Päivittäin syntyy paljon erilaisia toteutus ideoita, aina ei kaikkea ehdi toteuttaa ja toisaalta osa toteutuksista jää unholaan. Tavoitteena on kirjata ylös oivallukset ja ideat, uudelleen kierrätystä ja jatkojalostusta varten.
M-kirjainta lähdettiin opiskelemaan tietysti Melukylän mukana. Kirjaksi valikoitui Lasten Päivä Melukylässä, jossa Melukylän lapset järjestävät pikku Kirstille oman Lasten Päivän. Kun Kirsti ei innostu vauhdikkaista aktiviteeteista, kiertävät tytöt Kirstin kanssa katsomassa kaikki Melukylän eläimet. Kirja siis tarjosi tällä viikolla aiheen ympäristöoppiin kotieläinten sekä maaseudun ja kaupungin tarkasteluun.
Viikon lauluna toimi "Melukylän vaarilla oli talo", Piippolan vaarin sijaan lauloimme Melukylän vaarista ja hänen eläimistään.
Lukuläksyissä alkaa olla jo niin paljon keltaista, eli sellaisia tavuja, joita kaikki oppilaat osaavat jo lukea, että siirryimme malliin, jossa enää vain aloittelevat lukijat saivat "tussatun" version lukuläksystä ja muut saivat perinteisen näköisen tekstin.
Lukuläksystä alkaa jo iso osa olla sellaista, että jokainen oppilas pystyy lukemaan tekstistä paljon eikä aikuisen luettavaksi enää jää niin paljoa.
Perinteiseen tapaan oppilailla oli maananatain läksynä keksiä viisi m-kirjaimella alkavaa sanaa. Aloittelevat lukijat kirjoittivat piirtämänsä asiat tietokoneella, virketasolla lukevat kirjoittivat sanat ja ainakin muutamasta sanasta tehtiin virke. Sujuvat lukijat pääsivät taas kirjoittamaan uudenlaista tekstiä. Keksittyjen M-sanojen ympärille rakennettiin oma Lasten Päivän ohjelma. Luvassa olikin siis niinkin villiä menoa kuin maidon juomista, matolla leikkimistä ja makkaran syömistä 😜 Ohjelmaa kirjoittaessa tuli taas opeteltua hieman tekstinkäsittelyä, kun opimme käyttämään tabulaattori-näppäintä.
Ympäristöopin tunnilla pohdimme ensin yhdessä maaseudun ja kaupungin eroja. Kirjasin taululle kahdelle suurelle käsitekartalle oppilaiden ajatuksia kaupungeista ja maaseudusta. Lisäksi luimme ympäristöopin kirjoista yhdessä kappaleen, joka käsitteli maaseutua.
Itse eläinten nimet olivat oppilaille tuttuja, mutta sen sijaan käsitteet ori, tamma, sonni, karitsa, emakko ja niin edelleen olivat oppilaille vaikeita. Näitä nimiä opeteltiin yhdessä. Ympäristöopin kirjasta löytyi osa nimistä ja loput selvitimme yhdessä. Oppilaat joko liimasivat nimet eläimille tai kirjoittivat ne itse.
Kuvataiteen tunnilla piirsimme Melukylän eläimiä. Olin poiminut netistä eri eläinten vaihe-vaiheelta piirrustusohjeita, joiden mukaisesti oppilaat saivat piirtää. Uutena materiaalina opettelimme käyttämään akvarellipuuvärejä.
Enkun tunnilla opettelimme englanniksi Old Mac Donald-laulun. Ennen laulua opettelimme englanniksi laulussa esiintyvät eläimet. Opettelimme eläimet vane-tyyliin. Eläinkortit olivat rivissä lattialla istuessamme piirissä. Yhteen ääneen nimesimme eläimet ja luettelimme ne vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Sitten käänsin aina yhden kortin väärinpäin ja jälleen luettelimme eläimet edestakaisin kunnes kaikki eläimet olivat piilossa. Tässä harjoituksessa tulee hyvin toistettua eläinten nimiä monta kertaa, joten ainakin jokin eläin pitäisi jäädä kaikille mieleen.
Kuvasanasto liimattiin jokaiselle vihkoon ja sama moniste korteiksi leikattuina toimi leikeissä ja peleissä.
Kun eläinten nimet olivat tutumpia, opettelimme Old Mac Donald-laulun englanniksi. Super Simple-sivustolta löytyi leikkiohjeet lauluun, hyödynsin niitä.
Laulun jälkeen juttelimme hieman siitä, että eläimet ääntelevät eri tavoin eri kielissä. Suomeksi sika sanoo röh röh, mutta englanniksi oink oink.
Ehdimme vielä leikkiä hedelmäsalaattia, tosin tänään nimellä Farm. Jokainen sai eläinkortin, seisoimme piirissä ja yksi leikkijä oli keskellä. Huudettujen eläinten piti vaihtaa paikkaa, mikä huudettiin "farm" kaikki vaihtoivat paikkaa.
Tällaisia touhuja tällä kertaa. M-viikon materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä.
Tällä viikolla emme edenneet kirjaimissa, vaan annoimme aloitteleville lukijoille hengähdystauon ja aikaa treenata jo opittuja kirjaimia. Viikon teemaksi valikoitui pimenevien aamujen ja iltojen myötä turvallisuus. Viikko suunniteltiin tuttuun tapaan yhdessä Tanjan kanssa.
Maanantaina lauleskeltiin Ipanapan Hei, hei heijastin-laulua teeman alkajaisiksi.
Katsoimme myös Ransun pelastuskoulun jakson heijastimista.
Koko heijastin-teksti on kahden sivun mittainen. Postauksen ala- laidasta löydät linkin Drive-kansioon, jossa myös lukuläksy on tulostettavana.
Lukuläksytekstiin liittyi myös sanasto.
Teimme myös heijastintutkimusta ja oppilaat tutkivat niin omat kuin kavereiden vaatteet heijastimien osalta. Luokaltamme löytyi yksi oppilas, joka sai rastin jokaiseen sarakkeeseen!
Kun heijastimista oli luettu lukuläksynä ja juteltu niistä enemmänkin oli loppuviikosta lukijoilla luetunymmärtämisen tehtävänä totta vai tarua-väittämät heijastimista.
Perjantaina teimme yhteistyötä 2. luokan kanssa, kuten aina perjantaisin. Yhteinen aamupäivämme alkoi paloasemavierailulla, jonka jälkeen saman teeman parissa työskenneltiin koululla.
Harjoittelimme ensiapua. Katsoimme lasten uutisten pätkän ensiavusta. Videon katselun jälkeen harjoittelimme itse niin kylkiasentoon asettamista kuin painesiteen tekemistä.
Seuraavaksi opeteltiin soittamaan hätänumeroon. Ransun pelastuskoulun-videota voi hyödyntää hätänumeroon soittamisen yhteydessä ennen soittamisen harjoittelua.
Päivän päätteeksi tutkimme vielä SPR:n tapaturmala-kuvaa. Jokainen sai kuvasta värityskuva-version ja yhdessä tutkimme missä kuvassa oli vaaranpaikkoja ja miten pitäisi toimia, jotta olisi turvallista.
O-viikolle kirjaksi valikoitu Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin Omenajuhlat. Kirja on samaa sarjaa kuin ensimmäisenä kouluun tutustumispäivänä käyttämämme Oppiminen on hauskaa-kuvakirja. Oppilaat muistivat heti keväällä luetun kirjan nähdessään kirjan kannen. Kirjassa ystävykset päättävät järjestää omenajuhlat, mutta kun omenoita mennään keräämään on omenapuu tyhjä. Roope Tammihiiri on kerännyt kaikki omena talvivarastokseen. Hemmo Hiiri pahoittaa mielensä, mutta muut ystävät yrittävät piristää häntä ja päättävät pitää pannukakkujuhlat. Roope Tammihiiri omenoineenkin toteaa, ettei omenoita ole hauska syödä ilman ystäviä, joten hänkin tulee omenien kanssa paikalle ja ystävykset tekevät omenapannukakkua. Kun omenapannukakun päälle vielä ripotellaan vielä ystävyysrakeita, saa kirja onnellisen lopun.
Sanasto tuki jälleen etenkin s2-oppilaiden ymmärrystä tarinasta. Lisäksi sanaston sanat tavutettiin ja tavujen määrä merkittiin perinteiseen tapaan sanojen alle. Harjoittelimme myös lisää suunta- ja suhdekäsitteitä, koska ne ovat osalle vaikeita.
- Mikä sana on siilin alla?
- Mikä sana on taikinan oikealla puolella?
- Jos vaihdat mielessäsi sammakon ja omenapuun paikkaa, mikä sana nyt on sammakon vasemmalla puolelle? Jne.
Matikan tunnilla ripottelin kirjassakin esiintyneitä ystävyysrakeita (punaisia linssejä) oppilasparille paperin päälle. Pari heitti vuorotellen noppaa ja ympyröi kynällä aina nopan silmälukua vastaavan määrän ystävyysrakeita paperilta. Peliä jatkettiin, kunnes nopan silmälukua ei enää voinut ympyröidä.
Samaa peliä pelattiin alla olevalla omena-kuvalla seuraavana päivänä oppilaiden työskennellessä sijaisen kanssa. Tosin sijaisen kanssa peliin lisättiin uusi twisti, sijaisen kanssa piti omenoita ympyröidä yksi enemmän kuin mitä noppa näytti.
Luetunymmärtämistä jo virkkeitä lukevien kanssa harjoiteltiin Heureka-materiaaliin kuuluvien omppukuvien avulla. Monisteessa oli virkkeitä. Oppilas luki virkkeen, etsi luokan seinältä kuvan, joka vastasi virkettä ja merkitsi monisteeseen kuvaan kiinnitetyn kirjaimen. Samaan kuvaan saattoi liittyä useampi erilainen virke. Kun tehtävä oli valmis, muodostui kirjaimista sana omenapannukakku. Arvaatko miksi? Lue hieman eteenpäin niin asia selviää...
Aloitimme myös lukusuoran pohjustamista. Varga-Neményi-menetelmän mukaisesti kiipeilimme talonmiehentikkailla. Kuinkas muutenkaan omenoita korkealta puusta saisikaan? Oppilaat askelsivat ylös ja alas tikkailla, samalla keskustelimme kuinka monennella askelmalla oppilas aina oli.
Seuraavana päivänä luokan lattialle oli ilmestynyt jana, johon merkittiin askeleet. Omalla vuorollaan oppilaat saivat käydä ohjeiden mukaan laittamassa kirjan hahmot omiin pesäkoloihinsa: Molli Myyrä asuu kahden askeleen päässä Sipi Siilistä. Maikki Mustarastaan pesä on neljän askeleen päässä Hemmo Hiirestä. Omenapuu on lähempänä Molli Myyrää kuin Roope Tammihiirtä. Ja niin edelleen.
Kun jokaisen eläimen pesäkolo oli merkitty lukusuoralle, askelsimme vielä eläinten pesäkolojen välillä ja mittasimme etäisyyksiä askelilla. Erityisesti huomioita kiinnitettiin siihen, että "yksi" voi sanoa vasta kun on ottanut yhden askeleen.
Kuvataidetunti olikin herkullinen. Minulla oli pari kassillista kotimaisia omenoita, joita en olisi itse mitenkään saanut syötyä enkä myöskään säilöttyä pidemmäksi aikaa. Siispä omenat hyödynnettiin opiskelussa. Kuvataidetunnin aluksi jokainen sai mustan pystysuunnassa halkaistun A4-paperin sekä omenan. Tutkimme omenan muotoa ja väriä, sen jälkeen jokainen piirsi paperilleen oman omenansa. Seuraavaksi omenasta otettiin haukku, jälleen tutkittiin omenaa ja piirrettiin se. Viimeisenä sai syödä omenan kokonaan siemenkodan ympäriltä ja vielä piti piirtää omenan kara.
Tehtävä oli oppilaille mieluinen, mutta vaikea. Soveltuisi paremmin isommille, mutta päätin kuitenkin toteuttaa sen nyt, kun omenoitakin oli tarjolla.
Omenakassi ei kuitenkaan tyhjentynyt vielä kuvataidetunnilla vaan vielä jäi omenoita leipomiseenkin. Koska kirjassa tehtiin omenapannukakkua, niin teimme mekin. Ohjeena oli Leivontablogi Makeaa:n omenapannukakku-ohje.
Ensin harjoiteltiin arjentaitoina omenankuorimista, vaikka kotimaisia omenoita käytimmekin. Sen jälkeen yksi ryhmä pilkkoi omenat, toinen teki taikinan ja kolmas ryhmä tiskasi.
Omenapannukakusta tuli hurjan hyvää! Niin hyvää, että tein sitä myös kotona.
I-viikkoon lähdettiin Ihaan ilmapallo-tarinalla. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta kerrataan se tässä:
Ihaa istui joen rannalla apena ja surullisen, kun paikalle tulivat sen ystävät Nalle Puh ja Nasu. Ystävät tiedustelivat syytä Ihaan alakulolle ja selvisi, että Ihaalla oli syntymäpäivä. Kiireesti lähtivät Puh ja Nasu etsimään ystävälleen lahjoja. Nalle Puh löysi hunajapurkin, joka olisi hyvä lahja. Ihaan luokse palatessaan Puhilla tuli kuitenkin nälkä ja hän maistoi vähän ja vähän enemmän hunajapurkista, kunnes se oli tyhjä. Puh antoi hieman nolona Ihaalle tyhjän hunajapurkin, jossa voisi säilyttää tavaroita.
Nasu oli löytänyt ilmapallon, jota se kiireen vilkkaa lähti viemään Ihaalle. Matkalla Nasu kuitenkin kompastui ja ilmapallo meni puhki. Surullinen Nasu ojensi rikkinäisen ilmapallon Ihaalle. Se oli juuri Ihaan lempiväriä eli punainen ja se oli ollut Ihaan lempikokoa eli Nasun kokoinen. Kun Ihaalla oli tyhjä hunajapurkki, saattoi hän säilyttää ilmapalloaan hunajapurkissa. Olisipa ollut kurja, jos ilmapallo ei olisi puhjennut, sillä silloin Ihaan ilmapallo ei olisi mahtunut purkkiin. Ihaa oli iloinen!
Tarina oli monelle oppilaalle tuttu. Tarina antoi taas mahdollisuuden nostaa esiin erilaisia tunteita, joita tarinan henkilöillä oli. Oppilaat saivat tarinasta omat versionsa, joihin oli jälleen merkitty keltaisella aloittelevien lukijoiden tavut (sellaiset tavut, joita jo osataan lukea) ja sinisellä lyhyet ja helpot sanat. Taitavat lukijat lukivat koko tarinan. Oppilaiden lukuläksy moniste löytyy täältä.
S2-oppilaiden tueksi olimme jälleen tehneet kuvasanaston tarinan sanoista. Kuvasanasto jaettiin kaikille oppilaille. Maanantaina sanat käytiin yhdessä läpi ja parin kanssa työskennellen oppilaat asettivat kuvan viereen yhtä monta nappia kuin sanassa oli tavuja. Myöhemmin viikolla samat sanat tavutettiin uudelleen, nyt yksin, ja oppilas piirsi sanan alla olevaan laatikkoon yhtä monta palloa kuin sanassa oli tavuja.
I-kirjaimen kirjainmuotoa harjoiteltaessa yhdistimme tälläkin viikolla yksi-yhteen vastaavuuden ja lukumäärien laskemisen suomen kielen tunnille. Oppilaat etsivät monisteesta eri fonteilla tehtyjä i-kirjaimia ja värittivät palikoita yhtä monta kuin kullakin fontilla tehtyjä i-kirjaimia monisteesta löytyi. Monisteen voit tulostaa täältä.
Maanantain vakioläksy on keksiä ja piirtää viisi viikon kirjaimella alkavaa sanaa. Tiistaina sanat kirjoitettiin tietokoneella, tulostettiin ja liimattiin kuvien kaveriksi. Etenkin aloittelevilla lukijoilla tämä tehtävä on äärimmäisen hyvä, sillä liimatessa pitää kaikki omat sanat lukea tai muuten alku- ja loppuäänteiden perusteella päätellä mitä on kirjoittanut.
Sujuvat lukijat kirjoittavat keksimistään sanoista virkkeitä. Heidän kanssaan olemme opetelleet samalla virkkeen kirjoitussääntöjä: isot alkukirjaimet, pisteet, nimien kirjoittaminen ja huutomerkki.
Mörkö-peliä pelasimme tälläkin viikolla suomen kielen tunneilla. Viime viikon mörkökortteihin lisäsin tämän viikon i-tavuja. Kortit löytyvät täältä.
Viikon biisinä lauloimme Fröbelin palikoiden Viisi ilmapalloa-laulua. Tanja teki lauluun sanat kuvat tuella. Ne löydät täältä.
Matikan tunnilla Ihaan synttäreitä juhlittiin monin tavoin. Pistetyöskentelyssä katoimme juhlapöytää. Kuusi oppilasta kerrallaan työskenteli pisteellä kanssani. Lapuilla oli merkinnyt juhliin osallistuvien henkilöiden paikat. Ensin tietenkin lastettiin kuinka monta juhlijaa on merkitty (7). Huomasimme, että tuoleja ei riitäkään kaikille juhlijoille eli tuoleja on vähemmän kuin juhlijoita ja juhlijoita on enemmän kuin tuoleja. Kuinka monta tuolia tarvitaan lisää?
Sen jälkeen aloitimme kattamisen. Pareittain oppilaat saivat katettavakseen jonkin asian (mukit, lautaset, juhlahatut, porkkanat, kierrepullat, servetit, jäätelöt, kuppikakkukupit). Aina kun jokainen pari oli kattanut pöytään yhdet asiat, pysähdyimme ja juttelimme oppilaiden huomioista:
- Riittikö jokaiselle porkkana?
- Kyllä.
- Jäikö porkkanoita yli?
- Jäi yksi.
- Mitä tiedämme porkkanoista? Porkkanoita on...
- Porkkanoita on enemmän kuin juhlijoita.
- Kuinka monta enemmän?
- Yksi enemmän.
- Kuinka paljon vähemmän on juhlijoita kuin porkkanoita?
- Juhlijoita on yksi vähemmän kuin porkkanoita.
Tähän tyyliin kävimme aina läpi oppilaiden huomiot kustakin pöytään katetusta asiasta. Kun työskentelemässä oli kuusi oppilasta kerrallaan, oli helppo saada kaikki puhumaan ja kertomaan huomioistaan yhteisen tekemisen lomassa.
Toisella pisteella tutkittiin Ihaan saamia lahjapaketteja. Aluksi keskusteltiin siitä missä paketeista mahtaisi olla pisin naru ja missä lyhin. Ja tietenkin tärkeä kysymys: Miksi luulet niin?
Tämän keskustelun jälkeen narut irrotettiin ja mitattiin käyttäen oransseja värisauvoja. Mittaustuloksista keskusteltiin yhdessä. Seuraavaksi oppilaat mittasivat samat narut violeteilla värisauvoilla. Nyt mittaluvut olivat suurempia. Olivatko narut venyneet vai mistä oli kyse? Viime viikon kokemusten perusteella mittaluvun ja mittayksikön suhde oli oppilaille jo ihan selvä juttu. Violetit sauvat olivat lyhyempiä, joten niitä tarvittiin mittaamiseen enemmän.
Myös leppäkertut kiinnostuivat Ihaan synttärien tarjoiluista ja ilmestyivät paikalle. Leppiksiä löytyikin monen lieriönmuotoisen astian kannelta. Oppilaat saivatkin pähkäilytehtävän. Jos leppäkerttu kiertää astian kannen ympäri reunoja pitkin, käveleekö se pidemmän vai lyhyemmän matkan kuin jos se kävelisi suoraan astian reunaa alas?
Ympärysmitan hahmottaminen on haastavaa ja näissä tehtävissä huomaa, että itsellekin tulee yllätyksiä, oliko ympärysmitta tosiaan noin paljon pidempi kuin purkki ylhäältä alas. Oppilas pari sai lankaa ja sakset. Ensin he mittasivat purkin ympärysmitan langalla ja leikkasivat sen pituisen langan pätkän. Sen jälkeen mitattiin ja leikattiin langanpätkä, joka vastasi astian korkeutta.
Lopuksi keskusteltiin yhdessä havainnoista. Tällä kertaa mikään purkeista ei ollut niin korkea, että korkeus olisi ollut pidempi kuin ympärysmitta. Taitavimpia haastoin miettimään millaisessa astiassa ympärysmitta olisi lyhyempi kuin korkeus. (Tämä tehtävä löytyy ohjeineen Opettajan tienviitta 1a-oppaasta.
Sarjoittamista harjoittelimme aiemmin metsässä. Nyt teimme sitä luokassa. Aloitimme yhteisellä leikillä, jossa eräs oppilas meni istumaan, seuraava hänen vieressään seisoi ja kolmas makasi. Sen jälkeen jatkoimme riviä samalla kaavalla istuu, seisoo, makaa, istuu, seisoo, makaa... Kun kaikki olivat rivissä kävimme yhdessä rimpsua hokien koko sarjan läpi.
Tähän olisi voinut ottaa vielä mukaan virheen. Eli lapset laittavat silmät kiinni ja se oppilas, jota opettaja koskettaa vaihtaa asentoa. Avattuaan silmät, pitää oppilaiden keksiä kenellä on väärä asento.
Ihaan synttärit kaipasivat koristeita, joten oppilaat rakentelivat koristeita puisista mosaiikkipaloista, värisauvoista ja hamahelmistä askartelunorkkoon.
Perjantaille mahtui vielä Ihaan syntymäpäiviin liittyvä looginen kokoelma, jossa oli tällä viikolla teemana matikassa ollut yksi enemmän, yksi vähemmän. Aluksi perinteiseen tapaan kaikki kortit olivat kuvapuoli seinää vasten ja oppilaiden ohjeiden mukaan kortteja käännettiin yksi kerrallaan.
Riveittäin loogisessä kokoelmassa oli aina seuraavassa kuvassa yksi asia enemmän. Itse tein tehtävän alla olevan kuvan kaltaisena. Tanja otti kokoelmasta kopioita kaksin kertaisen määrän, joten hänellä oikean puolimmaisten kuvien jälkeen kekkereiden tarjoilujen määrä alkoi vähenemään aina yhdessä kunnes jäljellä oli vain kynttilä.
Loogiset kokoelmat alkavat olla oppilaille jo todella helppoja. Kun koko kokoelma oli käännetty näkyviin, kyselin oppilailta heidän huomioitaan. Helposti he osasivat kertoa riveillä toistuvista väreistä ja lisäksi sieltä tuli myös huomio siitä, kuinka vasemmalta oikealle kuvista aina lähtee yksi asia pois.
Perjantain viimeisenä pulmana teetin oppilailla Hanoin tornin pakettiversion. Istuimme koko luokka piirissä lattialla ja sinisillä papereilla olin merkinnyt paikat, joille paketit voi laskea. Sääntönähän on, että vain yhtä pakettia voi liikuttaa kerrallaan, eikä isompaa pakettia voi laittaa pienemmän päälle. Paketit tulisi siirtää nykyisestä olinpaikastaa kauimmaiselle alustalle.
Oppilaani ratkaisivat kolmen paketin pulman kahdessa minuutissa. Annoin aina yhden oppilaan kerrallaan tehdä yhden siirron, jonka jälkeen seuraava jatkoi. Koska kolmen paketin pulma ratkesi niin nopeasti, otin mukaan neljännenkin paketin. Neljällä paketilla saimme pinon siirtymään keskimmäiselle alustalle, emme kauimmalle. Sekin olis varmasti onnistunut, mutta koulupäivä päättyi ja viikonloppu alkoi, joten pulma jäi ratkaistavaksi tulevaisuudessa.
Tässä tämän viikon keskeisimmät tehtävät, jotka toteutettiin kirjallisuuteen pohjautuvana teemana.
Tällä viikolla alkoi koulunkäynti "ihan oikeasti", kun aloitimme lukemaan oppimisen. Viikon tarinana oli H.C. Anderssenin klassikkosatu Ruma ankanpoikanen. Viikko alkoi siis uuden sadun esittelyllä, se toki oli monelle tuttu. Olin lainannut useampia Ruma ankanpoikanen-kirjoja luokkaan, koska tästä sadustahan on monta versiota. Ajatuksena oli ehtiä lukea oppilaille useita eri versioita, mutta tämä idea jäi toteutumatta.
Luin oppilaille kuvakirjan ääneen. Lukiessa harjoittelimme ennakointia, kuvalukemista sekä pohdimme tarinan hahmojen tunnetiloja.
S2-oppilaita ajatellen oli Tanja tehnyt kuvasanaston, jota hyödynnettiin monella tapaa. S2-oppilaalle kuvasanasto oli viikon sanastoläksynä, eli nämä sanat tuli heidän opetella viikon aikana.
Kuvasanasto oli kuitenkin käytössä ihan jokaisella luokan oppilaalla. Ensimmäisellä kerralla kuvasanaston kanssa työskenneltiin parin kanssa. Ensin parit lukivat sanat (kuvien avulla aloittelevatkin lukijat osasivat "lukea" sanat ja ope tietenkin auttoi vaikeimpien kanssa). Kun sanat oli luettu, oppilaat sanoivat vuorotellen sanoja kuvasanastosta ja kaverin piti mahdollisimman nopeasti osoittaa oikeaa sanaa kuvasanastossa.
Kuvasanasto toimi pareille myös tavutusharjoituksena. Oppilaspari luki sanan, taputti sanan ja sen jälkeen asetti kuvan alle yhtä monta nappia tai helmeä kuin sanassa oli tavuja. Tämä harjoitus on toiminut erinomaisesti, parit olen valinnut siten, että toinen osaa lukea ja toinen aloittelee lukutaidon parissa. Kaikki oppilaat ovat jaksaneet keskittyä harjoitukseen erittäin hyvin.
Myöhemmin sama tavutusharjoitus tehtiin yksilötehtävänä ja nyt taputtamisen jälkeen oppilas piirsi sanan alla olevaan ruutuu yhtä monta palloa kuin sanassa on tavuja.
Meillä ei ole käytössä aapista, vaan oppilaat lukevat alusta asti oikeaa tekstiä. Tällä viikolla siis Ruma ankanpoikanen-satua. Lukuteksteissä olemme Tanjan kanssa ottaneet mallia Ateljee-menetelmän käytänteistä, joilla oppilas saadaan heti lukemaan oikeaa tekstiä. Ruma ankanpoikanen satuun on korostusvärillä merkitty ne tavut, jotka oppilas lukee. Aloittelevat oppilaat lukivat Ruma ankanpoikanen-tarinasta keltaisella a- ja aa-tavut sekä yksittäiset tavuina olevat vokaalit, koska ne he pitkälti osaavat eskarista. Lisäksi tarinaan oli merkitty sinisellä kaksikirjaimisia sanoja, joita moni aloitteleva oppilas osasi lukea ja tunnisti.
Yksin tekstiä lukiessaan aloitteleva lukija siis luki keltaisia tavuja ja mahdollisesti sinisiä sanoja. Sanatason lukijat lukivat etsivät tekstistä korostettujen tavujen ja sanojen lisäksi muita sanoja, jotka he osasivat lukea. Tekstitason lukijat lukivat tietenkin koko tekstin.
Ruma ankanpoikainen tarinaa harjoiteltiin koulussa lukemaan monella tavalla. Aluksi siten, että opettaja luki mustalla olevat tekstit ja oppilaat kuorossa keltaiset ja siniset kohdat. Myöhemmin tekstitason lukijat osasivat samaan tapaan luetuttaa aloittelevia lukijoita.
Meillä lukuläksy tehdään kotona aina aikuisen kanssa, joten kotona aikuinen luki mustat tekstit ja lapsi lukutaitoansa vastaavan osan tarinasta.
Kiitokset Ateljee-menetelmän kehittäjille tästä loistavasta ja toimivasta ideasta lukea tekstiä aloittelevien lukijoiden kanssa!
Ruma ankanpoikanen-sadun lisäksi lukuläksykansiosta löytyi toki myös tavuja sekä sanoja, jotka saattoi kuvien avulla lukea ja seuraavaksi lukea sanahahmon tunnistaen muiden väripalkkien sanat.
Ruma ankanpoikainen tarinan voit tulostaa täältä ja tavu-sana-monisteen täältä.
A ja aa-tavuja tutkimme Liitupölyttäjän kokoamien kuvakorttien avulla. Aluksi oppilaspari luokitteli kortit sen mukaan alkaako sana a-kirjaimella vai ei. Toisella kierroksella lähdimme kuulostelemaan lyhyttä ja pitkää vokaalia. Oppilaat luokittelivat sanat sen mukaan oliko sanassa a vai aa. Kaikissa sanoissa a/aa-äänne ei ollut sanan alussa vaan se piti löytää myös sanan keskeltä. Tehtävä oli helppo sujuvasti lukeville. Sanatason lukijat lähes kaikki tehtävästä suoriutuivat. Tavutason lukijat eivät tätä harjoitusta vielä tehneet.
Liitupölyttäjän materiaalit löytyvät facebookin Liitupölyttäjä ryhmästä tai suoraan tällä linkillä (jos linkki ei toimi, etsi tiedosto fb-ryhmästä). Kiitokset Liitupölyttäjälle laadukkaista materiaaleista!
Lisäksi suomen kielen tunneilla pelattiin Mörkö-peliä. Pelissä pöydällä on tekstipuoli pöytää vasten sanalappuja. Omalla vuorollaan oppilas nostaa lapun. Lukutaidostaan riippuen hän lukee lapussa olevasta sanasta pinkillä korostetut tavut tai koko sanan. Luettuaan tavun tai sanan oppilas saa pitää lapun ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaaja nostaa lapun, jossa lukee MÖRKÖ, pitää pelaajan palauttaa MÖRKÖ-lappu sekä mahdollisesti aiemmilta kierroksilta keräämänsä laput pöydälle. Peli on siis lukemisversio tutusta Kaboom-pelistä. Mörkö-kortit voit tulostaa täältä.
Nyt kirjain viikoilla oppilaillani on aina maanantaisin läksynä keksiä kotona viisi viikon kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat lukuläksykansioon. Tiistaina jakotunnilla meillä on käytössä tietokoneet ja jokainen oppilas kirjoittaa keksimänsä sanat. Näihin kuviin tuli tavu- ja sanatason lukijoiden piirrustuksia. Tekstitason lukijat kirjoittivat jo ensimmäisellä viikolla keksimistään sanoista virkkeitä. Tulostamisen jälkeen oppilas liimaa kirjoittamansa sanat kuvien viereen.
Ylläolevan monisteen askartelin oppilaille iSpy-tehtävien tyyliin. Samalla opittiin tunnistamaan erilaisilla fonteilla tehtyjä A-kirjaimia, laskemaan lukumääriä sekä harjoiteltiin yksi-yhteen vastavuutta, kun torneihin piti värittää yhtä monta kuutiota kuin kutakin A-kirjainmallia kuvasta löytyi. Lisäksi tietenkin vertailua: millaisia a-kirjaimia oli eniten? Entä vähiten?
Matikkaan ankka-teema yhdistyi hyvin mittaamisen avulla. Lähdimme hakemaan kokemuksia mittayksikön ja mittaluvun suhteesta. Samalla tuli toki hyvää treeniä lukumäärien laskemiseen.
Matikassa minulla oli kahdella oppitunnilla luokassa toinen aikuinen ja seuraavat tehtävät toteutettiin pistetyöskentelynä kuuden oppilaan ryhmissä sellaisilla tunneilla.
Operaatio ankan pelastus
Jokainen oppilas sai hiekkalaatikkoämpärin, jonka pohjalla oli pulaan joutunut ankka. Lisäksi jokaisella oppilaalla oli jokin mittaväline (pullonkorkki, kapea mittalasi, pieni pakasterasia, kuksa jne. epästandardeja mittayksiköitä). Ankka piti saada veden avulla nostettua pois ämpäristä. Vuorollaan kukin oppilas heitti noppaa ja kaikki oppilaat mittasivat nopan osoittaman määrän vettä omalla mitta-astiallaan. Samalla kävimme keskustelua ja ope pöljänä ihmetteli, oliko joku huijannut tai oliko joku unohtanut mitata kun toiset ankat olivat nousseet jo korkealle, mutta jonkun ankka ei vielä ollut irronnut pohjasta. Aika nopeasti oppilaat alkoivat selittää minulle sitä, että mitta-astian koolla on väliä. Ja sehän oli tietenkin juuri tavoitteena harjoituksessa. Sen verran nopeasti isoimmilla astioilla ämpäri täyttyi, että ehdimme pelastaa ankat kahdesti jokaisen ryhmän kanssa. Uuden pelastuskierroksen alkaessa vaihdoimme tietenkin mitta-astioita, joten jokainen pääsi mittaamaan sekä isolla että pienellä astialla.
Ankkojen matka lammelle
Isolle voimapaperille oli liimattu sinisestä paperista lampi ja paperin reunoista lähdi erilaisia liiduilla piirrettyjä polkuja lammelle. Aluksi keskusteltiin siitä mikä reitti lammelle olisi lyhin, entä pisin. Miksi? Sen jälkeen oli aika alkaa mittaamaan. Jokainen polku mitattiin ensin pikkuankan askelin, eli oppilas mittasi omilla askelillaan askeltaen laittamalla kantapään aina varpaiden eteen ihan kiinni. Sama polku mitattiin myös ankkaemon askelin. Tähän olin tuonut kotoa uimaräpyläni, jotka joku oppilaista nappasi jalkaansa ja mittasi matkan samaan tyyliin kuin pikkuankat.
Pisteellä ollut resurssiopettaja kirjasi oppilaiden mittaustulokset ylös ja ihmetteli kävelivätkö pikkuankat pidemmän matkan kuin ankkaemo. Pienen pähkäilyn jälkeen oppilaat olivat hoksanneet, että matka on ihan sama, mutta askeleen pituus vaikuttaa.
Tanja toteutti omassa luokassaan saman tehtävän siten, että hän oli leikannut keltaisesta paperista isoja ja pieni ankan räpylöitä ja mittaaminen toteutettiin laittamalla räpylöitä jonoon.
Ankan massa
Tasapainovaa´at olivat oppilaille tuttuja jo kevään tutustumispäivästä. Nyt niillä päästiin mittaamaan lisää. Punnuksina minulla oli 15 vuotta sitten äidiltäni saamia pienen pieniä booliankkoja (muovisia ankkoja, joissa on hieman vettä sisällä. Ne voisi jäädyttää ja laittaa booliin uiskentelemaan) ja perinteisiä linkkikuutioita.
Parit saivat oman tasapainovaa´an ja ankan. Ankka punnittiin ensin pikkuankoilla ja sen jälkeen sama ankka linkkikuutioilla. Linkkikuutioita tarvittiin aina noin kolme kertaa enemmän. Ope sai siis jälleen kerran ällistellä kasvoivatko ankat niin paljon mittaushetken aikana?? No ei tietenkään, mutta kun pikkuankat olivat painavampia kuin linkkikuutiot ja linkkikuutiot kevyempiä kuin pikkuankat!
Jokainen pari ehti punnita kolme ankkaa.
Lumpeet lammessa
Pinta-alaa lähdettiin tutkimaan lampien ja lumpeiden avulla. Mikä lampi on kaikkein pienin? Mikä lampi on kaikkein suurin? Kuinka monta isoa lumpeenlehteä lampeen mahtuu? Kuinka monta pientä lumpeenlehteä lampeen mahtuu? Kasvoivatko tai kutistuivatko lammet, kun mittayksikkö vaihtui?
Tässä kohtaa viikkoa mittayksikön ja mittaluvun suhde alkoi olla jo hyvin selvää kauraa. Samalla kuitenkin oppilaat saivat kokemuksia pinta-alan mittaamisesta sekä lukumäärien laskemisesta.
Kuinka monta ankkaa on pussissa?
Omatoimisella pisteellä oli kuusi pussia, joissa oli aiemmassa tehtävässä mainittuja booliankkoja 3-10 kappaletta. Oppilaan tehtävänä oli laittaa käsi pussiin ja laskea ankkojen määrä. Jos oli pakko, sai pussiin myös kurkistaa. Mukana oli muutama jekkupussi, jossa oli ankkojen seassa muutamia linkkikuutioita (nämä olivat sellaisia pusseja, joissa ankkoja oli 3-5).
Monisteelle oppilas piirsi yhtä monta palloa kuin pussissa oli ankkoja. Ja tietenkin vain yhtä monta kuin oli ankkoja, eli niitä jekkupussien linkkikuutioita ei piirretty.
Viikon lastenlauluna lauloimme tietenkin tuttua laululeikkiä Viisi pientä. Laulua laulettiin open säestyksellä suomeksi ja YouTuben säestyksellä englanniksi. Vaikka kyseessä on sama laulu, on sanoitus laulun lopussa hieman erilainen. Tämän oppilaat itse nostivat esiin ja keskustelimme sekä kyseisestä laulusta että ruma ankanpoikanen sadusta ja siitä kuinka ne tunnetaan ympäri maailmaa ja kuinka niistä on ajan saatossa syntynyt hieman erilaisia versioita.
Kuvataiteen tunnilla ankka-teema jatkui enkuksi, sillä askartelimme ohjevideon avulla äitiankan ja pikkuankan. Ohjeen mukaan oli helppo piirtää. Työ vaati paljon saksien käyttöä, mikä olikin erinomaista harjoitusta ekaluokkalaisille.
Näin sujui ekaluokkalaisten ankkaviikko Anniina- ja Tanja-opettajien luokissa. Kysymys varmaan kuuluu mistä kaikki nuo ankat. Viikkotiedotteessa pyysin oppilaita tuomaan kotoa kylpyankkoja, mikäli sellaisia löytyy, lisäksi sain setin lainaan kollegani lapselta.
