keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lappi

Pedit on meille pedattuna 
Lappiin lähtee tää yöjuna 
Alasänky sulle, yläsänky mulle 
Nyt on aikaa tonttuilulle 
Esille lelut, paperit ja tussit 
Juna on parempi kun autot ja bussit 
Täällä voi leikkiä, tehdään maja 
Isäkin hymyilee kun se ei aja 
(Isäkin hymyilee kun se ei aja)
Lähdetään Rovaniemelle siis 
Tämä on yöjuna 865 
Meitä on täällä, tonttuja kööri 
Pidä meistä huolta konduktööri 

Voiskohan yöjunaan muuttaa asumaan 
Kotitalo liikkuis kokoajan vaan 
Konnari vartioi meidän unta 
On aamulla uusi paikkakunta 
Löysimme purkkeja joissa luki että 
Tämä on Helsingin vesijohtovettä 
Kun vessassa painaa poljinta 
Niin kohta on pissat jo kiskoilla 
(Niin kohta on pissat jo kiskoilla)
Lähdetään Rovaniemelle siis 
Tämä on yöjuna 865 
Meitä on täällä, tonttuja kööri 
Pidä meistä huolta konduktööri 


Yöjunan mukana lähdimme seuraavaksi oppilaiden kanssa tutustumaan Lappiin. Ensin matkasimme reportteri Sallan mukana ja katsoimme Ylen postikortteja Suomesta sarjan Lappia käsittelevän jakson.



Viikon harjoiteltavana taitona oli ääneen lukeminen ja sitä harjoiteltiin Leena Laulajaisen Hopeasarvinen poro-kirjan satujen avulla. Valitsin Leena Laulajaisen saduista kolme (Kuinka sinirinta toi valon Lapin maahan, Avvil ja Aanaar sekä Neljäntuulenlakin tarinan), lisäksi harjoitteleville lukijoille kirjoitin selkoversion neljäntuulenlakin tarinasta. Oppilaiden tehtävänä oli lukea oma satu joka päivä kotona ääneen.



Viikon aikana satua työstettiin eri tavoin. Ensimmäisen lukukerran jälkeen kokoonnuimme lukupiiriin samaa satua lukevien kanssa ja oppilaat kertoivat omin sanoin mitä sadussa oli tapahtunut. Vaikka sadut olivat haastavia, isommalla porukalla sadun jälleen kertominen onnistui. Kun sadun juoni oli pääpiirteittäin saatu selville, teimme sadusta sarjakuvan. Lukupiirissä tiivistimme juonen lyhyesti neljään kuvatekstiin. Sarjakuvan piirtäminen jäi oppilaille läksyksi.



Seuraavaksi keskityimme sadun sanastoon. Läksyksi oppilaat saivat satua ääneen lukiessaan poimia sadusta 5-10 sanaa, joiden merkitystä eivät tunne tai jotka muuten vain ovat hauskoja sanoja, joita voisivat käyttää omissa kirjoitelmissaan. Poimittuja sanoja kävimme läpi yhdessä koko luokan voimin ja kirjasimme selityksiä ylös. Selitettäviä sanoja oli mm. kaamos, yötön yö, kota, komsio ja muita "lappi"-sanoja, mutta myös verbejä kuten sinkoilla ja adjektiiveja kuten pikkiriikkinen

Sadun käsittely jatkui Sanahanat auki!-kirjan satukaavaa hyödyntäen ja oppilaat kirjoittivat omin sanoin tarinansa, nyt hieman monisanaisemmin (ja itsenäisesti läksynä) kuin sarjakuvaa tehdessämme.

Satukaava löytyy Sanahanat auki!-kirjasta (Myllyntausta ja Routarinne).

Perjantaina päättyi Lappi-satujen käsittely siihen, että kävimme lukemassa sadut eskareille, joten jokaisen ääneenlukemista kuunneltiin tarkasti. Sen jälkeen teimme tietokoneilla pareittain tekstuaalisen intervention. Kaikki sadut oli kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta, mutta nyt oppilas pari valitsi kuka on sadun minä ja kirjoitti sadun esimerkiksi itätuulen näkökulmasta.


Pelkäsin etukäteen, että tehtävästä tulee kaaos, sillä ajattelin sen olevan ehkä sittenkin ihan liian vaikea oppilailleni, joista valtaosa on suomenkielen oppijoita (S2), mutta sain yllättyä iloisesti. Tarinoista tuli oikein onnistuneita! Paripiirissä jokainen sai vielä lukea itse kirjoitetun tarinansa parilleen ja kuulla toisen sadun.


Lappi-aihetta työstettiin toki muutenkin kuin satuillen. Karttatehtävät ovat motivoineet oppilaitani, joten tutustuimme Lapin kaupunkeihin ja kyliin, yllä olevan monisteen avulla.
Oppikirjan kappaleesta oppilaat poimivat mielestään tärkeimmt opittavat asiat. Lisäksi tutustuimme saamelaisiin hyvin perinteisesti opettajan kerronnan avulla, katselimme netistä eri alueiden lapin pukuja ja lisäksi esittelin oppilaille perinteisiä saamelaiskäsitöitä, kuten kuksan ja puukon. Hyödynsin monta vuotta sitten piirtämääni värityskuvaa, oppilaat etsivät netistä itselleen kuvan, jota saattoivat käyttää apuna asun värittämisessä.


Tutustuimme joikuun kuuntelemalla Angelin tyttöjen Gidda Beaivvas-joikun rauhoittumisharjoituksena.

                                           

Vivo Pikkukantele-kirjasta löytyi Revontulilaulu, jota harjoittelimme luokassa.

Suuri kettu häntänsä huiskuttaa
ja taivas liekkeihin leimahtaa.
Tanssien, leikkien pakkasyössä
vihreä punainen hulmuaa. (x2)
Niin kaunista, niin pelottavaa.


Tarkoituksena oli työstää kappaletta myös kanteleella, mutta laulu oli sen verran vaikea, että tyydyimme tällä viikolla laulamiseen. Revontulilaulu johdatti meidät keskusteluun revontulista ja siitä, miten kettu revontuliin liittyy. Kerroin oppilaille uuden, talvella kuulemani version kettu ja revontulet-tarinasta (tästä blogista löytyy muutama muukin versio hakusanoilla).

Pohjoisimmassa Lapissa kaamos oli synkimmillään, aurinko ei enää jaksanut kivuta taivaan rannan yläpuolelle tai oikeastaan metsän eläimistä tuntui, että koko aurinko oli kadonnut. Aamulla oli pimeää, päivällä saattoi silmiään siristellen juuri ja juuri nähdä oman käpälänsä, jonka nosti silmiensä eteen, mutta pian oli jo taas säkkipimeää. 
Öisin taivaan tähdet ja kuu yrittivät valaista maisemaa, mutta ne olivat niin kaukana ettei niiden valo juuri metsän eläinten ongelmaa pimeyden suhteen ratkaisseet. Asialle oli tehtävä jotain ja sen takia, juuri sinä yönä, josta tämä tarina kertoo, olivat metsän eläimet kokoontuneet tunturin juurelle kokoukseen. Paikalle oli saapunut tuuheaturkkinen susi, tupsukorvainen ilves, paksuturkkinen ahma, kruunupäinen hirvi ja olipa siellä karhukin. Se oli herätetty kesken talviunien, koska sitä pidettiin metsän kuninkaana, eikä näin tärkeässä asiassa voinut jättää kuulematta kuningasta. Ainiin, eikä sovi unohtaa pientä puuhkahäntäistä kettua, vaikka se muiden eläinten rinnalla kovin pieni onkin, sillä .. no enpä kerro vielä, miten tärkeä rooli ketulla tarinassamme on.
Eläimet olivat siis kokoontuneet neuvon pitoon, sillä jatkuva pimeys oli väsyttävää ja asialle oli tehtävä jotain. Aurinko ei palaisi ennen kevättä, sen eläimet tiesivät, joten asiaan oli löydettävä jokin ratkaisu. Mutta vaikka eläimet kuinka pohtivat ja rapsuttivat päätään, eivät ne keksineet ratkaisua. Ne alkoivat jo hermostua: susi alkoi turhautuneena ulvoa, kun se ei keksinyt mitään. Ilves sähisi ja teroitti kynsiään. Karhu murisi vaimeasti, sillä sitä väsytti, koska se oli herätetty kesken talviunien. Pieni kettu yritti saada ääntään tuossa metelissä kuuluville, se polvi tassuaan ja yritti herättää muiden eläinten huomion. Mutta kärttyisinä nuo suuret eläimet vain tönäisivät ketun syrjään, eihän noin pienellä eläimellä voi olla ratkaisua näin isoon asiaan, turha sitä on kuunnella. Kettu yritti kiinnittää toisten eläinten huomion yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se totesi tehtävän mahdottomaksi ja käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan ylös tunturin rinnettä. Muut eläimet sitä tuskin huomasivat, sillä ne jatkoivat ulvomista, sähinää ja murisemista koska niitä ärsytti etteivät ne olleet keksineet ratkaisua ongelmaan.
Kun jonkin aikaa ketun lähdöstä oli kulunut, hiljenivät äänet tunturin juurella. Kaikki eläimet vaikenivat yhtäaikaa ja niiden katseet kääntyivät taivaalle. Läpitunkemattoman pimeyden sijaan taivaalla loimusi valo, joka valaisi hennolla valollaan tunturin rinteen, jonka alapuolelle eläimet olivat kokoontuneet. 
Tunturin laella taivaalla näytti kuin vihreä tuli olisi roihunnut ja tuo tuli leveni ja leveni, kunnes se roihusi koko tunturin laen pituudelta. Mistä kummasta tuo valo oli tullut? Sitä ihmettelivät eläimet. Juuri ennen kuin tuo ihmeellinen valo alkoi himmetä näkivät eläimet valon kajossa pienen hahmon, jolla oli pitkä ja komea puuhkahäntä alkavan laskeutua tunturin rinnettä alas.
Mikä kumma tunturin laella oli liikkunut?
- Kettuhan se siellä oli! Kettu, jota muut eivät olleet kuunnelleet, kun pitivät sitä liian pienenä ja mitättömänä ratkaisemaan iso ongelma. Kettu oli juossut tunturin laella ja juostessaan piiskannut hännällään pehmeää valkeaa puuterilunta. Ilmassa kimalteleviin lumihiutaleisiin oli heijastunut tähtien ja kuun valo ja niin ne olivat valaisseet tunturin laelta lähitienoon. 
Ketun lähestyessä muita eläimiä, olivat ne edelleen hiiren hiljaa, mutta sikäli kuin kettu saattoi pimeässä yössä erottaa, olivat eläimet kovin nolon näköisiä. Hetken aikaa hiljaa seisokeltuaan, karhu ryki kurkkuaan ja sanoi: "Anteeksi, että väheksyimme sinua pienen kokosi vuoksi. Sinä todella keksit miten kaamokseen saadaan valoa. Tästä lähtien muistamme, ettei ketään saa aliarvioida pienen koon vuoksi ja sinun kaamokseen tuomaasi valoa kutsumme tästä lähtien revontuliksi."

---

Kuvistunneilla lähdimme harjoittelemaan pölypastellien käyttöä ja revontulien piirtämistä. Kun revontulet roihusivat taivaalla, oppilaat hahmottelivat mustasta paperista puunlatvojen silhuetin. Silhuetti liimattiin paperin alareunaan ja lopuksi oppilaat täppäilivät hammastikulla ja hopeamaalilla pienen pieniä tähtiä revontulien taustalle.





Lappi-jakson kertaus tapahtui osittain ulkona. Aloitimme tunnin ulkona rotat ja revot-leikin versiolla, jossa luokka oli jaettu kahteen ryhmään, jotka seisoivat leikki alueen keskella riveissä nenät vastakkain. Toinen ryhmä oli Etelä-Suomi ja toinen Lappi. Leikin johtaja sanoo lauseen, joka liittyy Lappiin tai Etelä-Suomeen, esim. Siellä on talvella kaamos. Kun joku Lappi-ryhmän jäsenistä hoksaa lauseen liittyvän Lappiin, huutaa hän Lappi! ja Lappi-ryhmän jäsenet yrittävät saada Etelä-Suomi-ryhmän jäsenet kiinni ennen kuin he ehtivät juosta leikkialueen reunaan. Ne leikkijät, jotka jäävät kiinni, siirtyvät Lappi-ryhmään ja palataan leikkialueen keskelle. Leikin johtaja huutaa uuden lauseen ja se ryhmä, jonka alueeseen lause liittyy, yrittää taas ottaa kiinni toisen joukkueen jäseniä. Leikki loppuu, kun toisesta joukkueesta loppuvat leikkijät tai opettaja päättää.

Luokassa oppilaat jakaantuivat 5 pienryhmään ja saivat kirjoittaa pikkulapuille niin monta Lappiin liittyvää sanaa kuin annetussa ajassa ehtivät. Kirjoitetut sanalaput vaihdettiin naapuriryhmän kanssa ja pelattiin oman ryhmän kesken sananselityspeliä.

Oppilaiden keksimiä Lappiin liittyviä sanoja.

Osa oppilaista suoritui Lappi-teeman tehtävistä muita nopeammin ja he käyttivät ylimääräisen ajan viikon aikana oman Lappi-aiheisen projektin tekemiseen. Muutamat oppilaat tutustuivat tarkemmin poroihin, eräs oppilaista tutustui saamelaisiin ja toinen opetteli laskemaan saamenkielellä kymmeneen sekä muutamia muita tervehdyksiä saameksi. Lisäksi kartoista kiinnostunut oppilas tutki Lapin tuntureita ja niiden korkeuksia tehden lopuksi taulukon, johon oli järjestänyt tunturit suuruusjärjestykseen.


Jakson päätteeksi oppilaat esittelivät omat projektinsa koko luokalle.

1 kommentti:

Mare kirjoitti...

Mukavan monipuolinen kokonaisuus :)