Äitienpäivä

Äitienpäivän suhteen meinasi käydä hassusti, kun jätin taas kerran valmistelut edeltävään viikkoon ja sairastuin itse oksennustautiin… Niimpä oman luokan äidit saavat äitienpäivänä vain kortit ja lahjomme ihania äitejä myöhemmin toukokuussa. Äidit on kyllä niin tärkeitä, että heitä voi lahjoa myös 364 muuna päivänäkin vuodessa :)

Oman luokan kanssa siis, kiitos Facebookin al-ku-o-pet-ta-ji-en ja alakoulun aarreaitan, askartelimme äideille kortit, joihin jokainen kirjoitti runon äidistä.

Kortti syntyi jämäpapereita hyödyntäen ja leikkaen, liimaten ja repien. Oppilaat saivat itse valita, laittavatko kukat niitylle kasvamaan vai askartelevatko kukkia äidille ojentavan käden. Käsi oli monen suosikki, varmaankin koska opella oli tarjolla kynsikoruja kynsilakan päälle liimattavaksi :)

Äidinkielessä tämän viikon aiheena olivat adjektiivien vertailumuodot ja niitä harjoittelimme tehdessämme äideille runoja. 

Ensin kehuskelimme äideillämme yhdessä:

- Minun äiti on kaunis.

- Minun äitini on kauniimpi.

- Mutta minun äiti on kaikista kaunein.

- Minun äitini on kiva.

- Minun on kivempi.

- Minun äiti on kaikista kivoin.

Jne.

Kehuskeltuamme riitävästä oppilaat keksivät 2-7 omaan äitiinsä sopivaa adjektiivia, jotka he taivuttivat vertailumuodoissa. 

Kaunis, kauniimpi, kaunein.

Hyvä, parempi, paras.

Se on meidän äiti.

---------------------

Rakas, rakkaampi, rakkain.

Kaunis, kauniimpi, kaunein.

Viisas, viisaampi, viisain.

Sellainen on meidän äiti.

Runoista tuli todella hellyyttäviä, voisin kuvitella, jos itse olisin äiti että voisi silmät näitä runoja lukiessa kostua. Äidille runon kirjoittaminen oli kaikille oppilaille todella tärkeää, jopa pojat, jotka eivät noin yleensä ole kovin herkistelleet olivat täysillä mukana kirjoittamassa runojaan.

Samalla harjoittelimme tekstin muotoilua tietokoneella. Fontin valinta saa oppilaani kummasti tekemään tuotoksensa reippaasti valmiiksi ;-)

'

---------------------------------------------------

Oman luokan kanssa meillä sairastumiseni takia jäi äitienpäivälahjat tekemättä. Mutta opetan rinnakkaisluokalle käsitöitä ja heidän kanssaan saimme äitienpäivälahjat valmiiksi. Tämäkin idea on napattu Facebookin al-ku-o-pet-ta-jis-ta ja idea tulen varmasti käyttämään tulevaisuudessakin.

Geometrian jaksoon soveltui hyvin laudan palasen mittaaminen ja jakaminen 2cm levyisiin siivuihin. Mittaamisen ja viivottimen käytön harjoittelun jälkeen opppilaat sahasivat omat pannunalusen palaset.

Sahatut palaset hiottiin ja niihin porattiin reiät. Lopuksi oppilaat pujottivat narun ja helmet palikoiden väliin. Lopputulos oli värikäs ja raikas ja kaikki pannunaluset olivat oman näköisiään. Ja tyytyväisinä oppilaat lähtivät työt mukanaan viikonlopun viettoon äitienpäivälahjat mukanaan.

Kaiken kaikkiaan monipuolinen työ: mittaamista, sahausta, poraamista, hiomista ja viimeistelynä koristelua. Kaikkien aikaansaannokset ovat erittäin käyttökelpoisia, vaikka aika moni äiti kai arkistoi lasten lahjat eikä raaski niitä käyttää ;-)

Piipahdus Ollivanderssiin - taikasauvoja

Esi- ja alkuopetuksen yhteistyönä suunnittelemamme Tylypahka-teemapäivä alkaa lähestyä ja pienet velhokoululaiset saivat listat tarvittavista koulutavaroista. Siispä suunnaksi Viistokuja ja Ollivanders!

Kuva löytyi täältä.

Viimeinen kauppa oli kapea ja nuhjuinen. Oven päällä luki hilseilevin kultakirjaimin: Ollivanders - hienoimpia taikasauvoja jo vuodesta 382 eKr. Pölyisessä näyteikkunassa oli yksi ainoa taikasauva kauhtuneella purppuranpunaisella tyynyllä. 

Kulkunen helisi jossain kaupan perukoilla, kun he astuivat ovesta sisään. -- Jo paikan pölyisyys ja hiljaisuus tuntuivat tiukkuvan salaperäistä taikaa. 

"Hyvää päivää", toivotti pehmeä ääni. -- Heidän edessään seisoi vanha mies, jonka suuret, vaaleat silmät hohtivat kuin kuut kaupan hämäryydessä. 

"No niin sitten, Harry Potter. Katsotaanpa." Hän veti taskustaan pitkän mittanauhan, jossa oli hopeisia viivoja. "Kumpi on sinun sauvakävesi?"

"Öh, olen oikeakätinen", Harry sanoi.

"Ojenna kätesi. Juuri noin." Hän mittasi Harryn olkapäästä sormenpäihin, sitten ranteesta kyynärpäähän, olkapäästä lattiaan, polvesta kainaloon ja pään ympäri. --

Yhtäkkiä Harry huomasi, että mittanauha, joka mittasi juuri hänen sieraintensa väliä, teki sen itse. 

"Riittää jo." -- "Hyvä on Harry Potter. Kokeilepa tätä. Pyökkiä ja lohikäärmeen sydänjuurta. Yhdeksän tuumaa. Mukava ja joustava. Ota käteesi ja huitaise." --

Harry kokeili. Ja kokeili. -- Kokeiltujen sauvojen pino hontelolla tuolilla kasvoi yhä korkeammaksi. --

Harry otti sauvan. Hän tunsi äkillisen lämmön sormissaan. Hän kohotti sauvan päänsä päälle, kiskaisi sen suhauttaen tomuisen ilman halki alas, ja sen päästä purkautui juova punaisia ja kultaisia kipinöitä, jotka loivat välkehtiviä valotäpliä seinille. (Harry Potter ja Viisasten kivi)

( Kuva löytyi täältä. )

Taikasauvan oikean pituuden selvittäminen on tarkkaa työtä ja oppilaat tutustuivat aluksi vanhoihin mittoihin, joiden avulla itselleen sopivan taikasauvan pituuden saattoi selvittää. Etsimme omasta kehosta löytyvät mitat, kuten vaaksa, tuuma, syli, kyynärä ja jalka. Sen jälkeen oppilaat alkoivat pareittain mitata toisiaan.

Tuuman mittausta

Vaaksa

Mittaustulokset kirjattiin tietenkin ylös, samalla oppilaat vertailivat keskenän keneltä löytyy pisin ja lyhin vaaksa ja jalka.

Kun mittaukset oli tehty ja kirjattu ylös, oppilaat etsivät värisauvoista vaaksaansa ja tuumaansa vastaavat sauvat. Osa joutui kokoamaan vaaksan useammasta kuin yhdestä sauvasta.

Mittanauhaa ja värisauvoja apuna käyttäen laskimme taikasauvan oikean pituuden, vaikka seikkailimme oppilaille vielä hyvinkin haastavalla lukualueella. Oivalluksia mittanauhan käytöstä laskemisen apuna varmasti syntyi, maanantaina varmastikin vahvistamme näitä syntyneitä oivalluksia.

                                      

Valitettavasti koulumme tarvikevarastosta olivat päässeet yksisarvisen häntäjouhet ja lohikäärmeen sydänjuuret loppumaan. Sen vuoksi teimme taikasauvaan salaisen taikakoodin sisältävän koristenauhan.   Jokainen oppilas suunnitteli oman 4-5 paljetin pituisen sarjansa ja pujotti sen rautalankaan. Sen jälkeen ryhmissä istuvat oppilaat vaihtoivat paikkaa ja jatkoivat vieruskaverin suunnittelemaa sarjaa. Sarjan täydentämisen jälkeen vaihdettiin jälleen paikkaa, kunnes jokainen oli tarkastellut oman sarjansa lisäksi kolmea muuta sarjaa. Lopuksi oppilaat tarkistivat, että heidän sarjansa oli virheetön.

Sarjoittamisen ymmärtämisen lisäksi paljettien pujottaminen oli erinomainen
hienomotoriikan harjoitus. Kenelläkään ei kuitenkaan palanut pinna, vaikka tehtävä
oli monelle haastava.

Kun taikakoodi oli rakennettu päästiin viimein itse taikasauvan rakentamisen pariin. Taikasauva sahattiin pajusta.

Sahaamisen jälkeen jokainen sai puukolla veistää taikasauvan mieleisekseen. Osa kuori sauvansa kokonaan, osa jätti myös puunkuorta näkyville.

Lopuksi terävät kulmat hiottiin pyöreämmiksi hiekkapaperilla. Viimeisenä paljeteista koottu taikakoodi kiinnitettiin taikasauvaan. 

Siipiirdium lentiusa kaikui koulun käytävällä kun valmiit taikasauvat suhahtelivat tulevien pikkuvelhojen käsissä.

Äitien ja isien joulu uhkasi peruuntua

Korvatunturilla eletään joulukuussa vuoden kiireisintä aikaa. Tontuilla riittää vilinää ja vilskettä: tarkkailulistoihin on tehtävä viime hetken päivityksen kilteistä lapsista ja aikuisista, lahjat pitää valmistaa ja paketoida, eikä porojen valmennusta jouluillan urheilusuoritukseen saa myöskään unohtaa.

Tänä vuonna Korvatunturilla joulua edeltävät viikot olivat tavallista hektisempiä ja aina rauhallinen Joulupukkikin sortui stressaamaan: ehtisivätkö tontut ajoissa. Postin lakkoilu oli aiheuttanut joulukuun alussa katkoksia Korvatunturin toimituksiin ja kilttejä lapsia on tänä vuonna ollut erityisen paljon. 

- Lasten lahjat ovat aina etusijalla ja ne ehdimme tehdä valmiiksi ennen joulua, kertoo Joulupukki. Kilttien aikuisten lahjoja emme kuitenkaan näillä näkymin saa valmiiksi ajoissa ilman apujoukkoja.

Jotta äitien ja isien joulua ei tarvitsisi perua, kutsui Joulupukki apuun oppilaita Särkelän koululta.

Koululle ilmestyi ekaluokkalaisille ja eskareille osoitettu postipaketti, joka sisälsi avunpyyntökirjeen Joulupukilta sekä työhakemuslomakkeita. Tontun tehtävistä kiinnostuneet ekaluokkalaiset ja esikoululaiset täyttivätkin innolla työhakemuksia, joissa he listasivat osaamistaan ja mieltymyksiään. 

Työhakemusten perusteellla Särkelästä löytyikin lupaavia tulevaisuuden tonttuja, jotka pääsivät tänä vuonna työharjoitteluun ja avustamaan tonttuja, jottei kilttien vanhempien joulua tarvitsisi perua.

Työhakemusten perusteella eri tonttupajoihin työllistetyt tontut aloittivat kaksi päiväisen pestinsä maanantaina. Tonttupajoissa sahat suhisivat, neulat viuhuivat ja uunin luukusta leijui herkullinen tuoksu. Vilinää ja vilskettä riitti, sillä pikkutontut olivat yksimielisesti päättäneet ettei ainakaan Kemijärvellä yksikään kiltti äiti tai isä jää ilman joulupakettia.

Kuusen koristeiden leipominen käynnissä.

Joulukortti askartelua.

Tiistaina pikkutontut viimeistelivät lahjat, käärivät ne lahjapapereihin ja kirjoittivat lahjan saajien nimet kortteihin. Joulupukin lahjasäkki täyttyi uusilla paketeilla ja kilttien vanhempien joulu tuli pelastetuksi. Se mitä paketeista aattoiltana paljastuu jätetään vielä salaisuudeksi!

- Kiitos kovasti Särkelän koulun esikoululaisille ja ekaluokkalaisille. Olemme todella kiitollisia avustanne tänä jouluna, kiitteli Joulupukki. Mikäli tulevaisuudessa tonttuna työskentely kiinnostaa, olen erittäin kiinnostunut palkkaamaan teidät Korvatunturille. Opiskelkaa ahkerasti, niin voimme palata asiaan muutaman vuoden päästä!

----------------------------------------

Mitä tonttupajoissa sitten askarreltiin?

Tässä kohtaa blogiani lukevat oppilaiden äidit sitten sulkevat selaimen, eivätkä tirkistele! 

Lapsiakin kielletään tonkimasta lahjasäkkiä vaatehuoneen nurkassa ennen joulua :)

Nikkaritontut sahasivat haloista tonttukoristeita äitien ja isien iloksi.

Yksi tonttujoukko teki ovikransseja. Styroksrenkaat saivat kangakuorrutteen.

Kanelilla ja kaakaojauheella värjätystä taikataikinasta oppilaat leipoivat kuusen koristeita. Halutessaan sai kuusenkoristeisiin liimata paljetteja koristukseksi. Moni kuitenkin totesi, että yksinkertainen on kaunista :)

Käsityötonttujen neulat viuhuivat kiivaassa tahdissa ja paketteihin käärittiin myös joululiinoja.

Toteutuksesta:

Suunnittelimme jouluaskartelu pajapäivää jo syksyllä eskareille ja ekaluokkalaisille. Kantavana ajatuksena oli valinnaisuus, jota ei niin usein pikkuoppilailla ole tarjolla. Vähitellen pajapäivän ympärille kehkeytyi tarina apua tarvitsevasta Joulupukista ja valinnat tehtiin työhakemuslomakkeiden avulla. Työhakemukseen oppilaat merkitsivät kaksi tonttupajaa, joissa heistä olisi eniten apua. Ryhmät saatiin näin helposti tasaisiksi ja jokainen pääsi jompaan kumpaan valitsemistaan jouluaskarteluista. Esikoululaisia ja ekaluokkalaisia oli kaikissa ryhmissä ja kaikki askartelut onnistuivat hyvin sekaryhmissä.

Aikaa työskentelyyn käytettiin työhakemusten täyttämisen lisäksi n. 75min+60min.