Aaro-orava ei saa unta (U-kirjain)

U-kirjain oli vaikea, kun mietimme Tanjan kanssa sopivaa kuvakirjaa. Päädyimme lopulta uni-teemaan, joka näin syksyllä on tärkeä, sillä yhtä jos toista meistä väsyttää. Mélanie Wattin Aaro-orava -kirjat ovat huikeita! Aaro-orava on hiukan neuroottinen tapaus ja hän tuntuu maalailevan aina pahimmat mahdolliset tapahtumat tapahtuvaksi. Siksi tarvitaankin aina suunnitelma, niin nytkin. 

Aaro-orava ei uskalla nukkua, koska se pelkää lakritsihirviöitä, kelju keijuja, yksisarvisia, haamuja ja lepakoita. Pitää siis laatia suunnitelma ja hankki banaaninkuoria, joihin lakritsihirviöt kompastuvat, siirappia, johon yksisarvinen jää kiinni, tuuletin pelästyttämään aaveet ja niin edelleen. 

Laadimme jälleen kuvasanaston kirjaan liittyen. Tällä viikolla halusin käyttää kuvasanastoa laajemmin ihan kaikkien oppilaiden kanssa. Niinpä aiempien viikkojen tavutustehtävien lisäksi teimme kuvasanastolla seuraavanlaisia harjoituksia:

- Mitä sanaa ajattelen, jos ensimmäinen tavu on...

- Mitä sanaa ajattelen, jos viimeinen tavu on...

- Mitä sanaa ajattelen, jos sen yläpuolella on lepakko?

- Mitä sanaa ajattelen, jos se on kartion ja siirapin välissä?

- Luen ensimmäisen sarakkeen sanat, minkä sanan jätän sanomatta? Orava, painajainen, laktritsi, palosammutin.

- Jos vaihdat mielessäsi yksisarvisen ja keijun paikkaa, mikä sana nyt on yksisarvisen alapuolella?

Lisäksi tein luokkani sujuville lukijoille alla olevan kuvan mukaisen luetunymmärtämisen harjoitteen kuvasanaston sanoista. Tehtävä toimi hyvin. 

Mörkö-peliä pelattiin tietenkin myös tällä viikolla. Lisäksi keksin uuden peli-idean myrkkysieni-peliin. Myrkkysieni-pelin perusversiossa Pelaajan katsellessa muualle, muut valitsevat myrkkysienen pöydällä olevista korteista. Pelaaja kääntyy ja alkaa nostaa kortteja pöydältä, kunnes osuu myrkkysieneen. Pelaajan nostaessa lappuja pöydältä, sanoivat muut pelaajat kuorossa aina sanan viimeisen tavun. Paitsi kun pelaaja nostaa myrkkysienen, sanotaan "myrkkysieni" ja lappujen nostelija vaihtuu. 

Perinteisenä maanantailäksynä oli jälleen kerran keksiä viisi u-kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla kirjoitimme tietokoneilla. Aloittelevat lukijat sanoja, sanatason lukijat helppoja virkkeitä (minulla oli onni saada heidän kanssaan 2. luokan oppilaita otona luetuttamaan ekaluokkalaisia ja auttamaan kirjoittamisessa) ja sujuvien lukijoiden porukka kirjoitti tällä viikolla Aaro-oravan unettoman yön tehtävälistan. Opettelimme siis tekemään käskylauseista. Käskylauseissa piti esiintyä aina tuo oppilaan keksimä u-kirjaimella alkava sana. Virkkeistä tulikin hauskoja: "Hämää vihollista unikaverilla." "Mene uimarantaan uimaan." "Paista viholliset uunissa." 

U-viikolle en suoraan keksinyt mitään sopivaa uneen liittyvää laulua, joten lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi "soitimme sormella" kappaletta laulupiirtämis-menetelmää mukaillen (harjoitus ei ole itse keksimäni, vaan Espoon aikainen Niina-kollegani teki oppilaille vastaavan harjoituksen). 

Musatunnilla myös keskityttiin kuuntelemaan klassista musiikkia, valitsin jonkin daydream melodies-videon tunnin taustalle soimaan ja oppilaat saivat kuvittaa kuunnellessaan mitä heille tulee musiikista mieleen tai piirtää jonkin muistamansa unen. 

Siksak-kuviota soitettiin tui-ki tui-ki ja kaksi pallo painettiin
tähtö-nen laulettaessa. 

Ajatuksenamme on sitoa yksi viikon matikan tunneista käsiteltävään tarinaan. Aaro-oravaan liittyviä tehtäviä ei kauaa tarvinnut miettiä Opettajan tienviitasta kuluvan viikon tehtäviä selatessa. Tällä viikolla tutustuttiin lukuihin 0-10, joten käytössä oli kuinka monta purkit. Oppilaat tekivät Aaro-oravan apuna inventaarion niistä tarvikkeista, jotka Aaro-orava oli luetellut pelastussuunnitelmassaan. Tarvikkeet olivat tulostettuina kuvina, jotka oli leikattu korteiksi. 

Koska minä ryöväsin tähän tehtävään hieman aikaa suomen kieleltä, tein vastauslomakkeen siten, että oppilaan piti lukea tai päätellä alku- ja loppuäänteen perusteella mihin kukin tavara tulee merkitä. Lukumäärä piirrettiin ensin palloina ja sen jälkeen sai kirjoittaa luvut numeromerkeillä, jos osasi. 

Lukuihin tutustumista oli myös "romulaatikko"-harjoituksessa. Käytävässä oli laatikko, jossa oli erilaisia pikkuesineitä kutakin aina kymmenen. Pisteellä työskenteli samanaikaisesti kuusi oppilasta, kahdessa kolmen oppilaan ryhmässä. Ryhmällä oli pino lukukortteja. Ensimmäinen ryhmästä nosti kortin, katsoi siinä olevan luvun, asetti kortin pöydälle ja kävi hakemassa käytävän laatikosta joitain esineitä kortin luvun verran. Hänen palattuaan oli seuraavan oppilaan vuoro tehdä samoin. Oppilaan piti siis painaa mieleen lukumäärä, mutta myös mitä esineitä oma ryhmä on jo käyttänyt. Samoja esineitä ei nimittäin saanut olla kuin yhden luvun kohdalla. Tehtävän edetessä tehtävä siis vaikeutui, kun muistamista tuli enemmän. 

Miten tämä siis liittyi Aaro-oravaan? No, nämä rakennelmat olivat tietenkin Aaro-oravan puunsa ympärille rakentamia esteitä. Jutustelimme tehtävän lopuksi vielä miten mikin esine hämää Aaro-oravan vihollisia. Punaisista tikuista sai kuulema sähköiskuja, mansikat nukuttivat yksisarviset ja ankat vaakkuivat niin kovaa, että viimeisetkin viholliset katosivat näköpiiristä. 

Rakentelupisteellä testattiin Aaro-oravan laatimia pohjapiirrustuksia erilaisista pesäpuun ympärille rakennettavista muureista. Niin sisällä tarinassa jo oltiin, että oppilaiden rakentaessa muureja tuli heti palautetta siitä kuinka jokin muuri on huono ja toinen hyvä. Huonoa olivat ainakin aukot, joista yksisarvisten on helppo hypätä muurin yli. 

Samat kuinka monta-purkit otettiin käyttöön vielä seuraavalla tunnilla ja nyt olin hieman muuttanut esineiden lukumääriä ja lisännyt purkkeihin banaaninkuorien lisäksi lakritsihirviöt, joiden oli tarkoitus kuoriin kompastua, kelju keijut leivospurkkiin jne. Kertasimme aiemmin viikolla jo harjoiteltua vertailua. Oppilaat asettivat hirviöt ja niiden houkuttimet/häätäjät vierekkäin jonoihin ja tutkivat kumpia on enemmän. Jäätelötikku asetettiin jonoon siihen kohtaan, jossa on yhtä paljon. Näin tikun yläpuolelta oli helppo lukea eron suuruus. Näppärästi oppilaat jo alkuviikon kokemuksella vertailivat molempiin suuntiin: Lakritsihirviöitä on yksi enemmän kuin banaaninkuoria. Banaaninkuoria on yksi vähemmän kuin lakritsihirviöitä. Kukin tilanne kirjattiin myös vihkoon pallerotorneina. 

Ympäristöopin tunnilla käsittelimme myös unta ja jaksamista. Oppilaat olivat vanhempien kanssa läksynä täyttäneet aiemmin viikolla Neuvokasperhe-sivuston monisteen, jossa pohdittiin omaa nukkumista. Johdantona tuntiin katsoimme Maltti ja Valtti Homma hanskassa: nukkuminen -videon YleAreenasta. Videon jälkeen juttelimme oppilaiden kotona pohtimista kysymyksistä. 

Sen jälkeen oppilaat saivat ryhmittäin Aaro-orava ei saa unta-kirjasta monistetut kortit, joissa oli hyvän ja huonon unen vaikutuksia. Ryhmissä oppilaat luokittelivat kortit hyvän ja huonon unen seurauksiin. Tunnin lopuksi oppilaat tekivät samoista korteista leikkaa-liimaa-askarrellun monisteen, jossa he vetivät viivoja kuvista joko huonon tai hyvän yönunen seurauksiin. Hyvät unet vedettiin vihreällä, huonot punaisella. 

Aaro-orava sai kyllä kaikkien oppilaiden sympatiat huonon nukkumisensa vuoksi. Jotta Aaro-orava voisi nukkua jatkossa paremmin, piirsimme unisiepparit alla olevan videon ohjeistuksella. Unisieppari olikin monelle oppilaalle tuttu, sillä aika monen kotoa sellainen löytyi. 

Liikunta, matikka ja ympäristöoppi yhdistyivät viikon suunnistustunnilla. Jatkoimme vielä valokuvasuunnistuksen parissa, mutta siirryimme koulun pihasta läheiseen liikennepuistoon. Rasteilta löytyi tietoiskuja oravista ja kysymys, johon piti suullisesti vastata. Tietotekstin lisäksi jokaisessa kortissa oli tammenterhoja. Oppilaat painoivat mieleensä myös tammenterhojen lukumäärän ja näyttivät ennen uuden rastin saamista sormilla kahta kättä käyttäen, esimerkiksi kolma ja kaksi, jos tammenterhoja oli viisi. Eli harjoittelimme jo lukujen eri nimiä tässä tehtävässä. 

Suunnistuksessa oppilaat työskentelivät jälleen eka-tokaluokkalaisten pareina, joten jokaisesta parista löytyi aina joku, joka varmasti osasi lukea. 

Materiaalilinkit:

Aaro-orava teksti - lukuläksy

Aaro-orava kuvasanasto

Aaro-oravan suojautumisvarustus - kuinka monta purkkeihin

Kuinka monta-purkkien vastauslomake

Aisu-mörköpeli

Orava-suunnistus

Ensi viikko onkin väliviikko, sillä emme etene uuteen kirjaimeen vaan kertaamme jo opittuja kirjaimia. Työskentelemme syksyteeman parissa ensi viikon. 

 

Alkuopetuksen logiikkaa VaNe-neliömetrillä

Tänään olin Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan toimessa pitämässä metsämatikkaa Niittykummun koululla. Aamupäivän aikana touhusi 80 alkuopetuksen oppilasta viidella erilaisella matikkapisteellä ulkona. Tänään sääkin suosi meitä ja aurinko paistoi lämpimästi. Tuntui ihan kesältä! 😎

Minun pisteelläni touhuttiin logiikan tehtävien parissa ja harjoiteltiin ominaisuuksia sekä luokittelua. Materiaalina minulla oli VaNe-neliömetri ja siihen kuuluvat ominaisuuskortit.

Aluksi pyysin oppilaita etsimään itselleen jonkin mieluisen, käteen mahtuvan kepin, kasvin, kiven tms. lähistöltä löytyvän esineen. Kun kaikille oli jotakin löytynyt asettuivat oppilaat riviin. Minä, leikinjohtajan roolissa, sanoin jonkin ominaisuuden. Jos oppilaat kädessä olevassa esineessä oli kyseinen ominaisuus, esim. pitkä, karhea, kulmikas, sai oppilas ottaa yhden loikan eteenpäin. Peli päättyi, kun oppilaat pääsivät minun luokseni. Leikin ohessa tuli hyvin kerrattua sanastoa. Elollinen ja eloton sekoittuivat herkästi elävään ja kuolleeseen, mutta kun käsitteet käytiin läpi jäivät ne hyvin oppilaille mieleen ja he tuokion lopuksi käyttivät näitäkin käsitteitä oikein.

Toisena leikkinä oli Varga-Neményi-menetelmästä tuttu Portinvartija-leikki, jossa portinvartija jakaa lapset kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Oppilaiden tehtävänä oli keksiä mikä yhteinen ominaisuus heidän käsissään olevilla esineillä oli.

Seuraavaksi teimme piirin, kun oppilailla oli vielä käsissään valitsemansa esineet. Teimme kierroksen piirissä siten, että jokainen nimesi omasta esineestään 2-4 ominaisuutta. Näin oppilaat pääsivät itse sanallistamaan havaitsemiaan esineitä. Nyt se onnistuikin hyvin, kun ensimmäisissä leikeissä oli muistuteltu mieleen ominaisuuksia, joilla esineitä saattoi kuvailla.

VaNe-neliömetriin kuuluviin ominaisuuskortteihin tutustuttiin siten, että oppilaat saivat pareittain aina yhden ominaisuuskortin, kunhan olivat osanneet nimetä sen osoittaman ominaisuuden. Oppilaat etsivät lähiympäristöstä jotain, jossa oli kortin omaisuus. Innokaasti oppilaat rakensivat näyttelyä ominaisuuksista, kunnes oli aika vaikeuttaa tehtävää.

Viimeisenä tehtävä oli taulukointitehtävä VaNe-neliömetrillä. Edellisessä tehtävässä olimme etsineet esineitä yhden ominaisuuden perusteella, taulukointitehtävässä piti ottaa huomioon kaksi ominaisuutta etsittäessä taulukkoon sopivia esineitä.

"Tuo kaarnan pala on ohut ja ei-märkä eli kuiva!"

Olipas jälleen kerran mukava päivä metsämatikan parissa!

Nyt näyttävät säätkin suosivan ensi viikolla, joten pitää yrittää ehtiä ulos mahdollisimman usein!

5.-6. luokka: Metsä

Syksyn ensimmäisenä isompana teemana yhdysluokassamme oli metsä.

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi

• Oppilas tekee valmiiksi keväällä aloittamansa digikasvion.
• Oppilas tunnistaa lähiympäristön kasveja.
• Oppilas harjoittelee kasvilajien määrittämistä kasvikirjan avulla.
• Oppilas tuntee ja erottaa luonnossa eri metsä- ja suotyypit.
• Oppilas tutustuu metsäteollisuuteen ja metsien suojeluun.

Suomen kieli

• Oppilaan sanavarasto laajenee ja hän harjoittelee metsään liittyvien adjektiivien käyttöä.
• Oppilas osaa kuvailla tarkasti metsää ja sen kasveja..
• Oppilas harjoittelee luetun ymmärtämistä tietotekstistä (ympäristöopin oppikirja).
• Oppilas laatii lukemansa pohjalta käsitekartan.
• Oppilas tutustuu tietoteksteihin ja harjoittelee tiivistelmien laatimista.

Työskentely

• Oppilas harjoittelee työskentelyä itsenäisesti sekä ryhmässä.
• Oppilas ottaa vastuuta omasta työskentelystään ja huolehtii, että annetut tehtävät tulee tehtyä aikataulun mukaisesti.
• Oppilas harjoittelee siistiä ja kaunista vihkotyötä.

Aloitimme jakson parissa työskentelyn tekemällä parin tunnin metsäretken Espoon keskuspuistoon. Lyhyen metsäretken aikana pysähdyimme muutamiin paikkoihin ja katselimme metsässä ylös, alas ja ympärillemme. Oppilaat ottivat kuvia näistä paikoista, joihin yhdessä pysähdyimme tutkimaan miltä metsä näyttää. Samalla nimesimme yhdessä metsästä löytyviä kasveja, joita oppilaat myös kuvasivat kasvioita varten. 

Kuiva kangasmetsä

Vielä emme puhuneet metsätyypeistä, vaikka keskustelussa kysymyksillä nostinkin esiin juuri metsätyypin keskeisimpiä piirteitä. Samalla pohdimme syitä kyseisen metsän kasvistolle. 

Kostea kangasmetsä

Seuraavana päivänä palasimme luokassa edellisen päivän kokemuksiin metsässä otettujen valokuvien avulla. Vihkoon piirsimme metsäretkellä löytämämme metsätyypit (kostea kangas, kuiva kangas ja lehto) sekä nimesimme metsätyypit. Samalla tuli kerrattua miksi kukin kasvi kasvoi juuri siinä metsässä.

Vuosia sitten tekemäni puunäytteet löytyivät kaappien uumenista tutkittaviksi.

Tutustuimme tarkemmin puihin. Toin luokkaan puunäytteitä ja pohdimme yhdessä onko esimerkiksi lehti- ja havupuiden rungoissa eroja. Lisäksi tutkimme puiden poikkileikkauksia ja vuosirenkaita. Samalla huomasimme, ettei puu kasva joka puolelta tasaisesti...

Tutkimme myös puiden lehtiä, joita oppilaat olivat tuoneet luokkaan. Tunnin päätteeksi määrittelimme vihkoon termit puu, taimi ja metsä. 

Kenkälaatikollinen kuusikiekkoja on opettanut jo useamman
oppilasryhmän laskemaan puun vuosirenkaita.

Kuvaamataidon tunnilla puun vuosirenkaat toimivat aasin siltana uuteen työhön, vaikka olimmekin huomanneet, etteivät puunvuosirenkaat ole täysin pyöreitä. Oppilaat harjoittelivat harpin käyttöä piirtämällä A4-paperin täyteen kaaria.

Harpin käytön harjoittelua, lämpimiä ja kylmiä värejä ja puiden lehtiä.

Kun paperi oli täynnä kaaria, sommitteli oppilas luokkaan tuomiaan lehtiä mallina käyttäen lehtiä kaarien päälle. Kertasimme lämpimät ja kylmät värit. Oppilas sai itse valita lehtien ja taustan suhteen, kumman hän värittää kylmillä ja kumman lämpimillä väreillä. Töiden valmistuttua tutkimme yhdessä töitä ja sitä pitääkö paikkansa, että lämpimät värit nousevat, lähestyvät ja laajentuvat ja kylmät värit laskevat, pakenevat ja supistuvat.

Tämä kuvistyö oli todella aikaa vievä, mutta harpin käytön harjoittelu oli motivoivaa.
Lisäksi tässä työssä onnistui moni sellainen oppilas, joka ei yleensä ole kuvaamataidossa
mukavuusalueellaan. Ylläoleva kuva ei ole opettajan mallityö, vaan juuri sellaisen oppilaan
tekemä, joka ei yleensä erityisesti piirtämiestä välitä.

Seuraavana päivänä keskityimme varpuihin. Olin tuonut luokkaan puolukan, mustikan ja kanervan varpuja. Tutkimme varpujen rakennetta ja huomasimme niissä olevan puuvarsi. Tutkimme myös varpujen lehtiä ja muistelimme missä metsätyypissä kukin varpu kasvoi. Samalla löytyi syy kunkin varvun lehdille.

Tunnin päätteeksi oppilaat lukivat oppikirjasta kappaleen varvuista ja ruohovartisista kasveista ja tekivät aiheeseen liittyvän ristikon. Ristikon tein netissä crossword maker-sivustolla.

Ekosysteemi pelin ostin kesällä Rovaniemeltä Metsähallituksen
Pilke-tiedekeskuksesta. Peli on opetuskäyttöön ihan toimiva.

Ekosysteemiin tutustuessamme jaoin oppilaille jokaiselle yhden Metsän ekosysteemi tietopelin pelikortin. Oppilaiden piti etsiä itselleen pari tai ryhmä, jonka kanssa he kuuluvat yhteen. Oppilaiden löydettyä ryhmänsä kertoivat oppilaat luokitteluperusteen, jolla olivat tuon parin löytäneet. Pohdimme luokitteluja, kuuluvatko jotkin ryhmät samaan porukkaan?  Kuuluuko liito-orava lentävien ryhmään vai nisäkäs-ryhmään? Saimme aikaan hyvää keskustelua. Lopuksi pyysin oppilaita jakaantumaan vain kahteen eri ryhmään, hetken pohdittuaan oppilaat keksivät eloton - elollinen luokittelun, josta pääsimmekin sen jälkeen tutkimaan ekosysteemiä.

Keskustelimme erilaisten elollisten ja elottomien asioiden merkityksestä luonnossa. Samalla piirsimme vihkokuvaa keskustelusta. Opetus tapahtui ulkona. Istuskelimme auringon paisteessa koulun vieressä parcour-kentällä, "tauluna" toimi voimapaperin palanen, jonka kääntöpuolelle oli luokassa pelattu matikkapeliä. Ulkona oppiminen sujui niin hyvin, että seuraavana päivänä opiskelimme yhteyttämistä samalla tyylillä ulkona.

Ekosysteemitunnin lopuksi etsimme matoja ja rakensimme matokompostin löytämiemme ohjeiden mukaan tutkiaksemme hajottajien työtä. Matoja on ruokittu pienillä omenanpalasilla aktiivisesti.

Teemaan kuuluivat myös suot ja niitä lähdimme opiskelemaan metsään. Edellisellä viikolla tuli Opetushallituksesta yhteydenotto, Kanadan yleisradio CBC oli tulossa Suomeen tekemään juttua Liikkuvasta Koulusta ja ulkona oppimisesta, joten heidät lähetettiin mukaan meidän retkellemme. Retkeilimme siis kuvausryhmän kanssa. Sen verran tottuneita retkeilijöitä oppilaani jo ovat, että 6 km matka taittui ilman turhia kitinöitä. Lähtiessä oppilaat kysyivät "Emmehän tee tänään sitä 8 km lenkkiä?" Kun kerroin, että tänään tulee vain 6 km, totesivat oppilaat ettei se ole juuri mitään :)

Metsäretken aikana oli sopivin välimatkoin lyhyitä oppimistuokioita. Ensimmäinen oppimistuokio käsitteli sammalia ja jäkäliä. Kyselin oppilaiden ennakkotietoja sammalista ja jäkälistä. Oppikirjan monisteisiin kuului sammal- ja jäkälälajien tunnistuskortti, jonka avulla oppilaat tutkivat matkan aikana löytämiään sammalia ja jäläliä. Keräsimme munakartonkiin yksittäiset näytteet löytämistämme erilaisista sammalista ja jäkälistä. Sammalien ja jäkälien kerääminenhän ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta olen ymmärtänyt, että pedagogiseen käyttöön kohtuullisen määrän kerääminen on ok ja tällä oletuksella toimimme.

Kun pääsimme ennakkoon valitsemani suon laidalle oli seuraavan opetustuokion aika. Tunnistimme yhdessä kaikki matkan varrelta löytyneet eri sammalet ja jäkälät, sen jälkeen kerroin oppilaille kuinka suo muodostuu. Opetustuokiota varten valittu suo olikin tästä hyvä esimerkki, koska kyseessä oli lampi, jonka toisessa päässä rahkasammalet olivat alkaneet vallata tilaa vesikasveilta eli juuri samanalainen paikka, jollaisen oppilaat löytäisivät myöhemmin oppikirjansa sivuilta.

Suon laidalla oppilaat pääsivät tutkimustehtävän pariin. Huomasimme, että rahkasammal on todella märkää ja se oppilas, joka rahkasammalille oli jo ehtinyt astua, olikin jo kastellut sukkansa. Kuinka märkää rahkasammal oikein on?

Pareittain oppilaat täyttivät 1 dl mitan rahkasammalella ja ottivat mitasta vähän kerrallaan sammalta pois puristaen samalla kaiken veden sammalesta takaisin mitta-astiaan. 

Oppilaiden tulokset siitä kuinka paljon 1 dl rahkasammalta sisälsi vettä vaihtelivat ryhmien välillä 50-70 ml eli desilitrassa rahkasammalta oli yhtä paljon vettä kuin itse sammalta. Tosin kuten muutaman oppilaat totesivat, sammalta ei saanut puristettua ihan kuivaksi vaan vettä oli kasvissa edelleen. 

Pienenä kertauksena viime kevään vetomitoista ja mittayksikkö muunnoksista, kyselin oppilailta kuinka paljon vettä tulisi litrasta rahkasammalta, jos desistä tulee 70 ml. Hyvin muistivat, että desilitrasta kymmenkertaistuessa tulee litra ja 70 ml kymmenkertaisena on 700 ml eli 7 dl.

Evästauko on tietenkin tärkein osa retkeä ja seuraavaksi olikin sen vuoro. Tulipaikalla nuotiolla sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Samalla oppilailla oli aikaa vain olla keskenään, mikä mielestäni on metsäretkillä myös tärkeää. Kävellessämme yritän aina hakeutua eri oppilaiden kanssa kävelemään, koska metsässä tulee jutusteltua oppilaiden kanssa ihan eri tavalla kuin koulussa oppitunneilla. Itse ajattelen, että metsäretket ovat sosiaalisen kasvun paikkoja parhaimmillaan. Olemme yhdessä, toiminta on osittain ohjattua ja osittain vapaamuotoista. Metsäretkillä porukasta huokuu se me-henki erilailla kuin koulussa.

Evästauon jälkeen pelasimme pareittain lajintunnistus peliä. Pelilaudalla oli kuvia kasveista, joihin olimme syksyn aikana tutustuneet. Aluksi oppilaat laittoivat vuorotellen alustalle kävyn kasvin päälle sitä mukaa, kun nimesivät kasveja. Kun kaikki kasvit oli peitetty, alkoi peli. Matikkapelin ideana oli tyhjentää pelilauta kävyistä. Kun kaksi käpyä oli vierekkäin, sai toisen yli hypätä ja yli hypätty otettiin pois laudalta. Pelilautoja oli kolmea eri tasoa.

Kisailimme lajitunnistuksessa myös joukkueittain. Pelasimme myrkkysieni-peliä. Alustalla oli lähiympäristöstä löytyneiden puiden lehtiä sekä muita kasveja. Toinen joukkue katseli muualle, kun vastajoukkue valitsi "myrkkysienen". Sen jälkeen ryhmä nimesi alustalta kasveja yksi kerrallaan. Nimetä sai niin pitkään kuin halusi, jokaisesta nimetystä kasvista joukkue sai pisteen... mutta jos joukkue osui "myrkkysieneen", se menetti kaikki pisteensä. Perusleikki, mutta sopi tähänkin tilanteeseen erinomaisesti ja lajit tuli leikissä tunnistettua useita kertoja.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä tekemään suomenkielen tehtävää ja harjoittelimme adjektiivejä. Minulla oli mukanani lappuja, joissa oli 1-3 adjektiivia. Oppilaiden piti etsiä luonnosta jotain, johon kaikki lapussa olevat adjektiivit sopivat. Tehtävä oli 5.-6. luokkalaisille melko helppo, vaikka lapussa oli kolmekin adjektiivia. Erinomaista treeniä suomenkielen oppijoille joka tapauksessa ja kaikki oppilaat tekivät tätä tehtävää huomattavasti innokkaammin kuin olin etukäteen olettanut.

Kasveihin liittyviä adjektiivejä olemme syksyn aikan työstäneet paljon, sillä jakson aikana viimeisteltiin keväällä aloitettu kasvio. Vaatimuksenani kasviossa oli kasvin nimen, löytöpaikan ja päivämäärän lisäksi, että jokaista kasvia piti kuvailla muutamalla lauseella.

Kasvion keräsimme Seesaw-sovelluksen avulla. Kasvion keräämisestämme oli muuten juttu Helsingin sanomissa keväällä.

Metsän eläimiin ja kasveihin liittyvää sanastoa tuli kerrattua myös hyvin käsitellessämme tarinaa "Eläimet tienteossa". Luin oppilaille tarinan ääneen, kuuntelemisen aikana oppilaat kirjasivat vihkoihinsa kaikki eläimet ja kasvit, jotka tarinassa esiintyivät. Sen jälkeen oppilaiden piti koota tarina, joka oli leikattu palasiksi. Kun oppilailla oli kokonainen tarina edessään, oppilaat lukivat tarinan ja alleviivasivat sieltä kaikki eläimet ja kasvit täydentäen vihkossa jo kuuntelun perusteella olevaa listaa. Yhdessä kävimme vielä läpi kaikki eläimet ja kasvit sekä tarkistimme eläin- ja kasvikirjoista ne lajit, joita oppilaat eivät tunteneet. Tässä tehtävässä nousi hyviä keskusteluja sanastosta. Esimerkiksi hongan oppilaat tiesivät puuksi asiayhteyksien avulla, mutta eivät tienneet mikä puu on kyseessä. Sama tarina luettiin seuraavalla tunnilla vielä ääneen koulukummeinamme toimiville eskareille ja satuhetken päätteeksi jokainen kummipari piirsi kuvan tarinasta.

Käsitekartta käsitellyistä aiheista

Suomenkielen tunneilla tutustumme jakson aikana asiateksteihin ja erityisesti tiivistelmiin. Oppilaat harjoittelevat keskeisten asioiden poimista kirjan kappaleista täydentämällä käsitekarttaa metsästä. Jokaisen oppilaan tehtävänä oli jakson aikana lue oppikirjasta vastaava alue. Kaikkia kirjan kappaleiden aiheita käsiteltiin koulussa yhdessä ja ohjasin oppilaita lukemaan kotona vastaavan kappaleen. Koulussa opitun ja kotona luetun pohjalta, oppilaat täydensivät käsitekarttaa.

Suomenkielen tunnilla harjoittelimme keskeisten asioiden poimimista ja tiivistämistä Ahma-tekstin avulla. Poimimme jokaisesta kappaleesta keskeisimmät asiat yhteiseen käsitekarttaan yksittäisillä sanoilla. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat käsitekartan pohjalta lyhyen tiivistelmän ahmasta omin sanoin.

Muutamista aiheista teimme yhdessä tiivistelmiä yltin tuntien yhteydessä, eli aihetta käsiteltyämme pohdimme yhdessä miten asian kirjoittaisi lyhyeksi tekstiksi. Muotoilimme tekstin yhdessä tunnin lopuksi ja minä kirjoitin sen oppilaiden ohjeiden mukaan taululle, jokainen oppilas tietenkin myös omaan vihkoonsa. 

Pidän tekstin tuottamista erityisen tärkeänä ja minulla on oppilaita, jotka ovat oppineet ranskalaiset viivat vähän liiankin hyvin.. siksi teemme vihkotekstejä paljon yhdessä.

Jakson arvioitavina tiivistelminä toimi tässä jaksossa kaksi tekstiä. Ensimmäinen käsitteli metsänhoitoa. Aiheeseen liittyvää sanastoa käsiteltiin ensin yhdessä yhdellä tunnilla kieli-ja kulttuuriryhmien opettajan kanssa (itse olin poissa) ja seuraavalla tunnilla oppilaiden tuli tiivistää oppikirjan kappaleen tärkeimmät asiat metsänhoito-tekstiksi. Apuna oppilailla oli kuva metsänhoidon vaiheista.

Toinen arvioitava teksti metsien suojelusta tuotettiin siten, että oppilaat jaettiin 4 hengen ryhmiin. Ryhmän jäsenet saivat numerot 1-4 ja kaikki ykköset, kakkoset, kolmoset ja neloset kerääntyivät omiin ryhmiinsä tutkimaan heille annettua aihetta. Aiheet olivat luonnonsuojelun tavoitteet, luonnontilainen metsä, uhanalaisuus ja neljäs ryhmä tutki metsän suojelusta kirjoitettuja tekstejä puuinfon ja greenpeacen sivuilta (tässä on ajan riittäessä hedelmällinen teksti pari, josta keskustella mitä eroa näiden kahden tahon samasta aiheesta kirjoittamissa teksteissä on). Ryhmät laativat lyhyet muistiinpanot omista aiheistaan ja palasivat omaan ryhmäänsä jakamaan oppimansa muille. Ohjasin oppilaita tekemään muistiinpanoja käsitekartan muotoon muiden kertomasta.

Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjoittivat metsien suojelusta tekstin. Oppikirjaa ei saanut tekstiä kirjoittaessa avata, vaan oppilaat kirjoittivat sen pohjalta mitä muistivat ja mitä olivat muistiinpanoihinsa kirjanneet. Taululla oli apukysymykset ohjaamassa, miten tekstin voi rakentaa. 

Jakso päättyi yhteiseen metsäretkeen metsähallituksen ja luontokoulu Naakan kanssa. Retken teemana oli metsän ennallistaminen. Kyseessä oli Nuuksion kansallispuistossa oleva korpi, joka oli joitakin vuosikymmeniä sitten ojitettu ja siihen oli istutettu metsää. Istutettu metsä ei kuitenkaan ollut menestynyt alueella. Nyt tavoitteena on palauttaa alue jälleen korveksi. 

                         

                         

Sitä varten kaadoimme ojanvarresta kuusia, jotka karsittiin oksista. Seuraavaksi puut sahattiin n. 1.5 m pituisiksi paaluiksi, jotka nuijittiin lekalla ojaan padoksi. Lopuksi pato täytettiin maa-aineksella ja karsituilla kuusen oksilla. Tämän työn tavoitteena oli, että vesi ojassa nousisi ja tulvisi maalle, jolloin maaperä kostuisi jälleen ja vähitellen alue palaisi korveksi. Osa porukasta kävi myös eräällä vanhalla autiotontilla poistamassa vieraslajeja, jotta ne eivät leviäisi kansallispuistoon.

Kyseessä oli siis talkoot ja fyysinen työ, mutta se oli oppilaista todella motivoivaa. Kitinää ei kuulunut, päin vastoin oppilaat eivät olisi halunneet lainkaan lopettaa ja olisivat mielellään tulleet hommiin toisenkin kerran. Toisaalta eipä kaupunkilaislapsi nykyisin kovin usein pääse kaatamaan puita. Ainutlaatuinen kokemus siis useimmille! Erään oppilaan kommentti oli "Paras retki ikinä koko kuuden vuoden aikana koulussa!"

Valmis pato

                             

Jakson lopuksi oppilaat tekivät itsearvioinnin metsä-jakson aikana työskentelystä. Kaikkien oppilaideni kielitaito ei vielä riitä sanalliseen arviointiin, mutta ohjasin oppilaita siten, että ainakin jostain asiasta heidän piti kirjoittaa myös sanallisesti oma arvionsa.

Jakson lopuksi saimme myös katsoa CBC:n videoklipin ulkona opettamisesta ja liikkuvasta koulusta, jossa olimme olleet mukana. Löydät sen täältä.

Suomalaisesta maisemasta ja suomalaisuudesta monilukutaitoon ja kielitietoisuuteen

3. luokan yltin aiheisiin kuuluu monipuolinen Suomi-teema. Samaan aikaan Suomi-teeman kanssa osallistun Sanahanat auki monilukutaitoon-kurssille Helsingin yliopistolla. Lähdin toteuttamaan aihetta suomalainen maisema monilukutaitoon ja kielitietoisuuteen keskittyen. Valinta oli luonnollinen, sillä yltin kirjan kappaleet ovat oppilailleni hyvin vaikeita tekstejä eivätkä oppilaat ymmärrä lukemaansa tekstiä. Siispä aiheen käsittelyssä tarvitaan perinteisen painetun tekstin lisäksi muitakin tekstejä. Laajan tekstikäsityksen mukaan tekstiksi voidaan laskea kirjoitettu ja puhuttu teksti, video, kuva, graafinen kuvio yms.

Tatu ja Patu toimivat oppilaiden motivointiin aina! Luimme yhdessä oppilaiden kanssa Tatun ja Patun Suomi-kirjasta reseptin kuinka valmistetaan Suomi. Resepti aiheutti paljon keskustelua ja kysymyksiä, mitä on moreeni? Meneekö se oikeasti noin.

Tutustuimme oppikirjan tekstiin suomalaisesta maisemasta ja lisäksi oppilaat katsoivat YouTube-videon aiheesta  (video on omaan makuuni hyvin hidastempoinen, mutta 3. luokkalaisille sopi erinomaisesti). Kirjan tekstin ja videon katselun jälkeen teimme yhdessä oppimistamme asioista käsitekartan, joka syntyi keskustelun tuloksena kerratessamme videossa nähtyä ja kirjasta luettua.

Aiheen jatkokäsittelyssä seuraavina päivinä hyödynsimme paripiiri-harjoitusta (Myllyntausta ja Routarinne, Sanathanat auki, s. 45). Oppilaat muodostivat kaksi piiriä (sisä- ja ulkopiiriin) ja kääntyivät vastakkain. Ensin sisäpiiriläinen sai minuutin aikaa kertoa omassa vihossaan olevan käsitekartan avulla suomalaisesta maisemasta parilleen, sen jälkeen vuoro vaihtui ja ulkopiiriläinen kertoi oman versionsa. Myös koulusta poissaolleet oppilaat solahtivat hyvin mukaan tähän harjoitukseen, heidän tehtävänään oli ensin kuunnella mitä pari kertoo ja sen jälkeen toistaa ymmärtämänsä parille.

Kun käsitekartasta oli kerrottu parille, saivat oppilaat tehtäväkseen kirjoittaa käsitekartan asiat tietotekstiksi omin sanoin. Tekstiin tehtiin yhteinen aloitus koulussa, jotta jokainen oppilas saisi juonen päästä kiinni ja loppu osa tehtävästä tehtiin kotona läksynä.

Kun läksy oli tehty, keräännyimme taas paripiiriin. Tällä kertaa parit lukivat toisilleen kotona kirjoittamansa tekstit. Paripiirin jälkeen jaoin oppilaat ryhmiin. Ryhmien tehtävänä oli yhdessä puhtaaksi kirjoittaa läksyteksit yhdeksi yhteiseksi entistä paremmaksi tekstiksi. Jaoin oppilaat ryhmiin, joissa he olivat suurinpiirtein samantasoisten kirjoittajien kanssa, muuten aloittelevat kirjoittajat olisivat olleet ryhmissä vapaamatkustajina. Tunnilla oli mukana samanaikaisopettajana kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja, joka työskenteli aloittelevien kirjoittajien kanssa, auttaen heitä tietotekstin rakentamisessa, muut ryhmät selvisivät työstä suht itsenäisesti.

Kaikkien ryhmien tekstien valmistuttua oppilaat lukivat paripiirissä ryhmänsä laatiman tekstin jonkun toisen ryhmän jäsenelle. 

Tämä oli mielestäni erinomainen pieni yhteisöllinen kirjoitusprojekti, aion käyttää tällaista jatkokäsittely tapaa jatkossakin, sillä kokemus oli hyvä!

Tutustuimme Suomen karttaan ja kaupunkeihin Kielikarhu-kirjan tekstin avulla, jossa Sanna kertoo kesälomareissustaan ympäri Suomen. Oppilaat lukivat tekstin ja lukiessaan poimivat pienille valkotauluille (ovat muuten älyttömän kätevät, erinomainen hankinta!) kaikki paikkakunnat, jotka tekstistä löysivät. Lukemisen ohessa pareille tuli erinomaista keskustelua, kun he pohtivat onko vaikkapa pohjanmaa paikkakunta vai ei.

Oppilaiden tehtävänä oli löytää vähintään 15 paikkakuntaa tekstistä, kirjoittaa ne valkotaululle muistiin, etsiä kartan avulla paikkakunnat ja lopuksi merkitä omaan blankkoon Suomen karttaansa. Kartta viimeisteltiin värittämällä ylängöt ja alangot kartan väreillä.

Suomen vesistöihin tutustuimme perinteisen vihkoon piirrettävän taulukuvan (ja oppikirjan tekstin) avulla. Tässäkin tosin oli meillä kielitietoinen ote, sillä puron ja joen tai järven, lammen ja meren ero ei ollut oppilaille täysin selvä.

Vesistöjen käsittelyn jälkeen, seuraavalla viikolla alkoivat sade- ja kurakelit.
Olin pitkällä välitunnilla pihalla valvomassa ja oppilaani rakensivat koulun
pihalle puroja. Samalla tuli kerrattua järvien merkitys vesialtaina ja laskujoet
ja koko asia tuntui oppilaille avautuvan paremmin kuin tunnilla, tietenkin!
Samalla tuli kerrottua tekojärvistä, padoista ja vesivoimaloistakin. Ulos
yltin tunnille!

Ylängöistä ja alangoista puhuttuamme teimme myös aiheeseen liittyvän kuvistyön. Kuviksen opsissa mainitaan 3. luokan asioissa perspektiivi. Harjoittelimme sitä jo syksyllä piirtäessämme satumetsän tien, jossa hyödynnettiin yhtä pakopistettä ja polku kapeni kohti työn takaosaa. Nyt harjoittelimme kerroksittaisuutta syvyyden luomiseksi kuvityöhön ja tutkimme aluksi David Hockneyn töitä ja pohdimme mistä asioista tietää, että työn yläosassa olevat asiat ovat kaukana. 

Idean tähän työhön sain JohnPost.us-blogista. 

                                   

Kuvien yhteisen tutkimisen jälkeen piirsimme vahaliiduilla kerroksia A3-kokoisille papereille. Oppilaat saivat valita tekevätkö luonnonympäristön vai rakennetun ympäristön. Työssä tuli olla joko joki tai tie, jonka avulla harjoiteltiin hahmottamaan kuinka tie/joki kumpareen takana etenee, vaikkei sitä näykkään. Vahaliiduilla tehtiin ääriviivat työhön ja sen jälkeen työ maalattiin pulloväreillä. Töistä tuli mielestäni iloisen näköisiä. Työ oli myös oppilaille erittäin mieluinen, luulen sen johtuneen siitä, rakennusten ja puiden piirtäminen onnistui helposti myös ei-niin-taitavilta piirtäjiltä ja oivallukset kumpareen takana piilossa olevasta tien/joen pätkästä innostivat oppilaita.

Viimeinen aihe yleisesti koko Suomea käsiteltäessä oli suomalaisuus ja Suomen viralliset kielet. Tähänkin meidät johdatti jälleen Tatu ja Patu.

Tatun ja Patun Suomi-kirjasta luimme yhdessä keitä olivat ensimmäiset suomalaiset ja lisäksi tutustuimme "mainokseen" suomenkielestä. Myös oppikirjassamme oli aiheeseen liittyvä teksti, lisäksi tutustuimme yhdessä oppikirjan takaa löytyvään sanastoon.
Oppilaat saivat ryhmissä tehtäväkseen määritellä käsitteet suomalainen, suomenruotsalainen, saamelainen, romani ja maahanmuuttaja. Ryhmät kirjoittivat käsitteen määrittelynsä iPadilla ja julkaisivat luokkamme Kidblogissa kirjoittamani tehtävänannon kommenteissa. Tunnin lopuksi keräännyimme yhdessä lukemaan ryhmien tuottamia käsitteen määrityksiä. Yhteinen koonti poiki 3. luokkalaisten parissa erinomaisen keskustelun mm. siitä mikä on pakolaisen ja maahanmuuttajan ero.

Suomi-jakson orientoitumisjaksolla käytin itse tekemiäni monisteita maanosista ja Suomen naapurimaista. Jos kaipaat valmista opetusmateriaalia, löydät ne täältä!

Näillä eväin jatkamme seikkailuamme kohti Suomen maisema-alueita!