lauantai 16. syyskuuta 2023

Aaro-orava ei saa unta (U-kirjain)


U-kirjain oli vaikea, kun mietimme Tanjan kanssa sopivaa kuvakirjaa. Päädyimme lopulta uni-teemaan, joka näin syksyllä on tärkeä, sillä yhtä jos toista meistä väsyttää. Mélanie Wattin Aaro-orava -kirjat ovat huikeita! Aaro-orava on hiukan neuroottinen tapaus ja hän tuntuu maalailevan aina pahimmat mahdolliset tapahtumat tapahtuvaksi. Siksi tarvitaankin aina suunnitelma, niin nytkin. 
Aaro-orava ei uskalla nukkua, koska se pelkää lakritsihirviöitä, kelju keijuja, yksisarvisia, haamuja ja lepakoita. Pitää siis laatia suunnitelma ja hankki banaaninkuoria, joihin lakritsihirviöt kompastuvat, siirappia, johon yksisarvinen jää kiinni, tuuletin pelästyttämään aaveet ja niin edelleen. 


Laadimme jälleen kuvasanaston kirjaan liittyen. Tällä viikolla halusin käyttää kuvasanastoa laajemmin ihan kaikkien oppilaiden kanssa. Niinpä aiempien viikkojen tavutustehtävien lisäksi teimme kuvasanastolla seuraavanlaisia harjoituksia:

- Mitä sanaa ajattelen, jos ensimmäinen tavu on...
- Mitä sanaa ajattelen, jos viimeinen tavu on...
- Mitä sanaa ajattelen, jos sen yläpuolella on lepakko?
- Mitä sanaa ajattelen, jos se on kartion ja siirapin välissä?
- Luen ensimmäisen sarakkeen sanat, minkä sanan jätän sanomatta? Orava, painajainen, laktritsi, palosammutin.
- Jos vaihdat mielessäsi yksisarvisen ja keijun paikkaa, mikä sana nyt on yksisarvisen alapuolella?

Lisäksi tein luokkani sujuville lukijoille alla olevan kuvan mukaisen luetunymmärtämisen harjoitteen kuvasanaston sanoista. Tehtävä toimi hyvin. 


Mörkö-peliä pelattiin tietenkin myös tällä viikolla. Lisäksi keksin uuden peli-idean myrkkysieni-peliin. Myrkkysieni-pelin perusversiossa Pelaajan katsellessa muualle, muut valitsevat myrkkysienen pöydällä olevista korteista. Pelaaja kääntyy ja alkaa nostaa kortteja pöydältä, kunnes osuu myrkkysieneen. Pelaajan nostaessa lappuja pöydältä, sanoivat muut pelaajat kuorossa aina sanan viimeisen tavun. Paitsi kun pelaaja nostaa myrkkysienen, sanotaan "myrkkysieni" ja lappujen nostelija vaihtuu. 



Perinteisenä maanantailäksynä oli jälleen kerran keksiä viisi u-kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla kirjoitimme tietokoneilla. Aloittelevat lukijat sanoja, sanatason lukijat helppoja virkkeitä (minulla oli onni saada heidän kanssaan 2. luokan oppilaita otona luetuttamaan ekaluokkalaisia ja auttamaan kirjoittamisessa) ja sujuvien lukijoiden porukka kirjoitti tällä viikolla Aaro-oravan unettoman yön tehtävälistan. Opettelimme siis tekemään käskylauseista. Käskylauseissa piti esiintyä aina tuo oppilaan keksimä u-kirjaimella alkava sana. Virkkeistä tulikin hauskoja: "Hämää vihollista unikaverilla." "Mene uimarantaan uimaan." "Paista viholliset uunissa." 


U-viikolle en suoraan keksinyt mitään sopivaa uneen liittyvää laulua, joten lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi "soitimme sormella" kappaletta laulupiirtämis-menetelmää mukaillen (harjoitus ei ole itse keksimäni, vaan Espoon aikainen Niina-kollegani teki oppilaille vastaavan harjoituksen). 
Musatunnilla myös keskityttiin kuuntelemaan klassista musiikkia, valitsin jonkin daydream melodies-videon tunnin taustalle soimaan ja oppilaat saivat kuvittaa kuunnellessaan mitä heille tulee musiikista mieleen tai piirtää jonkin muistamansa unen. 

Siksak-kuviota soitettiin tui-ki tui-ki ja kaksi pallo painettiin
tähtö-nen laulettaessa. 

Ajatuksenamme on sitoa yksi viikon matikan tunneista käsiteltävään tarinaan. Aaro-oravaan liittyviä tehtäviä ei kauaa tarvinnut miettiä Opettajan tienviitasta kuluvan viikon tehtäviä selatessa. Tällä viikolla tutustuttiin lukuihin 0-10, joten käytössä oli kuinka monta purkit. Oppilaat tekivät Aaro-oravan apuna inventaarion niistä tarvikkeista, jotka Aaro-orava oli luetellut pelastussuunnitelmassaan. Tarvikkeet olivat tulostettuina kuvina, jotka oli leikattu korteiksi. 
Koska minä ryöväsin tähän tehtävään hieman aikaa suomen kieleltä, tein vastauslomakkeen siten, että oppilaan piti lukea tai päätellä alku- ja loppuäänteen perusteella mihin kukin tavara tulee merkitä. Lukumäärä piirrettiin ensin palloina ja sen jälkeen sai kirjoittaa luvut numeromerkeillä, jos osasi. 



Lukuihin tutustumista oli myös "romulaatikko"-harjoituksessa. Käytävässä oli laatikko, jossa oli erilaisia pikkuesineitä kutakin aina kymmenen. Pisteellä työskenteli samanaikaisesti kuusi oppilasta, kahdessa kolmen oppilaan ryhmässä. Ryhmällä oli pino lukukortteja. Ensimmäinen ryhmästä nosti kortin, katsoi siinä olevan luvun, asetti kortin pöydälle ja kävi hakemassa käytävän laatikosta joitain esineitä kortin luvun verran. Hänen palattuaan oli seuraavan oppilaan vuoro tehdä samoin. Oppilaan piti siis painaa mieleen lukumäärä, mutta myös mitä esineitä oma ryhmä on jo käyttänyt. Samoja esineitä ei nimittäin saanut olla kuin yhden luvun kohdalla. Tehtävän edetessä tehtävä siis vaikeutui, kun muistamista tuli enemmän. 
Miten tämä siis liittyi Aaro-oravaan? No, nämä rakennelmat olivat tietenkin Aaro-oravan puunsa ympärille rakentamia esteitä. Jutustelimme tehtävän lopuksi vielä miten mikin esine hämää Aaro-oravan vihollisia. Punaisista tikuista sai kuulema sähköiskuja, mansikat nukuttivat yksisarviset ja ankat vaakkuivat niin kovaa, että viimeisetkin viholliset katosivat näköpiiristä. 


Rakentelupisteellä testattiin Aaro-oravan laatimia pohjapiirrustuksia erilaisista pesäpuun ympärille rakennettavista muureista. Niin sisällä tarinassa jo oltiin, että oppilaiden rakentaessa muureja tuli heti palautetta siitä kuinka jokin muuri on huono ja toinen hyvä. Huonoa olivat ainakin aukot, joista yksisarvisten on helppo hypätä muurin yli. 


Samat kuinka monta-purkit otettiin käyttöön vielä seuraavalla tunnilla ja nyt olin hieman muuttanut esineiden lukumääriä ja lisännyt purkkeihin banaaninkuorien lisäksi lakritsihirviöt, joiden oli tarkoitus kuoriin kompastua, kelju keijut leivospurkkiin jne. Kertasimme aiemmin viikolla jo harjoiteltua vertailua. Oppilaat asettivat hirviöt ja niiden houkuttimet/häätäjät vierekkäin jonoihin ja tutkivat kumpia on enemmän. Jäätelötikku asetettiin jonoon siihen kohtaan, jossa on yhtä paljon. Näin tikun yläpuolelta oli helppo lukea eron suuruus. Näppärästi oppilaat jo alkuviikon kokemuksella vertailivat molempiin suuntiin: Lakritsihirviöitä on yksi enemmän kuin banaaninkuoria. Banaaninkuoria on yksi vähemmän kuin lakritsihirviöitä. Kukin tilanne kirjattiin myös vihkoon pallerotorneina. 





Ympäristöopin tunnilla käsittelimme myös unta ja jaksamista. Oppilaat olivat vanhempien kanssa läksynä täyttäneet aiemmin viikolla Neuvokasperhe-sivuston monisteen, jossa pohdittiin omaa nukkumista. Johdantona tuntiin katsoimme Maltti ja Valtti Homma hanskassa: nukkuminen -videon YleAreenasta. Videon jälkeen juttelimme oppilaiden kotona pohtimista kysymyksistä. 
Sen jälkeen oppilaat saivat ryhmittäin Aaro-orava ei saa unta-kirjasta monistetut kortit, joissa oli hyvän ja huonon unen vaikutuksia. Ryhmissä oppilaat luokittelivat kortit hyvän ja huonon unen seurauksiin. Tunnin lopuksi oppilaat tekivät samoista korteista leikkaa-liimaa-askarrellun monisteen, jossa he vetivät viivoja kuvista joko huonon tai hyvän yönunen seurauksiin. Hyvät unet vedettiin vihreällä, huonot punaisella. 


Aaro-orava sai kyllä kaikkien oppilaiden sympatiat huonon nukkumisensa vuoksi. Jotta Aaro-orava voisi nukkua jatkossa paremmin, piirsimme unisiepparit alla olevan videon ohjeistuksella. Unisieppari olikin monelle oppilaalle tuttu, sillä aika monen kotoa sellainen löytyi. 




Liikunta, matikka ja ympäristöoppi yhdistyivät viikon suunnistustunnilla. Jatkoimme vielä valokuvasuunnistuksen parissa, mutta siirryimme koulun pihasta läheiseen liikennepuistoon. Rasteilta löytyi tietoiskuja oravista ja kysymys, johon piti suullisesti vastata. Tietotekstin lisäksi jokaisessa kortissa oli tammenterhoja. Oppilaat painoivat mieleensä myös tammenterhojen lukumäärän ja näyttivät ennen uuden rastin saamista sormilla kahta kättä käyttäen, esimerkiksi kolma ja kaksi, jos tammenterhoja oli viisi. Eli harjoittelimme jo lukujen eri nimiä tässä tehtävässä. 
Suunnistuksessa oppilaat työskentelivät jälleen eka-tokaluokkalaisten pareina, joten jokaisesta parista löytyi aina joku, joka varmasti osasi lukea. 


Materiaalilinkit:

Ensi viikko onkin väliviikko, sillä emme etene uuteen kirjaimeen vaan kertaamme jo opittuja kirjaimia. Työskentelemme syksyteeman parissa ensi viikon. 




 

lauantai 9. syyskuuta 2023

Sininen saapas (s-kirjain)

 S-kirjainta lähdimme opiskelmaan Sininen saapas-sadun avulla. Sininen saapas on itse kehitetty mukaelma unkarilaisesta kansansadusta Rukkanen. Tarinassa isoisä pudottaa metsästä palatessaan sinisen saappaansa maahan. Paikalle tulevat yksi kerrallaan sammakko, siili, sisilisko, susi ja saukko ihastelemaan saapasta ja päättävät muuttaa saappaaseen asumaan. Tarinan lopussa isoisä palaa etsimään saapastaan ja pyllähtää säikähdyksestä sammalikkoone eläinten sinkoillessa ulos saappaasta. 

Viikon aikana opiskeltiin siis s-kirjainta, mutta tutustuttiin myös tarkemmin tarinassa esiintyneisiin eläimiin. Lisäksi matikassa tarinan teemassa mitattiin matkaa saappaasta metsän ja isoisän metsästä keräämän saalin massaa. 

Viikon tarinassa oli jälleen hyödynnetty Ateljee-menetelmän ajatusta kokonaisen tekstin lukemisesta. Keltaiset tavut osasivat lukea kaikki oppilaat ja sinisiä tavuja tai sanojakin aika moni viimeistään loppuviikolla. Kukin oppilas sai lukea jälleen omalla tasollaan. 

Sujuvien lukijoiden kanssa harjoittelimme lukemisen strategiana eläytymistä. Mallintamisen jälkeen oppilaat valitsivat tarinasta jonkin vuoropuhelu-osion ja lukivat sitä monta kertaa yrittäen eläytyä äänellään siilin tai sammakon rooliin. Harjoittelimme myös saamaan ääneen innostusta eläinten ihastellessa "Upea asunto!" tai kutsuessa ihastelijat asumaan saappaasen "Tule vain!"

Lukuläksyn voit tulostaa kokonaisuudessaan täältä. 



Tuttuun tapaan maanantain läksynä oli keksiä s-kirjaimella alkavia sanoja ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla tietokoneella kirjoitettiin sanoja ja virkkeitä. Aloittelevat lukijat kirjoittivat sanoja makustellen sanassa kuuluvia äänteitä. Sanatason lukijat ovat ottaneet viikon aikana hurjan loikan. He kirjoittivat sanoja niin omatoimisesti, että ehdin jokaisen kanssa kirjoittaa ainakin yhden kahden sanan virkkeen. Sujuvien lukijoiden porukan kanssa opeteltiin taas uutta. Koska tarinassakin oli vuoropuhelua, teimme mekin pientä vuoropuhelua kysymyksen ja vastauksen muodossa. Opettelimme muodostamaan kysymyksiä, kirjoittamaan niitä sekä vastaamaan kokonaisella virkkeellä. 

- Miltä sipuli maistuu?
- Sipuli maistuu hyvältä.

- Missä saapas on?
- Saapas on imurissa. 


Tarinaan liittyvä sanasto oli jälleen koottu monisteelle. S2-oppilaalle moniste toimi tukisanalistana, muille oppilaille tavutusharjoituksena. Eli aikaisempien viikkojen tapaan nämäkin sanat ensin taputettiin parin kanssa ja asetettiin nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin sanassa on tavuja. Myöhemmin jokainen tavutti samat sanat itsekseen ja piirsi tavujen verran palloja kuvan alla olevaan laatikkoon. 


Kuvasanaston voit tulostaa täältä.

Matikassa mittasimme matkaa saappaasta metsään eläinten rynnätessä karkuun isoisän palatessa etsimään saapastaan. Aluksi oppilaat etsivät kunkin eläimen askelia vastaavat värisauvat. Sen jälkeen matka saappaasta metsään mitattiin jokaisen eläimen askelillä. Kävi ilmi, ettei suden tarvinnut ottaa kuin kaksi loikkaa saappaasta metsään, mutta sisiliskon piti ottaa 12. 
Monisteelle oppilas väritti askelen pituutta vastaavan värisauvan ja piirsi yhtä monta palloa kuin kukin eläin otti askelia. 
Tehtävän lopuksi kävimme jälleen yhteistä keskustelua:
- Mikä eläin käveli pisimmän matkan? Entä kuka lyhimmän?
- Venyikö paperiin piirretty polku tai kutistui mittaamisen aikana?
Oppilaat selvästi oivaltavat sen, että lyhyitä askelia tarvitaan enemmän ja pitkiä vähemmän. Mutta haksahtavat edelleen kysyessäni kuka käveli pisimmän matkan. Vähitellen osa oppilaista osaa sanoittaa ajatuksen, että matka on yhtä pitkä kaikille, askeleita on vain eri määrä. 

Mittaamismoniste löytyy täältä
Tarkistathan ennen käyttöä viivottimella, ettei tulostimesi
vääristänyt janan ja värisauvojen pituuksia. 

Mittasimme myös massaa, sillä pitihän isoisän metsästä keräämä saalis punnita. Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli oma moniste, ryhmällä yhteinen tasapainovaaka, kuusi pientä pussia sekä värisauvoja. Aluksi ryhmät pussittivat isoisän saaliin monisteen ohjeen mukaan: neljä tummansinistä sauvaa mustikoiksi yhteen pussiin, kahdeksan ruskeaa sauvaa herkkutateiksi toiseen ja niin edelleen. Lisäksi jokainen oppilas sai kaksi liparetta, josta löytyi mustikoiden, tattien, kantarellien, keppien ja muiden isoisän keräämisen asioiden kuvat. Nämä pikkukuvat liimattiin monisteen tasapainovaakoihin oppilaiden punnitusten mukaisesti. 
Värisauvat oli pusseissa ja oppilaat punnitsivat ja vertailivat massoja: Tatit painoivat enemmän kuin puolukat. Siispä sakset käteen ja liimaamaan tasapainovaakaan tatit maata koskettavaan päätyyn ja puolukat keikkumaan ilmassa saman vaa´an toisessa päässä. Pian huomattiin mustikoiden ja puolukoiden painavan yhtä paljon, joten ne saattoi sijoittaa tasapainossa olevaan vaakaan. 

Jotta se nopeinkin oppilas saisi loppuun asti pähkäilyä, oli monisteen alalaidassa kaksi tasapainossa olevaa vaakaa. Toiseen löytyikin nopeasti, että mustikat ja puolukat painavat saman verran. Toiseen vaakaan tarvittiin sen sijaan toiselle puolelle kaksi saalispussia, mikä olikin jo haastavampi juttu, mutta antoi näin aikaa hitaimmille tehdä tehtävää ilman, että opettajana täytyy olla jo keksimässä valmiille uutta puuhaa. 

Punnitsemismoniste löytyy täältä.

Lukumäärien laskemista ja luetun ymmärtämistä oli myös teemaan sopivassa iSpy-monisteessa, jonka askartelin Canvalla. Moniste löytyy täältä. Tätä monistetta ei tehty matikan tunnilla, vaan se oli lisätehtävä  muun toiminnan ohessa. Lukutaitoiset harjoittelivat luetunymmärtämistä ja lisähommaa kaipaava lukematonkin oppilas saattoi työskennellä lukumäärien laskemisen parissa. 



Tämäkin hyväksi todettu tehtävätyyppi oli käytössä
 tällä viikolla. Tulosta moniste täältä

Tarinassa esiintyviin eläimiin tutustuimme katsomalla YleAreenasta löytyvistä eläinvideoista muutaman. Neljän minuutin videot toimivat erinomaisesti. Katselun jälkeen keskustelimme opitusta ja opettaja kirjasi taululle oppilaiden havainnot käsitekartaksi. Katsoimme videoista kaksi, tässä kuitenkin vinkit kaikkiin eläinvideoihin.
Siili (8 min) YleAreena
Saukko (4 min) YleAreena
Sammakko (4 min) YleAreena
Sisilisko (3 min) YleAreena
Susi (3 min) YleAreena

Lisää tietoa eläimistä opimme suunnistuksen muodossa. Teimme yhteistyötä 2. luokkalaisten kanssa. Ohjelmassa oli valokuvasuunnistusta. Eka- ja tokaluokkalainen muodostivat parin. He etsivät kuvassa näkyvän rastin, lukivat lyhyen tekstin eläimestä ja pohtivat vastauksen tekstin lopussa olevaan kysymykseen. Vastaus kysymykseen kerrottiin opettajalle ennen seuraavalle rastille lähtöä.
Rastit löytyvät täältä.



Perjantaina luontokoulussa oli ohjelmassa sanataidetta samoista eläimistä. Runoilimme Runomatkaopas-kirjan ohjeiden mukaan jossittelu-runoja ja eläinrunoja. Jälleen teimme yhteistyötä tokaluokkalaisten kanssa. Runoja rustattiin kolmen oppilaan porukoissa siten, että ryhmässä oli aina vähintään yksi 2. luokkalainen, joka toimi kirjurina. 
Runojen kaavat olin kirjoittanut A3-paperille (ja sijoittanut karttapussiin). Näin oppilaiden oli pienissä ryhmissä helppo sepittää runoja. 



Metsässä tutustuimme myös mandaloihin. Katselimme iPadilta ideoita muutamista luonnonmateriaaleista tehdyistä mandaloista ja sen jälkeen oppilaat alkoivat rakentaa omia metsämandaloita. Tehtävää ohjannut koulunkäynninohjaaja kertoi, että aluksi idean hahmottaminen oli osalle oppilaista vaikeaa, mutta kun mandala laitettiin yhdessä alkuun alkoi myös idea hahmottua. 


Kolmannella tehtäväpisteella harjoitettiin muistia ja kerrattiin marjojen ja sienien nimiä. Alla olevat kortit asetettiin riviin ja opettajan osoittaessa kuvaa oppilaat sanoivat kuinka monta ja mitä kuvassa on. Esimerkiksi "Kahdeksan kärpässientä, kymmenen puolukkaa, kuusi mustikkaa, seitsemän karvarouskua, viisi herkkutattia, yhdeksän kantarellia." Sitten sama setti sanottiin ääneen alusta loppuun. 
Tämän jälkeen opettaja käänsi yhden korteista kuvapuoli alaspäin ja jälleen lopotettiin yhteen ääneen sama setti eteen- ja taaksepäin. Yksi kerrallaan kortit kääntyivät nurinpäin, mutta silti korttien kuvat ja lukumäärät pysyivät mielessä. Kun kaikki kuvat oli nurinpäin, vaihdettiin vielä muutamien korttien paikkaa ja edelleen piti muistaa järjestys. Ei helppo tehtävä, mutta kun vastaavia on harjoiteltu (tosin aiemmin ilman lukumäärää) onnistui tämänkin hienosti. 
Koululla käytin vielä samoja kortteja lukumäärän vertailuun (VaNe Opettajan tienviitta 1a sivu 73 tapaan). 


Nämä lukumäärä kortit löytyvät täältä.

Tässä pääpiirteittäin s-viikon touhuja, ainakin niitä, jotka poikkeavat oppikirjaan sidotuista touhuista. Kysymyksiä on herännyt kuinka paljon aikaa menee oppituntien valmisteluun. Toki enemmän kuin oppikirjaan sidottuun opetukseen, mutta koska teemme tätä työtä yhdessä Tanjan kanssa puolittuu työmäärä. Lisäksi nyt kun moneen monisteeseen on valmiit pohjat ja vain sisältö pitää vaihtaa, nopeutuu homma.
Kiitos yhteistyöstä Tanja!

Loppuun vielä muutamia eläinrunoja...







sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Ihaan ilmapallo (i-kirjain)

I-viikkoon lähdettiin Ihaan ilmapallo-tarinalla. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta kerrataan se tässä:

Ihaa istui joen rannalla apena ja surullisen, kun paikalle tulivat sen ystävät Nalle Puh ja Nasu. Ystävät tiedustelivat syytä Ihaan alakulolle ja selvisi, että Ihaalla oli syntymäpäivä. Kiireesti lähtivät Puh ja Nasu etsimään ystävälleen lahjoja. Nalle Puh löysi hunajapurkin, joka olisi hyvä lahja. Ihaan luokse palatessaan Puhilla tuli kuitenkin nälkä ja hän maistoi vähän ja vähän enemmän hunajapurkista, kunnes se oli tyhjä. Puh antoi hieman nolona Ihaalle tyhjän hunajapurkin, jossa voisi säilyttää tavaroita.
Nasu oli löytänyt ilmapallon, jota se kiireen vilkkaa lähti viemään Ihaalle. Matkalla Nasu kuitenkin kompastui ja ilmapallo meni puhki. Surullinen Nasu ojensi rikkinäisen ilmapallon Ihaalle. Se oli juuri Ihaan lempiväriä eli punainen ja se oli ollut Ihaan lempikokoa eli Nasun kokoinen. Kun Ihaalla oli tyhjä hunajapurkki, saattoi hän säilyttää ilmapalloaan hunajapurkissa. Olisipa ollut kurja, jos ilmapallo ei olisi puhjennut, sillä silloin Ihaan ilmapallo ei olisi mahtunut purkkiin. Ihaa oli iloinen!

Tarina oli monelle oppilaalle tuttu. Tarina antoi taas mahdollisuuden nostaa esiin erilaisia tunteita, joita tarinan henkilöillä oli. Oppilaat saivat tarinasta omat versionsa, joihin oli jälleen merkitty keltaisella aloittelevien lukijoiden tavut (sellaiset tavut, joita jo osataan lukea) ja sinisellä lyhyet ja helpot sanat. Taitavat lukijat lukivat koko tarinan. Oppilaiden lukuläksy moniste löytyy täältä.


S2-oppilaiden tueksi olimme jälleen tehneet kuvasanaston tarinan sanoista. Kuvasanasto jaettiin kaikille oppilaille. Maanantaina sanat käytiin yhdessä läpi ja parin kanssa työskennellen oppilaat asettivat kuvan viereen yhtä monta nappia kuin sanassa oli tavuja. Myöhemmin viikolla samat sanat tavutettiin uudelleen, nyt yksin, ja oppilas piirsi sanan alla olevaan laatikkoon yhtä monta palloa kuin sanassa oli tavuja. 


I-kirjaimen kirjainmuotoa harjoiteltaessa yhdistimme tälläkin viikolla yksi-yhteen vastaavuuden ja lukumäärien laskemisen suomen kielen tunnille. Oppilaat etsivät monisteesta eri fonteilla tehtyjä i-kirjaimia ja värittivät palikoita yhtä monta kuin kullakin fontilla tehtyjä i-kirjaimia monisteesta löytyi. Monisteen voit tulostaa täältä. 


Maanantain vakioläksy on keksiä ja piirtää viisi viikon kirjaimella alkavaa sanaa. Tiistaina sanat kirjoitettiin tietokoneella, tulostettiin ja liimattiin kuvien kaveriksi. Etenkin aloittelevilla lukijoilla tämä tehtävä on äärimmäisen hyvä, sillä liimatessa pitää kaikki omat sanat lukea tai muuten alku- ja loppuäänteiden perusteella päätellä mitä on kirjoittanut. 
Sujuvat lukijat kirjoittavat keksimistään sanoista virkkeitä. Heidän kanssaan olemme opetelleet samalla virkkeen kirjoitussääntöjä: isot alkukirjaimet, pisteet, nimien kirjoittaminen ja huutomerkki. 


Mörkö-peliä pelasimme tälläkin viikolla suomen kielen tunneilla. Viime viikon mörkökortteihin lisäsin tämän viikon i-tavuja. Kortit löytyvät täältä

Viikon biisinä lauloimme Fröbelin palikoiden Viisi ilmapalloa-laulua. Tanja teki lauluun sanat kuvat tuella. Ne löydät täältä. 




Matikan tunnilla Ihaan synttäreitä juhlittiin monin tavoin. Pistetyöskentelyssä katoimme juhlapöytää. Kuusi oppilasta kerrallaan työskenteli pisteellä kanssani. Lapuilla oli merkinnyt juhliin osallistuvien henkilöiden paikat. Ensin tietenkin lastettiin kuinka monta juhlijaa on merkitty (7). Huomasimme, että tuoleja ei riitäkään kaikille juhlijoille eli tuoleja on vähemmän kuin juhlijoita ja juhlijoita on enemmän kuin tuoleja. Kuinka monta tuolia tarvitaan lisää? 
Sen jälkeen aloitimme kattamisen. Pareittain oppilaat saivat katettavakseen jonkin asian (mukit, lautaset, juhlahatut, porkkanat, kierrepullat, servetit, jäätelöt, kuppikakkukupit). Aina kun jokainen pari oli kattanut pöytään yhdet asiat, pysähdyimme ja juttelimme oppilaiden huomioista:

- Riittikö jokaiselle porkkana? 
- Kyllä.
- Jäikö porkkanoita yli?
- Jäi yksi.
- Mitä tiedämme porkkanoista? Porkkanoita on...
- Porkkanoita on enemmän kuin juhlijoita.
- Kuinka monta enemmän? 
- Yksi enemmän.
- Kuinka paljon vähemmän on juhlijoita kuin porkkanoita?
- Juhlijoita on yksi vähemmän kuin porkkanoita. 

Tähän tyyliin kävimme aina läpi oppilaiden huomiot kustakin pöytään katetusta asiasta. Kun työskentelemässä oli kuusi oppilasta kerrallaan, oli helppo saada kaikki puhumaan ja kertomaan huomioistaan yhteisen tekemisen lomassa. 



Toisella pisteella tutkittiin Ihaan saamia lahjapaketteja. Aluksi keskusteltiin siitä missä paketeista mahtaisi olla pisin naru ja missä lyhin. Ja tietenkin tärkeä kysymys: Miksi luulet niin?
Tämän keskustelun jälkeen narut irrotettiin ja mitattiin käyttäen oransseja värisauvoja. Mittaustuloksista keskusteltiin yhdessä. Seuraavaksi oppilaat mittasivat samat narut violeteilla värisauvoilla. Nyt mittaluvut olivat suurempia. Olivatko narut venyneet vai mistä oli kyse? Viime viikon kokemusten perusteella mittaluvun ja mittayksikön suhde oli oppilaille jo ihan selvä juttu. Violetit sauvat olivat lyhyempiä, joten niitä tarvittiin mittaamiseen enemmän.



Myös leppäkertut kiinnostuivat Ihaan synttärien tarjoiluista ja ilmestyivät paikalle. Leppiksiä löytyikin monen lieriönmuotoisen astian kannelta. Oppilaat saivatkin pähkäilytehtävän. Jos leppäkerttu kiertää astian kannen ympäri reunoja pitkin, käveleekö se pidemmän vai lyhyemmän matkan kuin jos se kävelisi suoraan astian reunaa alas?
Ympärysmitan hahmottaminen on haastavaa ja näissä tehtävissä huomaa, että itsellekin tulee yllätyksiä, oliko ympärysmitta tosiaan noin paljon pidempi kuin purkki ylhäältä alas. Oppilas pari sai lankaa ja sakset. Ensin he mittasivat purkin ympärysmitan langalla ja leikkasivat sen pituisen langan pätkän. Sen jälkeen mitattiin ja leikattiin langanpätkä, joka vastasi astian korkeutta. 
Lopuksi keskusteltiin yhdessä havainnoista. Tällä kertaa mikään purkeista ei ollut niin korkea, että korkeus olisi ollut pidempi kuin ympärysmitta. Taitavimpia haastoin miettimään millaisessa astiassa ympärysmitta olisi lyhyempi kuin korkeus. (Tämä tehtävä löytyy ohjeineen Opettajan tienviitta 1a-oppaasta.


Sarjoittamista harjoittelimme aiemmin metsässä. Nyt teimme sitä luokassa. Aloitimme yhteisellä leikillä, jossa eräs oppilas meni istumaan, seuraava hänen vieressään seisoi ja kolmas makasi. Sen jälkeen jatkoimme riviä samalla kaavalla istuu, seisoo, makaa, istuu, seisoo, makaa... Kun kaikki olivat rivissä kävimme yhdessä rimpsua hokien koko sarjan läpi. 
Tähän olisi voinut ottaa vielä mukaan virheen. Eli lapset laittavat silmät kiinni ja se oppilas, jota opettaja koskettaa vaihtaa asentoa. Avattuaan silmät, pitää oppilaiden keksiä kenellä on väärä asento. 
Ihaan synttärit kaipasivat koristeita, joten oppilaat rakentelivat koristeita puisista mosaiikkipaloista, värisauvoista ja hamahelmistä askartelunorkkoon. 


Perjantaille mahtui vielä Ihaan syntymäpäiviin liittyvä looginen kokoelma, jossa oli tällä viikolla teemana matikassa ollut yksi enemmän, yksi vähemmän. Aluksi perinteiseen tapaan kaikki kortit olivat kuvapuoli seinää vasten ja oppilaiden ohjeiden mukaan kortteja käännettiin yksi kerrallaan. 
Riveittäin loogisessä kokoelmassa oli aina seuraavassa kuvassa yksi asia enemmän. Itse tein tehtävän alla olevan kuvan kaltaisena. Tanja otti kokoelmasta kopioita kaksin kertaisen määrän, joten hänellä oikean puolimmaisten kuvien jälkeen kekkereiden tarjoilujen määrä alkoi vähenemään aina yhdessä kunnes jäljellä oli vain kynttilä. 
Loogiset kokoelmat alkavat olla oppilaille jo todella helppoja. Kun koko kokoelma oli käännetty näkyviin, kyselin oppilailta heidän huomioitaan. Helposti he osasivat kertoa riveillä toistuvista väreistä ja lisäksi sieltä tuli myös huomio siitä, kuinka vasemmalta oikealle kuvista aina lähtee yksi asia pois. 
Tanjan tekemä looginen kokoelma löytyy täältä. 



Perjantain viimeisenä pulmana teetin oppilailla Hanoin tornin pakettiversion. Istuimme koko luokka piirissä lattialla ja sinisillä papereilla olin merkinnyt paikat, joille paketit voi laskea. Sääntönähän on, että vain yhtä pakettia voi liikuttaa kerrallaan, eikä isompaa pakettia voi laittaa pienemmän päälle. Paketit tulisi siirtää nykyisestä olinpaikastaa kauimmaiselle alustalle.
Oppilaani ratkaisivat kolmen paketin pulman kahdessa minuutissa. Annoin aina yhden oppilaan kerrallaan tehdä yhden siirron, jonka jälkeen seuraava jatkoi. Koska kolmen paketin pulma ratkesi niin nopeasti, otin mukaan neljännenkin paketin. Neljällä paketilla saimme pinon siirtymään keskimmäiselle alustalle, emme kauimmalle. Sekin olis varmasti onnistunut, mutta koulupäivä päättyi ja viikonloppu alkoi, joten pulma jäi ratkaistavaksi tulevaisuudessa. 


Tässä tämän viikon keskeisimmät tehtävät, jotka toteutettiin kirjallisuuteen pohjautuvana teemana. 
Kiitos taas kerran yhteistyöstä Tanja!