perjantai 16. elokuuta 2019

Lähdetään me metsään, metsään, metsään...

Luokkani lukujärjestyksessä lukee perjantain kohdalla metsäretki. Suuntaamme siis metsään jokaisena perjantaina. 



Miksi? 

- Opetussuunnitelmassa puhutaan monipuolisista oppimisympäristöistä. Koen tärkeäksi, että oppilaat oppivat työskentelemään niin luokassa, koulun pihalla, kirjastossa kuin metsässäkin. Alusta asti metsäretkillä on opetustuokioita. Aluksi ne ovat lyhyitä ja niitä on vain muutamia, kunhan työskentelytaidot ja keskittyminen kehittyy, pitenevät ja lisääntyvät työskentelytuokiot metsässä.

- Kestävä kehitys on myös vahvasti esillä opetussuunnitelmassa. Lapsen luontosuhde kehittyy luonnossa. Kierrätys, jätteiden lajittelu ja luonnosta huolehtimisen tärkeys korostuvat lapsille, kun he viettävät aikaa luonnossa. Metsäretkellä huolehditaan siitä, ettei meistä jää jälkiä metsään. Ruoallekaan ei ole jäteastiaa mukana, joten jos oppilas ei syö kaikkea ottamaansa ruokaa, pitää ruoan jätteet itse kantaa kotiin. 

- Hyvinvointi on keskeinen teema koulussa ja omankin koulumme lukuvuosisuunnitelmassa hyvinvointi on yksi kolmesta tänä lukuvuonna esille nostetuista kehittämiskohteista. Luonnossa liikkuminen lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia. Siihen ei tarvita edes kovin pitkiä hetkiä.

- Metsäretkillä liikumme yhtenä isona ryhmänä, joten vuorovaikutustaitoja harjoitellaan retkillä jatkuvasti. Lisäksi ryhmässä toimiminen ja liikkuminen vaatii sääntöjen noudattamista, jota ekaluokkalaisten kanssa harjoitellaan jatkuvasti. 

- Luonnossa liikettä syntyy huomaamatta. Metsäretkellä ei paikallaan istuttu muuten kuin ruokailuhetken ajan. Oppilaat ovat fyysisesti aktiivisia koko koulupäivän ajan. Metsässä kehittyvät myös motoriset taidot, kun kiivetään mäkeä ylös ja alas, eivätkä polutkaan ole tasaisia.

Miten toiminta käytännössä on toteutettu?

Meillä on koulussa valmistuskeittiö ja koulun yhteydessä on päiväkoti, joten ruokaa valmistetaan jo hyvin aikaisin. Olen sopinut keittiön kanssa, että saamme lämpöboxeissa lämpimän ruoan mukaan koululta klo 9.15. Ruoan kuljetusta varten minulla on käytössäni vankkurit, jotka isäni on minulle ja siskolleni 30 vuotta sitten rakentanut. Hyvin kulkee niillä ruoka metsään!
Lapsilla on mukanaan metsäretkipäivinä kannellinen muovirasia (esim. Aino-jäätelörasia), jonka sisältä löytyy aterimet. Muovirasia toimii lapsen lautasena ja ruokailun jälkeen likaiset aterimet laitetaan rasiaan ja rasian kansi kiinni. Näin reppu pysyy puhtaana! Tiskit hoidetaan kotona ja toivon, ettei maanantaisin löydy perjantain ruoantähteitä repuista :)

Ruokavankkureiden vetäminen oli suosittu tehtävä ja vuorot piti
jakaa tasan. Saa nähdä jatkuuko vetointo läpi vuoden.
Kun olemme päässeet metsään kerron lapsille, kuinka monta opetustuokiota kyseisenä päivänä on. Oppilaat tietävät, että työskentelemällä reippaasti ja tulemalla pillin soidessa paikalle, on vapaalle leikille aikaa enemmän kuin jos opettaja joutuu lapsia kovin pitkään odottelemaan. 

Meidän metsäalueemme rajautuu selkeästi ja lasten on helppo hahmottaa alueen rajat. Yhdeltä laidalta metsää rajaa puro. Oppilaat saavat mennä puron rantaan, kun pyytävät aikuisen mukaan. 

Koska tänään olimme ensimmäistä kertaa metsässä, en elätellyt suuria toiveita pitkistä työskentelytuokioista. Metsäretken aluksi pidimme matikkatuokion, jossa harjoittelimme luokittelua leikkimällä Varga-Neményi-menetelmästä tuttuja portinvartijaa ja ahnetta kettua. Sen jälkeen vertailimme löytämiämme keppejä ja käpyjä sekä järjestimme niitä suuruusjärjestykseen. Lopuksi harjoittelimme vielä sarjoittamista. Kun sarja oli valmis, laittoivat oppilaat silmät kiinni ja sarjaan tehtiin virhe, joka piti huomata.


Kepit pituusjärjestyksessä

Ruoan jälkeen pidimme tänään suomen kieleen liittyvän tuokion. Oppilaat ripustivat pyykkipojilla puihin kortteja, joissa oli aakkosten (pienet kirjaimet). Harjoituksen aikana oppilaat juoksivat hakemaan aina jonkin kortin, tulivat kortin kanssa aikuiset luokse, kertoivat kortissa olevan kirjaimen, sitä vastaavan äänteen ja keksivät sanan, joka alkoi kyseisellä kirjaimilla. Näin sain hieman kartoitettua sitä, kuinka hyvin oppilaat tuntevat kirjaimia, koska en ollut sitä aiemmin tällä viikolla ehtinyt kartoittaa.

Vaikka varsinaisten opetustuokioiden aikana ei tämän enempää tänään opiskeltu, tuli matkan varrella huomattua monta asiaa. Erään talon edustalla kasvoi auringonkukkia, jotka oppilaat tunnistivat samoiksi kukiksi, joita meillä on luokassa maljakossa ja joita olemme parhaillaan askartelemassa. Oppilaat eivät luokassa olleet uskoneet, että auringonkukat olisivat niin pitkiä. Nyt vertailtiin: "Auringonkukka on pidempi kuin opettaja, opettaja on lyhyempi kuin auringonkukka." Oppilaatkin halusivat käydä auringonkukan vieressä seisomassa ja totesimme, että auringonkukka on yhtä pitkä kuin kaksi oppilasta yhteensä. 
Metsästä löytyi myös roskia, joiden jättäjiä yhdessä paheksuimme, ja siivosimme roskia. Ensi kerralla pitää ottaa kunnon roskapussi mukaan! Jokamiehen oikeudet tulivat myös leikin ohessa esille, kun majoihin etsittiin keppejä. 

Ensimmäinen metsäretki oli onnistunut! Ensi viikolla jatkamme tästä!
Oppilaat kyselivätkin tullaanko ensi viikolla samaan metsään. Myöntävä
vastaus oli selvästi oppilaille mieleinen 😍


tiistai 13. elokuuta 2019

Kouluvälineet kadoksissa (esimatemaattisten taitojen harjoittelua)

Tänään ollessamme ruokailussa oli luokan ilmoitustaululle ilmestynyt kirje, joka oli osoitettu luokallemme. Pohdimme keneltä kirje mahtaisi olla.. Eräs oppilas ehdottikin heti, että kirje voisi olla tontulta. Hölmistyneenä kysyin oppilaalta, että mistä hän sen keksi. En nimittäin ollut puhunut koulutontusta luokalle vielä mitään. Tarkkoja havainnoijia oppilaani tuntuvat olevan, sillä oppilaat kääntyivät osoittamaan korkealle kaapin päälle, jonne olin aamulla tuonut koulutontun.



Oikeassa oppilaat tietenkin olivat, koulutonttu oli allekirjoittanut kirjeen. Kirje näytti kokeneen kovia, sillä se oli selvästi kastunut ja osa kirjeen sanoista oli levinnyt. Onneksi pystyimme kuitenkin nokkeluutemme avulla selvittämään kirjeen sisällön.



Hei ekaluokkalaiset!

Eikö uusi koulu olekin hieno?
Minulla olisi teille pyyntö vieno.
Kaikki on täällä ihan uutta,
huolehditaan paikoista osoittaen suurta ahkeruutta.

Luokassa muodostetaan piiri,
käytävällä jonossa liikutaan hiljaa kuin ______.
Maittava lounas pistellään poskiin,
ei ruokaa heitetä turhaan _______.
On koulu hyvä paikka tää,
jos kaveri ei koskaan yksin _____.

Minulla on kuitenkin tahra sukassa,
merkkinä siitä, että jotain on _________.
Nyt ei tarvitse teidän heiluttaa luuttua,
sillä jotakin tärkeää taitaa teiltä ________.
Nyt ylös jokainen pylly,
etsikää kenkä_______.

T. Koulutonttu



Suunnistimme yhtenä joukkona kenkähyllylle harjoitellen samalla käytävällä jonossa liikkumista hiljaa kuin hiiri, kuten koulutontun kirjeessä ohjeistettiin. Kenkähyllyiltä löytyi salaisuuspussi, jossa oli palapelin paloja. Oppilaat jakaantuivat neljään ryhmään rakentamaan omaa palapeliään. Palapelin palat liimattiin kiinni A5-kokoiselle paperille. Kun jokaisen ryhmän palapelit yhdistettiin muodostui niistä yksi A3-kokoinen kuva, joka ohjasi meidät liikuntasaliin.
Palapelin kuva oli netistä tulostettu, hakusanalla praatplaat + sport (vilinäkuva flaamiksi, en tiedä englanniksi vastaavaa sanaa ja praatplaat haulla löytyy hyviä kuvia aiheesta kuin aiheesta).


Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta salissa ja uuden uutukainen liikuntasali houkuttelee ketä tahansa juoksemaan ympäri salia, saivat lapset vapaan leikkihetken. Nopeasti heillä olikin leikit ja pelit pystyssä. Sitten muistimme, että meillä oli tehtävä kesken, joten lähdimme etsimään löytyisikö salista jokin ohje eteenpäin. Ja löytyihän sieltä!

Koulutarvikekuvat ovat peräisin samasta TpT-kansiosta, josta kaikki
luokan kyltit. Ne ovat englanniksi, eikä niitä voinut muokata. Joten
kirjoihin kortteihin suomeksi tekstit pdf-tiedostojen päälle.
Englanninkielisiin nimiin ei vielä kiinnitetä huomiota,
mutta ovatpahan valmiina keväällä alkavaa englannin opiskelua varten.

Yhteen liikuntasalin ovista oli kiinnitetty kuvia erilaisista koulutarvikkeista. Ne oli luokiteltu kahteen ryhmään aivan kuten äsken portinvartijaleikissä olimme luokitelleet oppilaita. Mietimme yhdessä millä perusteella esineet oli luokiteltu ja keksimme muutaman muunkin tavan luokitella esineet. Mutta tämä ei meitä auttanut tehtävässämme eteenpäin. Miten näistä kuvista oikein löytyisi vihje? Onko jokin esine, joka ei kuulu joukkoon? Miksei? Löysimme useita käenmunia, joiden perustelut olivat hyvät. Lopulta löysimme sen, jota koulutonttu oli ajatellut! Kortin takana nimittäin luki seuraava vihje: Eskari.


Eskariluokan läheltä löysimme seinältä suljetun loogiset kokoelman repuista. Kokoelma oli oppilaille tuttu, sillä käytimme sitä kouluun tutustumispäivässä. Kokoelmasta kuitenkin puuttui yksi kortti. Millainen reppu puuttuvassa kortissa on?
Toisella puolella käytävää oli myös suljettu looginen kokoelma, VaNesta tutut autokortit, ja niistäkin puuttui yksi kortti? Millainen auto puuttuu?



Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet puuttuvia kortteja, emme reppukorttia emmekä autokorttia. Puuttuvien korttien täytyi siis tarkoittaa jotakin muuta. Katselimme ympärillemme ja huomasimme läheisessä naulakossa, johon ei oltu merkitty kenenkään nimiä, olevan juuri sellainen sininen reppu, jonka kuva korteista puuttui ja repun päällä oli auto, juuri sellainen pikkuauto, joka pitäisi olla siinä kortissa, joka puuttui. Olisiko se reppu meille? Kokeilimme repun painoa. Hui, se painoi todella paljon! Yhteistyöllä jaksoimme kantaa repun omaan luokkaamme.



Avasimme repun yhdessä. Sieltä löytyi koulutontulta viesti: "Hyvää työtä ekaluokkalaiset! T. Koulutonttu" Lisäksi repussa oli meille ihan upouudet Matematiikkaa 1a-kirjat, joita aloimme heti innokkaina tutkia. Innokas kuhina täytti luokan, kun oppilaat kilvan etsivät oppikirjan kannessa olevia kuvia sisältä kirjasta.
Oppilaat olivat myös sitä mieltä, että poissaollessamme oli koulutonttunut liikkunut kaapin päällä! 😳 Ehkä se oli seurannut meidän touhuja.. Pitää olla tarkkana!

Onnelliset uusien oppikirjojen omistajat tutkimassa oppikirjojaan.
Tämä oli taas niitä hetkiä, joiden vuoksi rakastan alkuopetusta. Lapset olivat heti täysillä mukana tarinassa, he oikein kuplivat sitä intoa 😍 Puolessa välissä seikkailuamme yksi oppilaistani murehti, etteivät kaksi tänään poissaollutta oppilasta saaneet kokea tätä seikkailua yhdessä meidän kanssamme. Lisää tulee, sen lupasin tälle murehtijalle!



torstai 8. elokuuta 2019

Tästä se arki alkaa!

Tänä vuonna työskentelen jälleen, pitkän odotuksen jälkeen, ekaluokalla. Koulumme on työskennellyt viimeiset neljä vuotta siirtoparakissa ja uusi koulumme valmistui koulun alkuun. Ensimmäiset vesopäivät kuluivatkin paikkojen järjestelyssä, kun uudessa koulussa kaikki oli vielä muuttolaatikoissa. Paljon on vielä tekemistä, mutta luokat saatiin siihen kuntoon, että oli mukava ottaa vastaan uudet ekaluokkalaiset!


Pohdin pitkään luokan sisustusta. Yhtä jos toista kuvamateriaalia minulta löytyi kyllä ennestään, mutta mikään niistä ei oikein houkutellut. TeacherPayTeachers on aina oiva apu ja sieltä löytyikin kiva luokan sisustussetti retkeilyteemalla. Teema sopii hyvin meille, olemmehan ulkoluokka ja yhden päivän viikossa metsässä ensi viikosta alkaen. Kaikki paketin materiaalit olivat muokattavissa, joten yhden illan sain värkätä PowerPointin kanssa vaihtaakseni tekstit suomeksi. 


Luokassani on opetusnurkka, jossa on pitkät penkit sekä lattialla jumppamatto istumista varten. Tässä nurkkauksessa aloitamme ja lopetamme koulupäivät. Lisäksi kaikki "luennointi" tapahtuu tässä nurkkauksessa, jossa oppilaat ovat aina ihan lähellä. 



Opetusnurkkauksesta löytyy myös kalenteriseinä, jota tutkimme joka aamu. Lisäksi päivän ohjelma on merkitty taululle korteilla. Kalenteriseinän lisäksi tärkeä elementti luokassa on puu, joka sai tänään oppilaiden toimesta ensimmäiset lehtensä. Jokainen oppilas leikkasi puuhun lehden ja lehteen kirjoitettiin asia, jossa oppilas on taitava. Kauhean taitava ekaluokka mulla on 😍
Puussa on myös linnunpesä, jonne laitamme joka päivä yhden munan uuden koulupäivän merkiksi. Jokaiseen pesään mahtuu kymmenen munaa ja kymmenen munan merkiksi laitamme pesän reunalle linnun. Kun puussa on sata linnun munaa, olemme olleet koulussa 100 päivää! Ehkäpä linnunpoikaset silloin kuoriutuvat 100-juhlien kunniaksi!


Luokan pulpetit on järjestetty luokan takaosaan ryhmiksi. Lisäksi takana on yksi ryhmä korkeampia pulpetteja ilman tuoleja. Tämän ylimäääräisen ryhmän ajattelin jättää oppilaille seisomatyöpisteeksi. Olemme siis uudessa koulussa, eikä meillä ole kalustevarastoa, jokaisen pitää siis pitää luokassaan kaikki siellä olevat kalusteet.



Kynät, kumit, terottimet, sakset jne. olen järjestänyt luokan sivupöydälle. Pidämme yhteisesti huolta yhteisistä tavaroista. Henkilökohtaiset värikynät ja vahaliidut jaan todennäköisesti oppilaille ensi viikolla. Muiden välineiden kanssa jatkan yhteiskäyttölinjalla kuten aiempinakin vuosina.


Luokasta tuli ihan mukavan tuntuinen. Kokolattiamatto syö ääntä luokasta kivasti. Ihanaa olla ihan uudessa, puhtaassa rakennuksessa! Tästä se arki alkaa! Pyrin päivittämään blogia viikottain, joten piipahdahan blogissa heti ensi viikolla selvittämässä kenen jalanjäljet näkyvät alla olevassa kuvassa valkotaulun kulmassa!



torstai 6. kesäkuuta 2019

Lattialuukun läpi ja viisasten kiven pelastaminen tiedät-kai-kenen ulottuvilta


Tänä vuonna Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa pidin yhtenä päivänä tarinallista Harry Potter-pajaa. Työpajan kesto aikuisten kanssa (25 osallistan ryhmissä) oli 60 min. Kesäseminaarissa seikkailu toteutettiin puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona. Seikkailun voisi toteuttaa myös kokonaan sisällä tai kokonaan ulkona. Lasten kanssa toteuttaessa varaisin aikaa 1.5 tuntia ja tekisin siirtymistä pidemmät. Mikäli toteutus olisi metsässä, lisäisin matkan varrelle joitakin merkkejä, joita lasten kanssa kerättäisiin mukaan ja jotka samalla näyttäisivät tietä eteenpäin. Reitti voitaisiin esimerkiksi merkitä puihin kiinnitettävillä korteilla, joissa on kuvia taikaolennoista ja takana lyhyt selitys olennosta. Näin saataisiin liitettyä seikkailuun lukemista.. Taikaolennoista voisi pitää seikkailun jälkeen luokassa tietokilpailun...



Seikkailun aluksi jaetaan ryhmä tupiin (Rohkelikko, Korpinkynsi, Puuskupuh ja Luihuinen). Jokainen saa kiinnittää tupamerkkinsä pyykkipojalla paitaansa.

"Kuten tiedätte, lukuvuoden alkajaispidoissa rehtori Dubledore totesi, että kolmannen kerroksen käytävä on kielletty kaikilta, jotka eivät halua kuolla tuskallisesti. Kuten tiedämme, on Tylypahkaan piilotettu Viisasten kivi. Tiedät-kai-kuka on saanut selville missä kivi sijaitsee ja yrittää päästä siihen käsiksi. Harry Potterista ei ole nyt apua, vaan nyt on kaikkien tupien yritettävä saada kivi ennen kuin tiedät-kai-kuka saa sen käsiinsä.
 Oletteko valmiita menemään lattialuukun läpi?"




Kurkistetaan lattialuukusta (hulavanne) ja huomataan, että alas hyppääminen on vaarallista, sillä matka on niin pitkä. Tarvitsemme köysiä, jotta voimme turvallisesti laskeutua niiden varassa alas. Kuinka pitkän köyden tarvitsemme? Ja mistä saamme köyttä?

Tehtävä 1: Ryhmät saavat kortteja, joihin on kirjattu eri pituuden mittayksiköillä pituuksia. Ryhmien tulee järjestää kortit järjestykseen pienimmästä suurimpaan. Kun kortit on järjestetty ja kortit käännetään ympäri, muodostuu niistä vihje, mistä köydet löytyvät.

Köydet löytyivät salkusta, jonka koodi saatiin selville järjestämällä
kortit pienimmästä suurimpaan.

Tehtävä 2: Yhdistäkää oikea kortti oikeaan köyteen, arvioikaa köysien pituutta. Mukana on ylimääräisiä köysiä.

Kun köysi oli muodostettu lähti kukin tupa vuorollaa laskeutumaan tiukasti
köydestä kiinni pitäen.

Tehtävä 3: Mitkä köydet tarvitsette, jotta ne yhdistämällä ne riittävät toimittamaan teidät turvallisesti alas asti?
Tehtävä alkaa portaikon yläpäästä ja ryhmien on valittava ne köyden pätkät, jotka yhteensä riittävät portaiden alaosaan asti. Kuka ryhmästä arvioi matkan tarkimmin?

"Kaikki ovat päässeet turvallisesti alas ja olemme selvittäneet professori Vektorin asettaman haasteen. On aika jatkaa matkaa eteenpäin. Kaikki Tylypahkan opettajat ovat tehneet taikoja suojatakseen Viisasten kiveä. Olkaa siis valmiina kohtaamaan erilaisia taikaotuksia ja esteitä!"

"Voi ei, edessämme on labyrintti. Labyrintin kätköissä saattaa lymytä hämykeijuja, mörköjä ja ties mitä. Tämä taitaa olla taikaolentojen hoidon opettajan professori Matoisalankun haaste. Meidän on löydettävä tiemme labyrintin läpi eksymättä!"

Tehtävä 3: Salainen polku. Lattiaan on merkitty teipillä 4x4 ruudukko, jonka läpi kulkee ohjaajan tuntema reitti. Yksi kerrallaan ryhmän jäsenet saavat astua labyrinttiin ja edetä, sitä kunnes törmäävät taikaolentoon ja umpikujaan. Muut ryhmän jäsenet saavat auttaa ja ohjata. Ryhmällä on käytössään nuolikortteja, joilla he koodaavat löydettyä reittiä.



Kun kaikki ovat päässeet labyrintin läpi jatketaan matkaa eteenpäin. Saavutaan huoneeseen, jossa on taikajuomapulloja rivissä. 
"Tämän täytyy olla taikajuomien opettajan, Severus Kalkaroksen, suoja Viisasten kivelle."

Pullojen vieressä on ohje. 


Tehtävä 4: Ryhmän tehtävänä on selvittää, mistä pullosta taikajuomaa maistamalla, he pääsevät eteenpäin.

Ratkaisu sua eessä oottaa, on taakse moni haaste jäänyt,
kaksi meistä osaa auttaa, jos niihin liemiin päädyt.
Kaksi meistä sisässänsä pitää nokkosviiniä,
kolme ompi äklöttävää pulloa tässä fiiniä.
Valitse siis, jollet tahdo ainiaaksi tänne jäädä,
avuksesi valinnassa vihjeitä saat viisi nämä:

Paha maku ovelasti piiloutua taitaa,
ei se ole kummassakaan laitaa.

Kolmas sekä oikealta että vasemmalta,
näöstänsä huolimatta maistuu samalta.

Kokonaan erilainen on kumpikin reunan pitäjä,
mutta eteenpäin jo aiot, hae muualta ystävä.

Pahan makuisia on kolme,
ne eivät ole vierekkäin.

Kahdesta pullosta löydät taikalientä,
saattaa ne värjätä myös sun kieltä,
laidoista et löydä mitään mikä piristää sun mieltä.

Taikajuoma-vihjeet voit tulostaa täältä

Seuraavaksi vastaan tulevat ämpärit, joiden sisällä on pääsiäismunan kuoria. Onkohan kuorien sisällä jokin vihje?
Ämpärit on kirottu siten, ettei niiden sisälle voi laittaa kättä tai se kärventyy hehkuvaksi kekäleeksi. Tilassa on kuitenkin mittoja ja vettä. Miten voisimme saada vihjeet ämpäreistä koskettamatta ämpäreitä?



Tehtävä 5: Ryhmien tehtävänä on mitata ämpäreihin merkittyyn viivaan asti vettä astioihin (kaikissa eri kohdassa viiva). Käytössä on 4 dl ja 9 dl mitat. Astioihin tarvitaan 7 dl, 6 dl, 10 dl ja 11 dl. Mittaaminen tulee tehdä tarkasti, eikä esimerkiksi 4 dl astiaa saa täyttää puoliksi ja arvioida sen olevan 2 dl. Eli esimerkiksi 5 dl saadaan täyttämällä 9 dl mitasta 4 dl mitta, jolloin 9 dl:n mittaan jää jäljelle 5 dl. 
Jokaisen ryhmän munasta tulee osa vihjeestä, vihjeet yhdistämällä päästään eteenpäin ja lähdetään etsimään viisasten kiveä.

Tehtävä 6: Aarrearkku on lukittu, mutta sen sisällä täytyy viisasten kiven olla. Millä koodilla lukon saa auki? Jos kukaan ei ole matkan aikana kerännyt mukaansa mitään koodia, täytyy meidän laskea koodiluku, jolla aarrearkun lukko aukeaa.

1. Valitse kolminumeroinen luku, jossa ei ole samoja numeroita.
2. Vaihda ensimmäisen ja viimeisen numeron paikka.
3. Nyt sinulla on kaksi kolminumeroista lukua. Vähennä suuremmasta luvusta pienempi.
4. Sinulla pitäisi olla kolminumeroinen luku, jos sait vähennyslaskusta vastaukseksi kaksinumeroisen luvun, merkitse satojen paikalle nolla.
5. Vaihda jälleen ensimmäisen ja viimeisen numeron paikka.
6. Laske vähennyslaskusta saamasi tulos ja kohdassa 5 muodostamasi luku yhteen.
7. Saitko nelinumeroisen luvun? Mikä on lukusi?

Mikäli laskut on laskettu oikein, pitäisi kaikkien laskuista tulla vastauksiksi 1089, jolla aarrearkun lukko aukeaa. 

Aarrearkusta löytyi viisasten kivi ja taikamaailma saattoi lähteä
kesäloman viettoon!

1089-taikatemppu löytyi Solmu-matematiikkalehdestä.




perjantai 24. toukokuuta 2019

Tarinallinen metsäseikkailu matikan ja kestävän kehityksen merkeissä

Tänä vuonna olen Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan toimessa toteuttanut kehittäjäopettajakollegani Reija Stenbäckin kanssa matikkaseikkailuja metsässä. Joulukuussa tonttujen reki oli kaatunut, paketit ympäri metsiä ja lapset auttoivat joulun pelastamisessa. Nyt keväälläkin tarvitaan lasten apua, sillä ajattelemattomat ihmiset ovat remunneet ja sotkeneet metsässä, maahisten kodissa. 



Tarinalliset seikkailut ovat aina monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa yhdistyvät eri oppiaineiden sisällöt sekä yhdessä tekeminen ja sosiaalisen kasvun teemat. Lisäksi ulkona luonnossa toteutetuissa seikkailuissa oppilaat ovat fyysisesti aktiivisia ja heidän valintansa vievät tarinaa eteenpäin. Tarinallinen metsäseikkailu voi olla vain metsässä toteutettava retkipäivä tai se voi olla kokonainen jakso. Mikäli kyseessä on kokonainen jakso, voidaan metsässä toteuttaa esimerkiksi luokassa luettu kirja tai tarina seikkailun muodossa, jolloin lapset voivat myös itse kertoa tuttua tarinaa metsässä eteenpäin. Seikkailua voidaan käsitellä luokassa myös jälkikäteen. Ideoita niin ennen seikkailua kuin jälkikäteen toteutettaviksi tehtäviksi löytyy myös tästä blogikirjoituksesta.

Tämän kevään seikkailu soveltuu parhaiten 3.-4. luokkalaisille. Alle olen kirjoittanut seikkailussa kerrottavan tarinan sekä ohjeet tehtäviin ja muut huomiot. Lapsille kerrottava tarina on kirjoitettu kursiivilla.

Aloitus 


Tämä osa tarinaa voidaan kertoa jo koululla ennen metsäretkelle lähtöä. Luokassa voidaan tutustua maahisiin ja muihin suomalaisesta kansanperinteestä löytyviin olentoihin tarkemminkin ja esimerkiksi piirtää kuvia maahisista ennen retkeä.

Tiedätkö keitä ovat maahiset?
Maahiset ovat maan väkeä. Ne muistuttavat ulkonäöltään ihmisiä, mutta ovat paljon pienempiä ja asuvat maan alla. Hyvin harva on nähnyt maahisen sen oikeassa ulkomuodossa, mutta usein maahinen ottaa itselleen muurahaisen muodon liikkuessaan maan päällä. Muurahaisen olet varmasti joskus nähnyt?
Maahiset rakastavat luonnon rauhaa ja kauneutta. Ne ovat yleensä hyväntahtoista väkeä, mutta jos maahisen suututtaa, joutuu sitä lepyttelemään pitkään. Nyt on päässyt käymään niin, että maahiset ovat suuttuneet! Tarvitsemme teidän apuanne, jotta maahiset saadaan lepyteltyä ja aurinko alkaa jälleen paistaa maahisten maailmaan. 

Siirrytään ensimmäiselle toimintapisteelle, jossa on levällään erilaisia roskia.

Katsokaa nyt ympärillenne. Ymmärrättekö nyt mikä on suututtanut ja saattanut maahiset surun valtaan?

Maahiset rakastavat luontoa ja metsän rauhaa. Tässä paikassa on taatusti ollut luonnon rauha kaukana, kun ihmiset ovat täällä retkeilleet ja remunneet kunnioittamatta lainkaan maahisten ja muun metsän väen kotia. 

Autetaan yhdessä maahisia ja siivotaan paikat! Käy hakemassa yksi roska ja tule sitten takaisin.

Muodostetaan jono ja leikitään portinvartijaleikkiä. Lapsilla on kullakin kädessään roska. He tulevat yksi kerrallaan opettajan luokse, joka portinvartijana jakaa valitsemansa luokitteluperiaatteen mukaisesti lasten roskat kahteen ryhmään. Ryhmien tulee keksiä luokitteluperuste. Voidaan leikkiä toinen kierros.
Mietitään yhdessä erilaisia tapoja luokitella roskat ja pyydetään oppilaita etsimään itselleen parin tai ryhmän siten, että heidän roskissaan on jokin yhteinen ominaisuus. Luokittelua voidaan tehdä esimerkiksi muodon, värin ja materiaalin perusteella. Kaikkien ryhmien tai parien yhteinen ominaisuus käydään yhteisesti läpi ja tarvittaessaan etsitään ryhmä sellaisille lapsille, jotka eivät ole itse ryhmää löytäneet.
Kappaleiden geometristen ominaisuuksien lisäksi nostetaan esille kestävä kehitys ja jätteiden lajittelu luokittelemalla roskat lopuksi siten, että eri roskiksiin menevät roskat ovat omissa kasoissaan. Samalla voidaan käydä keskustelua lasten kotona tehtävästä roskien lajittelusta. 

Ehdotus roska-astioiden mukaisesti nousikin esiin jokaisessa ryhmässä lapsilta itseltään. Meillä oli mukana koulumme kierrätysviikolla käytettyjä A3-kokoisia laminoituja kuvia eri roska-astioista. Näiden kuvien päälle oli helppo lajitella roskat. Kun lajittelu tarkistettiin, tuli samalla oppilaiden kanssa hyvin keskustelua muovin ja esimerkiksi lääkkeiden lajittelusta.




Roskien joukosta löytyy myös suljettu kirjekuori, jossa lukee APUA. Kun roskat on siivottu ja lajiteltu, aikuinen ohjaa jonkun lapsen huomaamaan kirjekuoren, ellei sitä ole aiemmin jo huomattu. 

Avataan kirje.


Kirje oli sijoitettu vähän syrjemmällä niin, että sen yleensä löysi joku
hiljaisempi lapsi, joka oli myös kärsivällinen odottamaan kirjeen kanssa
repimättä sitä heti auki. Kirjeen löytänyt lapsi ilmoitti useammassakin
ryhmässä "Tämä kuuluisi tuonne paperinkeräykseen, mutta en halua
heittää tätä sinne, koska tässä lukee APUA!"


”Arvoisa vastaanottaja!
Olemme suuressa pulassa. Ihmiset ovat ajattelemattomasti retkeilleet kotimetsässämme. He ovat melunneet, niin että meillä maahisilla on korvat kipeinä. He ovat syöneet eväitä ja jättäneet roskansa metsään. Moni maahinen on menettänyt elämän halunsa: tuntuu ettei aurinko enää paista, eivätkä linnut laula, elämä on pelkkää harmaata sadepilveä. Auttakaa meitä palauttamaan auringon paiste maahisten elämään!
Apuanne odottaen
Maahiset”

Kirjekuoresta löytyy myös keltainen kappale. 




Mikähän se on? Se taitaa olla auringon säde! Tarkoittikohan kirjeen kohta ”Auttakaa meitä palauttamaan auringon paiste maahisten elämään”, että meidän pitää kerätä tällaisia auringon säteitä?
Näettekö te missään tällaisia lisää?

Katsellaan ympärille 1-2 auringon sädettä johdattavat joukon seuraavaan työskentelypisteeseen. Mukaan seikkailulle otetaan myös pieni roskapussi, sillä lapset löytävät usein matkan varreltakin roskia, jotka on hyvä siivota pois maahisten metsästä.

Hui, huomasitteko, että tänne tuli hämärämpää? Missä polku oikein kulkee? Näin voi joskus käydä metsässä. Pimeys tulee yllättäen tai nousee sumu, eikä näe ollenkaan missä polku on. Silloin pitää vain yrittää kokeilla kärsivällisesti ja yrittää löytää oikea reitti. Yritetään löytää reitti näkymättömän polun läpi, ehkä matkalta löytyy lisää auringon säteitä.




Maahan on piirretty  tai pingotettu naulojen ja matonkuteen avulla 4x4 ruudukko, jonka läpi kulkee näkymätön polku. Opettaja tietää oikean reitin. Reitin varrelta löytyy auringon säde. Ryhmän pitää löytää oikea reitti ruudukon läpi ja ohjata kaikki ryhmän jäsenet samaa reittiä pitkin. Viimeinen ryhmän jäsen saa ottaa reitiltä mukaansa auringonsäteen. 

Oppilaat tietävät alku ja loppuruudun. He kokeilevat ja astuessaan pois tieltä, he joutuvat jonon viimeiseksi. Ryhmä saa auttaa ja ohjata ruudukossa kulkevaa. Nopeimmille ryhmille voidaan antaa lisätehtäväksi koodata nuolikorteilla reitti ruudukon läpi. Ruudukkoja kannattaa olla yhtä monta kuin aikuisia on mukana retkellä, näin odotusaika ei tule liian pitkäksi ja kaikki kiinnostuvat tehtävästä ja reitin selvittämisestä. Vierekkäisiin ruudukkoihin suunnitellut reitit kannattaa tietenkin olla erilaiset, jottei naapurin ruudukosta löydy apua.


Nuolikorteilla turvallisen reitin koodaaminen oli hyvä lisätehtävä sen
jälkeen, kun oikea reitti oli löytynyt.

Kun kaikki ovat selvinneet sumusta jälleen selkeämmille vesille, johdattavat auringonsäteet oppilaat jälleen seuraavalle pisteelle. Josta löytyy mehupulloja ja vihjeitä, jotka voit tulostaa täältä. Ensimmäinen runo jätetään mehupullojen luokse, mutta neljä vihjettä piilotetaan lähettyville, josta lapset saavat vihjeet etsiä. Pulloissa oli elintarvikevärillä värjättyä vettä. Kolmessa pullossa oli suolalla maustettua vettä, kahdessa pelkkää värillistä vettä ja kahdessa oli makeaa vettä eli taikajuomaa.


Onko teillä jano? Mitähän näistä voisi juoda? Täällä taitaa olla jokin viesti! Maahiset ovat selvästi jättäneet taikajuomaa meille auttajille, mutta halunneet etteivät ajattelemattomat ihmiset, jotka heidän metsänsä tuhosivat, tiedä mistä pullosta on turvallista juoda, koska ovat jättäneet meille arvoituksen!

Ratkaisu sua eessä oottaa, on taakse moni haaste jäänyt,
kaksi meistä osaa auttaa, jos niihin liemiin päädyt.
Kaksi meistä sisässänsä pitää nokkosviiniä,
kolme ompi äklöttävää pulloa tässä fiiniä.
Valitse siis, jollet tahdo ainiaaksi tänne jäädä,
avuksesi valinnassa vihjeitä saat neljä nämä:


Etsitään tässä kohtaa vihjeet ja aloitetaan sen jälkeen arvoituksen ratkaiseminen.

Paha maku ovelasti piiloutua taitaa,
ei se ole kummassakaan laitaa.

Kolmas sekä oikealta että vasemmalta,

näöstänsä huolimatta maistuu samalta.


Pahan makuisia on kolme,

ne eivät ole vierekkäin.


Kahdesta pullosta löydät taikalientä,
saattaa ne värjätä myös sun kieltä,

laidoista et löydä mitään mikä piristää sun mieltä.




Kun arvoitus on ratkaistu, jaetaan kaikille juotavaa ja syödään evästä. Kun evästauko on ohi, jatketaan matkaa auringonsäteiden johdattamana eteenpäin. Opettaja voi johdatella nyt keskustelua siihen, kuinka monta auringonsädettä on jo löydetty ja kuinkahan monta mahtaa vielä puuttua. Voidaan kokeilla yhdistää auringonsäteitä jo nyt toisiinsa, jos sen avulla saadaan selville kuinka monta palaa mahtaa vielä puuttua.

Seuraavaksi saavutaan paikkaan, jossa huomataan puissa on eri värisiä lappuja. 




Ovatkohan nämä laput jälleen jokin viesti maahisilta? Vai ovatko nämä ajattelemattomien ihmisten metsään levittämiä roskia? Joka tapauksessa meidän pitää siivota ne pois!


Jaetaan lapset kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä käy keräämässä tietyn väriset laput, joilla on laskulausekkeita (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja riippuen ryhmän laskutaidoista).
Kerätään laput maahan ja pohditaan mitä niille pitäisi tehdä. Annetaan lasten itse ehdottaa! Kokeillaan järjestää ne pienimmästä suurimpaan. Kun laput on järjestetty käännetään ne ympäri ja huomataan, että lappujen kääntöpuolella olevista kirjaimista muodostuu koodi. 

Mikähän koodi tämä mahtaa olla? Onko kaikilla ryhmillä sama koodi? Ai eikö? Hmm.. Meidän täytyy nyt huolellisesti painaa koodi mieleemme. 

Kerrataan jokaisen ryhmän koodit ja toistetaan niitä useampia kertoja, jotta ne jäisivät oppilaille mieleen. Matka jatkuu taas auringonsäteen ohjaamana eteenpäin. Kunnes saavutaan aukion laidalle, pysähdytään puiden taakse kurkistelemaan ja huomataan, että aukion toisella puolella on aarrearkku. Aarrearkulla on kuitenkin vartija.




Shhh! Katsokaa, näettekö mitä tuolla toisella puolella on? Aarrearkku, mitäköhän sen sisällä on? Puuttuuko meiltä vielä auringonsäteitä? Onkohan viimeinen auringonsäde lukittuna tuohon arkkuun? Meidän pitää varmaankin päästä tuon aarrearkun vartijan ohi vapauttaaksemme viimeisenkin auringonsäteen!

Arkkua vartioi yksi opettajista kasvoillaan naamio. Lieneekö hän pahuus itse? Sitä emme lapsille avanneet, he hyväksyivät kyselemättä sen, että paha pitää peitota, jotta maahisten elämä voidaan palauttaa taas raiteilleen. Pahaa vastaan taistellaan kaksintaistelukisailulla.

Maahan on asetettu jonoon merkkikartioita, oppilaat jakaantuvat jälleen kolmeen ryhmään, jotka pelaavat kivi-sakset-paperi-peliä valitulla lukujonolla. Opet laittavat naamarit päähänsä ja ovat aarrearkun vartijoita. 




Pelissä sekä pahis että ensimmäinen oppilaista lähtevät astelemaan toisiaan vastaan, jokaisen kartion kohdalla pitää luetella ääneen sovitun luvun monikertoja eteenpäin (esim. 7, 14, 21..). Kun pahis ja oppilas kohtaavat, pelataan kivi-sakset-paperi. Voittaja saa jatkaa eteenpäin, hävinnyt palaa omaan päätyynsä. Mikäli oppilas häviää, saa seuraava oppilas jonosta lähteä kohtaamaan pahista. Jos pahis voittaa, pitää pahiksen juosta omaan päätyynsä ja lähteä sieltä oppilasta vastaan uudelleen. Peliä voidaan pelata, kunnes yksi oppilaista pääsee pahiksen päätyyn tai kunnes sovittu määrä oppilaita pääse pahiksen ohi ja näin pahis on kukistettu. Nopeassa versiossa pahikselle hävitessään joutuu takaisin oman jonon perään, mutta voittaessaan pääsee heti pahiksen ohi kokonaan. Tällä versiolla pelatessa jokainen saa voittaa pahiksen.

Kun kaikki joukkueet ovat päässeet vartijan ohi, eli viimeiselle kartiolle. Päästään viimein aarrearkun luokse. Aarrearkku on suljettu kolmella numerolukolla. 




Täällä on numerolukkoja. Mitenköhän saamme nämä auki? Muistatteko vielä aiemmin mieleenpainamanne koodit? Kokeillaan toimivatko ne näihin lukkoihin?




Avataan numerolukot ja aarrearkusta löytyy auringonsäteiden keskuspala ja kiitoskirje. Oppilaat rakentavat matkalta keräämistään auringonsäteistä kokonaisen auringon ja auringonpaiste palaa taas maahisten maailmaan. Kiitos kirjeessään maahiset kiittävät lapsia, jotka selvästi ovat fiksuja: He osaavat liikkua metsässä rauhallisesti kunnioittaen metsän rauhaa ja osaten siivota jälkensä retkipaikoilta. 



Vaihtoehtoinen lopetus:
Koska saattaa käydä niinkin, että aarrearkku ja sen mukana auringon keskuspala katoaa seikkailun aikana, kuten meille kävi. Joku siis vei seikkailun aikana aarrearkun mukanaan, piti meidän minuutin varoajalla keksiä uusi lopetus tarinalle. 
Oppilaiden voitettua pahiksen aloitimme aurinko-palapelin kokoamisen. Saimmekin palapelin koottua, mutta huomasimme, että keskuspala puuttuu.

"Olette tänään tehneet hyvää työtä ja maahisten maailmaan on aurinko alkanut jo vähän pilkahdella. Auringostamme puuttuu vielä palanen, joten vielä meillä ihmisillä on tehtävää, jotta maahiset itse löytäisivät aurinkoonsa sydämen. Mitä me ihmiset voisimme tehdä, jotta maahisilla olisi jatkossa hyvä elää metsässä?

- Ei roskata luontoa.
- Ei meluta luonnossa.
- Ei revitä puista oksia tai lehtiä.

"Juuri tällaisilla asioilla ja kunnoittamalla luontoa, me voimme huolehtia siitä, että maahiset ovat jatkossa hyvällä mielellä ja aurinko paistaa heillekin. Kiitos teille kovasti avustanne!"

Tässä lopetuksessa koodia ei tarvittu, onneksi kukaan lapsista ei ainakaan tuossa kohtaa hoksannut, että nyt koodeja ei mihinkään tarvittu, mutta niille emme enää keksineet nopeasti käyttöä aarrearkun kadottua metsästä.

......................

Retken jälkeen luokassa voidaan palata tarinaan kertomalla se yhdessä lasten kanssa uudelleen. Tarina voidaan myös kirjoittaa ylös tai siitä voidaan piirtää sarjakuva.


perjantai 17. toukokuuta 2019

Alkuopetuksen logiikkaa VaNe-neliömetrillä

Tänään olin Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan toimessa pitämässä metsämatikkaa Niittykummun koululla. Aamupäivän aikana touhusi 80 alkuopetuksen oppilasta viidella erilaisella matikkapisteellä ulkona. Tänään sääkin suosi meitä ja aurinko paistoi lämpimästi. Tuntui ihan kesältä! 😎

Minun pisteelläni touhuttiin logiikan tehtävien parissa ja harjoiteltiin ominaisuuksia sekä luokittelua. Materiaalina minulla oli VaNe-neliömetri ja siihen kuuluvat ominaisuuskortit.

Aluksi pyysin oppilaita etsimään itselleen jonkin mieluisen, käteen mahtuvan kepin, kasvin, kiven tms. lähistöltä löytyvän esineen. Kun kaikille oli jotakin löytynyt asettuivat oppilaat riviin. Minä, leikinjohtajan roolissa, sanoin jonkin ominaisuuden. Jos oppilaat kädessä olevassa esineessä oli kyseinen ominaisuus, esim. pitkä, karhea, kulmikas, sai oppilas ottaa yhden loikan eteenpäin. Peli päättyi, kun oppilaat pääsivät minun luokseni. Leikin ohessa tuli hyvin kerrattua sanastoa. Elollinen ja eloton sekoittuivat herkästi elävään ja kuolleeseen, mutta kun käsitteet käytiin läpi jäivät ne hyvin oppilaille mieleen ja he tuokion lopuksi käyttivät näitäkin käsitteitä oikein.



Toisena leikkinä oli Varga-Neményi-menetelmästä tuttu Portinvartija-leikki, jossa portinvartija jakaa lapset kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Oppilaiden tehtävänä oli keksiä mikä yhteinen ominaisuus heidän käsissään olevilla esineillä oli.

Seuraavaksi teimme piirin, kun oppilailla oli vielä käsissään valitsemansa esineet. Teimme kierroksen piirissä siten, että jokainen nimesi omasta esineestään 2-4 ominaisuutta. Näin oppilaat pääsivät itse sanallistamaan havaitsemiaan esineitä. Nyt se onnistuikin hyvin, kun ensimmäisissä leikeissä oli muistuteltu mieleen ominaisuuksia, joilla esineitä saattoi kuvailla.

VaNe-neliömetriin kuuluviin ominaisuuskortteihin tutustuttiin siten, että oppilaat saivat pareittain aina yhden ominaisuuskortin, kunhan olivat osanneet nimetä sen osoittaman ominaisuuden. Oppilaat etsivät lähiympäristöstä jotain, jossa oli kortin omaisuus. Innokaasti oppilaat rakensivat näyttelyä ominaisuuksista, kunnes oli aika vaikeuttaa tehtävää.



Viimeisenä tehtävä oli taulukointitehtävä VaNe-neliömetrillä. Edellisessä tehtävässä olimme etsineet esineitä yhden ominaisuuden perusteella, taulukointitehtävässä piti ottaa huomioon kaksi ominaisuutta etsittäessä taulukkoon sopivia esineitä.

"Tuo kaarnan pala on ohut ja ei-märkä eli kuiva!"

Olipas jälleen kerran mukava päivä metsämatikan parissa!
Nyt näyttävät säätkin suosivan ensi viikolla, joten pitää yrittää ehtiä ulos mahdollisimman usein!