torstai 14. tammikuuta 2021

Lumen ja jään tutkimista ekaluokkalaisten kanssa (osa 1)


Tällä viikolla on pakkanen paukkunut kolmessakymmenessä asteessa, joten oppilaat ovat saaneet viettää välitunteja sisällä. Pakkaspäivinä pidimme kuitenkin oman luokan kesken puolen tunnin ulkotunnit koulun viereisessä metsässä lunta tutkien.



Keskiviikkona aloitimme katselemalla lumihiutaleita luuppien avulla. Luuppien lisäksi oppilailla oli pienet mustat paperin palat, joille lumihiutaleita saattoi sirotella tutkittavaksi. 


Kun lumihiutaleita oli luuppien avulla tutkittu opiskelimme kokemuksellisesti miten lumihiutale muodostuu. Yksi oppilas tuli piirin keskelle pyörimään pölyhiukkasena, jonka käsiin ja hartioihin tarttui vesipisarat ja koko joukko jatkoi pyörimistä, kunnes jokaiseen sakaraan tarttui jälleen uuden vesipisarat. 

Kokeilimme myös kuurankukkien "kasvattamista" laittamalla termarista lasipurkkiin tilkka kuumaa vettä. 


Vapaan leikin aikana keräilimme keppejä, lehtiä sekä havuja (havut kerättiin syysmyrskyn kaatamasta puusta, ei siis elävästä puusta). Luokassa oppilaat suunnittelivat pareittain muoviastiaan luonnon materiaaleista taideteoksen, joka vietiin luokan ikkunan taakse jäätymään.


Torstaina ripustimme jäätaidetta syysmyrskyn kaataman männyn oksiin ja vierailimme taidenäyttelyssä. Taiteilijat pääsivät itse esittelemään omat taideteoksensa sekä niille keksimänsä nimet. 










 

Kokeilimme myös itse "tehdä lunta". Meillä oli mukana useampi termospullollinen kuumaa vettä, jotta kaikille oppilaille riitti vettä ilmaan heitettäväksi. Samanlaisia hienoja lumipilviä emme saaneet aikaiseksi kuin lehtikuvissa, mutta lapset olivat tyytyväisiä lopputulokseen.
Samalla tuli ihmeteltyä kuinka nopeasti -30 pakkasessa vesi jäätyy, kun joku onnistui kastamaan rukkasensa peukalon (vain ulkopuolelta, ei läpi) ja kangas peukun kohdalta muuttui todella nopeasti kovaksi.

Ensi viikolla jatkamme veden olomuotojen tutkimista näiden tutkimusten pohjalta.




perjantai 8. tammikuuta 2021

Lukuvuoden aloitus ja lukujen 7 ja 8 kertailua ekaluokassa



Ekaluokan kevätlukukausi lähti käyntiin Värinauttien talvilomabingolla, jonka väittämät sopivat erinomaisesti Rovaniemen joululomailuun. Luettuamme yhdessä kaikki väittämät läpi, pääsivät oppilaat kyselemään toisiltaan, mitä kukanenkin oli tehnyt loman aikana: oli vietetty villasukkapäiviä, käyty metsässä, juotu lämmintä juomaa...
Bingoilun jälkeen otimme minuuttiporinat parin kanssa. Minuutin aikana piti kertoilla vielä kaverille omasta lomasta ja parin tärkeänä tehtävänä oli keskittyä kuuntelemaan, koska olen huomannut, että vaikka opettajaa kuunnellaan, niin luokkakavereiden kuunteleminen unohtuu turhan helposti. Kun molemmat pareista olivat saaneet vuoronsa, kertoivat kaikki vielä koko luokalle mitä oli kuullut oman parin lomasta. 

Seuraavalla tunnilla lomajutut jatkuivat kirjoittamisen merkeissä. Jokainen virke alkoi aina "Lomalla minä.." näin myös aloittelevat kirjoittajat pystyivät työskentelemään itsenäisesti, kun minun ei tarvinnut olla koko ajan auttamassa vaan tarvitsivat vain yhden sanan verran apua jokaisessa virkkeessä.
Jokaisen kirjoitetun virkkeen jälkeen sai käydä hakemassa itselleen linkkikuutiton. Tavoitteena oli seitsemän virkettä, sillä matikan tunnilla kerrattiin lukua seitsemän ja kaikilla pitäisi silloin olla seitsemän linkkikuutiota. Kirjoittamisen ohessa kertailtiin seiskan hajotelmia, kun kyselin montako virkettä on jo kirjoitettu ja montako vielä pitäisi kirjoittaa. 

Kaikki eivät seitsemää virkettä ehtineet kirjoittaa, joten tunnin lopuksi tein linkkikuutiolaatikon kanssa kierroksen ja kyselin kaikilta kuinka monta linkkikuutiota heillä on ja kuinka monta he tarvitsevat lisää. 

Matikan tunnin aluksi oppilaat työskentelivät pareittain ja puolittivat oman linkkikuutiotorninsa pistäen osan tornista selän taakse ja arvuuttelivat kuinka monta linkkikuutiota puuttuu.




Seuraavaksi jatkoimme rakentelutehtävien parissa. Seitsemästä linkkikuutiosta piti rakentaa erilaisia taloja. Valmiin talon pohjapiirros piirrettiin ruutupaperille (linkkikuutioille sopivaa ruudukkoa voit tulostaa täältä). Ruutuihin kirjoitettiin aina päällekkäin olevien linkkikuutioiden lukumäärä, eli talon kerrosmäärä. 
Kun jokainen oli saanut rakentaa useampia taloja ja piirtää niiden pohjapiirroksia, vaihtoivat oppilaat paperia jonkun luokkatoverin kanssa ja rakensivat pohjapiirrosten mukaan kaverin keksimät rakennukset.

Tunnin lopuksi testailimme vielä laserkatsettamme heittämällä noppaa ja kertomalla mikä nopan silmäluku on pöytää vasten nopan alla. En toki heti kertonut oppilaille sääntöä, vaan esittelin open laserkatsetta, joka näkee nopankin läpi ja muutaman kierroksen jälkeen oppilaidenkin laserkatse alkoi nähdä nopan lävitse. 
Lopuksi parit vielä kisailivat nopeudesta nopan piilosilmäluvun kertomisessa.

Perjantaina kertasimme luvun kahdeksan hajotelmia pistetyöskentelyn merkeissä. Rakentelu oli oppilaille mieleistä puuhaa, joten sen parissa jatkettiin. Eilisten seitsemän linkkikuution lisäksi jokainen sai yhden kuution lisää. Luokan takapöydällä oli neljä laatikkoa (A-D). Oppilas kävi kurkkimassa laatikoihin ja valitsi laatikoista yhden ja painoi mieleensä millainen rakennelma laatikossa oli ja palasi välineidensä luo rakentamaan samanlaista. Laatikolla sai käydä tarkistamassa niin monta kertaa kuin halusi, mutta välineet pysyivät omalla paikalla, eli muistin varassa toimittiin. Kun rakennelma oli valmis, piirreettiin siitä jälleen pohjapiirrustus ja kirjoitettiin kerrosten määrät ylös. Ennen uuden rakennelman aloittamista open kanssa laskettiin vielä yhteenlaskuna pohjapiirrustuksesta tarvittavien palikoiden määrä, näin tuli harjoiteltua ketjulaskua, koska yhteenlaskettavia oli yleensä neljä. Kahdestakymmenestä lapsesta yksi totesi tokan rakennelman kohdalla, että näitähän on aina kahdeksan. No, niinhän niitä oli 😉
 


Muilla pisteillä tänään harjoiteltiin numeromerkkien piirtämistä, sillä monella meinaa vielä keikahtaa numeromerkit peilikuviksi sekä testattiin Matific-sivuston peliä, jossa kolmiosaisesta kuvasta bongattiin kirahveja, seeproja ja muita eläimiä. Siinäkin vaadittiin yhteenlaskua, koska kaikki eivät olleet kuvassa samanaikaisesti näkyvissä vaan edellisen kuvan eläimet piti laskea yhteen kahden seuraavan kuvan eläinten kanssa. 


 Kuvakaappaus Matific.com


Selailin myös Opettajan Tienviittaa ja etsin sopivia hajotelmatehtäviä, joita emme olisi tehneet ja huomasin, että salaisuuspussien kanssa hajotelmia ei ole vielä treenattu. Salaisuuspusseissa oli kaikissa kahdeksan esinettä, esimerkiksi neljä mansikkaa ja neljä kultakolikkoa. 
Oppilaan tehtävänä oli tunnustella, kurkkimatta, kuinka monta esinettä pussissa on. Kirjata se ylös vihkoon ja sen jälkeen tunnustella uudelleen, osaisiko hän kertoa esineistä tarkemmin. Eli esimerkiksi mansikoista ja kultakolikoista vihkoon kirjoitettiin 8 = 4 + 4. 




Tällaisin touhuin aloiteltiin meillä ekaluokan kevätlukukautta ja kertailtiin joulukuussa opittua. Maanantaina pääsemmekin sitten uusien haasteiden pariin ja tapahtuu se historiallinen hetki, että voin sano tammikuun alussa aloittaneeni oppilaiden kanssa b-kirjan matikassa 😁 Yleensä syksyn asiat ovat vuodenvaihteessa vielä pahasti kesken, mutta tänä vuonna olemme pysyneet aikataulussa yli odotusten.



keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Matikkakerho Kipinä tonttujen apuna

Marraskuun alussa tarvittiin taas kiireellisesti Kipinä-kerholaisten apua sekä Rovaniemellä että Lohjalla. Koronan aiheutti pulmia myös tonttulassa, eikä kaikkia jouluvalmisteluja ehdittäisi hoitaa valmiiksi ennen joulua. Onneksi avuliaat kerholaiset riensivät ilomielin tonttujen avuksi!

1. kerhokerta  (luvut 0-100, satataulun lukeminen, syklit)

Apua tarvittiin ensimmäisenä tarkkailutehtävien loppuun suorittamisessa sekä joulukoristeiden viimeistelyssä.


Tonttujen avustaminen alkoi kilttien ja tuhmien lasten tarkkailulla. Käytävältä löytyikin monta tarkkailtavaa lasta, joiden kiltteys tai tuhmuus väritettiin tonttujen lähettämiin kiltteystaulukoihin (satataulu). Kiltit lapset väritettiin ruskealla, tuhmat punaisella ja ne, joita pitäisi vielä varmuuden vuoksi tarkkailla lisää, oranssilla. 
Kaikki lapset olivat numeroitu, joten tehtävänä oli etsiä vastaava luku satataulukosta ja värittää se. Mikäli löysi kaikki tarkkailtavat lapset, muodostui satataulukkoon Petteri Punakuono. 

                                 

Tonttulan jouluvalot oli myös saatava järjestykseen. Kirjeen sisältä löytynyt sykkyrä saatiin selvitettyä ja huomasimme, että tonttulan jouluvaloissa on jokin tietty kaava! Värit ja muodot toistuivat koko ajan samassa järjestyksessä: punainen, vihreä, sininen, keltainen, punainen, vihreä, sininen jne. Muodoissa ympyrä, neliö, kolmio, ympyrä, neliö jne. Kun sääntö oli keksitty, alkoivat kerholaiset pareittain pujottaa tonttulan jouluvaloja nauhaan, joilla koristeltiin luokan joulukuusi. 

Kuten kuvista näkyy, kyseessä olivat loogisten palojen reiälliset palat, joita tehtävässä käytettiin. Mutta olipa yhden kerholaisen kotona ihan juuri samanlaiset jouluvalot! 




2. kerhokerta (luokittelu, logiikka)

Jälleen oli Kipinä-kerholaisille tullut kirje. Tällä kertaa tarvittiin apua lahjatoiveiden luokittelussa ja porojen hoidossa.



Aloitimme työskentelyn lahjatoiveiden parissa. Kuvallisia lahjatoiveita oli paljon ja ne piti lajitella liukuhihnoille kuljetettavaksi eri työpajoihin. Pahaksi onneksi ohjeet puuttuivat! Miten lahjat tulisi lajitella? Neuvokkaat kerholaiset tutkivat lahjoja jonkin aikaa ja sitten alkoi kiivas tohina, kun lahjatoiveita alettiin luokitella. Eri ryhmien luokitteluperusteet olivat erilaisia ja kaikkien luokitteluperiaatteisiin tutustuttiin yhdessä ja arvuuteltiin niitä. Olipa johonkin eksynyt käenmunakin ja väärään lahjatyöpajaan lähetetty toive saatiin onneksi kuljetettua oikeaan paikkaan. 




Sen jälkeen olivat vuorossa porot. Aluksi kaikki valitsivat itselleen porokisoihin yhden poron. Leikimme ensin porokisoja koko porukalla käytävässä, jossa kerholaiset asettuivat poroinensa riviin ja opettaja huuteli väittämiä poroista. Mikäli väite piti oman poron kohdalla paikkansa saivat kerholaiset ottaa yhden loikan eteenpäin, kunnes joku pääsi opettajan luokse.

Sama peli jatkui luokassa pelilautaversiona (Varga-Neményi-materiaaleista tuttu Pupu-peli). Kerholaiset asettivat porot lähtöviivalle ja nostivat vuorotellen salaisuuspussista poroihin liittyviä väittämiä, joiden pitäessä paikkansa pääsivät porot askeleen eteenpäin.
Simppeli peli, mutta tämä innosti kerholaiset kisailemaan poroilla useampia kierroksia. 


Koko kerhokertaa ei kuitenkaan käytetty porokisoihin, sillä olimme saaneet tehtäväksi selvittää kuka poroista valjastetaan joulupukin reen eteen ensimmäiseksi ja miten porot sijoittuvat raitoon. 
Koska kaikki tontut eivät osaa vielä lukea, oli johtoporosta jätetty kuvallinen viesti: ominaisuuskortteja, jotka kertoivat millainen poro pitäisi löytää. 
Ja löytyihän oikea poro lopulta. Tämän johtoporon taakse järjestettiin muut porot järjestykseen siten, että porojen välillä muuttui yksi ja vain yksi ominaisuus. 



Porojen suljettu looginen kokoelma on Mirva Slungan käsialaa. Porot löytyvät Instagramista käyttäjän temmellys kuvista https://www.instagram.com/p/B5zk8-tnR15/ ja voit ne instagramista löytyvästä linkistä myös tulostaa.
Minulla oli viime vuodelta tallessa nämä porot, joista olin tehnyt neljä settiä pieniä kortteja isojen porokorttien lisäksi. Näin kerholaiset saivat työskennellä pienissä ryhmissä porojen kanssa.



3. kerhokerta (pituuden ja massan mittaaminen)

Kolmannella kerhokerralla apua tarvittiin pakettien kanssa. Pakettien kanssa työskentely olikin jännittävää, kun pakettien sisään olisi ollut niin kutkuttavaa päästä kurkistelemaan.

Mallipakettia tutkittuamme alkoi kiivas mittaaminen. Mittanauhan avulla mitattiin lahjanarun tarve ja lisättiin siihen 20 cm rusetti varaa, jonka jälkeen lahjaan kiinnitettiin nauha. Tämä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä lahjanarujen kiinnittämisessä kerholaiset tarvitsivat paljon apua. 


Kun lahjoihin oli saatu narut, piti ne vielä pakata säkkeihin. Jotta kuljetusprobleemoilta vältyttäisiin, piti jokaisen lahjasäkin olla yhtä painava. Tontut olivat ilmoittaneet lahjasäkin painoksi 45 piparkakkua. Meillä ei kuitenkaan harmittavasti ollut niin paljon piparkakkuja (ja jos olis ollutkin, niin ei varmaankaan olisi ollut enää tässä vaiheessa kerhoa). Selvitimme kuitenkin, että yksi pipari (sellainen iso ja hyvänmakuinen) painaa yhtä paljon kuin oranssi värisauva. Siispä laskimme tasapainovaakaan 45 oranssia värisauvaa. Siinä olikin laskettavaa paljon, joten päätimme kokeilla kaksi kerrallaan laskemista, jotta tehtävä sujuisi joutuisammin.
Kun värisauvojen avulla oli saatu selville lahjasäkkien massa, otettiin tasapainovaaka käyttöön ja alettiin lastata säkkejä täyteen, niitä tulikin monta!



Kerhokerran lopuksi tutustuimme vielä minuuttiin ja kokeilimme kuinka pitkän matkan voimme "liukuhihnana" kuljettaa yhtä lahjasäkkiä minuutin aikana. Kerholaiset asettuivat riviin ja antoivat lahjasäkin aina vieressä olevalle kerholaiselle, minkä jälkeen he juoksivat äkkiä rivin viimeiseksi ja ojensivat jälleen vuorollaan säkin seuraavalle. Pääsimme luokasta melkein ruokalaan asti! 

4. kerhokerta (hahmottaminen, yhteenlasku)

Viimeisellä kerhokerralla ennen joulua kerholaiset avustivat vielä tonttuja logistisissa tehtävissä. Joulupukin rekeen piti saada pakattua lahjapaketit mahdollisimman tiiviisti ja tilaa säästäen. Paketin virkaa toimittivat linkkikuutioista rakennetut pentaminot, jotka piti sijoittaa joulupukin rekeen (5x10 ruudukko, johon oli piirretty reen jalakset alle). 

Pentamino-tehtävä motivoi kerholaisia todella paljon. Olin ajatellut tehtävän olevan noin 10 minuutin homma, mutta kerholaiset pähkäilivät reen lastauksen parissa puoli tuntia, eikä osa millään halunnut luovuttaa, kun ei saanut kaikkia paketteja rekeen.


Kerhokertaan mahtui kuitenkin myös piparibump-peli, jossa harjoitellaan yhteenlaskua. Peliin tarvitaan sinipunakiekot, kaksi noppaa sekä piparit, joihin on merkitty luvut 2-12. Kuvassa olevat piparit on tulostettu Liitupölyttäjän sivuilta facebookista.


Lopuksi oli vielä aikaa Hoksotin-pelille, jossa bongattiin talvisesta maisemasta milloin mitäkin asioita.


Näin pääsivät Kipinä-kerholaisetkin joulun viettoon, kun tonttuja oli avustettu jouluvalmisteluissa!
Tulostettavat materiaalit tonttukerhoon löytyvät OneDrive-kansiosta täältä.
Kerho jatkuu jälleen tammikuussa, katsotaan mitä silloin tapahtuu!
Kiitos kollegalleni Tanja Törnille! 
Kerhon suunnittelu on ollut syksyn ajan aina sunnuntai-iltapäivien ohjelmassa. 





keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 7

 Seitsemännessä luvussa Untu tapaa metsässä karhun, joka auttaa Untua eteenpäin. Karhu tarjoaa Untulle yösijan talvipesässään, mutta varoittaa, ettei välttämättä herää aamulla, koska ensilumi sataa ja karhun on aika alkaa talviunille.

Yöllä ensilumi valkaisee maan ja Untu jatkaa matkaansa lumisessa möykkymaassa.




Me tutkimme lumihiutaleita ja symmetriaa tarinan jälkeen. Oppilaat saivat geometrisia paloja ja peilit, joiden avulla kynän molemmin puolin parit rakensivat vuorotellen lumihiutaletta ja peilin avulla toinen parista täydensi oman puoliskonsa samanlaiseksi. Rakentelu oli todella keskittynyttä ja mieluisaa. Pitäisi muistaa tehdä useammin rakentelutehtäviä ekaluokkalaisten kanssa.



Lumihiutaleiden tutkiminen jatkui lumihiutaleaskartelun merkeissä. Ensin opettelimme taittamaan neliön ja teimme ekaluokkalaisille riittävän määritelmän neliöstä (joka tulevina vuosina tarkentuu) sovimme, että neliössä on neljä yhtä pitkää sivua ja neljä kärkeä, lisäksi neliön voi taittaa lävistäjiä pitkin kahtia (tätä myös kokeilimme ja totesimme leikkaamamme paperit neliöiksi).

Oman lumihiutaleen leikkaamisen jälkeen tutkittiin paperista lumihiutaletta myös peilin avulla ja huomattiin, että senkin voi peilata.


Tällaisia touhuja tänään, huomenna tutustumme lonttien elämään.



tiistai 8. joulukuuta 2020

Untu ja sydäntalven salaisuus luvut 5 ja 6

 Maanantaina ja tiistaina Untun tarina jatkui muppelien parissa. Muppelit valmistautuivat kekriin ja askartelivat himmeleitä turvatakseen seuraavan vuoden sadon.



Paperipilleistä askartelimme pieniä himmeleitä. Osasta tuli open mallin mukaisia, osasta taas uniikkeja luomuksia. Punavalkoisista pilleistä tehdyt koristeet ovat aika iloisen näköisiä. 
YouTubesta löytyy himmelin tekoon erilaisia ohjevideoita, tämä oli selkeä ja ilman puhetta.





Suomen kielen tunneilla tutkimme muppelien maanalaista kotia, jonka kuva kirjasta löytyi. Leikimme arvaa ketä muppelia ajattelen-leikkiä kysellen kyllä/ei-kysymyksiä kaverilta. 

Sen jälkeen parit kävivät lukemassa käytävän seinille kiinnitettyjä virkkeitä muppeleista. Lukemisen jälkeen oppilas pari etsi kuvasta virkettä vastaavan asian ja peitti sen sinisellä kiekolla. Jos virkkeessä mainittua asiaa ei kuvasta löytynyt, piti asettaa punainen kiekko kuvan viereen. Käytävässä oli yhteensä 10 virkettä muppeleista, seitsemän oli oikein ja kolme "vääriä.

Tunnin lopuksi harjoiteltiin vielä virkkeiden kirjoittamista ja kirjoitimme muppelikuvasta virkkeitä. 





sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 5 ja itsenäisyyspäivän viettoa


Viidennessä luvussa Untu tapaa hämyläisen, jolla on kyllä tietoja joulusta, mutta hämyläinen on niin hidas, ettei siitä oikein ota selvää. Sanoo sanan silloin toisen tällöin ja unohtaa missä kohtaa tarinaa oli menossa ja aloittaa jälleen uudelleen... 
Hämyläiset ovat niin hitaita, että kasvien juuret sitovat ne maahan kiinni, elleivät muppelit auta kuopsuttamalla ja irrottelemalla hämyläisiä.

Me työstimme Untua tänään pienellä satuhieronnalla. Ensin lähetettiin muppelit vilistämään edestakaisin kaverin selässä, kurkkimaan sinne ja tänne. Sen jälkeen muppelit alkoivat kaivamaan hämyläistä irti maasta ja kaavittiin kasveja sivuun. Lopuksi piti vielä roskat lakaista pois. 


Koronan takia ei koko koulun yhteisiä juhlallisuuksia pystytty järjestämään, koulun pihalta streamattiin lipunnosto, jota seurasimme luokista. Lipunnoston jälkeen katsoimme lasten uutiset, joissa käsiteltiin myös itsenäisyyspäivää.
Sen jälkeen oli aika valmistautua oman luokan itsenäisyysjuhliin. Pöytiin laitettiin pöytäliinat ja jokainen askarteli itselleen pöytään paikkakortin, johon kirjoitettiin oma nimi ja piirretiin Suomen lippu.
Lautasliinat taiteltiin YouTube-videon ohjeistuksella ja samalla opimme joutsenen olevan Suomen kansallislintu. Lautasliina joutsenet vaativat suurimmalla osalla oppilaista pyykkipojan pitelemään joutsenta rintahöyhenistä, mutta muutama oppilas sai joutsenensa seisomaan ilman apuja.


Pöytiin katettiin koristeiksi myös aiemmin viikolla harjoittelijan ohjauksessa askarrellut itsenäisyyspäivän kynttilät. Haarukoille, veitsille ja vesilaseille löytyivät pöydistä omat paikkansa.
Ennen ruokailun aloittamista eräs ekaluokkalaisista piti juhlapuheen, jossa hän toivotti kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Lasin kilistäminen ja puheen pitäminen kiinnosti muitakin ja niimpä lasit kilisivät muutamaan kertaan juhlalounaan aikana ja lauloimme paljon onnea eräälle luokkamme oppilaalle, jolla oli syntymäpäivä.
Innokkaita tarjoilijoita oli paljon, joten jokainen sai tarjoilla annoksen yhdelle luokkakaverille. 


Koska hienoihin juhliin kuuluu musiikkia, oli ruokailun jälkeen vuorossa musiikkiesityksiä. Lauloimme ja soitimme ratiritirallaa niin monta kertaa, että kaikki olivat päässeet soittamaan ukulelea. 
Tansseiksi valittiin oppilaille tuttu makarenasmurffi ja uutena tanssina opimme letkajenkan, jota hypittiinkin sitten hiki päässä useampi kierros.

Tällaiset juhlat tänä vuonna, toivottavasti ensi vuonna voidaan juhlia koulussa isomminkin kuin vain oman luokan kanssa.


torstai 3. joulukuuta 2020

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 4




Tänään luimme  neljännen luvun Untusta. Untu jatkoi matkaansa sateen ropistessa. Vaikka Rovaniemellä on jo talvi, palasimme vielä syyslauluihin Untun mukana.

Lauloimme Esa Lamposen Muskaripelle-kirjasta löytyvää sadelaulua ("Sataa sataa aina aina vaan, katollakin pisarat tanssii taas..."). Laulu on toiminut kaikilla ryhmillä, joilla olen sitä käyttänyt todella rauhoittavana ja oppilaat haluaisivat laulaa sitä uudelleen ja uudelleen, sillä laulaessa istutaan parin kanssa peräkkäin ja ropisutetaan sormen päillä kaverin päähän tai hartioille sadella.

Jatkoimme vesiteeman parissa ja oppilaat saivat pillit ja vesimukit. Aluksi vain testailimme millaisia ääniä pillillä puhaltamalla saa aikaan. Soitimme yhdessä ja erikseen ryhmissä omia vesisävellyksiämme.
Mutta jottei ihan sadeteemaan upottaisi lauloimme Kulkuset-laulun. Jatkoimme kulkuset-laulun työstämistä niin, että lauloimme säkeistöt ja kertosäkeistön jokainen "soitti" pillillä ja vesimukilla. Hyvin pärisivät kulkuset, eikä 21 ekaluokkalaisen yhteissoitto ole ikinä ollut yhtä korvaystävällistä 😁
Idean vesimusisointiin sain Musiikkimatka-sivustolta.