Omenajuhlat (O-kirjain)

O-viikolle kirjaksi valikoitu Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin Omenajuhlat. Kirja on samaa sarjaa kuin ensimmäisenä kouluun tutustumispäivänä käyttämämme Oppiminen on hauskaa-kuvakirja. Oppilaat muistivat heti keväällä luetun kirjan nähdessään kirjan kannen. Kirjassa ystävykset päättävät järjestää omenajuhlat, mutta kun omenoita mennään keräämään on omenapuu tyhjä. Roope Tammihiiri on kerännyt kaikki omena talvivarastokseen. Hemmo Hiiri pahoittaa mielensä, mutta muut ystävät yrittävät piristää häntä ja päättävät pitää pannukakkujuhlat. Roope Tammihiiri omenoineenkin toteaa, ettei omenoita ole hauska syödä ilman ystäviä, joten hänkin tulee omenien kanssa paikalle ja ystävykset tekevät omenapannukakkua. Kun omenapannukakun päälle vielä ripotellaan vielä ystävyysrakeita, saa kirja onnellisen lopun. 

 

Sanasto tuki jälleen etenkin s2-oppilaiden ymmärrystä tarinasta. Lisäksi sanaston sanat tavutettiin ja tavujen määrä merkittiin perinteiseen tapaan sanojen alle. Harjoittelimme myös lisää suunta- ja suhdekäsitteitä, koska ne ovat osalle vaikeita.

- Mikä sana on siilin alla?

- Mikä sana on taikinan oikealla puolella?

- Jos vaihdat mielessäsi sammakon ja omenapuun paikkaa, mikä sana nyt on sammakon vasemmalla puolelle? Jne. 

Matikan tunnilla ripottelin kirjassakin esiintyneitä ystävyysrakeita (punaisia linssejä) oppilasparille paperin päälle. Pari heitti vuorotellen noppaa ja ympyröi kynällä aina nopan silmälukua vastaavan määrän ystävyysrakeita paperilta. Peliä jatkettiin, kunnes nopan silmälukua ei enää voinut ympyröidä. 

Samaa peliä pelattiin alla olevalla omena-kuvalla seuraavana päivänä oppilaiden työskennellessä sijaisen kanssa. Tosin sijaisen kanssa peliin lisättiin uusi twisti, sijaisen kanssa piti omenoita ympyröidä yksi enemmän kuin mitä noppa näytti. 

Luetunymmärtämistä jo virkkeitä lukevien kanssa harjoiteltiin Heureka-materiaaliin kuuluvien omppukuvien avulla. Monisteessa oli virkkeitä. Oppilas luki virkkeen, etsi luokan seinältä kuvan, joka vastasi virkettä ja merkitsi monisteeseen kuvaan kiinnitetyn kirjaimen. Samaan kuvaan saattoi liittyä useampi erilainen virke. Kun tehtävä oli valmis, muodostui kirjaimista sana omenapannukakku. Arvaatko miksi? Lue hieman eteenpäin niin asia selviää...

Aloitimme myös lukusuoran pohjustamista. Varga-Neményi-menetelmän mukaisesti kiipeilimme talonmiehentikkailla. Kuinkas muutenkaan omenoita korkealta puusta saisikaan? Oppilaat askelsivat ylös ja alas tikkailla, samalla keskustelimme kuinka monennella askelmalla oppilas aina oli. 

Seuraavana päivänä luokan lattialle oli ilmestynyt jana, johon merkittiin askeleet. Omalla vuorollaan oppilaat saivat käydä ohjeiden mukaan laittamassa kirjan hahmot omiin pesäkoloihinsa: Molli Myyrä asuu kahden askeleen päässä Sipi Siilistä. Maikki Mustarastaan pesä on neljän askeleen päässä Hemmo Hiirestä. Omenapuu on lähempänä Molli Myyrää kuin Roope Tammihiirtä. Ja niin edelleen.

Kun jokaisen eläimen pesäkolo oli merkitty lukusuoralle, askelsimme vielä eläinten pesäkolojen välillä ja mittasimme etäisyyksiä askelilla. Erityisesti huomioita kiinnitettiin siihen, että "yksi" voi sanoa vasta kun on ottanut yhden askeleen. 

Kuvataidetunti olikin herkullinen. Minulla oli pari kassillista kotimaisia omenoita, joita en olisi itse mitenkään saanut syötyä enkä myöskään säilöttyä pidemmäksi aikaa. Siispä omenat hyödynnettiin opiskelussa. Kuvataidetunnin aluksi jokainen sai mustan pystysuunnassa halkaistun A4-paperin sekä omenan. Tutkimme omenan muotoa ja väriä, sen jälkeen jokainen piirsi paperilleen oman omenansa. Seuraavaksi omenasta otettiin haukku, jälleen tutkittiin omenaa ja piirrettiin se. Viimeisenä sai syödä omenan kokonaan siemenkodan ympäriltä ja vielä piti piirtää omenan kara. 

Tehtävä oli oppilaille mieluinen, mutta vaikea. Soveltuisi paremmin isommille, mutta päätin kuitenkin toteuttaa sen nyt, kun omenoitakin oli tarjolla. 

Omenakassi ei kuitenkaan tyhjentynyt vielä kuvataidetunnilla vaan vielä jäi omenoita leipomiseenkin. Koska kirjassa tehtiin omenapannukakkua, niin teimme mekin. Ohjeena oli Leivontablogi Makeaa:n omenapannukakku-ohje. 

Ensin harjoiteltiin arjentaitoina omenankuorimista, vaikka kotimaisia omenoita käytimmekin. Sen jälkeen yksi ryhmä pilkkoi omenat, toinen teki taikinan ja kolmas ryhmä tiskasi. 

Omenapannukakusta tuli hurjan hyvää! Niin hyvää, että tein sitä myös kotona. 

Tällainen oli meidän o-viikko.

O-viikon materiaalit:

- tiivistelmä omenajuhlat-tarinasta

- kerätään omenoita-peli pohja

- kuvasanasto

- o-tavut ja leikkilukeminen

- virkkeet Heureka-materiaalin omenakortteihin

Löytyvät täältä kansiosta. 

O niin kuin omena

Tällä viikolla ekaluokkalaiset harjoittelivat O-kirjainta ja viikon teema rakentuikin O niin kuin omena-teeman ympärille. Tässä blogikirjoituksessa en kirjoita varsinaisista o-kirjaimen ympärillä tekemistämme harjoituksista, kirjoitan niistä myöhemmin yleisen blogikirjoituksen, kun nykyiselle luokalleni sopivat harjoitukset ja rutiinit kirjainten oppimisessa ovat löytyneet. Tämä blogikirjoitus sisältää muita omena-aiheen ympärillä tekemiämme harjoituksia.

Viikon tarina kertoi omenista ja tähdistä. Käytin samaa tarinaa, jonka kerroin myös viisi vuotta sitten edelliselle ekaluokalleni pojasta, joka etsii pientä punaista taloa, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä tuikkii tähti. Jos tarina ei ole sinulle tuttu, voit lukea minun kirjoittamani suomenkielisen version täältä tai englanninkielisen alkuperäisen tarinan täältä.

Harjoittelimme tarinan kertomisen jälkeen useampana päivä ryhmissä 5-sakaraisen tähden muodostamissa ryhmissä matonkuteen avulla. Vähitellen se alkoi onnistua oppilailta itse ilman aikuisen apua ja ohjaamista.

Viikon tarinan kerron oppilaille viikon aikana 2-3 kertaa, lisäksi oppilaiden lukuläksynä on lyhennetty versio tarinasta. Tavulukijat lukevat tavuja ja sanoja sekä lauseita monisteen ensimmäisestä osasta, ne on kirjoitettu vain niillä kirjaimilla, joita olemme. Tavulukijoiden vanhemmat lukevat lapselle lukuläksyn päätteeksi version viikon tarinasta. Lause- ja tekstitason lukijat lukevat kotona joko tavutetun lyhyt version tai tavuttoman pitemmän version tarinasta oman lukutaitonsa mukaan. Sama tarina siis toistuu viikon aikana useita kertoja. Perjantaina lapset kertovat tarinan minulle omin sanoin eli harjoittelemme tarinan kerrontaa joka viikko.

Tällä viikolla luokkamme koululaisen taito, jota on harjoiteltu erityisesti, on ollut käytävällä käveleminen. Sen oppimista testattiin pistetyöskentelyssä, jonka yksi piste sijaitsi käytävällä. Olin levittänyt käytävän seinille Heureka-korttipakasta löytyviä omena ja mato-kortteja. Kortteihin oli  kiinnitetty post-it-laput, joissa oli aina jokin kirjain. 

Oppilaat saivat monisteen, jotka oli kiinnitetty kirjoitusalustoihin (tämä oli selvästi kiinnostusta herättävä työväline, koska se oli uusi ja oppilaat tunsivat itsensä kovin tärkeiksi liikkuessaan käytävässä kirjoitusalustojen kanssa). Monisteessa oli virkkeitä, kuten "mato on omenan edessä" jne. Oppilaiden tehtävänä oli aina etsiä sellainen kuva, joka vastasi virkettä. 

Ensimmäiset kaksi kohtaa teimme yhdessä, sen jälkeen ne lapset, jotka osaavat jo lukea, jatkoivat tehtävää luetun ymmärtämisen tehtävänä. Tavulukijoiden kanssa minä luin heille aina virkkeen ja he etsivät kuvan. Toiset aloittivat monisteen alalaidasta, toiset ylhäältä ja osa keskeltä, joten oppilaat eivät kulkeneet käytävällä jonossa ja jokainen sai etsiä itse. Sääntönä oli, että harjoitellaan kävelemistä ja rauhallista oleilua eli huuto jätetään pois, jo ihan siitäkin syystä, että kaikki saavat etsiä ja löytää oikean kortin itse. Itse etsimistä ja löytämistä oppilaat itsekin pitivät erityisen tärkeänä ja sen vuoksi pääsin harjoituksen jälkeen kehumaan oppilaita rauhallisesta työskentelystä.

Luokallani on myös paljon s2-oppilaita. Pistetyöskentelyssä, jossa osa pärjäsi itsenäisesti, oli hyvin aikaa jutella ja harjoitella suunta- ja suhdekäsitteitä niiden oppilaiden kanssa, joiden suomen kieli tarvitsee vielä paljon harjoitusta. 

Jos sinulla on Heureka-kortit ja haluat käyttää minun tekemääni valmista monistetta, löydät sen täältä.

Luokassa olevalla pisteellä tet-harjoittelijani kanssa oppilaat rakensivat dominokorteista ketjuja. Tarjolla oli kortteja kahta tasoa. Sana-kuva-dominot, joita käyttivät ensisijaisesti tavulukijat. Olemme harjoitelleet paljon leikkilukemista, jossa lapset yhdistävät kuvia ja sanoja. Vaikka tavulukijat eivät vielä osaa lukea sanoja, pystyvät he alku- ja loppuäänteitä kuuntelemalla yhdistämään oikean sanan ja kuvan toisiinsa. 

Koska tämä oli ensimmäinen kerta dominoilla, oppilaat ihan vain rakensivat dominot paikallaan pienissä ryhmissä. Jos saman tehtävän haluaisi käyttää uudelleen tai tekisi isompien oppilaiden kanssa, voi dominokortit sijoittaa oikeinpäin tai väärinpäin käytävälle 10 m päähän. Oppilaat kiiruhtavat yksi ryhmästä kerrallaan hakemaan kortin ja tuovat omalle ryhmälle, jonka jälkeen seuraava lähtee hakemaan seuraavaa korttia. Mikäli kortit ovat oikeinpäin, vaatii tehtävä enemmän keskittymistä lukemiseen. Mikäli halutaan vain liikettä, voivat kortit olla väärinpäin ja domino voidaan kasata vasta, kun kaikki palaset on haettu.

Jos haluat hyödyntää tekemiäni dominokortteja, löydät sana-kuva-dominon täältä ja kuva-selitys-dominon täältä. 

Lukemista (ja kirjoittamista) harjoiteltiin myös kasvislautapelillä. Pelilaudassa oli erilaisten juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, jotka oppilaiden pitäisi jo hyvin tunnistaa. 

Pelistä oli useampi eri versio oppilaiden lukutaidon mukaan:

Peli 1: Oppilaat heittävät noppaa (käytössä nopat, joissa silmäluvut 1-3) ja liikkuvat pelilaudalla nopan silmäluvun mukaan. Oppilas tunnistaa ruudussa olevan kasviksen ja etsii pöydällä olevista korteista ruudun kuvaa vastaavan kasviksen nimen. Tämä peliversio oli niille oppilaille, jotka eivät vielä lue. He etsivät oikeita sanoja alku- ja loppuäänteen avulla.

Peli 2: Pelataan ilman noppaa. Toinen pelaajista lähtee liikkeelle alusta ja toinen lopusta. Tavoitteena on kohdata toinen (tai päästä laudan toiseen päähän). Kasvisten nimet ovat pelilaudan vieressä väärinpäin. Omalla vuorollaan oppilas nostaa kortin, mikäli kortissa lukee sen kasviksen nimi, joka on oppilaan pelimerkin edessä olevassa ruudussa, hän saa siirtyä ko. ruutuun ja nostaa uuden kortin. Mikäli oppilas nostaa väärän kortin, vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Tämä peli oli sanatason lukijoille.

Peli 3: Oppilaat heittävät noppaa ja liikkuvat pelilaudalla. Oppilas kirjoittaa vihkoonsa sen kasviksen nimen, joka ruudussa on. Tämä peli oli taitavimmille oppilaille.

Toiminnallisen kielenoppimisen koulutuksessa, jossa minulla tämä pelilauta viime viikolla oli mukana, keksivät osallistujat vielä yhden peliversion. Kiitos tästä ideasta koulutukseeni osallistuneille!

Peli 4: Pelilaudalla liikutaan nopan avulla, pelilaudalla saa liikkua eteen ja taaksepäin. Molemmat pelaajat nostavat käteensä viisi kasviskorttia, tavoitteena on päästä korteista eroon. Pelaaja heittää noppaa ja päättää mihin ruutuun liikkuu. Kun hän pysähtyy ruutuun, hän katsoo mitkä kasvikset ovat hänen pelimerkkinsä molemmin puolin. Pelaaja saa laittaa kädestään pois kortin, mikäli ko. kasviksen kuva on hänen pelimerkkinsä vieressä olevissa ruuduissa. Omalla pelivuorolla saa laittaa pois vain yhden kortin! Se voittaa, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.

Pelilaudan tein ToolForEducators-sivustolla. Sivustolla voi itse laatia tarvitsemansa pelilaudan. Pelilaudalla voi olla kuvia tai tekstiä tai molempia. Tarjolla on kuvia pelilautoihin monesta eri teemasta, eli kuvia ei pelilautaan ei tarvitse itse erikseen etsiä ja ladata palvelimeen, vaan voit alasvetovalikoista itse valita mikä kuva mihinkin ruutuun tulee. Ja sivusto on ilmainen!

Jos haluat käyttää minun tekemääni kasvispelipohjaa ja kortteja, voit ladata ne edellä olevista linkeistä.

Yhdellä pisteellä oli tarjolla matikkaharjoituksia. Heureka-korttimateriaaleista löytyvä yhtä monta-pelipohja sopi hyvin matikan tunneilla harjoittelemiimme asioihin. Sen verran muokkasin alunperin yhdellä nopalla pelattavaa peliä, että oppilaat pelasivat peliä kahdella nopalla (joista saattoi tulla 1, 2 tai 3). Pelissä heitetään noppia ja sinipunakiekoilla peitetään noppien silmälukujen summaa vastaava luku pelilaudalta. Kun kaikki paikat pelilaudalla on täytetty, lasketaan kumpi pelaajista on peittänyt enemmän lukuja pelilaudalta.

Heureka-kirjan kopioitavasta materiaalista monistetut omenakortit ovat kulkeneet mukanani jo kymmenen vuotta. Jälleen niistä oli iloa, kun oppilaat järjestivät kortteja pienimmästä suurimpaan. Itse monistamani menevät 50 asti, Heureka-korttimateriaalin omenakortit, jotka minulla myös oli mukana, jatkuvat vain 20 asti. Useampi oppilas innostui järjestämään nimenomaan näitä itsetehtyjä kortteja, jotka menivät 50 asti. 

Kuvataiteen tunneilla tutkimme oppilaiden kotoa tuomia omenoita. Mitä kaikkia värejä omenoista löytyy? Minkä muotoisia ne ovat? Ovatko ne aivan pyöreitä? Harjoittelimme kuivapastelliliitujen käyttöä ja huomasin, että kuivapastellit ovat ekaluokkalaisille vielä hyvin haastava väline. 

Torstaina ruokailun jälkeen laitoimme essut päälle ja suuntasimme koulumme kotitalousluokkaan. Harjoittelimme omenan kuorimista, joka ei ihan helppo juttu ollutkaan. Viimein oli kuitenkin kaikki omenat kuorittu ja pilkottu lohkoiksi. Kuorimaveitsiä uskalsin antaa oppilaille samanaikaisesti käteen, mutta terävällä veitsellä pilkkominen tapahtui minun tai avustajan vieressä olevalla leikkuulaudalla.

Omenojen kuorimisen ja lohkomisen jälkeen oli aika lukea leivontaohjetta. Jakaannuimme kolmeen ryhmään tekemään taikinaa. Olin kirjannut oppilaille valmiiksi ohjeen, josta valmistui 1/3 piirakkataikinaa. Jotta mittaamista, jota leipoessa tulee paljon harjoiteltua, tulisi enemmän, olin muuttanut desilitrat ruokalusikallisiksi.

Kaikkien kolmen ryhmän taikinat kaadettiin samalle pellille ja lopuksi päälle aseteltiin omenalohkot, aika paljon omenalohkoja jäi oppilaiden syötäväksi, kun jokainen oli kokonaisen omenan kuorinut.

Leipomisen kuuluu aina paikkojen siivous. Ekaluokkalaisista löytyikin monta innokasta tiskaajaa ja tiskaajan paikoista meinasi melkein tulla riita! 

Tunnin päätteeksi uunista nousi ihanalle tuoksuva omenapiirakka. Harmiksemme osalla oppilaista päättyi koulu, emmekä ehtineet maistella omenapiirakkaa heti sen tultua uunista, mutta omenapiirakka otettiin mukaan perjantain metsäretkelle ja ruoan jälkeen kaikki saivat jälkiruokaa. Ja maistuihan se omenapiirakka metsässäkin hirmuisen hyvälle!

Tällainen oli meidän syyslomaa edeltävä viimeinen sadonkorjuu-teemaan liittyvä viikko. Syysloman jälkeen otamme isommaksi teemaksi eläinten ja luonnon talveen valmistautumisen.

Omenoita, tähtiä ja viitosia

Laskennonmaassa oli pieni punainen talo, jossa oli kauniit valkoiset ja koristeelliset ikkunanpuitteet. Talon ympärillä oli puutarha, jossa kasvoi omenapuita. Talossa asui pieni poika isänsä ja äitinsä kanssa. Isä teki paljon töitä, mutta äiti ja poika olivat usein kotona. 

Eräänä aamuna poika oli aloittanut leikkimisen heti aamusta. Lounaaseen mennessä hän oli leikkinyt kaikilla leluillaan, hän oli leikkinyt sisällä ja hän oli leikkinyt ulkona. Syötyään äidin kanssa lounaan, poika pohti mitä tekisi. Poika kysyi äidiltä:

- Mitä minä voisin tehdä?

Äiti tuumi hetken ja vastasi:

- Lähde ulos ja etsi pieni punainen talo, jossa ei ole ovia eikä ikkunoita ja jonka sisällä on tähti.

Poika lähti ulos ja etsi joka paikasta, mutta ei löytänyt. Pojan etsiessä punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja jossa on tähti sisällä, tuli vastaan tyttö. Poika kysyi tytöltä:

- Tiedätkö sinä, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?

 Tyttö pudisti päätään, mutta sitten hän ehdotti:

- Minun isäni on maanviljelijä ja hän tietää paljon asioita, mennään kysymään häneltä.

Ja niin tyttö otti poikaa kädestä ja he kävelivät tytön kotiin. Pihalla isä pureskelikin suupielessään heinänkortta ja tutki traktoriaan. Kohteliaasti pieni poika kysyi:

- Tiedättekö te, mistä voisin löytää pienen punaisen talon, jossa ei ole ovea eikä ikkunoita ja jossa on tähti sisällä?

Maanviljelijä kynsi korvallistaan ja tuumi hetken:

- En kyllä osaa sanoa, mistä sellaisen voisi löytää. Mutta isoäiti on tuolla sisällä. Hän on vanha ja viisas. Hän tietää paljon asioita. Menkää kysymään häneltä.

Poika kiitti kohteliaasti ja lähti sisälle taloon isoäidin luokse.
- Osaisitteko te auttaa minua? Etsin pientä, punaista taloa, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia ja siellä on tähti sisällä.
Mutta ei isoäitikään osannut vastata pojan kysymykseen. Hän kehotti poikaa kysymään tuulelta, sillä tuuli, jos kuka oli käynyt kaikissa maailman kolkissa ja varmasti nähnyt kaikenlaista matkoillaan.
Poika lähti ulos ja tavoitti pian tuulen, joka löyhytteli laiskasti iltapäiväauringon paisteessa puiden lehtiä. Pojan kysyessä ikkunattomasta ja ovettomasta talosta naurahti tuuli.
- Etsimäsi oli lähempänä kuin olisit ikinä arvannutkaan. Palaa kotiin, niin löydät etsimäsi.
Niin poika lähti kohti kotia katsellen ympärilleen, viimein hän saapui kotitalon luokse. Ensimmäiseksi hän kiipesi lähystämään aidan yli, näkyisikö pihalla jotakin uutta. Lopulta poika keksi sen, hän loikkasi ketterästi aidan yli ja nosti käteensä pienen punaisen omenan, joka oli pudonnut puusta. Sisälle astellessaan hän katseli omenaa pääkallellaan ja tuumaillen.
- Äiti, tämä on kyllä kuin pieni punainen talo, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia, mutta ei tämän sisällä ole tähteä, mietiskeli poika ääneen.
- Katsohan, sanoi äiti ja tarttui omenaan. Äiti nosti omenan leikkuupöydälle ja halkaisi omenan. Ja näytti pojalle. 
Silloin poika näku kuinka pienet siemenet nukkuivat kukin omassa vuoteessa viisisakaraisen tähden muodossa.
Tarina muokattu tästä versiosta.

Matikka (2x60min)

Luvun viisi löysimme omista sormistamme ja varpaistamme. Luvun viisi hajotelmia harjoittelimme useilla eri tavoilla. Seuraavassa on lyhyesti esitelty matematiikan tunneilla käyttämiämme harjoitteita, samoja harjoitteita käytän myös muihin lukuihin tutustuttaessa.

- Aamujumppa (hajotelmat liikkeinä). Ope hyppää ilmaan viisi kertaa, lapset toistavat. Ope kyykkää yhden kerran ja hyppää neljästi, lapset toistavat. Ope kyykkää kaksi kertaa ja hyppää kolmesti jne. Käydään kaikki hajotelmat läpi, liikkeitä voi varioida. Minulla on ollut käytössä mm. jännehypyt, kyykkyhypyt, tähtihypyt, kyykyt, yhden jalan hypyt. Jokaisen hyppysarjan jälkeen sanallistetaan mitä tehtiin, esim. hypättiin kaksi kertaa ilmaan ja kyykättiin kolmesti. Ope: "Eli kaksi ja kolme". Lopuksi mietitään vielä mitä yhteistä kaikilla sarjoilla oli.

Viisi sormea

- Mitä maailmassa on viisi? Koulupäiviä: ma-ti-ke-to-pe. Mitä sinussa itsessäsi on viisi? 

- Omenoiden jakaminen. Kaksi lasta tulee luokan eteen, he saavat viisi omenaa, jotka lasten pitäisi jakaa keskenään. Omenoita ei saa puolittaa. Lapset kokeilevat vaihtoehtoja ja muut oppilaat saavat ehdottaa miten omenat jaetaan, haetaan kaikki luvun viisi hajotelmat (0+5, 1+4, 2+3, 3+2, 4+1, 5+0). Sitä mukaan, kun oppilaat keksivät vaihtoehtoja, opettaja piirtää vastaavat jaot "dominopaloina" taululle. Kun kaikki vaihtoehdot ovat löytyneet, luetaan taulukuvasta ääneen hajotelmat ja kirjoitetaan ne matematiikan kielellä dominopalojen viereen.

- Papuleikki jatkaa siitä, mihin jakaminen jäi. Jokainen oppilas ottaa vasempaan käteensä viisi papua/pähkinää tms. Viisi ja nolla on viisi. Laitetaan kädet ristiin ja luetaan Nolla ja viisi on viisi. Sen jälkeen siirretään yksi papu/pähkinä oikeaan käteen ja luetaan Neljä ja yksi on viisi. Käydään tällä tavoin vielä kaikki hajotelmat läpi, kun aina ristitään kädet, niin samalla vahvistetaan yhteenlaskun vaihdannaisuutta.

- Helminauha. Oppilailla on käytössää 10-helminauhat, joissa on hyödynnetty viiden voimaa. Pystytkö ottamaan helminauhastasi viisi helmeä laskematta helmiä erikseen? Mistä tiedät, että siinä on viisi? Lisäksi mietimme miten voisimme helmiä vetää nauhaa alas eri tavoin, saadaksemme viisi. Esim. 1+1+1+1+1 tai 2+1+2. 

- Noppapeli (summa- ja erotusmuodot). Oppilaspari heittää noppaa vuorotellen ja kertovat paljonko lukuun pitää lisätä tai siitä pitää vähentää, jotta tulos olisi viisi. Taitavammat oppilaat voivat käyttää kahta noppaa, jolloin ensin lasketaan nopan silmälukujen summa, johon lisätään tai vähennetään.

- Värisauvat. Oppilaat etsivät sauvan, joka on viiden valkoisen kuution (tai vaihtoehtoisesti viiden vaaleanpunaisen) pituisen sauvan ja sen jälkeen rakentavat mattoa, joka on sovitun levyinen. Kun mattoa on rakennettu jonkin aikaa luetaan mattoa ensin väreillä. Esim. Keltainen sauva on yhtä pitkä kuin viisi valkoista. Vaaleanpunainen ja vaaleansininen sauva ovat yhteensä yhtä pitkät kuin keltainen sauva jne. Väreillä lukemisen jälkeen luetaan mattoa vielä luvuilla, esim. 1+1+1+1+1=5, 2+3=5 jne.

- Hajotuskone. Oppilaat pudottavat viisi papua/pähkinää hajotuskoneeseen ja tutkivat mitä kaikkia hajotelmia kone tuottaa. Jäikö vielä jokin vaihtoehto, mitä teidän koneenne ei tuottanut?

- Kuinka monta? Oppilaat peräävät pareittain, molemmilla on 5 pähkinää/papua. Vuorotellen oppilaat jakavat pähkinät kahteen käteen ja laittavat toisen käden selän taakse ja näyttävät toisessa kädessä olevia pähkinöitä. Kuinka monta on piilossa?

- Kuningattaren korurasia. Korurasiassa on puolikas väliseinä, vuorotellen oppilaat ravistavat rasiaa ja avaavat sen puoliksi, joilloin näkyy jokin määrä kuningattaren helmiä. Kysymys kuuluu jälleen Kuinka monta on piilossa?

Kuningattaren korurasia

- Kello. Mihin kellon viisarit osoittavat, kun kello on tasan viisi? Käydään läpi viisareiden asennot ja piirretään vihkossa olevaan kelloleimaan viisarit paikoilleen.

- Parillinen/pariton. Luokan eteen tulee viisi lasta ja muodostavat parit. Riittääkö kaikille pari? 

- Hajotelman täydennys sormilla. Opettaja näyttää sormilla esim. kolme. Lapset vastaavat täydentämällä luvun kolme viideksi, eli näyttävät kahta sormea. 

- Hajotelmat tunnustellen. Toinen parista kääntää selän. Toinen lapsista ottaa sormiinsa jonkun viiden hajotelman, esim. oikeasta kädestä kolme sormea ja vasemmasta kaksi.  Selin oleva tunnustelee toisen lapsen sormia (näkemättä niitä) ja kertoo mikä hajotelma sormissa on.

Salaisuuspussi

- Salaisuuspussit. Jokainen pari saa salaisuuspussin, johon vuorotellen laittavat kätensä ja tunnustelevat. Pusseissa on pähkinöistä ja tikuista ym. materiaalista muodostettuja viiden hajotelmia, esim. 2 pähkinää ja 3 tikkua. Tunnusteltuaan pussin sisällön pari kuiskuttaa salaisuuden opettajalle. Vaihdetaan pusseja ja tutkitaan seuraava salaisuus. Lopuksi kaikki "salaisuudet" kirjattiin taululle ja pohdittiin mitä yhteistä salaisuuksilla oli -> kaikissa oli yhteensä viisi.

Kokonaisuudessaan oppilaiden vihkotyö luvun viisi osalta näytti tältä:

Nopeimmat ehtivät keksiä luvusta viisi myös erotusmuoto-nimiä.

Tähti omenassa - toinen tarina

Olipa kerran tähti, joka asui korkealla taivaalla. Se eli onnellisena muiden tähtien kanssa. Päivisin tähdet nukkuivat, mutta öisin ne kimalsivat ja katsoivat kaikkia lapsia, jotka nukkuivat maan päällä. 

Eräänä aamuna, kun aurinko oli noussut ja tähdet vetäytyneet pehmeisiin pilvivuoteisiinsa, ei yksi tähdistä saanut millään unta. Se kääntelehti vuoteessa, veti pilvipeitettä tiukemmin ympärilleen, mutta mikään ei auttanut, se ei saanut unta.

Aurinko paistoi sinä päivänä niin ihanasti, että pieni uneton tähtönen päätti kurkistaa pilvien lomasta alas maahan. Se kuuli leikkivien lasten ääniä ja näki kuinka he iloisina leikkivät puistossa, keinuivat, laskivat liukumäkeä ja juoksivat hippasilla. Voi kuinka minkäkin pääsisin mukaan lasten leikkeihin, toivoi tähti. Silloin sattui eräs lapsista vilkaisemaan taivaalle: "Katsokaa tähti keskellä päivää!". Puistossa leikkivät lapset kerääntyivät yhteen ja ihmettelivät pitkän aikaa keskellä päivää loistavaa tähteä. Ennen palaamistaan leikkeihinsä he vielä vilkuttivat tähdelle hyvästit.

Pian tuli syksy ja hedelmät ja vihannekset kypsyivät. Puiden lehdet pukeutuivat juhla väreihin ja lopulta tuuli puhalteli lehdet maahan. Lapset poimivat omenoita ja herkuttelivat niillä. Lapset haravoivat syksyn lehdistä isoja kasoja, joihin he hyppäsivät niin että lehdet lensivät villisti ympäriinsä. 

Talven tullessa lumi peitti maan. Lapset laskivat mäkeä pulkalla ja rakensivat lumilyhtyjä, jotka kimalsivat kuin tähdet talvi-iltoina.

Keväällä aurinko sulatti lumen ja järvistä jään. Pian saattoi nähdä vihreän ruohon kasvavan maasta.  Jälleen lapset riemuitsivat, he kaivoivat pieniä ojia ja puroja, joissa sulanut lumi vetenä solisi. Koko tänä aikana ei pieni tähti ollut nukkunut lainkaan, vaan se oli kurkistellut lasten leikkejä maan päällä. "Jos vain saisin olla mukana leikkimässä tai jos minulla olisi omia tähti lapsia leikkimässä maan päällä heidän kanssaan", ajatteli tähti. 

Pieni tähti ei ollut nukkunut lainkaan ja se tuli päivä päivältä kalpeammaksi ja kalpeammaksi. Se ei enää jaksanut loistaa kirkkaana. Silloin tuli enkeli kysymään tähdeltä mitä sille kuului ja miksi tähti tuikki niin heikosti öisin? Tähti kertoi lapsista maan päällä ja siitä miten se toivoi, että silläkin olisi lapsi, joka voisi leikkiä maan lasten kanssa.

"Oi, etkö sinä mitään muuta toivo?" kysyi enkeli.

"Toiveesi toteutuu ja saat maan päälle niin monta lasta kuin ikinä toivot, mutta sinun on odotettava kunnes syksy saapuu".

Tähti odotti ja odotti. Kevät meni, omenapuut kukkivat. Koko maa kukki ja lapset leikkivät jälleen puistoissa ja rannoilla.

Vihdoin tuli syksy, jota tähti oli odottanut. Hedelmät kypsyivät puissa ja pian puut saivat jälleen juhlavärinsä. Tähti kurkisteli maahan, muttei voinut nähdä yhtään kaltaistaan lasta maan päällä. Tähti oli nyt jo niin väsynyt ja kalpea, koska se ei ollut nukkunut kesällä juuri lainkaan, ettei sitä enää juuri erottanut taivaalta. 

Silloin maan päällä eräs lapsi poimi suuren omenan, mehevän ja punaisen. Hän leikkasi sen keskeltä halki antaakseen toisen puolen ystävälleen. Samassa hän huudahti: "Katsokaa, pieni tähtönen omenassa!" Kun kalpea tähti huomasi tämän, se kirkastui ja loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Innostuneina myös muut lapset keräsivät omenoita ja leikkasivat ne halki ja kaikissa, sekä suurissa että pienissä, omenissa oli sisällä pieni tähtönen.

Eräs lapsista vilkaisi taivaalle ja näki ilosta ja onnesta kirkkaana tuikkivat tähden, lapsi osoitti taivaalle: "Katsokaa, tähti taivaalla keskellä päivää! Sen täytyy olla kaikkien pienten tähtösten äiti!"

Ja tämän päivän jälkeen tähti nukkui sikeämmin kuin koskaan ennen. Mutta kun syksy tulee, omenat kypsyvät ja yöt pimenevät, silloin tähdet kurkistavat maahan ja katsovat kuinka tähtien kimallus putoaa maan päälle. Ja silloin syntyy jokaiseen omenaan pieni tähtönen. 

(Tästä tarinasta en valitettavasti voi antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu. Muokkasin saamaani nimetöntä versiota hieman.)

Taivaan tähti tuikkivainen

tahtoi tulla päälle maan

lasten ilot tuntemaan.

Syksyn tullen omenainen

salaisuuden kantaa

tähdelle kodin antaa.

Muotopiirutus ja maalaus

Muotopiirustustunnilla harjoittelimme viisisakaraisen tähden piirtämistä, joka ei ollutkaan aivan helppoa ja oppilaat saivat myös läksyksi harjoitella tähden piirtämistä. Kun tähteä oli harjoiteltu ja se osattiin maalasimme omenasta löytyneen tähden. Pohja maalattiin sitruunan keltaisella ja työn keskelle auringon keltaisella tehtiin viisisakarainen tähti.

Musiikki

Musiikin tunneilla lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua suomeksi ja englanniksi.

Päivän luku

Päivän luku

Kertausjakson aikana luokan pienellä liitutaululla on jokin jo opeteltu luku merkitty kulmaan. Oppilaat saavat esim. ruokailun jälkeen keksiä luvulle uusia nimiä. Keksityt summa- ja erotusmuodot saa kirjoittaa liitutauluun näkyville.

--------------------------

Ylläkuvattu tapa tutkia lukujen hajotelmia on minulla käytössä jokaisen luvun kohdalla. Myös luvut 1-4 käsittelimme samalla tavoin, tosin niistä jokaisen käsittelyyn riitti yksi 60min. oppitunti. Usein pieniä lukuja ei erikseen opeteta, sillä oletetaan lasten jo osaavaan ne kouluun tullessaan. Näin ei kuitenkaan aina ole ja etenkin kun steinerkoulun esikoulussa lapset eivät saa ns. tiedollista opetusta, ei mielestäni voi olettaa mitään. Valtaosa matematiikan oppikirjoista lähtee oletuksesta, että lapsi osaa luetella luvut 1-10 ja osaa myös laskea lukumääriä kymmeneen asti. Näin ei kuitenkaan aina ole, mikäli opettaja ei alussa huomaa lapsen puutteellisia taitoja saattaa oppilas "jäädä junasta jo lähtöasemalla". 

Minun luokassani siis myös lukuja 1-4 tutkitaan ja opiskellaan yhdessä, jotta kaikki ne varmasti osaavat. Myös pienillä luvuilla laskemisessa voi eriyttää niitä taitavia oppilaita, jotka haluavat tehdä muita enemmän. Keksiessämme "nimiä" luvulle 3 mietti eräs oppilaistani esimerkiksi paljonko sadasta pitäisi vähentää, jotta saataisin kolme: 100-97. 

Lisäksi välineiden, kuten hajotuskoneen ja värisauvojen, käyttöä on helpompi harjoitella pienillä luvuilla, jolloin tiedollinen osuus oppilaille on helppo vaikka soveltaminen välineeseen olisikin haastavaa. Kun itse toiminta ja välineen käyttö on tuttua ja helppoa, on helpompaa lähestyä tiedollisesti vaikeampia asioita. Uusi väline ja uusi vaikea aihe on aika tuskastuttava yhtälö kenelle tahansa.