tiistai 10. maaliskuuta 2020

Paimennuskilpailut (1. luokan "pakohuone")

Olemme luokassa lukeneet satusiestalla ääneen Babe - urhea possu -kirjaa. Lisäksi olemme tutustuneet maatilan eläimiin. Oppilaat harjoittelivat ensimmäisten esitelmien tekoa ryhmissä ja etsivät tietokirjoista tekstiä ryhmän eläimestä. Varsinaisen tiedon hankinnan ja tiedollisen oppimisen lisäksi jaksossa oli erityisen tärkeää harjoitella yhteistyön tekemistä. Se kun ei kaikilta luonnistu, vaan oppilaat tekevät omaa työtään rinnakkain. Nyt yritimme opetella, että ei peitetä omaa vihkoon kirjoitettua tekstiä vaan on nimenomaan tarkoitus näyttää kaverille mitä on kirjoittanut ja kaveri saa kopioida sitä vihkoa.

Lisäksi englannin tunnilla harjoittelimme maatilan eläimiä englanniksi laulaen ja leikkien. Piippolan vaarin taloa tuli laulettua englanniksi aika monta kertaa.


Jakson päätteeksi pidimme Babe-kirjan tyyliin lammaspaimennuskilpailun, joka toimi pakohuoneen tyyliin. Lammaspaimennuskilpailua varten oppilaat jaettiin neljän hengen ryhmiin, joiden ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää minkä värisiä lampaita kukin ryhmä paimentaisi. Ryhmät saivat monisteen, jossa oli väittämiä ja sen perusteella heidän piti selvittää mitkä lampaat kuuluvat kenellekin.



Ensimmäisenä varsinainen paimennustehtävänä ryhmien oli saada lampaat pois laitumelta. Tässä tehtävässä oppilailla oli pelilauta, johin BattleSheep-pelistä lainatut lampaat asetettiin laitumelle (vihreille länteille pelilaudalle). 

Pelilaudan pohjana hyödynsin VaNe-jäsensivuilta löytyvää hymynaama-
hyppelypelin pelipohjaa, josta tein uuden version.
Jos lampaalla hyppäsi toisen lampaan yli tyhjään ruutuun, sai sen lampaan, jonka yli hypättiin, poistaa pelilaudalta. Lampaat hyppivät vain suoraan sivuille tai ylös ja alas, eivät viistoon. Kun yhtä lammasta lukuunottamatta muut lampaat oli saatu pois laitumelta, löysivät oppilaat lampaiden takaa kirjaimia, joista muodostui jonkin kotieläimen englanninkielinen nimi sekä kahden lampaan takana oli palapelinpalasen kuva. Näiden vihjeiden tarkoituksena oli ohjata oppilaat palapelien ääreen. 

Minulta löytyi kaapista 10 vuotta sitten hankkimani kotieläinaiheinen
jättipalapeli, jossa on viisi eri eläintä. Mikäli sopivaa valmista palapeliä
ei ole, voi netistä tulostaa isot kuvat halutuista eläimistä ja leikata kuvat
sopiviin palasiin, jotka lasten pitää kasata yhdeksi kuvaksi.

Oppilaiden tuli kerätä kasasta ne palapelin palat, jotka kuuluivat juuri siihen eläimeen, joka heidän lampaiden takaa löytyvistä kirjaimista muodostui. Palapelin rakentaminen sujui nopeasti, sillä palat olivat isoja ja palapeli helppo. Palapelin takaa löytyi taas vihje: lukujen erotusmuotoja, jotka laskemalla muodostui nelinumeroinen koodi.
Koodi ei sopinutkaan luokassa oleviin aarrearkkuihin, vaikka koodia käytiin useita kertoja sinne kokeilemassa. Lopulta oppilaat hoksasivat, että kaappien ovissa ja laatikoissa on maalarinteipillä nelinumeroisia koodeja. Oikean laatikon avattuaan oppilaat löysivät taiteltuja kirjelappusia, joiden päällä luki: "Valitse minut!" Pienten neuvotteluiden jälkeen kukin ryhmä valitsi jonkun viestilapuista. Viestissä luki: 

Nyt teidän täytyy olla tiimi
ja ratkaista jokainen riimi.
Ei se ole mikään vauva,
se on pikkuinen _____. (hauva)

Oppilaiden tuli siirtyä koiran kuvan luokse, josta löytyi seuraava riimi.

Oven kiinni pitää lukko,
maatilan väen herättää _______. (kukko)

Matka jatkui jälleen kukon luokse seuraavalle vihjeelle.

On isännän traktorissa suuren suuri vipu,
emännän jäljessä taapertaa pikku _______. (tipu)

Ja tipulta oppilaat saivat viimeisen vihjeen.

Laskeutuu maatilalle ilta,
lampaiden pitää pimeässä ylittää _____. (silta)

Silta löytyi luokan edestä penkeiltä. Seuraavaksi oli tavoitteena paimentaa eläimet joen yli siltaa pitkin. Silta oli kuitenkin sen verran heikko, etteivät kaikki voineet astella sillalla yhtä aikaa. Sillan yli piti viedä lammas, paimenkoira ja nauris. Jos paimenkoiran jätti yksin lampaan kanssa samalle puolelle jokea viedessään naurista yli, innostui paimenkoira hieman liikaa ja juoksutti lammasparkaa henkihieveriin. Jos taas lampaan ja nauriin jätti yksin samalle puolelle, söi lammas nauriin. Tehtävänä oli saada kaikki eläimet ja nauris joen toiselle puolelle ilman, että ketään purraan tai syödään.


Minulla oli käytössä pöytäteatterisettiin kuuluvaa rekvisiittaa tässä tehtävässä. Ekaluokkalaisille havainnollisempi voisi olla se, että yksi oppilas saisi kuljettaa sutta, lammasta ja naurista sillan (eli penkin yli" kävellen itse penkillä kuin että lapset liikuttavat pikkuesineitä.
Oikea ratkaisuhan on ensin viedä lammas joen yli, sen jälkeen hakea nauris joen yli, ottaa jälleen lammas mukaan ja viedä lammas takaisin väärälle puolelle, tuoda paimenkoira sillan yli ja viimeisenä hakea lammas uudelleen sillan yli.

Kuvasudokujen ratkaisemista olimme harjoitelleet oppilaiden kanssa
edellisellä viikolla, joten tehtävän idea oli tuttu. Tosin harjoitelluissa
sudokuissa oli ollut 4x4 ruudukko ja nyt käytössä oli isompi 5x5 ruudukko,
mutta hyvin oppilaat siitäkin suoriutuivat.

Joen toiselta puolelta löytyi lisää eläimiä. Kaiken kukkuraksi eläimet olivat sikin sokin, eivätkä missään kunnollisessa järjestyksessä paimentamista varten. Siispä jälleen tuumasta toimeen..
Oppilaat saivat sudoku-monisteen ja nipun lappuja, joissa luki eläinten englanninkieliset nimet. Ensin oppilaiden piti sijoittaa eläimet oikeille paikoille sudokuun ja sen jälkeen nimetä jokainen eläin sudoku-monisteeseen. Eläinten nimiä oli yksi liikaa, ylimääräisessä lapussa luki "a cow" ja vihjeen tehtävänä oli johdattaa oppilaat seinällä olevan suljetun loogisen lehmä-kokoelman luokse.


Lehmä-kokoelman luota löytyi neljä kirjekuorta, joista ryhmä sai valita itselleen yhden (seuraavilla ryhmillä oli tietenkin vähemmän kuoria valittavana). Kaikkien päälle oli jälleen kirjoitettu "Valitse minut!" Jokaisessa kuoressa oli muutamia ominaisuuskortteja, jotka ohjasivat ryhmän etsimään kokoelmasta juuri tietyn lehmän. 



Lehmän takaa löytyi kirjekuori, jossa oli kotieläimiin liittyviä sanoja lapuilla ja ohje:
Tavuttakaa sanat. Kuinka monta yksitavuista, kaksitavuista, kolmitavuista ja neljätavuista sanaa on? Niistä muodostuu viimeinen koodi.



Tavutettujen sanojen lukumääristä muodostui koodi, joka avasi aarrearkun, jonka sisältä löytyi jokaiselle ahkerasti eläimiä paimentaneelle oppilaalle pieni makea yllätys.

..............................

Oppilaiden innostus oppitunnilla oli aivan huikea. Kaikki oppilaat työskentelivät yhdessä ja pysyivät omissa ryhmissään. Tarvittaessa autoimme hieman eteenpäin ryhmiä, jotka eivät päässeet jostakin vaiheesta itsenäisesti eteenpäin. Samaan aikaan luokassa hyöri tehtävän parissa 16 oppilasta ja kaksi aikuista. Oppilaat olivat pääasiassa niin uppoutuneita omaan tehtäväänsä, ettei heillä ollut aikaa katsoa mistä edellä oleva ryhmä oman vihjeensä löysi, joten kaikki tekivät omaa tehtäväänsä. 

Paimennuskisan tehtävät voit tulostaa täältä ja täältä. Loogisten lehmien kokoelman valitettavasti ainakin ensimmäisellä kierroksella kämmäsin, koska laminoituani lehmät ensin ei skannauksesta tullut siisti. Yritän vielä uudelleen, mikäli onnistuisin. Lehmä-kokoelma on tehty yksinkertaisesti valitsemalla netistä värityskuva, joka on väritetty ruskeaksi tai mustaksi ja lehmälle on lisätty kello, rusetti häntään tai kukka suuhun puuväreillä piirtäen. Lisäksi kuvat on vielä käännetty peilikuviksi. Tämä vaati noin puolisen tuntia värittelyä.

Kyllähän tämän kokonaisuuden rakentaminen vei aikaa, mutta lasten into oli niin palkitsevaa, että varmasti rakennan vielä jonkin vastaavan kokonaisuuden ekaluokkalaisille kevään aikana.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä-viikolla viikon tarinan sijaan oli meillä lukuläksynä runoja ja loruja ystävyydestä. Runojen lukemista harjoiteltiin parilukemisena, jolloin toinen oppilas tarkasti kuunteli, kun toinen luki. Oppilailla oli tällä viikolla myös muistiläksy: jokaisen tehtävänä oli yksi runo ja opetella se ulkoa perjantaiksi. Osa kertoikin jo keskiviikkona osaavansa runonsa ulkoa. 



Viikon kirjain oli tietenkin Y niin kuin ystävä ja suomen kielen tunneilla oppilaat kirjoittivat kirjoitelmat ystävästä. 


Käsityötunneilla oppilaat askartelivat siilejä kummioppilaille annettavaksi. 


Ystävänpäivän matikan tunnilla pelattiin Pino-peliä ja harjoiteltiin yhteen ja vähennyslaskua. Pino-peliä pelataan pareittain. Pari tarvitsee pelilaudan, kaksi noppaa ja kahden värisiä linkkikuutioita pelimerkeiksi (12 per pelaaja). 
Omalla vuorollaan pelaaja heittää noppia ja valintansa mukaan joko laskee luvut yhteen tai vähentää suuremmasta luvusta pienemmän luvun ja sijoittaa oman linkkikuutionsa ko. luvun päälle. Jos ruudussa on jo toisen pelaajan linkkikuutio, saa sen poistaa ja laittaa oman linkkikuution tilalle. Jos ruudussa on jo pelaajan oma linkkikuutio, saa hän asettaa oman linkkikuutionsa aiemman päälle, jolloin luvun päällä on kahden linkkikuution torni. Mikäli pelaaja saa kaksi omaa linkkikuutiotaan torniksi, on tämä luku jäädytetty eli toinen pelaaja ei voi enää poistaa näitä tornina olevia linkkikuutiota. 
Peli päättyy, kun jommalta kummalta pelaajalta loppuvat linkkikuutiot, kaikki luvut on jäädytetty tai kun aika loppuu, jolloin lasketaan kuinka monta tornia kummallakin pelaajalla on.
Jos haluat Pino-pelin pelilaudan ystävänpäivä-teemalla, voit ladata sen täältä.


Instagramista temmellyksen sivulta bongasin eilen kivan ystävänpäivä-idean, joka ilmeisesti alunperin on Sari Salon (?) käsialaa. Oppilaat saivat tehtäväkseen pohtia, millaisia luokkakaverit ovat. Jokaisen oppilaan nimi oli merkitty post-it-lapulle ja lapun päällä oli avaimenperärinkulaan kiinnitetty askartelunorkko. Pöydällä oli helmiä ja ohjelapuista löytyi eri värien selitykset. Luokkakaverin askartelunorkkoon laitettiin oppilaan hyvän ystävän ominaisuutta kuvaava helmi. 
Kaikkien nimet olivat lapuilla salaisuuspussissa. Oppilas tuli vuorollaan nostamaan pussista luokkakaverin nimen, kävi laittamassa hänelle helmen ja tuli sitten hakemaan uuden nimen. Opettaja keräsi palautetut nimet taskuun ja salaisuuspussin tyhjennyttyä lisäsä taskusta taas kortit uudelleen kiertoon. Näin jokaiselle tuli saman verran helmiä ja oppilaat joutuivat pohtimaan muidenkin kuin parhaiden kavereiden ominaisuuksia.
Haastava tilanne monelle oli se, kun pussista nousi oma nimi ja he pyysivät saada vaihtaa nimeä. Mutta enpä antanutkaan, vaan jokaisen piti miettiä myös itse, mikä asia kuvaa itseä. 
Kun harjoitus päättyi, sidottiin askartelunorkot kiinni ja niistä tuli oppilaille reppukoristeet, tosin he eivät niitä vielä saaneet itselleen.


Ruokailun jälkeen lähdimme ulos Tunteet Hukassa-retkelle. Tänään retki oli lyhyt, 75 min, joten keskityimme vain yhteen tunteeseen, joka oli rakkaus. Aloitimme koulun pihassa Tunteet Hukassa-aloituslorulla ja teimme susihukka-jumppaa.
Sen jälkeen retki alkoi, kävelyä tauoitimme muutamilla leikeillä. Leikimme halaushippaa, jossa pelastaminen onnistui halaamalla. Oppilaiden toiveesta leikimme myös Kuka pelkää Susi-Hukkaa-leikkiä, jossa leikkijät aina ulvoivat sen merkiksi, etteivät pelkää.
Leikkien jälkeen löytyi tämän päiväinen uusi tuttavuutemme karhu. Tutkimme karhun kuvaa ja pohdimme mitä tunnetta karhu voisi esittää. Oppilaat huomasivat nopeasti karhun taskun, jossa on sydän sekä jalkapohjista löytyvät sydämet. Pian joku keksikin karhun tunteen olevan rakkaus.
Rakkaus ei ollut ekaluokkalaisille helppo tunne, paljon vaati jutustelua ymmärtää, että rakkaus on muutakin kuin vain pusi-pusi-juttuja. 
Tänään ei metsästä löytynyt mitään punaista symboloimaan rakkautta, mutta kokeilimme itse tehdä piiristämme sydämen muotoisen. Sen jälkeen oppilaat saivat itse rakentaa kepeistä tai muista luonnonmateriaaleista sydämiä maahan.


Nyt talvella karhu nukkuu talviunta. Mietimme millaista ääntä karhun talvipesästä kuuluu. Miltä kuulostaa, jos karhu näkee mukavia, rakkauden täyteisiä unia? Entä miltä kuulostaa, jos karhu näkee painajaisia?
Leikimme myös karhu nukkuu-leikkiä, jossa oppilaat saivat taas purkaa energiaansa, keskittyäkseen seuraaviin harjoituksiin.

Tunteet Hukassa-retken päätteeksi kokoonnuimme piiriin ja jokainen sai oman, kavereiden aamulla tekemän reppukoristeen. Tutkimme minkä värisiä helmiä kukanenkin oli saanut ja kävimme läpi värien merkitykset. Tämä herätti mukavasti keskustelua tyyliin: "Joku on laittanut mulle pinkin, vaikka mulle ei kyllä kannata kertoa salaisuuksia.." Aamulla omien hyvän ystävän ominaisuuksien keksiminen oli vaikeaa, mutta niitä mitkä itseä eivät kuvanneet oli ilmeisesti helpompi löytää :)

Susi-Hukkamme ei saanut helminauhaa, mutta se sai jälleen uuden raidan kaulaliinaansa uuden tunteen merkiksi.


Hyvää ystävänpäivää!
Ja hiihtolomaa!


torstai 6. helmikuuta 2020

Keppihevos-matikkaa

Tälle päivälle suunniteltu ulkotunti osui kyllä juuri oikeaan paikkaan. Ulkona oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi kauniisti. Olipa ihanaa lähteä oppilaiden kanssa ratsastustunnille! 

                            


Ennen joulua käsityötunneilla valmistuivat keppihevoset, joita ekaluokkalaiset ylpeinä hoivasivat. Yhdessä rinnakkaisluokan kanssa harjoittelimme joulujuhlaan keppihevosten katrilliesityksen. Jos et ole hevosharrastaja, niin katso alla oleva video oikeiden hevosten katrillista. Joulujuhlan katrilliesityksessä keppihevosemme olivat vielä melko vauhdikkaita, mutta nyt oli koulutus selvästi tuottanut tulosta ja tänään hevostelu sujui paljon paremmin.

                                         

Aloitimme tunnin esteratsastuksella ja lukujonotaidoilla. Aitajuoksuaidoista ja temppuradan osista syntyi kentälle 20 esteen rata. Esteet merkittiin ämpärin kansilla, joihin merkityt luvut osoittivat järjestyksen, jossa rata tuli suorittaa. 
Ensimmäisellä kierroksella oppilaat ratsastivat koko 20 esteen radan. Ennen seuraavia suorituksia kertasimme yhdessä ensin parillisten (2, 4, 6..) ja parittomien (1, 3, 5...) lukujen lukujonot. Sen jälkeen oppilaat pääsivät hyppäämään parillisten lukujen esterataa ja parittomien lukujen rataa. Nämä kierrokset vaativat jo enemmän keskittymistä, koska nyt piti joka toinen este ohittaa. Vilskettä ja vilinää riitti ja pian ratsastajat jo huohottivat.


Esteratsastuksen jälkeen oli vuorossa rauhallisempi harjoitus. Ratsukot asettuivat riviin opettajaa vastapäätä, opettajallakin oli tietenkin oma hevonen! Opettaja toimi peilinä ja ratsukoiden oli liikuttava rivissä opettajan peilikuvana. Harjoittelimme peiliharjoituksessa liikkumista eteen- ja taaksepäin sekä sivusuunnassa. Lisäksi harjoittelimme kääntymistä. Kun tämä alkoi porukalla sujua, ratsukot jatkoivat samaa tehtävää pareittain, toisen ollessa "johtaja" ja toisen toimisessa johtajan peilinä.

Harjoittelimme myös katrilliratsastusta ja koko ryhmänä peilikuvina liikkumista, kuten tekstin alussa olevassa videossa. Peilaamisen oivaltaminen ja etenkin liikkeen yhdistäminen peilaamiseen vaatii oppilailta selvästi kypsyttelyä. Joulukuussa se oli vielä vaikeaa, mutta nyt se sujui jo hyvin!



Tunnin päätteeksi tömistelimme vielä yhdessä rytmikkäästi steinerkoulussa oppimani hevosrunot, joita olemme parin viime viikon aikana harjoitelleet.

Hiljallensa jalka käy,
eipä kotiportti näy.
Kuorma toinen noudetaan,
kunnes iltaan joudetaan.

Talliin päin, talliin päin,
mennään näin hölköttäin.
Pilttuuseen, pilttuuseen,
ruokaisaan, rauhaiseen.

Yli niityn ja haan,
yli metsäisen maan,
tulen kirmaten näin,
kotitanhutta päin.

Hei tuulispäänä kiitäen
ja raudat tulta leiskuen,
käy liekkiharjan temmeltie
ja vinhoin ratsumiestä vie.




maanantai 3. helmikuuta 2020

Lukujonotaitojen harjoittelua 1. luokalla

Lukujonotaitojen harjoittelu kuuluu ekaluokalla jossain muodossa jokaiseen koulupäivään. Yleensä aamulla kalenteria tutkiessa teemme kehorytmien avulla lukujonoja eteen- ja taaksepäin 0-30 lukualueella. 

Nyt kun peruuttaminen sujuu tuolla lukualueella jo kaikilta hyvin, olemme alkaneet enemmän ja enemmän harjoitella kahden askeleen loikilla etenemistä lukujonoissa. Taputamme perusrytmiä, jossa kädet lyövät ensin reisiin ja sitten yhteen. Lukuja luetellessa sanomme ääneen vain ne luvut, joiden kohdalla kädet lyödään yhteen eli 2, 4, 6, 8... Toki välillä myös niin, että ääneen sanotaankin ne luvut, joiden kohdalla kädet lyövät reisiin eli 1, 3, 5, 7...
Tänään otimme ensimmäistä kertaa käyttöön 20-helminauhat (syksyllä meillä oli 10-helminauhat), joiden helmet laskimme yhdessä ensin yksittäin eteen- ja taaksepäin, sitten kaksi kerrallaan jälleen eteen- ja taaksepäin ja kokeilimme vielä laskea helmet viiden ryhmissä.
Oppilaat toivoivat lännen nopea-peliä, joten pistimme pelin pystyyn. Opettaja sanoi lukuja ja oppilaiden piti mahdollisimman nopeasti vetää helminauhastaan erilleen open sanoma luku. Asiaan kuuluvasti ope tietenkin ihmetteli, miten oppilaat voivat olla niin kauhean nopeita ja eiväthän he edes noin nopeasti voineet ehtiä laskea helmiä. Ja sen jälkeen oppilaiden piti tietenkin tyhmälle opelle monta kertaa selittää miten eri lukuja voi helminauhasta nopeasti erottaa.

Tunnin lopuksi oppilaat tekivät vielä kirjan tehtäviä, kirjastakin löytyi
samankaltaisia helminauhatehtäviä, joita olimme yhdessä tehneet.

Helminauhojen jälkeen työskentely jatkui pareittain sinipunakiekkojen parissa. Kiekot piti asettaa pöydälle riviin siten, että joka toinen kiekko oli sininen ja joka toinen punainen. Parit valitsivat kumpi on punainen ja kumpi on sininen ja laskivat kiekkojen lukumäärän toisen parissa sanoessa punaiset ja toisen siniset kiekot:
- yksi
- kaksi
- kolme
- neljä jne.
Seuraavaksi pyysin pareja luettelemaan yhdessä vain siniset kiekot ja sen jälkeen vain punaiset. Harjoituksen lopuksi oppilaat kirjoittivat vihkoihinsa sinisellä puuvärillä "siniset luvut" (2, 4, 6, 8...) ja punaisella värillä "punaiset luvut" (1, 3, 5, 7, 9...)



Seuraavaksi oli itsenäisen työskentelyn aika. Olin tuonut luokkaan Kuinka monta-purkit, joissa oli mitä ihastuttavinta krääsää sisällä. Jokainen oppilas sai monisteen, johon lukumäärät kirjattiin. Pyrin ohjaamaan aktiivisesti oppilaita laskemaan kaksi kerrallaan. Vielä moni oli kuitenkin sen verran arka kaksi kerrallaan laskemisessa, että itsekseen laskivat yksi kerrallaan ja vain aikuisen kanssa kaksi kerrallaan. Tarvitaan siis lisää harjoitusta, jotta rohkeus kasvaa!
Vartti kului nopeasti Kuinka monta-purkkien parissa ja moni oppilas olisi mielellään laskenut purkkeja pidempäänkin, mutta seuraavalla kerralla lisää.

Tunnin lopuksi oppilaat tekivät oppikirjasta lukujonotehtäviä. Kirjasta löytyi helminauhatehtäviä, jotka tuntuivatkin ihan helpoilta, kun olimme yhdessä helminauhalla harjoitelleet tunnin aluksi.


Joka päivä oppilailla on 10 minuutin lukuläksy, josta saa kultahipun.
10 kultahippua vaihdetaan timanttiin. Kun timantteja on 100, on
koulutonttu luvannut meille retken Korkeasaaren eläintarhaan.
Vielä pitää lukea lisää!

Luokkani kerää tehdyistä lukuläksyistä kultahippusia ja timantteja. Joka päivä tehty lukuläksy merkataan laittamalla luokan edessä olevaan mukiin kultahippu. Kerran viikossa laskemme yhdessä kultahiput. Kymmenen kultahippua vaihdetaan aina timanttiin, joka laitetaan luokan seinällä olevaan aarrearkkuun.
Nyt oli käynyt niin, että viime viikolla emme olleet ehtineet kultahippuja laskea ja niitä olikin melkoinen määrä, yhteensä 181. Siinä riittikin laskettavaa, mutta onneksi olimme harjoitelleet kaksi kerrallaan laskemista, mikä nopeutti kultahippujen laskemista. Kun kultahiput oli aseteltu kymmenen kultahipun riveihin, laskimme ne vielä kymmenen kerrallaan tarkistaaksemme lukumäärän. Ihan oikein olimme laskeneet ja aarrearkkuun laitettiin 18 uutta timanttia.
Tänään tarvittiin seinälle toinenkin aarrearkku, koska vanhaan ei enää timantit mahtuneet. 


Tällaisia matikkatouhuja meillä oli tänään, 
mitäs teillä touhuttiin?



tiistai 28. tammikuuta 2020

Hahmottamista ja peilaamista ekaluokassa

Tänään pidimme matikantunnin, jolla ei laskettu ollenkaan. Onhan matematiikka niin paljon kaikkea muutakin kuin laskutaitoa. Harjoittelimme hahmottamisen taitoja ja peilaamista. Käytössä meillä oli Varga-Neményi ry:n vuoden 2020 jäsenmateriaaliin kuuluvat loogisten palojen rakentelukortit, Nikitin-palikkarakennelmat, geometriset palat, peilit sekä Quatro Color-peli. Näillä välineillä muodostimme neljä pistettä, joilla oppilaat työskentelivät.

1. piste / loogiset palat


VaNe-yhdistyksen jäsenmateriaaleista löytyvät loogisten palojen raketelukortit innostivat oppilaita rakentelemaan mallin mukaan. Korttien kuvat olivat juuri sopivan haasteellisia mallista rakentamiseen. Lisäksi kuvat olivat oppilaista innostavia.


Jos palojen hahmottaminen oli oppilaalle vaikeaa, oli hänellä mahdollisuus rakentaa myös mallikuvan päälle.


2. piste / Quadro color

Quadro color-peli on ollut hyllyssäni vuosia, mutta se on jäänyt käyttämättä. Kollegani Lauran kehuttua peliä Educassa päätin ottaa pelin testiin. Tässä riitti haastetta kaikille oppilaille, kun paloille pitää löytää pelilaudalta oikeat paikat. Pitänee ottaa peli toisenkin kerran pistetyöskentelyyn mukaan, koska mikään ryhmä ei ehtinyt saada kaikkia palikoita laudalle.



3. piste / Nikitin Material

Nikitin-rakentelumateriaalit sisältävät 16 kuutiota, jotka pitää käännellä oikeaan asentoon, jotta kuutioista muodostuu ohjevihkon kuvio. Vihkoista löytyy runsaasti eri tasoisia tehtäviä.




4. piste / geometriset palat ja peilaaminen

Oppilaat työskentelivät pisteellä joko parettain tai yksin. Viivotin toimi symmetria-akselina ja oppilaat rakensivat viivottimen molemmin puolin symmetristä kuviota. Joko siten, että oppilaat parin kanssa vuorotellen jatkoivat rakennelmaa ja toinen parista täydensi oman puolensa vastaamaan kaverin rakentamaa. Tai toisena vaihtoehtona oli itse rakentaa kahdella kädellä symmetristä rakennelmaa viivottimen molemmin puolin. Peilien avulla tarkistelimme säännöllisin väliajoin, että rakennelma on symmetrinen.


Tarkistus sujui helposti peilin avulla. Näkyykö peilissä
sama kuva kuin peilin taakse on rakennettu?


Oho, ovatko nämä ukkelit toistensa peilikuvat?

Symmetrinen rakentaminen kahdella kädellä onnistuu myös
helposti viivottimen molemmin puolin.


Luokassa kävi innostunut kuhina koko pistetyöskentelyn ajan. Tehtävät olivat oppilaiden mielestä motivoivia ja sopivan haastavia. 




maanantai 20. tammikuuta 2020

Ekaluokan 100. koulupäivä



Viimein koitti kauan odotettu 100. koulupäivä. Luokkamme puu on jo pullistellut linnunpesistä, joihin on joka päivä lisätty yksi linnunmuna. Tänään laskimme puussa olevan kymmenen linnunpesää, joissa kaikissa on kymmenen linnunmunaa. 
Jossain vaiheessa olin ajatellut, että munista kuoriutuisi 100. koulupäivänä linnut ja seinälle putkahtaisi 100 lintua, mutta se askartelu jäi ainakin tässä vaiheessa värkkäämnättä..

100. koulupäivään piti tietenkin pukeutua asianmukaisesti.
Paidan tein neljä vuotta sitten, kun edellisen kerran juhlin
oppilaiden kanssa 100. koulupäivää.

Tänään oli koko koulupäivä omistettu matikalle. Aloitimme aamupiirissä kalenterin tutkimisella ja teimme kehorytmien avulla lukujonoja aina sataan asti. Tutkimme myös mistä sata muodostuu. Jos puussamme on kymmenen linnunpesää ja kaikissa kymmenen linnunmunaa, tarkoittaa se tietenkin, että sadassa on kymmenen kymppiä.

Opettelimmekin Maijan karitsan sävelellä laulettavan laulun Kuinka paljon on satanen?

Kuinka paljon on satanen,
satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen?
Se on kymmenen kymppiä.

Kuinka paljon on satanen,
satanen, satanen?
Kuinka paljon on satanen?
Se on sata ykköstä.

Laulua lauloimme päivän aikana useampaan kertaan ja se sai myöhemmin lisää säkeistöjä, kun joku keksi, että sataseen tarvitaan kaksi viisikymppistä ja viisi kaksikymppistä.

Lisäksi tutkimme aamupiirissä jättihelminauhaa, jonka helmien lukumäärä piti tietenkin tarkistaa ja harjoittelimme sataan laskemista kympeillä. 


Aamupiirin jälkeen oppilaat jakaantuivat työskentelemään pisteille. Seinille oli kiinnitetty paperisuikaleita, joihin oli kirjoitettu lukuja 1-100 kirjaimin. Oppilaat saivat satataulut, joita väritettiin ohjeen mukaan. Oppilas kävi lukemassa lappuun kirjoitetun luvun ja värittivät ko. luvun omaan satatauluunsa samalla värillä joka oli lapussa.

Toisena pisteenä oli satataulukkotaskun täyttäminen. Taskuissa oli muutamia lukuja valmiina ohjaamassa oppilaita taulukon täyttösuunnassa. Lukukortit löysivätkin helposti paikkansa, mutta kaikkia lukuja ei ollutkaan! Puuttuvat luvut väritettiin omaan satatauluun punaisella. Näin tuli harjoiteltua naapurilukuja, kun oppilaiden piti päätellä mikä luku taulukosta puuttuu ja sitten etsiä vastaava luku omasta monisteesta. 



Kolmantena pisteenä aamutunnilla oli 100 ilonaiheen keksiminen ja kirjoittaminen. Aikaisempina vuosina olemme oppilaiden kanssa kirjanneet viikon kirjaimella alkavia sanoja, mutta tälle viikolle meille osui Ö-kirjain ja totesin, etten itsekään keksisi sataa Ö:llä alkavaa sanaa.. Tunteet hukassa-retkellä tutustuimme toissa viikolla ilon tunteeseen, joten tähän aiheeseen oli kiva palata tässä yhteydessä. 


Aamutuntien päätteeksi tutustuimme 100-näyttelyyn. Jokaista oppilasta oli pyydetty tuomaan kouluun jotakin 100. Oli muroja, kahvipapuja, hamahelmiä, nappeja, makaroneja, riisinjyviä, palapelinpaloja jne. Myös muut ekaluokat osallistuivat 100-näyttelyyn, joten avasimme ovet ja oppilaat kiersivät tutustumassa toisten tuomiin esineisiin. Tehtävänä oli tehdä tarkistuslaskenta ainakin kahden näyttelyesineen kohdalla. 


Iltapäivän kaksoistunnilla pistetyöskentely jatkui uusien pisteiden parissa.

Raha-pisteellä oli kopioituna suuria kukkaropohjia ja leikkirahoista oppilaat kokosivat sadan euron kukkaroita.

Lukukorttien 0-100 järjestämisessä riitti puuhaa pidemmäksikin aikaa ja samalla tuli harjoiteltua lukujonotaitoja.


Isolla satamatolla oppilaat pelasivat neljän suoraa. Pelaajilla oli omat merkkikartiot ja kaksi kymmensivuista noppaa. Omalla vuorollaan oppilas heitti noppia ja muodosti saamistaan numeroista luvun ja peitti luvun satataulusta. Nopeasti oppilaat oppivat arvioimaan kumminpäin numerot lukuun kannattaa järjestää. Samalla tuli harjoiteltua lukujen etsimistä satamatolta.


Leima-pisteellä oppilaiden tehtävänä oli tehdä paperille 100 leimaa. Paperista käärittiin lopuksi tötterö popcorneja varten.


Koska juhlistimme 100. koulupäivää, piti tarjolla tietenkin olla jotain herkkujakin. Oppilaat saivat valita popcornien ja murorinkuloiden välillä. Herkkujakin sai tietenkin sata ja ne piti itse laskea. Apuna laskemiseen oli alustoja, joissa oli kymmenen kymppiä. Oppilas laski jokaisen kympin päälle kymmenen popcornia tai murorinkulaa ja sai siten laskettua helposti itselleen sata herkkua.
Popcornit sujautettiin tötteröön ja murorinkulat pujotettiin villalankaan kaulakoruksi aina kymmenen samanväristä muroa kerrallaan.


Päivän päätteeksi jokainen sai herkutella omilla popcorneillaan tai murohelminauhalla samalla kun pidimme ruokailun jälkeen väliin jääneen satusiestan, eli päivittäisen ääneenlukutuokion, joka on muodostunut oppilaille hyvin tärkeäksi.




perjantai 10. tammikuuta 2020

Tunteet hukassa-metsäseikkailu

Osallistuin syksyllä Suomen Ladun kasvattajille suunnattuun Tunteet hukassa-koulutukseen. Tunteet hukassa on lasten tunnetaitojen opiskeluun kehitetty menetelmä, joka on suunniteltu metsässä toteutettavaksi. Koulutuksessa tutustuttiin Tunteet hukassa-menetelmään ja lisäksi osallistujat saivat kattavan materiaalipaketin metsäseikkailujen järjestämistä varten. 

Tänään teimme oppilaideni kanssa ensimmäisen tunteet hukassa-metsäseikkailun perjantaisen metsäpäivämme osana. Tavoitteena on tehdä tunteet-hukassa metsäseikkailu kevään aikana kerran kuussa ja tutustua jokaisella retkellä kahteen tunteeseen. Mikäli emme työstä jotakin tunnetta useammalla retkellä, tulee kaikki menetelmän 10 tunnetta käytyä kevään aikana läpi. Materiaali on sen verran laaja, että samaa tunnetta voi materiaalin avulla käsitellä useammalla retkellä.

Sisareni virkkasi retkiämme varten Susi-hukan, jolle virkkasin lisäksi
kaulaliinan, joka saa uusia raitoja oppimiemme tunteiden myötä.

Aloitimme tutustumalla susihukkaan, tarinamme päähenkilöön, jota hukkavanhemmat ovat ahkerasti yrittäneet opettaa elämää, sen vaaroja ja tunteiden kirjoa. Mutta hukalta ovat tunteet hukassa. Tarina kertoo, että metsän eläimillä ovat hallussaan tunteiden salaisuudet, jotka palauttavat hukassa olevat tunteet. 

Susi-Hukka innoissaan,
hyppii, pomppii paikallaan.
Tunteet, aistit avoinna,
kohta metsään saan kulkea.
Kera ystävien rohkeasti,
uutta oppia ja kokea.

Lähtölorun saattelemina lähdimme tutkimaan kenet metsän eläimistä tänään tapaisimme. Pysähdyimmekin vähän matkaa kuljettuamme leikkimään. Ensin mietimme mitä eläimiä metsässä voisi kohdata, lapset saivat ehdottaa eläimiä. Sen jälkeen jokainen nosti salaisuuspussista eläinkortin. Kaikkia kortteja oli kaksi samanlaista. Oppilaiden tehtävänä oli etsiä itselleen pari esittämällä korttiin merkittyä eläintä. Puhua ei saanut, ainoastaan esittää, tai äännellä kuten eläin. 
Kun kaikki olivat löytäneet parinsa, kävimme yhdessä vielä läpi kaikki eläimet ja kokeilimme niiden tapaa liikkua ja äännellä. Viimekseksi päästimme yhdessä ilmoille suden ulinan ja lähdimme eteenpäin.

Pian vastaan tulikin orava! Tutkimme orava-kuvaa, kuvan värejä ja kuvasta löytyviä asioita. Keltaiselle taustalle piirretyn oravan tunne on ilo. Juttelimme yhdessä ilosta: Miten sinä tulet iloiseksi? Miten sinä voit ilahduttaa ystävää? Missä ilo tuntuu? 



Oravan tunnesymboli on käpy. Ennen matkan jatkamista jokainen oppilas kävi keräämässä itselleen yhden kävyn, kävyt asetettiin kasaan yhdessä valitun puun juurelle. Jokainen valitsi jonkin asian, josta oli tullut tällä viikolla hyvä mieli. Omalla vuorollaan viedessään kävyn kekoon, sai kertoa tuon iloa tuottaneen asian muille.



Yksi kävyistä otettiin mukaan, sen kuljettaminen annettiin yhdelle oppilaista vastuu tehtäväksi. Lisäksi huomasimme, että oravan-korttiin oli kiinnitetty keltainen villalanka. Otimme sen myös mukaan, jospa sille löytyisi vielä käyttöä.

Matkan varrelle oli sijoitettu myös salaisuuspussikortteja, sellaisen kohdalla pysähdyimme ja oppilaat saivat nostaa salaisuuspussista tehtäväkortin, jonka ohjeen mukaan leikimme. Materiaaliin kuuluu iso pakka tehtäväkortteja, valitsin niistä mukaan tälle retkelle sopivia harjoituksia, eli tehtävät oli ennalta valittu, mutta niiden järjestys oli satunnainen.

Matkan varrelta löytyi salaisuuspussi-kuvia, joiden
kohdalla pysähdyttiin nostamaan open pussista
kortti, jonka ohjeen mukainen tehtävä tehtiin.
Tälle retkelle valittu toinen tunne oli kiukku, jota kuvaa oranssille taustalle piirretty siili. Juttelimme kiukusta samaan tapaan kuin ilosta. Kiukusta monella oppilaalla heräsi enemmän ajatuksia kuin ilosta. Oppilaat olivat huomanneet tulevansa kiukkuisiksi, jos heillä on nälkä tai väsymys. Toisaalta kaverin tai vanhempien toimintakin saattaa aiheuttaa kiukkua. Teimme myös kiukusta kiukkupatsaita. Koska kiukku jäykistää ja kiristää piti kiukkupatsaiden jälkeen ravistella keho yhdessä läoi, jotta kiukka saataisiin liikkeelle ja ulos kehosta.



Kokeilimme myös kiukkupolkaisua. Jokainen mietti jonkin asian, joka itseä joskus kiukuttaa. Otimme kaikki kiukkuiset ilmeet ja poljimme jalkaa kiukkuisina. Välillä vaihdoimme jalkaa. Huomasimme, että jonkun aikaa kiukkuisina jalkaa poljettuamme meitä rupesi naurattamaan ja kiukku oli kadonnut.


Siilin kiukkusymboleina toimivat pienet kivet. Jokainen sai etsiä pienen kiven, laitoimme kaikkien pienet kivet yhteiseen kiukkupurkkiin. Oman kiven purkkiin laittaessa sai lapsi kertoa mikä asia saa kiukustumaan. Kiukkupurkki vietiin luokkaan. Seuraavalla kerralla, kun oppilasta kiukuttaa, voi hän käydä ravistamassa kiukkupurkkia ja saada kiukun siten katoamaan. Kiukkukivi oli asia, joka selvästi upposi oppilaisiin. Loppuretken ajan he bongasivat kiukkukiviä joka puolelta :)
Kiukkupurkin lisäksi mukaamme lähti oranssi langan pätkä.

...................................

Iloisen keltaisesta ja kiukun oranssista langasta
syntyivät raidat Susi-Hukan kaulaliinaan.
Susi-Hukka jäi odottamaan seuraavaa seikkailua
ja uusi värejä kaulaliinaansa.

Tänään 60 minuutin työskentely tunteiden parissa oli oppilaille juuri sopiva, lopussa alkoi osalla keskittyminen jo herpaantua. Tosin olin tänään myös sijoittanut kortit hyvin lähelle toisiaan, eli siirtymät olivat lyhyitä. Halutessaan voisi kortit levittää pidemmän reitin varrelle ja ottaa matkan varrelle enemmän myös fyysistä aktiivisuutta lisääviä leikkejä, joiden avulla oppilaat jaksavat paremmin keskittyä.
Ensimmäisenä kokemuksena tämä Tunteet hukassa-retki oli hyvä. Retkestä voisi tosiaan tehdä koko koulupäivän pituisen retken ja ehkäpä sellaisen jossain vaiheessa teemmekin. 
Oppilaat olivat aktiivisesti mukana. Minut yllätti se, että muutamat sellaiset oppilaat, joiden jaksamista epäilin, olivat erityisen innokkaasti mukana. Osaa taas jännitti kovasti esimerkiksi eläimen esittäminen tai tunteen esittäminen, vaikkei varsinaisesti mitään esityksiä tehtykään vaan kaikki kokeilivat esimerkiksi vihan tunnetta samaa aikaa omalla paikallaan. Mutta eiköhän sitä rohkeuttakin harjoituksen myötä tule lisää.

Jos sinulla on mahdollisuus osallistua Tunteet hukassa-koulutukseen, suosittelen lämpimästi! Tunnetaitoihin ja sosiaaliseen kasvuun löytyy paljon erilaisia ohjelmia, mutta paras on se joka tuntuu omalle. Tämä menetelmä sopii mielestäni erinomaisesti minulle ja luokalleni, kun muutenkin olemme aina yhden päivän viikosta ulkona.