Syksyn parhaat pihapelit

Tämän syksyn ulkoliikuntatunneilla ollaan menty "ysäri-teemalla" eli niitä pelejä, joita olen itsekin lapsena pelannut. Pekingin mysteeri on yksi niitä lautapelejä, joita olen kotona pelannut vanhempieni kanssa paljon. Päätin siirtää Pekingin mysteerin ulos suunnistusjaksoon.

Rasteina metsässä olivat Pekingin mysteeristä tutut pesula, jadepalatsi, jalokiviliike jne. ja siellä liikkeenhoitajat antoivat oppilaille oman johtolankansa syyllisestä. Kopioin pelilaudan kuvat rastikorteiksi, jotka laminoin. Henkilön antaman vihjeen kirjoitan jokaisella pelikerralla korttiin permanent-tussilla (joka lähtee kätevästi käsidesillä pois pelin jälkeen).

                                         

Ennen pelin alkua oppilaat kuulevat rikosmysteerin, jota he lähtevät selvittämään. Oppilaat suunnistavat rastilta toiselle valistemassaan järjestyksessä. Jokaiselta rastilta saa vihjeen tai ei saa, jollei henkilö nähnyt syyllistä. Temppelissä oleva viisas tietäjä kertoo, mikäli joku todistajista valehtelee. Pelilaudalla pelattavassa versiossa temppelissä Viisaan tietäjän versio on kirjoitettu peilikuvakirjoituksella ja se ratkaistaan peilin avulla. Tätä elementtiä en vielä lisännyt peliin. Ehkäpä laminoituun rastikorttiin pitää liittää muovitasku, johon vihjekortin voi laittaa sekä pieni peili vihjeen lukemista varten. Tämä on kuitenkin vielä työn alla.

  

Omille oppilailleni Pekingin mysteeri oli ensimmäinen pidempi kokonaisena suunnistusratana toteutettu suunnistusharjoitus. Espoon Pirttimäen ulkoilualueelle tehty suunnistusrata oli kokonaisuudessaan 3 km pituinen. Harjoitus onnistui erinomaisesti. Ennen lähtöä kävimme kartalla läpi jokaisen rastin sijainnin. Mitä karttamerkit kertovat kunkin rastin sijainnista? Mitä rastin lähellä on? Mistä oikean paikan tunnistaa?

Kartan lisäksi oppilaat saivat mukaansa metsään epäiltyjen listan, jonka avulla he selvittivät kuka oli syyllinen.

Suunnistus sujui yli odotusten. Rikosmysteerin ratkominen oli oppilaiden mielestä motivoivaa ja moni sellainen oppilas, joka ei olisi jaksanut kiertää rasteja vain etsien niitä, innostui ja reitiltä palatessaan esitti kysymyksen "voidaanko tehdä tätä joskus toistekkin?" Toki voimme, sillä Pekingin mysteerissä on 50 rikosta ratkaistavaksi!

Toinen omasta lapsuudestani tuttu leikki, joka yllättäen nousi hitiksi oppilaiden keskuudessa oli lipunryöstö! Tätäkin pelasimme metsässä. Metsikkö jaettiin kahteen osaan, samoin ryhmä. Molemmat joukkueet kävivät piilottamassa lipun omalle alueelleen. 

Pelin alettua joukkueet yrittivät löytää vastajoukkueen lipun jäämättä kiinni. Päätimme yhdessä, että kaikki pelaavat reilua peliä ja jäädessään kiinni tulevat itse vankilaan ilman, että tarvitsee sinne taluttaa. Vankilasta saattoi pelastua, kun oman joukkueen jäsen tuli ottamaan vankia kädestä kiinni ja juoksi omalle alueelle vangin kanssa. Meidän pelissämme tämä toimi hyvin.

Lapsena olen pelannut lipunryöstöä siten, että jokaisella pelaajalla oli käsivarressa kreppipaperista leikattu nauha ja repäisemällä nauhan irti toiselta pelaajalta, joutui tämä menemään vankilaan. Vankilasta sai uusia nauhoja sovitun määrän.

Joukkueen löydettyä vastapuolen lipun piti se saada kuljetettua metsikön keskellä olevalle vankilalle ilman, että lippua kuljettanut henkilö jää kiinni. Mikäli lippua kuljettanut henkilö jää kiinni, on hänen jätettävä lippu maahan sille kohtaa ja joukkue voi piilottaa lipun uudelleen (mikäli ehtii..).

Hiki tuli lipunryöstössä niin oppilaille kuin opelle ja avustajallekin! Ja jälleen kysyttiin "voidaanko olla tätä toistekkin?" 😁

Kymmenen tikkua laudalla on myös kuulunut tämän syksyn pihapeleihin, isolla porukalla sekin oli hauskaa! Hassua, kuinka ihan perusleikit ja pelit ovat ihan hittejä! 

5.-6. luokka: Metsä

Syksyn ensimmäisenä isompana teemana yhdysluokassamme oli metsä.

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi

• Oppilas tekee valmiiksi keväällä aloittamansa digikasvion.
• Oppilas tunnistaa lähiympäristön kasveja.
• Oppilas harjoittelee kasvilajien määrittämistä kasvikirjan avulla.
• Oppilas tuntee ja erottaa luonnossa eri metsä- ja suotyypit.
• Oppilas tutustuu metsäteollisuuteen ja metsien suojeluun.

Suomen kieli

• Oppilaan sanavarasto laajenee ja hän harjoittelee metsään liittyvien adjektiivien käyttöä.
• Oppilas osaa kuvailla tarkasti metsää ja sen kasveja..
• Oppilas harjoittelee luetun ymmärtämistä tietotekstistä (ympäristöopin oppikirja).
• Oppilas laatii lukemansa pohjalta käsitekartan.
• Oppilas tutustuu tietoteksteihin ja harjoittelee tiivistelmien laatimista.

Työskentely

• Oppilas harjoittelee työskentelyä itsenäisesti sekä ryhmässä.
• Oppilas ottaa vastuuta omasta työskentelystään ja huolehtii, että annetut tehtävät tulee tehtyä aikataulun mukaisesti.
• Oppilas harjoittelee siistiä ja kaunista vihkotyötä.

Aloitimme jakson parissa työskentelyn tekemällä parin tunnin metsäretken Espoon keskuspuistoon. Lyhyen metsäretken aikana pysähdyimme muutamiin paikkoihin ja katselimme metsässä ylös, alas ja ympärillemme. Oppilaat ottivat kuvia näistä paikoista, joihin yhdessä pysähdyimme tutkimaan miltä metsä näyttää. Samalla nimesimme yhdessä metsästä löytyviä kasveja, joita oppilaat myös kuvasivat kasvioita varten. 

Kuiva kangasmetsä

Vielä emme puhuneet metsätyypeistä, vaikka keskustelussa kysymyksillä nostinkin esiin juuri metsätyypin keskeisimpiä piirteitä. Samalla pohdimme syitä kyseisen metsän kasvistolle. 

Kostea kangasmetsä

Seuraavana päivänä palasimme luokassa edellisen päivän kokemuksiin metsässä otettujen valokuvien avulla. Vihkoon piirsimme metsäretkellä löytämämme metsätyypit (kostea kangas, kuiva kangas ja lehto) sekä nimesimme metsätyypit. Samalla tuli kerrattua miksi kukin kasvi kasvoi juuri siinä metsässä.

Vuosia sitten tekemäni puunäytteet löytyivät kaappien uumenista tutkittaviksi.

Tutustuimme tarkemmin puihin. Toin luokkaan puunäytteitä ja pohdimme yhdessä onko esimerkiksi lehti- ja havupuiden rungoissa eroja. Lisäksi tutkimme puiden poikkileikkauksia ja vuosirenkaita. Samalla huomasimme, ettei puu kasva joka puolelta tasaisesti...

Tutkimme myös puiden lehtiä, joita oppilaat olivat tuoneet luokkaan. Tunnin päätteeksi määrittelimme vihkoon termit puu, taimi ja metsä. 

Kenkälaatikollinen kuusikiekkoja on opettanut jo useamman
oppilasryhmän laskemaan puun vuosirenkaita.

Kuvaamataidon tunnilla puun vuosirenkaat toimivat aasin siltana uuteen työhön, vaikka olimmekin huomanneet, etteivät puunvuosirenkaat ole täysin pyöreitä. Oppilaat harjoittelivat harpin käyttöä piirtämällä A4-paperin täyteen kaaria.

Harpin käytön harjoittelua, lämpimiä ja kylmiä värejä ja puiden lehtiä.

Kun paperi oli täynnä kaaria, sommitteli oppilas luokkaan tuomiaan lehtiä mallina käyttäen lehtiä kaarien päälle. Kertasimme lämpimät ja kylmät värit. Oppilas sai itse valita lehtien ja taustan suhteen, kumman hän värittää kylmillä ja kumman lämpimillä väreillä. Töiden valmistuttua tutkimme yhdessä töitä ja sitä pitääkö paikkansa, että lämpimät värit nousevat, lähestyvät ja laajentuvat ja kylmät värit laskevat, pakenevat ja supistuvat.

Tämä kuvistyö oli todella aikaa vievä, mutta harpin käytön harjoittelu oli motivoivaa.
Lisäksi tässä työssä onnistui moni sellainen oppilas, joka ei yleensä ole kuvaamataidossa
mukavuusalueellaan. Ylläoleva kuva ei ole opettajan mallityö, vaan juuri sellaisen oppilaan
tekemä, joka ei yleensä erityisesti piirtämiestä välitä.

Seuraavana päivänä keskityimme varpuihin. Olin tuonut luokkaan puolukan, mustikan ja kanervan varpuja. Tutkimme varpujen rakennetta ja huomasimme niissä olevan puuvarsi. Tutkimme myös varpujen lehtiä ja muistelimme missä metsätyypissä kukin varpu kasvoi. Samalla löytyi syy kunkin varvun lehdille.

Tunnin päätteeksi oppilaat lukivat oppikirjasta kappaleen varvuista ja ruohovartisista kasveista ja tekivät aiheeseen liittyvän ristikon. Ristikon tein netissä crossword maker-sivustolla.

Ekosysteemi pelin ostin kesällä Rovaniemeltä Metsähallituksen
Pilke-tiedekeskuksesta. Peli on opetuskäyttöön ihan toimiva.

Ekosysteemiin tutustuessamme jaoin oppilaille jokaiselle yhden Metsän ekosysteemi tietopelin pelikortin. Oppilaiden piti etsiä itselleen pari tai ryhmä, jonka kanssa he kuuluvat yhteen. Oppilaiden löydettyä ryhmänsä kertoivat oppilaat luokitteluperusteen, jolla olivat tuon parin löytäneet. Pohdimme luokitteluja, kuuluvatko jotkin ryhmät samaan porukkaan?  Kuuluuko liito-orava lentävien ryhmään vai nisäkäs-ryhmään? Saimme aikaan hyvää keskustelua. Lopuksi pyysin oppilaita jakaantumaan vain kahteen eri ryhmään, hetken pohdittuaan oppilaat keksivät eloton - elollinen luokittelun, josta pääsimmekin sen jälkeen tutkimaan ekosysteemiä.

Keskustelimme erilaisten elollisten ja elottomien asioiden merkityksestä luonnossa. Samalla piirsimme vihkokuvaa keskustelusta. Opetus tapahtui ulkona. Istuskelimme auringon paisteessa koulun vieressä parcour-kentällä, "tauluna" toimi voimapaperin palanen, jonka kääntöpuolelle oli luokassa pelattu matikkapeliä. Ulkona oppiminen sujui niin hyvin, että seuraavana päivänä opiskelimme yhteyttämistä samalla tyylillä ulkona.

Ekosysteemitunnin lopuksi etsimme matoja ja rakensimme matokompostin löytämiemme ohjeiden mukaan tutkiaksemme hajottajien työtä. Matoja on ruokittu pienillä omenanpalasilla aktiivisesti.

Teemaan kuuluivat myös suot ja niitä lähdimme opiskelemaan metsään. Edellisellä viikolla tuli Opetushallituksesta yhteydenotto, Kanadan yleisradio CBC oli tulossa Suomeen tekemään juttua Liikkuvasta Koulusta ja ulkona oppimisesta, joten heidät lähetettiin mukaan meidän retkellemme. Retkeilimme siis kuvausryhmän kanssa. Sen verran tottuneita retkeilijöitä oppilaani jo ovat, että 6 km matka taittui ilman turhia kitinöitä. Lähtiessä oppilaat kysyivät "Emmehän tee tänään sitä 8 km lenkkiä?" Kun kerroin, että tänään tulee vain 6 km, totesivat oppilaat ettei se ole juuri mitään :)

Metsäretken aikana oli sopivin välimatkoin lyhyitä oppimistuokioita. Ensimmäinen oppimistuokio käsitteli sammalia ja jäkäliä. Kyselin oppilaiden ennakkotietoja sammalista ja jäkälistä. Oppikirjan monisteisiin kuului sammal- ja jäkälälajien tunnistuskortti, jonka avulla oppilaat tutkivat matkan aikana löytämiään sammalia ja jäläliä. Keräsimme munakartonkiin yksittäiset näytteet löytämistämme erilaisista sammalista ja jäkälistä. Sammalien ja jäkälien kerääminenhän ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta olen ymmärtänyt, että pedagogiseen käyttöön kohtuullisen määrän kerääminen on ok ja tällä oletuksella toimimme.

Kun pääsimme ennakkoon valitsemani suon laidalle oli seuraavan opetustuokion aika. Tunnistimme yhdessä kaikki matkan varrelta löytyneet eri sammalet ja jäkälät, sen jälkeen kerroin oppilaille kuinka suo muodostuu. Opetustuokiota varten valittu suo olikin tästä hyvä esimerkki, koska kyseessä oli lampi, jonka toisessa päässä rahkasammalet olivat alkaneet vallata tilaa vesikasveilta eli juuri samanalainen paikka, jollaisen oppilaat löytäisivät myöhemmin oppikirjansa sivuilta.

Suon laidalla oppilaat pääsivät tutkimustehtävän pariin. Huomasimme, että rahkasammal on todella märkää ja se oppilas, joka rahkasammalille oli jo ehtinyt astua, olikin jo kastellut sukkansa. Kuinka märkää rahkasammal oikein on?

Pareittain oppilaat täyttivät 1 dl mitan rahkasammalella ja ottivat mitasta vähän kerrallaan sammalta pois puristaen samalla kaiken veden sammalesta takaisin mitta-astiaan. 

Oppilaiden tulokset siitä kuinka paljon 1 dl rahkasammalta sisälsi vettä vaihtelivat ryhmien välillä 50-70 ml eli desilitrassa rahkasammalta oli yhtä paljon vettä kuin itse sammalta. Tosin kuten muutaman oppilaat totesivat, sammalta ei saanut puristettua ihan kuivaksi vaan vettä oli kasvissa edelleen. 

Pienenä kertauksena viime kevään vetomitoista ja mittayksikkö muunnoksista, kyselin oppilailta kuinka paljon vettä tulisi litrasta rahkasammalta, jos desistä tulee 70 ml. Hyvin muistivat, että desilitrasta kymmenkertaistuessa tulee litra ja 70 ml kymmenkertaisena on 700 ml eli 7 dl.

Evästauko on tietenkin tärkein osa retkeä ja seuraavaksi olikin sen vuoro. Tulipaikalla nuotiolla sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Samalla oppilailla oli aikaa vain olla keskenään, mikä mielestäni on metsäretkillä myös tärkeää. Kävellessämme yritän aina hakeutua eri oppilaiden kanssa kävelemään, koska metsässä tulee jutusteltua oppilaiden kanssa ihan eri tavalla kuin koulussa oppitunneilla. Itse ajattelen, että metsäretket ovat sosiaalisen kasvun paikkoja parhaimmillaan. Olemme yhdessä, toiminta on osittain ohjattua ja osittain vapaamuotoista. Metsäretkillä porukasta huokuu se me-henki erilailla kuin koulussa.

Evästauon jälkeen pelasimme pareittain lajintunnistus peliä. Pelilaudalla oli kuvia kasveista, joihin olimme syksyn aikana tutustuneet. Aluksi oppilaat laittoivat vuorotellen alustalle kävyn kasvin päälle sitä mukaa, kun nimesivät kasveja. Kun kaikki kasvit oli peitetty, alkoi peli. Matikkapelin ideana oli tyhjentää pelilauta kävyistä. Kun kaksi käpyä oli vierekkäin, sai toisen yli hypätä ja yli hypätty otettiin pois laudalta. Pelilautoja oli kolmea eri tasoa.

Kisailimme lajitunnistuksessa myös joukkueittain. Pelasimme myrkkysieni-peliä. Alustalla oli lähiympäristöstä löytyneiden puiden lehtiä sekä muita kasveja. Toinen joukkue katseli muualle, kun vastajoukkue valitsi "myrkkysienen". Sen jälkeen ryhmä nimesi alustalta kasveja yksi kerrallaan. Nimetä sai niin pitkään kuin halusi, jokaisesta nimetystä kasvista joukkue sai pisteen... mutta jos joukkue osui "myrkkysieneen", se menetti kaikki pisteensä. Perusleikki, mutta sopi tähänkin tilanteeseen erinomaisesti ja lajit tuli leikissä tunnistettua useita kertoja.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä tekemään suomenkielen tehtävää ja harjoittelimme adjektiivejä. Minulla oli mukanani lappuja, joissa oli 1-3 adjektiivia. Oppilaiden piti etsiä luonnosta jotain, johon kaikki lapussa olevat adjektiivit sopivat. Tehtävä oli 5.-6. luokkalaisille melko helppo, vaikka lapussa oli kolmekin adjektiivia. Erinomaista treeniä suomenkielen oppijoille joka tapauksessa ja kaikki oppilaat tekivät tätä tehtävää huomattavasti innokkaammin kuin olin etukäteen olettanut.

Kasveihin liittyviä adjektiivejä olemme syksyn aikan työstäneet paljon, sillä jakson aikana viimeisteltiin keväällä aloitettu kasvio. Vaatimuksenani kasviossa oli kasvin nimen, löytöpaikan ja päivämäärän lisäksi, että jokaista kasvia piti kuvailla muutamalla lauseella.

Kasvion keräsimme Seesaw-sovelluksen avulla. Kasvion keräämisestämme oli muuten juttu Helsingin sanomissa keväällä.

Metsän eläimiin ja kasveihin liittyvää sanastoa tuli kerrattua myös hyvin käsitellessämme tarinaa "Eläimet tienteossa". Luin oppilaille tarinan ääneen, kuuntelemisen aikana oppilaat kirjasivat vihkoihinsa kaikki eläimet ja kasvit, jotka tarinassa esiintyivät. Sen jälkeen oppilaiden piti koota tarina, joka oli leikattu palasiksi. Kun oppilailla oli kokonainen tarina edessään, oppilaat lukivat tarinan ja alleviivasivat sieltä kaikki eläimet ja kasvit täydentäen vihkossa jo kuuntelun perusteella olevaa listaa. Yhdessä kävimme vielä läpi kaikki eläimet ja kasvit sekä tarkistimme eläin- ja kasvikirjoista ne lajit, joita oppilaat eivät tunteneet. Tässä tehtävässä nousi hyviä keskusteluja sanastosta. Esimerkiksi hongan oppilaat tiesivät puuksi asiayhteyksien avulla, mutta eivät tienneet mikä puu on kyseessä. Sama tarina luettiin seuraavalla tunnilla vielä ääneen koulukummeinamme toimiville eskareille ja satuhetken päätteeksi jokainen kummipari piirsi kuvan tarinasta.

Käsitekartta käsitellyistä aiheista

Suomenkielen tunneilla tutustumme jakson aikana asiateksteihin ja erityisesti tiivistelmiin. Oppilaat harjoittelevat keskeisten asioiden poimista kirjan kappaleista täydentämällä käsitekarttaa metsästä. Jokaisen oppilaan tehtävänä oli jakson aikana lue oppikirjasta vastaava alue. Kaikkia kirjan kappaleiden aiheita käsiteltiin koulussa yhdessä ja ohjasin oppilaita lukemaan kotona vastaavan kappaleen. Koulussa opitun ja kotona luetun pohjalta, oppilaat täydensivät käsitekarttaa.

Suomenkielen tunnilla harjoittelimme keskeisten asioiden poimimista ja tiivistämistä Ahma-tekstin avulla. Poimimme jokaisesta kappaleesta keskeisimmät asiat yhteiseen käsitekarttaan yksittäisillä sanoilla. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat käsitekartan pohjalta lyhyen tiivistelmän ahmasta omin sanoin.

Muutamista aiheista teimme yhdessä tiivistelmiä yltin tuntien yhteydessä, eli aihetta käsiteltyämme pohdimme yhdessä miten asian kirjoittaisi lyhyeksi tekstiksi. Muotoilimme tekstin yhdessä tunnin lopuksi ja minä kirjoitin sen oppilaiden ohjeiden mukaan taululle, jokainen oppilas tietenkin myös omaan vihkoonsa. 

Pidän tekstin tuottamista erityisen tärkeänä ja minulla on oppilaita, jotka ovat oppineet ranskalaiset viivat vähän liiankin hyvin.. siksi teemme vihkotekstejä paljon yhdessä.

Jakson arvioitavina tiivistelminä toimi tässä jaksossa kaksi tekstiä. Ensimmäinen käsitteli metsänhoitoa. Aiheeseen liittyvää sanastoa käsiteltiin ensin yhdessä yhdellä tunnilla kieli-ja kulttuuriryhmien opettajan kanssa (itse olin poissa) ja seuraavalla tunnilla oppilaiden tuli tiivistää oppikirjan kappaleen tärkeimmät asiat metsänhoito-tekstiksi. Apuna oppilailla oli kuva metsänhoidon vaiheista.

Toinen arvioitava teksti metsien suojelusta tuotettiin siten, että oppilaat jaettiin 4 hengen ryhmiin. Ryhmän jäsenet saivat numerot 1-4 ja kaikki ykköset, kakkoset, kolmoset ja neloset kerääntyivät omiin ryhmiinsä tutkimaan heille annettua aihetta. Aiheet olivat luonnonsuojelun tavoitteet, luonnontilainen metsä, uhanalaisuus ja neljäs ryhmä tutki metsän suojelusta kirjoitettuja tekstejä puuinfon ja greenpeacen sivuilta (tässä on ajan riittäessä hedelmällinen teksti pari, josta keskustella mitä eroa näiden kahden tahon samasta aiheesta kirjoittamissa teksteissä on). Ryhmät laativat lyhyet muistiinpanot omista aiheistaan ja palasivat omaan ryhmäänsä jakamaan oppimansa muille. Ohjasin oppilaita tekemään muistiinpanoja käsitekartan muotoon muiden kertomasta.

Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjoittivat metsien suojelusta tekstin. Oppikirjaa ei saanut tekstiä kirjoittaessa avata, vaan oppilaat kirjoittivat sen pohjalta mitä muistivat ja mitä olivat muistiinpanoihinsa kirjanneet. Taululla oli apukysymykset ohjaamassa, miten tekstin voi rakentaa. 

Jakso päättyi yhteiseen metsäretkeen metsähallituksen ja luontokoulu Naakan kanssa. Retken teemana oli metsän ennallistaminen. Kyseessä oli Nuuksion kansallispuistossa oleva korpi, joka oli joitakin vuosikymmeniä sitten ojitettu ja siihen oli istutettu metsää. Istutettu metsä ei kuitenkaan ollut menestynyt alueella. Nyt tavoitteena on palauttaa alue jälleen korveksi. 

                         

                         

Sitä varten kaadoimme ojanvarresta kuusia, jotka karsittiin oksista. Seuraavaksi puut sahattiin n. 1.5 m pituisiksi paaluiksi, jotka nuijittiin lekalla ojaan padoksi. Lopuksi pato täytettiin maa-aineksella ja karsituilla kuusen oksilla. Tämän työn tavoitteena oli, että vesi ojassa nousisi ja tulvisi maalle, jolloin maaperä kostuisi jälleen ja vähitellen alue palaisi korveksi. Osa porukasta kävi myös eräällä vanhalla autiotontilla poistamassa vieraslajeja, jotta ne eivät leviäisi kansallispuistoon.

Kyseessä oli siis talkoot ja fyysinen työ, mutta se oli oppilaista todella motivoivaa. Kitinää ei kuulunut, päin vastoin oppilaat eivät olisi halunneet lainkaan lopettaa ja olisivat mielellään tulleet hommiin toisenkin kerran. Toisaalta eipä kaupunkilaislapsi nykyisin kovin usein pääse kaatamaan puita. Ainutlaatuinen kokemus siis useimmille! Erään oppilaan kommentti oli "Paras retki ikinä koko kuuden vuoden aikana koulussa!"

Valmis pato

                             

Jakson lopuksi oppilaat tekivät itsearvioinnin metsä-jakson aikana työskentelystä. Kaikkien oppilaideni kielitaito ei vielä riitä sanalliseen arviointiin, mutta ohjasin oppilaita siten, että ainakin jostain asiasta heidän piti kirjoittaa myös sanallisesti oma arvionsa.

Jakson lopuksi saimme myös katsoa CBC:n videoklipin ulkona opettamisesta ja liikkuvasta koulusta, jossa olimme olleet mukana. Löydät sen täältä.

Metsä-teema osa 3

Metsä-teema jatkui luokassamme vielä kolmannen viikon. Nyt siirryimme metsän kasveista tutkimaan myös ranta- ja vesikasveja, sen verran kuin se koulumme lähiympäristössä oli mahdollista.

Maanantai 

Musiikki ja metsä:

Musiikin tunnillakin lähdimme metsään ja "Lähtekäämme metsään"-laulu raikui komeasti. Seuraavaksi pohdimme mitä eläimiä suomalaisesta metsässä asuu ja aika pian oppilaista eräs ehdottikin karhua. Siispä lähdimme metsästämään karhua "Karhua mä metsästän, tahdon saada suuren, enkä pelkää ollenkaan..." ja hieman lämmittelemään niin ääntämme kuin muutakin kehoa. Karhun lisäksi metsän kätköistä löytyi myös Oravan pesä, jonka lauloimme myös. Nisäkkäiden lisäksi metsässä on myös muitakin eläimiä, nimittäin lintuja ja tänään tutustuimme käkeen Kukkuu käkönen-laululla, jonka myötä aloitimme myös huilun soiton. 

Tunti päättyi rauhoittumiseen ja Esa Lamposen Syksy saapuu ja illat tummentuu..-laulun myötä.

Tiistai

Yltti ja metsä:

Tunnin aluksi tarkastelimme opettajan luokkaan tuomia tutkimusvälineitä ja pohdimme mitä niillä voisi metsässä tehdä. Kaikille tutkimusvälineille löytyi nimi ja useita käyttötarkoituksia. 

Luimme vielä yhdessä Pisara-kirjan ohjeet retkestä rannalle ja keskustelimme seuraavan päivän retkivarustuksesta. Lisäksi tutkimme oppikirjamme esittelemien ranta- ja vesikasvien tuntomerkkejä kirjasta, jotta tietäisimme mihin asioihin seuraavana päivänä kiinnittäisimme huomiota. 

Tutkimusvälineitä metsä- ja rantaretkelle: suurennuslasi, luuppi, mittanauha,
lämpömittari ja läpinäkyviä vesiastioita.

Keskiviikko

Tutkimusretki, yltti, kuvaamataito ja metsä:

Metsäretkellä oppilaat tutkivat rannalla kasvavia leppää ja pajua sekä purosta löytynyttä ahvenvitaa. Kasvien tuntomerkkejä suurennuslasien ja mittanauhojen avulla. 

Kiinnitimme huomiota seuraaviin asioihin:

- lehden muoto

- lehden laita

- lehtisuonet

- lehden koko

- kasvupaikka

- väri

- mahdolliset muut tuntomerkit, kuten lepän pienet kävyt

Lisäksi tutkimme veden lämpötilaa purossa, veden väriä ja hajua.

Retken jälkeen palasimme luokassa samoihin asioihin, joita metsässä ja rannalla oli tutkittu. Koska retkikohteestamme ei löytynyt osmankäämiä, oli opettaja tuonut luokkaan osmankäämin tutkittavaksi. Tunnistimme Pisara-kirjan määritelmien avulla kasvin osmankäämiksi ja vertailimme tuntomerkkejä ja kasvia toisiinsa.

Osmankäämistä teimme myös kuvataidetyön kuivapastelliliiduilla, joiden käyttö oli oppilaille uutta.

Ensin piirrettiin osmankäämin lehdet ja kukinto.

Taustan sai jokainen tehdä valitsemillaan väreillä. Ohjeena oli tehdä syksyinen ja värikäs tausta, jossa värien rajoja on häivytetty. Ja hienoja töitä oppilaat saivatkin aikaan, olin päivän päätteeksi töitä ripustaessani aika mykistynyt saatuani kaikki työt seinille. Oppilaita ohjatessa ja luokkaa siivotessa, en ehtinyt hirveästi oppilaiden töitä ihastelemaan, sillä työtä oli riittämiin oppitunnilla kuivapastellin pölyä kun muutamat keksivät puhallella toistensa päälle... huoh..

Päivän päätteeksi keräännyimme koulun pihalle hajottamaan yhden osmankäämin kukinnon, sillä Pisara-kirja kertoi, että yhdessä kukinnossa on jopa 100 000 siementä ja sehän meidän oli päästävä itse tutkimaan ja todistamaan, että niitä todella on niin paljon! Oli niitä.. koko koulun piha täynnä :)

Torstai

Yltti ja metsä:

Kasvien tunnistaminen jatkui vielä yhdella yltin tunnilla. Neljän oppilaan ryhmissä toimien oppilaat tunnistivat yhden kasvin (paju, leppä tai kielo) ja täyttivät siitä kasvintunnistuskortin. Tietojen etsimistä kasvikirjasta harjoiteltiin ryhmätyön ohessa.

Kielon latinankielinen nimi löytyi kasvikirjasta, samoin
kuin tieto kielon myrkyllisyydestä.

Ryhmätyöskentely sujui loistavasti ja jokaisen oppilaan vihkoon tuli täytetty kasvin tunnistuskortti sekä kontaktimuovilla kiinnitetty kasvin lehti. Jokaiseen ryhmään opettaja nimesi kapteenin, jonka tehtävänä oli huolehtia, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat ja kaikkien vihkoon työ tulee tehdyksi. 

Ryhmätyöskentely on meidän luokassamme vielä haastavaa, mutta tähän työskentelytuokioon olin erityisen tyytyväinen. Tulosta syntyi ja jokainen ryhmä teki töitä, eikä kukaan lähtenyt vaeltelemaan omasta ryhmästään, hienoa!

Läksyksi ja jakson päätteeksi oppilaat saivat tyhjän kasvin tunniskortin vihkoonsa. Ylttiä pitää 3. luokalla jo arvioida todistukseen ja minä en ole erityisen innokas kokeiden pitäjä. Yleissivistykseen kuuluu toki tunnistaa mustikka ja puolukka jne. mutta pidemmän päälle oppilaiden on mielestäni ulkoa osaamisen lisäksi tärkeää osata etsiä tietoa ja tunnistaa kasvi esim. kasvikirjan avulla. Sen vuoksi päätin arvioida tämän jakson "lopputyön" avulla. Valmis malli tunnistuskortista on tehty koulussa ja olemme yhdessä keskustellen myös käyneet läpi mistä voi löytää lisätietoa kasvista. Lopputyön voi tehdä vapaavalintaisesta kasvista, ei kuitenkaan siitä kasvista josta on jo luokassa kortti tehty. Työn saa tehdä kaverin kanssa ja aikuisen apua saa pyytää. Aikaa lopputyön tekemiseen annoin viikon.

Lopputöiden palauttamista edeltävänä päivänä näytin oppilaille todistuksestakin tutut sanallisen arvioinnin "arvosanat" eli erittäin hyvä, hyvä, melko hyvä, tyydyttävä, et osaa vielä riittävästi/työtä täydennettävä. Kerroin oppilaille minkälaisella suorituksella mihinkin arviointiin yltää ja pyysin oppilaita työtä viimeistellessään miettimään millaista arviota työstään he tavoittelevat. Minun pöydälläni oli ennen tätä jo puolen luokan vihot, koulupäivät päättyessä ei vihkoja jäänyt kuin muutama, sillä aika moni oli todennut, ettei ole tehnyt töitä riittävästi omaan tavoitteeseen nähden.

Tänään viimein sain viikonloppu lukemisiksi oppilaiden vihot ja voin olla tyytyväinen. Muutaman oppilaan joudun vielä lähettämään pihalle hakemaan kasvin lehden kiinnitettäväksi vihkoon, mutta muuten tehtävä on aika monella erittäin hyvin tehty.

Tässä muutamia huolellisesti tehtyjä vihkoja malliksi. Luokallamme moni oppilaista puhuu kotona muuta kieltä kuin suomea ja olikin mukava huomata, että kasville muita nimiä oli etsitty kasvikirjasta latinaksi, mutta myös kirjoitettu esimerkiksi kyrillisillä aakkosilla ja joihinkin vihkoihin oli nimi etsitty englannin sanakirjasta.

Arvioinnin periaatteena oli, että kasvia ja sen kasvupaikkaa huolellisesti tutkimalla
ja asiat kirjaamalla saa melko hyvän. Hyvään ja erittäin hyvään vaaditaan lisäksi muuta
vaivannäköä, eli esimerkiksi tietoa on etsitty netistä tai kirjasta.

Tähän päättyi kasvintunnistusjaksomme tällä erää...

Ja tyytyväisin mielin voimme siirtyä eteenpäin!

Metsä-teema osa 2

Metsä-teema jatkui myös äidinkielen tunnilla ja samalla tutustutin oppilaita Daily5-menetelmän luen itse- ja luova kirjoittaminen-tehtäviin.

Ella ja kaveritkin menevät metsään, joten
luokan ääneen lukukirjana on Timo Parvelan Ella.

Äidinkielen tunnilla aloitin Ella ja kaverit menevät metsään-kirjan lukemista oppilaille ääneen. Kirjan alussa Ellan opettaja päättää perustaa luontokoulun ja opettajan vaimo pohtii mitä luontokoulussa tehdään. Samaa kysymystä pohtivat myös minun oppilaani ja harjoittelivat samalla itsenäistä kirjoittamista. Ensin keskustelimme yhdessä mitä luontokoulussa voisi tehdä ja sen jälkeen oppilaat lähtivät omille paikoilleen kirjoittamaan.

Taululla oli mallina yhteinen lauseemme "Luontokoulussa oppii tuntemaan eläimiä" ja toisen lauseen alkunan "Luontokoulussa..." Oppilaat saattoivat omien taitojensa mukaan kirjoittaa lauseita, jotka kaikki alkavat "Luontokoulussa..." ja keksiä eri asioita, joita siellä voi tehdä. Tai kirjoittamisessaan jo pidemmällä olevat oppilaat, joilla mielikuvitus alkaa heti ryöpytä, voivat kirjoittaa pienen tarinan. Monelle oppilaalle piti painottaa, että nyt saa keksiä eikä ole oikeita tai vääriä vastauksia.

Lyhyen kirjoitustuokion, n. 10min jälkeen palasimme kokoontumispiiriin ja halukkaat saivat lukea mitä olivat kirjoittaneet.

---------------

Ylttiä ulkona:

Kuvakortit puun rungoista.

Tutustuimme lähiympäristön puihin oppilaiden kanssa koulun lähistöllä. Oppilaat työskentelivät  ryhmissä. Ryhmät saivat tunnistettavikseen kuvia puiden rungoista, kuvaa tutkimalla ja vertaamalla sitä lähiympäristön puihin, oppilaiden piti selvittää mistä puusta on kyse. Löydettyään oikean puun ryhmä otti yhden lehden/neulasen puusta mukaansa. Kun kaikki puut oli tunnistettu, ryhmä tuli esittelemään opettajalle mikä runko ja mikä lehti kuuluvat yhteen sekä nimesivät puut. Opettajalla oli tunnistettavana lisäksi pihlajan, tammen, haavan ja lehmuksen lehti.

"Olisko se tämä?"

Kuusi tunnistettu!

Muiden ryhmien valmistumista odotellessaan ryhmät pelasivat puiden lehdillä kim-leikkiä. Eli muiden sulkiessa silmänsä yksi oppilaista otti yhden lehden/neulasen pois ja muiden piti nopeasti nimetä mikä puuttuu.
Lopuksi leikimme hedelmäsalaatti-leikin idealla "metsän puita". Leikkijät seisovat piirissä, jokaisella on omaa paikkaa merkitsemässä kartio. Leikkijät valitsevat yhden oppitunnilla tunnistetuista puista. Keskellä oleva leikkijä huutaa jonkin puun nimen ja kaikki sen puun valinneet vaihtavat paikkoja. Keskellä olija yrittää itse saada piiristä paikan. Keskelle jäänyt voi huutaa myös "lehtipuu" tai "havupuu", jolloin kaikki lehti-/havupuun valinneet vaihtavat paikkaa, tai "metsän puut". 

Ylttiä luokassa:

Viime viikolla oppilaiden metsässä kuvaamien kasvien tunnistamisen parissa työskentelimme luokassa iPadeja hyödyntäen. Kokosin oppilaiden kuvat Padlet-seinälle ja numeroin. Padlet-seinän osoitteesta latasin QR-koodin, jonka tulostin jokaiselle oppilaalle.

Oppilaat liimasivat QR-koodin vihkoonsa ja avasivat QR-koodin lukijalla seinän auki padille. Oppilaat kirjasivat numeroidut kasvit vihkoihinsa. Kasvin tunnistamiseen oli apuna helppokäyttöisiä kasvikirjoja. Netistä löytyy myös kasvin tunnistamiseen ohjelma, mutta minä päätin hyödyntää perinteisiä kasvioppiata. Periaatteessa kaikki padlet-seinälle kootut kasvit pitäisi olla oppilaalle tuttuja.

Kasvikirjoja tunnistuksen avuksi.
Kun yksin 25 oppilaan kanssa huiskin menemään, merkkasin post-it-lapuilla
 oppilaille sivuja, joilta meidän kuvaamiamme kasveja löytyy.

Lopuksi oppilaat kuvittivat sivulle otsikon valitsemillaan metsän kasveilla. Käydessämme läpi  ja tarkistaessamme kasveja, jotka olimme kuvanneet, kertasimme vielä käsitteitä havupuu, lehtipuu ja marjat. Oppilaat värikoodasivat kasvit, monelle vaikeutta tuotti se, ettei kaikille kasveille löytynytkään vaihtoehtoa noista kolmesta. Luokassani on paljon suomenkielen oppijoita, joten käsitteiden perusteellinen avaaminen on tärkeää, tosin eivät termit suomenkielisille lapsillekaan itsestään selvyyksiä olleet.

QR-koodin mukana kasvien kuvat kulkevat oppilaan mukana, eikä kalliita väritulosteita tarvittu.

Ylttiä ja kuvista:

Pohjaidea työhön löytyi jostakin FB:n operyhmästä,
pohjaideassa oli työstetty työkalu.

Oppilailla oli läksynä tuoda kouluun viisi erilaista puun lehteä. Aluksi kävimme läpi minkä puiden lehtiä he olivat kouluun tuoneet. Kun lehdet oli tunnistettu, tutkimme lehtien värisävyjä. Erilaisia vihreitä sävyjä löytyi monta ja asettelimme lehtiä järjestetykseen tummimmasta vaaleimpaan. Keskustelua kävimme myös siitä miten vihreä väri muuttuu kevään edetessä kesään.

Jokainen oppilas valitsi luokkaan tuoduista lehdistä yhden ja piirsi siitä A4-paperille mahdollisimman suuren mallin. Sen jälkeen oppilas sai vielä toisen A4-kokoisen paperin. Molempien paperien alalaitaan maalattiin musta kaistale, josta lähtien oppilaat lähtivät maalaamaan vihreää, ensin tumminta mahdollista vihreää ja asteittain vaalentaen värin lähes valkoiseksi.

Monenlaisia vihreitä sävyjä ja muutama muukin väri
oppilaiden töistä löytyy. Ensi kerralla taidamme
harjoitella märkää märälle tekniikkaa, saadaksemme
pehmeämpiä "rajoja".

-----------------------

Ylttiä ja äikkää:

Viikon päätteeksi jatkoimme Daily-5 työskentelytavan harjoittelua kaksoistunnin ajan. Johdantona jälleen luin eteenpäin Ella ja kaverit menevät metsään-kirjaa. Ella ja kaverit olivat pakanneet metsäretkelle mukaan mm. kumipatjan ja riippumaton, koska mekin menemme metsään ensi viikolla, oli aiheellista pohtia mitä metsäretkellä tarvitaan. Lyhyen keskustelun jälkeen oppilaat jakautuivat seuraaville pisteille:

• Luen itse: oppilaat lukevat itsenäisesti kirjastosta lainaamiaan kirjoja.
• Kirjoitan itse: oppilaat kirjoittavat metsäretkellä tarvittavista tavaroista, taitavimmat voivat kirjoittaa lyhyen tarinan metsäretkestä. Taululla mallilause auttamassa alkuun Kun lähden metsään otan mukaan... Metsässä tarvitsen myös...

Pidän tästä kirjoitustehtävä tyypistä. Kirjoitustehtävä eriyttää luonnostaan
oppilaita. Joku kirjoittaa lauseita annaetun kaavan mukaan, toinen osaa
käyttää pilkkua ja tekee pitkän listan pilkkuineen. Kolmas hoksaa, että voi
perustella miksi ottaa minkäkin asian mukaan metsään. Ja neljäs voi lähteä
ensimmäisen lauseen jälkeen ihan omille teilleen ja kirjoittaa tarinan, joka
lähtee liikkeelle yhteisestä alusta. Ja mikä tärkeintä, kenenkään kirjoittajan
paperi ei jää tyhjäksi! Kiitos vain Luetaanko tämä?-blogin Kiia, joka minulle
tämän tehtävätyypin opasti :)

• Sanaleikkiä: opettajan ohjaamana pisteellä oleva pienryhmä tutki monisteelta löytyviä määritteitä ja pohti mistä sanasta on kyse. Käsitteet kertasivat viikon aikana opittua ja samalla vaativat myös hieman luetun ymmärtämistä. Havupuu tuntuu olevan vaikea käsite edelleen..

• Kuvistyön viimeistely: Oppilaat leikkasivat piirtämänsä lehden irti ja liimasivat sen maalaamalleen paperille.

Valööri-työ oli oppilaille ajateltua vaikeampi, vihreän sekoittaminen ei ollut itsestään
selvyys. Taidan teettää lähiaikoina saman tyylisen työn, mutta vain yhtä pääväriä
käyttäen. Mustan jättäisin työstä ainakin pienemmillä oppilailla pois, se hallitsi monen
oppilaan työtä jopa liikaa.

Kaksoistunnin aikana kaikki oppilaat (25) ehtivät hienosti kiertää kaikki pisteet kahden opettajan avustuksella. Minä ohjasin kirjoittajia ja kuvistyön viimeistelijöitä ja samanaikaisopettaja työskenteli kuuden oppilaan ryhmän kanssa luetunymmärtämisen ja metsään liittyvien käsitteiden parissa (sanaleikki-piste). 

Lopuksi kokoonnuimme luokan eteen puolikaareen ja halukkaat saivat lukea ääneen mitä olivat kirjoittaneet. Samalla annoin kannustavaa palautetta jokaiselle ääneen luetulle kirjoitelmalle ja pyrin osoittamaan oppilailleni mikä kussakin tekstissä oli hyvää ja merkille pantavaa, vaikka ne olivat hyvin erilaisia. 

Tunnit sujuivat melkoisen flown voimin, viimeisen vaihdon kohdalla piti muistuttaa oppilaita keskittymään työhönsä yhtä hyvin kuin aiemmilla vaihdoilla. Hyppien, pomppien ja riehusta kiljahdellen lähti tämä opettaja viikonlopun viettoon. Uusi luokkani on oivaltanut, kuinka meidän luokassa työskennellään ja homma toimii! Toivottavasti sama flow jatkuu ensi viikolla :)