3. luokan 100. koulupäivä

3. luokassa olemme laskeneet koulupäiviä ja odottaneet 100. koulupäivää jo pitkään. Alkuopetuksessa olen käyttänyt päivien laskemisessa avuksi Matikasta moneksi-materiaalin satakaloja, mutta 3. luokkalaisille epäilin niiden olevan liian lapselliset, joten me olemme liimanneet tarroja kymmenruutuihin. Tarrojen määrää on laskettu eri lukujen monikerroilla ja kerrattu järjestyslukuja samalla.

Tänä vuonna koulupäivien lukumäärää on laskettu kymmenruudukoihin tarrojen avulla. 3. luokan matikan aiheisiin
kuuluu kymmenjärjestelmä ja senkin vuoksi päädyin tänä vuonna päädyin tällaiseen tyyliin laskea koulupäiviä.
Kalenterin tarkastelu kuuluu lähes päivittäisiin rutiineihimme. Syksyllä tarkastelimme kalenteria yhdessä.
 Nykyisin aloitamme yleensä jollakin laululla ja laulun aikana oppilaspari laittaa kalenterin ajantasalle ja kertoo
mikä päivä tänään on ja kuinka mones koulupäivä.

Päätimme työkavereideni kanssa pukeutua päivän teeman mukaan. Muut
pukeutuivat 100-vuotiaiksi, mutta koska oma vaatevarastoni on rajallinen,
piti keksiä jotain muuta. Pinterestin innoittamana tein itselleni "I survided
100 days with my class" -T-paidan, johon liimasin 100 laastaria. 

100. koulupäivä sisälsi niin oman luokan kesken tehtyjä juttuja kuin yhdessä koulumme 2. luokkien kanssa tehtyjä touhuja. 

Satataulu ja laskutehtävät

Jokainen oppilas sai satataulun ja värikynän kanssa oppilaat lähtivät kiertämään koulua. Käytäville olin levittänyt pieniä värikkäitä lappuja, joihin oli kirjoitettu jokin laskutehtävä. Oppilaan ratkaistua laskun hän väritti laskun vastausta vastaavan luvun satataulustaan. Kun kaikki laskut oli ratkaistu, muodostui väritetyistä ruuduista 100-tauluun 100.

Kuinka monta kertaa 100 sekunnissa? - "kuntotestit"

Haastoin oppilaat kokeilemaan kuinka monta kertaa he ehtivät sadassa sekunnissa käydä lattialla istumassa ja nousta jälleen seisomaan. Entä kuinka monta hyppynarua hyppyä ehtii 100 sekunnissa?

100 metriä ja 100 temppua

Ulos teimme 100m pitkän temppuradan. Yksi pari suoritti radan mittaamisen ja merkitsemisen mittapyörää ja kartioita hyödyntäen. Oppilaat suunnittelivat pareittain suoritettavat temput. Jokaista temppua suoritettiin kymmenen kertaa, joten kymmenestä tempusta kertyi sata. Jälkiviisaana ja kokemuksesta viisastuneena suunnittelisin ensi kerralla ehkä liikkeet itse, jotta radalla liikkuminen on jouhevaa. Mutta tällä kertaa tehtiin näin..

Satanäyttely

Kokosimme perinteisen satanäyttelyn koulumme kirjastoon. Tästä tulikin opettajanurani suurin näyttely, kun oppilaita 100-päivään osallistuneilla luokissa oli yli viisikymmentä. Satanäyttelyä kootessamme oppilaat tarkistivat pareittain, että näyttelyyn tuotuja esineitä todella oli sata.

Tyylejä laskemiseen oli monia. Joku laski yksitellen, toinen kympin ja toinen viiden nipuissa, hyödyntäen aamulla
opeteltua tukkimiehen kirjanpitoa. Kärsivällisyyttä vaati pienen pienten helmien tai siemenien laskeminen, mutta
kunnialla saimme kaiken laskettua.

Näyttelyn satoa.

Rakentelua sadasta mukista

Noin kymmenen oppilaan ryhmissä oppilaat rakensivat rakennelmia sadasta pahvimukista. Ennen rakentelua oppilaat pohtivat, kuinka monta mukia kukin oppilas saa laittaa yhteiseen rakennelmaan. Korkein tänään mitattu rakennelma oli n. 110cm korkea.

Kuva: Anna Soini

Minä 100-vuotiaana

Työkaverini innostui omalla pisteellään pohtimaan oppilaiden kanssa millaista heidän elämänsä on 100-vuotiaana. Oppilaat ottivat itsestään iPadilla kuvat, jotka muokattiin AgeBooth-sovelluksella. He myös kirjoittivat ylös millaisia he 100-vuotiaina ovat. Jatkamme kirjoittamista vielä seuraavana päivänä, jotta kirjoitelmista tulee hieman pidemmät kuin mitä pistetyöskentelyaika mahdollisti.

Myönnetään, en vanhentanut itseäni ihan 100-vuotiaaksi :)

Sata popcornia

Kun kerran sadatta koulupäivää juhlitaan piti tietenkin olla myös herkkuja. Popcorn-tuutteja varten jokainen oppilas töpötti vanupuikolla itselleen A3-paperille 100 täplää, tyylejä oli monenlaisia sikinsokin, 10 ryhmiä ja 5 ryhmiä. Maalin kuivuttua paperi kääräistiin rullalle ja niitattiin kiinni.

100. päivänä oppilaat laskivat laskualustaa apuna käyttäen itselleen sata popcornia, joilla sai päivän päätteeksi herkutella.

Inkkaripäivä

Lukuvuoden viimeistä teemapäivää ekaluokalla vietettiin inkkariteemassa. Ja ennen kuin joku vetää herneitä nenäänsä, niin tiedän kyllä, että nykyisin Amerikan alkuperäiskansa on suositeltavampi termi, mutta se tuskin ekaluokkalaiselle mitään sanoo ja koulussamme käytetyt historian kirjatkin puhuvat intiaaneista, joten inkkaripäivä oli inkkaripäivä.

Olimme ennen teemapäivää valmistautuneet inkkaripäivään askartelemalla päähineet. Sulat syntyivät jämäkartongeista, jotka hapsutettiin saksilla.

Rinnakkaisekaluokan kanssa teimme käsityötunneilla keppihevoset, joilla inkkarit ratsastivat teemapäivänä ympäri koulua..

Varsinainen inkkaripäivä alkoi laululla.

Ruoho huojuu tuulessa, intiaani hiipii. 

Tuuli pojan tukasta, kotkansulan riipii.

Eipä kaisla kahahda, eikä taitu kukka, 

missä hiipii intiaanipoika Tuulitukka.

Maissintähkä keltainen, kuu on nousemassa.

Linnunrata kimaltaa kastepisarassa.

Eipä tallaa heinääkään mokkasiinin nukka,

missä kulkee intiaanityttö Kultakukka.

Intiaani ratsastaa kauas taivaanrantaan.

Ratsun jälki painautuu joenrannan santaan.

Kuuluu kapse kavion taivaanrannan takaa.

Kotkansulka kultainen vain preerialla makaa."

Laulun ja yhteisen aloituksen jälkeen oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään, jotka kiersivät aamun kaksoistunnilla kolmella teemapisteellä. Kukin piste vei aikaa n. 25min.

1. Pelejä, leikkejä ja legendoja

Kokoonnuimme luokkamme lukunurkkaukseen istumaan piiriin ja aloitimme Fli Flai Flou-kaikulaululeikillä ja taputtelimme siihen rytmit.

Fli, fli.

Fli flai, fli flai.

Fli flai flou, fli flai flou.

Vista, vista.

Naa-naa-naa-na-na vista, naa-naa-naa-na-na vis-ta.

Inimini tessamini u-huu-hu-ah, inimini tessamini u-huu-hu-ah!

Heksamini salamini u-huu-hu-ah, heksamini salamini u-huu-hu-ah!

Oppouden oudenpouden! Oppouden oudenpouden!

Poppouden tiidentaaden! Poppouden tiidentaaden!

Ths äh! Ths äh!

(Musiikin mestarit 3-4)

Laululeikin jälkeen kerroin oppilaille intiaanilegendan siitä, miksi ihmiset hallitsevat nykyisin tulta ja miksi karhut pelkäävät tulta.

Kun maa oli vielä nuori, kuuluu tuli karhulle. Karhu kantoi tulta mukanaan minne ikinä menikin. Kun oli kylmä, tuli piti karhun ja sen perheen lämpimänä. Kun oli pimeä, tuli valaisi karhun tietä.

Eräänä päivänä karhu ja sen perhe lähtivät metsään. Karhu jätti tulen metsän reunaan tutkiessaan perheensä kanssa metsää. Pian karhuperhe löysi maukkaita tammenterhoja, parhaita tammenterhoja mitä ne olivat koskaan syöneet. Karhut söivät, söivät ja söivät.

Samaan aikaan tuli alkoi hiipua, sillä ei ollut enää puuta ravitsemassa sen rätiseviä liekkejä. Tuli itki ja huusi karhua: "Tule takaisin ja ravitse minua!" Mutta karhu oli liian kaukana, eikä se kuullut tulen huutoja.

Silloin paikalle tuli ihminen. Hän kysyi tulelta, voisiko auttaa sitä. Tuli pyysi ihmistä tuomaan keppejä ja risuja. Ihminen teki työtä käskettyä ja haki metsästä puuta tuleen. Tuli virkosi ja alkoi jälleen rätistä iloisesti ravittuna.

Ihminen nautti tulen valosta ja lämmöstä. Tuli ja ihminen oli iloisia yhdessä. Kun karhu lopulta palasi, ajoi tuli karhun pois ja nykyään tuli kuuluu vain ihmisille.

(Legenda löytyy englanniksi täältä.)

Open tarinakivet.

Kertomisen elävöittämiseksi kertomuksen ajan keskellämme paloi kynttilä ja käytin kerronnan apuna tarinakiviä, joissa oli Amerikan alkuperäiskansojen käyttämiä symboleja. Idean tarinakivistä (story-telling-stones) löysin täältä.

Kertomuksen jälkeen oppilaat saivat tutkia netistä tulostamiani symbolitauluja. Löydettyään mieleisensä symbolin oppilaat piirsivät symbolin permanent-tusseilla kiveen.

Ystävyyden symboli on ristissä olevat nuolet.

Kun jokaisen tarinakivi oli valmistunut, keräännyimme taas lattialle piiriin istumaan ja keksimme yhdessä tarinan, jonka juoni rakentui oppilaiden tekemien tarinakivien symbolien mukaan.

Lopuksi leikimme perinteistä intiaanileikkiä, kiven kätkemistä. Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään, jotka seisoivat riveissä vastakkain. Toisella ryhmällä oli kivi, jota oppilaat siirsivät selän takana käsistä käsiin. Toisen joukkueen tehtävänä oli arvata kenen käsissä kivi oli. Oikein arvattuaan kivi siirtyi toiselle joukkueelle ja leikki alkoi uudelleen. 

Tämä peli ja muutamia muitakin löytyy täältä.

2. Kristoffer Kolumbus ja Amerikan löytyminen

Tämä piste oli koulunkäynninohjaajan valvoma. Oppilaat katsoivat Olipa Kerran Amerikka-dvd:ltä jakson Kristoffer Kolumbuksesta.

3. Musiikki

Oppilaat harjoittelivat Ruoho huojuu tuulessa-laulua säestäen sitä erilaisilla rummuilla ja rain-makereilla.

---------------------------

Ruokailun jälkeen esittelimme oppilaille kaksi askarteluvaihtoehtoa ja oppilaat valitsivat haluamansa askartelun. Jälleen kerran oppilaat jakaantuivat lähes tasan puoliksi, vaikka saivat itse valita mihin luokkaan menevät… Askartelut veivät aikaa n. 75min eli kaksoistunnissa tuli valmista.

Askarteluvaihtoehtoina oli rain-maker eli sadekeppi ja unisieppari. Ennen työskentelyn aloittamista tutustuimme hieman rain-makeriin ja unisieppariin liittyviin uskomuksiin ja käyttötarkoituksiin.

Rain-makereiden valmistus tapahtui luokassa. Oppilaat naulasivat kangasrullien sisällä olleisiin hylsyihin (vähän normi talouspaperirullaa paksumpi hylsy) nauloja. Naulaaminen onnistui maton päällä siististi, eikä lattiaan tai pulpetteihin tullut naarmuja. Tyyleistä näki, että nämä Pocahontaksen olivat ennenkin nikkaroineet tiipiin lattialla :)

Naulattuaan riittävästi nauloja hylsyyn, päät tukittiin kartongilla ja teipattiin kiinni. Rain-makereiden sisään laitoimme papuja. Lopuksi rain-makerit päällystettiin kankailla oman maun mukaisiksi.

Unisiepparit valmistettiin paperilautasen päälle lankoja, helmiä ja höyheniä hyödyntäen. Ei pitäisi pahat unet näiden unisieppareiden omistajia vaivata.

---------------------

Jälleen kerran teemapäivä oli oikein toimiva kokonaisuus. Oppilaat olivat viimeisen kouluviikon hulinasta huolimatta rauhallisia ja jaksoivat hyvin keskittyä touhuamaan. Hyvä me, hyvä meidän tiimi! :)