perjantai 16. helmikuuta 2018

Afrikka 5.-6. luokka



Tavoitteet:
- Oppilas tutustuu Afrikan maanosaan ja tuntee joitakin Afrikan valtioita.
- Oppilas harjoittelee kartan käyttöä.
- Oppilas tutustuu Afrikan kasvillisuusalueisiin ja eri kasvillisuusalueilla eläviin eläimiin. 
- Oppilas harjoittelee tietotekstin lukemista ja tietojen poimimista tekstistä käsitekarttaan.
- Oppilas harjoittelee tietotekstin laatimista. 
- Oppilas tutustuu afrikkalaisiin satuihin.


Tehtävät:
- Vihkomuistiinpanot jokaiselta oppitunnilta.
- Diodraama eri kasvillisuusalueista (tehdään oppitunneilla yhdessä).
- Tietotekstien laatiminen eri kasvillisuusalueista (sademetsä, savanni, aavikko) vihkomuistiinpanojen, käsitekartan ja oppikirjan avulla.
- Suomi-englanti-sanasto Afrikan eläimistä (vähintään 20 eläintä).
- Valitun afrikkalaisen sadun kertominen omin sanoin.
- Muut oppitunnilla annetut tehtävät.


Arviointi:
- Tuntityöskentely
- Vihkotyö
- Diodraama
- Tietotekstit kasvillisuusalueista
- Suomi-englanti-sanasto eläimistä
- Sadut



Tutkimme jakson aikana erilaisia karttoja. Kasvillisuusaluekartta väritettiin jokaiseen vihkoon. Kartta, josta erottuivat maaston muodot ja valtiot tehtiin yhteistyönä koulun käytävälle luokkaamme vastapäätä.

Tammikuun ensimmäinen teema meillä oli Afrikka. Kartat ovat yleensä kaikkien oppilaiden mielestä mielenkiintoisia, niinpä haimme kirjastosta kartastot ja lähdimme tutkimaan mitä kaikkea saisimme Afrikasta karttojen avulla selville.

Maailmankartasta saattoi esittää kysymyksiä kuten:
- Mikä on suurin maanosa?
- Entä toisiksi suurin?
- Kumpi on suurempi Suomi vai Afrikka? 
- Kuinka moninkertainen Afrikka Suomeen verrattuna on?
- Missä ilmansuunnassa Afrikka on Suomesta katsottuna?

Afrikan kartalta tutkimme seuraavia asioita:
- Mitä väriä Afrikan kartassa on eniten? Mitä se tarkoittaa?
- Missä Afrikan kartalla on vihreää? Miksi?
- Kuinka monta valtiota Afrikassa on? (Keskustelu tästä jatkui siihen, ettei meidän kartastomme välttämättä ole ajantasalla, valtioita on yli 50. Afrikan valtioita on itsenäistynyt 2000-luvullakin.)
- Lisäksi etsimme kartalta mm. Atlasvuoriston, Niilin, Victoria-järven, Kongo-joen.

Afrikan kartalla huomion kiinnittää tottakai myös valtioiden viivasuorat rajat ja hieman nousi keskustelua siirtomaavalloista jo tässä vaiheessa.

Tutustuttuamme kevyesti Afrikkaan yleisesti siirryimme tutustumaan Afrikkaan kasvillisuusalueittain. Jokaiseen kasvillisuusalueeseen käytettiin aikaa viikko, n. 3-4 ympäristöopin ja kuviksen tuntia sekä 1-2 suomen kielen tuntia.

Sademetsä



Aloitin tunnin tuomalla luokan eteen tarjottimen, jolta löytyi kahvia, suklaata, polkupyörän sisäkumi, banaani ja energiajuomaa. Kysymys kuuluikin: Mikä tarjottimella olevia asioita yhdistää? Ehdotuksia tuli aluksi elintarvikkeista ja herkuista yms. mutta lopulta joku hoksasi, että tuotteet varmaankin tulevat Afrikasta... Kyseessä oli siis sademetsästä peräisin olevista tuotteista.

Sademetsädraama

Millaista sademetsässä oikein on? Havainnollistaaksemme tiheää ja monessa kerroksessa kasvavaa sademetsää toteutimme sademetsän ikään kuin draaman avulla. Ensimmäisenä kaksi pitkää oppilasta tuli luokan eteen seisomaan tuolien päälle sateenvarjot käsissään. He esittivät sademetsän korkeinta latvukerrosta. Lattialle heidän jalkojensa juureen tuli seuraavaksi seisomaan joukko oppilaita, jotka yrittivät latvustoillaan (käsillään) tavoitella kattolampuista tulevaa valoa. Vielä muutamia oppilaita tuli joukkoomme polviseisontaan, mutta he huomasivat olonsa olevan kovin tukala ylöspäin ei juuri nähnyt kun kaikki olivat edessä. Näin saatiin sademetsään useita eri latvuskerroksia ja todettiin, että suurimmat puut saavat eniten auringonvaloa ja toisaalta sade osuu niiden latvustoihin ja valuu niiden runkoja pitkin maahan. Viimeiseksi muutamat luokkamme pienimmistä oppilaista hyppäsivät "puiden" reppuselkään esittämään päällyskasveja, kuten orkideoita. Kun sademetsämme oli valmis, esitti eräs luokkamme oppilaista tutkimusmatkailijaa sademetsässä ja yritti päästä sademetsän läpi. Havainnot olivat, että metsä on kovin vaikeakulkuinen..



Jakson aikana teemme jokaisesta kasvillisuusalueesta diodraaman, johon piirrälle kunkin kasvillisuusalueen. Aloitimme yhdessä taittelemalla diodraaman ja opettajan kerronnan myötä piirsimme sademetsän paperille.


Seuraavan tunnin aloitimme rentoutumalla ja kuuntelemalla YouTuben sounds from tropical rainforest videon ääni. Mielikuvitusmatkan jälkeen siirryimme työstämään sademetsäaihetta eteenpäin. Oppilaat olivat kotona lukeneet oppikirjan sademetsään liittyvät kappaleet. Kirjasimme käsitekarttaan edellisenä päivänä sademetsää piirtäessämme oppimamme asiat ja täydensimme käsitekarttaa oppikirjasta opituilla asioilla.


Käsitekartan pohjalta oppilaat kirjoittivat sademetsä-viikon päätteeksi tietotekstin. Ensimmäisen tekstin sai oman valinnan mukaan kirjoittaa joko yksin tai parin kanssa ja avustajani kanssa ohjasimme oppilaita tekstin rakenteen suunnittelussa.

Sademetsä-viikon tehtäviin kuului myös WWF:n Tarinoita muuttuvalta planeetalta materiaalin tekstiin Kylämetsiä, taimitarhoja ja peltometsäviljelyä tutustuminen. Tekstiä käsiteltiin yhdessä ja oppilaat vastasivat laatimiini luetunymmärtämisen tehtäviin tekstin pohjalta. WWF:n tekstin myötä saatiin mukaan myös kestävän kehityksen teema.

Sademetsiä ja sanaluokkia suomen kielen tunneilla.

Rinnakkaisluokan kanssa yhteisillä suomen kielen tunneilla kertasimme sanaluokkia pistetyöskentelynä. Otin sademetsä-teeman mukaan näillekin tunneille, jotta aiheeseen liittyvä sanasto vahvistuu. Oppilaat saivat minun tuokioni (25 min) aluksi nipun lappuja, joihin oli kirjoitettu adjektiivejä, verbejä ja substantiivejä. Pyysin oppilaita ryhmässä luokittelemaan sanat valitsemallaan tavalla. Kun ryhmät olivat luokitelleet sanat, kävimme kurkkaamassa muiden ryhmien luokitteluja ja arvaamassa luokitteluperustetta. Valintoja oli erilaisia, korteista löytyi esim. säähän, eläimiin, märkyyteen liittyviä sanoja. Aika monet lajittelivat sanoja myös kantasanan mukaan yhteen (sade, sataa, sateinen).
Kun oppilaiden omat luokittelut oli käyty läpi, pyysin jokaista oppilasta valitsemaan yhden sanan. Aiemmin käyttämämme sateenvarjot olivat taas luokassa, nyt niihin oli kiinnitetty sanaluokkien nimet. Yksi kerrallaan oppilaat kertoivat valitsemansa sanan ja tulivat oikean sateenvarjon alle. Jokaisessa ryhmässä kävi niin, että vain yksi oppilas oli valinnut sanoista adjektiivin. Jottei tuo ainoa adjektiivin valinnut oppilas olisi yksin, muokkasimme muiden sanoista adjektiivejä. Sade-sateinen, värittää-värikäs jne. Eläimistä, joita aika monet tässä tehtävässä valitsivat, keksimme eläintä kuvaavan adjektiivin ja siten kaikki päätyivät lopuksi saman sateenvarjon alle seisomaan.
Seuraavaksi pyysin oppilaita palaamaan ryhmiin ja luokittelemaan sanalaput sanaluokkien mukaisesti. Kun kaikki sanat oli järjestetty sanaluokkien mukaan, pyysin jälleen jokaista oppilasta valitsemaan yhden adjektiivin pöydältä. Nousimme seisomaan ja kyykkäsimme adjektiivinen vertailumuodot kaikista oppilaiden valitsemista adjektiiveista. Positiivi kyykyssä, komparatiivi puolivälissä kyykkyä ja suorassa seisomista ja superlatiivi suorana kädet ylhäällä: meluisa - meluisampi - meluisin.
Tuokion lopuksi oppilaat keksivät sademetsä-kuvasta adjektiivejä ja kirjoittivat ne vertailumuodoissa. Läksyksi he saivat kirjoittaa yhteensä 15 adjektiivia kuvasta ja taivuttaa ne vertailumuodoissa.

Tästä kuvasta oppilaat saivat läksyn adjektiiveista.

Savanni



Savannia työstäessä piirsimme opettajan kerronnan myötä diodraaman savannista. Seuraavana päivänä muistelimme kuultua ja kirjasta luettua ja kokosimme oppimamme asiat käsitekartaksi, jonka pohjalta kirjoitettiin teksti. Eli struktuuri kasvillisuusalueen käsittelyn osalta pysyi samanlaisena.


Savannia käsitellessä jatkoimme suomen kielen tunneilla sanaluokkien kertaamista siitä mihin viime viikolla jäimme. Kirjoitin oppilaille kuvasta lyhyen tekstin ja lähdimme jumppaamaan tekstiä läpi. Sovimme, että adjektiivit ovat edelliseltä viikolta tuttuja kyykkyjä. Verbi on tekemistä, joten sen kohdalla hypätään ja substantiivien kohdalla nostetaan kädet ylös. Ensimmäisen kappaleen jumppasimme yhdessä. Toisen kappaleen lauseet jaettiin pareille ja he miettivät miten lause menee, esittivät toisille ja me muut toistimme perässä.
Sen jälkeen perinteiseen tapaan alleviivattiin eri sanaluokkien sanat ja kirjoitettiin ne taulukkoon perusmuodossa.
Kollegani työsti oppilaiden kanssa verbien aikamuotoja, joten kertauksena siitä aiheesta oppilaat käänsivät preesensiin kirjoitetun tekstin imperfektiin. Moniste löytyy pdf:nä täältä.


Aavikko



Aavikkoa työstettiin taas piirtämällä diodraama opettajan kerronnan myötä. Kotona oppilaat lukivat vielä aavikkoon liittyvät kappaleet läksynä. Käsitekarttaan lähdettiin tällä kertaa liikkeelle siten, että jokainen oppilas sai paperin, jolle oli kirjoitettu käsitekarttaan tulevat sanat. Oppilaat leikkasivat sanat irti ja lähtivät pohtimaan mitkä sanat kuuluvat yhteen ja miksi. Yläkäsitteet käsitekartasta puuttuivat, joten ryhmiteltyään sanat aiheen mukaan oppilaat keksivät sanoille yläkäsitteen/aiheen ja sen jälkeen liimasivat sanat käsitekarttaan. Tällä tavoin pyrin ohjaamaan oppilaita siihen, että he osaisivat tehdä tekstiinsä kappalejaon. Moni kun vielä kirjoittaa kaiken pötköön. Väliotsikoita ei tekstissä tarvitse käyttää, mutta kappalejako selkeyttää rakennetta.
Käsitekartan laatiminen "väärinpäin" ei ollut helppo tehtävä, mutta yllättäjiä olivat tässä tehtävässä eri oppilaat kuin ne, jotka yleensä ovat ensimmäisinä valmiina. Tarvittaessa helpotin tehtävää ja annoin apua tarvitsevalle oppilaalle yhden yläkäsitteen kerrallaan ja hän kokosi kyseisen käsitteen alle sopivat laput.
Aavikko-käsitekartoista kirjoitetut tekstit näyttivät todella mitä oppilaat itse osasivat. Näistä teksteistä puuttuivat oppikirjasta kopioidut lauseet, sillä aavikko-tekstit kirjoitettiin vain käsitekarttojen pohjalta. Asiayhteyksien ymmärtäminen tuli hyvin ilmi.





Afrikan eläimet

Jakson aikana oppilailla oli omana projektinaan tehdä eläimista suomi-englanti-sanasto vihkoon. Tämä tehtävä toimi erinomaisesti etenkin niillä muutamilla oppilaillani, jotka kokevat englannin vaikeaksi ja sen vuoksi ikäväksi oppiaineeksi. Eläimet ovat kuitenkin kiinnostavia, joten jos edes jokin uusi sana jää mieleen niin aina ollaan voiton puolella!

Pidin Afrikan eläimistä yhden oppitunnin ulkona, koska kaipasimme raitista ilmaa ja liikettä sisällä istumisen lomaan. Mukana meillä oli papunetistä tulostetut eläinkortit, joiden taakse oli kirjoitettu eläinten nimet englanniksi. Aloitimme pikalukuhipalla, eli kaikki ottivat kaikkia kiinni ja kiinni jäädessä näytettiin omat kortit. Se, joka nimesi ensin toisen kortin, voitti kortin itselleen. Jos pari ei tiennyt lainkaan kortin eläimen nimeä englanniksi, piti se hänelle opettaa ennen pelin jatkamista.

Jatkoimme eläinten nimien harjoittelua muodostamalla 4-6 oppilaan ryhmät. Ryhmä seisoi piirissä ja yksi ryhmänjäsenistä oli piirin keskellä. Piirissä olijat heittelivät palloa toisilleen, aina heittäessä piti sanoa jonkin Afrikan eläimen englanninkielinen nimi. Samaa nimeä ei saanut sanoa kahdesti, sillä silloin joutui piirin keskelle. Keskelle joutui myös, jos keskellä olija nappasi pallon heitosta itselleen.

Hetken aikaa nimistö edellä kuvatulla harjoituksella treenattuamme aloitimme koko joukolla pelin. Luokka jakaantui kahteen joukkueeseen. Joukkueiden tehtävänä oli heittää viisi peräkkäistä koppia,  jolloin sai pisteen. Heittäessä piti aina sanoa jokin Afrikan eläin englanniksi, samaa nimeä ei viiden kopin aikana saanut sanoa. Toinen joukkue yritti tietenkin estää viiden kopin ketjun syntymistä. Tämän pelin nappasin jostakin facebook-ryhmästä ja se toimi erittäin hyvin!



Afrikan eläimistä teimme kuvistöitä. Oppilas valitsi ensin eläimen ja selvitti millä kasvillisuusalueella eläin elää. Kasvillisuusalueen värimaailmaa käyttäen oppilas ruudutti väritti  akvarelliliiduilla A3-paperin ja tietenkin myös maalasi sen lopuksi vedellä.
Taustan jälkeen oppilaat piirsivät itse eläimen profiilin tai tulostivat värityskuvan. Profiili leikattiin ja kiinnitettiin sinitarralla paperille, samalla teipattiin työhön kehyksen. Valintansa mukaan mustalla tai valkoisella maalilla tuputettiin työ ja lopuksi poistettiin eläimen profiili ja kehysteipit.
Lopputulokset olivat mielestämme onnistuneita. Idean poimin jostakin facebook-ryhmästä.

Afrikkalaiset sadut

Kasvillisuusalueita käsitellessämme kertasimme sanaluokkia, mutta näitä kielioppitunteja oli vain kerran viikossa. Suomen kieltä tietenkin useammin. Jakson aikana luin oppilaille useampia afrikkalaisia satuja, sopivia löytyi esim. Unicefin sivuilta.
Työstimme satuja kirjoittamalla ensin sadun kuuntelemisen tai lukemisen jälkeen lyhyen kaavan siitä, miten sadun juoni eteni. Sen jälkeen oppilaat lähtivät miettimään millainen satu olisi, jos kertoja vaihtuisi. Unicefin sivuilta löytyvistä tarinoista kirjoitimme Hattukauppiaan matkanteko-sadun apinan näkökulmasta sekä Tyttö ja kori-sadun oppilaan valinnan mukaan joko koripäisen tytön tai päällikön pojan näkökulmasta.



Koulukummiemme eskarien kanssa tutustuimme lisäksi satuun Kuinka viisaus levisiä maapallolle. Tutustuttuamme satuun 5.-6. luokkalaiset piirsivät yhdessä eskarilaisten kanssa tarinan hahmot,  harjoittelivat StopMotion-sovelluksen käyttöä ja tekivät tarinasta animaatiot. Animaatioiden osalta hahmojen piirtäminen yhdessä sujui hyvin, mutta itse animaation tekeminen vaatii sen verran kärsivällisyyttä, kun hahmoja pitää liikutella vähän kerrallaan eteenpäin, että läheskään kaikilla eskarilaisilla ei tähän vielä riittänyt kärsivällisyys. Onnistuneita animaatioita saatiin kuitenkin aikaan!



                                          



Afrikka-jakso oli mielenkiintoinen. Niin isosta mantereesta on kuitenkin kyse, että aihetta olisi voinut käsitellä vaikka koko kevät lukukauden. Oli siis vaikea rajata mitä otetaan jaksoon mukaan ja mikä jätetään pois. Päädyin käsittelemään Afrikkaa kasvillisuusalueiden kautta, valtioihin tutustuttiin siinä ohessa ja täydensimme samalla käytävään rakennettuun karttaan kunkin kasvillisuusalueen valtioiden lippuja ja tiedot valtion pääkaupungista. 





keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Tutkitaan kulmia

Geometrian jakso on meneillään ja geometrianhan pitäisi juuri olla sitä tekemistä ja kokeilemista. Käytönnönläheistä ja mukavaa tekemistä. Ainakin alakoulussa.. Katselin oppikirjan kulmia käsittelevää aukeamaa ja jäin pohtimaan miksi oppilas kokisi tarvetta ja halua mitata kirjassa olevat kulmat.. Toki tunnollinen opettaja tekee mitä opettaja tahtoo, mutta kaipasin aiheeseen jotakin muuta kiinnostusta herättelevää..


Lähdimme siis liikkeelle siitä, että jokainen oppilas piirsi väripaperille itselleen kolmion, jota leikattiin irti. Kertasimme mitä tarkoittaa kulma eli että kulma on siellä kolmion sisällä, eikä kulma ole suinkaan kärki niin kuin monesti virheellisesti saatetaan osoittaa. Aiempina vuosina kulmista olemme oppineet suoran kulman, muut kulmat ovat olleet pienempiä tai suurempia kuin suora kulma. Nyt tutustuimme astelevyn käyttöön ja jokainen sai ensimmäiseksi tehtäväksi mitata oman kolmionsa kulmat astelevyllä.


Oppilaiden mitattua kolmion kulmat pyysin heitä laskemaan kolmion kulmien summan. Nopeimmat oppilaat leikkasivat lisää kolmioita ja mittasivat myös niiden kulmat. Tunnin lopuksi kirjasimme ylös taululle millaisia kolmion kulmien summia oppilaat olivat saaneet. Kirjatessani summia ylös heräsi luokassa jo kysymys "Onko nuo aina jotain 180?" Hmm.. niin tosiaan onko?
Läksyksi oppilaat saivat tutkia esittämäänsä kysymystä. Voiko piirtää kolmion, jonka kulmien summa on yli 200 astetta? Entä voiko piirtää ihan pienen kolmion, jonka kulmien summa on lähellä 100 astetta?



Kotona oli kolmioita tutkittu ja piirretty, ilmeisesti kukaan vanhemmista ei ollut mennyt möläyttämään mitään, sillä seuraavalla matikan tunnilla oppilaat totesivat, ettei kukaan ollut onnistunut annetussa läksyssä. Minulle myös tomerasti selitettiin, ettei kolmion koolla ole mitään tekemistä kulmien summan kanssa, sillä vaikka yksi kulma olisi todella pieni, ovat kaksi muuta silloin suuria.
Kertasimme vielä astelevyn käyttöä siten, että jokainen kolmen oppilaan ryhmä sai yhden ison paperista leikatun kolmion. Ryhmän jokaisen jäsenen piti mitata kolmiosta yksi kulma ja samalla selostaa muille mitä tekee ja miten mittaaminen tapahtuu. Kun ryhmät olivat mitanneet kolmionsa, otti yksi ryhmän jäsenistä sakset ja leikkasi juuri huolella mitatut kulmat irti. Asettelimme kolmion kulmat vierekkäin pöydälle ja kävimme kiertämässä luokassa. Mitä kummaa? Kaikkien kulmista tuli "suora viiva" eli 180 asteen kulma..
Näin saimme todistettua edellisen päivän havainnon: kolmion kulmien summa on aina 180 astetta. Samalla keskustelimme myös mittaustarkkuudesta eli siitä miksi saadut summat vaihtelivat 178-184 välillä. 


Työskentely jatkui nelikulmioiden parissa. Jokainen haki jälleen paperia ja piirsi itselleen nelikulmion, jonka kulmat taas mitattiin. Nelikulmion kulmien summa piti jälleen laskea. Eräs erinomaisen terävillä hoksottimilla varustettu oppilaani tuskaili oman nelikulmionsa mittaamisen kanssa ja hänen kanssaan syntyi erinomainen keskustelu: 
- Tässä on jokin väärin!
- Ai, miten niin?
- No, kun tästä tulee 362 astetta, eikä se voi olla niin.
- Ai, miksei voi?
- No, kun jos se kolmio on aina 180, niin tän on pakko olla 360?
- Ai, miten niin?
- No, kun niin se vaan pitää olla. (Samalla oppilas pyörii vuorotellen 180 ja 360 asteen käännöksiä ja yrittää havainnollistaa minulle, että näin se vain pitää olla).
- Miksi sen kulmien summan pitää kaksinkertaistua? Eihän siihen tule kuin yksi kulma lisää..
Oppilas raapi päätään ja jäi pohtimaan miten tämä homma nyt oikein sitten meneekään.


Kun kaikki olivat päässeet siihen vaiheeseen, että nelikulmion kulmat oli mitattu, leikattiin myös nelikulmion kulmat pois ja laitettiin samaan tapaan vierekkäin kuin kolmion kulmat.


Sama oppilas, joka oli jo aavistellut mitä tulee tapahtumaan, totesikin tyytyväisenä:
- Kato nyt ope, kyllä tää vaan oli 360 astetta vaikka sä kovasti sitä epäilit..
Ja niin oli muillakin 360 asteen kulma, kun kaikki nelikulmion kulmat yhdistettiin riippumatta siitä minkä muotoinen tai kokoinen alkuperäinen nelikulmio oli ollut.





Seuraava kysymys olikin: Miksi kulmien summa kaksinkertaistuu vaikka kulmia tulee vain yksi lisää?

Leikkasimme tunnin lopuksi vielä yhdet nelikulmiot. Kyselin oppilailta minkä muotoiset palat syntyvät, jos leikkaan nelikulmion puoliksi näin, entä näin? Hups, kulmasta kulmaan leikkaamalla syntyy kaksi kolmiota. Mikä olikaan kolmion kummien summa? Entä jos kolmioita on kaksi?


Jokainen sai vielä leikata yhden nelikulmion kulmasta kulmaan kahdeksi kolmioksi ja todeta itse, että asia tosiaan on niin kuin yhdessä totesimme.


Huomenna testaan ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä, mitä oppilaille on jäänyt mieleen. Saavat 2-3 hengen ryhmissä ratkaista seuraavat kolme tehtävää. 

1. Mittaa kolmion kulmat ja laske summa. (Käytössä astelevy ja kartongista leikattu kolmio.)

2. Kolmiosta on revennyt yksi kulma. Kuinka suuri revennyt kulma on? (Käytössä tuo revennyt kolmio ja astelevy. Ratkaisuvaihtoehtoja on useampia, jos ryhmä ei muista kolmion kulmien summan olevan 180 voivat he piirtää kolmion paperille ja jatkaa kolmion sivuja niin, että revennyt kulmat saadaan piirrettyä.)

3. Nelikulmiosta on piirretty vain yksi kulma, joka on 92 astetta. Mitkä voisivat olla muiden kulmien suuruudet? (Jälleen useita ratkaisuvaihtoehtoja. Luvut voi vain keksiä, jos muistaa summan olevan 360 tai tehtävän voi ratkaista piirtämällä ja mittaamalla.)




maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uusi miljoona!

Syksyllä katselin blogini lukutilastoja ja otin tavoitteeksi saavuttaa miljoona kävijää blogissani vuoden loppuun mennessä. Joululomalle lähtiessä lähes 10 000 uupui vielä ja ajattelin jo, ettei tavoite tule toteutumaan loma-aikana... Mutta kuinkas kävikään? 31.12.2017 aamulla blogiani luettiin miljoonannen kerran! Wau! Se on melkoinen luku!



Aloitin blogin pitämisen opettajan urani alussa, ensimmäiset vuodet se toimi omina muistiinpanoinani, mutta viisi vuotta sitten blogin lukijat lisääntyivät räjähdysmäisesti ja sen jälkeen lukijoita on ollut n. 200 000 per vuosi. Ja tänään meni miljoona rikki. Aika huimaa!



Uusi vuosi ja uudet kujeet edessä! Blogin päivittämistä aion jatkaa. Se, että lukijoita blogissa riittää, kannustaa päivittämään blogia säännöllisesti.



Kiitos kaikille blogini lukijoille ja iloista uutta vuotta 2018!


tiistai 26. joulukuuta 2017

Syksyn aikana hankittua ammattikirjallisuutta..

Syksyn aikana hyllyyn on eksynyt taas monta uutta opusta ammattikirjallisuutta. Kaikki syksyn aikana hankkimani kirjat liittyvät LiikkuvaKoulu-ideologiaan, ulkona opettamiseen ja kestävään kehitykseen. Tonttu täydensi syksyn ammattikirjallisuutta historian teoksella, jonka myös otin mukaan tähän postaukseen.

Ehdoton ykkönen uusista kirjoista on Anders Hansenin aivovoimaa. Kuulin useampi suosituksia tästä kirjasta ja varasin sen kirjastosta, mutta minua ennen oli 35 varausta, joten päädyin tilamaan kirjan itselleni. Eikä tarvinnut katua! 
Hansen on ruostalainen ylilääkäri ja konsultoiva psykiatri. Aivovoimaa perustuu tutkimustietoon, mutta se on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti. Lukemalla tämän kirjan vakuutut siitä, että LiikkuvaKoulu on ainoa oikea koulu!
Kirjaa lukiessa tulee väkisinkin pähkäiltyä omien oppilaiden keskittymis- ja oppimiskykyä. Monissa kirjassa esiintyvissä tilanteissa tunnistan esim. omasta luokastani lapsia, joilla on vastaavia pulmia keskittymisessä ja itsehillinnän kanssa. Voisiko tämä toimia sen lapsen kohdalla? Entä auttaisiko tämä sitä lasta toimimaan tuossa hänelle haastavassa tilanteessa? Tutkimustiedon valossa aika montaa ongelmaa pystytään, jos ei kokonaan poistamaan, niin ainakin lieventämään liikunnan avulla. Miten siis saada kaikki lapset fyysisesti aktiivisiksi koulupäivän aikana? Jalkapalloa välituntisin pelaavat oppilaat hengästyvät kahdesti päivässä pelatessaan pitkällä välitunnilla (25 min), mutta entäs ne seisoskelijat? Fyysistä aktivointia tarvitaan myös oppituntien aikana, jotta kaikki liikkuvat.




Ilmiöt ihmeteltäväksi-kirjan (toim. Kettunen ja Laine) sain osallistuessani ympäristökasvattajan erikoisammattitutkinnon lähipäiviin. Kirja sisältää nimensä mukaisesti ideoita useiden monialaisten kokonaisuuksien toteuttamiseen, kirjan alussa on kattavasti tietoa monialaisista kokonaisuuksista ja ilmiöistä sekä ulkona oppimisesta. Kirjassa käsiteltäviä teemoja ovat mm. Itämeri, järvet, kaupunki, lähiympäristö, metsä, puutarha.. Kirja toimii varmasti hyvänä käsikirjana sellaiselle opettajalle, jolle monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen ulkona on uutta. Kokeneille ulko-opeillekin kirja tarjoaa uusia vinkkejä ulkona toteutettaviin kokonaisuuksiin. Ilmiöt ihmeteltäviksi-kirjaa olen selaillut ja lueskellut, mutta mitään kirjan oppimiskokonaisuuksista en ole vielä kokeillut toteuttaa. 




Teaching Green-sarjan osat The Elementary Years ja The Middle Years tilasin Adlibriksestä. Sarjaan kuuluu myös osa The Primary Years, mutta sitä en vielä tilannut, koska tällä hetkellä opetan isompia. Kunhan pääsen alkuopettajaksi taas, tilaan ehdottomasti The Primary Years-osan sarjasta. 
Teaching Green kirjoissa on valmiita useamman tunnin kokonaisuuksia ympäristöön, luontoon ja kestävään kehitykseen liittyen. Kaikki kokonaisuudet eivät ole sovellettavissa Suomeen, vaikka mieluusti tekisin retken sademetsään oppilaideni kanssa :) Kirjoissa on kuitenkin paljon käyttökelpoista materiaalia ja ohjeet erilaisten harjoitusten toteuttamiseen. Omassa luokassani pohdimme omaa elämänlaatuamme, toiveitamme ja niiden vaikutuksia ympäristöön kirjan vinkkien avulla. 
Kirjojen sisältämissä kokonaisuuksissa on sekä ulos että sisään soveltuvia harjoituksia. Keskeisenä teemana on ympäristö- ja luonnontieto sekä kestävä kehitys. 




Joulutonttu oli muistanut toiveeni ja aattoiltana paketista ilmestyi Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia. Kirja on taattua laatua, kirja etenee krolonogisesti eteenpäin alkaen teesinsä Wittenbergin kirkon seinään naulaavasta Martti Lutherista päättyen Runebergiin ja Vänrikki Stoolin tarinoihin. Kirjassa esitellään Ruotsin hallitsijat sekä muita Ruotsi-Suomen historian kannalta merkittäviä henkilöitä ja kerrotaan heidän saavutuksistaan ja niiden vaikutuksista Suomeen. Henkilöiden lisäksi kirjassa kerrotaan mm. Nuijasodasta, Vasa-laivasta ja postista. Kirja tuli luettua läpi heti ja se oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Kirja pääsee varmasti opetuskäyttöön, kunhan etenemme historian opinnoissa Suomen historiaan. Mauri Kunnaksen teosten käyttö opetuksessa toimii hyvin. Kaikkien aikojen avaruuskirjaa oppilaani lukivat ääneen koulukummeilleen eskareille aluksi satukirjana, mutta vähitellen alkoivat hoksaamaan, että kirjassa onkin aika paljon asiaa ja tutkiessamme planeettoja oppilaat etsivät Mauri Kunnaksen kirjasta tietoja ennen nettiä. 



Onko sinun hyllyysi kerääntynyt syksyn aikana uutta ammattikirjallisuutta, 
josta kannattaisi vinkata kollegoille?



lauantai 23. joulukuuta 2017

Rauhallista joulun aikaa!


Joulukuun aamuina kerroin oppilaille joka päivä Saiturin joulua jatkokertomuksena. Joulutarinan jälkeen luettiin päivän runo. Tänäkin vuonna olin kirjoittanut jokaiselle oppilaalle oman metsästä, toisaalta myös oppilaasta itsestään, kertovan runon. Oli hauska huomata kuinka osa oppilaista tunnisti aina heti runon luettuani kenestä runo kertoi. Jokainen löysi lopulta oman runonsa.

Lumilyhty
Talvi-illan pimeydessä
pakkasyön hämärässä
valoa ja lämpöä ympärilleen loistaa,
murheen ja ikävän läheltään poistaa.
Lumilyhty lähimmäistä lämmittää,
murhemielen ilahduttaa,
ja tielle oikealle opastaa
eteenpäin kannustaa.

Pakkanen
Tuulen kanssa temmeltää
joka paikkaan ennättää
tuo pieni pakkanen.
Nopeat jalat ja siivet selässä
kiinni tässä hetkessä
tapahtuman täyteisessä elämässä.



Mänty
Mänty suoraryhtinen ja uljas,
luotettava ja raavas.
Ylemmäs ja ylemmäs
taivasta kohti kurkottaa
oksansa avuksi tarvitseville ojentaa.
Kävyn oravalle tarjoaa,
linnulle pesän oksalle rakentaa.
Sydän on puhdasta kultaa,
vaikka varpaat tonkii männyllä multaa.



Tuuli
Tuuli metsikössä temmeltää,
ohi mennen lehtikasan ilmaan kieppumaan pölläyttää.
Tuuli ei koskaan väsy,
se ei koskaan lannistu,
se ei koskaan valita.
Aina se ehtii, aina se jaksaa,
aina se innostuu.
Tuuli on kaikkialla,
se kuulee, se näkee,
se jakaa, se halaa.



Kelo
Hopeinen pinta hehkuu kuun valossa,

muiden keskellä omassa rauhassa
seisoo metsän tietäjä, kelohonka mahtava.
Arvokkaasti ja kohteliaasti
se kuuntelee metsämiesten tarinat, 
eläinten kokemukset,
metsurin puhinat 
ja koululaisten pulinat.
Kuulemansa mieleen painaa,
sieltä viisauden sanat tarvittaessa kaivaa,
tuo älykäs ja arvokas, kelohonka kohtelias.



Viimeisen päivän päätteeksi ennen lomalle lähtöä oli vielä yhden runon vuoro, se oli Martin Luther Kingin käsialaa:

Jollet voi olla mänty
kukkulan laella,
ole pensas laaksossa,
mutta ole paras pikku pensas
puron varrella.
Ole pensas, jos et voi
olla puu.
Jollet voi olla valtatie,
ole vain polku.
Jollet voi olla aurinko,
ole tähti.
Et sinä koon avulla voita tai häviä.
Ole paras, mikä tahansa oletkin.
– Martin Luther King –





Ansaittu loma alkoi ja matkustimmekin heti koirien kanssa kotiin pohjoiseen. 

Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa!