maanantai 14. syyskuuta 2020

Mittaluvun ja mittayksikön suhde (1. lk)

Yksi ekaluokan syksyn herkullisimmista matikan tunneista on se, jolla tutkitaan mittaluvun ja mittayksikön suhdetta. Tämä oppitunti on yksi suosikeistani juuri sen vuoksi, että tunnilla on paljon keskustelua, väittelyä ja usein myös upeita oivalluksia.

Aamupiirin jälkeen pyysin avukseni yhden oppilaan, joka mittasi omilla askelillaan luokan leveyden. Tuloksesi tuli 11 askelta. Minä mittasin luokan leveyden omilla askelillani, tulokseksi sain kuusi askelta. Kumpi meistä käveli pidemmän matkan minä vai oppilas? 
Joidenkin ryhmien kanssa luokan leveys on pitänyt mitata useita kertoja ja jopa pyytää viralliset valvojat pitämään kiinni seinistä, jotta seinät eivät mittausten välillä liiku. Mutta tälle ryhmälle mittaluvun ja mittayksikön suhde avautui nopeasti ja oppilaat osasivatkin kertoa, että jos ottaa lyhyitä askelia, tulee askelia enemmän vaikka matka on sama.
Kun hölmö ope yritti vielä kysellä "Onko nyt varma, että matka on sama kun oppilashan otti viisi askelta enemmän kuin minä?", halusivat oppilaat havainnollistaa asiaa. Eräs oppilas tuli mittaamaan matkaa pienillä askelilla, joita tarvittiin 20 ja toinen mittasi jättiläisen askelilla, joita tarvittiin kaikkein häviten. 
Lopulta hölmö opekin uskoi asian olevan, kuten oppilaat selittivät.

Jatkoimme seisomalla piirissä. Vuorollaan oppilas sai heittää noppaa piirin keskellä ja sen jälkeen hänen piti kävellä nopan osoittamalla askelmäärällä nimetyn oppilaan luokse. Jos nopasta tuli kuusi, ei voinutkaan ottaa isoja askelia. Muutamien piti peruuttaa takaisin piirin keskustaan ja ottaa uudelleen askeleet, kun matka loppuikin kesken. Pienellä luvulla saikin harpata suoraan kaverin luokse.


Pituuden lisäksi tutkimme mittaluvun ja mittayksikön suhdetta myös tilavuuden kautta. Luokan eteen tuotiin kaksi kannua mehua, mehua oli molemmissa kannuissa yhtä paljon. Marjamehu kaadettiin pieniin mukeihin, joita täyttyi kannusta yhteensä 20. 
Sen jälkeen kyselin, mahtaako kola-mehu täyttää yhtä monta mukia... Osa oppilaista oli heti sitä mieltä, ettei mukeja tarvita yhtä montaa. Ai miten niin ei? Mehuahan oli molemmissa kannuissa saman verran? Kai nyt mukejakin täyttyy yhtä monta?
Taas sivistettiin hölmöä opea ja kerrottiin, että isoja mukeja ei tarvita niin montaa, koska niihin mahtuu enemmän mehua. Pieniä mukeja tarvitaan paljon, koska niihin mahtuu vähemmän mehua.
Kun asia testattiin niin näinhän se oli. 
Ja tottakai, lopuksi juotiin mehut pois! 😋

Ensimmäisen kerran minun urani aikana mittaluvun ja mittayksikön suhde on koko luokalle näin selvä asia. Varsinkin näiden mehulasien kanssa on monena vuotena jouduttu kaatamaan mehu laseista takaisin kannuun ja tarkistamaan, että mehua oli tosiaan yhtä paljon ja taas kaatamaan mukeihin ennen kuin oivallus oppilailta syntyy. 
Näiden oppilaiden taidoista täytyy kiittää eskariopea, joka on pohjatyötä tehnyt!


Tunnin loppuosakin sujui mittaamisen parissa. Mittasimme VaNe-värisauvojen pituuksia eri mittayksiköillä. Ensin sauvoja mitattiin valkoisilla kuutioilla, sen jälkeen vaaleanpunaisilla sauvoilla. Lopuksi vielä muutama mittaustehtävä raportoitiin oppikirjaan. 



Monta juttua ehdittiin tämänkin oppitunnin aikana tehdä ja mikä kaikkein tärkeintä: oppitunti sisälsi todella paljon matikkapuhetta! Matikkapuhetta ei voi oppitunnilla olla koskaan liikaa. Matematiikka on kieli ja kulttuuri, eikä sitä kirjaa täyttämällä, tarvitaan puhetta ja vuorovaikutusta!

torstai 10. syyskuuta 2020

Mitä Varga-Neményi-menetelmän mukaisella matikan tunnilla tapahtuu? Kuvaus 1. luokan oppitunnista

Varga-Neményi -menetelmä on monelle nimenä tuttu, mutta mitä VaNe-tunnilla luokassa tapahtuu? Tässä blogijutussa pyrin kuvaamaan miten VaNe-tunti rakentuu. Tämä juttu kertoo syyskuussa pidetystä 1. luokan matematiikan tunnista. Oppitunnille osallistui 20 oppilasta, luokanopettaja ja koulunkäynninohjaaja. Oppitunnin pituus koulussamme on 60 minuuttia, josta noin 10 minuuttia alussa kuluu käsienpesuun.

Tunnin kognitiiviset tavoitteet:

  • Oppilas vahvistaa lukujonotaitojaan lukualueella 0-30.
  • Oppilas vahvistaa subitisaatiotaitoaan eli lukumäärien hahmottamista ilman laskemista.
  • Oppilas vahvistaa yksi yhteen-suhteen ymmärtämistä.
  • Oppilas harjoittelee lukumäärien laskemista (ylöspäin eriyttävänä tavoitteena kaksi kerrallaan laskeminen).
  • Oppilas harjoittelee vertailumerkin ja yhtäsuuruusmerkin käyttöä.

Oppitunti alkaa klo 10.45 käsien pesulla, klo 10.55 kaikki oppilaat istuvat puolikaaressa luokan edessä. 

Koska aamulla on kokoonnuttu lukuryhmissä ja kyseessä on luokan ensimmäinen yhteinen tunti, tutkitaan oppitunnin aluksi kalenteria ja harjoitellaan lukujonotaitoja kehorytmien avulla. Jos lukujonojen harjoittelu kehorytmien avulla on sinulle uutta, voit kurkata alla olevasta videosta mitä se tarkoittaa.


Päivittäin kalenteriin lisätään lukukortteja siten, että kalenteri näyttää 
oikeaa päivää. Koulupäiviä lasketaan kalamaljan kalojen avulla.


Lukujonoharjoituksen jälkeen merkitään vielä kalenteriin päivämäärään ja samalla käydään keskustelua naapuriluvuista. Lukujonoja tuli harjoiteltua vielä lisää, kun kalamaljaan laitettiin jälleen uusi kala uuden koulupäivän merkiksi. Open osoitellessa kaloja ja oppilaiden laskiessa yhteen ääneen huomattiin, että laskimme yhden enemmän kuin pitäisi. Pahus, ope teki virheen. Piti laskea uudelleen, lähdettiin peruuttamaan luvusta, johon oli päästy ja se varmistui! Ope oli osoittanut vahingossa jotain kalaa kahdesti. Onneksi tuli tarkistettua asia! Koulussa on oltu kaksikymmentäkaksi päivää. Miten kaksikymmentäkaksi kirjoitetaan numeroilla? Kun oikea luku on saatu näkyviin koulupäivälaskuriin, oli aika siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen. 

Kalakortit ovat Matikasta moneksi-materiaalista.


Kello näyttää 12.05, kun oppilaat ovat löytäneet omat paikkansa pulpettien äärestä. Opettaja vilauttaa dokumenttikameran alla lukumääräkorttia ja opettajan merkistä oppilaat taputtavat yhtä monta kertaa kuin kortissa näkyi kaloja. Koska kaikki eivät vielä ihan osaa taputtaa samassa rytmissä, opettaja pyytää jokaista näyttämään taputtamisen jälkeen vielä saman lukumäärän sormilla. 
Opettajan vilautettua korttia, jossa on viisi kalaa, oppilaat näyttävät sormilla ihan eri tavoin. Yhdellä on yhden käden kaikki sormet pystyssä, vieruskaverilla kolme sormea yhdestä kädestä ja toisesta kaksi, joku näyttää neljää ja yhtä.
"Seis, seis, mikä homma tämä tällainen on? Tehän näytätte ihan eri tavoin. Kuka täällä nyt on oikeassa ja kuka väärässä?"
Opettaja saa vastaansa hihitystä ja sitten sivistetään pöljää opettajaa: "No, kun viisi on myös kolme ja kaksi, kato nyt näin (oppilas heiluttaa sormiaan) ja sit voi näyttää näin neljä ja yks ja sekin on viisi!" Muut nyökyttelevät ja vahvistavat, että näin asia on, kukaan ei ole väärässä ja kaikki ovat oikeassa, vaikka eri vastauksia antoivatkin. 
Jatketaan vilauttamalla lisää kortteja, välillä ope pyytää oppilaita näyttämään sormilla lukumäärä eri tavalla kuin vieruskaveri, joka taas nostattaa keskustelua siitä, kuinka monella eri tavalla lukuja voi oikein näyttää.

Kellon näyttäessä 12.10 siirrytään seuraavan harjoituksen ohjeistukseen, ohjeistus ja siirtymä vie aikaa noin viisi minuuttia, jonka jälkeen oppilaat työskentelevät kahdessa ryhmässä.

Kuinka monta-purkit ovat pakasterasioita, joissa on sisällä helmiä.
Laskettu lukumäärä kirjataan monisteelle. Tänään purkeissa oli
laskettavia esineitä 2-15 kappaletta.


Opettajan kanssa työskentelevät oppilaat hakevat luokan etuosasta itselleen kuinka monta-purkin, jonka sisällä olevien helmien lukumäärä lasketaan. Monisteelle oppilas vetää tukkimiehen kirjanpidolla yhtä monta viivaa kuin purkissa oli helmiä. Tukkimiehen kirjanpitoa on harjoiteltu vain kerran aiemmin, joten opettaja ohjaa oppilaita työskentelyssä. Kun helmet on laskettu ja tarpeellinen määrä viivoja piirretty, merkitsee oppilas lopuksi monisteeseen lukumäärän numeromerkein, mikäli osaa. Numeromerkkien kirjoittamista emme ole vielä juurikaan harjoitelleet ja aika monella oppilaalla numerot kääntyvät peilikuviksi. Koska purkkien parissa työskentelee innokkaasti vain 10 oppilasta, ehtii opettaja ohjeistaa väärinpäin kääntyneitä numeromerkkejä oikeinpäin. 
Tehokkain laskija ehtii 10 minuutin aikana laskea kahdeksan purkin sisällön, rauhallisemmalla tahdilla työskentelevä kolmesta viiteen. Kaikki keskittyvät työskentelyyn ja opettajalla on aikaa neuvoa ja seurata oppilaiden työskentelyä. Eräs oppilas sanoo tehtävän olevan toooosi helppo, eipä hätää tehtävää voidaan eriyttää ylöspäin. Osaatkos laskea helmiä kaksi kerrallaan? Kaksi, neljä, kuusi..

Tossu-pelin ohjeet löytyvät Matematiikkaa 1a-oppikirjasta. 
Täpläkortit kuuluvat oppikirjan liitemateriaaleihin.
                         

Toinen puoli luokasta työskentelee koulunkäynninohjaajan kanssa luokan perällä. Oppilaat istuvat kahdessa pienessä piirissä matoilla ja pelaavat tossu-peliä. Tossu-peliä pelataan täpläkorteilla, jotka levitetään kuvapuoli alaspäin matolle ympyrän muotoon ja keskelle nostetaan aloituskortti. Omalla vuorollaan oppilas nostaa kortin, jos kortissa on saman verran tai enemmän täpliä kuin aloituskortissa tai se on samanvärinen kuin aloituskortti, saa oman kortin laittaa aloituskortin päälle. Jos kortti ei käy, se pidetään kädessä ja vuoro siirtyy. Käteen jääneen kortin saa pelata omalla pelivuorollaan myöhemmin, kun se käy. Peli päättyy, kun kortit loppuvat.
Yksinkertaisuudessaan peli on aivan mahtava. Oppilaat laskevat jatkuvasti korteissa olevia täpliä ja vertailevat lukumääriä. Peli ei ole helppo, sillä korttien täpliä ei ole aseteltu noppamuodosteltiin ja 12 täplän hahmottaminen vaatii jo tarkkuutta.
Kymmenen minuutin työskentelyn jälkeen ryhmät vaihtavat toimintoa. Tossuttelijat pääsevät kuinka monta -purkeille ja purkittelijat tossuttelemaan.

Kello näyttää 11.35, kun tossupelit päättyvät ja opettaja ohjeistaa oppilaista laskemaan kesken olevan kuinka monta-purkin loppuun ja ottamaan sen jälkeen matikan kirjan esille. 


                        


Matikan kirjasta löytyy vertailuun ja yksi yhteen -suhteeseen liittyviä tehtäviä, joita oppilaat alkavat tarmokkaasti tehdä, kun opettaja on selittänyt tehtäväohjeen taululla. Kaikki eivät kuitenkaan ole ohjetta ymmärtäneet tai tarvitsevat muuten apua. Opettaja ja ohjaaja kiertelevät oppilaiden parissa neuvomassa ja lukemassa seuraavien tehtävien tehtäväohjeita oppilaille. Koska asiaa on harjoiteltu, ei saman asian tekeminen kirjaan vie juurikaan aikaa, vaan tehtävät edistyvät ripeästi. Kirjatyöskentelyn tavoitteena on viimeistellä opittu asia.

Sama asia, jota oli harjoiteltu välineillä toistui kirjassa. Laske lukumäärä,
piirrä yhtä monta palloa kuin on kuvia ja vertaile lukumääriä.


Kello 11.45 on aika lähteä välitunnille, vaikka valtaosa oppilaista haluaisikin vielä jatkaa matikan tehtävien parissa tai ainakin saada tehtäviä kotiin läksyksi. Ikävä opettaja ei anna tänään matikasta läksyä, vaan lähettää oppilaat välitunnille.

..................................

Paljon ehdittiin tunnilla tehdä, mutta kiireen tuntua ei oppitunnilla ollut. Oppitunnin tavoitteet tuli oppitunnilla täytettyä. Jokainen oppilas laski useita kymmeniä kertoja lukumääriä ja etenkin tossu-pelissä vertailua joutui tekemään jatkuvasti. Kirjan tehtävät olivat hyvin pienessä roolissa tällä tunnilla, kuten hyvin usein VaNe-tunnilla. Yhteisten pelien ja leikkien avulla toistoja tulee huomaamatta valtava määrä ja lopuksi, kun kirja aukaistaan, on asia jo opittu ja opittu viimeistellään kirjaan. Kirjasta on myös helppo antaa läksyä, kun oppitunnilla tehdyt harjoitukset ovat samanrakenteisia kuin kirjan tehtävät.
Kun oppitunti koostuu useista eri harjoituksista, eikä yhden tehtävätyypin parissa työskennellä liian pitkään, säilyy oppilaiden keskittyminen työskentelyyn yllä. Toki siirtymät ovat haastavia osalle oppilaista, mutta oppilaat oppivat hyvin pian vaihtamaan tehtävätyypistä toiseen. Aina ei tarvitse saada kaikkea valmiiksi asti, esimerkiksi kirjan tehtävistä, vaan se, että oppilas on työskennellyt annetun ajan tehokkaasti ja tehnyt parhaansa, riittää!



Oppitunnissa näkyvät myös Varga-Neményi-menetelmän seitsemän perusperiaatetta. Kehityspsykologisesti konkreettisten operaatioiden tasolla olevat oppilaat itse kokeilivat ja tutkivat, esimerkiksi tällä tunnilla oppilaat laskivat kuinka monta-purkeissa olleita konkreettisia esineitä. Harjoitukset etenivät konkreetista kohti abstraktia: alkutunnista käytettiin omaa kehoa lukujonoharjoituksessa sekä omia sormia lukumäärien näyttämisessä, kuinka monta-purkkien kanssa siirryttiin abstraktiotasolla ylöspäin käytettäessä oman kehon sijaan toimintavälinettä ja lopuksi tarkasteltiin kirjan kuvia ja kirjoitettiin asia matematiikan kielelle. Toimintavälineistä tällä tunnilla oli käytössä kuinka monta-purkit ja täpläkortit sekä oppikirja. Asioiden pohjustaminen aloitetaan vähitellen, tällä oppitunnilla pohjustettiin mm. lukujen summamuotoja näyttämällä lukuja sormilla eri tavoin, vaikka se ei ollutkaan vielä tämän viikon asia. Ainakin ope erehtyi tällä tunnilla. Oppilailta löytyi myös ilahduttavasti rohkeutta väittää vastaan, jos opettaja erehtyy väittämään jotain ihan hölmöä. Kivaahan meillä kaikilla oli, mihin tietenkin auttaa asiasta innostunut opettaja. 

Tässä luokassa oppilaita on 20, kyseessä on tavallinen heterogeeninen ekaluokka. Tuen tarpeita oppilailla on erilaisia, mutta yhdessä työskentely oppitunneilla onnistuu erinomaisesti eikä käytöspuolen pulmiin tarvitse matikantunneilla juurikaan puuttua. Tarmokkaan pelaamisen ohessa, kun ei ehdi härkkiä vieruskaveria 😉



perjantai 4. syyskuuta 2020

Perjantai parhautta metsässä

Olipa ihana viikko! Ihana olla työssä, josta nauttii ja tällä viikolla ehkä töiden teosta nautin vielä tavallistakin enemmän, kun sain viikon sairausloman jälkeen tehdä täyden viikon omien ekaluokkalaisten kanssa!

Tällä viikolla olemme mitanneet paljon. Ekaluokkalaisten mittaaminen alkaa vertailemalla ja sitä on tehty eri suureilla. Viime viikolla metsässä tutkimme pituutta, tällä viikolla olivat mukana suureista massa, tilavuus ja pinta-ala.

Tasapainovaa´an toimintaperiaatteeseen tutustuttiin jo alkuviikosta punnitsemalla luokassa erilaisia esineitä. Torstain metsämatikka-tunnille olin varannut punnittavaksi esineitä, jotka hieman haastavat oppilaita. Eli isoja ja kevyitä esineitä, kuten iso villalankakerä, ja pieniä, painavia esineitä, kuten metallinen pelilaatikko. Oppilaiden tehtävä oli ensin tehdä arvaus siitä, kumpi esineistä on painavampi ja sitten punnita. Toki ehtiväiset ekaluokkalaiset punnitsivat paljon kaikkea muutakin kuin minun mukanani tuomia esineitä.


Tilavuuksia tutkittiin erilaisten astioiden avulla. Jälleen olin valinnut astioita, joiden muoto saattaa hämätä arviointia. Jälleen oppilaat ensin pohtivat kumpi astia heidän mielestään on isompi ja sen jälkeen täytettiin omasta mielestä pienempi asti vedellä ja kaadettiin vesi toiseen astia. Jos vesi meni yli, oli arvaus mennyt väärin. 
Moni oppilas esimerkiksi ajatteli pullon olevan suurempi kuin laakea vihreä astia, koska pullossa vesi nousee korkeammalle, mutta kuinkas kävikään..



Pinta-aloja tutkittiin paperilappusten avulla. Kolme eri muotoista paperilappusta asetettiin oletettuun suuruusjärjestykseen. Järjestys tarkistettiin mittaamalla paperien pinta-ala männyn kävyillä. Lähes kaikki ekaluokkalaiset olivat sitä mieltä. että ohut ja pitkä paperikaistale on kaikkein suurin. 
Kävyillä mittaamisen jälkeen syntyi oivalluksia ja selityksiä: "Vaikka se on pitkä, niin se on niin kapea!" Pinta-alan arvioiminen on haastavaa, mutta tehtävä oli erinomainen ekaluokkalaisille. Sopii toki vanhemmillekin oppilaille.


Perjantain metsäretkellä palattiin vielä mittaamisteemaan ja vertailuun tutkimalla ensin VaNe-kuvakorttien taloja. Niitä vertailtiin keskenään ja järjestettiin pienimmästä suurimpaan. Oppilaat kuitenkin huomasivat taloilla olevan myös muita vertailtavia ominaisuuksia kuin pienuus/suuruus. Harjoittelimme vertailemaan käyttämällä sanoja leveämpi ja kapeampi sekä korkeampi ja matalampi. Huomasivatka oppilaat myös, että talojen ikkunoiden lukumäärä kasvaa.



Siitä päästiinkin seuraavaan aiheeseen eli lukumäärien vertailuun. Jo ekoina koulupäivinä leikimme ahnetta kettua ja tänään ahne kettu -leikki siirtyi liikuntaleikistä noppapeliksi. Noppia heitellessä syntyi myös tilanne, jossa molemmat pelaajat heittivät yhtä monta. Syntyi ongelmatilanne, jonka seurauksena opimme yhtäsuuruusmerkin.



Autumn leaves are falling down,
falling down, falling down.
Autumn leaves are falling down.
It is autumn now.

Look at all the autum colours, 
autumn colours, autumn colour.
Look at all the autum colours.
Red, yellow, brown.

Make a pile and jump right in,
jump right in, jump right in.
Make a pile and jump right in.
It is autumn now.
(Sävel: Maijan karitsa)



Englannin tuokiossa opettelimme Autumn leaves-laulun ja kertasimme aiemmin opeteltuja värejä. Värejä harjoiteltiin hedelmäsalaatti ja kim-leikin avulla.

Tänään matikkatuokiossa oli vain puolikas luokka kerrallaan ja toinen puolikas askarteli koulunkäynninohjaajan avustuksella pihlajanmarjoista ja puolukan lehdistä syyskransseja. 



Ympäristöopissa meillä on meneillään syksy-jakso ja olemme tutustuneet sieniin ja marjoihin. Tänään metsästä löytyi monta sientä ja opiskelimme sienten osia tutkimalla oikeita sieniä metsässä. Lopuksi luin oppilaille Marjatta Kurenniemen Pilvipaimen kirjasta tarinan Kärpässieni, josta heräsi jälleen hyvää keskustelua toisten huomioimisesta, kiusaamisesta ja tunteista.



Paljon ehdittiin taas metsässä touhuta, näiden lisäksi tietenkin paljon leikkiaikaa, ruokailu ja lisäksi vapaiden leikkien aikana kaikki kävivät open luona suorittamassa matikan viikkoläksyn sekä melkein kaikki lukemassa ääneen.


lauantai 29. elokuuta 2020

Miten alkuun ulkoluokka-toiminnassa? Osa 1

Miten ulkoluokkatoiminnassa pääsee alkuun? Ulkona opettaminen on nostanut viime vuosina suosiotaan ja koronan myötä yhä useampi on kiinnostunut työskentelemään ulkona. Myös OPH:n koronaohjeistuksissa suositeltiin ulkona oppimista. 
Ulkona opettaminen touko- ja elokuussa on melko helppoa. Entä jos ulkona ollaan ympäri vuoden? Mitä kaikkea tulee huomioida?
Tässä blogisarjassa pyrin vastaamaan oman kokemukseni pohjalta ulkona opettamista koskeviin käytännön kysymyksiin. Blogisarja jatkunee koko syksyn tai lukuvuoden ajan, joten jos kysymyksiä ja ideoita seuraavien postausten aiheiksi nousee, laita minulle viestiä asiasta!

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen metsäretkiä lukujärjestyksen, ruokailun, käsihygienian ja turvallisuuden osalta. 

Tekemällä oppii. Vaikkei metsäretkelle olisi suunniteltu
erityisiä opetustuokioita, silti polun varrelta löytyy
paljon ihmeteltävää ja opittavaa.

Minä olen opettanut viimeiset kuusi vuotta ulkona koko ajan enenevässä määrin. Vuosi sitten starttasin viikottaiset metsäperjantait oman ekaluokkani kanssa. Lukujärjestykseen oli viime vuonna perjantaille merkitty neljä oppituntia. Se oli mielestäni erittäin sopiva metsäpäivän pituus. 
Viime vuonna metsäretkipaikkaan siirtymiseen ja paluuseen meni yhteensä noin 45 minuuttia, aamulla vartti ja iltapäivällä 30 minuuttia 😉 
Siirtymien lisäksi aikaa jäi parille 30-45 minuutin oppimistuokiolle, ruokailulle ja vapaalle leikille. 

Karkeasti päivän rakenne oli tällainen:
klo 9.00 reppujen pakkaus koululla
klo 9.30 saapuminen retkipaikkaan ja metsävälkkä (opettajalla aikaa valmistella tarvikkeet oppimistuokioita varten)
klo 9.45-10.30 oppimistuokio
klo 10.30-10.45 metsävälkkä
klo 10.45-11.45 ruokailu ja vapaata leikkiä, jonka ohessa oppilaat kävivät yksitellen lukemassa opettajalle lukuläksyn
klo 11.45-12.15 oppimistuokio
klo 12.15-12.30 satusiesta
klo 12.30-13 tavaroiden kasaaminen ja koululle siirtyminen

Siirtymiä käytin usein hyväkseni erilaisten ulkoläksyjen kyselemiseen, eli opettajan kädessä kulkeva lapsi vaihtui tasaiseen tahtiin kävelymatkan aikana, jolloin läksyt tuli kuunneltua kaikilta matkoilla. Tosin monesti myös käveltiin ja höpötettiin niitä näitä. 
Matkan varrella tuli myös tehtyä jos jonkinlaisia luontohavaintoja. Syksyllä vertailimme ja mittailimme eräässä pihassa kasvavien auringonkukkien pituutta, koska auringonkukat kasvoivat sopivasti tontin rajalla. Lisäksi kuhiseva muurahaispesä, upeat unikot ja muutama mato olivat ainakin asioita, joita vuoden aikana tarkasteltiin erittäin kiinnostuneesti. Näin ollen en kokenut tunnon tuskia siitä, että yksi oppitunti perjantaisin kului kävelemiseen. Ja kuuluhan liikenteessä liikkuminen alkuopetuksen ympäristöopin opetussuunnitelmaan ja sitä tuli harjoiteltua jatkuvasti.

Lukutuntia voi viettää hyvin riippumatoissa pötkötellen.

Tänä lukuvuonna työskentelen jälleen ekaluokalla, mutta toisella puolella Suomea. Meille on merkitty lukujärjestykseen perjantaille viiden tunnin koulupäivä. Luulen, että meidän metsäpäivämme tulevat pääsääntöisesti olemaan tänäkin vuonna neljän tunnin pituisia ja viimeisellä tunnilla perjantaina teemme koululla käsitöitä tms. muuta rennompaa hommaa.

Neljä tuntia vaikutti myös olevan ekaluokkalaisille myös vessassa käyntien osalta sopiva pituus. Kun oppilaat käyvät koulussa vessassa ennen lähtöä, jaksaa suurin osa oppilaista odottaa seuraavaa vessakäyntiä koululle asti. Tarvittaessa etenkin alkusyksystä muutamat kävivät puskapissalla, mutta aika nopeasti hekin alkoivat pärjätä koko metsäpäivän.

Viime vuonna minulla oli joka viikko metsässä mukana avustaja, jonka kanssa pyrimme jakamaan luokkaa kahteen ryhmään työskentelemään. Tänä vuonna avustajan mukana olo on vielä epävarmaa. Molemmissa kouluissa ohjeistuksena on ollut, että mikäli luokka on kävelymatkan päässä koululta ei toista aikuista välttämättä tarvita mukaan. Tämä tietenkin riippuu hyvin paljon oppilasryhmästä. Nykyisen luokkani kanssa uskon metsäperjantaiden toimivan hyvin yhdellä aikuisella, mutta ainahan toisesta aikuisesta on iso apu!

Ruokailu oli myös yksi tärkeistä asioista viikottaisia metsäretkiä suunniteltaessa. Ajatus siitä, että luokkani söisi patonkia vuoden ympäri jokaisena perjantaina puistatti. Onneksi viime syksynä pääsimme siirtymään väistöstä uuteen koulurakennukseen ja valmistuskeittiö palasi kouluumme. 
Keittiöhenkilökunnan kanssa pidetyn lyhyen neuvonpidon jälkeen selvisi, että keittiö esivalmistelee ruoat aina edellisenä päivänä ja aamulla ruoat vain nostetaan kylmiöstä uuniin. 
Näin ollen lämpimän ruoan valmistaminen minun luokalleni aamuyhdeksäksi ei ollut ongelma, varsinkaan kun keittiöhenkilökunta oli paikalla jo kukonlaulun aikaan keittämässä aamupuuroa talossa toimivalle päiväkodille.

Vankkureiden päälle lastattiin lämpölaatikot sekä open
metsäreppu, josta löytyi tarvittavat oppimateriaalit
päivän työskentelyä varten.
Keittiöhenkilökunta pakkasi ruoan lämpölaatikoihin, jotka aamulla hain keittiöltä. Lämpölaatikkojen kuljetukseen koululta metsään käytin isäni 30 vuotta sitten rakentamia puisia vankkureita, jotka olivat 25 vuotta olleet mökillä tyhjänpanttina. Nyt ne pääsivät taas käyttöön!

Vankkureiden päälle sai helposti rakennettua kenttäkeittiön,
josta ruoka tarjoiltiin nälkäisille oppilaille,

Oppilailla oli mukanaan perjantaisin repussa kannella suljettava muoviastia, esimerkiksi Aino-jäätelörasia, aterimet ja vesipullo. Suljettava muovirasia oli kätevä ruoka-astia, sillä mahdolliset ruoan jätteet kulkeutuivat suljetussa astiassa oppilaiden koteihin biojätteeseen lajiteltavaksi ja astiat tiskattavaksi. 
Luokan kaapissa minulla oli ylimääräisiä jäätelörasioita, joita annoin mahdollisille ruokailuvälineiden unohtajille.

Tänä vuonna jokainen oppilas ja opettaja kuljettaa
itse oman ruokansa metsään ruokatermoksessa.

Nykyisessä koulussani ulkona opiskelevia luokkia on jokaisella alakoulun luokka-asteella ja systeemi on toisenlainen. Jokaisella lapsella on ruokatermos, joka luontoluokkien (kuten näitä ulkona opiskelevia luokkia koulussani kutsutaan) oppilaita on ohjeistettu hankkimaan. Mikäli termoksen hankkiminen olisi jollekin perheelle kynnyskysymys, hankkisi koulu oppilaalle termoksen. 
Metsäretkipäivinä keittiöhenkilökunta lämmittää ulkona oppivien oppilaiden ruoan valmiiksi jo kello kahdeksaksi. Ruoka annostellaan aamulla koulun ruokalassa termoksiin ja jokainen kantaa ruoan itse omassa repussaan metsään. Opettajan reppuun tulee lisäksi leipäpussi ja rasia margariiniä. Perjantaisin on pääsääntöisesti jotakin pataruokaa tai keittoa, joka on helppo syödä termoksesta.  Ruokatermoksien pesu tapahtuu oppilaiden kotona.

Eräs kollegani on ratkaissut metsäpäivien ruokailut siten, että oppilaiden koulupäivä on metsäpäivinä joko 8-12 tai 10-14. Heillä ruokailu tapahtuu koululla joko heti koulupäivän aluksi klo 10 tai koulupäivän päätteeksi klo 12. Retkille oppilaat ovat saaneet ottaa kotoa halutessaan mukaan eväsleivät tai hedelmän.

Tapoja järjestää ruokailu on siis monia ja toivon, ettei kenenkään metsäretkeily kaadu ruokailuun.

Käsien pesu metsässä onnistuu helposti.

Etenkin näin korona-aikana käsien pesu on varmasti myös asia, joka käy mielessä ulkona opettamista ja etenkin ulkona syömistä suunniteltaessa. Itse olen ratkaissut asian ottamalla metsään mukaan kanisterin vettä, muovisen saunakauhan, pumppupulloon biohajoavaa saippuaa sekä käsipyyhepapereita. Kun kanisteriin laskee aamulla niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee, on se ainakin keväällä ja syksyllä muutaman tunnin kuluttua sopivan lämpöistä käsien pesuun. Kylmemmällä ilmalla kannattaa keittää termariin vettä, jonka avulla voi sekoittaa sopivan lämmintä pesuvettä. 
Oppilaat seisovat rivissä. Opettaja kiertää ensimmäisen kierroksen vesikauhan kanssa ja kastelee oppilaiden kädet. Seuraavalla kierroksella opettaja annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes opettaja tulee jälleen vesikauhan kanssa huuhtelukierrokselle. Tällä tyylillä jokainen oppilas taatusti hieroo saippuaa käsissään riittävän pitkään!

Kun metsään lähtö on lukujärjestyksen ja ruokailun puitteissa mahdollista on syytä vielä suoda ajatus turvallisuudelle ennen metsään lähtemistä. Turvallisuuteen liittyvät asiat tulee käytyä helposti läpi laatimalla turvallisuussuunnitelma ja riskikartoitus. Kun retkeilemme viikoittain metsässä ryhmäni kanssa, en ole tehnyt joka viikko uutta turvallisuussuunnitelmaa. Vaan olen tehnyt yleisversion turvallisuussuunnitelmasta, joka soveltuu kaikkiin vakkariretkiimme.
Turvallisuussuunnitelmaan olen retkikohteiksi merkinnyt kaikki vakituisesti käyttämämme retkikohteet ja niiden osoitteet sekä koordinaatit. Tärkeää on myös, että turvallisuussuunnitelmasta löytyvät tarvittavat yhteystiedot, vaikka ne olisi opettajan kännykkään tallennettuina. Turvallisuussuunnitelman lisäksi tehdään riskikartoitus, johon kirjataan riskit: Mitä voi sattua? Miten tapaturman sattuessa toimitaan?
Itse säilytän turvallisuussuunnitelmaa ja riskikartoitusta ensiapulaukussa. Olen ajatellut, että jos jokin tapaturma sattuu, tarvitaan todennäköisesti EA-välineitä, joten silloin turvallisuussuunnitelma löytyy sieltä ja siitä voi tarvittaessa tarkistaa toimintaohjeen.
Lukuvuoden alussa on hyvä lukea vanha turvallisuussuunnitelma läpi ja tehdä siihen tarvittavat päivitykset. Näin tulee palautettua tärkeät asiat mieleen.
Netistä löytyy erilaisia malleja turvallisuussuunnitelmille. Esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta löytyy muokattavat mallipohkat turvallisuussuunnitelmalle ja riskikartoitukselle,  ne voi muokata omaan ulkoluokkailuun sopivaksi. Myös Loikkaa ulkoluokkaan-kirjasta sivulta 65 löytyy tulostettava malli turvallisuussuunnitelmasta, jonka voit täyttää retkeä varten.

Kun turvallisuudesta, lukujärjestyksestä ja ruokailusta on huolehdittu, ollaan jo pitkällä! 
Ei muuta kuin metsään! 

Aurinkoista syksyä ja mukavia ulkoluokka-päiviä!

Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen? Vinkkaa mistä ulkona oppimiseen liittyvistä aiheista haluaisit tässä blogisarjassa lukea.
Ensi kerralla ajattelin käsitellä välineitä ja materiaaleja, joita käytän ulkoluokkapäivinä.


perjantai 21. elokuuta 2020

Ekaluokkalaisten koulukirjat hukassa..



Tänäkään vuonna oppilaat eivät päässeet helpolla koulukirjojen suhteen.. Ensimmäisten päivien kyselyihin valittelin, että kirjat ovat jossain hukassa suuressa koulussa..
Lopulta saimme kirjeen koulutontulta, joka oli löytänyt meidän kirjamme! Vaan sittenpä jouduttiin vielä riimittelemään, rakentamaan palapeliä, luokittelemaan, harjoittamaa loogista päättelyä ja lopuksi ihan etsimään ennen kuin kirjat löytyivät.


Välitunnille lähtiessään oppilaat pohtivat tulisiko välitunnin aikana lisää vihjeitä, mutta ihan niin nopea koulutonttu ei ollut ja seuraavaksi päiväksi suunnitellut seikkailut peruuntuivat, kun ope joutuikin saikulle, mutta uusien seikkailujen ideat kyllä punoutuvat jo toipilas-open päässä 😊
En kirjoittanut uutta blogijuttua koulukirjojen etsimisestä, koska hektinen koulun aloitus uudessa koulussa koronasääntöjen keskellä ei ruokkinut mielikuvitusta niin rikkaasti, että olisin ehtinyt luoda uuden seikkailun. Tässä kuitenkin viime vuotinen blogilinkki:



torstai 20. elokuuta 2020

Piki ja pöljä päivä - koulun aloitus 1. luokalla




Uusi koulu ja uusi ekaluokka olivat vastassa viime viikolla. Ekaluokkalaisten ensimmäisen teeman rakensin Katri Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä-kuvakirjan ympärille. Kirjassa käsitellään ryhmään liittymistä, kiusaamista, tunteita, itsetunnon vahvistamista ja ystävyyttä. Aihepiiri on siis täydellinen koulutulokkaille!  Kirjassa tosin Piki menee päiväkotiin, mutta lukiessani kirjaa oppilaille vaihdoin päiväkoti sanat kouluiksi. 
Tämän teeman olen suunnitellut kollegani ja ystäväni Tanja Törnin kanssa yhdessä.

1. koulupäivä

Oppilaat tiesivät, että koulussa pitäisi oppia lukemaan. Sen takia kerroinkin heti ensimmäisenä päivänä, että tapoja lukea kirja on kolme (Daily5-menetelmä). Ja, että heti ensimmäisenä päivänä oppisimme lukemaan kirjaan! Aika huikeaa, eka päivä ja heti päästään asiaan!
Daily5-menetelmän mukaisesti esittelin lapsille tavan lukea kirjaa kuvien avulla. Katselimme yhdessä kirjan kuvia ja lapset kertoivat kuvien perusteella tarinaa. Kun olimme päässeet muutaman sivun eteenpäin kirjassa ja keskustelleet lasten kertomasta tarinasta, oli aika esitellä toinen tapa lukea kirjaa. Se oli tietenkin tekstin lukeminen. Luimme saman pätkän kirjasta ääneen ja huomasimme, että kuvien avulla luettu tarina oli samanlainen kuin tekstistä luettu.

Supersankari Myrsku alkaa riehua..

Ensimmäisenä päivänä luimme kirjaa siihen kohtaan, jossa Piki päästää Myrskyn valloilleen aloittaa salamoiden heittelyn Zwum!

Mahti-kortit voi tulostaa netistä ilmaiseksi. Itselläni ei ole kaikki
 sarjan kortteja, vaan olen valinnut niistä itselleni 16 sopivinta
 ja tulostaessa pienensin ne puoleen alkuperäisestä koosta,
 jotta ne kulkevat myös esimerkiksi metsäretkillä helposti
taskussa. Mahti-kortit voi tulostaa täältä.

Mahti-korttien avulla keskustelimme kirjan henkilöiden tunteista luetun pätkän eri kohteista. Sen jälkeen lapset saivat itse kertoa omista tunteistaan. Jokainen oppilas sai post-it lapun, jonka oppilas sai käydä asettamassa taululle valitsemansa tunteen kohdalle.



Innostuneita ja iloisia oppilaita oli paljon, kourallinen oppilaita jännitti kouluun tuloa ja muutamaa väsytti, minkä ymmärrän hyvin. Pitkän kesäloman jälkeen aamukuuden herätykset ovat olleet opellekin haastavia..
Tässä tehtävässä saimme tarkastella ensimmäistä laatimaamme pylväsdiagrammia ja samalla pääsimme vertailemaan lukumääriä. Mitä tunnetta luokassa oli eniten? Mitä vähiten? Oliko jännittäjiä enemmän kuin väsyneitä vai toisin päin?



Ruokailun jälkeem suuntasimme oppilaiden kanssa ulos ja teimme pienen temppuradan koulunpihalla olevaan metsikköön. Pompimme kiveltä kivelle, kuten Piki, joka halusi koulumatkalla tutkia jokaisen kiven ja kiertää jokaisen puun. Siispä myös pujottelimme puiden ympäri. 
Menimme temppuradan läpi muutamia kertoja ensin hitaasti kuin etana, Myrskyn lailla vauhdikkaasti ja lopuksi iloisella mielellä.
Leikimme myös kuka pelkää opettajaa-leikkiä, eikä enää kukaan jännittänyt!
Liikuntatunnin lopuksi kertasimme välitunti-säännöt ja sen kuinka leikkiin pääsee mukaan.

2. koulupäivä

Toinen koulupäiväkin aloitettiin rakentamalla post-it lapuilla pylväsdiagrammi. Nyt ei jännittänyt enää ketään! Päin vastoin innostuneiden torni kasvoi kasvamistaan ja luokassa alettiin tarvita tikkaita!

Ensimmäisenä päivänä oli jo opittu kaksi tapaa lukea kirjaa, joten tänään oli vuorossa kolmas. Kolmas tapa lukea kirja on jälleen kertoa jo luettu tarina. Kuvia katsellen muistelimme mitä tarinassa oli tähän mennessä tapahtunut. Oppilaat kertoivat vapaasti kirjan tapahtumista ja kyselemällä ohjasin lapsia nimeämään tarinassa esiintyneitä tunteita.

Kirkkopellon kuvitus on vahvaa ja
kuvat tuovat esiin tapahtuman tunnelman.

Jatkoimme kirjan lukemista tämän päivän osassa Piki satutti ystäväänsä Lumia ja lopulta Apunen ärähtää Pikille. Kirjan kuvitus on erittäin onnistunut. Oppilaista huomasi, että he säikähtivät sitä, että Apunen ärähti Pikille. Siitä nousikin jälleen hyvä keskustelun aihe. Oliko Apusella syy ärähtää? Miksi Apunen ärähti? Olisiko tilanteen voinut ratkaista jotenkin muuten? Vihaako Apunen Pikiä?
Pohdimme myös mikä sai Pikin riehumaan ja miksi Pikillä tuli ikävä isoa. Mahti-tunnekortit toimivat myös tässä kohtaa hyvänä apuna keskustelussa.

Sitten olikin aika leikkiä. Seisoimme piirissä ja harjoittelimme ensin katsekontaktin ottamista vieruskaveriin ja lähetimme Pikin salaman kiertämään piirissä. Jokainen katsoi samalan saatuaan vieruskaveria silmiin, sanoin "Zwum!" ja teki kädellä liikkeen ohjaten salaman kaverille. Kun salamaa oli ensin pyöritetty piirissä järjestyksessä, sai salaman heittää piirin yli kenelle tahansa, kunhan oli ensin saanut katsekontaktin kaveriin.
Jatkoimme vielä toisella katsekontakti-leikillä. Edelleen seisoimme piirissä, opettaja aluksi keskellä. Oppilaiden tehtävä oli ottaa kaveriin katsekontakti ja vaihtaa paikkoja. Keskellä olija yritti huomata vaihdot ja saada itselleen paikan. Tässä pelissä oltiin siis aivan hiljaa, vain katseet puhuivat.



Harjoittelimme myös loogista päättelyä sekä suhde- ja suuntakäsitteitä Pikin kuvista väritetyllä loogisella kokoelmalla. Oppilaat kertoivat aina mikä kortti pitäisi kääntää "Ylhäältä toinen rivi, vasemmalta ensimmäinen" jne. Samalla arvuuteltiin paljastuuko kortista rohkea vai ujo Piki ja minkä väriset haalarit ja viitta Pikillä on.

Päivän pihaleikki-hetkessä pelasimme jälleen kuka pelkää opettajaa sekä polttopalloa. Samalla pohdittiin millaiset säännöt polttopallossa tulisi olla, jotta ketään ei satu ja kaikilla on mukavaa, eli ettei kukaan alkaisi Myrskyksi. Ja mukavastihan meidän pelihetki meni!

Läksyksi oppilaat saivat pohtia kotona omia supersankarin ominaisuuksiaan. Jokainen valitsi supersankarihahmon, jonka sai värittää ja piirtää koulussa mieluiseksi. Jos haluat käyttää samoja hahmoja, voit tulostaa ne täältä.

Kollegani Tanja piirsi supersankarihahmot.
Supersankarihahmot ovat peräisin Freepik:istä,
josta hyödynsimme vain sankarien ääriviivat.
Alkuperäiset supersankarit löytyvät täältä.
Kotona vanhempien kanssa pohdittiin jokaisen vahvuuksia ja hyviä ominaisuuksia. Tämä tehtävä olikin tehty kodeissa todella huolellisesti ja monella oppilaalla tekstiä oli paljon. Tämä tarjosi seuraavana päivänä niin minulle opettajana kuin muille oppilaille mahdollisuuden tutustua paremmin toisiimme. 


3. koulupäivä

Aamulla oppilaat kysyivät ensimmäisenä saavatko merkata pylväsdiagrammiin mikä on päivän fiilis ja tokihan he saivat. Nyt yhtä väsynyttä lukuun ottamatta kaikki olivat innostuneita ja open piti kiipeillä, jotta viimeisetkin laput saatiin katon rajaan, jonne pylväs ylettyi.

Tänään tutustuttiin dokumenttikameraan ja jänskäähän se oli, kun jokaisen piirtämä supersankari laitettiin näkyviin taululle ja opettaja luki ääneen kunkin oppilaan supersankarin vahvuuksia!


Piki ja pöljä päivä-kirjaa luettiin jälleen eteenpäin ja pääsimme pohtimaan kielikuvia "pääsee sammakoita suusta" ja "mitä sinun päässäsi oikein liikkuu". Sammakot olivat oppilaille vaikeampi juttu, mutta ilmeisesti joltakulta oli joskus kyselty liikkuuko päässä jotakin, koska sen merkitys oli oppilaille tuttu.
Jotta sammakoita ei pääsisi keneltäkään suusta koulussa, askartelimme luokan seinälle sammakot. Sammakoille tehtiin vihkoset, joista sammakot voivat opetella kauniita sanoja. Oppilaat ehdottivat kauniita sanoja ja virkkeitä, jotka kirjasin taululle isoilla kirjaimilla. Jokainen oppilas valitsi omalle sammakolleen opeteltavaksi ainakin yhden kauniin sanan tai virkkeen. Monet kirjoittivat useampia.



Läksyksi oppilaat saivat sammakko-monisteen, joka oli hienomotoriikan harjoitus. Sammakon loikat piirrettiin ensin sormella, sitten lyijykynällä ja lopuksi vielä värikynällä. Itsearvioinnin harjoittelu aloitettiin heti ja oppilaat ympyröivät sen hymynaaman monisteen alareunasta, joka kuvasi heidän mielestään omaa onnistumista tehtävässä. Monisteen voit tulostaa Kleuteridee:n sivuilta.




4. koulupäivä

Kertasimme Piki ja pöljä päivä-kirjan tapahtumat alusta alkaen ja sen jälkeen luimme kirjan loppuun. Lukemisen yhteydessä harjoittelimme lukustrategiana ennakointia. Pohdimme millaisen loppuratkaisun kirja voisi saada, kun Lumi on suuttunut Pikille ja Piki yrittää mennä pyytämään anteeksi.

Keskustelimme vielä kirjan tunteista Mahti-korttien avulla ja palasimme tilanteeseen, jossa Apunen ärähtää Pikille. Totesimme, että koulussa ja kotona aikuinen voi joskus joutua ärähtämään, jos lapsi ei noudata annettuja ohjeita, mutta se ei tarkoita, ettei aikuinen välittäisi lapsesta.


Parempi sammakot seinällä kuin suussa.
---------------------------

Piki ja pöljä päivä-kirjan ympärille rakennettu teemakokonaisuus toimi erinomaisesti koulun alkuun ja kirjan avulla tuli kerrattua ja opeteltua tietoja sekä taitoja, joita koulussa toimiessa tarvitaan. Jakson aikana minun oli opettajana havainnoida oppilaiden taitoja. Kuka on näppärä hienomotoriikan tehtävissä? Kuka osaa neuvoa ja auttaa kaveria? Kuka tunnistaa tunteita? Kuka osaa sanoittaa Pikin tunteita?
Suosittelen Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä-kirjaa niin varhaiskasvatukseen kuin alkuopetukseen. Kollegani Tanja on toteuttanut samaa teemaa uuden 2. luokkansa kanssa ja kirja upposi hyvin myös heihin. 



perjantai 29. toukokuuta 2020

Pussijäätelöä kevätjuhlissa

Tänään oli kevätjuhlapäivä. Koronan vuoksi oli kaupungin yhteinen kevätjuhla streamattu oppilaiden katsottavaksi. Meille oli ruoka tilattu ulos tällekin päivälle, joten suuntasimme aamulla läheiseen puistoon viettämään kevätjuhlapäivää.

Päivän varsinaisena ohjelmana satusiestan lisäksi oli streamatun kevätjuhlan katsominen ja herkuttelu. Tosin herkut piti itse tehdä!

Teimme itse jäätelöä. Se on helppoa ja onnistui erinomaisesti ekaluokkalaisilta ulkona. 

Ainekset:
- täysmaitoa
- kuohukermaa
- sokeria
- vaniljasokeria
- suolaa
- jäähilettä
- halutessa elintarvikevärejä jäätelön värjäämiseen ja nomparelleja koristeluun

Jokainen oppilas sai mini-minigrip-pussin, johon lorautettiin maito ja ihan vähän kermaa. Teelusikallinen sokeria ja vähän vaniljasokeria sekä mahdolliset värit. 
Minigrip-pussi suljetaan huolellisesti ja laitettiin toiseen pakastepussiin, johon nakattiin kourallinen jäähilettä päälle ja ripoteltiin reilusti suolaa.
Sitten vain hölskyttelemään ja puristelemaan pussia, kunnes jäät ovat sulaneet vedeksi.


Lopuksi jäätelöpussi huuhdeltiin kevyesti vedellä, ettei pussin ulkopuolella oleva suola joudu suuhun. Ja sitten vain pussi auki ja popsimaan. Oppilaiden mielestä tämä oli maailman parasta jäätelöä ikinä ja vielä itse tehtyä!

Jäähileet meille tarjosi K-supermarket Kulinaarin kauppias, eli kyseessä on sama jäähile, jota käytetään kaupan kala-altaassa. Syötäväksi kala-altaan jäähileet eivät sovi, mutta jäätelön jäädytykseen ulkopuolelta se sopii erinomaisesti.

Suosittelen kokeilemaan jäätelön tekemistä, jos kaipaat jotain kivaa touhua koulun päätökseen! Onnistuu tosiaan hyvin myös ekaluokkalaisilta, tämä oli toinen kerta, kun jäätelöprojektin toteutin.


Trangia popparit ovat jääneet myös oppilailleni mieleen tästä vuodesta ja niitä toivottiin tälle viimeiselle koulupäivälle. Kuuntelimme suvivirttä popparien poksuessa..


Rentouttavaa ja aurinkoista kesälomaa jokaiselle!