Eemeli ja keittokulho (E-kirjain)

E-kirjaimen opiskeluun valikoitui Eemeli, kuinkas muutenkaan. Eemelin metkuista päätimme Tanjan kanssa valita keittokulho-tarinan, koska keittokulhoon sai liitettyä matikkaa ja mittaamista. 

Maanantaina tarinaan tutustumisen yhteydessä leikittiin jälleen sanastolla sekä tavutettiin sanaston sanat. Eemelissä on jonkin verran vanhaa kieltä, josta myös lasten kanssa keskusteltiin. Pilkkumi sanaa en ole itsekään kuullut ikinä missään muualla kuin Eemeli-kirjassa. Markat ovat minulle tuttuja, muttei oppilaille. 

Nyt kun opetellaan kahdeksatta kirjainta, alkaa lukuläksyteksteissä olla aloittelevillekin lukijoille lukemista jo paljon. 

Viikon aikana hyödynsin jo aiemmin nauris-viikolle tekemiäni vihannes- ja hedelmäkortteja, joihin tein lisäkortit, jotta korteista löytyisi lihasopan ainekset. 

Pelasimme Liikaa suolaa-peliä: Pelipöydällä oli parikymmentä keittoaineskorttia, mukaan lukien suola. Omalla pelivuorollaan pelaaja nosti pöydältä valintansa mukaan yksi, kaksi tai kolme korttia ja nimesi korttien soppa-ainekset. Se, joka pelin lopussa joutui nostamaan suolan pöydältä, sai liikaa suolaa keittoonsa ja hävisi pelin. Tavoite oli siis olla nostamatta viimeistä korttia. Peli tunnetaan myös nimellä 21, mutta näin sain yhdistettyä strategia pelin Eemeli-teemaan ja samalla oppilaat saivat sanastoharjoitusta. 

Pelasimme myös sekametelisoppa-peliä, tämä peli tunnetaan myös nimellä NIM. Tämäkin on strategiapeli. Oppilaat pelasivat peliä pareittain. He asettivat 11 korttia kuvapuoli alaspäin lattialla tai pöydälle. Omalla vuorolla oppilas sai kääntää näkyviin yhden kortin tai kaksi vierekkäin olevaa korttia ja jälleen korttien soppa-ainekset nimettiin. Nyt tavoitteena oli saada itselleen viimeiset keittoainekset, eli saada itse käännettyä viimeinen kortti ympäri. Peli on nopea ja oppilaat pelasivatkin tätä useita kertoja, jotta molemmat voittaisivat. Sekä Liikaa suolaa- että sekametelisoppa-peli vaativat useampia pelikierroksia ennen kuin pelaajat alkavat oivaltaa miten pelissä kannattaa taktikoida. 

Läträys-kaboom sopi tarinaan erinomaisesti, sillä oppilaat pääsivät mittaamaan keittoa kulhoihin. Mukissa oppilailla oli kortteja, joihin oli merkitty esimerkiksi 2 A, joka tarkoitti, että kauhalla A pitäisi keittoa mitata kulhoon kaksi kauhallista. Kauhoja oli kaksi isompi ja pienempi (B ja C) sekä keittolusikka (A). Vuorollaan kukin pelaaja nosti mukista kortin ja mittasi kulhoonsa keittoa. Mikäli pelaaja nosti kortin, jossa on kaatuvan ämpärin kuva, joutui pelaajaa kaatamaan kaikki keitot pois kulhostaan. Pelin voitti se, joka sai keittokulhonsa täyteen. 

Lukusuoraan tutustuminen aloitettiin jo o-viikolla, talonmiehentikkailla kiipeillen ja eläinten pesäkoloja lukusuoralle asettaen sekä niiden etäisyyksiä askelilla mitaten. Eemeli ja keittokulho-tarinassa Eemeli lähtee vanhempineen Marjolahteen lääkäriin. Ajomatkalla ohitetaan porsaspaikka ja pannukakkupaikka. Tarina loi siis taas herkullisen kehyskertomuksen lukusuoratyöskentelylle. Alkuviikosta aamupiirissä asetimme lukusuoralle Kissankulman. Siitä yhdeksän askeleen päähän Marjolahden. Kolmen askeleen päähän Marjolahdesta tuli pannukakkupaikka ja niin edelleen. Näiden paikkojen väliä askelsimme ja mittasimme välimatkoja. 

Loppuviikosta lukusuora oli matikan tunnin pistetyöskentelyssä yhtenä pisteenä. Kertasimme alkuviikon työskentelyn asettaen talot ohjeiden mukaisille paikoille, mutta tällä kertaa myös numeroimme tien varressa olevat talot. Tutkimme naapurilukuja: Jos pannukakkupaikka on seitsemän, mitkä luvun ovat pannukakkupaikan naapureina? Astelimme lukusuoralla mitaten kuinka pitkä matka on esimerkiksi talolta seitsemän talolle yhdeksän. Lisäksi leikimme "tuulista päivää", jolloin oppilaat laittoivat silmät kiinni ja yksi oppilaista nappasi lukusuoralta yhden lukukortin pois. Muiden piti silmät avattuaan kertoa mikä luku puuttuu ja perustella mistä tietää juuri tietyn luvun puuttuvan. Perustelu tapahtui naapurilukujen avulla. 

Myös kombinatoriikka yhdistyi Eemeli ja keittokulho-tarinaan erinomaisesti. Sillä eihän Marjolahteen vain yhtä tietä ollut, vaan monta! Piirsin isolle voimapaperille joen ja sillan, lisäksi asetin toiselle puolelle jokea lukusuoralla käytetyn Kissankulma-kuvan sekä toiselle puolelle jokea Marjolahden lääkärin talon. Kissankulmasta sillalle piirsin kaksi eri tietä ja sillalta Marjolahteen kolme eri tietä. 

Pistetyöskentelyssä oppilaat pääsivät kuuden oppilaan ryhmissä tutkimaan reittivaihtoehtoja. Vuorollaan kukin oppilas meni seisomaan Kissankulman pihalle ja käveli valitsemaansa tietä Marjolahteen. Aina piti yrittää keksiä uusi reitti, jota kukaan muu ei olisi aiemmin käyttänyt. Jotta pysyimme laskuissa mukana tein oppilaiden reiteistä värikoodein muistiinpanoja (tiet olivat eri värisiä). 

Samaan tehtävään palattiin seuraavana päivänä, mutta nyt jokaisella oppilaalla oli sama tehtävä omalla monisteella ja monisteelle piti keksiä eri reittivaihtoehtoja. Olin jo edellisenä päivänä huomannut muutaman oppilaan olevan tehtävässä erityisen taitava, oppilaiden aloitettua työt kävinkin piirtämässä heidän monisteisiinsa saman tien yhden lisäreitin. Nämä taitavat oppilaat innostuivat asiasta, järjestelmällisesti kirjattuaan kaikki reitit, nostivat he käden pystyyn "Ope, voitko piirtää mulle vielä yhden lisäreitin?" Seuraavalla kerralla eivät enää kysyneet, ilmoittivat vain "Ope, me laitettiin vielä yksi reitti ja vielä yksi." Toisin sanoen tässä kävi taas siten, että taitavat eriyttivät itse itseään ylöspäin. 

Lihasoppakulhon ollessa vuoroin Eemelin päässä ja sirpaleina, piti Liinan tehdä ruoaksi kalakeittoa. Niinpä olimme avuliaita ja tangram-palojen avulla kalastimme Liinalle soppakalat. 

Tangramit liittyivät myös viikon kuvataidetyöhön. Ensin maalasimme soppakulhon pinnan märkää märälle -tekniikalla. Tavoitteena oli saada mahdollisimman tasainen pinta vesiväreillä. Märän maalauksen päälle sai halutessaan ripotella aiemmista askarteluista jäänyttä merisuolaa, jonka avulla saimme töihin hauskan pintakuvioinnin. 

Seuraavana päivänä soppakulho meni rikki, niin kuin tarinasta tiedämme. Niinpä oppilaatkin liimasivat ympyrätangram-monisteen maalauksensa taakse ja leikkasivat ensin "soppakulhon" irti ja sen jälkeen särkivät sen sirpaleiksi. Koska Eemelin isä oli tarkan markan mies, eihän hän sirpaleita hukkaan heittänyt vaan niistä piti rakentaa jotakin uutta. Pöydillä oli ympyrätangramien rakenteluohjeita, joita oppilaat saivat käyttää hyväkseen, jos halusivat. Jonkin aikaa rakenneltuaan jokainen valitsi mieluisimman kuvion, jonka paloista saattoi rakentaa ja liimasi sen taustapaperille. Keittokulhon sirpaleista syntyi pupuja, kukkia, siilejä, hevonen, kalmari, aurinko, kettu ja vaikka mitä. 

Tällainen oli Eemeli-viikko. Ainiin, musiikin tunnilla tietenkin laulelimme "Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän. On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän..." Kiitos jälleen kerran Tanja yhteistyöstä ja ideoinnista!

Eemeli-materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä.

Liikkuvan koulun liikuttava piha

Koulumme LiikkuvaKoulu-tiimi ideoi koulun pihalle asvalttimaalauksia, jotka kannustaisivat oppilaita liikkumaan välitunnilla ja rohkaisisivat opettajia pitämään liikkuvia oppitunteja ulkona. Rautakaupasta saimme kivan värisiä maaleja. Asvalttimaalia oli harmiksemme vain keltaisena (ja valkoisena, mutta sitä väriä emme halunneet). Mutta asvalttimaalin kaveriksi ostimme sokkelimaalia, jota saattoi sävyttää. Maalikauppias ei luvannut sokkelimaalin pysyvät asvaltissa ikuisesti, mutta koska ensimmäistä kertaa olemme asialla, ei se haitannut, pikemminkin helpotus etteivät mahdolliset sotkumme ole koulun pihassa ikuisesti :)

Ensimmäisenä maalasimme koulun pihaan kaksi 10 metriä pitkää lukusuoraa, joihin on laitettu merkit puolen metrin välein. 

- Alkuopetuksen oppilaita lukusuorat palvelevat lukusuoran pohjustamisessa, sillä merkit ovat suurinpiirtein pikkuoppilaan askeleen pituisia. Tällä lukusuoralla voi siis askeltaa ja loikkia.

- Isompien oppilaiden kanssa lukusuoralla työskentely on yhtä tärkeää. 4. luokkalaisten kanssa merkitsimme lukusuoran alkuun nollan ja toiseen päähän 1000. Oppilaat arvioivat eri lukujen paikkoja lukusuoralla.

- Ihan blankkolukusuora olisi myös hyvä olla pihassa, silloin oppilaiden täytyy hahmottaa lukujen välisiä etäisyyksiä hyvinkin tarkkaan saadakseen luvut paikoilleen ja yllä kuvaamani 4. luokkalaisten tehtävä vaikeutuu huomattavasti.

- Pihalle tuli myös koordinaatiotikkaat, jotka palvelevat hyvin lukujonoharjoituksissa esimerkiksi monikertoja treenatessa. Oppilas hyppää joka toiseen ruutuun ja luettelee lukujonoa 2, 4, 6.. tai hän hyppää joka kolmanteen ruutuun 3, 6, 9...

                                          

- Koordinaatiotikkaat sopivat myös hyvin liikuntatunnin harjoitteisiin. Alla olevasta YouTube-videosta löytyy aika monta vinkkiä koordinaatiotikkaiden käyttöön. Asvalttiin maalatut tikkaat ovat lisäksi turvallisemmat kuin lattialla olevat tikkaat, joihin kompastuu helposti askelissa seotessaan.

Pihalle maalattiin myös ruudukkoja, 3x3 ja 4x4 ruudukot. Mitäs ruudukoilla voisi tehdä?

- Ruutuihin merkitään numerot 1-9. Leikkijät heittävät 1-2 noppaa ja leikkijä hyppää ruutuihin siten, että täytettyjen ruutujen lukujen summa on nopan silmäluku. Eli heitetään nopalla 6 ja oppilas hyppää seisomaan esimerkiksi siten, että toinen jalka on ruudussa 1 ja toinen ruudussa 5. Leikkiä voidaan leikkiä myös pareittain, siten että oppilas pari hakee ruudukosta summia, eli kuutosen heittäessän toinen hyppää vaikkapa ruutuun 4 ja toinen parista ruutuun 2.

- Ruutuihin voidaan kirjoittaa liidulla kirjaimia tai tavuja. Oppilaat nostavat salaisuuspussista vuorollaan sanan, lukevat sanan parilleen ja pari hyppää ruutuun, jossa on sanan alku-/viimeinen kirjain tai alku-/lopputavu.

- Ruudukko sopii myös koodaukseen. Ruudukon läpi on suunniteltu reitti, joka vain leikin johtajalla on tiedossaan. Leikkijät yrittävät löytää tiensä ruudukon läpi kokeilemalla. Ruudukossa saa astua vain suoraan eteen/taakse tai oikealle/vasemmalle eli ei viistoon. Jos oppilas astuu väärään ruutuun, joutuu hän pois ruudukosta ja jonon viimeiseksi. Ruudukon ulkopuolella olevat saavat neuvoa ruudukossa liikkuvaa sanallisesti, mutta eivät käsillä osoittamalla. #koodaus #ryhmäytyminen

- Ruudukossa liikkumiseen voidaan piirtää myös nuolikaavio, jonka mukaan oppilaat liikkuvat ja neuvovat ruudukossa liikkuvaa pariaan. ⬆️⬆️➡️➡️⬆️

- Ruudukko sopii myös liikuntatunneilla ristinolla-pelin pelaamiseen porukalla lämmittelyleikkinä (video).

                                      

- Kymmenruudukot kanala-leikkiä varten: Koulussamme käytetään Varga-Neményi-menetelmää alkuopetuksessa, joten kaikille koulumme oppilaille kanala-leikki (eli kymmenylitys hajoittamalla ks. Opettajan tienviitta 1b) on tuttu. Ulkona olevia kymmenruudukoita voidaan täyttää "oppilailla itsellään" eli oppilaat mahtuvat hyvin 50 cm x 50 cm ruutuihin seisomaan. Edellisellä vetämälläni VaNe-kurssilla eräs kurssilainen kertoi vaihtaneensa kanala-leikin jonkin ajan kuluttua bussi-leikiksi, jolloin into säilyi edelleen ja kymmenylityksen harjoittelu hajottamalla oli edelleenkin hauskaa ja jännää, vaikka oivallusten tuleminen monesti kestääkin pidemmän aikaa.

- Isompia oppilaita varten pihalle maalattiin malli neliödesimetristä ja neliömetristä.

- Geometria-jaksoa varten pihalle ilmestyi twister geometrisillä tasokuvioilla. Pelaamista varten opettaja valmistaa salaisuuspussiin lappuja, joissa on luokkatasosta riippuen sopiva ohjeita. Esimerkiksi "Oikea jalka kuvioon, jossa on vähintään 3 kulmaa" "Vasen jalka kuvioon, jossa on suorakulma" jne. Oppilaat nostavat vuorollaan salaisuuspussista ohjeen ja toimivat sen mukaisesti. Tämä peli on viime talvena luokassani hitti, luokassa minulla oli geometriset lattiakuviot, joilla peliä pelattiin.

- Four Square: Pihalle tehtiin myös four square-pelin kenttiä muutamia. Itselleni peli on outo, enkä ole ohjeita lukemalla saanut pelin ideasta täysin kiinni. Kollegani kuitenkin tuntee pelin ja on pelannut sitä aiemmassa koulussaan paljon. Four square-pelin opettelu on siis itselläni to do-listalla.

- Telinevoimistelija Oskar Kirmes vieraili Rion olympialaisten jälkeen koulussamme ja haastoi koulumme harjoittelemaan käsillä seisontaa. Sitä varten maalasimme asvaltiin käsillä seisontaa varten käden kuvia sekä keskelle pihaa että seinän viereen tukea tarvitseville.

VaNetusta, vieraita ja vilkasta keskustelua 3. luokassa

Kuulun siihen, vielä pieneen, joukkoon, jotka tänä syksynä saivat oppilaidensa kanssa käyttöön Varga-Neményi-menetelmän mukaiseet uunituoreet Matematiikkaa 3a-kirjat. VaNen maailmassa pääsin siis tänä vuonna ihan uusien asioiden pariin. 3. luokan menetelmäkoulutus alkoi elokuussa ennen koulun alkua ja jatkuu pitkin lukuvuotta, eli tukea on saatavilla. Tosin olen siinäkin mielessä etuoikeutetussa asemassa, että oppikirjailija löytyy oman kollegoista ja tukea saa pyydettäessä ihan livenä.

Syksy on alkanut toiminnallisissa merkeissä, 3. luokan VaNe alkaa pitkällä (6 viikon) kertausjaksolla, jonka aikana kerrataan alkuopetuksessa opetetettuja mm. laskustrategioita, sanallisten tehtävien tyyppejä, lukujonoja ja lukusuoralla työskentelyä. Tämä kertausjakso on kyllä tarpeeseen, minullekin tuli syksyllä uusi ja uppo-outo 25 oppilaan ryhmä. Kertausjakson aikana minulla on hyvin aikaa tutustua oppilaideni taitoihin.

Viime viikolla saimme 3. luokkaan kansainvälisiä vieraita. Kansainvälinen luonnontieteen opetuksen ESERA-konferenssi järjestettiin messukeskuksessa ja konferenssivieraille tarjottiin mahdollisuus erilaisiin ekskursioihin mm. suomalaisiin kouluihin. Tarjolla oli myös mahdollisuus tutustua Varga-Neményi-menetelmän mukaiseen matematiikan opetukseen. Niinpä perjantaiaamuna oli luokassani oppilaiden lisäksi kymmenkunta ulkomaalaista opettajakollegaa seuraamassa matikantuntia, jolla työskentelimme lukujonojen ja lukusuoran sekä llukusuoralla lukujen paikan arvioimisen parissa. Tässä teillekin pieni maistiainen siitä, miten abstraktion tie 3. luokan VaNessa voisi edetä.

------------------

Torstaina pidimme matematiikan tunnin ulkona. Leikimme hippaa, jossa kiinnijääneet menivät kyykkyyn ja heidät saattoi pelastaa "pallottelemalla" kulloisestakin säännöstä riippuen kahden, kolmen, viiden tai kymmenen monikerrat. 

Hippaleikin jälkeen oppilaat jakaantuivat viiteen ryhmään ja jokainen sai lukukortin. Ensin ryhmä järjestäytyi jonoon, siten että korttien luvut olivat suuruusjärjestyksessä. 

Seuraavassa vaiheessa jokainen ryhmä piirsi itselleen lukusuoran 0-100. Minä pyysin oppilaita merkitsemään lukusuoralleen merkit ensin luvun 50 kohdalle, sitten vielä 25 ja 75. Kokoajan minä sekä samanaikaisopettaja kävimme oppilasryhmien kanssa keskustelua siitä, miksi 50/25/75 pitäisi olla heidän merkitsemässään kohdassa.

Kun luvut 0, 25, 50, 75 ja 100 oli merkitty lukusuoralla, pohtivat oppilaat vielä ryhmissään mihin heille tunnin aluksi annetut lukukortit lukusuoralla kuuluisivat. Monet ryhmät saivat aikaan paljon hyvää keskustelua lukujen paikoista ja selittivät niitä sekä opettajalle että toisilleen.

Mihin mikäkin luku lukusuoralla kuuluu? Pohdintaa ja pähkäilyä ulkona.

-----------------

Perjantaina jatkoimme lukusuoran parissa työskentelyä luokassa ja tälle tunnille osallistuivat myös kansainväliset vieraamme. Tavoitteena tällä tunnilla oli ihan jo vieraidenkin takia, havainnollistaa abstraktion tien vaiheet kaikilla kolmella saarella.

Abstraktion tien 1. saari ja keholliset kokemukset

Aloitimme tunnin aamutoimillamme, johon kuuluu kalenterintarkastelu. Kalenterin tarkasteluun liittyy luokassamme aina lukujonot, joita teemme kehorytmien avulla. Nyt harjoittelussa on ollut kolmen monikerrat: oikea jalka tömistää (ope kuiskaa yksi), vasen jalka tömistää (ope kuiskaa kaksi), hyppy molemmilla jaloilla ja kaikki sanoo kolme, jälleen tömistäen neljä ja viisi, kunnes kuusi hypätään ja sanotaan ääneen... Kun merkitsemme kalenteriin päivää merkitsevän lukukortin, pohdimme aina sanottiinko lukujonoharjoituksessa kyseisen päivän luku ja miksi?

Lukujonojen jälkeen jokainen oppilas sai salaisuuspussista lukukortin ja nyt heidän piti tehdä isolla porukalla jono matolle jono siten, että lukukortit ovat suuruusjärjestyksessä. Kun lukujen suuruusjärjestysjono oli valmis, siirryimme lukusuoran pariin, jonka paljastin maton alta.

Kerroin kyseessä olevan 0-100 lukusuora ja kysyin onko ryhmässä joku oppilas, joka tietää ihan varmasti mihin oma luku lukusuoralla kuuluu. Nopeasti oppilaat hoksasivat, että 0- ja 100-korttien omistajille löytyy varma paikka.

Seuravaksi pohdimme mitkä muut luvut löytäisivät helposti paikkansa. Opettaja oli tietenkin fiksusti laittanut salaisuuspussiin luvut 0, 100, 50, 25 ja 75, loput luvut oli ihan satunnaisesti valittuja. Kun lukusuoralle olivat siirtyneet 0-, 100-, 50-, 25- ja 75-korttien haltijat, pohdimme yhdessä vielä lopuille oppilaille paikat.

Asbtraktion tien 2. saari ja toimintamateriaaleilla työskentely

Jokainen oppilas sai värikkään paperisuikaleen, paperisuikaleet olivat eri pituisia, mutta siihen en oppilaiden kanssa tässä vaiheessa kiinnittänyt lainkaan huomiota, oppilaat keskittyivät enemmän paperisuikaleiden väreihin :)

Paperisuikaleen toiseen päähän merkittiin luku 0 ja toiseen päähän 100. Sen jälkeen paperisuikale taitettiin puoliksi, avasimme paperisuikaleen ja mietimme mikä luku on taitteen kohdalla? Miksi? Kun 50 oli merkitty taitteeseen, taitoimme paperin kaksi kertaa. Jälleen pohdimme mitkä luvut tulivat uusien taitteiden kohdalle? Ja tietenkin miksi?

Kun luvut 0, 25, 50, 75 ja 100 oli merkitty paperiliuskalle, etsimme yhdessä paikan monille eri luvuille ja oppilaat perustelivat miksi luku kuuluu heidän valitsemaansa paikkaan. Kymppi ei kuulukaan puoleen väliin nollan ja 25 väliin, vaan sittenkin vähän puolesta välistä nollaan päin jne..

Lopuksi pyysin oppilaita vertaamaan paperiliuskasta tehtyä lukusuoraa naapurin liuskaan. Mitä he huomasivat?

Onko joku nyt tehnyt väärin kun minun 25 on samassa kohtaa kuin naapurilla 10? Jälleen saimme aikaan hyvää keskustelua, kun ope väitti jääräpäisesti "Tässä täytyy nyt olla jokin virhe, eihän se voi mitenkään olla näin!" Ja jes, oppilaat väittivät minulle vastaan :D

Asbtraktion tien 3. vaihe: kuvan tarkastelua ja oppikirjan tehtävä

Tunnin päätteeksi tutkimme vielä oppikirjan tehtävää, jossa lukusuoralle oli merkitty täydet kympit ja kymppien väliin oli merkitty pisteitä, joiden paikat piti arvioida. Mitä lukua merkitty piste saattaa merkitä?

Kun lukujen paikan arviointi lukusuoralla oli pohjustettu huolellisesti abstraktion tietä edeten, ei kirjan tehtävä tuottanut oppilaille juurikaan vaikeuksia. Viiden minuutin hiljaisen työskentelyn aikana jokainen sai arvioitua mitä lukuja lukusuoran pisteet saattaisivat merkitä. Lopuksi oppilaat vielä vertailivat pareittain arvioitaan ja jos he olivat arvioineet eri tavoin, he perustelivat miksi mielestään ovat oikeassa.

Hiljaisen työn aikana opettaja ehti vielä auttaa kahden kesken apua
tarvitsevia kirjan tehtävien parissa.

Tunti kasvaa hetkistä ja siemenistä puu,

pisaroista puron pian rakentuu...

Paljon ehdittiin yhdellä 45 minuutin oppitunnilla tehdä. 

Ope ei paljon ehtinyt istuskella tunnin aikana, mutta eikai se ole tarkoituskaan?

Joulukadun avajaiset matematiikalla höystettynä

Tänään sekoittelin kuvaamataitoa ja matikkaa, jotta saisimme luokkaan joulukoristusta. 

Olin jakanut pöytäryhmiin erilaisia tasokuvioita. Aluksi luokittelimme tasokuvioita. Oppilaat tunnistivat helposti kolmiot, nelikulmiot ja ympyrät. Luokittelun jälkeen kyselin kultakin ryhmältä kuinka monta palaa heillä oli yhteensä ja paljonko tarvitsisivat lisää, jotta olisi kahdeksan. Hajotelmat olivat hyvin muistissa eilisestä ja vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. 

Seuraavaksi oppilaat saivat kolmen hengen ryhmissä rakentaa minuutissa omista tasokuvioistaan jonkin kuvion, tuloksena oli taloja, kirkkoja ja raketteja. Rakennelmien ihastelun jälkeen jokainen oppilas piirsi ja leikkasi pöydällä olleiden tasokuviomuottien avulla väripapereista itselleen kahdeksan erilaista tasokuviota. Oppilaiden leikellessä kiersin kyselemässä montako kullakin on ja paljonko tarvitaan vielä. Kahdeksaan täydentämistä tuli siis siinä sivussa moneen kertaan.

Leikattuaan palat oppilaat sommittelivat palasistaan talon siniselle paperille. Tasokuviot liimattiin ja lunta väritettiin liiduilla maahan. Lopuksi oppilaat saivat valkoisella peitevärillä ja hammasharjalla roiskia lumipyryä paperilleen.

Talon valmistuttua oppilaat laskivat vihkoihinsa ensin eri tavoin tasokuvioiden yhteismäärän ja eri muotojen osayhteismääriä.

Kuinka monta tasokuviota talossasi on yhteensä?

6+1+1=8

1+1+6=8

1+6+1=8 jne.

Kuinka monta tasokuvioista on kolmioita?

8-6-1=1

Kuinka monta tasokuvioista on nelikulmioita?

8-1-1=6

Kuinka monta tasokuvioista on ympyröitä?

8-1-6=1

Tämä tehtävä oli osalle oppilaista liian haastava, koska en ollut tehnyt valmista monistetta vaan piti itse tehdä vihkoon muistiinpanot. Ensi kerralla fiksumpana teen valmiin monisteen, johon voi täydentää.

Tämä vei aikaa noin 60min.

Koulun jälkeen kiinnitin talot "joulukaduksi" taululle ja tein maalarinteipillä alle lukusuoran. Maanantaina oppilaat saavat numeroida omat talonsa sekä kiinnittää lukusuoralle numerotkortit. Tarkoituksena on myös joulukuun aikana lisäillä joulukadulle erilaisia asioita, esim.

- itsenäisyyspäivänä joka toisen talon pihalle nostettiin salkoon lippu

- tonttu kurkistaa talon takaa, talon numero on suurempi kuin 5, mutta pienempi kuin 8. Luku on pariton.

Idean taloihin sain Pinterestistä, matikkaan sovittaminen oli oma ideani, vaikkain Varga-Nemenyi materiaalin johdattelema :)

Varga-Nemenyi 1lk. menetelmäkurssi päivä 4

Lukusuoran pohjustaminen Varga-Nemenyi-menetelmässä aloitetaan A-tikkaiden avulla. Luokan eteen mielellään kukin oppilas vuorollaan pääsee kiipeämään tikkaita ylös ja alas. Kiipeilyn ohessa pohditaan kuinka monennella askelmalla oppilas on, mitä jos hän kiipeää vielä kaksi ylös päin jne. Kun tikkaita on jonkin aikaa tutkittu saavat oppilaat merkitä askelmat numerokorteilla. Lopuksi tikkaat pistetään kasaan ja lukusuora näkyy vaakatasossa tikkaiden sivussa. Hox! Tarkista, että tikkaat alusta asti ovat oikein päin... :)

Lukusuoran käsittelyä jatketaan merkitsemällä lattialle esim. maalarin teipillä suora. Mitataan askelilla suoran pituus. Jonkun oppilaan askelia hyväksi käyttäen merkitään suoralla merkit jokaisen askeleen kohdalle. 

Opettaja antaa oppilaille pieniä pehmoleluja tms. ja asettaa itse yhden leluista suoralle. Sen jälkeen opettaja pyytää yksitellen oppilaita asettamaan lelunsa "kahden askeleen päähän leijonasta", "kolmen askeleen päähän karhusta" jne. 

Konkreettisesta vaiheesta kuvalliseen vaiheeseen siirryttäessä oppilaat saavat kuva kortteja ja opettajan ohjeiden mukaan he taas asettelevat niitä suoralle esim. "lampi on leijonan ja jäniksen talojen välissä" jne.

Seuraavassa vaiheessa opettaja asettaa kaksi numerokorttia joidenkin eläinten eteen ja lasten tehtävänä on numeroida eläinten talot.

Sama harjoitus toistetaan seuraavana päivänä ja ehkä vielä sitäkin seuraavana. Siten, että suoran paikkaa vaihdetaan tai oppilaat siirtyvät tarkastelemaan suoraa toiselta puolelta. Piilo-opetussuunnitelma opettaa lukusuoran etenevän vasemmalta oikealle, mutta sitä ei lapsille tuoda ilmi. Jos joku hoksaa asian, niin häntä voi kehua, mutta pyytää pitämään vielä salaisuuden!

Lukusuoran käsittely voi jatkua seuraavaksi talorivin avulla. Luokan seinälle kiinnitetään taloja kadun varteen. Oppilaat saavat kuvailla talojaan, vertailla niiden korkeuksia, leveyksiä jne. Talot myös numeroidaan. Huomataan, ettei nollakatu nollaa ole olemassa vaikka lukusuorassa nolla on.

Päästessä lukukadulla abstraktimpaan vaiheeseen saavat oppilaat oman lukukatunsa, jolle he piirtävät tienviitan ja nimeävät kadun. Samalla voidaan pohtia mitä erilaisia tien nimiä on olemassa: katu, tie, polku, kuja jne. Oppilaat numeroivat ovat lukukatunsa ja opettajan ohjeiden mukaan piirretään joka toiseen taloon liput salkoon, sillä niissä juhlitaan syntymäpäiviä ja joka kolmannessa talossa on kissa jne.

Sen jälkeen voidaan leikkiä tuulista päivää. Oppilaat leikkivät pareittain, kadulla tuulee ja lehti peittää jonkun talon numeron. Parin pitää kertoa mikä taloa peittyi lehden alle ja MIKSI? Eli esim. kuvassa peittyi numero 3 ja se peittyi koska sen sivuilla on talot kaksi ja neljä, kolmonen on 2 ja 4 välissä.

Roskis-peli

Roskis-pelissä on jokaisella oppilaalla joko pelialusta ja numerokortit tai vihkoon piirretty peliruudukko ja lyijykynä. Pelin johtaja arpoo salaisuuspussista numerokortteja oppilaiden osaamalta lukualueelta. Oppilaiden tehtävänä on sijoittaa arvottu luku ruudukkoonsa numerojärjestyksessä, eli heidän on pohdittava kuinka suuri luku on ja arvioitava kuinka monta isompaa lukua pussista mahdollisesti arvotaan. Jos lukua ei voi enää sijoittaa ruudukkoon kuten kuvassa kympille ei ole tilaa, laitetaan se roskikseen ja peli jatkuu. Se pelaaja, jonka ruudukko on ensimmäisenä täysi on voittaja.

Pelissä harjoitellaan lukujen suuruusjärjestyksen hahmottamista.

 Mittaaminen

Varga-Nemenyi-menetelmässä mittaaminen ja sen monipuolisuus on keskeistä. Mittanauhoja voi olla erilaisia ja menetelmässä ei ekaluokkalaisille anneta käteen ensimmäisenä senttimetriviivainta. Mittaaminen alkaa erilaisilla esineillä. Kuvassa on kurssilaistemme askartelemia erilaisia mittanauhoja. Pituuksia voi mitata kävyilla, vessapaperilla, hiuslenkeillä jne. Ei-standardien mittojen käyttäminen pohjustaa lapsia ymmärtämään myöhemmin mittayksiköiden muutoksia.

Mittaaminen ei ole kuitenkaan pelkkää pituuksien mittaamista, vaan VaNe-menetelmässä mitataan ekalta luokalta lähtien myös pinta-aloja, massoja ja tilavuuksia. Niitäkin ei-standardeilla mittavälineillä.

Esim. näissä kuvissa olen mitannut kännykkäni pinta-alan punaisilla värisauvoilla.

Tilavuuksien mittaamista varten luokkaan kannattaa tuoda erilaisia pieniä rasioita, joiden tilavuutta voidaan tutkia ja mitata. Alla on karkkiaskin tilavuutta mitattu koristekivillä.

Esineiden painoja vertaillaan esimerkiksi henkarivaa´an avulla. Mitattaviksi esineiksi kannattaa valita myös esineitä, jotka ovat isoja mutta kevyitä tai pieniä ja erityisen painavia. Näin lapsille vahvistuu kokemus siitä, että koko ei ole sama kuin paino.