sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Suomalaisesta maisemasta ja suomalaisuudesta monilukutaitoon ja kielitietoisuuteen


3. luokan yltin aiheisiin kuuluu monipuolinen Suomi-teema. Samaan aikaan Suomi-teeman kanssa osallistun Sanahanat auki monilukutaitoon-kurssille Helsingin yliopistolla. Lähdin toteuttamaan aihetta suomalainen maisema monilukutaitoon ja kielitietoisuuteen keskittyen. Valinta oli luonnollinen, sillä yltin kirjan kappaleet ovat oppilailleni hyvin vaikeita tekstejä eivätkä oppilaat ymmärrä lukemaansa tekstiä. Siispä aiheen käsittelyssä tarvitaan perinteisen painetun tekstin lisäksi muitakin tekstejä. Laajan tekstikäsityksen mukaan tekstiksi voidaan laskea kirjoitettu ja puhuttu teksti, video, kuva, graafinen kuvio yms.


Tatu ja Patu toimivat oppilaiden motivointiin aina! Luimme yhdessä oppilaiden kanssa Tatun ja Patun Suomi-kirjasta reseptin kuinka valmistetaan Suomi. Resepti aiheutti paljon keskustelua ja kysymyksiä, mitä on moreeni? Meneekö se oikeasti noin.

Tutustuimme oppikirjan tekstiin suomalaisesta maisemasta ja lisäksi oppilaat katsoivat YouTube-videon aiheesta  (video on omaan makuuni hyvin hidastempoinen, mutta 3. luokkalaisille sopi erinomaisesti). Kirjan tekstin ja videon katselun jälkeen teimme yhdessä oppimistamme asioista käsitekartan, joka syntyi keskustelun tuloksena kerratessamme videossa nähtyä ja kirjasta luettua.


Aiheen jatkokäsittelyssä seuraavina päivinä hyödynsimme paripiiri-harjoitusta (Myllyntausta ja Routarinne, Sanathanat auki, s. 45). Oppilaat muodostivat kaksi piiriä (sisä- ja ulkopiiriin) ja kääntyivät vastakkain. Ensin sisäpiiriläinen sai minuutin aikaa kertoa omassa vihossaan olevan käsitekartan avulla suomalaisesta maisemasta parilleen, sen jälkeen vuoro vaihtui ja ulkopiiriläinen kertoi oman versionsa. Myös koulusta poissaolleet oppilaat solahtivat hyvin mukaan tähän harjoitukseen, heidän tehtävänään oli ensin kuunnella mitä pari kertoo ja sen jälkeen toistaa ymmärtämänsä parille.

Kun käsitekartasta oli kerrottu parille, saivat oppilaat tehtäväkseen kirjoittaa käsitekartan asiat tietotekstiksi omin sanoin. Tekstiin tehtiin yhteinen aloitus koulussa, jotta jokainen oppilas saisi juonen päästä kiinni ja loppu osa tehtävästä tehtiin kotona läksynä.


Kun läksy oli tehty, keräännyimme taas paripiiriin. Tällä kertaa parit lukivat toisilleen kotona kirjoittamansa tekstit. Paripiirin jälkeen jaoin oppilaat ryhmiin. Ryhmien tehtävänä oli yhdessä puhtaaksi kirjoittaa läksyteksit yhdeksi yhteiseksi entistä paremmaksi tekstiksi. Jaoin oppilaat ryhmiin, joissa he olivat suurinpiirtein samantasoisten kirjoittajien kanssa, muuten aloittelevat kirjoittajat olisivat olleet ryhmissä vapaamatkustajina. Tunnilla oli mukana samanaikaisopettajana kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja, joka työskenteli aloittelevien kirjoittajien kanssa, auttaen heitä tietotekstin rakentamisessa, muut ryhmät selvisivät työstä suht itsenäisesti.
Kaikkien ryhmien tekstien valmistuttua oppilaat lukivat paripiirissä ryhmänsä laatiman tekstin jonkun toisen ryhmän jäsenelle. 
Tämä oli mielestäni erinomainen pieni yhteisöllinen kirjoitusprojekti, aion käyttää tällaista jatkokäsittely tapaa jatkossakin, sillä kokemus oli hyvä!


Tutustuimme Suomen karttaan ja kaupunkeihin Kielikarhu-kirjan tekstin avulla, jossa Sanna kertoo kesälomareissustaan ympäri Suomen. Oppilaat lukivat tekstin ja lukiessaan poimivat pienille valkotauluille (ovat muuten älyttömän kätevät, erinomainen hankinta!) kaikki paikkakunnat, jotka tekstistä löysivät. Lukemisen ohessa pareille tuli erinomaista keskustelua, kun he pohtivat onko vaikkapa pohjanmaa paikkakunta vai ei.



Oppilaiden tehtävänä oli löytää vähintään 15 paikkakuntaa tekstistä, kirjoittaa ne valkotaululle muistiin, etsiä kartan avulla paikkakunnat ja lopuksi merkitä omaan blankkoon Suomen karttaansa. Kartta viimeisteltiin värittämällä ylängöt ja alangot kartan väreillä.


Suomen vesistöihin tutustuimme perinteisen vihkoon piirrettävän taulukuvan (ja oppikirjan tekstin) avulla. Tässäkin tosin oli meillä kielitietoinen ote, sillä puron ja joen tai järven, lammen ja meren ero ei ollut oppilaille täysin selvä.


Vesistöjen käsittelyn jälkeen, seuraavalla viikolla alkoivat sade- ja kurakelit.
Olin pitkällä välitunnilla pihalla valvomassa ja oppilaani rakensivat koulun
pihalle puroja. Samalla tuli kerrattua järvien merkitys vesialtaina ja laskujoet
ja koko asia tuntui oppilaille avautuvan paremmin kuin tunnilla, tietenkin!
Samalla tuli kerrottua tekojärvistä, padoista ja vesivoimaloistakin. Ulos
yltin tunnille!

Ylängöistä ja alangoista puhuttuamme teimme myös aiheeseen liittyvän kuvistyön. Kuviksen opsissa mainitaan 3. luokan asioissa perspektiivi. Harjoittelimme sitä jo syksyllä piirtäessämme satumetsän tien, jossa hyödynnettiin yhtä pakopistettä ja polku kapeni kohti työn takaosaa. Nyt harjoittelimme kerroksittaisuutta syvyyden luomiseksi kuvityöhön ja tutkimme aluksi David Hockneyn töitä ja pohdimme mistä asioista tietää, että työn yläosassa olevat asiat ovat kaukana. 
Idean tähän työhön sain JohnPost.us-blogista


Kuvien yhteisen tutkimisen jälkeen piirsimme vahaliiduilla kerroksia A3-kokoisille papereille. Oppilaat saivat valita tekevätkö luonnonympäristön vai rakennetun ympäristön. Työssä tuli olla joko joki tai tie, jonka avulla harjoiteltiin hahmottamaan kuinka tie/joki kumpareen takana etenee, vaikkei sitä näykkään. Vahaliiduilla tehtiin ääriviivat työhön ja sen jälkeen työ maalattiin pulloväreillä. Töistä tuli mielestäni iloisen näköisiä. Työ oli myös oppilaille erittäin mieluinen, luulen sen johtuneen siitä, rakennusten ja puiden piirtäminen onnistui helposti myös ei-niin-taitavilta piirtäjiltä ja oivallukset kumpareen takana piilossa olevasta tien/joen pätkästä innostivat oppilaita.


Viimeinen aihe yleisesti koko Suomea käsiteltäessä oli suomalaisuus ja Suomen viralliset kielet. Tähänkin meidät johdatti jälleen Tatu ja Patu.


Tatun ja Patun Suomi-kirjasta luimme yhdessä keitä olivat ensimmäiset suomalaiset ja lisäksi tutustuimme "mainokseen" suomenkielestä. Myös oppikirjassamme oli aiheeseen liittyvä teksti, lisäksi tutustuimme yhdessä oppikirjan takaa löytyvään sanastoon.
Oppilaat saivat ryhmissä tehtäväkseen määritellä käsitteet suomalainen, suomenruotsalainen, saamelainen, romani ja maahanmuuttaja. Ryhmät kirjoittivat käsitteen määrittelynsä iPadilla ja julkaisivat luokkamme Kidblogissa kirjoittamani tehtävänannon kommenteissa. Tunnin lopuksi keräännyimme yhdessä lukemaan ryhmien tuottamia käsitteen määrityksiä. Yhteinen koonti poiki 3. luokkalaisten parissa erinomaisen keskustelun mm. siitä mikä on pakolaisen ja maahanmuuttajan ero.

Suomi-jakson orientoitumisjaksolla käytin itse tekemiäni monisteita maanosista ja Suomen naapurimaista. Jos kaipaat valmista opetusmateriaalia, löydät ne täältä!

Näillä eväin jatkamme seikkailuamme kohti Suomen maisema-alueita!


Ei kommentteja: