Lappi ja saamelaisuus

Saamelaisten kansallispäivää vietetään helmikuun 6. päivänä. Yltin kirjojen tarjoama tieto ei oikein kohtaa lappilaislasta, joten saamelaisten kansallispäivän yhdistäminen Lappi-aiheeseen tuo ei-saamelaislapsille myös jotain uutta.

Lähestyimme aihetta Neljän tuulen lakin-tarinan avulla.

Kauan kauan sitten, ehkä tuhansia vuosia sitten, tai ehkä vielä vähän kauemmin sitten ei Lapissa voinut elää ja asua, tiedätkö miksi? Koska kaikki neljä tuulta puhalsivat miten halusivat. Yhtenä aamuna saattoi maailma olla vihreä ja lämmin, kukat kukkivat ja aurinko paistoi. Mutta seuraavana aamuna ulkona saattoi olla kylmää ja lumista pohjoistuulen puhaltaessa lujasti. Toisinaan kaikki neljä tuulta puhalsivat kaikki yhtä aikaa näin (opettaja heiluttaa yhtä oppilasta kuin tämä olisi myrskyssä neljän tuulen keskellä). 

Silloin pohjoiseen tuli mies, shamaani, tietäjä. Hän pystytti telttansa ja muutti asumaan Lappiin neljästä tuulestä välittämättä. Mutta hän oli yksinäinen: ei vaimoa, ei lapsia, ei ystäviä. Silloin shamaani kotaansa tulen ja alkoi joikata noitarumpunsa säestyksellä. Joiullaan shaamani kutsui neljä tuulta kotaansa ja neljä tuulta tulivat. Shamaani ja tuulet istuivat tulen ääressä, kodassa oli lämmintä ja neljä tuulta nukahtivat. Mutta shaamani ei nukkunut, hän lisäsi puita nuotioon ja nuotion lämmössä neljä tuulta kutistuivat ja kutistuivat. Lopulta ne olivat niin pieniä, että saattoi ottaa ne käsiinsä. Shamaani otti päästään hattunsa, joka siihen aikaan oli muodoltaan kuin pipo. Shamaani otti yhden tuulen kerrallaan, laittoi sen hattuunsa ja sitoi tuulet hattuunsa. 

Aamulla neljä tuulta heräsivät ja yrittivät tulla ulos hatusta, mutta ne eivät pystyneet? Tiedätkö miksi? No, nehän oli sidottu hattuun. Tuulet huusivat hatun sisällä "päästä meidät ulos, päästä meidät ulos". Ja shamaani sanoi "Vapautan teidät yhdellä ehdolla, teidän on luvattava, että kukin tuuli puhaltaa vain omalla vuorollaan". Ja tuulet lupasivat, että pohjoistuuli puhaltaisi jatkossa vain talvella, itätuuli puhaltaisi keväällä, etelätuulen vuoro olisi puhaltaa kesällä lämmintä iltaa Lappiin ja syystuulen vuoro olisi syksyllä. "Muistutuksena lupauksestanne käyttävät tästä lähin kaikki miehet Lapissa neljän tuulen hattua" sanoi Shaamani neljälle tuulelle ja heilautti päähänsä hatun, joka ei enää neljän tuulen vangitsemisen jälkeen näyttänyt enää samalta kuin ennen.

Kertomuksen jälkeen tutkimme neljän tuulen lakin ja lapintakin koristeluita ja värejä. Värejä tutkittuamme alkoi jokainen oppilas koristella lapintakin perinteisiä värejä käyttäen punaista pientä vohvelikangastilkkua. Koristeompelun lomassa kuuntelimme cd:ltä Topeliuksen Sampo Lappalaisen.

Kertomuksessa Sampo Lappalaisesta kerrotaan auringonjuhlasta, toisin sanoen kaamos on päättymässä. Keskustelimme oppitunnilla oppilaiden kokemuksia kaamoksesta, sekä kävimme hieman läpi sitä miksi meillä pohjoisessa ei talvisin paista aurinko ja kesällä aurinko on koko ajan taivaalla. A3-kokoiselle reunoista teipatulle vesiväripaperille maalasimme vaaleaa sinistä lumeksi, punaista, oranssi ja keltaista auringon kajoksi ja tummaa sinistä taivaaksi.

Sampo Lappalaisen tarinaan tutustumista jatkettiin äidinkielen tunneilla. Yhdistetyllä äidinkielen ja liikunnan tunnilla ulkona oppilaat suunnistivat koulun pihalla. Rasteilta löytyi pakasterasiasta pätkä Sampo Lappalaisen tarinaa (ekaluokkalaisille luettavaksi yksinkertaistettu ja lyhennetty versio). Oppilasparin tullessa rastilta, lukivat he opettajalle ääneen löytämänsä tarinan pätkän ja laittoivat tarinasuikaleen omaan muovitaskuunsa ennen seuraavalle rastille lähtöä. 

Seuraavalla äidinkielen tunnilla tarinasuikaleet levitettiin pöydälle ja oppilasparit järjestivät suikaleet siten, että niistä muodostui järkevästi etenevä kertomus Sampo Lappalaisesta. Epäilin tehtävän olevan osalle oppilaista liian haastava, mutta hyvin he pareittain saivat tehtävän tehtyä. Aluksi etsimme yhdessä alun ja lopun, sen jälkeen parit itsenäisesti järjestivät tarinan alun ja lopun väliin.
Lukuläksyksi oppilaat saivat tietenkin kokoonliimaamansa tarinan Sampo Lappalaisesta.

Tekstin kääntöpuolelle kirjoitimme vielä Sampo Lappalaisesta kirjoittaneen satusedän nimen ja kuinka ollakaan tulimme samalla tutkineeksi Z kirjainta, jota emme ole vielä opetelleet vierasperäisistä kirjaimista. Tekstistä tutkittiin myös muita sanoja, Rastegaise-vuoren nimestä löytyi harjoiteltavaksi G-kirjain. Tekstistä löytyi myös tuntemattomampia sanoja, joiden merkitystä pohdimme (mm. ahkio, hiisi, kaamos).

Saamelaisuuteen ja saamelaisten kansallispäivään perehdyimme tarkemmin esineiden avulla. Tutkimme neljän tuulen lakin lisäksi miesten lapintakkia, naisten hattua, kuksaa ja puukkoa. Taulukuvaan keräsin keskustelussa ja esineiden tutkimisessa esiin tulleet asiat.

Esiin nostetut asiat

- alkuperäiskansa

- saamenmaan lipun

- saamenkielen aseman virallisena kielenä pohjois-lapin kunnissa

- saamenkieliset tervehdykset

- saamelaisalueen (Suomi, Ruotsi, Norja, Venäjä) 

- aiemmin poronhoitoon liittyvän jutamisen ja kodassa asumisen

- perinteiset elinkeinot ja perinnekäsityöt

Vohvelikangaskirjailujen valmistuttua oppilaat leikkasivat sinisestä paperista neljän tuulen lakin sakarat. Sen jälkeen tutkimme lisää lapintakkia ja piirsimme Sampo Lappalaiselle kasvot ja hartiat pastelliliiduilla. Lopuksi Sampo Lappalainen liimattiin maalaamillemme A3-kokoiselle taustapaperille. Kasvojen ja hartioden piirtämisen apuna oppilailla oli A3-paperille karkeasti hahmotellut hartiat ja pään muoto, jotta saimme Sampo Lappalaisista hattuun sopivia. Suut, silmät, korvat ja nenät piti jokaisen itse sijotella työhönsä.
Oppilaiden työt näyttivät valmiina hienommilta kuin osasin aavistaakkaan. Ja useampi oppilas ylitti odotukset keskittymällä huolelliseen työskentelyyn. Monivaiheinen työ jaksoi motivoida, kun tekniikat vaihtuivat työn edetessä.

Mitä viime vuonna tein 2lk:n kanssa saamelaisten kansallispäivänä? 

http://openideat.blogspot.fi/2013/01/saamen-kansallispaiva-ja-perinnekasityot.html