Ekaluokkalaisten 100. koulupäivä

Eilen koitti viimein se päivä, jota on elokuun alusta asti odotettu. Sadas koulupäivä!

Koulupäiviä on koko syksyn laittamalla aina aamupiirissä yksi kala akvaarioon uuden koulupäivän merkiksi. Lokakuussa huomasimme opettajan arviointitaidon heittäneen pahasti, sillä akvaario oli aivan täynnä eikä sinne enää mahtunut kaloja (en ollut vaihtanut pikkukaloja kymppikaloiksi, koska halusin antaa oppilaille kokemuksen kuinka paljon sata todella on). Jotta kalojen laittamista akvaarioon aamuisin voitaisiin jatkaa, otin käyttöön satataskuston (jossa yleensä on lukukortit) ja kalat siirrettiin taskuihin. Samanlaiset kalat tulivat aina samaan sarakkeeseen, joten kalojen vertailu pylväsdiagrammina oli helppoa. Luokan akvaarioon laitoimme kymppikalan sen merkiksi, että yhtä kalalaatua oli taskustossa kymmenen samanlaista. 100. koulupäivänä taskusto oli siis aivan täynnä ja kymppikalojen akvaariokin oli täynnä. Mitenköhän tästä jatketaan? Open kätköistä löytyi satakala, joka satapäivän ajan oli omassa akvaariossaan, mutta ensi viikolla tyhjennän pikkukalat ja kymppikalat akvaariosta ja jatkamme alkuperäisen akvaarion täyttämistä.

Päivittäin kaloja laskiessa on tullut hyvää lukujonoharjoitusta myös suuremmilla luvuilla. Kalenterin yhteydessä rallatamme lukuja 0-30 eteen- ja taaksepäin, mutta kaloja on laskettu niin yksitellen kuin isommissa ryhmissä. Taskustoon siirryttäessä laskimme täydet sarakkeet kymppeinä ja vajaat sarakkeet sen jälkeen yksittäin.

                      

Tammikuun ajan oppilailla on ollut päivittäin läksynä laskea sataan. Ylöspäin eriyttävänä tehtävänä on ollut luetella luvut sadasta nollaan tai harjoitellaan sataan laskemista kaksi kerrallaan.

Aamupiirissä opeteltiin myös "Kuinka paljon on satanen?"-laulu. Maijan karitsan sävelellä laulettava laulu, on helppo oppia.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on kymmenen kymppiä.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on 100 ykköstä.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on 20 viitosta.

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Kuinka paljon on satanen, satanen, satanen?

Se on kaks viiskymppistä.

jne..

100. koulupäivän ohjelmaan kuului kaikkea sata. Aamulla pohdimme onko sata sekuntia pitkä vai lyhyt aika? Testasimme kuinka monta sanaa ehtii sadassa sekunnissä lukea. Tulostin Freedistä Sanaralli-monisteita (eri tasoja, eri oppilaille) ja taululla ajastimella oli sata sekuntia. Oppilaat työskentelivät pareittain, toinen luki sanarallimonisteen sanoja ja toinen teki tukkimiehen kirjanpitoa ja merkitsi ylös luetut sanat. Näin tuli samalla harjoiteltua myös viisi kerrallaan laskemista.

Sadan sekunnin lukeminen oli kuulemma ihan helppo juttu!

Kun oli luettu sata sekuntia, piti tietenkin myös kirjoittaa. Sadan sanan kirjoittaminen vei kuitenkin vähän enemmän aikaa kuin sata sekuntia. Oppilaat työskentelivät pareittain ja jokainen pari kirjoitti omalle listalleen 10 p-kirjaimella alkavaa sanaa (tällä viikolla on harjoiteltu p-kirjainta). 

Seuraavaksi kaivattiin energian purkua ja olikin aika kokeilla jaksammeko pomppia sata kertaa sadassa sekunnissa. Tähän löytyi hyvä video YouTubesta. Eikun pomppimaan! Pompimme itse asiassa pariinkin kertaan päivän aikana. Hyvin hengästytti 😀

Kahden oppitunnin ajan työskenneltiin pistetyöskentelyn parissa. 

1. Neljän suora

Oppilaat pelasivat kaksi vastaan kaksi pelinä neljän suoraa isolla satamatolla. Molemmilla joukkueilla oli omat merkkikartiot. Joukkue heitti kahta 10-sivuista noppaa ja sai siis kaksi numeroa, joista muodostettiin kaksinumeroinen luku. Etsi luku satataululta ja peitä omalla merkkikartiolla. Vuoro siirtyy toiselle joukkueelle. Tavoitteena oli saada neljän suora.

2. Etsi luku ja väritä satataulusta

Käytävälle oli levitetty lukukortteja, joissa oli eri värisiä kehyksiä. Oppilailla oli kirjoitusalusta ja 100-ruudukko. Oppilas etsi seinältä luvun ja saman luvun omasta satataulustaan sekä väritti luvun kehyksen värillä. Lopputuloksena 100-ruudukkoon muodostui 100. 

Aiempina vuosina tämä tehtävä on ollut toteutettuna siten, että luvut on kirjoitettu kirjaimin, mutta koska minulla ei ollut avustajaa käytössä, päädyin tällä kertaa helpottamaan tehtävää, jotta se sujuisi oppilailta itsenäisesti.

3. Rakenna 100 palikan linna

Rakentelupiste oli oppilaille mieluiten. Laatikossa oli valmiina 100 rakentelupalikkaa, joista yhteistyössä ryhmän kanssa rakennettiin linna.

4. Mysteeriluku

Mysteeriluku-pisteellä jatkettiin 100-ruudukon parissa työskentelyä. Tarjolla oli kolme 100-ruudukkoa, joista oli osa luvuista peitetty. Naapurilukujen avulla oppilaiden tehtävänä oli omalle monisteelleen kirjata piilossa olevat luvut. 

5. Kuinka paljon on 100 cm? Entä 100 g?

Mittauspisteellä oli oransseja ja keltaisia VaNe-värisauvoja, 100 cm mittanauhoja ja tasapainovaaka. Oppilaiden tehtävänä oli selvittää kuinka monta oranssia värisauvaa tarvitaan 100 senttimetriin. Entä kuinka monta keltaista? Pyysin oppilaita arvioimaan ensin kuinka monta sauvoja tarvitaan ja sen jälkeen vasta mitattiin. Arviot olivat aika hyvin 10-15 välillä (oranssi värisauva on 10 cm ja 10 g). Kun oransseilla oli mitattu, oli aika pohtia tarvitaanko keltaisia värisauvoja (5 cm / 5 g) enemmän vai vähemmän kuin oransseja? Entä kuinka monta keltaista tarvitaan?

Mittaamisen jälkeen samat tuumailut tehtiin tasapainovaa´an ja 100 g punnuksen kanssa. Ohhoh, silloinkin tarvittiin 10 oranssia tai 20 keltaista..

Jos VaNe-värisauvat eivät ole sinulle tuttuja, niin vinkkinä, että ne toimivat ovat pituuden, tilavuuden ja massan suhteen mittatarkkoja. Eli niitä voi käyttää esimerkiksi tasapainovaa´assa punnuksina. 

6. Satanäyttely

Oppilaiden läksynä oli tuoda kouluun jotakin sata. Kouluun tuotiinkin makaroneja, helmiä, rahoja, 100 cm lanka, Pokemon-kortteja, kiviä ym. Näyttelyn esineet piti tietenkin tarkistuslaskea ja sen jälkeen pyysimme rinnakkaisluokat näyttelyvieraiksi. Oppilaat kierrättivät rinnakkaisluokan oppilaat näyttelyssä ja selittivät mitä missäkin on ja miten siitä tulee sata.

Tosin eräällä pisteellä esiteltiin "Tässä on 99 makaronia ja se 100. on minun vatsassa." 😂

7. Sataherkkua

Eihän juhlia voi olla ilman herkkuja, joten oppilaat saivat perinteiset popcornit tai murorinkulat laskettavaksi. 100-alustan avulla jokainen laski itselleen 100 herkkua. 

Homma hoidettiin koronaturvallisesti, kun jokainen desinfioi kädet ennen aloittamista ja ope annosteli popcorneja vähän kerrallaan astiaan tai suoraan oppilaan alustan keskiosaan, jolloin jokainen koski vain omiin herkkuihinsa. 

Päivän päätteeksi oli jokapäiväisen satusiestan aika ja samalla oppilaat saivat mutustaa 100 herkkua. Sattuipa niin, että kun lopetimme satusiestalla luetun Pomenia kirjan lukemisen olimme päätyneet sivulle 100! 

Juhlistettiinko teillä 100. koulupäivää? 

P.S. Mysteeriluvun monisteen ja 100-ruudukon väritystehtäviä en tänä vuonna tehnyt itse vaan ostin ne TeacherPayTeacheristä. 

 

Ekaluokan viimeistelyä

Tänään oli viimeinen päivä, jolloin teimme koulussa oikeita koulutehtäviä. Huomenna on "kevätjuhlapäivä" ja lauantaina jaetaan todistukset.

Tänäänkin vietimme koulupäivän metsässä. Aamulla jakaannuimme kahteen ryhmään. Toisella pisteellä kerrattiin vielä opittuja lintuja ja tehtiin Tähtijengi 1-2 -materiaalista löytynyt lintumoniste.

Toisella pisteella luin oppilaille tarinan Pepin syntymäpäivistä ja pohdimme erikoista Pepin synttäreillä tapahtui. Tietenkin se, että Peppi halusi ilahduttaa ystäviään ja antaa myös heille lahjoja syntymäpäivänään.

Tarinan jälkeen otin esille kuvakortit, joissa oli erilaisia leluja. Oppilaat saivat vuorotellen lukea vihjeet, jotka kuvailivat aina yhtä lahjaa. Helposti oppilaat keksivätkin mikä selitys liittyi mihinkin lahjaan.

Seuraavaksi jokainen oppilas etsi itselleen metsärahat: kymppikepin ja yhdeksän euron käpyä. Ensimmäisellä kierroksella open lelukaupasta ostettiin Pepille synttärilahja. Kaikki kaupassa maksoi tasan kympin ja samalla kerrattiin kymmenen vähentämistä, jonka alkuviikosta huomasin oppilaiden tehdessä laskusarjoja olevan vielä hieman haparoivaa. 

Seuraavalle kierroksella kaikki ottivat itselleen rahaa 17 euroa ja saivat nyt valita kaupasta vieruskaverilleen kesäloman alkajaislahjan. Nyt kaikki lelut maksoivat kaupassa 9 euroa. Harjoittelimme siis kauppiaan menetelmää. Oppilailla ei riittänyt eurokäpyjä maksuun, joten piti maksaa kympillä. Ja aina, siis aina siitä sai yhden euron takaisin! Huomattiin, että 17-9=8.

Kolmannelle kierrokselle oppilaat saivat itse valita rahojensa määrän 11-18 euron väliltä ja saivat valita itselleen kesälahjan. Taas huomattiin, että yhdeksän euron esineistä kympillä maksamalla sai yhden euron takaisin. Niille, joilla oli 13 euroa, jäi rahaa ostoksen jälkeen 4 euroa. 15 eurosta jäi kuusi euroa ja niin edelleen...

Kauppiaan menetelmä ei vielä ole oppilailla hallussa, mutta sen harjoittelua on hyvä jatkaa 2. luokalla.

Ruokailun ja metsävälitunnin jälkeen oli vuorossa kevään viimeinen Tunteet hukassa-tuokio. Aloitimme tuokion tutulla susihukka-lorulla ja leikimme susihippaa. Kiinnijäänyt teki itselleen suden korvat ja pelastaa saattoi juoksemalla kaverin taakse suden "peräpääksi" ja heiluttamalla iloisesti suden häntää. 

Löysimme reitin varrelta kaksi salaisuuspussia, joiden tehtävissä harjoiteltiin hieman tasapainoa ja suristiin kuin mehiläiset sekä hymyiltiin kuin suussa olisi makeaa hunajaa.

Löysimme metsästä pöllön, joka tarkkanäköisenä huomaa hyvän ja metsän asukkaiden vahvuudet. Kaulassaan pöllö kantaa kiitollisuuden avainta.

Ekaluokkalaisten kanssa pohdimme mitä kiitollisuus tarkoittaa ja sitä millaista elämä olisi ilman kiitollisuutta. Kiitollisuuden syitä on monia, esimerkiksi ystävät.

Teimmekin piirissä kierroksen, jossa kiitollisuuden kukkanen (kuviteltu sellainen) ojennettiin vieruskaverille piirissä ja samalla sanottiin jotakin mukavaa kaverista.

Seuraavaksi jokainen oppilas sai pohtia mistä asioista kukin on kiitollinen. Jokainen oppilas sai pienen rasian, johon hän keräsi metsästä pieniä esineitä, jotka muistuttivat häntä kiitollisuuden kohteista. Ohjeena oli kerätä niin monta asiaa kuin itsellä on ikää. Oppilaat totesivatkin, että open pitää kerätä ihan hirveesti (en mä nyt niin vanha ole...)

Halukkaat saivat kertoa omista kiitollisuuden kohteistaan. Oppilaiden kertomat asiat osoittivat, että he olivat oikeasti ymmärtäneet mistä on kyse. He olivat kiitollisia sisaruksista, ystävistä, perheestä, lemmikeistä jne. Eräs oppilas nosti esiin myös omat taidot, joista hän on kiitollinen.

Tämä olikin erinomainen nosto, koska seuraavaksi olin suunnitellutkin, että jokainen pohtisi missä itse on taitava ja mistä taidosta on kiitollinen. Kun kaikki olivat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan, taputimme itseämme olalle kolme kertaa todeten "Olet tosi hyvä tyyppi!"

Oppilaiden keskusteluun nousi myös se, ettei aina tunnu siltä, että olisi tosi hyvä tyyppi. Läksyt saattavat olla vaikeita ja tulee kiukku. Saimmekin summattua keskustelumme siten, että sitten kun tuntuu, ettei mikään onnistu, kannattaa kaivaa esille oma kiitollisuusrasia, avata se ja muistella mistä kaikista asioista on kiitollinen. Silloin toivottavasti myös se ajatus, ettei mistään tule mitään ja ettei osaa mitään, unohtuu ja muistuu mieleen mitkä kaikki asiat ovat hyvin.

Paluumatkalla leiriimme olimme rohkeita kuin sudet ja kiitollisia siitä, että meillä on luotettavia ystäviä. Aluksi liikuimme jonossa, kädet toisten olkapäillä, silmät suljettuina. Jonon ensimmäinen käveli hyvin hitaasti eteenpäin ja muut seurasivat silmät kiinni perässä. Muutaman kerran johtajaa vaihdettuamme jakaannuimme vielä pareihin ja parit kuljettivat toisiaan silmät suljettuina valitsemaansa kauniiseen paikkaan. 

"Perusleiriimme" päästyämme susihukka sai kaulaliinaansa uuden, indigonsinisen raidan, merkiksi siitä, että se on oppinut kiitollisuuden tunteen. Samalla kertasimme ja muistelimme mitkä eläimet ja tunteet olimme kunkin kaulaliinan raidan kohdalla tavanneet.

Päivän päätteeksi nautiskelimme auringon paisteesta ja pidimme satusiestan. 

Minä olen kiitollinen siitä, että jälleen kerran sain koulun parhaan luokan itselleni! On ollut aivan huikeaa työskennellä tämän 1. luokan kanssa. Helppoa ei ole ollut ja töitä on saanut tehdä hikihatussa, mutta olen kyllä nauttinut joka hetkestä! Ovat nämä minun kullanmurut vain mahtavia! Sääli on heidät antaa seuraavan opettajan huomaan, mutta minun seikkailuni jatkuvat syksyllä Rovaniemellä uuden ekaluokan kanssa. Olen myös kiitollinen siitä, että pääsen palaamaan takaisin kotiin! Vaikka samalla on haikeaa jättää taakseen tämä luokka ja nämä ihanat oppilaat sekä upea työyhteisö, jossa olen viimeiset viisi vuotta saanut olla mukana!

Lähiympäristön lintuja ja matikkaa ulkona oppien

Tänään vietimme taas ihanan koulupäivän ulkona. Sää todella suosi meitä, auringon paisteessa oli mukava työskennellä eikä kukaan palellut.

Aamulla koulun pihassa jaettiin jokaiselle käsidesit ja tarkitettiin tavarat, sen jälkeen reippailimme metsään. Aloitimme perinteiseen tapaan aamurunolla, jonka jälkeen oppilaat saivat hetken leikkiaikaa sillä välin kun opettaja laittoi työskentelypisteet valmiiksi.

Tänään oli niin luksusta, että meitä oli retkellä kaksi opettajaa. Jaoimme luokan kolmeen ryhmään, joista kaksi työskenteli aina opettajan kanssa ja yksi ryhmä luki kirjaa tai laski matikkaa itsenäisesti riippumatoissa.

Matikkapisteellä pelattiin Harakka-peliä, johon sain idean Ilo kasvaa ulkona-facebook ryhmässä julkaistusta Hedelmätarha-pelin ulkoversiosta. Jos et muista Hedelmätarha-peliä, niin voit katsoa lyhyen ohjevideon pelistä YouTubesta https://www.youtube.com/watch?time_continue=79&v=M43-EBSZ4r0&feature=emb_title

Meidän pelissä oli korpin sijaan harakka, joka oli kopioitu ulkoluokka-lajikorteista. Puihin oli kiinnitetty pyykkipojilla lukujen 13, 14, 15 ja 16 summa- ja erotusmuotoja (20 kpl) sekä harakkapalapelin palasia (suurennettu harakan kuva liimattuna kartongille ja leikattuna yhdeksään palaan). Aktiivinoppaan oli laitettu 13, 14, 15 ja 16 sekä kahdelle sivulle harakka.

Vuorotellen oppilaat heittivät noppaa ja juoksivat parinsa kanssa etsimään nopasta saatua lukua summa- ja erotuskorteista. Summat ja erotukset kerättiin oikeiden lukujen alle. Jos nopasta tuli harakka, etsivät oppilaat harakka-kortin ja laskukorttien viereen koottiin harakka-palapeliä. Kolmesta pelistä harakka voitti kaksi, oikeasti kolme, mutta joka pelissä palautin vaivihkaa muutaman harakka-kortin puuhun, jotta peli kestäisi pidempään. 

Peli oli super simppeli, kuten hedelmätarha-pelikin, mutta oppilaat innostuivat pelistä ja tykkäsivät pelata. Seuraavalle pelikerralle vaihdan toisen harakan tilalle kori-kuvan, jonka heittäessään oppilas saa hakea minkä tahansa laskukortin ja laskettuaan laskun asettaa sen oikean luvun alle. 

Oppilaiden heittäessä noppaa ja etsiessä oikeita laskuja oli minun helppo kuunnella oppilaiden matikkapuhetta ja auttaa oppilaita laskuissa. Eräs pohti onko 4+9 neljätoista, kyselin häneltä "paljonko on 4+10"? No tietenkin 14, joten 4+9 ei voi olla neljätoista vaan se on yhden vähemmän..

Kun kaikki kortit oli haettu puista tutkimme laskuja. Mitä laskemista helpottavaa korteista löytyy? Miten laskut kannattaa laskea? 

Erityisesti keskityimme tänään analogioihin. Mikä pikkulasku löytyy 12+3 laskusta? 2+3=5 eli silloin 12+3=15. 

Mukana olleen kollegani kanssa keskityttiin enemmän lintu-lajeihin. Ulkoluokka-korteissa olevat linnut nimettiin ja pohdittiin missä niitä on nähty. Yhdessä opeteltiin myös vanha "Kuu kiurusta kesään"-loru ja tutkittiin miltä lorussa mainitut linnut näyttävät. 

Petolintu-peli eli myrkkysieni peli innosti myös oppilaita. Yksi oppilaista meni vuorollaan kauemmas, sillä välin muut valitsivat petolinnun. Takaisin tullessaan oppilas alkoi nimetä lintuja osoittaen niitä omalla kepillään, kunnes osui petolintuun.

Pistetyöskentelyn jälkeen oli aika pestä kädet. Metsässä meillä on mukana kaksi 5 litran kanisteria vettä (koululla laitan kanistereihin niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee), saippuaa ja vesikauha. Oppilaat asettuvat riviin ja opettaja kaataa jokaisen käsiin vettä, joilla kädet saa kastella. Seuraavalla kierroksella ope annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes ope tulee taas uudelle kierrokselle vesikauhan kanssa ja kädet huuhdellaan. Lopuksi vielä kuivaus kertakäyttöisiin käsipyyhkeisiin. Näin onnistuu metsässä käsienpesu ja taatusti jokainen hieroo saippuua käsiinsä riittävän kauan. 

Ruokana tänään ollut kalakeitto teki kauppansa ja paluumatkalla vankkureita oli kevyt vetää.

Luokkamme päivittäisiin rutiineihin kuuluu myös satusiesta eli ruokailun jälkeen luen oppilaille ääneen kirjaa. Parhaillaan meillä on menossa eräs oma lapsuuden suosikkini, Enid Blytonin Seikkailujen saari. 

Tänään olikin ihana pötkötellä metsässä riippumatossa tai joogamatolla auringon paisteessa ja nauttia olosta. 

Paluumatkalla bongattiin ihan oikea harakka ja ihmeteltiin tovi sen ja puussa istuvan oravan touhuja.

Millainen työpäivä sinulla oli?

Toivottavasti yhtä mukava ja aurinkoinen kuin meillä!

Metsäretkellä kuutosen hajotelmia ja prinsessa Ruususta

Tänään vietettiin Lapsi mukaan töihin-päivää, joten metsäretkelle lähtijöitä oli aamulla tavallista vähemmän, sillä moni oppilaista oli saanut mahdollisuuden tutustua vanhempiensa työpaikkaan. Töihin lähtijät saivat eilen monisteen, joka heidän tuli työpäivästä täyttää ja jonka avulla he esittelevät vanhempansa ammattia muulle luokalle ensi viikolla.

Metsäretkellä kertasimme aiemmin opittua ja leikimme paljon. Aloitimme aina yhtä tärkeillä lukujonoharjoituksilla ja teimme piirissä kehorytmien avulla lukujonoja. Lukujonoharjoituksia jatkettiin rakettihipalla. Rakettihipassa kiinnijäänyt menee kyykkyyn ja hänet voi pelastaa tulemalla viereen kyykkyyn ja luettelemalla raketin lähtölaskennat 20:stä nollaan yhdessä kaverin kanssa, nollan kohdalla pompataan pystyyn ja lähdetään taas karkuun hippaa.

Viime viikolla opettelimme lukua kuusi ja kuuden hajotelmat kaipasivat vielä treeniä, jotta oppilaat oppisivat ne ulkoa. Ensin työskentelimme VaNe-neliömetreillä. Heti kun kaivoin repusta VaNe-neliömetrit esille hihkaisi eräs oppilas "Noi on ne koneet!" No, niinhän ne olivat. Tänään kerroin oppilaille heti koneen säännön, joten heistä tuli koneenkäyttäjiä. Toinen parista laittoi koneeseen jonkin luvun 0-6 ja koneen sylkäisi ulos aina kyseisen luvun kutosparin. Eli jos toinen parista laittoi alustalle kaksi lehteä, oli toisen kerättävä viereiseen ruutuun neljä lehteä. 

Oppilaat rakensivat keskittyneesti kuutospareja alustoille ja minä kiersin kyselemässä mitä he ovat tehneet. Näin jokainen pari sanoitti useampaan kertaan rakentamaansa ja kertoi minulle keksimiään kutospareja. 

Kun eräs oppilaspari totesi, että kaikki kutosen hajotelmat ovat nyt alustalla ja ilmoittivat, että homma on valmis, annoin pareille nopat. Noppaa heitettiin ja mahdollisimman nopeasti tuli sanoa ääneen nopan osoittaman luvun kutospari. Nopeampi sai aina pisteen, kaikki parit olivat todella nopeita ja peli päättyikin tasapeliin melkein kaikilla.

Lopuksi pelasimme kutosen hajotelmilla maa-meri-laiva-tyyliin. Olin kiinnittänyt pyykkipojilla puihin A4-paperit, joilla oli kussakin jokin luku 0-6. Aluksi heitin noppaa, myöhemmin vain huusin eri lukuja. Jos huusin "kaksi", piti oppilaiden juosta sen puun luokse, jossa oli neljä jne. Tällä kertaa hitain ei pudonnut pelistä pois.

Vähän ajan kuluttua muutimme leikkiä. Oppilaat työskentelivät saman parin kanssa kuin aiemmin konetehtävässä. Minä olin leikkialueen keskellä, peitin silmäni ja huusin "3, 2,1, silmät aukeaa nyt!" Nyt sanalla oppilaiden piti olla jo valitsemillaan paikoilla. Parin piti jakaantua siten, että heidän puidensa luvuista tuli yhteensä kuusi, eli esimerkiksi oppilasparista toinen juoksi vitosen ja toinen ykkösen luokse. Aikaa sopia hajotelmasta oli hyvin vähän, joten oppilaiden piti olla nopeita. 

Peliä olisi voinut jatkaa siten, että oppilaat olisi seuraavaksi jakanut kolmen ryhmiin, joiden olisi taas pitänyt muodostaa kuusi eri tavalla.. Ehkäpä sitä sitten seuraavalla kerralla.

Lounaan yhteydessä oppilailla oli taas perinteiseen tapaan aikaa vapaalle leikille. Vapaan leikin lomassa jokainen kävi lukemassa minulle lukuläksyn. Viime viikkoina metsään mukaan otettu riippumatto on kummasti lisännyt innokkuutta lukemiseen 😊

Ruokailun jälkeen käsittelimme tämän viikon satua, eli Prinsessa Ruususta. Satuun on tutustuttu alkuviikosta nukketeatterin avulla ja lukuläksynä oppilaat ovat lukeneet tarinaa tällä viikolla. Perjantaisin oppilaat kertovat minulle viikon tarinan metsässä. Tänään päädyimme kuitenkin erilaiseen työtapaan. Jaoin oppilaille paperilaput, joissa oli jokaisessa virke Prinsessa Ruusunen sadusta. Luimme jokainen omat virkkeemme ja sen jälkeen järjestäydyimme riviin siten, että tarinan osaset olisivat oikeassa järjestyksessä.

Kun oikea järjestys oli saatu valmiiksi, kävimme tarinan läpi pala palalta ja teimme erilaisia harjoituksia.

Kun prinsessa sai haltijoilta lahjoja, valitsi jokainen oppilas minkä lahjan hän haluaisi prinsessalle antaa. Metsästä etsittiin jotakin, joka symboloisi tuota lahjaa. Esimerkiksi lempeyttä saattoi kuvata jokin pehmeä lehti tai rohkeutta keppi.

Kun prinsessa oli saatu lahjoja ja pahahaltijatar oli langettanut kirouksensa hyppäsimme ajassa siihen, kun prinsessa kiipeä torniin. Leikimme prinsessa ja torni-leikkiä, joka on versio vanhasta tutusta leikistä. Kaksi oppilasta muodosto aina tornin nostamalla kädet ylös vastakkain ja torniin sisälle meni prinsessa (tai prinssi). Yksi leikkiä oli keskellä, jos hän huusi "prinsessa", piti prinsessojen vaihtaa paikkaa. Jos hän huusi "torni", piti tornien vaihtaa paikkaa. Jos huudettiin "kaikki", piti kaikkien löytää itselleen uusi paikka. Huutaja tietenkin yritti löytää itselleen uuden paikan, jolloin leikkiin tuli uusi huutaja. 

Seuraavaksi prinsessa pisti sormellansa värttinään ja nukahti. Samalla koko linna nukahti..

Piirissä jokainen oppilas sai hetken aikaa valita mikä eläin tai ihminen linnassa oli. Kukin sai näyttää mitä tuo eläin tai ihminen oli parhaillaan tekemässä ja kuinka se nukahti kesken tekemisensä. Esimerkiksi itse olin linnan pihassa lentelevä mehiläinen, joka surisi ja yhtäkkiä sen surinasta tulikin kuorsausta. Näytettyäni kuinka mehiläinen nukahti, kaikki toistivat samat liikkeet perässä. Näin jokainen sai esittää hahmonsa nukahtamisen ja muut matkivat. 

Linnan ympärille kasvoi tiheä piikkipensaikko, melkein kuin viidakko, eikä kukaan päässyt yrityksistä huolimatta sen läpi. Leikimme seuraa johtajaa, jossa jokainen sai vuorollaan johdattaa ritarijoukkoa kohti linnaa. Reitti oli todella vaikea, eikä ihme ettei kukaan sataan vuoteen päässyt linnaan!

Kun kaikki olivat saaneet johdattaa joukkoa, joka ei kuitenkaan päässyt linnaan asti, keräännyimme jälleen piiriin. Yksi oppilas valittiin prinssiksi, joka saisi mahdollisuuden yrittää päästä linnaan. Prinssi käänsi selän ja sillä välin piirissä olijat (jotka esittivät linnaa), menivät solmuun. Prinssin tuli selvittää solmu päästäkseen linnaan. Erinomaisia prinssejä joukostamme löytyikin ja prinssit (sekä prinsessat) pääsivät linnaan ja niin saatiin Prinsessa Ruusunen pelastettua.

Tällainen metsäretki tällä viikolla... Ensi viikolla onkin luvassa tonttumaista menoa..

Murtolukuja ja prosentteja 6. luokalla

Murtoluku-jakson alkaessa sai taas lueskella opsia ja vertailla sitä kustantajan tekemiin valintoihin. Oppikirjahan on vain kustantajan näkemys opsista ja kun opsin sisällöt on eri kunnissa vuosiluokkaistettu eri tavoin, ei oppikirja yleensä täysin vastaa opetussuunnitelmaa. Siispä murtoluku-jaksoa piti muokata kokemuksellisuudella ja toiminnallisuudella kuntamme opetussuunnitelmaa ja oppilaiden osaamista vastaavaksi.

Konkretiaa asioiden ymmärtämiseksi tarvitaan vielä 6. luokallakin. Kun käytössä ollut oppikirja ei sitä riittävästi tarjonnut, oli (jälleen kerran) suurena apuna Ikäheimon ja Voutilaisen Murtolukuja välineillä luokille 3-9 -kirja. Lisäksi Educasta ostin itselleni Kairavuon ja Voutilaisen Matematiikkaa värisauvoilla luokille 5-9 -kirjan, jonka tehtäviä testasimme myös murtoluku ja prosenttijakson aikana. Molemmat kirjat ovat erinomaisia käsikirjoja opettajan kirjahyllyyn ja molemmissa on valmiit monistepohjat kaikkiin harjoituksiin, joten kirjojen käyttö on helppoa!

Murtoluku-jaksoa aloitellessa ajattelin, että tämän pitäisi olla helppo nakki, viime vuonnahan näitä huolella hinkattiin. Kertausta tarvitaan silti ja murtoluvun käsitteeseen kannatti 6. luokallakin pysähtyä hetkeksi. Tutkimme murtokakkujen avulla murtolukujen yhtä suuruutta, lavensimme ja supistimme konkreettisilla välineillä ennen kuin opetin oppilaille miten laventaminen ja supistaminen tapahtuu matematiikan kielellä eli numeroilla kirjoittaen. Kun huomioita murtolukujen yhtä suuruudesta oli tehty konkreeteilla välineillä eli murtokakkuja päällekkäin asettaen ja huomattu 1 neljäsosan olevan yhtä suuri kuin 2 kahdeksasosaa, oli oppilaiden helppo lähteä laventamaan ja supistamaan pelkillä luvuilla ilman epävarmuutta siitä "pitikö myös alakerta laventaa vai ei".

Kun asia oli opittu, saatiin pelien avulla treenattua murtolukujen vertailua ja yhtä suuruutta. Alla muutamia pelejä, joita hyödynsimme jakson aikana.

Sumu-peli eli suurin murtoluku-peli on yksinkertainen ja toimiva peli
murtolukujen vertailuun. Sumu-pelin ohjeet löytyy Murtolukuja välineillä
luokille 3-9 kirjasta.

Kun laventaminen ja supistaminen alkoivat sujua, pelasivat oppilaat murtolukubingoa. Bingoalustoilla oli murtolukuja. Pöydän keskellä olevasta pakasta käännettiin kortti ja omalta alustalta sai peittää yhtä suuren murtoluvun. Eli pakasta käännettiin esimerkiksi 14/16, tätä lukua ei kuitenkaan alustoilta löytynyt vaan 7/8, joten oppilaan piti osata supistaa luku yksinkertaisiimpaan muotoonsa. Tavoitteena oli viiden suora pelilaudalla. Pelin löysin You got this Math-sivustolta.

Koko jakson ajan pidin huolellisesti pinnalla murtoluvun, desimaaliluvun ja prosentin yhteyttä. Usein kirjasimme taululle yhdessä laskemiemme laskujen vastauksia näkyviin monessa muodossa, jottei eri esitysmuotojen yhteys unohdu.

Teacherpayteachersistä viime vuonna löytämäni Wild-kortit pääsivät jälleen käyttöön. Tänä vuonna kortit toimivat viime vuotta paremmin, koska oppilaat osasivat paremmin murtoluvun, desimaalilun ja prosentin yhteyden. Wild-peliä pelattiin Uno-pelin säännöillä.

Murtoluvun, desimaaliluvun ja prosentin yhteyttä harjoiteltiin pelitunnilla myös muistipelin avulla. Kortit oli otettu eräästä vanhasta korttipakasta, jonka numerokortit otin nyt käyttöön. Pari syntyi esim. 7/10 ja 0,7 -korteista.

Murtoluvut vaativat konkretisointimateriaalia, mutta olen huomannut, että jossain vaiheessa jaksoa oppilaat ikään kuin kyllästyvät murtokakkuihin. Liekö syynä se, että ne vievät pöydällä paljon tilaa ja niiden kasaaminen pöydälle vie aikaa.. On siis syytä käyttää myös muita välineitä murtolukuja käsiteltäessä, jotta tätä "tylsistymistä" ei tapahdu ja toisaalta, jotta oppilas osaa soveltaa oppimaansa eri välineisiin. 6. luokkalaisten kanssa kaivoimme jakson lopussa esille värisauvat, joita emme ole viime aikoina paljon käyttäneet. "Uuden" materiaalin esiin ottaminen sai oppilaat innostumaan ja meillä olikin erittäin tehokas matikan kaksoistunti. Hyödynsimme Matematiikka värisauvoilla luokille 5-9 -kirjan murtoluku ja prosenttitehtäviä.

Värisauva-kirjan tehtävät ovat VaNe-henkisiä tehtäviä, joissa keskitytään murtoluvun käsitteeseen tutkimalla eri värisauvojen pituuksia. Jos violetti värisauva on 1, mikä sauva yksi kolmasosa? Kirjan tehtävät olivat juuri sopivia ryhmälleni. Työt etenivät pöydissä reippaalla ja innokkaalla otteella, välillä oppilaat pysähtyivät väittelemään, jostakin tehtävästä kun ryhmässä oli eri mielisyyttä ratkaisusta: Näin päästiin perustelemaan omaa näkemystä ja pohtimaan mikä ratkaisusta on oikea. Minulla oli aikaa kiertää auttamassa apua tarvitsevia oppilaita, kun kaikki olivat innokaasti työn touhussa.

Murtoluku-jaksolla huomasin niin viime kuin tänäkin vuonna, että käyttämällä riittävästi aikaa murtoluvun käsitteeseen sujuu murtolukujen yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskut helposti, kun oppilaat ymmärtävät mitä tekevät. Suomalaiset oppikirjat kiirehtivät turhan nopeasti kokemukseni mukaan laskemaan murtoluvuilla. Tämä eroaa hyvin vahvasti Varga-Neményi-menetelmän tyylistä opiskella murtolukuja. Varga-Neményi-menetelmässä käytetään runsaasti aikaa käsitteen työstämiseen ennen murtoluvuilla laskemista. Olen ollut mukana Varga-Neményi-menetelmän 4. luokan oppikirjatyöryhmässä. Unkarilaisessa oppikirjassa 4. luokalla ei vielä lasketa, suomalaiseen kirjaan yhteen- ja vähennyslaskuja neljännelle luokalle tulee jonkin verran, koska meidän opetussuunnitelma ja opetuskulttuuri sitä vaativat. 

Nyt kuudennella luokalla, kun kaikki laskutavat ovat murtoluvuilla käytössä, oli aina oppilaan epäillessä laskeneensa väärin peruuttaa taaksepäin: "Miltä tuo lasku näyttäisi välineillä?" Aina ei tarvinnut enää laskua rakentaa välineillä, riitti, että oppilas selitti mitä välineillä rakentaisi ja hoksasi samalla "Oho, eihän ne mennytkään näin niin kuin mä olin kirjoittanut.." 

Sen verran perusteellisesti työskentelimme koko murtoluku-jakson ajan, että hyvillä mielin voin keväällä lähettää oppilaani eteenpäin yläkouluun. He ainakin ymmärtävät mistä murtoluvuissa on kyse!