Sanaluokat: adjektiivit ja sijamuotoja

Tule hiljaa ja vastaan hiivi:
Väripilvenä adjektiivi

monitunnot toi, monituoksut toi,

sysisynkkää on ja jo loistaa soi!

Kevättuore ja vehreä, kitsas ja kuiva,

jalo, antelias, kade, ahne ja nuiva.

Kova, hento ja herkkä, hilpeä, hurja,

luja, vahva ja lempeä, heikkö ja kurja

ja onneton, tumma ja surullinen,

ilonheleä, valoisa, loisteinen.

Paras sentään makuun ihmisen

on sillä välillä, kohtuullinen.

Ei kylmä, ei kuuma, vaan lauhkea on,

ei veltto, ei kiihkeä -uupumaton.

Ei arkamielinen, hurjapäinen,

Jalo, rohkea on olo ihmismäinen.

Kaikki adjektiiveja käsitelleet kielioppitunnit aloitimme adjektiivi-runolla. Pelasimme ulkona muutamia adjektiivileikkejä, kuten adjektiivi-tervapataa. Siinä rinkiä kiertävä oppilas koskettaa ringissä seisovaa oppilasta olkapäälle ja sanoo jonkin adjektiivin, jos hän sanoo jonkin muun sanan kuin adjektiivin on se merkkinä lähteä juoksemaan. 

Adjektiivien vertailumuotoja kertasimme kyykäten. Menimme kaikki kyykkyyn ja sanoimme esim. "iso", nousimme puoleen väliin ylös ja sanoimme "isompi" ja nousimme ylös nostaen kädet ylös ja sanoimme "isoin" ja laskeuduimme jälleen kyykkyyn kaikki vertailumuodot sanoen.

Leikimme myös maa-meri-laiva-leikkiä siten, että alueen päädyssä oli positiivi, keskellä komparatiivi ja toisessa päädyssä superlatiivi. Huusin adjektiiveja eri vertailumuodoissa ja oppilaat juoksivat oikealle viivalle. 

Luokassa leikimme arvaa ketä ajattelen-leikkiä, jossa yksi ringissä seisovista ajatteli jotakuta leikkijää. Muut esittivät kysymyksiä, joihin sai vastata vain kyllä/ei, esim. onko hän pitkä? Kysymysten esittämiseen tuli haastetta, kun sai käyttää vain adjektiiveja. Jos väittämä ei sopinut itseen, oppilas meni istumaan. Kaikki saivat esittää kysymyksiä, kunnes vain ajateltu oppilas seisoi. 

Leikimme myös salaisuuspussilla, jonka sisällä oli erilaisia esineitä. Oppilas laittoi kätensä salaisuuspussin sisään ja valitsi käsiinsä yhden esineen. Oppilas kuvaili kädessään ollutta esinettä mahdollisimman monella adjektiivilla. Jos oppilas tarvitsi apua adjektiivien keksimiseen, saattoivat kaverit myös esittää kysymyksiä esim. "onko se pehmeä?" Samaa peliä leikittiin myöhemmin myös pysäkkityöskentelyssä.

Adjektiivi-bingossa oppilailla oli bingo-kortit ja opettaja huuteli bingokorteissa olevien adjektiivien vastakohtia. Näin saimme hyvää sanastotreeniä, kun oppilaiden piti keksiä mikä kunkin adjektiivin vastakohta on. Myfreebingocards.com-sivustolla voi laatia itsellesi ja luokallesi sopivat bingokortit ilmaiseksi.

Yhteisten leikkien ja harjoitusten jälkeen oppilaat jakaantuivat adjektiivi-pysäkeille työskentelmään itsenäisemmin. Jos haluat tulostaa adjektiivi-pysäkit, löydät ne täältä.

Wordsearch-ristikot tuntuvat olevan aina oppilaille
mieleisiä ja he työskentelevät niiden parissa ahkerasti,
eivätkä meinaa suostua lopettamaan ennen kuin ovat
löytäneet kaikki sanat.

Adjektiivien perusharjoitusten jälkeen tutkimme vielä tarkemmin, miten adjektiivit taipuvat sijamuodoissa. Täydensimme substantiivien yhteydessä tehdyn talon, väritimme talon keltaiseksi ja taivutimme keltaista taloa eri sijamuodoissa.

Kuopusprinsessan omenapuu

Työstimme Elsa Bescown kertomusta Kuopusprinsessan omenapuu ja samalla kertasimme äidinkielen rakenteita (adjektiivien vertailumuodot, verbien persoonamuodot, tavutus).

1. oppitunti

Aloitimme jakson keskittymällä kuuntelemaan satua Kuopusprinsessan omenapuu (Tammen Suuri satuaarre). Sadun jälkeen keskustelimme sadusta ja kertasimme sen tapahtumat. 

Samalla tunnilla toteutimme ensimmäiset vaiheen tarinaan liittyvästä kuvataiteen työstä. Oppilaat piirsivät öljypastelliliiduilla pystysuunnassa halkaistulle A3-paperille omenapuun oksan. Seuraavaksi oppilaat rakensivat "maalausvälineensä" pyykkipojasta ja pehmopallosta sekä sekoittivat pulloväreistä itselleen erilaisia vihreän sävyjä. Omepuun lehdet töpötettiin oksaan pyykkipojan avulla.

2. oppitunti

Jatkoimme Kuopusprinsessan omenapuu-sadun käsittelyä. Oppilas parit saivat lyhennetyn version sadusta palasina. Tehtävänä oppilailla oli järjestää sadun osat oikeaan järjestykseen. Järjestettyään palaset oikeaan järjestykseen ja liimattuaan palaset vihkoon parit lukivat kokonaisen tarinan yhdessä ääneen.

Tunnin päätteeksi jatkoimme kuvataiteen työtä seuraavaan vaiheeseen. Oppilaat sekoittivat pulloväreistä itselleen omenapuun kukkia varten vaaleanpunaista ja töpöttivät omenapuun oksiinsa kukkia.

Olipa kerran kuningas, jolla oli yhdeksän lasta, neljä poikaa ja viisi tytärtä, mutta vain yksi pikkuruinen valtakunta hallittavanaan. Prinssit ja prinsessat halusivat jatkuvasti uusia leluja, vaatteita ja rahaa. Kuninkaalla ei ollut riittävästi rahaa, hän oli köyhä. Ja prinssit ja prinsessat olivat tyytymättömiä, paitsi nuorin prinsessa, joka oli liian pieni halutakseen paljon tavaroita.

Kun kuninkaalla ei ollut enää mitään annettavaa lapsilleen, hän muisti omenatarhan, jonka hän antoi lapsilleen. Prinssit ja prinsessat jakoivat omenatarhan kahdeksaan yhtä suureen osaan. He unohtivat kokonaan nuorimman prinsessan. Lopulta nuorin prinsessa sai pikkuruisen kulmauksen omenatarhasta.

Prinsessat ja prinssit hoitivat omenapuitaan huolella. He halusivat myydä omenat saadakseen rahaa. Pienin prinsessakin hoiti ainoaa omenapuutaan huolellisesti. Vaikka muiden lasten omenapuissa alkoivat omenat punertaa, roikkui nuorimman prinsessan puussa vain raakileita. Pikku prinsessa oli hyvin surullinen, sillä hän halusi ilahduttaa muita ja tarjota heille omenoita puustaan.

Pikkuprinsessan itkiessä puunsa juurella, tuli puutarhan muurin yli pienen pieni eukko, joka halusi auttaa surullista prinsessaa. Hän sekoitti keltaista jauhetta kastelukannuun ja käski kastella omenapuuta joka päivä kunnes vesi loppuisi.

Kun kuningas, kuningatar, prinssit ja prinsessat menivät yhdessä katsomaan puutarhaa oli pienin prinsessa häpeissään. Hänen puunsa omenat olivat kyllä kasvaneet, mutta ne olivat edelleen kivikovia. Mutta kun kuningas näki nuorimman prinsessan omenapuun, hän huudahti ihmetyksestä. Omenoita tuli tutkimaan valtakunnan ylikultaseppä, joka totesi omenoiden olevan puhdasta kultaa ja todella arvokkaita. Pikku prinsessa ilahtui kuullessaan, että hänen omenansa eivät olleetkaan raakoja vaan sellaisia, joita kaikki haluaisivat.

” Olkaa niin hyvät ja ottakaa joka iikka!” sanoi pienin prinsessa ja niiasi oikein syvään.

3.-4.  oppitunti

Oppilaat työstivät vihkoihinsa Kuopusprinsessan omenapuu-satuun liittyviä kielioppitehtäviä. Aluksi luin oppilaille sadun ääneen ja jokainen seurasi sormellaan tekstiä. Välillä pysähdyimme eri värisillä kynillä alleviivaamaan tiettyjä sanoja.

• Kirjoita punaisella merkittyistä sanoista vastakohta parit, esim. pitkä - lyhyt.
• Taivuta sinisellä merkityt adjektiivit vertailuvuodoissa, esim. suuri, suurempi, suurin.
• Taivuta vihreällä merkityt verbit persoonamuodoissa, esim. minä luen, sinä luet, hän lukee, me luemme, te luette, he lukevat.
• Tavuta keltaisella merkityt sanat.

Tuntien päätteeksi oppilaat liimasivat omenapuun oksansa taustapaperille. Lopuksi oppilaat jälleen kertoivat omin sanoin kertomuksen Kuopusprinsessan omenapuusta.

kjl

Äitienpäivä

Äitienpäivän suhteen meinasi käydä hassusti, kun jätin taas kerran valmistelut edeltävään viikkoon ja sairastuin itse oksennustautiin… Niimpä oman luokan äidit saavat äitienpäivänä vain kortit ja lahjomme ihania äitejä myöhemmin toukokuussa. Äidit on kyllä niin tärkeitä, että heitä voi lahjoa myös 364 muuna päivänäkin vuodessa :)

Oman luokan kanssa siis, kiitos Facebookin al-ku-o-pet-ta-ji-en ja alakoulun aarreaitan, askartelimme äideille kortit, joihin jokainen kirjoitti runon äidistä.

Kortti syntyi jämäpapereita hyödyntäen ja leikkaen, liimaten ja repien. Oppilaat saivat itse valita, laittavatko kukat niitylle kasvamaan vai askartelevatko kukkia äidille ojentavan käden. Käsi oli monen suosikki, varmaankin koska opella oli tarjolla kynsikoruja kynsilakan päälle liimattavaksi :)

Äidinkielessä tämän viikon aiheena olivat adjektiivien vertailumuodot ja niitä harjoittelimme tehdessämme äideille runoja. 

Ensin kehuskelimme äideillämme yhdessä:

- Minun äiti on kaunis.

- Minun äitini on kauniimpi.

- Mutta minun äiti on kaikista kaunein.

- Minun äitini on kiva.

- Minun on kivempi.

- Minun äiti on kaikista kivoin.

Jne.

Kehuskeltuamme riitävästä oppilaat keksivät 2-7 omaan äitiinsä sopivaa adjektiivia, jotka he taivuttivat vertailumuodoissa. 

Kaunis, kauniimpi, kaunein.

Hyvä, parempi, paras.

Se on meidän äiti.

---------------------

Rakas, rakkaampi, rakkain.

Kaunis, kauniimpi, kaunein.

Viisas, viisaampi, viisain.

Sellainen on meidän äiti.

Runoista tuli todella hellyyttäviä, voisin kuvitella, jos itse olisin äiti että voisi silmät näitä runoja lukiessa kostua. Äidille runon kirjoittaminen oli kaikille oppilaille todella tärkeää, jopa pojat, jotka eivät noin yleensä ole kovin herkistelleet olivat täysillä mukana kirjoittamassa runojaan.

Samalla harjoittelimme tekstin muotoilua tietokoneella. Fontin valinta saa oppilaani kummasti tekemään tuotoksensa reippaasti valmiiksi ;-)

'

---------------------------------------------------

Oman luokan kanssa meillä sairastumiseni takia jäi äitienpäivälahjat tekemättä. Mutta opetan rinnakkaisluokalle käsitöitä ja heidän kanssaan saimme äitienpäivälahjat valmiiksi. Tämäkin idea on napattu Facebookin al-ku-o-pet-ta-jis-ta ja idea tulen varmasti käyttämään tulevaisuudessakin.

Geometrian jaksoon soveltui hyvin laudan palasen mittaaminen ja jakaminen 2cm levyisiin siivuihin. Mittaamisen ja viivottimen käytön harjoittelun jälkeen opppilaat sahasivat omat pannunalusen palaset.

Sahatut palaset hiottiin ja niihin porattiin reiät. Lopuksi oppilaat pujottivat narun ja helmet palikoiden väliin. Lopputulos oli värikäs ja raikas ja kaikki pannunaluset olivat oman näköisiään. Ja tyytyväisinä oppilaat lähtivät työt mukanaan viikonlopun viettoon äitienpäivälahjat mukanaan.

Kaiken kaikkiaan monipuolinen työ: mittaamista, sahausta, poraamista, hiomista ja viimeistelynä koristelua. Kaikkien aikaansaannokset ovat erittäin käyttökelpoisia, vaikka aika moni äiti kai arkistoi lasten lahjat eikä raaski niitä käyttää ;-)