennen kuuntelun aloittamista kehotin oppilaita kuuntelemaan tarkasti mitä metsässä tapahtuu, mitä metsässä näkyy, entä miltä metsässä tuoksuu. Kuuntelun jälkeen oppilaat kertoivat mitä kunkin metsässä oli tapahtunut. Toisissa metsissä oli enemmän liikettä, toiset olivat nähneet vain vilaukselta ketun. 

Seuraavaksi oppilaat tekivät neljän hengen ryhmissä metsän äänimaisemia. Lyhyen suunnittelun jälkeen ryhmät esittivät omat äänimaisemansa. Muut kuuntelivat silmät suljettuina ja saivat kertoa kuuntelemisen jälkeen mitä olivat nähneet ja kuulleet missäkin metsässä. Toki myös äänimaiseman luojat saivat kertoa mitä he olivat ajatelleet omassa metsässä olleen.

Näiden virittelyharjoitusten jälkeen lähdimme kirjoittamaan kuvailua metsästä. Sanastajan tarinamatkaopas-kirjasta löytyi harjoitus Metsäretkellä, joka sopi meidän tarpeisiimme erinomaisesti. Harjoituksen kysymysten avulla ohjasin oppilaita kuvailemaan omaa metsäänsä.

Olet saapunut metsään. Millainen metsä on kyseessä? Mitä näet ympärilläsi? Mikä vuodenaika on.... (Sanastajan tarinamatkaopas s. 15) Kokonaisilla virkkeillä oppilaat vastasivat jokaiseen kysymykseen ja täytyy sanoa, että tämän harjoituksen tuloksena syntyneet kuvaukset metsästä olivat aivan ihania ja onnistuivat ihan jokaisella oppilaalla! Onnistumisen elämyksiä saivat myös ne oppilaat, joille tekstin tuottaminen usein on vaikeaa. Mahtavaa oli myös lukea oppilaiden monipuolisia sanavalintoja: 

Kuulen kun puro solisee uomassaan ja tuulen kevyen ulvonnan.

On talvi ja koivuista roikkuu jäätikkuja. 

On kevät, kevät on kaunis. Sää on sateinen. Haistan lehtien kosteuden.

Tällaisin harjoituksin saatiin Ronja Ryövärintytär-teema alkuun meidän luokassamme. Teema jatkunee noin kuukauden ajan, joten yritän kirjoitella ensi viikolla lisää teemaan liittyvistä touhuista.

Aurinkoista syksyn alkua ja tsemppiä uuteen lukuvuoteen!

P.S. Linkkasin ylemmäs Sanastajan tarinamatkaoppaan kustantajan sivulle. Kyseessä ei ole maksettu mainos. Itselläni on kyseinen kirja lainassa kirjastosta, se tosin vaikuttaa niin pätevältä kirjalta, että saatan jossain vaiheessa ostaa kirjan itselleni. Suosittelen tutustumaan!