Auringonkukkia ja Van Goghia ja geetä

Kevät alkaa saapua selvästi Lappiinkin, kun alkaa kaivata ympärilleen lämpimiä värejä ja keltaista. Siihen sopivana teemana, kiusaamisteeman jatkoksi otinkin VanGoghin ja auringonkukat. Luin oppilaille englanninkielisen lastenkirjan Camille and the Sunflowers. Kirjan luin suomenkielisille ekaluokkalaisille tietenkin suomeksi :) Kirja kertoo Vincent VanGoghista ja siitä kuinka kuuluisa auringonkukkamaalaus sai alkunsa. Kirja antoi myös tilaisuuden käsitellä luokassamme aiemmin viikolla käsiteltyjä kiusaamisteemoja. Kirjasta kaupungin lapset kiusaavat VanGoghia, heittelevät kivillä ja nimittelevät, samalla kun aikuiset halveksuvat ja tuhahtelevat VanGoghille, jonka heidän mielestään pitäisi tehdä kunnon työtä. Myös tästä kertomuksesta löytyivät kiusaajat, puolustajat ja naureskelijat. Samalla pohdimme erilaisuutta ja sen hyväksymistä tai oikeastaan hyväksymisen vaikeutta.

G-kirjaimen mallia on pohdittu viime viikkojen aikana moneen kertaan. Useinhan suomenkielessä loppujen lopuksi g esiintyy. Siispä otimme askeleen taaksepäin ja kertasimme g:n kirjoitusasua.

'

Aloitimme g:n harjoittelun siten, että oppilaat piirsivät vahaliiduilla paperille vaasin auringon kukkia varten. Vaasiin tehtiin keltaisia ja oransseja liituja käyttäen isoja ja pieniä g-kirjaimia hieman isommassa muodossa. Myöhemmin vaasi maalattiin vesiväreillä keltaiseksi ja leikattiin irti.

Liidulla harjoittelun jälkeen oppilaat kertasivat g:n kirjoittamista myös lyijykynällä, lopuksi jokainen arvioi omaa työtään hymynaaman avulla. Rehellisesti oppilaat osasivatkin arvoida, open ei tarvinnut kuin nyökkäillä. Välipalana harjoituksen kääntöpuolelle olin tulostanut netistä löytämäni g-gorilla värityskuvan.

Auringonkukkien askartelu eteni muun toiminnan ohessa "välipaloina" eli tarvitessaan tauon kirjoitusharjoituksista oppilas saattoi keskittyä leikkaamaan silkkipaperista auringonkukan terälehtiä ja liimaamaan niitä kiinni. Silkkipaperin leikkaaminen osoittautui monelle oppilaalle haastavaksi tehtäväksi. Sitä pitänee kevään aikana harjoitella lisää…

Taustapaperit laveerattiin keltaisella peitevärillä. Lopuksi vaasit ja auringonkukat liimattiin taustapaperille, varret ja lehdet piirrettiin öljypastelliliiduilla ja osa oppilaista vahvisti vaasin reunat liidulla, jotta se erottuu taustasta paremmin.

Kertomusta VanGoghista kertasimme paloitellun tarinan avulla. Oppilaat lukivat pareittain neljään osaan jaetun kertomuksen palaset ja järjestivät tekstin katkelmat kokonaiseksi järkeväksi kertomukseksi.

Jokainen oppilas sai myös istuttaa oman auringonkukan siemenen, joita on nyt tarkoitus hoitaa ja vaalia luokan aurinkoisella ikkunalaudalla. Suunnitelmissa on suorittaa säännöllisesti taimien mittaamista ja kerätä mittaustulokset diagrammiin oppilaiden kanssa. Haluaisin oppilaiden kanssa tutkia myös kasvattaa yhden ruukun kukat ilman vettä ja yhden ilman aurinkoa, mutta en taida hennoa tehdä sitä. Tulee liian monelle suru, jos omat siemenet eivät kasva ollenkaan..

D - dalmatialaisia ja dinosauruksia

Motivointina d-kirjaimeen toimi Hevisaurusten kappale Dinosaurusten maa 

( http://www.youtube.com/watch?v=YCNQyBgZzAg ), joka olikin poikavaltaiselle luokalle mieleinen kappale. Toki dinosaurusten lisäksi tällä viikolla jutuissamme liikkui myös sekä tyttöihin että poikiin vetoavia dalmatiankoiria sekä delfiinejä. 

D-kirjaimella alkavia sanoja ei ole niin monia, että päädyin keksimään oppilaille sanalistan valmiiksi (Domino, dinosaurus, delfiini, diagrammi, dynamiitti, dollari jne.). Harjoittelimme vaikeiden sanojen lukemista, yhdistimme ne vastaavaan kuvaan ja lopuksi oppilaat tavuttivat sanat. Tavuttaminen olikin monelle sen verran haastavaa, että tavutus treenejä on ensi viikolla luvassa. Toki sanatkin olivat haasteellisempia kuin yleensä.

Matikkaakin treenattiin dinosaurusten kera. Montessori-ideoita kansiosta löytyvä dinosaurus-värityskuva kertasi 0-10 lukualueen summia ja erotuksia.

Tämän viikon askartelun toteutimme "ongelmanratkaisuna". Taululla olivat ylläolevat mallit ja esittelin oppilaille käytettävissä olevat välineet. Jokaisen tuli itse pohtia mitä välineitä tarvitsee, kuinka paljon materiaalia ja missä järjestyksessä työ on järkevintä toteuttaa. Vastuun antaminen kannatti, luokka työskenteli tehokkaasti, mutta rauhallisesti koko tunnin ajan. Apua toki sai pyytämällä, mutta aika moni asia ratkesi itsekseen pohtimalla. D-kirjaimista olin oppilaille tehnyt pahviset muotit, muut osat jokainen työsti itse.

Ö niin kuin örkki

Aloittaessamme ö-kirjaimen opiskelua kerroin oppilaille tarinan örkistä, joka suurilla silmillään kurkkasi Hukka-Uunon sängyn laidalta ja pelästytti Uunon perusteellisesti. Samalla rakentui taululle kuva ö-örkistä.

Ö:tä opiskellessamme oppilaat kirjoittivat muiden tehtävien ohella yhdessä tarinan örkistä. Jokainen kävi vuorollaan tietokoneella lukemassa siihen asti kirjoitetun ja kirjoitti itse 1-2 lausetta tarinan jatkoksi. Tulostettuamme tarinan se oli myös oppilaiden lukuläksynä, lisäksi tehtävänä oli kuvittaa tarina.

Örkki

Oli kerran örkki,

joka roskakasaa törkki.

Örkki löysi tölkin.

Örkki söi tölkin.

Örkki löysi paperin,

johon se piirsi.

Örkki löysi toisen örkin.

Örkeistä tuli kavereita.

Örkit pussasivat toisiaan.

Örkit leikkivät piilosta.

Örkit lähtivät kaupungille.

Örkit lähtivät kauppaan.

He ostivat koiran naksuja.

Örkit söivät koiran naksut.

Örkit menivät kotiin.

Örkit söivät iltapalan.

Sen pituinen se.

Ö-kirjaimeen liittyvä väritystyö oli oppilaille matikan kertausta, sillä örkki väritettiin väritysohjeen mukaan yhteen- ja vähennyslaskujen avulla. Jotkut oppilaat herkästi katsovat kaverilta millä värillä mitäkin väritetään, mutta antamalla oppilaiden itse valita värit väritysohjeeseen vältyimme kopioimiselta :) Oppilaiden yhteistyötä oli kuitenkin hauska seurata, kun yhdessä pohtivat laskuja.

Ö-kirjaimesta teimme kuvistyön sijaan kaikille oman örkin. Lukuörkki avustaa oppilaita lukuläksyjen teossa kuuntelemalla oppilaan lukemista. Lukuörkit tehtiin lahjoituksina saamistamme langoista (kiitos Snellu!), jotka kieriteltiin tupsuiksi. Tupsun keskeltä vedettiin askartelunorkko, johon kiinnitettiin lukuörkin suuret silmät. Silmät keikkuivat lukuörkin pään yläpuolella kuten ö:n pisteet. Onnelliset lukuörkin omistajat veivät örkkinsä kotiin ja olipa yksi oppilas rakentanut kotona örkilleen sängynkin, jota seuraavana päivänä koulussa esitteli.

Tämä örkki on kasvattanut itselleen höyhenpeitteen.

H niin kuin hevonen

H-viikolla aloimme valmistautua jo tulevaan Kalevalan päivään ja runoihin harjoittelemalla hevosaiheisia runoja. 

Kuormamies

Hiljallensa jalka käy,

eipä kotiportti näy.

Kuorma, toinen noudetaan,

kunnes iltaan joudetaan.

Hölkkä-Polle

Talliin päin, talliin päin

mennään näin, hölköttäin,

pilttuuseen, pilttuuseen,

ruokaiseen, rauhaiseen.

Virmavarsa

Yli niityn ja haan,

yli metsäisen maan

tulen kirmaten näin

kotitanhutta päin.

Liekkiharja

Hei, tuulispäänä kiitäen

ja raudat tulta iskien

näin liekkiharjan temmeltie

jo vinhoin ratsumiestä vie.

Viikon aikana harjoittelimme yllä olevat neljä runoa ja rytmitimme runoja jalkojen poljennolla. Runot olen napannut Steinerkoulun aamurytmeistä. Runoissa on erilainen runomitta (kuormamies/trokee, Hölkkä-Polle/daktyyli, Virmavarsa/anapesti, Liekkiharja/jambi). Steinerpedagogiikassa on keskeistä temperamenttikasvatus. Erilaiset rytmit ja runomitat miellyttävät eri temperamenttityyppejä. Toisin sanoen lapset löytävät neljästä runosta itselleen mieluisimman, joka myöskin vastaa lapsen temperamenttia. Itseäni miellyttää runoista eniten Virmavarsa, jossa on tyypillinen sangviinikolle sopiva runojalka. Tämän blogikirjoituksen aihe ei kuitenkaan ollut temperamenttikasvatus, siitä voi lukea lisää esim. Kaisu Virkkusen teoksesta Temperamentit.

Runouden lisäksi harrastimme h-viikolla kirjallisuutta. Luin oppilaille Hannu Mäkelän kirjaa Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa. Hannu Mäkelän kirjan koin tasapuoliseksi vaihtoehdoksi tytöille ja pojille. Valtaosa heppakirjoista on suunnattu tytöille, luokkani hevostytöt olisivat toki niitä varmasti mielellään kuunnelleet, mutta koska luokastani 70% on poikia en uskaltanut valita mitään oman lapsuuteni suosikki heppakirjoista, vaikka toki olisin mielelläni vaikkapa Merja Jalon Ponitalli-sarjaa oppilaille lukenut.

Muutamalla äidinkielen tunneilla tietokone oli auki ja oppilaat kirjoittivat tarinan hevosesta. Vuorotellen oppilaat kävivät tietokoneella lukemassa mitä siihen mennessä oli kirjoitettu ja jatkoivat tarinaa 1-2 lauseella. Tarina-tehtävä toimi erinomaisesti erityisopettajan samanaikaisopetustunnilla. Hän ohjasi oppilaiden lukemista ja kirjoittamista tarinan parissa. Taitavimman lukijat ja kirjoittajat kävivät tietokoneella viimeisinä, joten tehtävän haasteellisuuskin kasvoi mukavasti oppilaan lukutaitoa vastaavaksi, kun viimeisillä oli enemmän tekstiä luettavanaan.

Hevonen

Olipa kerran hevonen, joka oli valkoinen.   Valkoinen   hevonen  laukkaa metsässä. Ruusu on hevosen nimi. Ruusu hyppäsi veteen. Hauki puraisi Ruusua. Se hyppäsi vedestä. Ruusu paistoi makkaraa, se maistui hyvältä. Makkara oli myrkyllinen. Ruusu tuli kipeäksi. Ruusu meni lääkäriin. Ruusu sai lääkäriltä käskyn. Lääkäristä Ruusu meni kotiin. Ruusulta oli huomattu että Ruusua oli puraissut hauki. Ruusu sai lääkäriltä kipsin. Ruusu tuli sen jälkeen Ruusu terveeksi. Sen pituinen se.

Viikon päätteeksi askartelimme h niin kuin hevosen. Aluksi harjoittelimme värien sekoittamista: keltaisesta ja sinisestä pulloväristä jokainen oppilas sekoitteli itselleen vihreää. Ohjeena oli maalata hevoshaan nurmikko mahdollisimman monella erilaisella vihreällä. Hevoshaan kuivuessa oppilaat piirsivät pahvisen pienen h-kirjaimen avulla itselleen kopiopaperille h:n, josta kukin muokkasi oman hevosensa. Hevonen väritettiin vahaliiduilla. Harjan ja hännän sai oman valinnan mukaan tehdä joko liiduilla tai langasta. Perinteisten ruskeiden hevosten lisäksi mukaan mahtui myös värikkäämpiä satuhevosia. Työnsä taakse oppilaat liimasivat mieluisimman hevosrunon sekä oppilaiden yhdessä kirjoittaman hevossadun. Osa oppilaista halusi liimata sadun ja runon näkyville työn päälle.

  

V niin kuin Vampyyri

V-viikko alkoi kuinkas muutenkaan kuin Vampyyrivaarin tarinoilla. Oppilaat kuuntelivat Vampyyrivaarin tarinoita hipihiljaa, taas oli ope osannut valita aiheen joka taatusti poikavoittoista luokkaa kiinnostaa!

Kirjan ensimmäisiin vampyyritarinoihin tutustuttuamme mietimme vampyyrin tunnusmerkkejä. 

Mistä tunnistaa vampyyrin?

Tarkasti olivat oppilaat tarinaa kuunnelleet, koska kaikki viittasivat.

- Hampaista.

Ja sen jälkeen ope piirsi pienelle liitutaululleen ison vampyyrin hampaan V ja pienen vampyyrin hampaan v.

- Hei, sehän on vee-kirjain!

Näin tutustuimme v:n kirjoitusasuun ja seuraavaksi lähdimme tunnistamaan v-äännettä erilaisten sanojen kautta. Ensin tietenkin makustelimme sanaa vampyyri, mutta sen jälkeen jatkoimme vampyyritietouden kertaamista (ja v-äännettä).

Mistä vampyyri pitää?

- Verestä, hei sekin alkaa veellä.

Mistä vampyyri ei pidä?

- Valkosipulista

- Villiruusuista

- V niin kuin valkosipuli, V niin kuin villiruusu.

Vampyyri-aihe sopi loistavasti v-kirjaimen käsittelyyn!

Myöhemmin viikolla kirjoittelimme vampyyritarinoita tietokoneluokassa. Melko raakoja satuja oppilaat vampyyreistä kirjoittivat, mutta useamman oppilaan kohdalla voidaan puhua jo sadusta, ei ainoastaan peräkkäin olevista lauseista! Ope on ylpeä! :D

Erityisopettajakin panosti vampyyri-teemaan ja oppilaat lukivat samanaikaisopetustunnilla erityisopettajan kanssa vampyyri-runoa, minun ohjatessani puolta luokkaa samaan aikaan kirjoittamaan.

Erityisopettajan käyttämä vampyyriruno, lähde?

Vampyyri-teeman lopuksi teimme luokan seinälle vampyyrigallerian. Jokainen oppilas teki vahaliiduilla oman tulostetun mustavalkoisen valokuvansa päälle itsestään vampyyrin. Ainoat opettajan antamat vaatimukset olivat vampyyrin tärkein tuntomerkki eli ne hampaat, jotta v-kirjaimen muoto tulee kuvassa näkyviin. Työ oli osoittautui yllättävän haastavaksi. Eräs oppilaani intoutui piirtämään niin paljon verta muotokuvaansa, että lopulta raameissa seinälle pääsi pelkkää verta. V-kirjainta opiskellessa sekään ei tietenkään väärin ole, tosin v:n kirjainmuoto ei verisessä muotokuvassa tule esiin...

Y niin kuin ystävä

Y niin kuin ystävä teema-jakso sisältää äidinkielen, uskonnon, kuvaamataidon ja KiVa-koulun aiheita.

1.-2. oppitunti / teemaan tutustuminen

Ossi ja Ansa tarpoivat lumisessa metsässä, ystävykset olivat matkalla Uunon luokse kylään. Yht´äkkiä Ossi höristi korviaan: "Kuulitko Ansa?" Ansa havahtui mietteissään ja höristi myös korviaan. Sekin kuuli saman pienen ynisevän äänen "yy-yy-yy". Ossi ja Ansa lähtivät tarpomaan kohti ääntä, heidän lähestyessään suurta kuusta ääni voimistui, joku selvästi itki "yyyy-yhyyyy-yyyy". 
Kukahan kuusen alla mahtaa olla?

"Hei, mikä sinulla on? Voimmeko me auttaa sinua?", korotti Ossi ääntään. Kuusen alta vastasi pieni nyyhkyttävä ääni: "Y-yy, Niilo vain y-yyy." Pian selvisi, että Niilo oli loukannut lentopoimunsa eikä päässyt liikkeelle, lentopoimu oli verinen ja riekaleinen. Ansa ja Ossi miettivät hetken ja päättivät, että Niilo olisi parasta viedä Uunon luokse. Uuno kyllä osaisi auttaa Niiloa.
Mitähän Niilolle on sattunut? Onko Niilo joutunut tappeluun?
Uuno näki ikkunasta Ansan ja Ossin jotka taluttivat välissään hoipertelevaa Niiloa. Uuno ryntäsi pihalle, nosti Niilon syliinsä ja kantoi sisälle. Uuno sitoi Niilon haavat ja lopulta auttoi tämän talonsa vintille nukkumaan. Niilo tarvitsisi unta ja lepoa parantuakseen. 
Vielä ennen nukahtamistaan Niilo raotti silmäluomiaan ja sanoi: "Kiitos, te olette oikeita y…" mutta siihen Niilo nukahtikin ja lause jäi kesken.

Mitä Niilo oli sanomaisillaan Ansalle, Ossille ja Uunolle?
Milloin sinä olet auttanut ystävää ja ollut hyvä ystävä?

Kun me kaikki toimimme kuten hyvä ystävä ja toimimme yhdessä eli puhallamme yhteen hiileen, onnistuu kaikki asiat koulussa paremmin ja kaikilla on mukavaa olla yhdessä. Kokeillaan kuinka me osaamme toimia yhdessä!

Yhteistyöhön kannustavia leikkejä ovat esimerkiksi:
- Solmu: tehdään piiri, käsistä pitäen tehdään solmu, jonka aiemmin valitut solmunselvittäjät aukaisevat. Solmu aukeaa, jos toimimme yhdessä ja saamiemme ohjeiden mukaan.
- Vesilasin kuljetus lankulla: oppilaat saavat lankun jolle on asetettu täysi vesimuki. Oppilaiden tehtävänä on kuljettaa lankku ja vesilasi sovittu matka ilman että vesi läikkyy. Kaikilla on ote laudasta. (Vaihtoehtoisesti voidaan laskea maahan karttakeppi, jota kaikki tukevat sormellaan, ks. KiVa-koulumateriaali.)

Yhdessä meillä kaikilla on mukavaa, mutta mitä jos sinua ei huolittaisikaan mukaan. Opettaja valitsee luokasta 2-4 oppilasta (mieti ketkä selviytyvät tehtävästä!), jotka menevät oven taakse. Ulkopuolella olevat oppilaat saavat ohjeekseen sisään tullessaan etsiä itselleen leikkikaveri seuraavalle välitunnille, kannattaa kysellä mahdollisimman monelta! Luokassa olevat oppilaat sen sijaan saavat ohjeeksi jutella keskenään, kuiskutella ja kääntää selkänsä ja olla huomioimatta leikkikaverin kyselijöitä. Muutaman minuutin kuluttua opettaja keskeyttää tilanteen ja kysyy, miltä leikkikaverin etsijöistä tuntuu jos heihin suhtaudutaan kuten muut ovat suhtautuneet? Entä miltä tuntuu torjua kaveri?
Palautetaan kaverin etsijät oven ulkopuolelle, he saavat uudestaan saman ohjeen. Luokassa sisällä olevat oppilaat saavat nyt ohjeeksi toimia kuin erittäin hyvä ystävä, kutsua leikkikaverin etsijä mukaan leikkiin.
Keskustellaan ja vertaillaan miltä tuntui, kun leikkiin otettiin avosylin mukaan? Kerrataan samalla koulun sääntöjä siitä, ettei ketään saa jättää yksin.

Jatketaan keskustelua siitä, miten olemme hyviä ystäviä ja miten voimme auttaa arempaa oppilasta olemaan mukana ja osana ryhmää. KiVa-koulumateriaaleista löytyy aiheeseen liittyviä tilannekuvia.

Ystävyys on yhteistä työtä,

kumpikin antaa ja saa.

Ystävyys on yhteistä työtä,

Jumalan antamaa.

Käsi toisen käteen tarttuu,

hyvät sanat vaihdetaan.

Ilo kasvaa, aika varttuu,

nyt jo toimimaan.

Ystävyys on yhteistä työtä,

kumpikin antaa ja saa.

Ystävyys on yhteistä työtä,

Jumalan antamaa.

Kavereita kaikkialla,

löydät läheisyyttä myös. 

Mukaan porukkaan voit tulla,

aloita jo työs.

Ystävyys on yhteistä työtä…

Rakennetaan uusi silta,

halki koko maailman.

Täältä Suomen tanhuvilta

maahan Afrikan.

Ystävyys on yhteistä työtä…

(Jukka Salminen)

Opetellaan laulamaan ja leikkimään Jukka Salmisen laulu Ystävyys on yhteistä työtä. Laulun ensimmäisessä säkeistössä leikkijät ottavat toisiaan kädestä kiinni ja heiluttavat käsiään. Toisessa säkeistössä löydetään läheisyyttä ottamalla kaveri käsikynkkään. Kolmannessa säkeistössä otetaan taas käsistä kiinni ja nostetaan kädet ylös sillaksi.

Laulun päätyttyä opettaja pyytää oppilaita vielä nostamaan kädet ylös sillaksi. Miltä kirjaimelta näytät tässä asennossa? Mikä on ystävän kirjain? Mikä on sen äänne?

Käydään taululla läpi yhdessä y-kirjaimen kirjoittaminen ja samalla lihotetaan y-kirjainta erilaisiksi tavuiksi. Tunnin lopuksi oppilaat harjoittelevat y-kirjaimen kirjoittamista ja opettaja luetuttaa y-tavuja yhdellä ryhmällä kerrallaan.

3. oppitunti / Mitä ystävä tekee? / ATK

Oppilaat pohtivat mitä kaikkea oikea ystävä tekee ja mitä ystävä ei tee. Oppilaat kirjoittavat tietokoneella lauseita:
Ystävä…
Ystävä ei…
Mikäli aikaa jää, oppilaat kuvittavat kirjoittamansa lauseet.

Samalla valmistellaan seuraavan päivän y-askartelua tekemällä perunamarmoroinnilla (perunajauhokiisseli, johon sinistä ja vihreää pulloväriä päälle) maapallo. Opettaja ohjaa oppilaiden kirjoittamista ja muutama oppilas kerrallaan käy marmoroimassa paperinsa avustajan kanssa.

4. oppitunti / Ryhmään mukaan ottaminen

Aloitetaan laulamalla Ystävyys on yhteistä työtä.

Palautetaan mieleen edellisenä päivänä käydyt keskustelut siitä miltä tuntui jäädä ulkopuolelle, entä miltä tuntui kun sinut haluttiin mukaan leikkiin? Pohditaan myös sitä, miten itse voit vaikuttaa siihen, että sinut halutaan leikkiin mukaan.

Keskustelua voi pohjustaa KiVa-koulu materiaaleista (s. 85) löytyvällä tilanne kuvauksilla:

Mikko, Matias ja muutama muu oppilas pelaavat välitunnilla jalkapalloa. Patekin haluaisi mukaan. Hän katselee peliä hiukan aikaa kentän laidalta ja juoksee sitten pallon perään yrittäen potkaista sitä maaliin.

Millä tavalla Pate toimi? Mitä hän teki hyvin? Mitä hän olisi voinut tehdä paremmin? Olisiko joku muu pelaajista voinut tehdä paremmin?

Joukko oppilaita hyppää nauraen narua pihalla. Laura istuu yksin sivummalla vilkuille välillä muiden tekemistä. Hänestäkin naruhyppely olisi mukavaa.

Millä eri tavoin Laurakin voisi päästä leikkiin mukaan?

Kirjoitetaan yhdessä tarina siitä, kuinka luokkana voimme olla hyviä ystäviä ja ottaa esimerkiksi uusi oppilas vastaan vieraanvaraisesti. Opettaja kirjoittaa tarinaa tietokoneella ja teksti näkyy videotykin kautta koko ajan oppilaille, joiden kerronnan mukaan opettaja kirjoittaa tarinaa eteenpäin. Kaikki osallistuvat! Kursivoitu teksti on opettajan kirjoittama tarinan alku, loppu on oppilaiden tuotosta.

On ihan tavallinen keskiviikkoaamu, koulu on jo alkanut ja oppilaat istuvat luokassa tekemässä tehtäviää. Yht´äkkiä ovelle koputetaan ja rehtori astuu luokkaan perässään tuntematon poika. "Tässä on Matti, hän on teidän luokkanne uusi oppilas." Kaikki oppilaat vilkaisevat hämmästyneinä toisiinsa, kukaan ei tiennyt että luokalle olisi tulossa uusi oppilas. Edellisenä päivänä oli luokassa juteltu siitä, kuinka ollaan oikeita ystäviä ja miten ryhmään pääsee mukaan. Nämä asiat pyörivät jokaisen päässä ja Aleksi sanoi: ”Hei, tuutko mun viereen istumaan?”

Miten tarina jatkuu? Käydään läpi koko koulu päivä ja mietitään miten olisimme vieraanvarainen luokka, johon uuden oppilaan on helppo tulla mukaan. Tavoitteena on, että jokainen luokan oppilas saa omat vuorosanansa kertomukseen.

-       Kiitos, vastasi Matti ja meni istumaan Aleksin viereen.

Kun oli aika lähteä välitunnille. Valtteri ja Niko aikoivat pelata jääkiekkoa välitunnilla ja Valtteri sanoi:

-       Tuletko Matti pelaamaan meidän kanssamme jääkiekkoa?

Matti hymyili ja nyökkäsi pojille: ”Kyllä, tulen pelaamaan.” Matille tuli hyvä mieli, kun hän sai pelata poikien kanssa.

Välitunnin jälkeen luokalla oli ylttiä ja aiheena oli lehmät. Opettaja käski oppilaita tekemään ryhmiä, joissa tunnin aikana työskenneltäisiin. Oskari halusi olla samassa ryhmässä Nikon kanssa, mutta sitten Oskari vilkaisi Mattia ja huomasi, ettei hänellä ole ryhmää.

-       Voisitko sinä Matti tulla meidän ryhmään?, kysyi Oskari.

Ja niin pojat opiskelivat ahkerasti tunnin aikana ja Matilla oli hyvä mieli, kun hänellä oli kavereita.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu. Oppilaat lähtivät ruokalaan ja Matti seurasi perässä. Ekaluokkalaiset osasivat järjestäytyä ruokajonoon, mutta Matti ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä ja mistä saisi ruokaa. Onneksi Miro huomasi, ettei Matti tiennyt miten pitäisi toimia ja neuvoi Mattia toimimaan ruokalassa. Ja Oona pyysi Mattia tulemaan hänen viereensä istumaan. ”Onko teillä lampaita?” kyselivät Oona ja Miro kiinnostuneina.

Ruokailun jälkeisellä välitunnilla Matti juoksi poikien mukaan pelaamaan jääkiekkoa. Pelissä Matti kuitenkin kaatui, satutti polvensa ja häntä itketti. Rasmus riensi lohduttamaan Mattia. Myös Peppi tuli auttamaan Mattia ja vei hänet terveydenhoitajan luokse laastaroitavaksi

-       Kiitos avusta, gracias! sanoi Matti.

Päivä meni nopeasti ja Matilla oli todella mukavaa uudessa koulussa, koska häntä autettiin, hänen kanssaan leikittiin ja pelattiin. Kaikki luokan oppilaat olivat kilttejä ja hyviä ystäviä. Sen pituinen se.

Lopuksi luetaan valmis kertomus ja korjataan, jos oppilaat huomaavat tekstissä jotain epäkohtia.

5.-6. oppitunti / y-kirjaimen opiskelu & pistetyöskentely & aakkosaskartelu

Seuraavat oppitunnit käsitellään y-kirjainta oppilaille tuttuun tapaan pistetyöskentelynä. Käytössä seuraavat pisteet:

• lukeminen (Erityisopettaja tai luokanopettaja ohjaa lukemista.)
• muovailu ja y-kirjaimen kirjoittaminen (Oppilas muovailee ensin muovailuvahasta ison ja pienen Y:n viivastoon. Tekemänsä mallin mukaisesti oppilas harjoittelee y:n kirjoittamista lyijykynällä viivastoon.)
• piirtäminen (Oppilas kuvittaa edellisenä päivänä kirjoittamansa ystävä-lauseet.)
• parisanelussa (Oppilaat sanelevat toisilleen opettajan antamalta sanalistalta sanoja, sanat kirjoitetaan pienelle liitutaululle.)
• y-askartelu (Oppilas leikkaa perunamarmoroidusta paperistaan ympyrän, joka esittää maapalloa. Haitaritaittelusta syntyvästä y-jonosta tulee laulusta tuttu maailman halki rakennettu silta.)