maanantai 20. tammikuuta 2020

Ekaluokan 100. koulupäivä



Viimein koitti kauan odotettu 100. koulupäivä. Luokkamme puu on jo pullistellut linnunpesistä, joihin on joka päivä lisätty yksi linnunmuna. Tänään laskimme puussa olevan kymmenen linnunpesää, joissa kaikissa on kymmenen linnunmunaa. 
Jossain vaiheessa olin ajatellut, että munista kuoriutuisi 100. koulupäivänä linnut ja seinälle putkahtaisi 100 lintua, mutta se askartelu jäi ainakin tässä vaiheessa värkkäämnättä..

100. koulupäivään piti tietenkin pukeutua asianmukaisesti.
Paidan tein neljä vuotta sitten, kun edellisen kerran juhlin
oppilaiden kanssa 100. koulupäivää.

Tänään oli koko koulupäivä omistettu matikalle. Aloitimme aamupiirissä kalenterin tutkimisella ja teimme kehorytmien avulla lukujonoja aina sataan asti. Tutkimme myös mistä sata muodostuu. Jos puussamme on kymmenen linnunpesää ja kaikissa kymmenen linnunmunaa, tarkoittaa se tietenkin, että sadassa on kymmenen kymppiä.

Opettelimmekin Maijan karitsan sävelellä laulettavan laulun Kuinka paljon on satanen?

Kuinka paljon on satanen,
satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen?
Se on kymmenen kymppiä.

Kuinka paljon on satanen,
satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen?
Se on sata ykköstä.

Laulua lauloimme päivän aikana useampaan kertaan ja se sai myöhemmin lisää säkeistöjä, kun joku keksi, että sataseen tarvitaan kaksi viisikymppistä ja viisi kaksikymppistä.

Lisäksi tutkimme aamupiirissä jättihelminauhaa, jonka helmien lukumäärä piti tietenkin tarkistaa ja harjoittelimme sataan laskemista kympeillä. 


Aamupiirin jälkeen oppilaat jakaantuivat työskentelemään pisteille. Seinille oli kiinnitetty paperisuikaleita, joihin oli kirjoitettu lukuja 1-100 kirjaimin. Oppilaat saivat satataulut, joita väritettiin ohjeen mukaan. Oppilas kävi lukemassa lappuun kirjoitetun luvun ja värittivät ko. luvun omaan satatauluunsa samalla värillä joka oli lapussa.

Toisena pisteenä oli satataulukkotaskun täyttäminen. Taskuissa oli muutamia lukuja valmiina ohjaamassa oppilaita taulukon täyttösuunnassa. Lukukortit löysivätkin helposti paikkansa, mutta kaikkia lukuja ei ollutkaan! Puuttuvat luvut väritettiin omaan satatauluun punaisella. Näin tuli harjoiteltua naapurilukuja, kun oppilaiden piti päätellä mikä luku taulukosta puuttuu ja sitten etsiä vastaava luku omasta monisteesta. 



Kolmantena pisteenä aamutunnilla oli 100 ilonaiheen keksiminen ja kirjoittaminen. Aikaisempina vuosina olemme oppilaiden kanssa kirjanneet viikon kirjaimella alkavia sanoja, mutta tälle viikolle meille osui Ö-kirjain ja totesin, etten itsekään keksisi sataa Ö:llä alkavaa sanaa.. Tunteet hukassa-retkellä tutustuimme toissa viikolla ilon tunteeseen, joten tähän aiheeseen oli kiva palata tässä yhteydessä. 


Aamutuntien päätteeksi tutustuimme 100-näyttelyyn. Jokaista oppilasta oli pyydetty tuomaan kouluun jotakin 100. Oli muroja, kahvipapuja, hamahelmiä, nappeja, makaroneja, riisinjyviä, palapelinpaloja jne. Myös muut ekaluokat osallistuivat 100-näyttelyyn, joten avasimme ovet ja oppilaat kiersivät tutustumassa toisten tuomiin esineisiin. Tehtävänä oli tehdä tarkistuslaskenta ainakin kahden näyttelyesineen kohdalla. 


Iltapäivän kaksoistunnilla pistetyöskentely jatkui uusien pisteiden parissa.

Raha-pisteellä oli kopioituna suuria kukkaropohjia ja leikkirahoista oppilaat kokosivat sadan euron kukkaroita.

Lukukorttien 0-100 järjestämisessä riitti puuhaa pidemmäksikin aikaa ja samalla tuli harjoiteltua lukujonotaitoja.


Isolla satamatolla oppilaat pelasivat neljän suoraa. Pelaajilla oli omat merkkikartiot ja kaksi kymmensivuista noppaa. Omalla vuorollaan oppilas heitti noppia ja muodosti saamistaan numeroista luvun ja peitti luvun satataulusta. Nopeasti oppilaat oppivat arvioimaan kumminpäin numerot lukuun kannattaa järjestää. Samalla tuli harjoiteltua lukujen etsimistä satamatolta.


Leima-pisteellä oppilaiden tehtävänä oli tehdä paperille 100 leimaa. Paperista käärittiin lopuksi tötterö popcorneja varten.


Koska juhlistimme 100. koulupäivää, piti tarjolla tietenkin olla jotain herkkujakin. Oppilaat saivat valita popcornien ja murorinkuloiden välillä. Herkkujakin sai tietenkin sata ja ne piti itse laskea. Apuna laskemiseen oli alustoja, joissa oli kymmenen kymppiä. Oppilas laski jokaisen kympin päälle kymmenen popcornia tai murorinkulaa ja sai siten laskettua helposti itselleen sata herkkua.
Popcornit sujautettiin tötteröön ja murorinkulat pujotettiin villalankaan kaulakoruksi aina kymmenen samanväristä muroa kerrallaan.


Päivän päätteeksi jokainen sai herkutella omilla popcorneillaan tai murohelminauhalla samalla kun pidimme ruokailun jälkeen väliin jääneen satusiestan, eli päivittäisen ääneenlukutuokion, joka on muodostunut oppilaille hyvin tärkeäksi.




perjantai 10. tammikuuta 2020

Tunteet hukassa-metsäseikkailu

Osallistuin syksyllä Suomen Ladun kasvattajille suunnattuun Tunteet hukassa-koulutukseen. Tunteet hukassa on lasten tunnetaitojen opiskeluun kehitetty menetelmä, joka on suunniteltu metsässä toteutettavaksi. Koulutuksessa tutustuttiin Tunteet hukassa-menetelmään ja lisäksi osallistujat saivat kattavan materiaalipaketin metsäseikkailujen järjestämistä varten. 

Tänään teimme oppilaideni kanssa ensimmäisen tunteet hukassa-metsäseikkailun perjantaisen metsäpäivämme osana. Tavoitteena on tehdä tunteet-hukassa metsäseikkailu kevään aikana kerran kuussa ja tutustua jokaisella retkellä kahteen tunteeseen. Mikäli emme työstä jotakin tunnetta useammalla retkellä, tulee kaikki menetelmän 10 tunnetta käytyä kevään aikana läpi. Materiaali on sen verran laaja, että samaa tunnetta voi materiaalin avulla käsitellä useammalla retkellä.

Sisareni virkkasi retkiämme varten Susi-hukan, jolle virkkasin lisäksi
kaulaliinan, joka saa uusia raitoja oppimiemme tunteiden myötä.

Aloitimme tutustumalla susihukkaan, tarinamme päähenkilöön, jota hukkavanhemmat ovat ahkerasti yrittäneet opettaa elämää, sen vaaroja ja tunteiden kirjoa. Mutta hukalta ovat tunteet hukassa. Tarina kertoo, että metsän eläimillä ovat hallussaan tunteiden salaisuudet, jotka palauttavat hukassa olevat tunteet. 

Susi-Hukka innoissaan,
hyppii, pomppii paikallaan.
Tunteet, aistit avoinna,
kohta metsään saan kulkea.
Kera ystävien rohkeasti,
uutta oppia ja kokea.

Lähtölorun saattelemina lähdimme tutkimaan kenet metsän eläimistä tänään tapaisimme. Pysähdyimmekin vähän matkaa kuljettuamme leikkimään. Ensin mietimme mitä eläimiä metsässä voisi kohdata, lapset saivat ehdottaa eläimiä. Sen jälkeen jokainen nosti salaisuuspussista eläinkortin. Kaikkia kortteja oli kaksi samanlaista. Oppilaiden tehtävänä oli etsiä itselleen pari esittämällä korttiin merkittyä eläintä. Puhua ei saanut, ainoastaan esittää, tai äännellä kuten eläin. 
Kun kaikki olivat löytäneet parinsa, kävimme yhdessä vielä läpi kaikki eläimet ja kokeilimme niiden tapaa liikkua ja äännellä. Viimekseksi päästimme yhdessä ilmoille suden ulinan ja lähdimme eteenpäin.

Pian vastaan tulikin orava! Tutkimme orava-kuvaa, kuvan värejä ja kuvasta löytyviä asioita. Keltaiselle taustalle piirretyn oravan tunne on ilo. Juttelimme yhdessä ilosta: Miten sinä tulet iloiseksi? Miten sinä voit ilahduttaa ystävää? Missä ilo tuntuu? 



Oravan tunnesymboli on käpy. Ennen matkan jatkamista jokainen oppilas kävi keräämässä itselleen yhden kävyn, kävyt asetettiin kasaan yhdessä valitun puun juurelle. Jokainen valitsi jonkin asian, josta oli tullut tällä viikolla hyvä mieli. Omalla vuorollaan viedessään kävyn kekoon, sai kertoa tuon iloa tuottaneen asian muille.



Yksi kävyistä otettiin mukaan, sen kuljettaminen annettiin yhdelle oppilaista vastuu tehtäväksi. Lisäksi huomasimme, että oravan-korttiin oli kiinnitetty keltainen villalanka. Otimme sen myös mukaan, jospa sille löytyisi vielä käyttöä.

Matkan varrelle oli sijoitettu myös salaisuuspussikortteja, sellaisen kohdalla pysähdyimme ja oppilaat saivat nostaa salaisuuspussista tehtäväkortin, jonka ohjeen mukaan leikimme. Materiaaliin kuuluu iso pakka tehtäväkortteja, valitsin niistä mukaan tälle retkelle sopivia harjoituksia, eli tehtävät oli ennalta valittu, mutta niiden järjestys oli satunnainen.

Matkan varrelta löytyi salaisuuspussi-kuvia, joiden
kohdalla pysähdyttiin nostamaan open pussista
kortti, jonka ohjeen mukainen tehtävä tehtiin.
Tälle retkelle valittu toinen tunne oli kiukku, jota kuvaa oranssille taustalle piirretty siili. Juttelimme kiukusta samaan tapaan kuin ilosta. Kiukusta monella oppilaalla heräsi enemmän ajatuksia kuin ilosta. Oppilaat olivat huomanneet tulevansa kiukkuisiksi, jos heillä on nälkä tai väsymys. Toisaalta kaverin tai vanhempien toimintakin saattaa aiheuttaa kiukkua. Teimme myös kiukusta kiukkupatsaita. Koska kiukku jäykistää ja kiristää piti kiukkupatsaiden jälkeen ravistella keho yhdessä läoi, jotta kiukka saataisiin liikkeelle ja ulos kehosta.



Kokeilimme myös kiukkupolkaisua. Jokainen mietti jonkin asian, joka itseä joskus kiukuttaa. Otimme kaikki kiukkuiset ilmeet ja poljimme jalkaa kiukkuisina. Välillä vaihdoimme jalkaa. Huomasimme, että jonkun aikaa kiukkuisina jalkaa poljettuamme meitä rupesi naurattamaan ja kiukku oli kadonnut.


Siilin kiukkusymboleina toimivat pienet kivet. Jokainen sai etsiä pienen kiven, laitoimme kaikkien pienet kivet yhteiseen kiukkupurkkiin. Oman kiven purkkiin laittaessa sai lapsi kertoa mikä asia saa kiukustumaan. Kiukkupurkki vietiin luokkaan. Seuraavalla kerralla, kun oppilasta kiukuttaa, voi hän käydä ravistamassa kiukkupurkkia ja saada kiukun siten katoamaan. Kiukkukivi oli asia, joka selvästi upposi oppilaisiin. Loppuretken ajan he bongasivat kiukkukiviä joka puolelta :)
Kiukkupurkin lisäksi mukaamme lähti oranssi langan pätkä.

...................................

Iloisen keltaisesta ja kiukun oranssista langasta
syntyivät raidat Susi-Hukan kaulaliinaan.
Susi-Hukka jäi odottamaan seuraavaa seikkailua
ja uusi värejä kaulaliinaansa.

Tänään 60 minuutin työskentely tunteiden parissa oli oppilaille juuri sopiva, lopussa alkoi osalla keskittyminen jo herpaantua. Tosin olin tänään myös sijoittanut kortit hyvin lähelle toisiaan, eli siirtymät olivat lyhyitä. Halutessaan voisi kortit levittää pidemmän reitin varrelle ja ottaa matkan varrelle enemmän myös fyysistä aktiivisuutta lisääviä leikkejä, joiden avulla oppilaat jaksavat paremmin keskittyä.
Ensimmäisenä kokemuksena tämä Tunteet hukassa-retki oli hyvä. Retkestä voisi tosiaan tehdä koko koulupäivän pituisen retken ja ehkäpä sellaisen jossain vaiheessa teemmekin. 
Oppilaat olivat aktiivisesti mukana. Minut yllätti se, että muutamat sellaiset oppilaat, joiden jaksamista epäilin, olivat erityisen innokkaasti mukana. Osaa taas jännitti kovasti esimerkiksi eläimen esittäminen tai tunteen esittäminen, vaikkei varsinaisesti mitään esityksiä tehtykään vaan kaikki kokeilivat esimerkiksi vihan tunnetta samaa aikaa omalla paikallaan. Mutta eiköhän sitä rohkeuttakin harjoituksen myötä tule lisää.

Jos sinulla on mahdollisuus osallistua Tunteet hukassa-koulutukseen, suosittelen lämpimästi! Tunnetaitoihin ja sosiaaliseen kasvuun löytyy paljon erilaisia ohjelmia, mutta paras on se joka tuntuu omalle. Tämä menetelmä sopii mielestäni erinomaisesti minulle ja luokalleni, kun muutenkin olemme aina yhden päivän viikosta ulkona. 


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Napapiirin pikajuna osa 11

Vaikka olin surun murtama nukahdin kuitenkin jossain vaiheessa vuoteessa maatessani. Aamulla heräsin siihen, että pikkusisareni Sarah tuli koputtamaan huoneeni ovelle ja kehotti minua kiiruhtamaan alakertaan, sillä joulukuusen alla oli monta pakettia. Sarah pomppi innostuksesta, mutta minä mietin allapäin, kuinka olin onnistunut kadottamaan sen, mitä olin kaikkein eniten toivonut..

Kun olimme koko perhe kokoontuneet olohuoneeseen, minä ja pikkusisareni Sarah avasimme joululahjojamme. Kun luulimme avanneemme jo kaikki paketit, löysi Sarah joulukuusen takanaa pienen paketin. Pakettikorttiin oli kirjoitettu minun nimeni!
Ja paketin sisällä oli hopeinen kulkunen! Sydämeni sykähti ja lämmin tunne levisi rintaani. Miten kulkunen saattoi olla tuossa pienessä paketissa? 
Paketissa oli myös pieni paperilappunen, johon oli kirjoitettu "Löysin tämän reestäni. Ompele reikä aamutakkisi taskusta. Terveisin J. Pukki"
Minä ravistin kulkusta. Kulkusesta lähti kaunein ääni, jonka minä ja sisareni olimme ikinä kuulleet.
Mutta äiti sanoi: "Voi ompa harmi!" Ja isä jatkoi: "Kyllä, se on rikki."
Kun olin ravistanut kulkusta, eivät vanhempani kuulleet sen ääntä. 
Yhteen aikaan suurin osa ystävistäni saatoi kuulla kulkusen äänen. Mutta kun vuosia kului, kulkunen muuttui äänettömäksi kaikille heille. Jopa Sarah huomasi yhtenä jouluna, ettei voinut enää kuulla kulkusen kaunista ääntä. Vaikka minä tulin vanhaksi, kulkunen silti kilisi, aivan kuten se kilisee kaikille, jotka todella uskovat joulun tarinaan.


Tarinan päätteeksi keskustelimme siitä, miksi vanhemmat luulivat kulkusen olevan rikki. 

Lisäksi tutkimme Maltti-kortteja ja etsimme niistä sellaisia kortteja, jotka voisivat kuvata päähenkilön tunnetta, kun hän löytää hukkaamansa kulkusen. Pohdimme millaisissa tilanteissa me olemme olleet onnellisia ja tunteneet samoin kuin päähenkilö. Missä kohdassa kehoa onnellisuus tuntuu?

Mikäli seuraavana päivänä on tarkoitus katsoa yhdessä Napapiirin pikajuna-elokuva, voi oppilaiden kanssa askarrella junaliput seuraavaa koulupäivää varten. Teacherpayteacher-sivustolta löytyy tulostettavia lippuja sekä ilmaiseksi että 1-2 dollarin hinnalla. 




tiistai 17. joulukuuta 2019

Napapiirin pikajuna osa 10

Pullaa mutustellen seurasimme konduktööriä junalle. Lumihiutaleita leijaili hiljalleen taivaalta. Kaikkialla oli nyt hiljaista. Kuului vain suhina, kun höyryveturin savupiipusta tuprahti ilmoille savupilvi.
Kun olimme kaikki päässeet istumaan omille paikoillemme junan vaunuun, kerääntyivät kaikki lapset ympärilleni. "Näytä se meille! Näytä, ole niin kiltti!", he pyysivät ja halusivat nähdä hopeisen kulkusen, jonka joulupukki oli minulle ojentanut.
Laitoin käteni oikeaan taskuuni, mutta en löytänyt taskusta mitään. Kurkistin taskuun, mutta taskussa ei ollut mitään, ei sen paremmin myöskään vasemmassa taskussa.
Mutta muistin varsin hyvin, että ihan varmasti laitoin kulkusen oikean puoleiseen taskuun. Kun tutkin taskua tarkemmin, huomasin, että taskun pohjalla oli pienenpieni reikä, juuri sen kokoinen, että kulkusen oli täytynyt pudota siitä. 
Olin todella surullinen, kyyneleet polttivat silmäluomiani. Se kulkunen oli jotain mitä olin todella toivonut ja nyt se oli kadonnut. Kuinka olin saattanut olla niin huolimaton, että olin laittanut saamani lahjan rikkinäiseen taskuun?
Toiset lapset yrittivät lohduttaa minua. He tekivät parhaansa, mutta sydämeni oli murheen murtama. Kotimatka junalla meni huomaamatta, kun olimme kotitaloni pihassa laskeuduin junasta. Raskain askelin kävelin kohti kotitaloamme, käännyin katsomaan taakseni. Konduktööri huusi minulle jotakin, mutta en kuullut mitä hän huusi, koska juuri sillä hetkellä veturin savupiippu sylkäisi ilmoille savusuihkun, jonka ääni peitti alleen konduktöörin sanat. 
"Mitä sanoit?" huusin hänelle. Konduktööri asetti kätensä suunsa ympärille ja huusi uudelleen, silloin erotin hänen sanansa "Hyvää joulua!"
Vilkutin konduktöörille vielä ennen kuin suljin kotioven. Raskain askelin kiipesin yläkertaan. Olin kokenut mitä ihmeellisimmän seikkailun, mutta se oli päättynyt surullisesti.
Ennen kuin painoin pääni tyynyyn kurkistin ulos ikkunasta, mutta siellä ei näkynyt enää mitään. Vain pimeyttä ja vastapäisen talon varjo katulampun himmeässä hehkussa.

Miten tarina päättyy sen kuulet huomenna!


Tutkimme yhdessä mahti-kortteja, joissa on erilaisia tunteita. Kortit oli levitetty lattialle, jossa istuimme piirissä ja lapset saivat poimia korteista sellaiset kortit, joissa susi oli surullinen. Mistä tiedät, että joku on surullinen? (Itku, kyyneleet, ilme..) Oliko suru kaikissa korteissa samanlaista? Millaisen tapahtuman seurauksena sinä voisit näyttää samalta kuin susi valituissa korteissa? Miten surullista voi lohduttaa?
Mikä tunne on surun vastakohta? Miltä iloinen ihminen näyttää? Mistä ilon tunnistaa? Mikä asia tekee sinut iloiseksi?



Kokeilimme miten eri tunteiden vallassa ollessa ihmisen olemuksesta näkee tunteen. Tarinan päähenkilön ollessa surullinen hänellä oli raskaat askeleet. Millainen pääasento ja ryhti hänellä on, jos hän on surullinen? Ehkä hieman kumara. Kokeilimme kävellä luokassa surullisina. Sen jälkeen pohdimme miten iloinen ihminen liikkuu. Lapset kävelivät hiljaa luokassa, opettajan merkistä liikkumistapa vaihtui surullisen ja iloisen välillä.

Lopuksi leikimme hymynheitto-leikkiä. Leikkijät ovat piirissä, yksi leikkijöistä hymyilee ja muut ovat vakavia. Leikkijä pyyhkii kädellään hymyn huuliltaan, ottaa katsekontaktin toiseen leikkijään ja heittää hymyn eteenpäin. Leikki jatkuu, kunnes kaikki leikkijät ovat saaneet hymyn.


maanantai 16. joulukuuta 2019

Napapiirin pikajuna osa 9

Katselimme ikkunan takana hiiren hiljaa, mutta kukaan tontuista ei tuntunut huomaavan pikkuriikkistä pakettia. Eräs tonttu, jonka selässä oli erityisen raskas lahjasäkki potkaisi vahingossa pienen paketin pöydän alle pimentoon, mistä sitä ei varmasti löydettäisi ennen kuin postitoimistossa järjestettäisiin suursiivous.
Vaikka tiesimme, että lapset eivät saisi mennä sisään tonttujen salaisuuksia pullollaan oleviin työpajoihin ja verstaisiin, emme enää keksineet mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä sisään. Pienin meistä konttasi nopeasti hakemaan paketin pöydän alta ja ojensimme sen kirjanpitäjä tontulle: "Tämä putosi!"
Tonttu kiitti meitä ja paketti laitettiin seuraavaan säkkiin. Silloin paikalle tuli vanha, harmaahapsinen ja selvästi jo hieman huononäköinen tonttu pitkän tehtävälistansa kanssa. "Mitä te siinä seisoskelette? Ei meillä ole aikaa vetelehtiä! On jo kiire mars töihin kaikki siitä! Ja missä ovat teidän hiippalakkinne? Ei kukaan itseään kunnioittava tonttu esiinny joulukuussa ilman lakkia.. Voi tätä nykynuorisoa..." puhisi vanha tonttu, joka selvästi luuli meitä tontuiksi. Huonokuuloinenkin taisi hän olla, sillä hän ei piitannut meidän selityksistämme vaan viittoili meitä asettumaan ketjuksi ja niin kymmenet ja kymmenet, pian sadat paketit liikkuivat ketjuna käsistä toisiin ja päätyivät lopulta säkkeihin. Opimme nopeasti ojentamaan paketteja ketjussa seuraavalle ja jonkin aikaa harjoiteltuamme olimme melkein yhtä nopeita kuin tontut!
Viimein ilmoitti vanha tonttu, että kaikki lahjat olivat säkeissä ja olisi aika rientää syömään. Nälkä kurnikin jo vatsanpohjissa. Tonttujen suuren tupakeittiön pöydälle oli katettu suuri padallinen riisipuuroa. Sitä syödessämme katsoimme kuinka näppärät leipuri tontut muovailivat pullataikinasta lystikkäitä tonttu-ukkoja, poroja ja joulukuusia. Uunista levisi neniimme mitä ihanin pullan tuoksu. Me kaikki otimme puuroa lisää, voidaksemme jäädä keittiöön vielä vähän pidemmäksi aikaa. Jospa pullat valmistuisivat ennen kuin me olisimme syöneet ja saisimme maistaa edes ihan pikkiriikkisen.
Kun vatsamme olivat niin täynnä, ettei niihin mahtunut enää lusikallistakaan aukeni ovi selkämme takana. "Mutta täällähän te olette!" sanoi ääni takanamme. Se oli konduktööri, joka oli etsinyt meitä ympäri tonttulaa. "Nyt on aika lähteä takaisin junalle!", hän ilmoitti. 
Juuri kun järjestäydyimme jonoon konduktöörin taakse, veti leipuritonttu uunista pellillisen kullanruskeiksi paahtuneita tonttupullia. Leipuritonttu riensi kiireen vilkkaa meidän luoksemme: "Ottakaahan hieman matkaevästä!" 
Pullaa mutustellen (ja sivumennen sanoen, se oli aivan taivaallista pullaa) lähdimme tallustelemaan konduktöörin perässä kohti junaa.


Tänään harjoittelimme pakettien liikuttamista ketjussa. Muodostimme ensin piirin ja lähetimme yhden paketin (hernepussi) kiertämään piirissä oppilaalta toiselle. 
Seuraavaksi kokeilimme ojentaa paketin aina joka toiselle (huom! leikkijöitä pitää olla parillinen määrä). Seuraavaksi laitoimme kaksi pakettia kiertämään piiriä vastakkaisiin suuntiin ja ne ojennettiin aina joka toiselle. Kilpailimme siitä kumpi paketti päätyisi nopeammin alkupisteeseen. 
Halutessaan voisi myös kisailla siten, että paketit laitetaan samaan aikaan piirin vastakkaisilta puolilta liikkeelle ja ne ojennetaan aina joka toiselle. Tavoitteena on saada toinen paketti kiinni.

Toisena paketin kuljetusleikkinä otimme leikin, jossa kiersi aluksi ensin yksi paketti (hernepussi). Joka heitettiin ensin yksi kierros piirissä läpi: jokainen valitsi kenelle heitti paketin ja laittoi sen jälkeen kätensä pään päälle merkiksi, että paketti on käynyt itsellä. Kun koko luokka oli käyty läpi, aloitettiin uusi kierros. Oppilas heittää koko leikin ajan paketin aina samalle henkilölle, jolle on ensimmäisellä kierroksella heittänyt. Ennen heittoa pitää sanoa sen oppilaan nimi, jolle on paketin heittämässä, kun katsekontakti on syntynyt heitetään. Kun heittely toimii yhdellä paketilla, voi liikkeelle laittaa useamman paketin kerralla. Me olemme harjoitelleet tätä kerran aikaisemmin, silloin saimme liikkeelle kolme palloa, tänään parhaimmillaan liikkeellä oli neljä pakettia. Leikki vaatii hyvää keskittymistä koko ryhmältä.



Loppurentoutuksena tunnille voi ottaa pullahieronnan. Opettaja ohjeistaa pullan leipomista ja kertoo mitä tehdään. Oppilaat leipovat pareittain toistensa selkään. Oppilaat istuvat parin kanssa peräkkäin, toinen hieroo ensin ja sitten vaihdetaan vuoroja. Ensin pullaa vaivataan ja kierotaan hartioita, jotta pullataikinasta tulee hyvä. Sitten kaulitaan taikina eli levitetään se pellille koko selän alueelle silittämällä. Ripotellaan taikinan päälle sokeria ja kanelia eli tehdään sormenpäillä "sadetta" selkään. Sen jälkeen pullataikina rullataan ja leikataan palasiksi. Lopuksi hoidaan vielä pyöritellä pullat oikein pyöreiksi tai tehdä pullista korvapuusteja eli painella leikatut palaset keskeltä korvapuustin muotoon.


torstai 12. joulukuuta 2019

Napapiirin pikajuna osa 8

Tonttujen puheensorina täytti ilman, vaikka kuinka kurkottelimme varpaillemme emme nähneet tonttujen hiippalakkien yli konduktööriä. Tontuista tulee yllättävän pitkiä, kun kaikkien hiippalakin ovat pystyssä..
Tonttujoukko alkoi liikkua kadulla eteenpäin ja meidän ei auttanut kuin kulkea sen mukana. Vaikka hetkeä aikaisemmin oli ympärillämme ollut hirmuinen määrä tonttuja, yhdessä silmänräpäyksessä olivat kadut taas tyhjiä. Katselimme kummastuneina ja hyvin epäuskoisen näköisiä ympärillemme, kukaan muu kuin tonttu ei voi kadota noin nopeasti ja huomaamatta! 
Vaikka tontut ympäriltämme olivat kadonneet, emme vieläkään nähneet konduktööriä. Niinpä lähdimme astelemaan katua pitkin. Aiemmin talot, joiden ikkunoissa ei ollut näkynyt ketään oli hyörinää täynnä. Pysähdyimme kurkistamaan ikkunoista sisään..
Ensimmäinen ikkuna, josta kurkistimme oli puusepän verstas. Siellä kävi kova kuhina, kun tontut sahasivat, naulasivat, hioivat ja porasivat leikkikaluja mitä merkillisimpiä. Ihastuneita katselimme noita näppäriä tonttuja, joiden parrat olivat sahanpurussa. 
Seuraavasta ikkunasta kurkistaessamme näimme kuinka postitontut punnitsivat lahjasäkkejä ja lastasivat niitä pieniin rekiin, joita takaoven eteen ilmestyi sitä mukaa, kun edellinen reki oli lastattu. Toiset säkit näyttivät olevan kevyitä, toiset taas todella raskaita, koska tontut puuskuttivat ja pyyhkivät hikeä nostellessaan niitä rekiin. 
Juuri kun olimme jatkamassa matkaamme huomasimme, kuinka yhden lahjasäkin kulmasta olivat jonkun tontun huolella ompelemat pykäpistot purjenneet ja kaikkien huomaamatta kierähti lahjasäkin kulmasta pienen pieni paketti lattialle.
Tontut jatkoivat uurastustaan, mutta me ikkunan takana, me osoitimme kiivaasti sormillamme tuota pientä pakettia, jonka putoamista kukaan ei huomannut. Pitäisikö meidän juosta sisään ja kertoa paketista? Huomaisiko joku sen? Mitä jos ei huomaisikaan? Olisiko se jonkun lapsen tai aikuisen ainoa lahja, joka nyt jäisi saamatta ja aiheuttaisi suuren surun?

Tonttujen lahjasäkeissä oli sisällä samoja rakentelukuutioita,
joilla oppilaat mittasivat massaa. Pussit oli kuitenkin sidottu
kiinni, eikä pusseihin saanut kurkistella.

Tänään leikimme postitonttuja. Luokassa oli tasapainovaakoja ja erilaisia pieniä lahjasäkkejä (salaisuuspusseja, joita muutenkin käytän matikan opetuksessa paljon). Jokaisella pisteellä oli kolme lahjasäkkiä, jotka oppilaiden tuli järjestää massan perusteella. Ensin harjoiteltiin arviointia ja käsissä oppilaat punnitsivat lahjasäkkejä ja  järjestivät ne kevyimmästä painavimpaan.

Lahjasäkkien arviointia. Kumpi on painavampi?

Osa hoksasi käyttää arvioinnin tarkistukseen vaakaa ja vertaili säkkejä sen avulla. Lopuksi oppilaat värittivät monisteeseensa lahjasäkit oikean värisiksi.

Vaaleanpunainen säkki oli kevyin, sitten tuli keltainen ja sininen oli
painavin.
Seuraavaksi oppilaat mittasivat lahjasäkin massan rakentelukuutioiden avulla. Mittaustulokset kirjattiin monisteelle jokaisen säkin alle. 

Onko vaaka nyt tasapainossa?

Oppilaat tekivät tehtävää innokaasti ja yhteistyö toimi
erinomaisesti.

Vastaustulokset kirjattiin monisteelle.

Oppilaat työskentelivät 2-3 oppilaan ryhmissä ja jokainen ryhmä kävi kahdella punnituspisteellä. Monisteen, jota käytimme löydät täältä.

Tarina jatkuu jälleen huomenna!


keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Napapiirin pikajuna osa 7

Me kaikki lapset henkäisimme säikähdyksestä, kun näimme Lumiturvan sarven riippuvan sen korvan vierellä. Mitä oli tapahtunut? Ja mitä nyt tapahtuisi?
Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, selvisi meille pian. Porot nimittäin pudottavat sarvensa joka vuosi. Joulupukin rekeä vetävien porojen sarvet putoavat yleensä vasta joulun jälkeen, mutta nyt oli toinen Lumiturvan sarvista pudonnut jo tänään. Poronhoitaja tonttu irrotti sarven varovasti, taputti sarven irtoamiskohtaa taskustaan löytämällään nenäliinalla ja antoi porolle vielä taskustaan hiukan jäkälää.
"Iik, nyt minä ole nähnyt yksisarvisen!", hihkaisi eräs pieni tyttö vieressäni.
"No, höh, eihän se mikään oikea yksisarvinen ole", vastasi joku vanhemmista tytöistä.
Mutta silloin konduktööri puuttui puheeseen: "Ainakin sillä vain yksi sarvi tällä hetkellä on, kaikki porot ovat joskus yksisarvisia. Joten kyllä sinä olet aivan oikeassa!", sanoi konduktööri ja taputti pikkutyttöä olkapäälle hymyillen.
Nyt oli Joulupukki ja porot viimein valmiina lähtemään matkaan. Joulupukki viittoili meille ja konduktöörin johdattamina me kiipesimme kaikki rekeen Joulupukin viereen. Porot vetivät rekeä kierroksen torin ympäri kaikkien tonttujen vilkuttaessa meidän ympärillämme. Porot liikkuivat rytmikkäästi ravaten ja näyttivät tietävän itse minne olivat menossa, sillä Joulupukki vilkutti yhtä innokkaasti ympärillään oleville tontuille kuin tontut sille. 
Kun olimme kiertäneet torin ympäri, oli meidän aika laskeutua alas reestä ja liittyä tonttujen rivistöön. Niin Joulupukki kannusti jälleen porot liikkeelle, tonttujen väliin aukesi kuja, jota pitkin Joulupukki reellä ajoi. Siinä seisoi tallitonttu, riihitonttu, puuseppätonttu, saunatonttu, emäntätonttu, leluseppätonttu, myllytonttu ja kaikki muut tontut rivissä. Porojen vauhti kiihtyi ja kiihtyi kunnes näytti, etteivät porojen sorkat enää koskettaneet lainkaan lumista katua.



Sitten kuului vain kulkusten helinää ja Joulupukki poissa. Tontut kääntyivät juttelemaan keskenään ja meidät ympäröi valtava puheensorina. Vaikka tontut ovat pieniä, tekevät tonttulakit heistä pidempiä ja siellä tonttutungoksessa seisoessamme emme nähneet tonttujoukon yli eikä konduktööriä näkynyt missään. Mihin meidän pitäisi nyt mennä? Emme muistaneet mihin juna oli meidät jättänyt, niin paljon oli kaikkea saapumisemme jälkeen tapahtunut.

Tänään tutustuimme suomalaiseen kansanperinteessä seikkaileviin tonttuihin. Jokainen oppilas sai itselleen tontturivistön vihkoon ja lähdimme puolikkaan ryhmän kanssa etsimään koulun käytäviltä kortteja, joissa kerrottiin tontuista.


Kun tonttukortti löytyi, luin oppilaille ääneen siinä olevan tekstin. Tekstin perusteella oppilaiden tuli päätellä kuka tontuista oli riihitonttu, tallitonttu, saunatonttu, myllytonttu, kotitonttu ja joulutonttu. Tekstit on muokattu Mauri Kunnaksen Suuresta tonttukirjasta oppilaille sopiviksi. 
Samalla tuli harjoiteltua oikeinkirjoitusta, kun käytävässä pysähdyimme kirjoittamaan jokaiselle tontulle nimen. Harjoituksen jälkeen jokainen oppilas muisti, että tonttu sanassa on kaksi t-kirjainta keskellä!
Tonttujen ohjekortit olen tehnyt viime vuonna, ne löytyvät täältä. Tiedoston lopussa on erääseen toiseen tonttutehtävään vihjekortit (pienemmät), jotka tulevat vielä tämän tarinan aikana käyttöön.
Tontturivistön skannaaminen ei onnistunut vielä tänään, mutta täältä löytyy valokuva tontturivistöstä.



Tonttuilut jatkuvat jälleen huomenna!