Joulu tulla saa...

Jouluun liittyy perinteitä.. niin myös meidän luokassamme. Kun vitosten kanssa vietämme jo kolmatta yhteistä joulua, ovat perinteet muodostuneet oppilaille tärkeiksi. Tärkeämmiksi kuin osasin olettaakkaan, kuten selvisi viime viikolla.

Viime viikolla harjoittelimme arjentaitoja, silitimme ja vaihdoimme luokkaan jouluverhot. Tänä vuonna virittelimme luokkaan myös jouluvaloja, kun niitä oli koulussa joka luokkaan hankittu. Joulukuun alkaessa itse hankkimani kuusi laitettiin myös esille.

Joulukuussa jokainen päivä alkaa tai päättyy joulutarinaan (mieluiten aloittaisin päivän joulutarinalla, mutta jakotunneista ja integroituneista oppilaista johtuen tarinan paikka vaihtelee). Silloin luokka on hämäränä, ainoastaan jouluvalot palavat. Luokkaan tullessa suu menee kiinni, joulutarinan aikana oppilaan tehtävänä on rauhoittua kuuntelemaan ja vain olemaan. 

Joulutarinan ensimmäisenä päivänä oppilaat kuhisivat käytävässä nähtyään luokan olevan hämäränä "joulutarina alkaa, joulutarina alkaa". Käytävän toisella puolella oleva erkka kyseli mitä ihmettä meillä oikein tapahtuu, kun oppilaat kuhisevat käytävässä.. "Kerron tarinaa pimeässä" ;-)

Tämän vuoden tarinaksi valitsin Dickensin klassikon Saiturin joulun. Kerron oppilaille tarinaa joka päivä eteenpäin, eli joulukuussa iltasatuna luen itse Saiturin joulua pätkän eteenpäin, jotta osaan kertoa sen seuraavana päivänä oppilaille. Vaatii minulta työtä, mutta olen huomannut oppilaiden kuuntelevan paljon paremmin kerrottua kuin luettua tarinaa. Lisäksi kertoessa voin tarvittaessa oikaista joitain mutkia, mikäli aikataulu sitä vaatii. Dickensin kieli on kyllä niin mahtavaa, että kekseliäimpiä pätkiä laitan itselleni lunttilappuun ylös. 

Aiempina vuosina meillä on ollut jokin yhdessä tehty ovikoriste. Tänä vuonna päätimme liittää ovikoristeen joulutarinaan ja kuva täydentyy tarinan edetessä.

Tänä vuonna ovikoriste etenee tarinan edetessä.

Viime vuonna oppilaat kirjasivat hyviä asioita ja vahvuuksia toisistaan lapuille, jotka kokosin jokaiselle oppilaalle runoksi. Joka päivä luettiin yksi runo ja arvuuteliin kenestä on kyse. Runot muodostuivat oppilaille tärkeiksi ja jo marraskuun alussa alkoivat kyselyt onhan tänäkin vuonna runot, onhan.. 

Yritin ohittaa pyynnöt runoista, mutta lopulta oli pakko antaa periksi.. Koska olemme retkeilleet metsässä tänä vuonna paljon ja olemme "ulkoluokka" liittyvät runotkin metsään. Luemme joka päivä yhden uuden runon, jokainen oppilas varmasti kuukauden kuluessa itsensä metsästä löytää. Sovimme, että ennen lomaa käymme läpi ketä olin missäkin runossa ajatellut, jos se ei ennen sitä selviä. Ainakin avustajani ja kollegani tunnistivat ensimmäisistä runoista oppilaat heti..

                            

Elf on the shelf-leikin ajattelin olevan jo oppilailleni liian lapsellinen, mutta perjantaina kuului luokasta parahdus "eikö ole tonttua?!". Hmm.. olin luokkamme koulutontun jättänyt viime jouluna Rovaniemelle, koska olin ajatellut ettei tonttua enää piilotella.. Noh, äidin joulukoristeista löytyi onneksi korvaava tonttu, joten tänään oli tonttu luokassa.

Kirjoittelemme siis tontusta joka päivä englanniksi ja ruotsiksi missä tonttu on. Tuleepahan samalla kerrattua prepositiot.

Tällaisia ovat meidän luokkamme jouluperinteet. 

Mitä teidän luokassanne tapahtuu joulukuussa?

Meidän aiempien vuosien joulujuttuja voi lukea täältä.

Joulun odotusta

Joulukuun alkaessa luokka sai jouluisen ilmeen. Harjoittelimme arjen taitoja silittäessämme ja vaihtaessamme verhot.. Koska omaa metsää (tai siis koirieni isännän metsää) ei täällä etelässä ole piti tyytyä muovikuuseen, toisaalta se kestää monta vuotta emmekä aiheuta siistijälle harmaita hiuksia. Kuusi sai tänä vuonna kynttilät, sillä äitini muutti ja siivosi paikkoja vastikään ja pelastin käyttämättömät jouluvalot sieltä..

Luokassani joulun aika on rauhoittumisen aikaa. Oppilaani edustavat hyvin montaa eri uskontokuntaa, joten joulun vietto luokassa keskittyy suomalaisiin jouluperinteisiin. Joulun uskonnollista taustaa tarkastellaan tarkemmin uskontotunneilla.

Aamut alkavat rauhallisesti lyhtyjen valossa hämärässä luokassa  joulunajan aamurunolla ja joulutarinalla.

Tunturi tähyää järven jäätä, 

pakkasen parta hilisee,

salaisessa hämärässä

tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka,

pikkuinen käärö,

käärössä pikkuinen uni;

vielä voit painaa silmäsi kiinni

vielä on sinistä lumi.

(Hannele Huovi)

Joulunaikaan kerron luokassani "joulukalenterina" joulutarinaa, joka jatkokertomuksena etenee jouluun alusta aamuisin joululomaan asti. Viime vuonna kerroin 3. luokkalaisille Marko Leinon Joulutarina-kirjan, joka kertoo joulupukin lapsuudesta. Tänä vuonna 4.-5. luokkalaisille valitsin E. T. A. Hoffmannin Pähkinänsärkijän luokkamme joulutarinaksi. Ensi vuoden joulutarinakin on jo valittuna, 5.-6. luokkalaisten joulutarina tulee olemaan Saiturin joulu eli klassikoilla mennään. Ja kun kirjoitan, että kerron joulutarinaa, niin todellakin kerron. Open läksynä onkin aina iltaisin lukea tarinaa eteenpäin sen verran, että osaan kertoa tarinaa sopivan pätkän eteenpäin.

Uuden opsin myötä on puhuttu paljon positiivisesta pedagogiikasta ja vahvuuksista. Me keskityimme syksyllä paljon tunteisiin ja vahvuuksiin olemme perehtyneet vasta alustavasti, niiden kanssa on tarkoitus tehdä töitä kevätlukukaudella enemmän. Marraskuun lopussa oppilaat kirjoittivat lapuille hyviä asioista toisistaan, muutama oppilas oli lapuissaan innostunut riimittelemäänkin tovereistaan, joten kun kokosin oppilaiden toisistaan kirjoittamat hyvät asiat syntyi jokaiselle oppilaalle runo. Runot ovat joulukuusen vieressä suljetuissa kääröissä ja joka aamu joulutarinan jälkeen yksi käärö avataan, runo luetaan ja arvuutellaan kuka on kyseessä. Ensimmäisistä kahdesta runosta oppilaat ainakin tunnistivat kuka on kyseessä.

Joulun aikaan tulee kerrattua myös oppilaiden kanssa suhde- ja suuntakäsitteitä niin suomeksi kuin englannissakin. Tänä vuonna tonttu vaihtaa päivittäin paikkaa luokassa. Joulutarinan jälkeen kun valot sytytetään kuuluukin kysymys "missä on tonttu?" Valtaosa oppilaistani on S2-oppilaita, joten tarkka paikan selittäminen on hyvää harjoitusta. Kirjoitamme vihkoihin päivämäärän ja missä tonttu on suomeksi ja englanniksi, näin samalla tulee kerrattua englannin kielen prepositioita sekä huonekalujen nimiä englanniksi. 

Lopputunnin ajan oppilaat tekevät yksin, parin tai ryhmän kanssa jotakin jouluaiheista tehtävää. Oppilaiden mielikuva tuntuu olevan, että nämä "joulutehtävät" ovat sellaista kevyttä "höntsäilyä", mutta itseasiassa tekevät aika paljon ihan oikeasti töitä leikin varjolla.

1.12. ryhmät saivat kymmenen paperilappua, joihin kuhunkin kirjoittivat yhden kirjaimen

P-I-P-A-R-K-A-K-K-U

Ryhmien tehtävänä oli muodostaa sanan piparkakku kirjaimilla mahdollisimman monta uutta sanaa, piparkakku oli muuten erinomainen sana tähän leikkiin, sillä uusi sanoja tuli parikymmentä. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa ja mietittyä kaksoiskonsonantteja, kun ryhmät rakensivat sanoja.

2.12. oppilaat saivat netistä löytyneet vilinäkuvan ja tehtävänä oli kirjoittaa omien taitojen mukaan, joko yksittäisiä lauseita tai tarina kuvasta. Samalla tuli keskustelua eri maiden jouluperinteistä, sillä kuvasta löytyy joulupukin lisäksi Nikolaus ja "Musta-Pete".

Ensi viikolla jatkamme joulutehtävien parissa,

rauhallista joulun aikaa blogini lukijoille!

Joulun odotusta

Joulun odotus meidän koulussamme on hieman erilainen kuin mihin olen peruskoulussa tottunut, toisaalta siinä on myös hyvin paljon samaa. Minulle on ollut tärkeätä koulumuodosta riippumatta rauhoittaa joulun odotus aika, turha kiire jää pois, tehdään mikä ehditään, eikä murehdita siitä jääkö matikan kirjasta joku sivu täyttämättä ;-)

Joulun odotus eli adventin aika alkaa koulussamme adventtijuhlasta, jota vietimme sunnuntaina ensimmäisenä adventtina klo 8 aamulla. 1.-5. luokan oppilaat vanhempineen kokoontuivat pimeään juhlasaliin, jota valaisi vain havuista tehdyn spiraalin keskellä palava kynttilä. 

Adventtilaulujen säestämänä jokainen oppilas yksi kerrallaan käveli spiraalin keskelle oman kynttilänsä kanssa, sytytti kynttilänsä keskellä palavasta kynttilästä ja asetti oman kynttilänsä spiraaliin muiden kynttilöiden jatkoksi. 

Kynttilät nyt syttyy,

pimeys hälvenee.

Lapsi lauluun yhtyy,

mieli herkenee.

Loista, loista valo mua ohjaten,

täyttää tunne jalo pienen sydämen.

(Tuuli Pesonen)

Lapsille ei steinerkoulussa selitetä eri traditioiden tarkoitusta tai symboliikkaa, vaan he saavat vain kokea juhlan/tradition.

Traditioiden taustalla on Steinerin ajatuksiin ja antroposofiaan liittyvää symboliikkaa, seuraavassa jotain mitä olen saanut selville adventtipuutarhan taustasta:

Advettijuhlan taustalla on Karl Schubertin, Stuttgartin ensimmäisen steinerkoulun opettajan, virike. Joulun lähestyessä ja adventin ajan alkaessa aletaan syksyn pimeydestä lähestyä joulun tuomaa valoa.   Adventtijuhlan adventtipuutarhassa lapsi saa kokea tämän valon tulemisen, kun hän kiertää pimeässä spiraalin keskelle ja tuo kynttilässään oman valonsa, joka liittyy muiden kynttilöihin valaisten huonetta koko ajan enemmän.  Adventtipuutarhaan liittyy paljon muutakin (antroposofista? steinerilaista?) symboliikka siitä kuinka Aatami ja Eeva elivät valossa, kunnes tuli pimeys, joka kesti ensimmäiseen jouluun ja Jeesuksen syntymään asti (bloggaajan huomio: tämähän tosin ei Raamatun mukaan pidä paikkaansa, sillä Aatamin ja Eevan sekä Jeesuksen väliin mahtuu aika paljon tapahtumia, mm. Nooa, joka Jumalan kanssa liiton ja suojasi siten ihmiskuntaa). 

(Lähde: tiivistelmä Hans Haslerin 8.12.1987 esitelmästä.)

Myös luokka sai jouluisen ilmeen adventista alkaen. Alaluokissa tuttu vuodenaikaikkuna peitettiin adventin ajaksi sinisellä kankaalla. Ensimmäisenä adventtina ikkunalla pitäisi olla vain kiviä, itse laitoin kivien lisäksi kelon pätkiä tallin seiniksi tulevaa seimiasetelmaa varten. Seuraavaksi ikkunaan tulee kasveja, lähinnä varmaankin havuja. Sen jälkeen eläimet ja viimeiseksi juuri ennen joulua ihmiset. Kankaaseen kiinnitetty hahtuva enkeli laskeutuu päivä päivältä alaspäin, myös kankaaseen kiinnitettävät tähdet lisääntyvät päivä päivältä.

Kaiken hartauden keskellä halusin luokkaamme myös tonttuja ja jouluniloa, joten seuraavalla ikkunalla nököttävät oppilaiden tontut lyhdyn ympärillä. Samalla ikkunalla on myös pieni joulukuusi (ihan luomukuusi, itse kaadettu), johon lisäilen taikataikinasta tehtyjä pipari-koristeita joka päivä yhden.

Oppilaiden tontut joulukuun aamun pimeydessä.

Adventin aikana koulumme on aamuisin pimeänä, käytäviä valaisevat vain tallilyhdyt. Luokassakin palaa vain pari lyhtyä oppilaiden tullessa.

Adventin ajan aamuina oppilaat asettuvat luokan keskellä olevan pienen (penkeistä tehdyn) pöydän ympärille lattialle matoille istumaan. Omalla vuorollaan adventti- ja joululauluja laulaessamme jokainen käy sytyttämässä pöydälle oman kynttilänsä. Kun jokainen on kynttilänsä sytyttänyt, rauhoittuvat oppilaat kuuntelemaan opettajan kertomaa adventtitarinaa. Ensimmäisellä luokalla meidän koulussamme perinteisesti kerrotaan Gunhild Sehlinin Marian pieni aasi, eli toisin sanoen opettajan iltalukemisena on joulukuun ajan Marian pieni aasi, jota omin sanoin aamuisin kerron koulussa oppilaille luvun kerrallaan.

Marian pieni aasi-kalenteri Kirjokannasta

Adventtitarinan kuuntelemisen jälkeen jokainen oppilas saa avata omalla vuorollaan luokkamme joulukalenterista luukuun. Koulu tilaa jokaiselle luokalle joulukalenterin Kirjokannasta ja meillä on ekaluokassa Marian pieni aasi-kalenteri, joka etenee kirjan tapahtumien mukaan päivä päivältä.

----------------------

Paalasmaa (2009) kirjassaan Omassa rytmissä toteaa, että steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Alimpien luokkien tunnelmaa voisi Paalasmaan (2009) mukaan luonnehtia yleiskristilliseksi, mutta että vuoden kiertoonliittyvissä juhlissa ei uskontoa harjoiteta. Nämä lausahdukset ovat sikäli mielenkiintoisia, sillä tänä syksynä olemme viettäneet koulussa Mikael-juhlaa arkkienkeli Mikaelin kunniaksi, Martin päivän lyhtyjuhlaa pyhimys Martinus Toursilaisen muistoksi sekä adventtijuhlaa. Meneekö raja uskonnon harjoittamisen ja "yleiskristillisyyden" välillä rukoilemisessa, kun juhliin liittyvät laulut ja kertomukset ovat uskonnollisia?

Itselläni ei ole mitään uskontoa vastaan, olenhan itsekin seurakunnan työntekijöiden tytär. Kovasti tämä uskonnollisuus tai ei-uskonnollisuus kouluissa on viime aikoina mietityttänyt. Peruskoulun opettajien piireissä uskontokysymys kärjistyy aika ajoin opettajafoorumeilla hyvinkin tiukaksi sananvaihdoksi ja peruskoulun puolella on täytynyt hyvin tarkkaan miettiä mitä esimerkiksi laulattaa ja millä tunnilla. Uskonnon tunneilla olen peruskoulussakin omalle luokalleni lukenut Marian pientä aasia, joka on ihana kirja ja suosittelen sitä kaikille, pikkuoppilaat pitävät kirjasta ihan varmasti! 

Yllä oleva on kuvaus meidän koulumme adventtitraditioista sellaisina kuin ne ovat minulle välittyneet tuutoroinnistani vastanneilta opettajilta ja kirjallisuudesta. Eri kouluissa traditiot ovat varmasti erilaisia, enkä tiedä miten esimerkiksi pääkaupunkiseudulla steinerkouluissa toteutuu adventin aika, kun oletettavasti kulttuurien kirjo on suurempi kuin napapiirillä...

Rauhallista joulun aikaa!

Joulun odotusta 1. luokassa

Tänä vuonna en tuonut luokkaani lainkaan perinteistä joulukalenteria. Luokassamme on lukunurkkauksessa pieni pöytäkokoinen joulukuusi (oikea ja variseva, ehkäpä ensi vuonna muovinen). Joka päivä kuuseen ripustetaan uusi koriste. Koristeet on kaakaolla ja kanelilla maustettuja taikataikinapipareita, jotka on numeroitu.

Luokkamme ovessa on tonttu tarkkailulistansa kanssa. Tarkkailulistaan ilmestyy joka päivä kehuja jostakusta oppilaasta. Esim. hyvästä käytöksestä, toisen avustamisesta jne.

Pikkumetsästä tuttu Alaska (käsinukke) kyläilee joulukuun ajan oppilaiden luona. Alaska tutkailee perheiden jouluvalmisteluja ja kirjoittaa havaintojaan päiväkirjaansa. Ekaluokkalaisten ei vielä tarvitse itse kirjoittaa, vaan he satuilevat ja äidit kirjoittavat. Osa innostuu ottamaan valokuvia Alaskasta, joita liimataan kilpaa päiväkirjan sivuille. Alaskan päiväkirjan myötä tulee käsitellyksi moni joulun perinteisiin liittyvä teema: joulukortit, joululaulut, koristeet, kuusi jne.

Joulukuusen lisäksi lukunurkkauksessamme on adventtikynttelikkö, johon sytytetään kynttilät joka aamu laulun kera. Laulun jälkeen luemme päivittäin luvun Marian pienestä aasista. 

Tämä aamun rauhoittumishetki muodostuu oppilaille usein hyvinkin tärkeäksi. Kun eräänä päivänä meiltä jäi aamunavaus väliin, vaativat oppilaat, että seuraavana päivänä on luettava kirjaa kahdesti. 

Pöydälle on tarinan edetessä myös muodostunut seimiasetelma.

Saatuamme kirjan loppuun oppilaat askartelivat Pinterestistä löytämäni mallin mukaiset seimiasetelmat.

Piparkakkuja

Piparkakku teema on eri oppiaineita yhdistelevä jouluinen teemajakso, joka kertailee syksyn aikana opittuja asioita.

Äidinkieli

Virikkeenä jaksoon ja samalla lukuläksynä toimii kappale Astrid Lindgrenin kertomus piparkakkuja leipovasta Pepista. Kertomukseen tutustutaan yhdessä koulussa ja sen jälkeen oppilaat lukevat tekstin kotona läksyksi. Taitavimmat lukijat lukevat Astrid Lindgrenin tekstin, sen lisäksi kirjoitin kertomuksesta kaksi helpompaa tavutettua versiota sekä sanalistan, jotta jokaiselle löytyy sopivan haasteellista lukemista.

Juuri sinä aamuna Peppi paistoi piparkakkuja. Hän oli tehnyt jättimäisen taikinan ja kaulinut sen keittiön lattialle.

- Tiedätkö mitä? sanoi Peppi pikku apinalleen. - Leivinlaudalla ei ole mitään virkaa, jos on leivottava vähintään viisisataa piparkakkua.

Hän oli nelin kontin lattialla ja leikkasi piparkakkusydämiä täyttä vauhtia.

- Älä kömmi taikinaan, Herra Tossavainen, hän sanoi kiukkuisesti juuri kun ovikello helähti.

Peppi juoksi avaamaan. Hän oli kiireestä kantapäähän valkoinen kuin mylläri, ja kun hän pudisti sydämellisti Tommin ja Annikan kättä, heidän päälleen pelmahti kokonainen jauhopilvi.

- Hauskaa että tulitte pistäytymään, hän sanoi pölyttäen esiliinaansa niin, että jauho ryöppysi. Annika ja Tommi saivat niin paljon jauhoja kurkkuunsa, että heitä rupesi yskittämään.

- Mitä sinä puuhaat? kysyi Tommi.

- Niin, jos väitän olevani nokikolarina, et usko minua kuitenkaan, niin ovela sinä olet, sanoi Peppi. - Suoraan sanoen minä leivon. Mutta olen ihan kohta valmis. Voitte istua sillä aikaa puulaatikolla.

 Peppi osasi panna töpinäksi. Tommi ja Annika istuivat puulaatikolla ja katselivat, miten hän kulki eteenpäin pitkin piparkakkutaikinaa ja heitteli kakut pellille ja paiskasi pellit uuniin. Heistä tuntui, että kaikki kävi aivan kuin elokuvissa.

- Selvä, sanoi Peppi lopulta ja läimäytti viimeisten peltien jälkeen uuninsuun kiinni niin että pamahti.

Pep-pi lei-poi pi-par-kak-ku-ja. Hän o-li teh-nyt suu-ren tai-ki-nan ja kau-li-nut sen keit-ti-ön lat-ti-al-le.

Pep-pi leik-ka-si pi-par-kak-ku-ja, kun Tom-mi ja An-ni-ka tu-li-vat ky-lään. Pep-pi o-li val-kois-ten jau-ho-jen pei-tos-sa.

-    Mi-tä si-nä teet? ky-syi Tom-mi.

-    O-len-ko no-ki-ko-la-ri? Ei, en o-le. Mi-nä lei-von.

Tom-mi ja An-ni-ka o-dot-ti-vat, kun Peppi pani tö-pi-näk-si ja heit-te-li pi-par-ka-kut pel-lil-le. Lo-puk-si hän pais-ka-si uu-nin-luu-kun kiin-ni.

-    Val-mis-ta tu-li!

Pep-pi lei-poi pi-par-kak-ku-ja. Tai-ki-na oli lat-ti-al-la. Tom-mi ja An-ni-ka kat-soi-vat Pe-pin lei-po-mis-ta. Pep-pi lei-poi no-pe-as-ti ja nak-ka-si pi-par-ka-kut pel-lil-le. Lo-puk-si Pep-pi pais-ka-si uu-nin-luu-kun kiin-ni. Val-mis-ta tu-li!

Pep-pi

pi-par-kak-ku

lei-po-a

a-pi-na

no-ki-ko-la-ri

lei-pu-ri

puu-laa-tik-ko

uu-ni-pel-ti

uu-nin-luuk-ku

Sadutus

Pepin, Tommin ja Annikan lähdettyä ulos leikkimään uunipellillä, leivinliinan alla näkyi liikettä. Yksi Pepin leipomista piparkakkupojista venytteli käsiään ja jalkojaan, sitten se ponnisti itsensä pystyyn pelliltä. Muut piparkakkupojat katsoivat ihmeissään, eihän piparkakkupoikien kuulunut liikkua. Pieni piparkakkupoika ei siitä välittänyt, se hiipi varovasti pellin reunalle ja kurkisti leivinliinan alta. Keittiössä ei näkynyt ketään, joten piparkakkupoika hyppäsi alas, kipitti pitkin keittiön lattiaa ja avasi oven. Maailma oven takana oli valkoinen, kaikki oli kuin valkoisen piparkakun kuorutteen peitossa. Pieni piparkakku poika katseli ympärilleen ja ….

Jokainen oppilas yhdessä kummioppilaansa kanssa kirjottaa sadun piparkakkupojan (tai -tytön) seikkailuista ja liittää sen askartelemaansa piparkakku-kehykseen.


Matematiikka

Matikan tehtäviksi tulostin TeachersPayTeachersistä piparkakku-pohjia luvun 9 hajotelmia varten. Laminoitujen piparipohjien lisäksi oppilaat tarvitsevat pisteelle useamman pakan numerokortteja (tai kalvotussit) ja pieniä nappeja. Oppilas pari keksi jonkin kysytyn luvun hajotelman, napittavat piparkakku-ukot ja merkitsevät rakentamansa hajotelman numerokorteilla/kalvotussilla.

Yhteen- ja vähennyslaskunyhteyttä (FactFamilies) kerrataan piparkakku-ukkojen avulla. Oppilas saa piparkakku-ukon ja kolme lukua. Luvuista oppilas rakentaa kaksi erilaista yhteenlaskuja ja kaksi vähennyslaskua ja kirjoittaa ne piparkakku-ukon käsiin ja jalkoihin. Piparkakku-ukko väritetään ja pistetään pellille.

Käsityö/askartelu/kuvaamataito

Joka viikkoinen aakkosaskartelu tehtiin myös pipariteemasta, p niin kuin pipari leikattiin ruskeasta paperista. Varsinaisena piilo-opetussuunnitelmana oli askartelun ohessa harjoitella sarjoittamista. Ensin teimme taululle erilaisia sarjoja ja sen jälkeen oppilaat muodostivat paljeteista oman sarjansa. Itse keksityn sarjan avulla koristeltiin piparkakku. Valmiista pipareista arvuuteltiin toisilta, minkä värinen paljetti on sormen alla.

Oppilaat ompelevat ruskeasta huopakankaasta piparkakku-ukon (tai akan) pykäpistoja käyttäen. Ajan säästämiseksi koristelimme huovasta ommellut piparkakku-ukot liimaamalla koristeet. Alkuperäinen ajatus oli ommella nappeja koristeiksi.

Jokainen oppilas leipoo myös omat piparkakkunsa taikinan nokareesta.

Koristukseksi piparit saivat kymppiparit.

Lisätehtävänä oppilaille on kopioituna värityskuva Pepistä leipomassa piparkakkuja.